Read Ebook: Kertoelmia by Levetzow Cornelia Tamminen Em Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2279 lines and 73116 words, and 46 pages

"Kiitoksia!" sanoi h?n, "kiitoksia, kiitoksia!" mutta h?nell? ei ollut mit??n toivotusta takaisin heille. Kuinka lukemattoman monta kertaa h?n olikaan ennen ajattelemattomasti ja kevytmielisesti sanonut: iloista joulua!

Is? katsoi h?neen; h?n havaitsi her?tt?v?ns? huomiota ja l?hestyi nyt.

"Hyv?? y?t?!" lausui is?, jonka syv?, totinen katse k?vi suoraan h?nen sielunsa sis??n, is?llinen k?si laskeutui h?nen p??ns? p??lle. "Jumala antakoon teille iloisen joulun!"

Mutta mit? kaikki tuo olikaan? -- Erkki k?veli edestakaisin permannolla sis?llisesti liikutettuna. Miksi tulivatkaan kaikki nuo raamatunlauseet juuri nyt h?nen mieleens?? Kuni enkelien s?velet ne h?nen ymp?rill??n kajahtelivat.

"Olen v?h?ll? kadottaa ymm?rrykseni, luulen ma!" H?n heitt?ytyi synkk?mielisen? vuoteelleen.

Kun Erkki her?si, niin virrenveisuu taas h?nelle kuului papin huoneesta.

"Kas niin, nyt ne alkavat taas!" h?n ajatteli, mutta siit? ei tullutkaan enemp??. Hetken per?st? kolkutettiin ovelle.

"S?hk?sanoma teille, ihan varmaan joulutervehdys."

H?n aukaisi sen. Siin? oli vain: "?lk?? unohtako tanssiaisia!" ynn? asioitsijan nimi.

Erkki hyp?hti kiireesti yl?s, ik??nkuin olisi h?n yht'?kki? vapaaksi p??ssyt. Siin?h?n oli keino p??st? pois, pois kaikesta tuosta n?kym?tt?m?st?, joka riivasi mielen ja sitoi ajatukset. Kotona oli h?n paremmin onnistuva tulemaan selvyyteen itsens? kanssa.

Perhe istui juhlallisen teep?yd?n ymp?rill? aamulla, kun h?n tuli sis?lle ja kertoi, mit? s?hk?sanoma sis?lti.

"L?hdetk??" kysyi Sven, ter?v?sti katsahtain.

"Ajattelin l?hte?, jos se p?ins? k?y."

"Min? luulen, ett? ainakin joku t?n??n kaupunkiin matkustaa." ?iti, n?in sanoessaan, katsoi lempe?sti h?nt?. "Myll?ri varmaan menee vastanaitua tyt?rt?ns? katsomaan ja on siell? y?n. Ihan luonnollista on, ett'ette tahdo tanssiaisista pois j??d?, onhan kyllin tietty?, miten vieh?tt?vi? tanssiaiset nuorisolle ovat. -- Mutta tulettehan takaisin, toivon min??"

Sven loi katseensa ep?illen maahan, eik? lausunut sanaakaan kehoitukseksi; h?nen katsantonsa sanoi: "h?n ei totisesti tule milloinkaan takaisin."

"Min? kiit?n suuresti siit?, ett? saan takaisin tulla, vaan en saata sit? viel? varmaan m??r?t?."

"Tahdotteko l?hte? meilt??" sanoi Maikki, luoden murheisen silm?parin h?neen; "me leikimme t?n? iltana, j?? seuraamme, se on paljoa hauskempaa kuin kaikki teid?n tanssiaisenne."

Erkki nosti lapsen yl?s ja suuteli sit? ihmeellisen hell?mielisen?. Niin, olipa jo kyll?kin t?rke?t? p??st? t??lt? pois!

"Te saatatte tulla seurassamme kirkolle; myll?ri asuu siin? l?hell?; sana l?hetet??n h?nelle heti; olen varma, ett? se on h?nelle suuri hauskuus."

Kirkonkellot kajahtelivat niin selv?sti selke?ss? talvi-ilmassa; rauhallinen, valkoinen talvimaisema oli heid?n edess??n h?ik?isev?ss? auringonpaisteessa. Papin rouva istui kaunis kuusiseppele polvillaan; Ellill? oli my?skin sija vaunuissa; muut olivat is?n kanssa edell? menneet.

"Istu rauhassa, pikku Elli; is?ukko tahtoo mieluimmin itse sinut nostaa ulos. -- Kas, tuollapa ovat jo myll?rin vaunut, nyt saatte kernaasti nousta." Rouva, n?in Erkille sanoessaan, katsoi h?nt? uskollisesti silmiin. "Hyv?sti, ja Jumala teit? siunatkoon!"

Erkki oli juuri harmaahiuksisen myll?rin vaunuihin istunut, kun is?, Sven ja pienoset tulivat esille. Elli kietoi molemmat k?tens? kasvatusis?ns? kaulan ymp?ri, ja is? nosti h?net maahan, asetti pienet kainalosauvat hell?sti ja varovasti paikoilleen ja aukaisi kirkkomaan ver?j?n.

Myll?ri sivalsi piiskalla. Eik?h?n pappi terveht?isik??n tahi sanoisi jotakin j??hyv?isiksi? Kyll?; h?n k??ntyi ymp?ri keskell? kirkkom?ke?, katsoi vakavalla ja luottavalla katseella Erkki? sek? huusi:

"Me odotamme teit?!"

Ja Erkki tunsi, ett? totisia olennoita oli valmiina kurottamaan h?nelle k?tt? ja n?ytt?m??n h?nelle tiet?, jos h?n vain itse tahtoi. Oli niin ihmeellist? kokea moista rakkautta, jonka olemassa oloa h?n ei ennen ollut aavistanut, ansaitsematonta, k?sitt?m?t?nt? rakkautta. Mist?h?n tuo rakkaus oli kotoper??, kenties se oli korkeimman rakkaudesta heijastus? Korkeimman! -- mist? tuollaiset ajatukset tulivatkaan?

"Nuo ovat oivallisia ihmisi?!" sanoi myll?ri, osoittaen piiskallaan papin rouvan viimeist? n?kyviss? olevaa leninginkaistaletta kohden. "Min? tunnen heid?t, sill? min? olen tarvinnut heit? taudin ja surun aikoina."

Alkoi h?m?rt??, kun Erkki vanhaan huoneesensa saapui; kuinka ilottomalta, kylm?lt? ja pime?lt? se n?ytti! Eiienk? tosiaankin t??lt? l?hdin, h?n ajatteli, enk? ennemmin kuin eilen!

Kirjat olivat kirjoitusp?yd?ll? samoin kuin h?n ne oli j?tt?nyt. Ven?l?inen raamattu, espanjalainen, kreikkalainen. Oliko kenties Henki, jota h?n ei etsinyt, vaan jonka h?n ylenkatsoi viel?p? kielsikin, h?nen sieluunsa hiipinyt ja tien valmistanut? Olivatko kaikki h?nen vertailunsa ja tutkimisensa olleet v?likappaleina Jumalan k?dess??

H?n ponnahti seisomaan: "Yh? pahempaa pahemmaksi k?y tilani! olen aivan kuin kahteen osaan jaettu."

Salit olivat ylt?isesti valaistuina, h?nt? kohtasi monien vierasten h?lin?. Tukkukauppijas Johnson istui kabinetissa er??n vanhan yst?v?ns? kanssa sakkia pelaamassa.

"Hyv?? iltaa, Erkki, ja tervetuloa! -- noh, oletko oppinut Is? meit?si, poikani?"

Ilveellist? vastausta, joka h?nell? muulloin aina valmiina oli, ei kuulunutkaan. Ei, t?ss? huonessa ei Is? meit?? rukoiltu, se oli varma tosi, mutta eip? t??ll? runsaasti riemua eik? rakkauttakaan ollut. Rukoilikohan kenk??n vieraista Is? meit??? Oliko h?n itse kenties kokonaan Is? meid?n unohtanut? -- Erkki ei saattanut noista eriskummaisista mietteist? vapautua.

"Aivan hyv?, ett? tulit", sanoi Elsa, vieden Erkin seuraan; "no, kerro nyt ja ole hupainen."

"Kas niin, enk? min? sit? ajatellut, ett? sinun oli mahdoton siell? viihty?!" sanoi rouva Johnson yst?v?llisesti hymyillen. "Me oikein todella halajamme sinun seikkailujasi kuulla; ne ovat tietysti omituisia ihmisi?, eik? totta?"

"Ei suinkaan" -- h?nen verens? kiehui --; "mutta kaikissa tapauksissa en mielell?ni tee pilaa niist? ihmisist?, joiden vieraanvaraisuutta vasta olen nauttinut."

Holhoja, joka samassa kulki ohi, l?i h?nt? keve?sti olalle:

"Erkki on suora ja kunniallinen mies", sanoi h?n. "J?tt?k?? h?net rauhaan!"

"H?n on noin juro siit? syyst?, kun matka ei ole onnistunut", nauroi ?iti; "mit?p? sulla siell? olikaan tekemist??... Rouva Bruhn, aijotteko l?hte??"

Viimeiset sanat h?n sanoi er??lle vanhalle, surupukuiselle naiselle, jolla olivat kelme?t, itkeneet kasvot ja turvonneet silm?t.

"Suokaa anteeksi, mutta parasta on, ett? k?yn kotiin!"

"J??k?? toki kaikin mokomin! Kukin kyll? n?kee, ett? te tarvitsette huvitusta; te ette saa noin surun valtaan j?tt?yty?."

"En voi muuta! -- joskus yrit?n hauskuuttaa itse?ni ihmisten joukkoon tulemalla, mutta tilani siit? vain pahenee, ja yksin?isyys, kotiin tultuani, tuntuu kahta tukalammalta; se on niin hirve?! -- ei, hyv?ksi ei tilani totisesti tule, ennenkuin makaan mustassa mullassa ainoan lapseni luona."

H?n pyyhki silmi??n pitsinen?liinalla, pani kalliin huivin hartioilleen ja meni sitte ulos. Rouva Johnson veti taas henke??n.

"Raukka, h?n v?sytt?? ihmisen hukkaan ainaisella ruikutuksellaan, ja istuu kuitenkin joukossa, poistaen ilon. Oli oikein paha ollakseni muiden vierasten t?hden. Hauska laulu, lapseni! -- Laula sin? my?s, Erkki!"

"En todellakaan voi laulaa t?ll? hetkell?."

H?nen ajatuksensa olivat surullisen ?idin luona etehisess?. Jos vain yst?v?llinen ??ni kuiskaisi h?nelle: "Surulla on tarkoitus; se vet?? meit? yl?sp?in." H?n l?hti melkein tahtomattaan ulos.

Palvelija oli poissa, nainen seisoi, sovittaen p??llysnuttua yllens?, Erkki auttoi sen ylle.

"Min? kiit?n teit?!" sanoi nainen, vet?en verhon silmilleen; mutta Erkki n?ki kuitenkin kyynelen toisensa per?st? tipahtavan.

"Saanko saattaa rouva Bruhnia kotiin?" eih?n h?n saattanut h?nt? tuolla lailla laskea.

"Oi, ei tarvitse, te olette liian kohtelias, n?in aikaisin illalla ei ole tarvis."

"Min? aijon kaikissa tapauksissa ulos." Erkki tarjosi k?sivartensa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet