Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Pure Observers by Rogers B J Freas Kelly Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 64 lines and 4871 words, and 2 pages
HONKAKANNEL
KIELTEN VIRITYS
Es. Paavo-Kallio
Ensimm?isen kerran julkaistu 1886.
HONKAKANNEL
KIELTEN VIRITYS.
Sis?lt?.
Luettuani J. H. Erkon
"Uusia Runoelmia".
Kerran soisin helkkiv?ksi Kanteloni kotoisen -- Pohjan peippo t??lt? l?ksi Luokse l?nnen impyen, T?ss? tuhat suuteloita Impysen -- no, katsos noita!
Hurmemehu kielelt?ns? Solui, peipon juotteli, Vihki lauluun, ??ness?ns? Uusi kieli v?r?hti, Peruss?vel tuttu vainen On, ja se on suomalainen.
Nouda, peippo, saloillemme Etel?ist? purppuraa, Loihde kukkaan kinoksemme, Vehmakkaaksi kalve maa! Sua suuri Suomen kansa Muistaa syd?naarteillansa.
Kaksi kannelta.
V?in?, virtasen kuningas, T?ss? ennen laulut laati; Norot notkui, paadet paukkui, Taivon kansi kalkahteli.
Onko t?ss? nuorisossa Nousevassa, kasvavassa, Joka soiton valloittaisi Suurelta sukuis?lt?, Kuninkaalta kannelkullan?
Ei oo t?ss? nuorisossa Nousevassa, kasvavassa T?m?n pulmun purkajata, Kanteloisen p??st?j?t?; Poikaset alulla vasta, Viel? kesken kasvuansa, Arkamielet, kunnottomat.
Kons'ei V?in?n kannelkullan Soittajata, kymmenkielen, Niin m? aikani kuluksi, Omaksi iloksi vainen Tuota honkakanteletta, Yksikielist? ramua Oottaiss?ni kaijuttelen.
V?in? maakivell? istui, Paaterolla poukutteli, Min? pirtin kulmakkeessa Jouhisomman suikuttelen; V?in?n soitto taivahille Kuului, salot, salmet halkoi, Min? torakkain iloksi, Sirkat tanssiin taivuttelen; V?in? pitk?n y?n per?st? P?iv?n suori soitollansa, Min? alan keskiy?ll?, Ett'ei naista naurattaisi, Kun ma pilpatan pahasti; V?in? viime kerran soitti Matkavenheen saatuansa, Ilmoihin yletty?ns?, Min? kuopan vierustalla Satalevon saatuani; V?in? soittaa taivahilla Henkien iki-iloksi, Min' oon vaiti mullan alla Vuottain viljon veljytt?ni.
Kaiju, kaiju kanteloinen, Virtt? paha vierettele, Ettei loppuisi per?ti Soitto Suomemme saloilta, Laulun kaiku Karjalasta!
V?in? soittaa.
V?in? kulta halmeillansa Helkytt?vi kanneltansa, Veden neidot herke?v?t Leikist?ns? niin; Mets?n neidot piiloissansa Her?? sammalvuoteiltansa, Kumma soitto kaijullansa Tunki unelmiin.
Tytt? niemen kannaksella Uinuu kaislavuotehella, H?nt' on V?in?n kanteleella Voima uuvuttaa; Tytt? kaislavuoteeltansa Her?j? ei konsanansa, Herran hely unelmiin sen Saattoi ij?isiin.
Kontiomme konnun j?tti, Silmist?ns? helmet l?hti, Ne h?n paksuin k?mmenins? Pyyhki, kuunteli; P??ns? painoi k?mmenille, Uudet helmet taasen niille Valui, nousi linjaksensa, ??nt? l?heni.
Mesik?mmen naudan kanssa, Susi, lammas seuranansa, Saapuu soittoon, vieraitansa V?in? huvittaa, Tanssii sormet kielosilla, Kyynel kannen reunamilla. Ilma kaikuu -- ihanaa! Oi taivas! ihanaa!
Poskip?ill? V?in?m?isen Hehkuu rusko nuorukaisen, Silm? immen ihanuutta V?lkkyy kuvastaan; S?veljakso kannelkullan Iloisampi taasen kuullaan, Kyynel tanssii kantelolla -- Kaunis tosiaan!
P?iv?n ruunu, aurinkoinen, Kuuhut, illan armahainen, L?ksi pilvilinnastansa Tuota kuulemaan; Henget maasta, taivahasta Kanteloa kaikuvaista Kuullessansa ollenkaan ei Muista kotiaan.
Riemu, liike kunnahalla Kummallinen kaikkialla, Vieretysten ruumiillista, Ruumiitonta on; Ukko purpra viittanensa H??rii kesken luomiensa, V?in? tuskin huomaa Herran, Soittaa suruton.
Soita, kuulu kuninkaamme, Korkee runonruhtinaamme Ett'ei maamme armahainen Tomuun tukehtuisi Viel' on nuorta V?in?l?ss?, Joka soiton heilunnassa Her?j??, k?y kuulemaan ja Itse oppimaan.
V?in?n laulu.
Kielet hiljaa illan tyynehess? Kaikuu laineilta j?rvien, Ahden lapset kaislavaattehessa Ly?v?t kieli? kanteleen, Ahti kaijuttaapi suurta soitintaan, Siihen tytt?rens? s?est?v?t vaan, Vetten karja jo havahtaa Ja ihailemaan tuota matkajaa.
Niinp? V?in?n laulu korkealle Suomen metsiss? kajahuu, ??nt? luo se Suomen taivahalle, Sielt? maailmaan se kimmahtuu, Kertoo kansan pienen k?rsimyksiss??n, Jok'ei armastansa hylj?? sittenk??n, Vaikka sorron on k?rsinyt, Viel' kanneltansa helkytt??pi nyt.
Suomen lasten suusta ihanainen Mahtilaulu taas kerran soi: Ken jo mursi ikeen muukalaisen, Jotain muutakin tehd? voi; Ken nyt veisi meilt? ruunun kirkkahan, Peitsen, tapparan ja kilven hohtoisan! Kansa osti ne verell??n Ja kirkasteli k?rsimyksill??n.
Nouse, nouse, suuren Suomen kansa, Katso taivas jo ruskottaa, ?iset peikot poistaa valollansa, Koston henken? leimuaa; Ken nyt k?rsimyst? sulle tuonut on, Sill? palkinton' on paikka onneton, Heiluu miekka jo enkelin Ja kurjan joukon hakkaa verihin!
S?veleit? mets?ss?.
Vaiti, hiljaa! kuunnelkaamme Mik? humu, Mik? kumu Hongikossa? Kenties siell? n?hd? saamme Tapioisen Kanteloisen Soitannossa.
Siirtyk??mme l?hemm?ksi Varovasti, Viekkahasti Ett'ei luulis Pedon t??ll? telm??v?ksi, Joka vimmain, Murhainnoin ??nt? kuulis.
Siirtyjiss?mme varovasti Vainen yh? Soitto pyh? Eteneepi -- Vahvistuen ankarasti Tuuli hyinen, Syksy?inen Rajuileepi.
Liitto.
Nyt, armas Helmi, kerron Tunteeni sulle n?in: Kummulla yksin istuin, Historia vieress?in.
Kun taukos lintuin laulu, Mit' tuossa kuuntelin, Sain rillit nen?lleni Ja kirjan tempasin.
M? lu'in taisteluista Entisten veljesten, Kuin Ruotsin, Suomen poika Kuol' toisen vierehen.
Kuin heit? yhteen liitti Yks' toivon tuulahdus, Ja kuollessakin valtas Viel' yksi kaipaus.
Miss' auhtot Suomen veri Ja hanget purppuroi, Sen vihki Ruotsin henki Ja Ruotsin torvi soi.
Kun Ruotsin virrat vuosi Ja maita kultaili, Niin vainaat V?in?n kannel Vaijertain hautasi.
Ja rauhan toimet taasen Riidatta suorittiin, Ain' yst?vyyden hehku Veljiss? loisti niin.
Miss' oisi auttajata, Ken riidat h??t?? vois, Niin rauha rannoillemme Runsaamman onnen tois!
Sa t?nne k?tes anna, Me siihen tartumme, Ja kaiju, kannel, kaiju Ja vihi liittomme!
Ken tahtoo vastaan olla, Jatkakoon riitojaan, Vaan kunnon Suomalainen Ei luovu liitostaan!
Saiman lintu.
?itin pieni enkeli Nurmen alle peitettiin, Lintu sorja huomattiin, Haudan luona lenteli.
Poika "Saiman lintusen" Verkollansa pyydysti, H?kkiin, raukan, asetti, Kantoi Saiman ?itillen.
Add to tbrJar First Page Next Page