Read Ebook: Salapoliisijuttu sekin y.m. kertomuksia by Twain Mark Ivalo Santeri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 627 lines and 25027 words, and 13 pages

Oli raitis ja tuoksuva aamu lokakuun alussa. Syksyn puut ja pensaat, kirjavissa v?reiss??n uhkuen, nostivat korkealle latvansa ja heiluttivat niit? vastakkain. Lukemattomain, kuihtumaisillaan olevain kukkasten voimakas tuoksu t?ytti ohentuneen ilman. Kaikkialla oli hiljaista, tyynt?, Jumalan rauhaa.

Aika on lokakuussa 1900. Paikka on Hope Canyon, hopeakaivoskyl? Esmeraldan tienoilla. Se on syrj?inen maapallon pilkku, ?sken keksitty; siell? arvellaan olevan paljo metalleja, mutta viel? siit? ei olla aivan varmoja. Kyl?n asukkaina on parisataa kaivosty?miest?, yksi ainoa valkonen vaimo lapsineen, muutamia kiinalaisia pesij?tt?ri?, viisi intiaaninaista ja kymmenkunta matkustavaa intiaania j?niksennahkaturkeissa ja vanhoissa tornihatuissa, tinapaloja kaulakoristeina. Viel? ei ole mit??n tehtaita, ei kirkkoa, ei sanomalehte?. Kyl? on ollut olemassa vasta kaksi vuotta; siell? ei ole viel? tapahtunut mit??n suurlakkoa eik? maailma ole kuullut sen nime? mainittavan.

Kahden puolen laaksoa kohoovat vuoret jyrkkin? kuin sein?t, kohoovat kolme tuhatta jalkaa, ja kapean laakson pohjalla oleva majarivi saa vain vilahdukselta aurinkoa, kun t?m? puolenp?iv?n aikana kulkee laakson ohi. Kyl? on parin englannin peninkulman pituinen, majat ovat aika pitk?n matkan p??ss? toisistaan. Kyl?kapakka on ainoa hirsist? rakennettu talo, voisipa sanoa, ainoa oikea talo. Se on keskell? kyl?? ja sinne asukkaat illoilla kokoontuvat. Siell? juovat, pelaavat korttia ja dominoa sek? biljardia, sill? siell? on biljardikin; sen kankaassa on pitki? repe?mi?, joita laastarilipuilla on paikkailtu, kepit ovat karkeita puupuikkoja ja pallot lohenneita ja kololaitaisia, joten ne r?misev?t menness??n eiv?tk? kulje aivan pitki? matkoja. Ken yhdell? ly?nnill? saa kuusi pistoa, h?n saa illallisen ilmaiseksi is?nn?lt?.

Flint Bucknerin maja oli viimeinen kyl?n etel?p??ss?; h?nen vuokraamansa vuorialue oli kyl?n pohjoispuolella, kappaleen matkan p??ss? sen puolen viimeisest? asunnosta. H?n oli happaman n?k?inen ja t?yke? mies eik? seurustellut kenenk??n kanssa. Ne, jotka olivat yritt?neet tehd? tuttavuutta h?nen kanssaan, olivat katuneet yrityst??n ja antaneet h?nen olla. H?nen el?m?ntarinaansa ei tunnettu. Muutamat luulivat, ett? Sammy Hillyer sen luusi, vaan toiset v?ittiv?t sit? per?tt?m?ksi ja jos Hillyerilt? kysyttiin vastasi h?n kielt?v?sti. Flintill? oli seurassaan kiltti englantilainen poika, noin 16-17 vuotias, jota h?n kohteli ankarasti sek? muiden n?hden ett? heid?n kahden ollessa ja t?lt? tietenkin udeltiin h?nen herransa asioita, mutta turhaan. Fetlock Jones -- niin oli t?m?n nuorukaisen nimi -- vastasi, ett? Flint oli h?net l?yt?nyt kerran kun molemmat olivat hakemassa metalleja ja kun h?n oli Amerikassa koditon orpopoika oli h?n j??nyt Bucknerin luo ja alistunut h?nen ankaraan kuriinsa, -- palkakseen sai h?n ruoan. Muita tietoja h?n ei osannut antaa.

Kuukauden oli Fetlock ollut t?ss? orjuudessa ja vaikka h?n ulkon??lt??n oli hiljainen, raivosi viha h?nen sis?ss??n niiden loukkausten vuoksi, joita h?n is?nn?lt??n sai k?rsi?. N?yrimm?t k?rsiv?t n?et aina katkerimmin, he tuntevat loukkaukset syvemmin kuin miehev?mm?t luonteet, jotka voivat sanoihin ja tekoihin purkaa kiukkunsa, kun se kuohuu yli ?yr?stens?. Hyv?syd?mmiset ihmiset tahtoivat vapauttaa Fetlockin t?st? orjuudesta ja kehottivat h?nt? j?tt?m??n Bucknerin; mutta poika pelj?styi jo sellaista ehdotusta ja sanoi, ettei h?n uskalla. Pat Riley v?itteli h?nen kanssaan viel?kin ja sanoi:

Poika kiitti h?nt? kyynelsilmin, mutta vapisi ja vakuutti ett? h?n ei tohdi. Flint kyll? vainoisi h?nt?, tapaisi h?net joskus y?ll? ja silloin... "Oi, herra Riley, aivan kipe?ksi k?yn kun sit? ajattelenkaan".

Muut sanoivat: "Karkaa tiehesi, saat meilt? matkarahat. Matkusta rannikolle jonakin iltana." Mutta n?m? kehoitukset kaikuivat kuuroille korville; poika v?itti, ett? Flint h?net l?yt?isi ja toisi takaisin, pelk?st? ilkeydest?.

Sit? eiv?t ihmiset ymm?rt?neet. Pojan asema k?vi viikko viikolta yh? surettavammaksi. Luultavasti olisivat ihmiset sent??n ymm?rt?neet h?net paremmin, jos he olisivat tienneet, miten h?n vapaa-aikansa k?ytti. H?n makasi er??ss? Flintin majan viereisess? vajassa, hoiti siell? haavojaan ja hautoi vihaansa ja mietti y?t pitk?t yht? ainoata kysymyst?: miten saa h?n Flint Bucknerin murhatuksi, ilman ett? h?net keksit??n. Se oli h?nen ainoa el?m?nilonsa; n?it? vuorokauden tunteja h?n ik?v?ll? odotti, niiden kuluessa h?n oli onnellinen.

H?n mietti myrkky?. Mutta se ei kelvannut, tutkimalla kyll? saataisiin selville, kuka sen oli hankkinut ja mist?. H?n ajatteli ampua Flintin takaap?in, kun t?m? puoleny?n aikana oli matkalla kotiinsa, -- silloin h?n aina palasi kapakasta. Ei, saattoihan joku olla l?hitienoilla ja tavata h?net. H?n tuumi, pist?isik? h?n miehen kuoliaaksi t?m?n nukkuessa -- ei, isku voisi osua v?h?n harhaan ja silloin h?n joutuisi Flintin kynsiin. Satoja eri tapoja h?n punnitsi, mutta niist? ei yksik??n kelvannut, sill? salaisinkin keino oli aina vaarallinen, se sis?lsi mahdollisuuden, ett? h?net keksitt?isiin. Ja sit? h?n ei halunnut.

Mutta h?n oli k?rsiv?llinen, rajattoman k?rsiv?llinen. Eih?n ole kiirett?, hoki h?n itsekseen. Mutta sen h?n vannoi, ett? Flintin luota h?n ei l?hde, ennenkuin miehen vainajana n?kee, -- kiirett? ei ole, kyll? keino l?ytyy. L?ytyy se, ja siihen menness? h?n k?rsii kaikki h?pe?t ja kurjuudet. Keino, josta ei j?? mit??n j?lke?, ei pienint?k??n viittausta, kuka tekij? on, sit? h?n tahtoi etsi? ja silloin -- silloin k?y el?m? ihanaksi. Sill?v?lin tahtoi h?n s?ilytt?? kiltin pojan hyv?n nimens? eik? h?n aikonut lausua vihaista eik? uhkaavaa sanaa sortajastaan.

Kahta p?iv?? ennen edell?kerrottua lokakuunaamua oli Flint ostanut yht?, toista tavaraa ja Fetlockin kanssa olivat he ne yhdess? kantaneet Flintin majaan. Siin? joukossa oli laatikollinen kynttil?it?, joka pantiin nurkkaan, t?tter?llinen r?j?hdysruutia, joka pantiin laatikon p??lle ja pieni tynnyri vuoriruutia, joka pantiin Flintin makuulaverin alle; sek? suuri k??r? sytytyslankaa, joka ripustettiin naulaan. Fetlock teki sen johtop??t?ksen, ett? nyt oli Flintin koekaivos ehtinyt niin syv?lle, ett? t?ytyy ruveta r?j?hdyttelem??n. H?n oli ennen katsellut r?j?hdytt?mist? ja k?sitti v?hin miten se tapahtuu, mutta apumiehen? h?n ei ollut koskaan ollut. -- Ja oikein h?n olikin arvannut; nyt ruvettiin r?j?ytt?m?ll? kaivosta syvent?m??n. Aamusella kantoivat he sytytyslangan, porat ja ruudit kaivokseen. Se oli nyt 8 jalan syvyinen, joten sinne laskeutumista ja sielt? nousemista varten k?ytettiin pieni? tikapuita. He laskeusivat kaivokseen ja Fetlock sai k?skyn pidell? poraa, mutta h?n ei saanut mit??n neuvoja siit?, miten h?nen sit? pit?isi pidell?. Flint rupesi poraamaan. H?n iski kerran moukarilla ja pora lensi pojan k?dest? -- seh?n oli aivan luonnollista.

"Sin? syyhyinen neekeripoika, sill?k? tavalla poraa pidet??n! Ota se k?teesi. Pid? sit? suorassa! Noin, pid? hiljaa nyt. Opetan, sinua, pirun penikka!"

Tunnin per?st? oli reik? valmis.

"No, lataa nyt reik?!"

Poika rupesi kaatamaan ruutia reik??n.

"P?hk?p??!"

Poika sai niin mahtavan korvatillikan, ett? h?n reiskahti kylelleen.

"Soisinpa, ett? sin? olisit lent?nyt mukana", puhui is?nt?.

Taas meniv?t he kaivokseen, raivasivat pois tielt? kivet ja sirut, porasivat uuden reij?n ja t?yttiv?t sen uudella panoksella.

"Kuule, kuinka paljo sytytyslankaa aijotkaan tuhlata? Etk? tied?, mink?verran lankaa tarvitaan."

"En."

H?n kiipesi kaivoksesta ja huusi alas pojalle:

"No, p?lkkyp??, sinnek? j??t koko p?iv?ksi? Katkase lanka ja sytyt? p?tk?!"

Vavisten poika vastasi:

"Niin, mutta enh?n..."

"Uskallatko vastustella minua? Lanka poikki ja sytyt?!"

Poika totteli.

"No taivasten luoja! Yhden minuutin langan leikkasi! Soisinpa, ett? olisit..."

Raivossaan tempasi h?n tikapuut kaivoksesta ja juoksi tiehens?. Poika kauhistui.

H?n vet?ysi kaivoksen sein?m?lle, niin l?helle kuin taisi. Tuo sihisev? lanka sai ??nen h?nen kurkkuunsa tyrehtym??n, h?n pid?tti hengityst??n seisoi siin? voimatonna ja tuijotti: kolmen, nelj?n sekunnin kuluttua oli h?n lent?v? pienin? s?p?lein? ilmaan. Mutta samalla syttyi h?ness? ajatus. H?n hypp?si langan luo, leikkasi poikki sen tuumanvertaisen p?tk?n, joka viel? oli reij?n ulkopuolella, ja oli pelastettu.

Nyt kaatui h?n maahan turtuneena ja puoleksi taidotonna kauhusta; h?nen voimansa oli taittunut, vaan h?n lausui itsekseen rajulla riemulla:

"H?n opetti minua. Tiesinh?n, ett? joku keino l?ytyy, kunhan vaan odotan."

Viiden minuutin per?st? hiipi Buckner kaivokselle levottoman n?k?isen? ja kurkisti alas. H?n n?ki mit? oli tapahtunut ja ymm?rsi. Nyt laski h?n tikapuut kaivokseen ja poika kiipesi niit? my?ten vaivaloisesti yl?s. H?n oli kuolonkalpea. H?nt? katsellessaan k?vi Buckner viel? enemm?n h?milleen ja h?n lausui katuvaisella ja s??liv?ll? ilmeell?, joka teki h?net k?mpel?n ja oudon n?k?iseksi:

"Se oli erehdys, ymm?rr?th?n sen. El? puhu siit? kenellek??n, min? olin niin kiihkossani enk? tiennyt mit? tein. Sin? et ole terveen n?k?inen, olet t?n??n jo tarpeeksi ty?t? tehnyt, mene majaani, sy? ja pane nukkumaan. Oli tulla tapaturma, ymm?rr?th?n sen, kun min? olin niin innoissani."

"Pahasti s?ik?hdin", sanoi poika menness??n, "mutta opin siit? jotakin, joten en soisi erehdyksen j??neen tapahtumatta."

"Hiton helppo tuota on tyydytt??!" jupisi Buckner itsekseen katsellessaan pojan poistumista. "Saas n?hd?, puhuuko h?n siit? kenellek??n? Tietysti h?n sen tekee. Soisinpa, ett? olisin tappanut h?net."

Poika ei k?ytt?nyt joutoaikaansa lepoon, vaan ty?h?n. Tihe? pensaikko peitti vuoren rinteen aina Flintin majalle asti; enimm?t Fetlockin toimet tapahtuivat t?ss? pime?ss? pensaikossa, loput suoritti h?n omassa makuukojussaan. Vihdoin oli kaikki valmista ja h?n virkkoi:

"Jos h?n ep?ilee, ett? aijon k?yd? h?nest? konttia kantamaan, niin h?n jo huomenna siit? ep?ilyksest??n p??see. H?n on n?kev?, ett? min? yh? olen sama hiljainen lammas mik? aina olen ollut -- huomenna ja sit? seuraavana p?iv?n?. Mutta ylihuomeniltana on h?n ollutta ja mennytt?, eik? kukaan ole koskaan aavistava, miten se on tapahtunut ja kuka sen on tehnyt. Itse h?n minulle keinon neuvoi, -- se on hauskinta kaikesta."

Seuraava p?iv? tuli ja meni.

Ilta on jo kulunut l?helle puolta y?t?, viiden minuutin per?st? uusi p?iv? alkaa. Ollaan ravintolan biljardihuoneessa. Ty?miehi? istuu siell? yksinkertaisissa puvuissaan, leve?lierisiss? hatuissa, housunlahkeet saapasvarsissa, toisilla puserot, toisilla takit; he ovat ryhmittyneet rautakamiinan ymp?ri, joka punaisena hehkuu ja levitt?? ymp?rilleen suloista l?mp??; biljardipallot paukkuvat, muuta ??nt? ei kuulu sis?ll? -- ulkopuolella vinkuu myrsky silloin t?ll?in. Miehet ovat ik?vystyneen n?k?iset, he ik??nkuin odottavat jotakin. Karkealuinen, leve?harteinen, keski-ik?inen kaivosty?mies, jolla on harmahtava poskiparta, tymp?sev?t kasvot ja ep?yst?v?lliset silm?t, py?r?ytt?? sytytyslankak??r?n k?sivarrelleen, kokoo muutamia muita ty?kalujaan ja l?htee tiehens? sanaakaan virkkaamatta kenellek??n, j??hyv?isi? yhdellek??n sanomatta. Se on Flint Buckner. Kun ovi h?nen menty??n sulkeutuu, syntyy huoneessa vilkas surina.

"Se on t?sm?llisin mies mit? koskaan olen n?hnyt", virkkoi Jake Parker, sepp?; "kun h?n menee, tiet?? jokainen kelloaan katsomatta, ett? on puoleny?n aika."

"Se onkin tiet??kseni h?nen ainoa avunsa", virkkoi Peter Hawes, kaivosty?mies.

"H?n on h?pe?pilkku koko seudullemme", lausui Fergusson. "Jos min? olisin t?m?n kapakan pit?j?, pakottaisin h?net edes joskus sanomaan jotakin, muuten en laskisi h?nt? sis??n." -- Sen h?n lausui luoden silm?yksen kapakanis?nt??n, joka sit? silm?yst? ei ollut huomaavinaan, koska poistunut mies oli hyv? kuluttaja, -- joka ilta kapakasta menness??n oli h?n juonut p??ns? t?yteen.

"Sanokaa, pojat," virkkoi Ham Sandwich, "muistaako kukaan, ett? h?n koskaan olisi tarjonnut kenellek??n lasin?"

Sellaisia huutoja sateli joka taholta. Ja hetken vaitiolon j?lkeen lausui Pat Riley:

"H?n on oikea arvoitus, tuo mies. Ja samanlainen on poikakin, joka h?nen luonaan asuu. En ymm?rr? heist? kumpastakaan."

"Ei kukaan muukaan ymm?rr?", virkkoi Ham Sandwich, "ja jos he ovat arvoituksia, niin mit? sanotte sitten tuosta kolmannesta. K?sitt?m?tt?m?n salaper?isyytens? puolesta on h?n noita edellisi? viel? merkillisempi. Paljokin merkillisempi, -- eik? totta?"

"On, se on totta se."

Kaikki yhtyiv?t t?h?n lausuntoon. Kaikki, paitsi yksi. Se oli uusi tulokas, Paterson. H?n tarjosi lasin koko seuralle ja kysyi, kuka se kolmas on. Kaikki vastasivat yhdest? suusta: "Archy Stillman."

"H?nk? on niin salaper?inen?" kysyi Paterson.

Ferguson oli n?et hyvin oppinut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet