Read Ebook: Leipä ja laulu: Kokoelma kertomuksia ja taruja by Larin Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 431 lines and 27678 words, and 9 pages

Scenery on that misty night could not delay the troops. The mountain-top was gained. About half way down the northern slope of the mountain the Division halted to obtain the benefits of a spring fifty yards from the road. A steep path led to it, and one by one the men filed down to fill their canteens. The delay was terribly tedious, and entirely unnecessary, as five minutes' inquiry among the men, many of whom were familiar with the road, would have informed the Commanding General of abundance of excellent water, a short mile beyond, and close by the wayside. Pride, which prevails to an unwarranted extent among too many regular officers, is frequently the cause of much vexation. Inquiry and exertion to lighten the labors of our brave volunteers would, with every earnest officer, be unceasing. A short distance further a halt was ordered for coffee, that "sublime beverage of Mocha," indispensable in camp or in the field. Strange to say, our brigadier, who habitually confined himself closely to cold water, was one of the most particular of officers in ordering halts for coffee.

South Mountain was crossed, but in the dusky light little could be seen of the devastation caused by the late battle. "Yonder," said a wounded man who chanced to be passing, "our gallant General lost his life." The brave, accomplished Reno! How dearly our national integrity is maintained! Brave spirit, in your life you thought it well worth the cost; your death can never be considered a vain sacrifice!

Boonsboro' was entered about day-break. The road to Sharpsburg was here taken, and at 7-1/2 A. M., having marched during that night twenty-eight miles, the Division stood at arms near the battle-ground along a road crowded with ammunition trains. Inquiry was made as to the ammunition, and the number of rounds for each man ordered to be increased immediately from forty to sixty.

After passing long trains of ambulances and ammunition wagons, the boys were saluted as they passed through the little town of Keetysville by exhortations from the wounded, who crowded every house, and forgot their wounds in their enthusiasm. "Fellows, you've got 'em! Give 'em h--l!" yeleli valkoinen maantie, se maailman leve? maantie, ohi harmaiden talojen ja punaisen kauppapuodin kyltin se luikersi, yl?sp?in se kapuili ja sivuutti keltaisen kirkon, sen taakse se katosi, minne katosikaan, surun laaksoihin ja isoihin kadotuksen kaupunkeihin. H?n katseli ilta-auringon rusoittamaa kultaristi? ja kirkon takaista harjua, Hiiden kalliota. Siell? se paholainen piileskeli. Syksyisin se liikutti keinua sorkallaan, silloin ne kylm?-ojan pojat, pahan siki?t pensaissa hihittiv?t ja heitteliv?t kivi? kalliolta ja silloin nahkasiipat lepsattivat mustien kuusien alla. Siell? oli jumalattomalla pes?ns?, keskiy?ll? se sielt? levitti karvaiset k?tens? yli seudun ja kutsui kolmasti: tule, tule, tule! Ja silloin her?siv?t ne, joilla oli paatunut povi ja ne voihkivat pimeydess??n isolla ??nell?. Kun y? oli kulunut, kun oli tullut p?iv? ja sen j?lkeen hiipiv? h?m?r?, kun puut ja pensaat saivat aavemaisia muotoja, silloin kutsui se ihanalla soitolla ja maallisella veisuulla. Kyl?n nuoret ne silloin suvisin harjulle vaelsivat, siell? leikki? l?iv?t, keinuivat, kuiskailivat... Kuului ?myr?nk?n vonkuna ja pensaiden ratina, ne rakensivat kuin Baalin papit alttareita ja uhrasivat punaisen ilotulen ??ress? ja tanssivat. Silloin se paholainen ilke?sti ilosta hykersi k?si??n, kulki nopeasti pohjoista kohden, repi multaa ja mustikanvarsia niin, ett? kynnet tulta iskiv?t. Niin, niin.

Hyppy-Sohvia kauhistutti ja puistatti. H?n nousi ja h?nen hintel?, koukkuinen vartalonsa vapisi. Uskaltaisiko h?n sen tehd?? Miksi h?n k??nsi pois kasvonsa, pelk?sik? h?n, ei, h?n oli vaan ep?tietoinen ajasta, huomennako jo sen tekisi, niin, niin? H?n kulki rauhattomana lattialla, seisahtui kissaansa silitt?m??n, h?n silitteli sit? niin kovakouraisesti, ett? se lakkasi kehr??m?st?. Miksi h?n sit? silitti, tahtoiko h?n k??nt?? ajatuksensa pois p??-asiasta. Ei, h?n tahtoi katsoa kauhistuksensa syyt? suoraan silmiin, siten h?n itsens? voittaisi. H?n astui taas viheri?sti sinert?v?n akkunaruudun ??reen ja katseli Hiiden kalliota. Se ik??nkuin veti h?nt? puoleensa. Se oli kuin j?ttil?ism?inen noita-akka, sen hameen liepeill? kasvoi koivunvesoja ja n?reit?, ylemp?n? kupeilla k?yri? m?ntyj?, kainalon koloissa ja vy?t?isill? kiilsi katinkultar?ykki?t ja sen p??laki oli paljas ja punertava ja mustasta kuilusta ammotti sen ainoa silm?, miss? haukat pesiv?t. Sen p??laelta t?rr?tti nyt kummituksen tapainen t?yht?m?inen p??hine, sinne oli pystytetty rovio. Koko illan siell? nuoret olivat h??rineet, puita kantaneet ja pensaita pirstoilleet, kodan tapaan seisoi siell? nyt kaksi ruuhta ja yksi tervatynn?ri, kirkonkyl?n kauppias ne oli antanut. Kyll?h?n sen tiesi, miksi antoi, t?m?n maailman turhuuden lapsia h?n mielistell? tahtoi, h?n oli kiero kiusaaja ja nuorisoseuran p??pukari. Mit?s se rikkaalle tuntui... Sohvi muisti viel? ajan, jolloin kauppias viel? oli k?yh? ja nuori, ei h?n tahtonut h?nt? en??n sellaisena muistella, ne ajat olivat menneet.

Viikko sitten oli Sohvi ollut seuroissa, uskon sisarien ja veljien kanssa oli h?n haastanut, henki oli tullut h?nen p??llens? ja h?n oli hihkunut ja tanssinut. Nuori kaukolainen, hihulipappi, ihanapuheinen Barnabas se siell? oli saarnannut, kehoittanut ja varoittanut, oli puhunut pyhist? miehist?, jotka p?tsien l?pi kulkivat sek? Sodomasta ja Gomorrasta, jotka tulisateella h?vitettiin, Herra kukisti sen kaupungin ja kaiken lakeuden, niin my?s kaikki niiden kaupunkien asuvaiset ja kasvun. -- -- Silloin oli Sohvi sen p??tt?nyt, poroksi h?n polttaisi kirkonkyl?l?isten alttarin, polttaisi koko Hiiden kallion puineen kantoineen. Sen p??t?ksen j?lkeen oli h?nen vanha, syntinen syd?mmens? sulanut, taivaallinen harpun helin? oli h?nen korvissansa soinut ja h?n oli alkanut hyppi?. Seuroista oli h?n kotiinsa kulkenut kuin huumeessa. Koko viikon oli h?n sitte asiaansa miettinyt ja h?nen aatoksensa oli nyt kypsynyt varmuudeksi, totisesti, totisesti h?n sen tekisi!

Hyppy-Sohvi kulki akkunan luota, riisuuduttuaan pukeutui h?n y?mekkoonsa ja k?mpi vuoteeseensa. Siin? lep?si h?n ihmeen tyyneen?, kaikki oli niin hiljaista, kissa katseli kiukaalta kellan kiilt?vill? silmill??n; taivas oli vaalean harmaa ja mieto kuin juhannuksen aaton aatto on. Kangaspuilta levisi lattialle varjo, niisien l?vitse katseli h?n kirkon yli leijailevia pilvi?. Mutta kirkon takaa h??m?itti Hiiden kallio sinisen udun peitossa ja sen seasta n?kyi ruskea juhannuskokko. H?n k??ntyi kyljelleen sein??n p?in, sulki silm?ns? ja nukahti. Mutta unissa oli h?n taas n?kevin?ns? paholaisen, joka kohotti k?si?ns? yli seudun, ilmestyi siihen sitten nuori, hymysuinen Barnabas sivellen h?nen silm?luomiansa, ja Sohvi oli iloinen ja tanssi. Taivaasta tuli rankka raesade, joka sammutti j?ttil?isrovion, n?kyi pitk?isen leimaus ja paholainen putosi r?misten kalliolta. --

Seuraavana aamuna oli Sohvi jo aikaisin liikkeell?, h?n h??r?ili mustassa puvussaan lehmivajassa ja pihalla, lakasi lattian ja kasteli akkunalla kasvavaa balsamihein?? ja minttukukkiansa. Akkunan alla kasvoi kolme komeakupuista keisarinkruunua ja ainoa omenapuu tuoksui suloisesti valkoisine, heleine kukkineen. H?n kurkisteli maantielle, siell? jo n?kyi kirkkokansaa, ja huomenkello alkoi soida. Sohvi s?ik?hti ja alkoi tehd? l?ht??. H?n katseli viel? kerran ymp?rilleen, sitoi huivin p??h?ns?, k??ri virsikirjan nen?liinaansa ja pisti tulitikkulaatikon leve?n hameensa taskuun. Ulos tultuaan lukitsi h?n m?kinoven, sulki akkunaluukut ja astui hiljalleen ryytimaansa sivua alas niittytielle. H?n oli t?n??n omituisen tyytyv?inen itseens? ja h?n tervehti tavallista leppe?mmin naapurit?llin muoria, jonka kanssa h?nell? usein oli suukopua. Maantielle tultuaan ny?kytti h?n jalkaihmisille ja ajajille tutunomaisen hyv?n huomenensa. P??sty?ns? kauppiaan puodin kohdalle kulki h?n tiukemmin, huulet yhteen puristettuina niin, ett? nen? venyi h?nen hampaattoman leukansa yli ja pippurin v?riset, pienet silm?ns? kiilsiv?t. Maantien aidalla istuivat pojat, tyt?t seisoivat ryhmiss? kirkkorinteell? supatellen ja silmi??n siristellen. Mutta kohta heid?n silm?ns? aukenisivat, siin? he nyt pitiv?t silm?peli? ja ajattelivat maallista iltahuvitusta. Voi, sit? nuoruutta, voi, sit? hulluutta! Hyppy-Sohvi asettui seisomaan tapulirakennuksen ovelle, siit? ne kulkivat rikkaat ja p?h?naamat, t?m?n el?m?n orjat ja vakoveljet, siin? kulkivat herrat ja h?ntyrit, salatanssijat ja pelurit, templin esikartanon ne kauppahuoneeksi muuttivat, siell? ne pestasivat piikojansa r?mpp?viikolla ja siell? ne kuiskuttelivat hevoskaupoistaan, voi sit? suurta surkeutta! Siin? kulkivat puu-ukon ohitse ne, joilla kirstun pohjilla oli sek? kilahtavaa ett? kahisevaa, eiv?tk? ne n?hneet puu-ukon ojennettua k?tt?. Hyppy-Sohvi kulki puisen kolehtiukon luo ja pisti sen rintareij?st? kymmenpennisen, lesken roponsa h?n tahtoi antaa, ja kun raha kilahtaen putosi puu-ukon tyhj??n sisustaan, k?vi h?nen rinnassaan suloinen v?ristys. Mutta viel? isomman uhrin h?n tekisi, se oli h?nen salaisuutensa, h?n tahtoi viel? hetken sit? s?ilytt?? kuin ihanaa aarretta. Sohvi niijasi j?yk?sti kolme kertaa papin kulkiessa sakastiinsa, ja ne niijaukset puhuivat Sohvin omaa kielt?, ensiksi: t?ss? olen min?, hurskas Sohvi, k?yh? kirkossa k?vij?; toiseksi: siin? kuljet sin?kin, Herran palvelija, sana sinulla on suussasi vaan ei syd?mmess?si, farisealainen sin? olet, ja kolmanneksi: katsokaa vaan minua kaikki, t?ss? min? seison ja niijaan, ettek? tied?, ett? min? kohta langetan valon teid?n ylitsenne, niin ett? n?kisitte oman surkeutenne, tehk??t niinkuin min? teen! Kansan mukana astui Sohvi kirkkoon ja istuutui vasten tavallisuutta perim?iselle penkille oven suuhun, sill? h?nell? oli t?n??n omat tarkoituksensa. H?n painoi p??ns? penkkiin ja supatteli sek? tirkisteli sormiensa l?vitse kanssaihmisi?ns?, h?n tutki ja tarkasti heid?n kasvojensa eleit? ik??nkuin h?n olisi vartioinut heid?n hurskauttansa. Ja Sohvi huokasi kuin s??list?, kyll?h?n ne kirkossa k?viv?t, mutta mink?t?hden? Ihmisten t?hden ja etup??ss? oman itsens? ja komeutensa t?hden. Toisin oli Sohvin laita, h?n oli t??ll? t?n??n erityisest? kutsumuksesta.

Lukkari asetti vanhat nen?lasit vanhoille vetistyneille silmillens?, kovin kauvan h?n t?n??n selaili virsikirjan lehti?, saisihan se numerotaulu jo k??nty?. Sohvi k?vi levottomaksi, vihdoin se k??ntyi ja Sohvista tuntui ik??nkuin h?nen syd?mmens? valopuoli olisi k??ntynyt, h?n oli nyt paljasta hyvyytt? ja herkkyytt?. Kirkossa oli tukahuttava ilma, p?iv? paistoi korkeista kaari-akkunoista viistosti yli keskik?yt?v?n ja tomuhiuteet tanssivat valovirrassa, kaikki oli niin uneliasta ja odotuksen sekaista. Jo soivat urut, ja Sohvi lauloi kimakalla nen?-??nell?, h?n lauloi ??nekk??mmin kuin muut, niin ett? ymp?rill? olijat k??nsiv?t p??ns?. Kuka se siell? niin laulaa? Hyppy-Sohvi on t?n??n kirkossa, kyll? sen heti huomaa. Niin tulkitsi Sohvi heid?n kysyv?t katseensa. Yh? kimakammaksi k?vi Sohvin laulu, ja kun virsi oli lopussa, nousi h?n kuten muutkin kuulemaan alttarilla polvistuvan papin sanoja. Mutta t?n??n ei h?n niit? kuunnellut oikealla hartaudella, h?n nousi ja laskeutui taas istumaan koneellisesti ja kylm?sti, sill? muualla h?nen ajatuksensa askartelivat. H?n katseli koko ajan Hiiden kalliolle ja h?nen syd?nalaansa kouristi vanha, vihlova ep?ilys. Tekik? h?n oikein? Ehk? se luettaisiinkin h?nelle synniksi? Niin, jos h?n illalla sen tekisi, olisi se ehk? pimeyden teko, mutta pyhien kirkonkellojen soidessa, Jumalan p?iv?n paistaessa keskitaivaalta oli h?nen uhrinsa otollinen, ehk? h?n siten p??st?isi seurakunnan paholaisen kirouksesta ja k??nt?isi pahan hyv?ksi ja karkottaisi Hiiden kallion pahat henget ikuisiksi ajoiksi. Mutta ehk? h?n kuvittelikin pahaa liian suureksi, ehk? h?n n?in turmeli muilta ilon, maallisen kyll? mutta puhtaan. Muistihan Sohvi viel? h?m?r?sti monet mittumaarin retkens? nuorena tytt?n? ollessa, salaa ?idilt? oli h?n huoneesta hiipinyt Hiiden kalliolle, siell? oli h?n keinunut ja tanssinut yli keskiy?n, hauska oli se aika ollut, iloinen kuin poutap??skysen suvinen viserrys. Silloin oli Sohvia kotim?kille saattanut sinisilm?inen nuori mies, usein oli h?n saattanut, viekkaus h?nen silmiss??n oli palanut vaikka huulilta oli hunaja vuotanut, toisen h?n oli valinnut, rikkaan h?n oli ottanut ja nyt h?nell? oli punainen kyltti, ja puodin ikkunoissa kimmelsi kaikenlainen prameus ja silm?in ilo, sunnuntaisinkin h?n salaa m?i, nelj?? kuningasta h?n palveli ja istui siell?, miss? pilkkaajat istuvat. -- Kaksi vanhaa ruuhta ja tervatynnyri, mit?s ne h?nen kukkarossaan tuntuivat! Hyv? on rikkaan r?yhennell?, ja kauppiaan pistopuheet ne kiersiv?t pit?j?ll?. Oli kerran Sohvia puodissa puhutellut: mit?s se Hyppy-Sohvi haluaa, tanssikenki? vai? Niin, niin, Hyppy-Sohviksi oli nimitt?nyt kaikkien kuullen, taivaan ilosta oli Sohvi maantiell? kerran seuroista palattuaan tanssinut, mit? se kauppiasta liikutti. Sohvin mieli k?vi katkeraksi. Eip?s saisi iltaista silm?ruokaa sen tynn?rin polttamisesta, eip?s saisi, kohta olisi se jo porona ja tuhkana. Nyt oli Sohvi varma, totisesti, totisesti, nyt h?nen lupauksensa t?yttyisi. --

Sohvi katseli varovaisesti ymp?rillens?, ja kun seurakunta taas painoi p??ns? penkki? vasten, nousi h?n varpailleen ja kulki hiiviskellen ulos kirkonovesta ja h?nest? tuntui kuin moni silm? olisi h?nt? sormien l?vitse v?ijynyt ja soimannut: salapolttaja, salapolttaja! Mutta nyt oli k??ntyminen jo my?h?ist?, h?n seisoi jo tapulin ja kirkon v?lisell? puuk?yt?v?ll?. Muutamat kirkkomiehet ruokkivat hevosiansa kirkkotarhan kiviaidan takana, jotkut rinttiset kilisiv?t hevosen kaulavy?ss?. Samassa urut humahtivat kirkossa, ja Sohvi kulki kiireisesti taaksensa katsoen maantielle. Sielt? k??ntyi h?n sivupolulle, kiipesi yli aitojen ja pian oli h?n leppien peitossa, siell? h?n heng?hti helpoituksesta ja alkoi kavuta yl?sk?sin harjun rinnett?. ?hkien kulki h?n kumarassa, hiki valui h?nen kasvojensa ryppyverkon juomuja pitkin ja pian seisoi h?n Hiiden kalliolla ja katseli alas. Siint?vi? vuoria ja kimmalteisia mets?j?rvi? silm?n n?kemiin, ja alhaalla laaksossa seisoi kirkko kuin helykruunuinen morsian, h?n katseli pohjoiseen, siell? aaltoilivat tumman korven latvat, siell? sen perukassa se paha asui. H?n katseli roviota, joka kohosi korkealle h?nen p??ns? yli, sen alta n?kyi tervaksia ja tuohia. Kauvan h?n siin? seisoi ja odotteli. Tuolla alhaalla istuivat ne pilkkaajat, vieretysten ne istuivat kuin suuressa s?kiss?, pimeydess? ne istuivat ja ajattelivat lehmi?ns?, tavaroitansa ja omaa pient? itse?ns?, kohta oli t?m? heid?n ep?jumalallinen hirvi?ns? leimuava kirkkaan korkeuden kunniaksi, eik? h?m?ryyden intohimon ilkeille hengille, kirkosta tullessaan ne sen kirkkauden n?kisiv?t, h?t? ja kiire niille tulisi, ne sy?ksyisiv?t lokeroistaan kuin ruskeat muurahaiset, mammonan muurahaiset, ja kirous kuolisi heid?n huulillensa. Nyt siell? oli niin hiljaista kirkossa, varmaankin jo pappi saarnastuolista heille puhui, kuuroille h?n puhui, sokeita h?n turhaan koitti n?keviksi saattaa, ja kun h?n aamenensa oli sanonut, l?htisiv?t he kuin ruokap?yt?ns? ??rest? ja kirkon ovella he taas saisivat arkinaamansa. Sohvi kuunteli h?r?ss? korvin; johan sielt? kuului urkujen humiseva soitto, ja kellot alkoivat soida. Oi, miten ne soivat! Pieni kello soitti: ?l? tee, ?l? tee, mutta iso kello: sytyt? Sohvi, sytyt? Sohvi! Ik??nkuin s?hk?n isku olisi k?ynyt kautta ruumiin kuuli h?n sis?ist? ??nt?: sytyt? Sohvi! Ja Hyppy-Sohvi kopeloi h?t?isesti hameensa taskuja ja raapaisi vapisevin sormin tulitikulla valkean ja sytytti tuohet palamaan. Nyt se oli tehty! Tuohi k?pristyi, samoin Sohvinkin ruumis vet?ytyi kokoon ja hampaat kalisivat. Miten ne katajat ritisiv?t ja ratisivat, harmaa sauhu kiersi vaivaloisesti pitkin kokon alustaa, mutta jahka tervatynnyri syttyisi, n?kyisi siit? leimu kauvas ja se saisi kirkonkin akkunat v?l?ht?m??n. Sohvin mieli oli kuin kuohuksissa, niink? pian se tapahtuisi, nyt ei sit? en??n voinut est?? ja h?n oli korvesta kuulevinaan kohinan, joka l?heni ja pilven varjo kulki yli harjun. Nyt tuli tuulenpuuska, se tarttui tulen niskaan kuin sit? tukistaen, savua ja kipeni? se viskeli, liekit luikertelivat oksalta oksalle kuin punaiset k??rmeet, ja hirve? oli niiden vauhti, pian loimusi koko kokko yhten? pitk?n? tuliaallon purstona, ja hehkuva kuumuus lehahti Sohvin kasvoille. Nyt oli jo kiire k?siss?, saattaisivat sielt? kirkolta huomata h?net. H?n alkoi juosta rinnett? alas pitkin polkua, pensaat pemahtivat h?nen juostessaan, ja kivet irtaantuivat ja vieriv?t vingahdellen jyrk?nteelt? jyrk?nteelle. Eik? Sohvi uskaltanut taaksensa katsoa, tuntui kuin joku olisi juossut h?nen j?less?ns?, askeleet olivat milloin l?hell? milloin loitommalla, mutta aina ne seurasivat, ne hiipiv?t, ne hyppiv?t yli kivien ja kantojen samoin kuin h?nenkin askeleensa, toisinaan olivat ne tarttua h?nen hameensa liepeisiin, ja h?n tunsi ik??nkuin l??h?tyksen niskassansa, ik??nkuin koko mets? h?nen takanansa olisi juossut ja nauranut. Nyt oli varmaan paha itse h?nen kintereill?ns?, h?n olisi huutanut, mutta kieli oli kuin kitalakeen kiinnitetty, ja ainoa ajatuksensa oli: kunhan p??sen maantielle, maantielle kirkon suojaan, siell? olen turvassa, kirkkotarhaan se ei uskalla. Oi, armias, oi, armias! Polun k??nteess? h?n kompastui ja lensi suin p?in katajiin, h?n koitti nousta, vaan ei p??ssyt mihink??n, h?n oli siihen paikkaan kuin naulittu. Sohvi kiljahti ja j?i makaamaan, h?n luuli, ett? kylm?, karvainen k?si h?nt? takaap?in piteli: nyt sun vien, nyt sun vien! "Ai, ai, auttakaa!", huusi Sohvi ja py?rtyi.

-- -- Siit? h?net harjulle rient?neet kirkkomiehet l?ysiv?t, he irroittivat h?nen hameensa, joka oli puun oksaan takertunut. H?n her?si kuin pahasta unesta ja kuuli naurun hohotusta ymp?rill?ns?. Voi, kuinka h?nt? h?vetti, h?n olisi tahtonut maan alle vaipua. -- ?kki? kaapasi h?n hameen helmat kokoon ja menn? livisti alas polkua. Mutta h?nen takanansa kuului viel? kauvan iloinen h?h?tys, h?n juoksi, juoksi...

SALAPOLTTAJAT.

"Miina, hohoi! No, eik? se vanha vaivainen taas kuulekkaan? Miinaa!!" Vallesmanni huusi niin, ett? kurkku k?hisi, ja vihdoin ilmestyikin Miina ovelle hiat k??rittyn? kyyn?sp?ihin saakka. "Miss? te nyt nahjusitte taas?"

"Olinhan vaan saunaa l?mmitt?m?ss?."

"Tuokaapa pullo lis?? kellarista!" "Taas", olisi Miina muori mielell??n sanonut, mutta ei uskaltanut. Nimismies Stenlund k?ytti ahkeraan "taas" sanaansa, se oli ik??nkuin imeytynyt h?neen, se oli tullut h?nen toiseksi min?kseen. Kun h?n p??si alkuun, niin ei siit? aina loppua tahtonut tullakaan. Taaskin oli h?n olutta h?rppinyt pitkin iltaa, oli "ry?stellyt monta talonpoikaa puti puhtaaksi", kuten h?n tapasi sanoa. Vallesmanni oli niit? rakkauden jumalattaren kovanonnen lapsia, h?n oli vanhapoika. -- Miina toi juuri olutta, kun porstuasta kuului ??ni? ja jalkoja puhdisteltiin kuusihakoihin. Sis??n astui siltavouti Kepuli, ja h?nen kintereill??n h?m?l?isell? hitaudella kulki lautamies Klemola. Vallesmannin ryhti muuttui heti, p?? kenossa taaksep?in arvokkaasti, nen? punakkana kuin pihlajamarjaryp?le tuijotti h?n sameilla silmill??n tulijoihin.

"Painakaa puuta!"

"Olis t?ss? hiukan asiaakin", haastoi Kepuli ja katseli tyhji? pulloja kirjoitusp?yd?n alla, "kun ne Ruokolan takakyl?iset kuulumma taas polttelevat salaa viinojaan Kuhansaaressa, savua on n?hty sielt?p?in ilmaan tupruavan, niin ett? mit?k? se herra vallesmanni siit?..."

"Vai taas ne paholaisen k?tyrit... kyll? min? niille Ruokolaisille n?yt?n, viinapannunsa ry?st?n ja sakotan, sakotan oikein Porvoon mitalla, rautoihin kytken joka miehen." Nyt l?i vallesmanni nyrkkins? p?yt??n niin, ett? lasit hyppeliv?t.

"Miinaa! Vieraille olutta!"

"Vilja ei joudu sill? kulmalla leiv?ksi", tuumi lautamies Klemola ja py?ritteli lakkiaan, "luulevat siell? pit?j?n takalistossa olevansa rauhassa, ry?miell??np?, sanon, pitkin maantien ojia, tappelua ja m?ss?yst? aamusta iltaan, ja kaikki maankulkijat ja varkaat siell? maleksivat."

"N?yt?n, hitto vie, n?yt?n taas, ett? lain koura on ankara", puhisi vallesmanni, "pamppua annan, jotta selk?nahkansa kihelm?iv?t kolme viikkoa." Vallesmanni hykersi tyytyv?isyydest? k?si??n, joissa kuvitteli jo koko Ruokolaisjoukon itse?ns? v??ntelev?n. Pari tuntia sit? siin? punnittiin ja harkittiin asiata kaikin puolin ja olutta latkittiin sill?v?lin. Sakea tupakinsavu t?ytti huoneen kietoen miehet harsoiseen, harmaaseen vaippaan. Vallesmannin kasvot loistelivat punakkoina, h?n s?tti ja sadatteli, lautamies Klemolankin kankea kieli p??si valloilleen. Saari oli piiritett?v? kaikilta tahoilta, k?siraudat uhkasi vallesmanni ottaa mukaansa, ja Klemola sanoi kyll? seisovansa yht? miest? vastaan -- jaa -- vaikka kolmeakin, kun oikeen tiukalle otti.

"Aamulla kello viisi siis", sanoi vallesmanni ja seurasi miehi? ovelle siin? viel? ravistellen heid?n k?si??n, ja miesten saapasten kolina kaikui viel? rappusissa, kun vallesmanni l?hti ky?kkiin ja antoi m??r?yksi??n Miina muorille, palasi makuuhuoneeseensa ja heitt?ytyi vuoteensa peitteelle ja nukahti. H?n uneksui j?ttil?isviinapannuista ja suurista sakkorahoista.

Jo ennen viitt? Miina muori nyki ja ravisteli unenp?pper?ist? vallesmannia hereille, mutta t?m? pyristeli kuin kiukkuinen p?ssi p??ll??n ja mumisi: ottakaa kiinni, tuossa se puikelsi pensaikkoon, ottakaa kiinni se juutas, sitokaa!...

Monen ravakan t?n?yksen j?lkeen sai muori vihdoin herransa s?ngyn laidalle istumaan.

"No, eik? vallesmanni jo aijo Kuhansaareen, sinneh?n sit? piti l?hte??"

"Hm, jaha, Kuhansaari." Vallesmanni haukotteli hirve?sti ja ojensi k?tens? muoria kohti ik??nkuin syleily? tahtoakseen: "tuo... tuo minun jahtisaappaani!" Miina muori puki vaatteet h?nen ylleen. Kovimpa sit? virkamiehen p??t? s?rki ja kolotti, repi niin riivatusti korvain juuresta yl?sp?in p??kupuun asti ja taasen takaisin, oli kuin myllynkivet olisivat jauhaneet aivot ihan nuuskaksi. Surrim, surrim, rrrr, ja h?nen lihavanl?nt? ruumiinsa heilui ja vaappui sinne t?nne Miinan kiskoessa saappaita h?nen jalkoihinsa. Miina kietoi saalin h?nen vatsansa ymp?ri, painoi virkalakin p??h?n ja sitoi kaulalle paksun punaisen villahuivin.

"No nyt vallismanni on valmis."

"Eip?s viel?! Tuohan ensin k?siraudat ruokakonttoorista, pamppu my?s ja k?ysi, jolla min? ne hiien koirat sidon niin, ett? luut natisevat." -- Raskasp?isen? k?veli vallesmanni huoneessaan tehden viel? matkan pikkuvalmistuksia, astui sitten suuren sein?kaappinsa luo, avasi sen, useahko kiilt?v? pullo kuvastui hymyillen h?nen silmiins?.

H?n kaatoi er??st? pullosta lasillisen suuhunsa ja hieroi mielihyviss??n rintansa alustaa. H?n ehti juuri pujottaa kaksi t?ysin?ist? rommipulloa taskuunsa, kun siltavouti ja lautamies astuivat sis??n.

"Sop, vai siin? te jo, ett? siis taas l?hret??n."

"L?hret??n, l?hret??n."

Kolmisin sit? nyt ajaa jytystettiin maantiet? kohti Klemolan uhkeata taloa, joka oli Paalaj?rven pohjoisella rannalla, josta vain oli puolen virstan pitk? p?tk? venematkaa Kuhansaareen. -- Tuollahan jo Klemolan punainen talo kuin puolukka m?tt??ll? puunti valkoisten koivujen v?list?, ver?j?st? ajettiin pihalle. Pihanurmella makasi joukko miehi?, mik? sel?ll??n mik? vatsallaan vet?en ruoka-uniaan. Rattaiden jyrin? her?tti miehet, ja vallesmannin virkalakki sai heid?t nopeasti tarttumaan lakkeihinsa. Kuistilla Klemolan pyylev? em?nt? hymyillen niijaili, kasvot miltei sulivat siin? kuin hera helteess?.

"No, tuli ja puserra! Vai valleksmanni? Astuupahan sis??n, jotteihan niin hengen kiire liene, kahvin min? kiskon tulelta, niin l?mpi?tte, siltavouti, sis??n, sis??n." Salin per?kamariin vietiin niin vallesmanni kuin siltavouti sek? k?ydet, pamppu ja k?siraudat. Em?nt? h??r?ili huoneessa kuin py?re?, punainen aurinko tullen mennen, piirongin laatikosta otti h?n sokurit, lusikat ja kupposet ja asetti ne p?yd?lle.

"Hohhoo, kun sit? v?sytt??kin, eip? ole t?m? nimismiehen virka mik??n hauska toimi, koiranvirka se on, nouse vaan, vaikket tahtoisikaan, l?mpim?lt? vuoteeltasi syd?ny?h?n, viluun ja tuiskuun, koiran virka, koiran virka!" Siin? samassa n?kyi jo hymyilev? em?nt? kiiluvine kahvipannuineen. Iloisesti se pannu h?yrysi siin? p?yd?ll?, oikeinpa sieramia kutkutti suloinen tuoksu, siin? oli jotain esimakua paremmasta, joka tuleva oli... Klemola kaatoi kupit puolilleen kahvia.

"T??ll? olis kermaa, herra vallesmanni, hehhee, pikku rohvaistus ennen ottelua, hehhee", ja lautamies kiskoi s?ngyn alta p?revasusta paloviinapullonsa. Vallesmanni alkoi jo p??st? aamuisesta kohmelostaan, puolikuppisia kun laitettiin, ja Klemolan muori toi uudet kahvit sis?lle juuri kun p?revasun sis?llys teki loppuaan. Silloin veti vallesmanni salaper?isesti vilkuttaen toista silm??ns? esille kaksi rommipulloansa. "T?ss? olisi viel? pari 'kremotattaria', joiden kyless? ei ole lain sinetti?."

Jutellen, juoden kului aika, puhuttiin pit?j?n asioista, ja kremotattaritkin saivat tehd? seuraa p?revasulle, "p?yd?n alla nuokkuivat siell? kuin uniset lautamiehet tyhjin vatsoin k?r?j?tuvassa", kuten vallesmanni lausui. Lautamies Klemola hieroi akkunalasin hike? k?mmenell??n, joten siihen tuli n?k?aukko ja sanoi t?n?ytt?en jo tuttavallisesti vallesmannia kylkeen.

"Katsoopa, herra valleksmanni, tuossa on Paalaj?rvi kaikessa uljuudessaan, ja tuolla tuon niemekkeen takana n?kyy Kuhansaari, voitte n?hd? savunkin, joka kiertelee puiden lomista ilmaan. Siell? ne Ruokolaiset parasta k?tt? korpiroinaa polttavat." ?kki? selvisi vallesmannillekin retken oikea tarkoitus, v?h?ll?h?n sen olikin ollut unohtaa, nyt kiirehteli h?n sit? kiihke?mmin l?ht??.

"Ee-ei, on jo aika taas l?hte?!"

Niin ja n?in sit? p??stiin pihalle. Vaikka Klemola jo oli asustanut parikymment? vuotta talossaan ja siis tunsi kaikki sen loukot ja sopet, ei h?n ensi h?d?ss? tahtonut keksi? porstuansa ovea. K?siraudat ja pamput ne unohtuivat kuin sattumalta kamarin per?nurkkaan. Kolmisin miesjoukoin kulkea t?m?hyteltiin pellon pientaretta ja siit? niittypolulle.

Kaksi kertaa siltavouti oli pudota musahtanut pelto-ojaan, liukashan se oli liejuinen tie, kun oli satanut koko edellisen p?iv?n. Niitun keskell? oli lato.

"Me-menn??n latoon", soperteli vallesmanni, "niin et-ettei ne sielt? saa-saarelta huo-huomaa meit?!"

Nyt koko seurue istua k?k?tti ladon suulla kuin ukkosen pel?stytt?m?t, sateesta m?r?t varikset tyls?sti tuijottaen toinen toisiinsa.

"Ko-kolmas kom-m-ea kukku!" ?nk?tti vallesmanni ja kiskoi typer?sti virnistellen povestaan toisen kremotattarinsa. Klemolaa vaivasi satunnainen v?symys, ja h?n oli niin onnettoman n?k?inen, ett? toisia se hiukan nauratti ja kas, nyt se lautamies kellistyi ladon lattialle hein?tukolle, toinen kylki sein?? vastaan, eik? h?nt? saatu yl?s vaikka Kepuli nipisteli voimansa takaa nen?nnipukasta, j?i siihen vaan makaamaan kuin kuollut.

"J??k??n siihen", h?pisi Kepuli, "mutta miss? on vene?"

"Tu-tuolla nie-nie niemen nen?ss?!"

"Ryyp?t??n t?m? ja s-s-s-sitte taas Kuhansaa-reen, ky-kyll? me kah-renkin ne-ne kukistamme, ky-kyll?."

Mutta ensin oli rommikulta kukistettava ja kun se oli kukistettu, oli siltavoutikin kukistettu ja h?nen p??ns? vaipui Klemolan saapasvarsia vastaan. Eih?n vallesmanni saanut h?nt? j?rkiins? vaikka huusi ja ?hki pamppunsa ja virkavaltansa nimess?. Alempi virkamies ei t?ll? kertaa ottanut kuuleviin korviinsa p??miehens? uhkauksia, kiskoi vaan hirsi? siin? yhdess? Klemolan kanssa.

"S--n ss-sika", puhui vallesmanni kuin unissaan ja kopeloi ulos ladosta.

Laahustellen ja heiluen haparoi vallesmanni rantaa kohti. "Tu-turkin punanen! no, jalkani suo-r-r-raan -- hi-hitto vie, olenhan min? vallesman-nni."

Pitkill? mets?styssaappaillaan tallusteli h?n rannalla.

"Ky-kyll? min? teille Kuh-kuhansaaressa!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet