Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lättiläisiä satuja by Andrejanoff Victor Von Sulju Meri Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 722 lines and 62191 words, and 15 pages
Translator: Meru Sulju
L?TTIL?ISI? SATUJA
Kertonut
Victor von Andrejanoff
Suomentanut
Meri Sulju
Hameenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909.
SIS?LLYS:
Esipuhe. Velipuoli. J?ttil?ien ja j?rvi. Kuinka vesiputous Goldingenin luona sai alkunsa. Koirankuonolaiset. Kurbadin tarina. Karhuihminen. Mit? noidat kertoivat juhannusy?n?. Kultainen nuoli. Aarteista. Taruja raha- ja viljaparoista. Ihmissudet. Pappi ja kerj?l?inen. Tuhma-Liisa.
Esipuhe.
Victor von Andrejanoff, sangen merkillinen, nuorena kuollut it?merenmaakuntalainen runoilija, syntyi 1857 Koslovin pieness? kaupungissa Tambovin kuvernementiss?. Is? oli korkea-arvoinen ven?l?inen santarmiupseeri, ?iti saksalainen. Vanhemmat muuttivat pian Riikaan, jossa poika sai puhtaasti saksalaisen kasvatuksen. Jo koulupoikana teki h?n vanhempainsa kera useita matkoja ulkomaille, tutki sittemmin Dorpatissa kansallistaloutta ja Jenassa filosofiaa. Mutta muuan pistoolin laukaus teki opinnoista lopun, parin kuukauden vankeuden j?lkeen palasi h?n Riikaan.
T?h?n aikaan alkoi h?n urheana runoilijauransa, h?nen ivallisromantillinen kertomarunonsa "Keisarin istuimella" her?tti paljo pahaa verta. H?n yritteli my?s sanomalehdiss? ty?skennell?, heitteleht?en eri puolueiden jaloissa. Kirjailijana oli h?n ensi sijassa lyyrikko, on kirjottanut my?s kertomarunoja ja novelleja. H?nen kirjailussaan n?kyy Nietzchen oppien vaikutusta, vaikka h?nen lempe? luonteensa pyrkikin "yli-ihmis"-oppia sovittamaan ihmisyst?v?llisemp??n henkeen. H?n kuoli 38-vuotiaana.
Viimeisin? elinvuosinaan h?n valmisti t?m?n kokoelmansa l?ttil?isi? kansansatuja, joka t?ss? meikein kokonaan suomeksi julaistaan. Moneen toviin oleskellessaan appensa maatilalla L?nsi-Kuurinmaalla joutui h?n l?helle maakansaa, jossa h?n omin k?sin oli tilaisuudessa "poimimaan kukkasia l?ttil?isen saturunouden rehev?st? puutarhasta". Itse h?n sanoo kokoelmastaan, ett? se sis?lt?? yksist??n kansantaruja ja -satuja, vaikka tosin muoto, jossa ne esiintyv?t, esitystapa ja -laatu, viel?p? vieraalla kielell? , on "yksist??n h?nen omaisuuttaan", runoilijan taitehikasta esityst?.
VELIPUOLI
Oli kerran is?, jolla oli v?kev?, pelk??m?t?n poika. H?nen laidunmaillaan oli paikka, miss? ei kaikki ollut niinkuin olla piti ja miss? jo monet olivat pel?styneet melkein kuoliaaksi. Monet n?kiv?t siell? kummituksia, toiset kuulivat, eritt?in ukkosilmalla, surkeaa vaikeroimista ja voihkintaa.
Tapahtuipa sitte, ett? poika er??n? iltana ratsasti sy?tt?paikalle, viett??kseen siell? y?n. Laskettuaan hevosensa laitumelle ja tehty?ns? tulen, asettui h?n mukavasti ruohikolle ja alkoi laulaa:
Hieno lemmitty on mulla, mutt' en mieti viel? h?it?; saatan immen juorun suuhun, ettei kukaan h?nt? veis; autan h?nt? herjatessa, puhun mit? milloinkin --: vaan ei tied? kyl?n kansa, ett? heilini h?n on.
Silloin astui ?kki? tulen luo poika, yll??n valkea paita ja p??ss? musta lakki, ja istuutui laulajaa vastap??t? l?mmittelem??n. Mutta t?m? huudahti tuikeasti: "Kuka sin? olet ja miksi kuljeskelet n?in my?h??n ymp?rins??" Poika vastasi: "?l? riitele, veliseni, en tee sinulle mit??n pahaa!" -- "Miksi kutsut minua veljeksesi?" -- "Koska olen sinun vanhempi veljesi." -- "Sin? olet hassu, mutta et minun veljeni!" -- "Ei, varmasti olen veljesi." -- "Luiki tiehesi, inhottava kummitus!" -- "Olehan vaiti, kerron sinulle kaiken. Sinun ?itisi on my?s minun ?itini. H?n synnytti minut ollessaan viel? naimatonna, mutta h?pe?n pelosta tappoi ja heitti minut er??n sillan alle. Is?si ei tiennyt siit? mit??n ja nai h?net. Olemme siis veljekset. Minun t?ytyy yhdeks?n vuotta harhailla rauhatonna ymp?rins? ja piileskell? ukkosta. Kun t?m? aika on loppuun kulunut, iskee ukkonen ?itisi, mutta minun sieluni vapautuu ja p??see rauhaan. Huomenna ovat yhdeks?n vuotta kuluneet. Minun ei tarvitse en?? kauvemmin piill? ukkosta, mutta ?itisi t?ytyy kuolla. Huomenna ry?min ruunikkosi vasempaan korvaan ja heti ukkosen iskun jyr?hdetty? taivaalla, muuttuvat kaikki k?rsimykseni hein?tukoksi." Senj?lkeen pani poika maata ja nukkui. Mutta aamulla oli h?n kadonnut. Veli ajoi hevosensa kokoon ja ratsasti ruunikollaan kotia kohden. Tiell? nousi rajuilma ja salama salaman j?lkeen iski maahan. Rajuimman iskun j?lkeen putosi ruunikon vasemmasta korvasta jotakin hein?tukon n?k?ist? ja paloi poroksi. Mutta kun ratsastaja oli saapunut is?ns? kotiin, n?ki h?n ?itins? makaavan keskell? pihaa salaman kuoliaaksi iskem?n?.
J?TTIL?INEN JA J?RVI
Luban ja Sesswegenin ritarikartanoista Riian kaupunkiin viev?n maantien varrella, noin viisikymment? kilometri? viimemainitusta, kohoaa er??ll? suuren Kangarvuoren kaakkoista kohden viett?v?ll? rinteell? kaksi kukkulaa, noin sadan askeleen p??ss? toisistaan. T?st? paikasta kerrotaan seuraava taru: Siell? eli kerran j?ttil?inen, jonka makuusija oli molempain kukkulain v?lisell? alueella. L?ntisell? kukkulalla lep?si h?nen p??ns?, mutta it?ist? vasten nojasi h?n jaloillaan. H?n oli tavattoman v?kev? ja kulki hyvin nopeasti. Kun h?nen ?itins? pani padan tulelle, keitt??kseen p?iv?llist? tai illallista, l?hti h?n Riikaan ja toi sielt?, ennenkuin ruoka oli valmis, sata naulaa suolaa kummassakin k?dess??n.
Siihen aikaan ei n?ill? seuduin ollut vuoria eik? soita, vaan ainoastaan suuri j?rvi, jonka ylitse t?ytyi soutaa venheell? kaikkien Riikaan menij?in ja tulijain. Mutta t?m? j?rvi vaati jokaiselta matkustajajoukolta ihmisuhrin. Jos sille ei sellaista annettu, vihastui se ja tuhosi kaikki ylikulkijat.
Er??n? p?iv?n? meni j?ttil?inen j?rven rannalle ja katseli sinne t?nne kulkevain venheitten vilkasta el?m??. T?ll? kertaa ei j?rvi saanut mit??n uhria -- ja joutui siit? hurjaan raivoon. T?m? itsek?s k?yt?s suututti j?ttil?ist? ja h?n p??tti raivata tien t?m?n pahajuonisen j?rven poikki. H?n t?ytti suuren s?kkins? mullalla ja alkoi kulkea kuohujen l?vitse. S?kin pohja oli puhki, niin ett? hiekka valui v?hitellen j?rveen paikoin suurempiin, paikoin pienempiin kasoihin. Siten syntyiv?t Kangarvuoret, joita my?ten saattoivat kaikki matkustajat kulkea vaaratta veden ylitse.
Siit?k?s suuttui j?rvi ja raivosi kolme p?iv?? ja kolme y?t?, mutta ei voinut h?vitt?? vuoria; siksi p??tti se hakea itselleen uuden uoman. Se kohosi ilmaan ja l?hti ukkospilven? kulkemaan suoraan Ewstin virtaa kohden, jonka kauneilla, hedelm?llisill? rannoilla oli paljon rikkaita talonpoikaistaloja. Palvelustyt?t, jotka virran rannalla kuivailivat pesujaan, n?kiv?t pilven ja kuulivat r?tin?n. Silloin huudahtivat monet: "Seh?n r?tisee aivan kuin kaarnoja poltettaisiin!" -- Mutta muuan sanoi: "T?m? pilvi ei ole mik??n muu kuin suuri j?rvi." Tuskin oli se sanottu, kun pilvi kohahti maata kohden ja tulvi koko kauniin seudun ylitse. Ainoastaan ne tyt?t, jotka olivat arvanneet pilven arvotuksen ja j?rven nimen, heittiv?t aallot rannalle, joten he pelastuivat. Mutta j?rve? on t?h?n saakka nimitetty "Lubaj?rveksi"
KUINKA VESIPUTOUS GOLDINGENIN LUONA SAI ALKUNSA
Harmaassa muinaisuudessa, kun liivil?iset viel? omistivat Kuurinmaan rannikot, olivat l?ttil?iset vaikeassa asemassa. P??st?kseen jotain virtaa my?ten aavalle merelle, t?ytyi heid?n kulkea maahan ly?dyn liivil?isen vartioston ohitse, niin ettei taistelu molempien kansojen v?lill? koskaan lakannut. Liivil?iset rukoilivat pahoja henki?, mutta l?ttil?iset kunnioittivat jyrisev?? ukkosta. Kerran varustautuivat taas viimeksi mainitut sotaretkelle verivihollisiaan vastaan. Liivil?iset rukoilivat ylint? pahoista hengist??n ja t?m? p??tti laittaa sulun virtaan, ett? se virtaisi Goldingenin kaupungin ja ymp?rill? olevien l?ttil?isten uudisasuntojen yli ja h?vitt?isi ne maan p??lt?.
Keskiy?n aikaan meni paholainen noin kaksi peninkulmaa pitkin jokea aina niinkutsuttuun Elenfurthiin saakka, jossa oli paljon kivi?, ja otti kantaakseen suunnattoman kivir?ykki?n. H?n oli jo heitt?nyt t?m?n virtaan, aivan kaupungin l?helle ja kiiruhti hakemaan toista -- kun hirve? ukkosen jyr?hdys her?tti l?ttil?isten p??llik?n unesta. H?n astui ulos talostaan ja n?ki, ett? virta oli jo puoliksi sulettu. Se saattoi vain paholaisen keinoilla k?yd? p?ins?! Tehden nopeasti p??t?ksens? juoksi p??llikk? kanakopille ja alkoi kiekkua kuin kukko. Siit? her?si kukko ja vastasi kime?ll?, kovalla ??nell?. Kun paholainen t?m?n kuuli, pudotti se pel?styksiss??n toisen kivir?ykki?n aivan l?helle rantaa ja pakeni. Ensim?inen kivir?ykki? muodosti vesiputouksen Goldingenin luona, joka putous on n?ht?v?n? viel? t?n?kin p?iv?n?, mutta toinen virui rannalla niin kauvan, ett? kivet muuttuivat kipsiksi.
KOIRANKUONOLAISET
Kerran asui er??ss? mets?isess? seudussa koirankuonolaisia ja ihmisi? l?hekk?in. Ensinmainitut olivat mets?st?ji?, j?lkim?iset peltomiehi?. Kerran ottivat koirankuonolaiset kiinni er??n nuoren tyt?n, joka oli kotoisin kauvempaa ja oli eksynyt mets?ss?. He veiv?t h?net kotiinsa ja sy?ttiv?t h?nt? kauvan aikaa p?hkin?nsyd?mill? ja makealla maidolla. Silloin t?ll?in pistiv?t he neulan tyt?n k?sivarteen, n?hd?kseen josko t?m? oli jo kylliksi lihava. Mutta reij?st? tihkuvan veren nuolivat he ahnaasti, aivan kuten karhulla on tapana nuolla hunajaa. Vihdoin luulivat he, ett? heid?n uhrinsa oli kylliksi lihonnut. He iloitsivat siit? suuresti, m??r?siv?t ?itins? paistamaan tyt?n ja l?htiv?t mets?lle. Paistinuunissa oli jo kolme p?iv?? palanut mahtava tuli. Mutta koska ei ollut k?sill? mit??n leip?lapiota, jolla h?n olisi voinut lyk?t? tyt?n uuniin, l?hetti vanhus t?m?n l?himp??n ihmismajaan hakemaan suurta lapiota. Tytt?, joka ei mit??n pahaa aavistanut, teki kuten oli k?sketty. Mutta vaimo, jolta h?n pyysi lapiota, arvasi koko jutun ja antoi raukalle muutamia hyvi? neuvoja.
Kun nyt koirankuonolaisten ?iti k?ski tyt?n asettumaan lapiolle, teki t?m? sen niin taitamattomasti, ett? oli aivan mahdotonta h?net uunin aukosta ty?nt?? sis??n. Useampien turhien yritysten j?lkeen ?k?mystyi vanhus ja alkoi haukkua ja sadatella. Silloin sanoi tytt?: "Miksi r?hiset noin? Se on terveydellesi vahingoksi. N?yt? minulle mieluummin, kuinka t?ytyy asettua oikein lapiolle -- ja min? teen sitte aivan kuten sin?kin."
Se oli selv?? vanhuksen mielest?; h?n paneutui lapiolle pitk?kseen huudahtaen: "Mutta pid? nyt varasi!" -- ja -- silm?nr?p?yksess? oli tytt? ty?nt?nyt h?net hehkuvaan uuniin ja lukinnut rautaisen suupellin. Sitten veti h?n jalkaansa h?nen nahkakenk?ns? takaperoisin, niin ett? k?rki oli kantap??ss?, ja pakeni.
Kun koirankuonolaiset olivat palanneet kotiin, hy?kk?siv?t he heti uunin ??reen ja vetiv?t luullun tytt?paistin ulos ja alkoivat sy?d?; mutta se ei maistunut heille ollenkaan, niin ett? he alkoivat tarkastella j??nn?ksi? ja l?ysiv?t jalokiven, jota heid?n ?itins? oli kantanut kultasormuksessa sormessaan. Nyt selkeni heille kaikki -- ja kiroillen ja sadatellen l?htiv?t he ajamaan takaa pakolaista. T?m? oli juossut er??lle leve?lle virralle saakka, jonka yli h?n ei voinut menn?. Kun l?henevien koirankuonolaisten kiroileminen ja ulvonta kuului h?nelle, kiipesi h?n nopeasti pitk??n puuhun, jonka lehdist? peitti h?net kokonaan. Koirankuonolaiset j?iv?t neuvottomina seisomaan rannalle, tiet?m?tt?, mihin heid?n nyt olisi ryhdytt?v?. Silloin n?kiv?t he ?kki? etsim?ns? tyt?n kuvan vedess?. Tuulenhenki oli erottanut lehdet toisistaan, niin ett? tyt?n kasvot pistiv?t esiin ja kuvastuivat virtaan. Sokeassa raivossa alkoivat nyt takaa-ajajat latkia vett?; he latkivat ja latkivat -- kunnes repesiv?t. Mutta nyt oli tytt? t?ydellisesti turvassa heilt?.
KURBADIN TARINA
Oli kerran is?nt?, jolla oli kaikkea, mik? tekee el?m?n mieluisaksi, vaan ei yht??n lasta. H?n itse ei pit?nyt siit? niin v?li?, mutta murheellisempi oli h?nen vaimonsa. Ja kun nyt lis?ksi mies er??n? p?iv?n? sairastui ja kuoli, ei valituksista ja kyynelist? tullut loppua, sill? nyt ei vaimolla ollut en?? ainoatakaan rakasta maailmassa. Silloin kuuli h?n er??n? p?iv?n? er??st? kaupungin k?yh?st? ty?miehest?, jolle oli siunattu yhdeks?n lasta ja joka antaisi yhden n?ist? pois. H?n valjastutti kiireesti ja ajoi kaupunkiin, mutta tuli valitettavasti liian my?h??n, sill? lapsen oli jo saanut er?s hakija. Surullisissa mietteiss??n palasi vaimoraukka kotiin. V?h?n matkan p??ss? h?nen talostaan t?ytyi rattaiden kulkea puron yli; rantahietikolla makasi suuri kala ja pyristeli surkeasti. Ajaja, nuori poika, hypp?si nopeasti istuimelta ja koetti ottaa kiinni kalan, mutta t?m? puhui ihmiskielell?: "em?nn?n itsens? t?ytyy ottaa minut kiinni!" -- ja hyp?hti veteen takaisin. Sanottu ja tehty. Em?nt? nousi rattailta ja kala puikahti taas rannalle.
"Kuules, mit? sanon, em?nt?!" -- sanoi ihmeotus. --. "Ota minut kiinni, tapa ja valmista minusta ruoka. Mutta huomaa, ett? sin? ainoastaan yksin saat siit? sy?d?! Silloin lahjottaa Laima sinulle pojan."
Kuka oli iloisempi kuin em?nt?! H?n teki, kuten kala oli k?skenyt ja kielsi kivenkovaan palvelustytt?? koskemasta ruokaan, my?skin kaikki perkeet oli huolellisesti h?vitett?v?. Mutta sellaisia ne tyt?t ylip??ns? ovat, kun heid?n t?it?ns? ei tarkasteta -- h?n j?tti t?ytt?m?tt? niin toisen kuin toisenkin k?skyn. "Miksi en min? saisi t?ll? kertaa, kuten aina ennenkin, maistella ensin ruokaa, siin?h?n voisi olla liian v?h?n suolaa", -- ajatteli tytt? ja maisteli himokkaasti mit??n pelk??m?tt?.
Mutta sis?lmykset ja perkeet heitti h?n huolimattomasti rikkal?j?lle. Kun hevoset illalla oli tuotu ty?st? kotiin, kulki tamma rikkal?j?n yli ja ahmi ahneesti, kenenk??n n?kem?tt?, kalaperkeet. Ja nyt tapahtui yhtaikaa kolme ihmett?: Em?nt?, palvelustytt? ja tamma synnyttiv?t samana y?n? pojan kukin. Tamman poika sai nimen Kurbad. He kasvoivat yhdess? ja olivat terveit?, voimakkaita poikia. Mutta Kurbad oli heist? voimakkain ja taitavin. H?nen mieliruokansa olivat p?hkin?nsyd?met, mielijuomansa tammanmaito ja mieluisin vuoteensa leve? ja matalahko uuni. Viisivuotiaana ei h?n en??, mets?ss? ymp?rins? harhaillessaan, v?ist?nyt pieni? puita, kuusivuotiaana ei ollut ainoakaan puu h?nelle liian korkea ja seitsenvuotiaana ei h?n pel?nnyt susia eik? karhuja. Siten kasvoi h?n v?hitellen sankariksi, jolle ei raskainkaan kotity? ollut liian vaikea. Kumminkaan ei h?n hikoillut koskaan, siksip? h?nen suurin halunsa olikin saada tehd? ty?t? jossa h?nen t?ytyisi hikoilla.
Er??n? p?iv?n? vaati Kurbad molempia velipuoltaan mukaansa uutta taloa puhdistamaan. T?m?n asian laita oli seuraava. V?h?? ennen kuolemaansa oli is?nt? rakennuttanut uuden asuinkartanon, joka kuitenkin t?ytyi j?tt?? k?ytt?m?tt?m?ksi, koska pahat haltijat olivat siihen asuntonsa ottaneet. Kaikki kokeet ajaa heit? ulos olivat turhat, eik? kukaan uskaltanut en?? sinne sis??n. Sent?hden kielt?ytyiv?t my?skin veljet auttamasta sankaria. Mutta t?m? sanoi: "No niin, ne, jotka on sy?ty keitettyin? ja paistettuina, eiv?t voi olla niin viisaita, kuin se, joka niell??n raa'altaan." Velipuolet rohkaisivat silloin mielens? ja seurasivat Kurbadia noiduttuun taloon. T??ll? kuuli h?n puutoukkien ja koppakuoriaisten puhelevan sein?ss?: "Hei, kuinka tuo sankari murtuu kuin korsi tuulessa heti kun kolmip?iv?inen herramme on ratsastanut sillan yli." Mutta velipuolet eiv?t ymm?rt?neet siit? sanaakaan. Ennen keskiy?t? puhui Kurbad palvelustyt?n pojalle: "Sin? olet heikoin meist?, ota miekka, mene sillalle, jonka yli kolmip?isen j?ttil?isen t?ytyy tulla ja tapa h?net." Mutta veli vastasi: "Mit? se minuun kuuluu? Tulkoon sillan yli, ken tahtoo!" -- "Sin? siis pelk??t; silloin t?ytyy minun kai itseni menn?", -- sanoi Kurbad. "Peikkoa ei saa p??st?? sillan ylitse, muuten tulee h?n voittamattoman vahvaksi. Katsokaa, min? asetan t?h?n vesiastian, jos vesi muuttuu maidoksi, niin merkitsee se, ett? min? voitan, mutta jos se muuttuu vereksi, niin k?y minun huonosti; silloin huutakaa heti ?iti?ni avuksi! Olkaa valppaita elk??k? nukkuko!" N?m? sanat sanottuaan meni Kurbad sillalle. Kaikki oli viel? niin hiljaa, ainoastaan sammakot vedess?, villihanhet ilmassa ja p??skyset sillan alla puhelivat omalla kielell??n, jota Kurbad kyll? hyvin ymm?rsi. "Kurbad, Kurbad!" kaikui vedest?. "Tapa h?net, tapa h?net!" kuului ilmasta. "Mahtavan j?ttil?isen kolme p??t? ovat kaikki mennytt? kalua!" kuului sillan alta. Heti senj?lkeen n?kyiv?t j?ttil?isen sanansaattajat, koira, joka juoksi haukkuen yli vainioiden ja haukka, joka kirkuen halkasi ilmaa. Silloin otti Kurbad miekkansa ja salpasi sill? sillan. Maa vapisi kiljuen esiinsy?ksyv?n kolmip?isen j?ttil?isen alla; "Kurbad, elukan poika, p??st? ylitse!" -- "En", vastasi Kurbad rauhallisesti. Silloin tuli j?ttil?inen l?hemm?ksi ja huusi: "No niin, katsokaamme, kumpi meist? voi puhaltaa rahaa sillan alla olevasta rahakukkarostani!" Kurbad puhalsi ja aarin suuruinen maa-ala peittyi hopearahoilla, mutta j?ttil?isen puhaltaessa vaan puoli aaria kuparirahoilla. Sen j?lkeen vaati Kurbad viimemainittua lukemaan rahoja yhdess?. Mutta t?m? ei suostunut. Silloin tempasi Kurbad miekkansa ja hy?kk?si pelotta j?ttil?isen kimppuun. Maa vapisi, silta ryski, miekat kalisivat -- ja kohta makasi j?ttil?inen, kaikki kolme p??t? murskattuna, kuoliaana maassa.
Kurbad palasi kultakasoineen iloisena kotiin ja huvitteli veljiens? kanssa my?h?iseen iltaan. Sitten l?htiv?t he kaikki kolme noiduttuun taloon -- ja taas puhelivat koppakuoriaiset ja toukat sein?ss?! "Odotahan, odotahan! Kolmip?isen olet voittanut, mutta kuinka k?y sinun kuusip?isen kera?"
Puoliy?n l?hetess? sanoi Kurbad em?nn?n pojalle: "Mene sin? t?n??n pit?m??n vahtia sillalle!" Mutta t?m? kielt?ytyi. Silloin pilkkasi Kurbad h?nt?, laittoi, kuten edellisen?kin y?n?, vesiastian, kehotti velji? valppauteen, otti miekkansa ja l?hti sillalle. Sammakot vedess? kurnuttivat: "Kurbad, Kurbad!" -- Villihanhet huusivat ilmassa: "Tapa h?net, tapa h?net!" ja p??skyset sillan alla visertiv?t: "mahtavan peikon kaikki kuusi p??t? ovat mennytt? kalua!" Keskiy?n paikkeilla saapuivat hirvi?n airueet, koira, joka haukkuen juoksi yli vainioiden ja haukka, joka kirkuen halkaisi ilmaa. Maa vapisi ja peikon kiljunta kaikui sankarin korvissa: "Kurbad, elukan poika, p??st? ylitse!" -- "En", -- vastasi Kurbad rauhallisesti. "Sitte katsokaamme, kumpi meist? voi puhaltaa enempi rahaa sillan alta!" -- Kurbad puhalsi ja hehtaarin ala maata peittyi kultarahoilla, mutta peikolle ainoastaan tuli puoli hehtaaria kuparirahoja; taaskin kielt?ytyi h?n, kun Kurbad vaati laskemaan rahoja yhdess?. Silloin t?ytyi taas miekan ratkaista -- ja kohta makasi peikko, kuusi p??t? murskattuina, kuolleena maassa. Kurbad palasi kultakasoineen iloisena kotiin ja huvitteli veljiens? kera my?h?iseen y?h?n. Sitte l?htiv?t he kaikki kolme noiduttuun taloon, miss? koppakuoriaiset ja madot suurella levottomuudella puhelivat sein?ss?: "Siihen sin? sorrut! Molemmista herroista olet sin? suoriutunut -- mutta yhdeks?np?ist? et tule voittamaan!" Nyt teki Kurbad kuten ennenkin ja meni keskiy?ll? sillalle. T??ll? kurnuttelivat sammakot taas h?nelle: "Kurbad! Kurbad!" Villihanhet huusivat: "Tapa h?net, tapa h?net!" ja p??skyset viserteliv?t: "Peikon yhdeks?n p??t? ovat hukassa!" -- Airueina juoksi t?ll? kertaa yhdeks?n haukkuvaa koiraa yli vainioiden ja yhdeks?n haukkaa kirkui ilmassa. Sitte tuli peikko itse -- ja nyt alkoi vaikea, ep?toivoinen taistelu. P?? toisensa j?lkeen putosi, mutta jokaisen pudonneen sijaan kasvoi kolme uutta p??t?. Vihdoin sanoi Kurbad: "Kaikki taistelijat lep??v?t v?lill?, lev?tk??mme me my?s!" Peikko suostui siihen, mutta Kurbad mietti ainoastaan, kuinka h?n voisi ?iti??n huutaa avuksi. Velipuolet olivat tietysti nukkuneet, tarkastamatta vesiastiaa. H?n veti toisen kenk?ns? ja heitti sen sellaisella voimalla, ett? se lensi suoraa p??t? veljien ikkunaan; n?m? her?siv?t ja n?kiv?t kauhulla, ett? vesi oli astiassa muuttunut vereksi ja l?hettiv?t ?idin pojalleen avuksi. Nyt sujui taistelu hyvin. Heti kun Kurbad oli p??n hakannut pois, muokkasi tamma hyvin raudotetuilla kavioillaan haavoittunutta paikkaa niin, ett? kipenet sinkoilivat; siten tuli haava poltetuksi eik? siihen voinut en?? mit??n p??t? kasvaa. Niin suoriutui Kurbad kolmannestakin peikosta. Kun h?n sitte meni nukkumaan noiduttuun taloon, kuuli h?n koppakuoriaisten ja toukkien sein?ss? taas puhelevan: "Pirunpoika! Kaikki meid?n herramme on h?n surmannut. Mutta odotahan, vaimot kostavat sinulle! Kun veljekset l?htev?t matkalle, asettuu kolmip?isen vaimo kauniin, valkoisen vuoteen muodossa tielle; se, joka vuoteen n?kee, sen t?ytyy, tahtoi tai ei, siihen laskeutua, ja h?n kuuluu meille. Mutta kuusip?isen vaimo risteilee heid?n tiell??n pienen puron muodossa ja synnytt?? heiss? polttavaa janoa, mutta se, joka siit? vedest? juo -- h?n kuuluu meille. Yhdeks?np?isen vaimo taasen muuttuu k??rmeeksi -- ja voi sit?, joka sen kanssa joutuu tekemisiin!"
Jonkun ajan kuluttua tarttui Kurbadiin kova matkahalu, kuuma seikkailuhalu. H?n j?tti saamansa rahat ?itins? talteen ja l?hti matkalle velipuoliensa kera. Jonkun matkaa kulettuaan huomasivat he kauniin vuoteen tiell? -- ja melkein voittamaton unitauti tarttui palvelustyt?n poikaan; h?n laahautui kaunista vuodetta kohden. Mutta Kurbad piti h?nt? kiinni niin lujasti vasemmalla k?dell??n, ettei h?n voinut liikahtaakaan, tempasi miekkansa oikealla ja hakkasi vuoteen keskelt? kahtia. Silloin muuttui vuode verivirraksi -- ja unitauti katosi. Kun he olivat taas jonkun matkaa kulkeneet, tulivat he purolle ja polttava jano valtasi em?nn?n pojan. Mutta Kurbad veti h?net takaisin vasemmalla k?dell??n, tempasi miekkansa oikealla ja l?i keskelle puroa. T?m? muuttui silloin verivirraksi ja velipuolen jano katosi.
Kolmip?iv?isen matkan j?lkeen tulivat veljekset suureen, vieraaseen kaupunkiin, jonka kuninkaalla oli kolme kaunista tyt?rt?. Kun n?m? er??n? p?iv?n? olivat kylpyhuoneessa peseytym?ss?, ry?sti heid?t paholainen, josta hovi ja koko maa oli suuresti murheissaan. Mutta kuningas oli luvannut sille, joka toisi h?nen tytt?rens? takaisin, nuorimman vaimoksi ja koko valtakuntansa my?t?j?isiksi. Se oli Kurbadista ja h?nen veljist??n houkuttelevaa; mutta kun veljet tahtoivat menn? umpim?hk??n etsim??n, arveli sankari: "T?ytyy alottaa kuninkaan tytt?rien etsint? samaan aikaan kuin he ovat kadonneet."
Illalla otti sankari nuijan, miekan, ryynej? ja kattilan ja l?hti veljineen kylpyhuoneeseen, miss? h?n heti viritti valkean ja alkoi keitt?? ryynej?ns?. Veljet, jotka eiv?t siin? mit??n erikoisempaa huomanneet, nukkuivat kohta. Keskiy?ll? narisi kylpyhuoneen ovi ja avautui hiukan; mutta raosta tirkisti paholainen ja veti ahneesti nen??ns? ryynien hajua. Silloin hypp?si Kurbad yl?s, litisti ilkimyksen oven v?liin ja antoi nuijansa suhista h?nen selk??ns?. Kivusta vinkuen ja n?kem?tt? mit??n pelastusta, alkoi paholainen rukoilla ja lupasi r??kk??j?lleen lahjottaa huilun, jonka soitto kutsuisi kymmenen kaikkiin teht?viin kykenev?? k??pi?t?. Kurbad otti huilun, lopettamatta kumminkaan nuijimistaan, kunnes pehme?ksi pieksetty piruparka sanoi h?nelle: "Mene tuonne pellolle, sen lopussa l?yd?t suon, jonka keskell? er??ll? kukkulalla on suunnaton kivi. Kun siirr?t t?m?n kiven syrj??n, l?yd?t aukon, jonka kautta voit astua maan alle; siell? ovat kuninkaan tytt?ret."
T?m? puhe oli Kurbadille mieleen -- h?n p??sti pirun irti, her?tti veljens? ja l?hti heid?n kanssaan etsim??n suota ja kive?. Pian tulivat he mainitulle paikalle. Kurbad ty?nsi helposti kiven aukolta ja tuijotti kammottavaan syvyyteen. Kuinkahan t?st? p??st??n alas? Silloin muistui h?nen mieleens? huilu. H?n puhalsi ja kymmenen k??pi?t? oli heti paikalla. "Hankkikaa minulle k?ysi", - - sanoi sankari, -- "niin pitk?, ett? sill? voi ulottua tuonne syvyyteen saakka." Silm?nr?p?yksess? oli k?sky t?ytetty. Palvelustyt?n poika laskettiin ensiksi alas; mutta tuskin oli t?m? ehtinyt pimeyteen, ennenkuin h?n jo surkeasti rukoili vet?m??n takaisin, niin hirve?sti pelk?si h?n.
Samoin k?vi my?s em?nn?n pojalle. Nyt t?ytyi Kurbadin itsens? sinne. Mutta sit? ennen antoi h?n k??pi?iden rakentaa veljillens? kauniin talon ja tuoda esille ruokaa ja juomaa, joten he voisivat kaikessa mukavuudessa odottaa h?nen paluutaan.
Saavuttuaan maan alle, meni Kurbad hitaasti eteenp?in, kunnes h?n huomasi kohoavan savun ja talon. Se oli pirun ravintola, jossa kolme kokkia valmistivat herralleen ruokaa. Kun n?m? n?kiv?t vieraan, huusivat he:
"Kuinka tulet sin? t?nne, onneton? Meid?n herramme repii sinut palasiksi."
"Odottakaamme", -- sanoi Kurbad ja istuutui rauhallisesti lieden ??reen. Silloin rukoilivat kokit ja puhuivat h?nelle hartaasti, ett? h?n edes piiloutuisi, muuten tulisi ilkimyksen viha heit?kin kohtaamaan. Kurbad suostui ja piilottautui uunin taakse. ?hkien ja puhkuen saapui noita, haisteli ilmaa ja sanoi: "Mik? outo haju t??ll? on?" "Varis lensi juuri ohitse", -- vastasivat kokit. Ilkimys rauhottui ja meni kattilan luo maistellakseen oliko muassa tarpeeksi suolaa. Juuri kun h?n kumartui kattilan reunan yli, hy?kk?si Kurbad k?tk?st?ns? ja sys?si mit??n aavistamattoman paholaisen kiehuvaan liemeen. Sen siell? kiehuessa, k?ski sankari kokkien kertoa, mist? kuninkaantytt?ret voisi l?yt??. Vanhin -- sanoivat he -- asui hopealinnassa ja kuului pirulle, jonka Kurbad ?sken tappoi, keskim?inen kultalinnassa, kolmip?isen hirvi?n vankina, mutta nuorin timanttilinnassa, joka oli kuusip?isen ilkimyksen oma. Kurbad otti nuijan ja miekan ja l?hti etsim??n. Saavuttuaan hopealinnan l?helle, tuli h?nt? vastaan kaunis tytt? ja kysyi ihmetellen: "Oi, nuorukainen, kuinka tulet sin? t?nne? Kun hirmuhaltijani palaa, olet surman oma."
"No, no", -- tuumi Kurbad, -- "niin pahoin ei toki k?yne, varsinkin kun hirmuhaltijasi on jo kuollut."
Sitte kertoi h?n kuninkaantytt?relle, kuinka kaikki tapahtui, meni ilosta itkev?n kera linnaan, s?i, joi ja kyseli h?nen molemmista nuoremmista sisaristaan. H?n sanoi h?nelle kaikki, mit? tiesi ja toi er??n pullon, jonka piru oli unohtanut ikkunalaudalle. T?m? pullo sis?lsi harvinaista taikavett?. Jos sit? joi m??r?tylt? puolelta, sai j?ttil?isvoimat, mutta jos joi vastaiselta puolelta, katosi kaikki voima koko vuoden ajaksi. Kurbad joi ja tunsi itsens? niin voimakkaaksi, ett? h?n olisi voinut kantaa koko maan.
Seuraavana aamuna l?hti sankari kultalinnalle ja l?i kuoliaaksi kolmip?isen pirun. Nyt olivat jo molemmat sisaret vapaat ja tullut nuorimman vuoro. Kun Kurbad astui timanttilinnaan, makasi kuusip?inen piru vuoteessa ja kuorsasi niin, ett? sein?t vapisivat. Er??ll? ikkunalaudalla oli juuri samanlainen pullo voima- ja voimattomuusvett?, jollaisen h?n oli n?hnyt hopealinnassa. Nopeasti k??nsi Kurbad pullon niin, ett? kuusip?isen, joka ei ollut mit??n huomannut, t?ytyisi juoda varmasti v??r?st? kohden. Sitte etsi h?n nuorimman kuninkaantytt?ren, ihmeen ihanan tyt?n, joka rukoili h?nt? mieluummin pakenemaan kuin j?tt?ytym??n hirvitt?v?n kuusip?isen kynsiin.
Add to tbrJar First Page Next Page