Read Ebook: Lättiläisiä satuja by Andrejanoff Victor Von Sulju Meri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 722 lines and 62191 words, and 15 pages

Seuraavana aamuna l?hti sankari kultalinnalle ja l?i kuoliaaksi kolmip?isen pirun. Nyt olivat jo molemmat sisaret vapaat ja tullut nuorimman vuoro. Kun Kurbad astui timanttilinnaan, makasi kuusip?inen piru vuoteessa ja kuorsasi niin, ett? sein?t vapisivat. Er??ll? ikkunalaudalla oli juuri samanlainen pullo voima- ja voimattomuusvett?, jollaisen h?n oli n?hnyt hopealinnassa. Nopeasti k??nsi Kurbad pullon niin, ett? kuusip?isen, joka ei ollut mit??n huomannut, t?ytyisi juoda varmasti v??r?st? kohden. Sitte etsi h?n nuorimman kuninkaantytt?ren, ihmeen ihanan tyt?n, joka rukoili h?nt? mieluummin pakenemaan kuin j?tt?ytym??n hirvitt?v?n kuusip?isen kynsiin.

Kurbad nauroi ja arveli: "Siihen kuluu viel? kotvan aikaa."

Molemmat l?ksiv?t nyt ilkimyksen makuuhuoneeseen. Kurbad veti miekkansa ja hakkasi yhdell? iskulla nukkuvalta kolme p??t?; t?m? her?si tuskasta ulvoen, tarttui taikapulloon ja joi todellakin v??r?lt? puolelta. Kaikki voima katosi h?nelt? ja h?nen vastustajansa oli voittanut pelin. T?llaisen onnellisen lopun j?lkeen heitt?ytyi kuninkaantyt?r itkien ja riemuiten pelastajansa syliin. Mutta Kurbad ei tahtonut viivytell?, vaan niin pian kuin mahdollista p??st? takaisin maan p??lle: "Voisinkohan ottaa linnan mukaani", -- sanoi h?n, ihaillen timanttista loistorakennusta. "Se on helposti tehty", -- sanoi kuninkaantyt?r. - - "T?ss? on seppeleeni ; k?y sen kanssa kolme kertaa linnan ymp?ri." Kurbad teki niin ja koko suuri loistorakennus muuttui silm?nr?p?yksess? timanttimunaksi, jonka voi helposti pist?? taskuun. Nyt meniv?t molemmat kulta- ja sitte hopealinnaan takaisin, miss? sisaret pel?ten ja toivoen olivat odottaneet sankarin paluuta. My?skin n?m? molemmat linnat otti Kurbad mukaansa kulta- ja hopeamunan muodossa. Pian saapuivat kaikki aukolle ja heid?n sanottuaan tunnussanan, vetiv?t vartioivat veljet heid?t yl?s. Kurbad oli viimeinen. Kun h?n tarttui k?yteen, ja veljet alkoivat juuri vet??, hy?kk?si suunnaton k??rme pime?st? k?yteen ja puri sen keskelt? poikki. Se oli noita, sen yhdeks?np?isen vaimo, jonka Kurbad oli ly?nyt. K??rme katosi yht? pian kuin oli tullutkin -- mutta h?n j?i maanalle.

Mit? tehd?? Sit?, ett? h?nell? oli taika- huilu, ei h?n muistanut. H?nell? ei ollut muuta keinoa kuin k??nty? takasin. Jonkun ajan kuluttua n?ki h?n talon ja t?m?n edess? sokean ukon, joka sy?tti karjaa niukasti ruohoa kasvavalla pihalla, vaikka aivan l?hell? oli kaunis, rehev? laidun.

"Miksi piinaat suotta itse?si ja karjaasi?" -- kysyi Kurbad. "Tuolla kauvempanahan on kelpo niitty."

"Tied?n", -- vastasi vanhus, -- "mutta niitty on er??n koirankuonolaisen -- h?n ei salli sit?."

"Miss? sitte asuu koirankuonolainen? Onko h?n talossa?"

"Ei t?ll? haavaa, mutta se on samantekev?; suuri lintu vartioitsee h?nen poissaollessaan."

"Onko se niin ankara?"

"Ei juuri ole, mutta h?nen herransa sit? tuimempi. Kerran lupasi lintu minun v?h?n aikaa sy?tt?? tuossa paikassa, mutta samassa oli koirankuonolainen paikalla, puhkasi minulta silm?t ja ly? siit? l?htein vuosi vuodelta 'suuren linnun' pojat suurilla rakeilla kuoliaaksi. Ilkimyksell? on tosin taikajuomaa, jonka avulla min? saisin n?k?ni j?lleen -- mutta kuinka saa sen k?siins??"

"Ole huoleti", -- sanoi Kurbad, -- "min? vapautan teid?t hirvi?st?, mutta sinun t?ytyy sitte n?ytt?? minulle tie maanp??lle. Aja nyt karjasi juuri tuolle niitylle."

"Jos vapautat meid?t, kantaa 'suuri lintu' itse sinut kiitollisuudesta maanp??lle", -- tuumi vanhus ja ajoi karjansa laitumelle. Samassa oli koirankuonolainen paikalla. Kurbad tarttui sit? kuonoon, taivutti sen polvilleen maahan ja antoi nuijansa suhista hirvi?n selk??n, siksi kunnes pehmitetty ilmoitti h?nelle, miss? taikajuoma oli. Sitte seiv?sti Kurbad koirankuonolaisen miekallaan lujasti maahan, niin ett? t?m? heitti henkens?. Mutta sankari nouti taikajuoman joka antoi sokealle vanhukselle n?k?ns? j?lleen, ja sitte meniv?t he "suuren linnun" pes?lle. Oli juuri se p?iv?, jona tavallisesti tuli ankara raekuuro. Mutta pes?ss? makasivat viel? useimmat poikaset ilman h?yheni?. Kurbad peitti heid?t omalla ruumiillaan -- niin ettei suhisten ja kohisten saapuva raekuuro voinut niille tuoda mit??n tuskaa. Silloin laskeutui suuri lintu alas maahan ja sanoi Kurbadille: "Sinun tekosi kautta p??sev?t poikaseni vihdoin kerrankin kasvamaan; mit? vaadit siit? palkinnoksi?"

"En mit??n", -- vastasi Kurbad, -- "n?yt? minulle vaan tie maanp??lle!"

"Tahdon itse sinut sinne kantaa -- mutta tie on pitk? ja kulkee yli aution meren. Mene siis ja teurasta kolme maanalaista el?int?, paloittele ne ja ota liha mukaasi matkalle. Kun huomaat, ett? v?syn, heit? pala lihaa nokkaani."

Kurbad teki, kuten lintu oli neuvonut, l?i kuoliaaksi kolme el?int? ja otti lihat mukaansa. Sitte kantoi h?net lintu pois. Yhdeks?n p?iv?? ja yhdeks?n y?t? kesti kulku aution meren yli; silloin huomasi sankari kauhukseen, ettei lihaa ollut en?? yht??n j?lell?; mutta lintu v?syi silminn?ht?v?sti. Mit? tehd?? Kurbad sipasi miekallaan kappaleen pohjetta vasemmasta jalastaan ja heitti sen linnun nokkaan. Niin saapuivat he vihdoin maihin. Sankari kulki nyt, vaikkakin verta vuotaen ja ontuen iloisena kauvan toivottua p??m??r?? kohden. Illalla saapui h?n kuninkaan kaupunkiin, miss? h?n l?ysi morsiamensa, t?m?n sisaret ja velipuolensa. Ilo oli suuri niin hovissa kuin koko maassakin. Seuraavana p?iv?n? muisti Kurbad ne kolme taikamunaa, otti morsiamensa seppeleen, kantoi sit? m??r?tyss? paikassa kolme kertaa ymp?ri, heitti timanttimunan maahan -- ja katso! Ihana timanttilinna kohosi h?mm?styneen kuninkaan ja h?nen kansansa silmien eteen. Samoin k?vi my?s toisten sisarten seppeleiden ja kulta- ja hopeamunien kanssa. Heti kohta seisoi kaksi mahtavaa linnaa, toinen kullasta ja toinen hopeasta. Nyt pidettiin h??t ja kaikki heitt?ytyiv?t ilon ja riemun valtaan.

Nyt olisi Kurbad rauhallisesti el?nyt hovissa, mutta noitak??rme tahtoi toisin. Se ei antanut maalle eik? kansalle mit??n rauhaa, noitui karjan, vahingoitti peltoja sek? ry?sti lapsia. Silloin p??tti nuori kuningas vapauttaa valtakunnan rasituksista. H?n otti kolme sentneri? suolaa ja kolme sentneri? salpietaria selk??ns? ja meni etsim??n k??rmett?.

Kolme p?iv?? kulettuaan tuli k??rme sihisten ja suhisten lent?en ilman halki. Heti heitti Kurbad sen kitaan kolme sentneri? suolaa; sammuttaakseen kauheaa janoaan, k??ntyi hirvi? ymp?ri ja meni mereen. Sankari kiiruhti sen j?lest?, mutta meri ei ollut viel? h?nen n?kyviss??n, kun jo k??rme palasi takasin. Nyt heitti h?n sen kitaan kolme sentneri? salpietaria: taaskin k??ntyi hirvi? merelle, Kurbadin seuratessa hurjaa vauhtia. Mutta h?n eksyi pian ja l?ysi meren vasta kauvan haettuaan.

Rannalla huomasi h?n pajan, jossa taivaansepp? juuri ty?skenteli. T?lle valitti sankari vaivojaan. Taivaansepp? lupasi tehd? h?nelle vaskihevosen, jolla h?n voisi helposti saavuttaa noitak??rmeen, mutta ratsastuksen aikana ei h?n saisi kertaakaan katsoa taakseen. Heid?n viel? puhuessaan tuli hirvi? takaisin ja lensi juuri pajan ylitse; taivaansepp? tempasi suuren, hehkuvan rautakappaleen ja heitti sen sille kitaan -- mutta ainoastaan kielen k?rki k?rventyi. Nyt laittoi taivaansepp? vaskihevosen kuntoon. Kurbad nousi selk??n ja -- ratisten ja rytisten lensi se ilman halki. Pian saavutti h?n k??rmeen ja piti juuri antaa miekallaan kuolettavan iskun -- kun hirve? jyr?hdys ja salaman isku h?nen selk?ns? takana saattoi h?net unohtamaan kaiken; h?n katsoi taakseen ja siin? silm?nr?p?yksess? katosi hevonen h?nen altaan. Sankari putosi maahan, satuttamatta itse??n, mutta noita pakeni. Nyt oli h?nen j?lleen, oman varomattomuutensa takia siihen pakotettuna, etsitt?v? kotitie. Ensiksi tuli Kurbad suureen mets??n. Siell? n?ki h?n vanhuksen istuvan tiell? ja punovan piiskaa. "Harmaap??, ket? varten valmistat piiskaa?" kysyi h?n.

"Noitia varten, jotka asuvat mets?ss?. Ne ovat kauheiden hirvi?iden muodossa ottaneet sen kokonaan haltuunsa. Ainoastaan t?llaisella ruoskalla voi heit? jonkun verran pit?? kurissa. Tosin kyll?, jos l?ytyisi joku, joka ne kukistaisi voimakkaalla k?dell?, olisi mets? kaikiksi ajoiksi vapaa ilke?st? roistov?est?."

"Tahdonpa koettaa", -- arveli Kurbad. H?n odotti iltaan asti -- ja kun noidat olivat vet?ytyneet y?ksi suureen vuorenkoloon, vieritti h?n suuren kalliolohkareen k?yt?v?n suulle. Sitte otti h?n miekkansa ja siirsi lohkaretta hiukan syrj??n. Heti pisti er?s ilkimyksist? p??ns? ulos raosta. Kurbad l?i ja tappoi sen. Y?n kuluessa h?vitti h?n siten koko noitajoukon. Seuraavana aamuna l?ksi h?n heti matkalle. Toisella puolen mets?? kohtasi h?n miehen, joka mahtavan tulen ??ress? l?mmitteli, hokien lakkaamatta: "Paleltaa! Paleltaa!"

"Miksi et sitte l?mmittele?" kysyi Kurbad.

"Kait sen tekisin; mutta heti kun min? alan l?mmit?, tulee piinaajani, ihmissusi, ja uhkaa niell? minut."

"Anna tulla vaan!" arveli Kurbad. Heti kohta oli susi paikalla. Mutta sankari otti sit? molemmista korvista ja heitti sen tuleen. "Paistu siell? nyt, toisille ilkimyksille aamiaiseksi!" Tuli sammui -- ja r??k?tty raukka ei en?? palellut.

Jonkun ajan kuluttua tuli Kurbad purolle. Sen rannalla seisoi ihminen ja huusi lakkaamatta: "Janottaa! Janottaa!"

"Miksi et sitte juo?" kysyi sankari.

"Jospa voisin, mutta heti kun kumarrun veteen, tulee piinaajani, kotka, ja uhkaa niell? minut."

Kohta kohisi kotka ilman halki; mutta sankari otti sit? kaulasta kiinni ja heitti virtaan. Heti paikalla katosi vesi ja kiusattu raukka ei tuntenut en?? mit??n janoa.

Vihdoin saapui Kurbad taas kotiinsa. Siell? oli noitak??rme saanut paljo pahaa aikaan. Sankarin nuori vaimo oli ?kki? sairastunut tuntemattomaan tautiin ja oli jo l?hell? kuolemaa, niin ettei h?n en?? voinut tuntea puolisoaan. Kurbad muisti taikajuoman, jonka h?n oli koirankuonolaiselta ottanut. H?n antoi siit? muutaman tipan sairaalle -- ja h?n oli heti terve ja iloinen. Nyt antoi noita nuoren kuninkaan ja h?nen maansa olla monta vuotta rauhassa, sill? se ei tiennyt en?? mit??n kunnon keinoa h?nt? saavuttaakseen. Mutta vihdoin onnistui sen yllytt?? yhdeks?n naapurikuningasta h?nt? vastaan. Ne hy?kk?siv?t suurella sotajoukolla Kurbadin valtakuntaan. T?m? kokosi uskollisensa ja meni vihollisia vastaan. Mutta n?iden johtaja oli miltei voittamaton j?ttil?inen.

Hirve?n taistelun kest?ess?, joka nyt puhkesi, onnistui Kurbadin ly?d? j?ttil?inen nuijallaan maahan; mutta sill'aikaa, kun h?n otti miekkansa, halkaistakseen j?ttil?isen p??n, l?i t?m? h?nelle syv?n haavan vasempaan olkap??h?n. Samassa oli noitak??rmekin paikalla ja ruiskutti myrkyllist? sylke??n haavaan.

Viel? kohosi kuolevan sankarin vasen k?si ja kuristi k??rmeen, viel? murskasi h?n oikealla j?ttil?isen p??n, viel? ajoi h?nen joukkonsa kaikki viholliset pakoon -- mutta itse oli h?n kadotettu. ??net?nn? sortui h?n nuijansa p??lle ja kuoli. Mutta h?nen nimens? ja h?nen tekojensa maine el?? lukemattomissa lauluissa ja saduissa edelleen.

KARHUIHMINEN

Kerran meni tytt? mets??n sieni? poimimaan. Siell? kohtasi h?net karhu, joka otti h?net kiinni ja laahasi luolaansa. T?nne t?ytyi h?nen j??d? kolmeksi vuodeksi ja palvella karhua. Mutta kun h?n tuli lapsen ?idiksi, joka lapsi oli puoleksi ihminen, puoleksi karhu, ajoi hirvi? h?net pois. H?nen poikansa, jota nimitettiin "karhuihmiseksi", menestyi ja kasvoi ihmetelt?v?n vahvaksi ja voimakkaaksi. Kun h?n oli p??ssyt sopivaan ik??n, rupesi h?n papille rengiksi. T?m? tapahtui talvella. Er??n? p?iv?n? l?hetti herransa h?net hakemaan puita mets?st?. Siell? etsi sankari mahtavan hongan ja sivalsi kovasti kirveell? sen halkaistakseen; mutta kun kirves ei kyllin lujasti ollut kiinni varressa lensi se kentiesi minne? Silloin suuttui karhuihminen, pirstoi puun pieniksi palasiksi ja latoi ne rekeen, niin ett? siit? tuli tavaton kuorma. Nyt tahtoi h?n ajaa kotiin, mutta hevonen ei voinut raskasta kuormaa vet??, se ?hki ja puhki, p??sem?tt? paikaltaan. Renki sivalsi sit? hieman kylkeen, silloin riuhtasi se ja heitti henkens?. Mit? tehd?? Karhuihmisen t?ytyi kulettaa kuorma tavalla tai toisella kotiin. Kun pappi sen n?ki, sanoi h?n: "Sinun t?ytyy joko ostaa minulle uusi hevonen, tahi ved?t t?st? l?htein kaikki kuormat itse. Mutta nyt t?ytyy sinun pian myllylle, sill? ei ole en?? yht??n jauhoja kotona!" Sanottu ja tehty. Renki kuormitti reen viljas?keill? ja pian mentiin juoksujalkaa myllylle, mutta t?m? oli "noiduttu" ja siell? asui pirunperhe. Kun karhuihminen astui myllyyn, l?ysi h?n ensim?isest? huoneesta ainoastaan pojan ja useampia vaimoja.

"Miss? on vanhin?" kysyi h?n.

"Sis?huoneessa", vastasi poika.

"No kutsukaa h?net t?nne!" k?ski sankari. Mutta vaimot eiv?t totelleet. Silloin tempasi karhuihminen nuorimman pirunpojan jaloista ja pieksi sill? vaimoja siksi, kunnes kaikki makasivat kuolleina. Kirkuen ja voihkien rynt?si nyt vanha piru sis?huoneesta avonaisine kitoineen rengin kimppuun. Mutta t?m? juoksi vikkel?sti uunille, otti uuninkoukun ja ty?nsi sen syv?lle, syv?lle ilkimyksen kitaan. Sitte tappoi h?n sel?lleen kaatuneen kokonaan -- ja jauhoi itse viljan. Mutta pappi ei voinut, niin mielell??n kuin olisi tahtonutkin, moittia h?nen ty?t?ns?.

Jonkun ajan kuluttua l?hetti pappi karhuihmisen Kuurinmaahan; siell? piti olla er??ll? suolla, ei kaukana Rojan joesta, suuri kulta-arkku, jota kolmip?inen lohik??rme vartioitsi. T?m?n aarteen tahtoi pappi mielell??n. Renki teki, kuten oli k?sketty.

Paitsi arkkua, otti h?n my?s lohik??rmeen el?v?n? s?kkiins?. Pappi oli juuri sy?nyt oivallisen p?iv?llisens?, kun karhuihminen palasi takaisin ja heitti arkun keskelle ruokahuonetta, jotta jyr?hti vain. Sitte p??sti h?n lohik??rmeen irralleen, joka sy?ksi raivoissaan papin p??lle -- ja juoksi itse tiehens?.

Er?maassa liittyi sankariin kaksi muuta urhoa, nimelt??n vuorenkiipeej? ja pensaansy?j?. He p??ttiv?t j??d? yhteen ja el?tt?? itsens? mets?styksell?. Sanottu ja tehty. Ensim?isen? aamuna meniv?t karhuihminen ja pensaansy?j? saaliin hakuun; mutta vuorenkiipeej?n piti kotona valmistaa heille aamiaista. Kun he runsaine saaliineen palasivat, ei ruuasta ollut mit??n j?lell? ja heid?n toverinsa valitteli surkeasti; hirve? j?ttil?inen oli tullut, joka oli kaiken niellyt. Seuraavana aamuna j?i pensaansy?j? kotiin -- yht? huonolla menestyksell?. Kolmantena aamuna oli vihdoin karhuihmisen vuoro. H?n terotti kirveens?, pilkkoi puita ja sytytti tulen. Kun keitto oli valmis, kaatoi h?n sen vatiin ja peitti haloilla er??seen nurkkaan. Kohta tulikin j?ttil?inen ja vaati sy?t?v??. "Sit? saat kyll?", -- sanoi karhuihminen, -- "auta minua nyt ensin viel? muutamia halkoja pilkkoessani." "Mielell?ni", vastasi j?ttil?inen. Nyt l?i sankari kirveens? mahtavaan hirteen ja ty?nsi vaajan halkeamaan. J?ttil?inen tahtoi auttaa h?nt? ja ty?nsi molemmat k?tens? halkeamaan vaajan viereen. Silloin sanoi karhuihminen: "ved? hirren molempia puolia toisistaan erilleen, min? ly?n vaajan ulos ja hakkaan toisen hirren. Onkohan sinulla kylliksi voimaa?" "El? pelk?? -- se k?y kyll? vallan hyvin", -- tuumi j?ttil?inen. Silloin l?i karhuihminen naulan pois -- ja j?ttil?isen k?det pusertuivat niin lujaan, ettei h?n voinut liikkua. Mutta h?nen pett?j?ns? tempasi tulikek?leen ja poltti vangitulta kaikki hiukset p??st?. Sit? ei j?ttil?inen jaksanut kest??, hypp?si ulvoen yl?s ja juoksi hirren kanssa pois.

Senj?lkeen eliv?t kolme toverusta yhdess? kauvan aikaa rauhallisesti ja h?iritsem?tt? er?maassa. Mutta er??n? p?iv?n? tuli Virosta sinne v?kev? j?ttil?inen, nimelt??n "Verenvalaja", joka asettui kuusikkoon, aivan l?helle heit? ja tappoi kaikki matkustavaiset ja mets?st?j?t. Tavallisesti taivutti h?n kaksi suurta kuusta vastakkain ja sitoi uhrinsa k?sist? ja jaloista niiden latvoihin; kun h?n p??sti sitte puut irralleen, tulivat onnettomat revityiksi kahtia.

Karhuihminen ja vuorenkiipeej?kin sattuivat t?m?n j?ttil?isen kanssa yhteen. Kuin itse piru sy?ksi ilkimys vuorenkiipeej?n kimppuun ja tahtoi ottaa h?net kiinni, mutta t?m? kiipesi silm?nr?p?yksess? korkeaan m?ntyyn ja j?i istumaan latvaan. Karhuihminen puolestaan tarttui molempiin murha-aseina k?ytettyihin j?ttil?iskuusiin ja taittoi ne keskelt? poikki. Kun "verenvalaja" sen n?ki, l?ksi h?n k?p?l?m?keen. H?nen vastustajansa kiiruhti per?ss?, teki h?net taisteluun kykenem?tt?m?ksi ja ripusti h?net jaloista korkeaan m?ntyyn -- susien sy?t?v?ksi. T?st? l?htein kulki karhuihminen yksin ja teki lukemattomia urot?it?.

Kerran kohtasi h?n j?ttil?ishirven, jota h?n seurasi Saksanmaahan saakka, miss? h?n sen saavutti ja l?i kuoliaaksi. Siell? kaukana rakastui h?n kauniiseen tytt??n ja tahtoi ottaa h?net vaimokseen. Mutta piru ry?sti kaunokaisen ja vei "kohtalonluolaan". Sen neuvoi toinen paholainen karhuihmiselle, joka p??tti heti pelastaa morsiamensa. Mutta ennenkuin h?n saapui luolan seutuville, oli piru rakentanut siell? kyli? ja kauppaloita ja ottanut itselleen ihmismuodon. Niin tuli karhuihminen petetyksi. H?n pyysi asukkaita laskemaan itsens? vahvassa ketjussa alas luolaan ja merkin annettuaan vet?m??n j?lleen yl?s. Mutta valepukuun puetut pirut sahasivat, heti kun h?n oli luolaan kadonnut, k?yden poikki. Siten j?i sankari ainaiseksi maanalle.

MIT? NOIDAT KERTOIVAT JUHANNUSY?N?

Oli kerran kaksi veljest?, joiden teki mieli l?hte? avaraan maailmaan onneaan koettamaan. He ty?nsiv?t puukkonsa suuren hongan runkoon ja tekiv?t seuraavan sopimuksen: kumpi heist? ensiksi palaisi takaisin, h?nen tulisi katsoa toisen veitsen ter??, jos se olisi viel? kirkas, olisi se merkki siit?, ett? toinen viel? el?isi. Sitte erosivat he ja meniv?t kumpikin tiet?ns?.

Nuorempi kuljeskeli monet vieraat maat tulematta mihink??n ja palasi jonkun vuoden kuluttua suruissaan kotiin. Kun h?n tuli hongan luo, n?ki h?n ett? veljens? veitsen ter? oli kirkas; siis oli t?m? viel? elossa. Mutta koska jo oli tullut ilta, p??tti nuorukainen y?py? hongan juurelle. Oli juuri juhannusy?. Maattuaan pari tuntia, her?si h?n keskiy?ll? huminaan ja pajatukseen. H?n katsoi yl?s ja n?ki parven variksia meluten laskeutuvan hongan latvaan istumaan. Kauvan kuunteli nuorukainen pajatusta, kunnes h?nelle v?hitellen selvisi, ett? h?n ymm?rsi, mit? ne puhuivat.

"Tied?ttek?, siskoni, jo minun uutistani?" sanoi er?s variksista. "Ei kaukana t??lt? l?nteenp?in on kaunis, suuri kaupunki, jossa on kaikkea yllinkyllin, paitsi ei vett? ollenkaan. Mutta t?m? puute on helposti autettavissa. Kaupungin edess? kalliolla seisoo mahtava lehmus. Jos kaivetaan t?m?n lehmuksen juurta my?ten, niin sy?ks?ht?? esiin oikea vesivirta."

"Niin, niin -- mutta tied?ttek?s minun uutistani?" sanoi toinen varis. "Ei kaukana siit? kaupungista it??np?in, on korkea vuori, jossa l?ytyy kaikenlaisia aarteita. Mutta kukaan ei ymm?rr? kurkistaa sinne sis??n. Ja kuitenkin on se niin helppoa! Yrj?np?iv?n aamuna, ennen auringonnousua tarvitsee vaan kynt?? vuoreen kolme vakoa, silloin aukenee se itsest??n ja aarre kuuluu kynt?j?lle."

Ja niin edesp?in. Jokainen varis jutteli uutisensa. Sitte tulivat linnut rauhattomiksi, r?pytteliv?t siipi??n ja lensiv?t pois. Mutta nuorukainen lehmuksen alla huomasi heti, etteiv?t ne olleet tavallisia variksia, vaan noitia, jotka lenteliv?t ymp?rins? juhannusy?n? ja kertoivat toisilleen uutisiaan.

Tuskin alkoi p?iv? sarastaa, kun nuorukainen jo l?ksi matkalle noitien kuvailemaan kaupunkiin. Ei viipynyt kauvaa, ennenkuin h?n jo l?ysi kauniin tien sinne. H?n astui er??seen taloon ja pyysi vett? juodakseen. "Sin? olet kai muukalainen t??ll?", -- sai h?n vastaukseksi, -- "koska et tied? mit??n h?d?st?mme. Meill? on kaikkea yllinkyllin, paitsi vett?; siksip? k?rsimmekin polttavaa janoa." Nuorukainen l?ksi nyt torille ja puhui kansalle: "Mit? tahdotte antaa minulle, jos hankin teille vett??" Raatiherrat lupasivat h?nelle korkean palkinnon; sovittiin nopeasti -- ja kaikki seurasivat nuorukaista mahtavan lehmuksen luo kaupungin ulkopuolelle. T?m?n juureen kaivatti h?n syv?n kuopan. Kun se oli h?nest? kyllin syv?, kuunteli h?n ja kuuli selv?sti maanalaisen veden kohinan. Nyt otti nuorukainen kiven ja heitti sen kaikin voimin kuoppaan. Heti purskahti voimakas vesivirta esiin; sitten alkoi se mahtavasti kohista, raikas virta, kirkas vesi virtaili kaupunkia kohden ymp?r?iden muurin ja talot. Ty?miehet kiiruhtivat ehk?isem??n irtip??sseiden luonnonvoimien raivoa ja antoivat uudelle joelle suunnan. Silloin valtasi suuri ilo kansan ja kultaa ja kunniaa tuli vedenl?yt?j?n osaksi.

Kev??seen saakka j?i nuorukainen kaupunkiin ja menestyi hyvin, mutta sitte muisti h?n sen, mit? toinen noita oli kertonut. Hevosen ja auran otti h?n mukaansa ja l?hti etsim??n vuorta. Pian l?ysi h?n sen ja Yrj?np?iv?n aamuna kynti kolme vakoa sen juurelle. Silloin aukeni vuori itsest??n ja lukematon joukko kallisarvoisia aarteita tuli n?kyviin -- hopeaa, kultaa, jalokivi? ylenpalttisesti. Nyt tuli k?yh?st? nuorukaisesta rikas, rikkain maailmassa -- ja h?n voi viett?? todellista laiskuriel?m??. Kerran, ajaessaan kuusivaljakoisilla loistovaunuillaan maantiell?, kohtasi h?n kulkijaraukan, joka talutti varsaa suitsista. T?m? kulkija oli h?nen vanhempi veljens?, joka ei ollut vierailla mailla muuta voittanut kuin tuon varsan. Rikas pys?hdytti heti, kun oli tuntenut veljens? -- ja kysyi: "Mist? tulet? Kuinka olet el?nyt ja mit? voittanut?" Silloin n?ytti k?yh? surullisena varsaansa ja sanoi: "Tuo on kaikki, mit? vierailla mailla olen voittanut."

Rikas kertoi nyt h?nelle, ett? h?nkin muutaman vuoden per?st? rutik?yh?n? oli aikonut palata kotiin, kertoi, mit? varikset hongan latvassa olivat jutelleet ja kuinka h?nelle oli my?hemmin k?ynyt. Vanhempi veli kuunteli tarkkaavasti ja ajatteli itsekseen: Koska t?m?, joka on niin paljo nuorempi ja tuhmempi kuin min?, on sellaisen onnen saanut osakseen, ei sen minulta, vanhemmalta ja viisaammalta, pid? puuttuman. Min? tulen saamaan viel? enemm?n aarteita kuin h?n. Mutta h?peiss??n ja vihoissaan l?i h?n varsaansa. Sitte meni h?n matkaansa. -- Juuri juhannusy?n? saapui h?n hongalle ja asettui muka nukkumaan sen alle. Keskiy?n? lensiv?t, samoinkuin taannoinkin, varikset sinne -- istuutuivat pajattaen ja siipi? ly?den -- puun latvaan ja aikoivat pakinoida. "Tied?ttek?, siskot", sanoi er?s, "minun t?m?n vuotisen uutiseni? Sen mit? kerroimme viime vuonna t??ll? vedenpuutteesta kaupungissa ja aarrerikkaasta vuoresta, on t?ytynyt joku kuulla, sill? er?s nuorukainen on hankkinut veden kaupungille ja ry?st?nyt aarteet vuoresta. Olkaamme siksi varovaisia ja tarkastakaamme ensin puun alusta. Kenties on taas vakooja siell?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet