Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Silkkilaiva: Kertomus by Elenius Emil
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1958 lines and 39602 words, and 40 pages
Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen
SILKKILAIVA
Kertomus
Kirj.
EMIL ELENIUS
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1922.
SIS?LLYS:
I luku.
SUMUKELLO.
Vasta kuoltuaan sai se nimen "Silkkilaiva".
Niinh?n muuttuvat kaikkien tuhoutuneiden laivojen nimet. -- "Turskalaiva", "Talilaiva", "Vaskilaiva", "Nahkalaiva" ja monet muut ovat veist?m?ilt? l?hteneet toisen nimisin?.
Saarelaiset eiv?t uskalla k?ytt?? n?it? laivavainajien oikeita nimi?, sill? muuten ne kummittelisivat ja olisivat el?vien laivojen ja saarelaisten alinomaisena kauhuna ja tuottaisivat paljo onnettomuutta.
Kummittelevathan niist? monet nytkin, mit? sitte jos niit? kutsuttaisiin omilla nimill??n!
Yhdenk? kerran sit? on kuultu, kuinka niiden miehet pimein? ja sumuisina myrsky?vin? syys?in? nousevat maihin ja tekev?t jos mit?!
"Silkkilaiva" on niist? pahin.
Monta kertaa on sen per?mies k?ynyt Pohjoisrivill?, mennyt sumukellotapuliin, ajanut soittajan tiehens? ja johtanut v??r?ll? soitolla laivoja harhaan ja tuhoon, toisen toisensa per?st?.
Saari p??ttyy nimitt?in pohjoisessa pitk??n, matalaan ja vaaralliseen s?rkk??n eli s??reen, jonka nimi on Pohjoisrivi, ja ett? laivat osaisivat sit? karttaa, on siihen rannalle rakennettu loisto ja sumukellotapuli. Molemmat tornit ovat erikseen. Ne ovat kivest? ja kalkitut valkeiksi ja niiss? on molemmissa punainen rautakatto.
Kun on sumu tai lumipyry, jolloin ei loiston tuli tai maa itse n?y, soittaa yksi loiston vartijoista, se, jolla sill? kertaa on vartiovuoro, sumukelloa.
Kun merell? soi muitakin sumukelloja, on Pohjoisrivin kellon soitava m??r?ttyjen s??nt?jen mukaan, kahdeksan ly?nti? minuutissa, ett? se tunnettaisiin ja ett? merenkulkijat tiet?isiv?t, mit? paikkaa l?hestyv?t.
Mutta "Silkkilaivan" per?mies viis v?litt?? s??nn?ist? -- tahallaan se soittaa v??rin tai ei soita ensink??n.
Jumala varjelkoon niit? laivoja, jotka silloin joutuvat Pohjoisrivin sumukellon piiriin!
Ne ottaa tuho omikseen armotta, s??lim?tt?, eik? ole ket??n tuhon n?kij?? eik? avun hankkijaa, sill? sit? loiston vartijaa ei ole viel? syntynytk??n, eik? synny, joka pysyisi vahtipaikallaan sumukellon palan nuorassa, kun y?n pimeydest? sumuiselta ja m?yry?v?lt? merelt? alkaa kuulua airon kolketta ja "Silkkilaivan" per?mies sielt? maihin soutaa ja kysyy soittajalta: "Miksi sin? sumukelloa soitat?"
Ei semmoisena y?n? kukaan pysy vahtipaikallaan!
Ei sit? kyennyt tekem??n yksin Samelin Pennakaan!
Mitenk?s k?vik??n h?nelle kerran. Senh?n muistavat viel? kaikki minua vanhemmat.
Oli pime? syysy?.
Kello l?henteli kahtatoista.
Penna oli Pohjoisrivill? loistonvartijana ja h?nell? oli vartiovuoro.
Heikko tuuli puhalteli l?nnest?.
Sakea sumu peitti taivaan, meren ja saaren.
Niin sakea, ett? loiston tuli ei n?kynyt kuin kivenheiton p??h?n, siis puolimatkaan rantaan, ja sinnekin kuin vanha vaskinappi.
N?ki, kuinka sumu miljoonine pienine vesipisaroineen kiisi ohi loistotulen. Muualle katsoessa tuntui, kuin sumu makaisi paikallaan raskaana taakkana maan ja meren p??ll? ja tuuli vain lent?isi.
Meress? k?vi vanha ummikas, joka mourusi rantaan.
Penna seisoi matalan sumukellotapulin vieress? maassa, tapulin tuulensuojaisella puolella.
Kellon palasta l?htev?n nuoran p?? oli h?nell? k?dess??n.
Kello on suurempi kuin saaren isoin kirkonkello ja on siin? kumeampi ja kantavampi ??ni kuin siin?.
Penna seisoi viluisena ja rasvattuihin hylkeennahkavaatteisiin puettuna -- ?ljyvaatteita ei siihen aikaan viel? ollut -- tapulin vieress?.
H?n piteli nuoraa k?siss??n ja veteli siit? molemmin k?sin aika ajoin.
H?n l?i palalla voimiensa takaa aina kahdeksan kertaa ja j?tti sitten palan taas tyhj?? heilumaan. Kun kellon ??ni alkoi miltei kokonaan vaieta, l?i h?n taas kahdeksan kertaa. Ly?nteihin ja kellon kuminan v?hitellen hiljenemiseen ja sen kokonaan vaikenemiseen kului minuutti ja taas seurasi uuden minuutin kahdeksan harvaa, raskasta ja kauas vy?ryv?? kumeaa ly?nti?.
N?in oli Penna tehnyt jo vartionsa alusta, kello kahdeksasta illalla, sill? sumu oli tullut jo edellisen vartion aikana.
Syys oli jo pitk?ll?.
Oli jo marraskuun loppuviikko k?siss?.
Ilma oli kostea ja kolea.
Pennan nahkavaatteissa vieri ja tippui suuria vesipisaroita.
Isoina karpaloina lenteli niit? my?s tapulin rautaisesta r?yst??st? ja sattuivat useat niist? Pennan kasvoihin ja lis?siv?t h?nen viluaan.
Penna hakkasi k?si??n hartioihinsa soiton v?liajalla.
H?n ei ajatellut mit??n -- ei ainakaan tiennyt ajattelevansa, eik? tarkannut ajatuksiaan jos niit? olikin.
H?n kuunteli kellon kumeaa ja yh? hiljenev?? hyrin?? ja hakkasi k?si? hartioihinsa tai tupakoi.
Kellon hyrin? sammui sammumistaan ja juuri kun se kokonaan loppui, veti Penna taas nuorasta ja antoi palan iske? kahdeksan ly?nti?.
Pala j?i taas vapaana heilumaan ja vingahteli ruostuneessa kantimessaan kerran -- pari -- kolme.
Kello soi itsekseen hyristen.
Add to tbrJar First Page Next Page