Read Ebook: Silkkilaiva: Kertomus by Elenius Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1958 lines and 39602 words, and 40 pages

Kello soi itsekseen hyristen.

Tuuli lis??ntyi ja puhalteli humisten tapulin holveissa.

Kellon ??ni oli j?lleen sammumaisillaan, kun pime?lt?, sumuiselta ja m?yry?v?lt? merelt? alkoi kuulua l?henev?? airon kolketta.

Ei saanut oikein selv??, soutiko se pitkin rantaa, vai l?hestyik? se suoraan sel?lt?.

Joka tapauksessa se l?heni l?henemist??n.

Penna, niin kuulu rohkeudestaan kuin olikin, pelk?si kuulevansa sellaista, jota ei ole kuulumassakaan, ett? muka h?nen omissa aivoissaan se vain sill? tavalla kolkkaa eik? miss??n merell?, ja her?tt??kseen itsens? ja karkoittaakseen nuo harha??net h?n veti voimiensa takaa nuorasta kellon soimaan entist? kovemmin.

Kahdeksannen ly?nnin per?st? h?n taas tarkkasi kuuloaan ja huomasi, ett? airojen kolke kuuluu yh?.

Se tuntuu olevan jo niin l?hell?, ett? kuivain rantakivienkin pit?isi olla jo soutajaa kauempana.

Se soutaa jo kuivalla maalla!!

Se soutaa jo ihka tapulin juurella -- kolke kuuluu tapulissa tai sen jalkakiviss?!

-- Hoi!, huusi Penna.

-- Hoi, hoi!, vastasi ??ni, nyt taas jo merelt?. Soutu lakkasi. Mit??n ei voinut n?hd?. Tuskin muuta n?ki kuin pime?n, mustan, raskaan sumun.

Penna kuunteli syd?n kourassa ja suu ammollaan. H?nest? tuntui, kuin jo kuulisi sen tulijan hengityksen, mutta omaa hengityst??n h?n lienee vain pelj?nnyt.

Penna huutaa rojautti taas h?t?isen?: "Hei!" ja soutaja vastasi samalla tavalla: "Hei!"

-- Kuka sin? olet? huusi Penna.

-- Olenpahan vaan... Miksi sin? kelloa soitat?

-- Soitanpahan vaan, etteiv?t laivat aja maalle...

-- Eip?s soitettu silloin kun min? t?h?n Rivins??relle ajoin ja laivoineni upposin. Min? olen sen "Silkkilaivan" per?mies ja tahdon tiet??, miksi sin? nyt kelloa soitat...

Tuskin lienee Penna itse siin? h?t??nnyksiss??n omia jalkojaan liioin muistanut, mutta jalat muistivat itsens? ja teht?v?ns? sit?kin selvemmin ja k?sittiv?t heti, ett? nyt on paha nuotassa ja t?st? on tavallista vikkel?mmin pois jouduttava.

P??sty??n sis??n her?tti Penna toiset loistonvartijat ja kertoi niille, mit? oli kuullut ja lis?si: "Tuli laivoja maalle jos tuli ja meni leip? jos meni, mutta min? en t?n? y?n? vahtiin mene."

Kun tiedettiin "Silkkilaivan" per?miehen harva se syksy k?yv?n kummittelemassa Rivin kellotapulin luona, ei ollut kenell?k??n halua l?hte? vahtiin.

Jokaiselle muistui mieleen samanlainen tapaus kolme vuotta sitte, jolloin niinik??n "Silkkilaivan" per?mies nousi maalle sumukellotapulin luona, teki samat kysymykset ja vaati soittajaa tilille laivaan. Soittajana oli silloin Jyrin Tuomas vainaja, mies rohkea kuin tammitukki. H?n vitkasteli hetken ja vastasi r?yhke?sti kysyj?lle ja palasi niinik??n syd?ny?n pahimmalla tunnilla kesken vartionsa vahtitupaan henkens? s?ilytt?neen? kuten Pennakin, mutta j?rkens? menett?neen? ikiajoiksi. -- --

Pennan tullessa sis??n palaa k?rysi vahtituvan p?yd?ll? vanha rasvalamppu. Ikkunat olivat visusti luukuilla suljetut, sill? merelle ei saanut n?ky? mit??n muuta valoa, kuin loiston.

Rasvalampun liekki lekutti rauhattomana sill? luukkujen ja harvan ikkunan l?pi p??si tuuli silloin t?ll?in puhaltamaan sis??n.

Luukut kolahtelivat ja tuuli suhisi ja vongahteli uunin savupiipussa.

Miehet istuivat vuoteittensa reunoilla.

Kello l?i kaksitoista.

-- Kyll?h?n sinun Anttu on nyt l?hdett?v?. Ei siin? auta, sanoi vartiovanhin.

-- Kyll?h?n min? menen. Mutta niinkuin p?? on kallis maan matosellakin niin se on ihmisell?kin ja tiet?k??t se, etten min? sinne sit? varten mene, ett? panisin p??ni senkaltaiseen reik??n, josta en sit? saisi takaisin. Sellainen mies min? olen ja se on minun k?sitykseni ja tapani. Jokaisen on katsottava eteens?. Min? menen kotiini min?, enk? t?lle loistolle en?? tule.

Niin puheli Anttu ja alkoi pukeutua l?ht?? varten. Jalkaansa veti h?n vahvat rasvanahkaiset merisaappaat, puki ylleen lyhyen turkin ja painoi karvalakin p??h?ns? ja ty?nt?ytyi ulos ovesta.

Toiset panivat tupakaksi.

Tuskin olisi enn?tt?nyt is?meit?? lukea -- ja totta puhuen sit? Penna yrittikin -- kun Anttu palasi.

Syntyi v?ittely? ja naurua Antun pikaisen paluun johdosta ja sen j?lkeen vaitiolo, jolloin miesten kauhuksi ovi hiljaa aukeni ja sis??n astui loistonp??llikk? -- eik? "Silkkilaivan" per?mies, niinkuin miehet ensin luulivat.

P??llikk? oli vanha kyyryharteinen, kaljup?inen valkopartainen herra, jonka omallatunnolla oli yht? ja toista. H?n oli ahkera ryyppymies, ja kun palkka oli pieni oli h?n ly?tt?ytynyt yhteen neuvoon monen sangen ep?selviss? asioissa hommailevan kanssa.

-- Mit? t??ll? riidell??n ja miksi kaikki miehet ovat sis?ll??, kysyi h?n tupaan tultuaan.

-- "Silkkilaivan" per?mies soutelee Rivins??rell? ja Penna tuli pakoon, eik? kukaan muukaan uskalla menn? vahtiin, selitti vartiovanhin.

-- H?? -- vai kummituksia, h?r?hti p??llikk? virnist?en, vai kummituksia ne papat taas pelk??v?t! Ei siell? ole viel? henki kelt??n mennyt...

-- Ei henki. No ei juuri henki, mutta ymm?rrys kyll? ja se on melkein sama kuin henki. Ne, jotka muistavat Jyrin Tuomaan aikoja -- ja vastahan tuo oli kuin eilen, kolmas syksy takaperin -- antavat kellon olla t?n? y?n? hiljaa. Min? sanon mit? t?ss? jo sanoivat Penna ja Anttu, ett? menk??n leip? kunhan j?rki j??.

P??llikk? nauraa h?r?hti ivallisesti ja sanoi:

-- Vai mennink?isi? ja kummituksia ne miehet taas pelk??v?t! Tulkaahan kuuntelemaan kun min? soitan "Silkkilaivalle"!

Miehet saattoivat p??llikk???n ulos asti, porrasten eteen, sen etemm?ksi ne eiv?t uskaltaneet seurata p??miest??n, joka l?ksi rohkeasti harppomaan loistoa ja kellotapulia kohti.

Kuului kun kari sorahteli sen saappaiden alla ja alkoi se hyr?ill? jotain laulua, jolloin joku sanoi: "Nyt se pelk??, koska laulaa." -- Lopulta lakkasi laulu. Sitten kuului vihellyst? -- jotain marssia se vihelsi. Sitten loppui sekin, sitten ei kuulunut askeleitakaan eik? mit??n.

Lopulta alkoi j?lleen kuulua l?hestyvi? askeleita. Ukko itse sielt? tuli pelj?styneen? ja hiljaisena takaisin eik? kukaan ole t?h?n p?iv??n asti saanut tiet??, mit? se siell? oli n?hnyt ja kuullut.

??nett?m?n? kompuroi ukko omia portaitaan sis??n kehoittamatta sin? y?n? ket??n vahtiin.

Mutta juuri sill? hetkell?, jolloin ukko hel?ytti oman ulko-ovensa lukkoon, kumahti sumukello.

Kumahti kerran.

Kumahti toisen ja kolmannen ja alkoi leivottaa mink? malmi sieti.

Oven kiersi p??llikk? kahdesti lukkoon ja painoi viel? haankin kiinni. Miehet my?s olivat tulleet sis?lle, eik? kukaan puhunut sanaakaan.

Se oli kamala y?.

Kamalin, mit? Pohjoisrivill? on vietetty.

Se y?, jolloin Jyrin Tuomas menetti j?rkens?, ei ollut mit??n t?h?n n?hden.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet