Read Ebook: Nuori Suomi I-III: Novelleja ja kertomuksia suomalaisilta kirjailijoilta by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 53 lines and 4282 words, and 2 pages

Siell? oli viel? huonompaa kuin rouva Karm'in luona.

Liina oli lakannut ty?st?ns? ja tarjoili ??nett?m?n? veljellens? ruokaa. Se kummastutti velje?. Tavallisesti teki Liina kysymyksi?, enemm?n kuin h?n oli halukas vastaamaankaan, tullessaan kotiin sairaitten luota.

-- K?sitt?m?t?nt?, miksi ihmiset tahtovat el?? sellaisessa ep?mukavuudessa, -- pitkitti h?n, leikaten paistiansa. -- En viel? koskaan ennen ole n?hnyt pesukaappia niin huonossa kunnossa. Pesukaappi on erinomainen j?rjestyksenmittari. Ensimm?inen teht?v?ni, kun tulen taloon, on avata pesukaappi. Sen mukaan arvostelen j?rjestyst? talossa yleens?. T??ll? oli aivan hullusti. Kun pyysin pienint?kin kalua, juoksivat ne nelj? vanhaa toinen toisensa j?ljiss?, ja siit? huolimatta sain kumminkin odottaa. Niin Liina kulta, puolusta sin? vanhoja neitsyit? mielesi mukaan. Se seikka vaan on varma, ett? he ovat l??k?rille tuskistuttavimpia, eniten k?rsiv?llisyytt? koettelevia olentoja.

-- Osaavatko Rasilan neidet logiikkaa ja matematiikkaa? -- kysyi Liina hymyillen.

-- Luuletko ett? ne olisivat opettaneet heit? kasvattamaan lapsia ja pit?m??n pesukaappia siistin??

-- Kenties olisivat ne opettaneet heit? ajattelemaan.

-- L?rp?tyst?. Jokainen j?rjellinen ihminen voi ymm?rt??, ett? kaksinkertaisten villapaitojen ja 28? C t?ytyy tehd? lasta hennoksi.

-- Niin, jos voi ajatella seurauksia siit?, mutta Rasilan neidit eiv?t sit? varmaankaan voi. Ja he eiv?t my?sk??n ole voineet opettaa kasvatustyt?rt?ns? ajattelemaan.

-- Korupuheita, korupuheita! -- keskeytti tohtori k?rsim?tt?m?n?. -- Jouduimmeko nyt taaskin tuohon ijankaikkiseen naiskysymykseen? Kuinka voit niin per?tt?mi? uskoa, ett? naisen v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsisi osata latinaa ja matematiikkaa, voidakseen hoitaa lapsiansa ja talouttansa?

-- En ole sanonut, ett'ei h?n ilman n?it? tietoja voisi olla hyv? em?nt? ja ?iti, jos h?n luonteeltaan on siisti ja jos h?nell? on hyv?, luonnollinen ymm?rrys. Min? luulen vaan, ett? kaikki, mik? kehitt?? h?nen ajatuskyky?ns?, olisi h?nelle ??rett?m?n suureksi avuksi kodin ja lasten hoidossa, viel?p? kaikilla el?m?n aloilla.

-- Sen kuulee, ett? sin? tulet valitusp?ivilt?, -- sanoi veli hymyillen. -- No, oliko siell? lukuisasti yleis??? Saattoivatko keskustelut mihink??n p??t?kseen?

-- Noin viisitoista henkil?? oli saapuvilla. P??t?s tuli samallaiseksi kuin Helsingiss?kin.

-- Siis listoja ja ker?yksi?. Onnea vaan! Mutta ?l? pyyd?kk??n apua minulta. Yht? kernaasti heit?n min? rahani mereen.

Tohtori Feliks joi teelasinsa tyhj?ksi ja aikoi menn? huoneesensa, kun Liina pid?tti h?nt?.

-- Tahtoisin sinulle ilmoittaa p??t?ksen, jonka olen tehnyt poissa-ollessasi, -- sanoi h?n hiljaa.

-- Kunpa se olisi p??t?s menn? naimisiin, -- ivaili veli, taputtaen yst?v?llisesti sisaren ty?n yli kumartunutta p??t?.

Liina tarttui h?nen k?teens? ja painoi sen kasvojansa vasten tavattomalla tulisuudella.

-- Teen vastenmielisesti sinun tahtoasi vastaan, Feliks. Sin? olet ollut minulle sek? is?n? ett? ?itin?. Mutta en voi olla seuraamatta sit? kehoitusta jonka tunnen syd?mess?ni.

-- Kehoitustako naimisiin menn?ksesi? -- kysyi veli, yh? viel?kin naurellen. -- Se ilahuttaa minua. Siihen olisi kyll? jo aika. Sinulla on nytkin jo koko kasa turhanp?iv?isi? houreita.

-- Niit? lis??ntyy vuosia my?ten, joll'en tule oikealle paikalleni, -- hymyili Liina vienosti.

-- Sinun oikea paikkasi on ky?kiss? ja lasten kamarissa. Siis olet kumminkin p??tt?nyt menn? naimisiin? Mutta kenen kanssa? Kuka lienee ollut t??ll? minun poissa ollessani?

-- J?tt?k??mme t?m? leikki, Feliks. T??ll? ei ole ollut ket??n, enk? min? aijo menn? naimisiin. Aijon antautua sairashoidon alalle, siihen toimeen, joka t?h?n asti on katsottu sopimattomaksi sivistyneelle naiselle.

Liinan ??ni vapisi ja h?nen katseensa vaipui alas. V?rit vaihtelivat lakkaamatta h?nen kasvoillansa, odottaessaan veljens? vastausta.

Se tuli, tyytym?tt?m?n? ja kummastelevana.

-- Tied?t hyvin, ett'en ollenkaan voi hyv?ksy? sellaista p??t?st?. Koska sen olet tehnyt?

-- T?n??n. Mutta se on vuosikausia it?nyt minussa, vaikka nyt vasta olen saanut rohkeutta tekem??n sinua vastaan. Muistatko viel? kirjett?, jonka nelj? vuotta sitten sain yst?v?lt?ni Lapista ja joka ensiksi saattoi minut t?t? ajattelemaan? T?n? iltana sain taaskin kirjeen, joka koskee samaa asiaa.

Liina ojensi h?nelle yhden kirjeen ja n?ytti siit? yht? sivua.

-- ... Kolme kertaa olen sen kest?nyt ja joka kerta olen ajatellut: ensi kerralla saan vastaan-ottaa apua Liinan k?dest?. En lakkaa rukoilemasta sinua ennenkuin saan sinut hereille. Jumala ei ole pannut sinuun tuota taipumusta sairaanhoitoon, ellei h?n olisi sill? jotain tarkoittanut. Viel? olet sen ymm?rt?v?. Monet tulevat sinua silloin siunaamaan, monet, jotka minun laillani ovat saaneet kokea vieraan, sivistym?tt?m?n henkil?n raakaa uteliaisuutta ja k?rk?st? intoa niin? hetkin?, jolloin kaikkein enimmin tarvitsisi sivistyneen naisen hienotuntoisuutta ja tarkkuutta.

-- Kauvemmin en voi vastustaa, -- puhui Liina puoli??neen. -- Min? uskon nyt kutsumustani. Joll'en olisi kahdeksankolmatta vuoden vanha, niin rupeaisin opiskelemaan voidakseni p??st? l??k?riksi. Mutta olen liian vanha. Senvuoksi tahdon antautua ainoalle l??k?ritoimen alalle, joka t?h?n asti on ollut sallittu naisille, vaikka se tavallisesti annetaankin sivistym?tt?mien huostaan.

Tohtori Feliks teki k?dell??n v?ist?v?n liikkeen.

-- Romaanintapaisia vanhanpiian ideeoita! Ole noiden raakojen ja sivistym?tt?m?in naisten kanssa vaan yhdess? ainoassakin luennossa, jossa l??k?ri ehk? huvittelee saattaaksensa sinua h?mille, -- silloin jo olet iloinen, ett? voit palata takaisin minun hiljaiseen kotiini ja toimittaa pieni? kotiaskareitasi.

-- Tied?nh?n, -- sanoi Liina kalpeana, nostaen p??t?ns? ja kiinnitt?en silm?yksens? veljeen, -- olenhan kuullut, kuinka menetell??n siin? laitoksessa, jossa valmistetaan tuohon vaikeaan toimeen. Mutta luulen, ett'ei mik??n maailmassa nyt en?? voi minua peloittaa. Minulla on liian suuri luottamus miehen kunniantuntoon, pelj?t?kseni, ett? joku uskaltaisi naisellista arvoani sanalla tai ty?ll? alentaa. Anna minun astua omaa tiet?ni. Tahi tahdotko mieluummin, ett? tulen Rasilan neitien kaltaiseksi?

-- Tied?th?n, ett'et koskaan voi siksi tulla.

-- Niin, en tule juoksemaan kenenk??n tiell?, koska olen yksin?ni. Min? tulen itsekk??ksi, j?yk?ksi ja pikkumaiseksi, joll'en saa ty?t?, joka vastaa minun toiminnanhaluani. En voi sit? en?? kest??, ett? hautaan leivisk?ni vuosi vuodelta vaan syvemm?lle.

H?n puhui tavattomalla mielenliikutuksella, ja se saattoi h?net vapisemaan kiireest? kantap??h?n.

Veli katseli h?nt? ja huoahti.

-- Niink? luulet? Silloin et lue kaikkia niit?, jotka, saavuttaakseen tuota onnellisuutta, tulla toisen kautta joksikin, meniv?t naimisiin ??rett?m?ksi onnettomuudeksi ja lankeemukseksi itselleen. Unhotat ne, jotka t?t? ainoata el?m?ntarkoitusta odottaessaan, tulivat nurkuviksi, k?rtyiksi ja turhamielisiksi. Voi, Feliks, yksin?isyys tuottaa aina suuria kiusauksia itsekk?isyyteen ja ahdasmielisyyteen. ?l? siis est? ket??n aikanansa n?it? vihollisia hy?dyllisen toiminnan aseella vastustamasta.

-- T?m? kokous naislyseostako p??t?ksesi kypsytti?

-- Niinp? kyll?: yhteydess? kirjeen kanssa. Ne syd?meen k?yv?t sanat, joita siell? lausuttiin naisen vaikutuksesta, saattoivat minun siihen vakaumukseen jota kauvan aikaa olen aavistanut: ettei naisen vaikutuksen pid? olla niin negatiivinen kuin se usein kyll? t?h?n asti on ollut.

-- Sin? olet siis lyseon ensimm?inen oppilas. Bravo! Se tulee siis kasvattamaan k?til?it? ja laupeudensisaria, paitsi nimismiehi? ja pappeja?

Liina ei vastannut. H?n korjasi ruoan p?yd?lt? ja kantoi pois teekeittimen. Sitte kokosi h?n ty?ns? ja otti ompelukorinsa.

-- Hyv?? y?t?, Feliks, -- sanoi h?n hiljaisella ??nell?, k?si veljens? olkap??ll?. -- Sin? n?et ett'emme voi ymm?rt?? toisiamme. Min? en voi olla sellainen kuin sin? tahdot, ja el?m?ni sinun luonasi ei voi tyydytt?? minua. Sanon siis viel?kin: anna minun menn? omaa tiet?ni. Ei meid?n silt? tarvitse olla erill?mme enemp?? kuin yhden vuoden. Kun olen suorittanut oppim??r?n Helsingiss?, aijon matkustaa ulkomaille ja sitte palata t?nne.

-- Sin? olet niin hyv?, kuin suinkin voin toivoa, -- vastasi tohtori Feliks v?h? karkeasti, -- jos sinulla ei vaan olisi noita kirottuja itsen?isyys-aatteitasi. Toivon kumminkin, ett? viel? t?t? asiaa harkitset.

-- Olen sit? jo harkinnut kylliksi kauvan, -- vastasi Liina lauhkeasti. -- Hyv?? y?t?, Feliks, hyv?? y?t?! ?l? tee minulle viel? vaikeammaksi menetell? vastoin sinun toivomustasi.

Tohtori Feliks valvoi viel? muutaman tunnin saksalaisen l??k?ri-aikakauskirjansa ??ress?. Maata pannessansa muisti h?n taaskin sisarensa p??t?st?.

Huoneessansa istui Liina. H?n ei saanut unta, h?n ei saanut rauhaa, ajatellessaan p??t?st?ns?. Se t?ytti h?net levottomuudella, mutta samalla jonkinlaisella sopuisalla tyydytyksell?, tuolla riemuun vivahtavalla onnellisuudella, joka seuraa pitk?n ep?ilyksen per?st? tehty? p??t?st?.

H?n pani raamatun kiinni, vaistomaisesti siit? haettuansa ja puoli??neen luettuansa yhden ylistysvirren. H?n avasi kirjan toisensa per?st?, ja ryhtyi vihdoin lemmikkiins?: Dickens'in David Copperfield'iin.

Mutta h?n ei voinut lukea. Velje?ns? ajatteleminen kalvoi h?nen mielt?ns?, Se, ett? t?m? ei voinut ymm?rt?? h?nen haluansa toimintaan enemp?? kuin h?n oli ymm?rt?nyt h?nen palavaa tiedonjanoansakaan, karvastutti syv?lti Liinan syd?nt?.

Yh? viel?kin selaili h?n kirjaa. H?nen silmiins? vilahtivat ne sanat, jotka David Copperfield'in t?ti valkean ??ress? illan h?m?rt?ess? istuessaan, lausui veljens? pojalle, kuunnellen t?t? silm?t t?ynn? murhetta.

Ja Liina luki huoahtaen:

-- Sokea! Sokea! Sokea!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet