Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Punanen kokardi: Romaani Ranskan vallankumouksen ensi ajoilta by Weyman Stanley John
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2508 lines and 81355 words, and 51 pages
Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen
PUNANEN KOKARDI
Romaani Ranskan vallankumouksen ensi ajoilta
Kirj.
STANLEY J. WEYMAN
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1896.
SIS?LLYS:
Markiisi de St. Alais. Koetus. Kokous. L?hetyst?. Er?s kohtaus tiell?. Kapina. Gargouf. Trikolori. Kapinan j?lkeisen? aamuna. Kaksi leiri?. Kaksintaistelu. Hirteen! Hirteen! Kirkkoherran huolet. Milhau'ssa. Kolme yksiss? vaunuissa. Froment N?mes'ist?. Kurja olento. N?mes'iss?. Tiedustelu. Kaksi kosijaa. Korkea asema velvoittaa. Ratkaisu. Tuhatvuotinen valtakunta. P?iv? valkenee.
Ensim?inen luku.
Markiisi de St. Alais.
Noustuamme penkereelle, jonka is?ni oli v?h?? ennen kuolemaansa laitattanut ikkunoiden alle linnan takapuolelle ja joka eroitti linnan vastaperustetusta nurmikent?st?, pys?htyi St. Alais ja katsoi ymp?rilleen silm?yksell?, joka ilmaisi huonosti salattua ivaa.
-- Minne kasvitarha on joutunut? kysyi h?n halveksivalla hymyll?.
-- Is? muutti sen toiselle puolelle.
-- Pois n?kyvist??
-- Niin, vastasin min?, se on ruusutarhan takana.
-- Englantilaista, tietysti, sanoi h?n ivallisella kohteliaisuudella. Ja teist? on mieluisempaa katsella ikkunoistanne t?t? nurmen paljoutta?
-- On kyll?.
-- Ent? puisto? jatkoi h?n; luultavasti se on asetettu niin ett? se peitt?? kyl?n?
-- Niin on.
H?n nauroi.
-- Se on porona, vastasin ja tunsin samalla veren sy?ks?ht?v?n kasvoihini.
-- Is?nnek? sen poltti? kysyi St. Alais kummastuneena.
-- Ei, vaan min?, vastasin jurosti, halveksien itse?ni siit?, ett? h?pesin tekoa, josta ennen olin ollut niin ylpe?. Poltin sen viime vuonna, sill? minun mielest?ni kuuluvat sellaiset kidutuskoneet menneisiin aikoihin.
Markiisi oli tuskin viitt? vuotta vanhempi minua, mutta ne viisi vuotta, jotka h?n oli viett?nyt Pariisissa ja Versailles'issa, tekiv?t h?net ihmeen paljon etev?mm?ksi minua ja h?nen ylenkatseellisen h?mm?stynyt silm?yksens? oli minusta kuin piiskan isku. H?n ei kuitenkaan virkkanut en?? mit??n siit? asiasta, vaan alkoi oltuaan v?h?n aikaa vaiti puhua is?st?ni. Muistuttaen mieleeni monta asiaa ja tapausta is?ni ajoilta puhui h?n h?nest? niin suurella kunnioituksella ja rakkaudella, ett? kiukkuni aivan haihtui.
-- H?nen seurassaanpa min? ensim?isen lintunikin ammuin, sanoi h?n miellytt?v?ll? tavallaan, joka oli h?nelle lapsuudesta saakka ominaista.
-- Kaksitoista vuotta takaperin.
-- Aivan oikein, monsieur, ja min? muistan silt? ajalta pienen paljass??risen pojan, joka aina juoksenteli j?less?ni, kutsui minua Viktoriksi ja kunnioitti maailman suurimpana miehen?. Enp? aavistanut silloin ett? h?n oli kerran selittelev? minulle mielipiteit??n ihmisen oikeuksista. Jumalani, minun t?ytyy todellakin varoa, ett? Louis pysyy teist? erill??n, sill? muuten teette h?nest? samallaisen maailman parantajan kuin itse olette. Mutta, jatkoi h?n hymyillen ja teki k?dell??n vilkkaan liikkeen, enh?n min? ole tullut t?nne h?nest? puhumaan, vaan er??st? toisesta, josta puhumisen pit?isi teit? paljo enemm?n huvittaa.
Tunsin, ett? veri j?lleen sy?ks?hti kasvoihini, mutta tykk?n??n toisellaisesta syyst?.
-- Neiti on tullut kotiin? sanoin.
-- Eilen tuli ja huomenna h?n menee ?itini kanssa Cahorsiin, katselemaan maailmata. Vaan ep?ilenp?, ett? mik??n kaikesta uudesta, jota h?n saa n?hd?, kiinnitt?? niin h?nen mielt??n kuin kreivi de Saux.
-- Kaiketi neiti voi hyvin? kysyin k?mpel?sti.
-- Vallan mainiosti! vastasi markiisi vakavalla kohteliaisuudella. Mutta siit? saatte huomen illalla omin silmin tulla vakuutetuksi, ellemme tiell? sattuisi tapaamaan. Kaiketi te haluaisitte saada viikon p?iv?t aikaa tavoitellaksenne h?nen suosiotansa, herra kreivi? Vaan kun sitte rouva markiisittaren kanssa voitte m??r?t? h??p?iv?n, on parasta, ett? m??r??tte sen niin -- jotta min?kin voin olla saapuvilla.
Kumarsin. Olin jo viikon ajan odottanut n?it? sanoja, mutta ei Viktorin, vaan Louis'in suusta, joka oli aivan kuin veli minulle. Edellinen oli tosin poikavuosieni ihanne, mutta siit? oli kauvan jo, ennenkun hoviel?m? ja oleskelu Versailles'issa ja St. Cloud'issa oli muodostanut h?nest? sen komean miehen, jonka nyt n?in edess?ni ja jonka pienint?kin katsetta minun oli yht? vaikea kest?? kuin tuntui mahdottomalta saavuttaa h?nen vapaata ja hienoa k?yt?stapaansa. Tilaisuus vaati kuitenkin itsetietoista, kohteliasta ja hell?? vastausta, ja min? koetin sit? sopertaa. Vaan h?n katkasi kohta heikot yritykseni.
-- Varmasti aivan, herra markiisi.
-- Miksei Viktor? kysyi h?n entisell? hyv?ntahtoisuudellaan laskien k?tens? olalleni. Tuleehan meist? piakkoin veljet ja ep?ilem?tt? silloin my?s -- vihamiehet. Nyt voitte tulla minua saattamaan ver?jille, sill? minulla on jotain muutakin asiaa teille. Mutta -- mit?s se olikaan?
Joko h?n ei heti muistanut asiaansa eli tuntui h?nest? vaikealta ryhty? siit? puhumaan, sill? olimme jo astelleet puolitiehen kyl?lle viev?? p?hkin?puukujaa, ennenkun h?n hiiskui sanaakaan. Mutta silloin h?n tarttui suoraan asiaan.
-- Olette kai kuullut puhuttavan protestista? sanoi h?n.
-- Olen, vastasin jokseenkin vastenmielisesti ja aavistin pahaa.
-- Tietysti tekin kirjoitatte sen alle?
Emmin vastatessani samoin kuin h?n oli empinyt kysyess??n. Kysymyksess? oleva protesti -- miten viattomalta tuo sana viel?kin kuuluu, vaikka tied?mme nyt, ett? sen takana piili alku paljoon levottomuuteen ja ihka uuteen maailmaan -- aijottiin esitt?? tulevassa aatelisten kokouksessa Cahors'issa ja sen tarkoituksena oli panna vastalause edusmiestemme p??t?st? vastaan Versailles'issa yhteistoiminnasta kolmannen s??dyn kanssa.
Mitk? mielipiteeni t?st? asiasta alkujaan olivatkin -- olisin todellakin pit?nyt suotavampana, ett? muutos olisi tehty englantilaiseen malliin, niin ett? aateli olisi saanut pysy? erikseen -- oli minusta kumminkin otettu askel, jonka kuningaskin jo oli vahvistanut, aivan mahdoton peruuttaa. Ja tiesinh?n sit?paitsi, ett? protestin alkuunpanijat olivat vihamielisi? kaikille uudistuksille, ett? he riippuivat kynsin hampain kiinni vanhoissa oikeuksissaan ja koettaisivat h?vitt?? kaiken toivon paremmasta hallitustavasta -- toivon, joka vaalien j?lkeen oli p?iv? p?iv?lt? kasvanut ja jota olisi nyt yht? vaikea kuin vaarallinen sammuttaa. En siis k?sitt?nyt, miten min? olisin voinut kannattaa protestia poikkeamatta vakuutuksestani, joka oli yleisesti tunnettu.
-- No? kysyi h?n viimein kun yh? jatkoin vaitioloa.
-- Luulen, etten voi sit? tehd?, sanoin punastuen.
-- Kirjoittaa alle?
-- Niin.
H?n nauroi.
-- Sen te kyll? olette tekev?. Min? tahdon teid?n lupauksenne, kreivi. Asia on v?h?p?t?inen, mutta meid?n t?ytyy olla yksimielisi?. Muuta ei tarvita.
Pudistin p??t?ni. Olimme seisahtuneet ver?jien sis?puolelle ja markiisin palvelija talutteli hevosia edestakaisin tiell?.
-- Kas niin, pitkitti h?n yst?v?llisesti, ette suinkaan te luulottele itsellenne, ett? tuo kansalliskokous, jonka h?nen majesteettinsa, hullusti kyll?, on Necker'ill? kokoonkutsuttanut, saa jotain aikaan. Se kokoontui toukokuun 4 p?iv?n?, nyt meill? on 17, ja koko t?ll? ajalla he eiv?t ole tehneet muuta kuin toruneet ja kinastelleet. Ei kerrassa mit??n. Mutta nyt hajotetaan kansalliskokous kohta, ja se on sen lorun loppu.
-- Mit? varten sitte en?? protesteerataan?
-- Kuulkaas, yst?v?ni! sanoi h?n s??liv?ll? hymyll?, ly?den ratsupiiskallaan saappaansa varteen. Ettek? tied? viimeisi? uutisia?
Add to tbrJar First Page Next Page