Read Ebook: Pieni novellikirjasto VIII by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 705 lines and 21708 words, and 15 pages

Produced by: Tapio Riikonen

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus, 1897.

SIS?LLYS:

Ihmis-sy?ji?, J.O. Hansen Pieni Mea. Suomennos Seikkailu Missisippi-virralla, Felix Lilla Uskollinen naissyd?n, W. Heimburg Myrskyss?, Max Bernstein

IHMIS-SY?JI?.

Kertonut J.O. Hansen.

Vuonna 1860 olin min? toisena per?miehen? er??ll? hyv?ll? purjelaivalla, joka kulki Honolulusta Sydneyhin. Olimme jotenkin hyv?ll? onnella suorittaneet kappaleen matkaa Austraalian monilukuisten saariryhmien v?litse, kunnes saavuimme Louisiadein pitk?lle ulottuvan saariston l?helle. Ne ovat kaakkoon p?in Uudesta-Guineasta. Siell? tapasi meid?t useampia viikkoja kest?v? tyven, ja seurauksena oli, ett? juomavetemme loppui. Meid?n oli joltakin noista saarista saatava juoma-astiamme t?ytetyiksi.

Se teht?v? oli n?ill? tienoilla jotenkin arveluttava yritys, sill? merimiesten kesken tunnetaan Louisiadi-saariston villit alku-asukkaat verenhimoisimmiksi kaikista Etel?meren ihmis-sy?jist?.

Nuo saaret ovat muuten luonnostaan eritt?in ihanat. Yksi niist? oli aivan l?hell?mme. Koralliriutta oli sen ymp?rill?, mutta riutassa oli, kuten tavallisesti on laita, aukko sill? kohtaa, jossa puro saaren rannalla laskee mereen, joten oli helppo tuon aukon kautta soutaa saarelle. Solakoita kokos-palmuja kasvoi rannalla, ja niiden takana viheri?mets?isi? yl?ng?it?. Vieno l?nsituuli toi saarelta sieramiimme suloista kukkaistuoksua. Kun nyt kerrankin pitk?n ajan p??st? alkoi tuulla, jos kohta hiljaisestikin, olisimme sen avulla mieluummin jatkaneet matkaamme, jos meill? vaan olisi ollut tuota niin v?ltt?m?t?nt? juomavett?.

Emme n?hneet ainoatakaan villi? saarella, emme mit??n ruokomajaa tai venett?.

"Oikea paratiisi!" sanoi kapteeni kiikarilla t?ht?illess??n rannalle.

"Mutta ilke? k??rme voipi siell? olla jo v?jym?ss?", sanoi ensimm?inen per?mies. "Se on oikea ihmis-sy?j?in saari. Eih?n tunnettu Rossel-saari ole siit? et??ll?."

T?m? huomautus, joka muistutti er?st? eritt?in surkeata tapahtumaa, oli kyll? oikeutettu t?ll? hetkell? ja t?ll? paikalla. "St. Paul" niminen laiva, joka kulki Hongkongista Sydneyhin, mukanaan 20 merimiest? ja 317 kiinalaista ty?miest?, jotka aikoivat Austraaliaan ty?netsint??n, oli Hein?kuussa 1858 -- siis ainoastaan kaksi vuotta t?t? ennen -- joutunut haaksirikkoon Rossel-saaren rannalla. Ainoastaan harvat laivamiehist? onnistuivat veneill? pelastumaan. Muut heist? sek? kaikki Kiinalaiset tahtoivat etsi? pelastusta saarelta, mutta joutuivat siell? toinen toisensa per?st? villien alku-asukasten k?siin, jotka surmasivat ja s?iv?t heid?t. Ainoastaan nelj? heist? pelastui t?st? kohtalosta.

Meill? oli nyt siis silm?imme edess? kirkas puro, ja sit? katsellessamme tunsimme mit? tuiminta tuskaa. "Vett?, vett?!" kirkuivat merimiehet.

"Tuolla rannalla sit? kyll? on oikein viljalta!" huusi kapteeni. "Kuka tahtoo menn? veneell? sinne?"

Kaikki tarjoutuivat alttiisti.

"Min? en luota siihen rauhallisuuteen, mik? saarella n?k?j??n vallitsee", sanoi ensimm?inen per?mies. "Olen jo niin monesti t?ll? merell? ollut pahoissa tekemisiss? ihmis-sy?j?in kanssa. Min? luulen, ett? ne roistot ovat jo aikoja sitten meid?t huomanneet ja k?tkeytyneet pensaiden taakse odottamaan sopivaa tilaisuutta."

"Mutta meid?n on joka tapauksessa saatava raitista vett?", lausuin min?. "Sameat, m?d?nneet vedenj??nn?kset astioissamme eiv?t kelpaa en?? nautittaviksi. Annatteko, kapteeni, minulle luvan kuuden matruusin kanssa soutaa tuonne?"

"Tietysti", vastasi kapteeni. "Olkaa kuitenkin varoillanne! Me puolestamme koetamme t??ll? pit?? tarkkaa vahtia. Jos huomaamme rannalla mit??n ep?ilytt?v??, on pyssynlaukaus oleva varoitusmerkkin?."

"Hyv? on, kapteeni."

Laskimme suuren veneen mereen ja lastasimme siihen viisi tyhj?? vesiastiaa. Min? asetuin per?? pit?m??n, ja kuusi matruusia souti veneen tuon py?re?n koralli-riutan aukon kautta saaren rannalle, puron suuhun.

T?m? puro oli niin matala, ett'emme voineet venett?mme sit? my?ten kuljettaa. Ja puron suussa taas oli vesi niin sameata, ett? siit? ei ollut meid?n tarpeeseemme. Siit? syyst? vieritimme astiat puron rantaa pitkin noin sata askelta ylemm?ksi, voidaksemme sopivalla kohdalla t?ytt?? ne puhtaalla vedell?.

Min? olin ottanut mukaani lasiputelia. T?m?n t?ytin min? vedell? ja join sen heti erinomaisella nautinnolla, sill? minun himoni t?t? viile?t? ja kirkasta virvoitusnestett? kohtaan oli pitk?n puutteen aikana kasvanut aivan rajattomaksi. Nuo kuusi seuralaistani virkistiv?t my?s itse?ns? raittiilla vedell? parhaansa mukaan.

Sitten t?ytimme me kaikki viisi astiaa. Kolme niist? saimme jo onnellisesti, jos kohta suurella vaivallakin, kuljetetuiksi rannalle ja nostetuiksi veneeseen. Olimme palanneet vedennostopaikalle kuljettaaksemme nelj?nnenkin astian samalla tavalla.

Silloin kuului laivasta ?kisti varoitusmerkki: pyssynlaukaus.

H?mm?styneen? katsahdin min? ymp?rilleni, nostaen samalla yl?s lasiputelin, jonka olin j?tt?nyt maahan puron rannalle. Mist?p?in oikeastaan siis vaara uhkasi?

Kuului luita ja ytimi? j?rkytt?v? ulvonta. Noin kahdeksankymmenen askeleen p??ss? meist? rupesi pensasto el?m??n. Lukuisa lauma saaren alkuasukkaita tuli n?kyviin. Ne olivat melkein alastomia, mustanv?risi? villej?, Papuas-heimoa; heill? oli litte?t nen?t, kiharat tukat, inhottava ulkon?k?, mutta eritt?in j?ntev? ruumiinrakennus.

Aseinaan heiluttivat he uhkaavasti kivikirveit?, puunuijia, pitki? pistinkeih?it? ja lyhyit? heittokeih?it?. Jousia ja nuolia ei heill? ollut.

"Veneeseen!" huusin min?. "J?tt?k??mme j?ljell? olevat astiat! Eteenp?in, miehet! T?ss? on henki kysymyksess?!"

Me juoksimme, mink? jalat kantoivat, venett?mme kohden. Velvollisuuteni mukaisesti olin min? viimeisen?.

Mutta meid?n h?tyytt?j?mme olivat reippaampia ja nopeampia juoksemaan kuin me. He l?hestyiv?t meit? pitkill? hypyill? ja hirve?t? sotahuutoa ulvoen. Etummaisena oli tavattoman kookas ja hirve?n-n?k?inen mies. Toisessa k?dess? heilutti h?n puunuijaa, toisessa oli heittokeih?s.

Minulla oli juostessani vasemmassa k?dess?ni yh? edelleen lasiputeli. ?kisti, p??sty??n noin viidentoista askeleen p??h?n minua l?helle, heitti tuo raivoava villi keih??ns? minua kohden ja l?visti sill? vasemman k?sivarteni. Luonnollisesti putosi puteli nyt minun k?dest?ni. Se s?rkyi palasiksi er??seen kiveen. Se oli eritt?in onnellinen sattuma. Tuo villi j?ttil?inen p??sti kimakan voittohuudon ja heilutti nuijaansa iske?ksens? sill? minut kuoliaaksi. Kolme askelta viel?, ja h?n olisi minut saavuttanut.

Mutta silloin sattui h?n astumaan minun s?rkyneen lasiputelini ter?v?laitaista reunaa vasten.

Tuskan huuto p??si h?nen suustaan ja h?n rupesi hyppelem??n kuin hullu toisella jalallaan, pit?en tuota verta vuotavaa jalkaa ylh??ll? ilmassa.

T?t? tapausta saimme kiitt?? pelastuksestamme. Sill? muut h?tyytt?j?mme, jotka jonkun silm?nr?p?yksen p??st? enn?ttiv?t haavoitetun luokse, j?iv?t h?mill??n seisomaan h?nen ymp?rilleen, kun h?nen hassunn?k?inen menettelyns? tuntui heist? merkilliselt? eiv?tk? he voineet tajuta, mit? h?nelle oikeastaan oli tapahtunut.

Nuo pari kolme sekuntia, jotka t?h?n kuluivat, riittiv?t meille. Me p??simme rannalle, sy?ksyimme veneeseen ja soudimme kaikin voimin pois tuolta vaaralliselta saarelta. Nyt kyll? nuo toiset villit hy?kk?siv?t meid?n j?lkeemme ja heitteliv?t keih?it??n meit? kohden, mutta tapaamatta.

Veneill? eiv?t he l?hteneet meit? takaa-ajamaan. Luultavasti eiv?t heid?n aluksensa silloin sattuneet olemaan t?ll? puolen saarta.

Ett? me olimme h?iritsem?tt? saaneet t?ytt?? ja kuljettaa veneeseen muutamat vesiastioistamme, riippui kaiketikin siit?, ett? ensi-aluksi vaan yksi villeist? oli meid?t huomannut ja sitten k?ynyt itselleen tovereita hakemassa. Siten enn?tti joku aika kulua, ja me saimme rauhassa suorittaa t?rke?n teht?v?mme.

Me p??simme laivalle. Nuo kolme t?ytt? vesiastiaa nostettiin my?s sinne. Siten kuitenkin p??simme pahimmasta h?d?st?. Ik?v? vaan, ett? kaksi vesiastioista j?i villien saaliiksi. Keih??n haava minun k?sivarressani oli vaan lihashaava ja parani pian.

"Sanoinhan min? sen!" huomautti ensimm?inen per?mies. "Aivan niin tapahtui, kuin min? ennustin."

"Mutta olihan meid?n v?ltt?m?tt?m?sti saatava vett?", intin min?. "Ja sen tarkoituksenhan me saavutimme, emmek? siis tehneet tyhj?? matkaa."

"Se oli rohkea teko ja hyvin onnistui", lausui kapteeni. "L?hett?isin mielell?ni noille mustille roistoille muutamia kartessi-laukauksia, mutta meill? ei ole siihen varusteita."

"Ainakin on p??lurjus, joka polki jalkoihinsa minun putelini lasisirpaleet, saanut rangaistuksensa", sanoin min? naurahtaen. Tuuli kiihtyi. Levitimme kaikki purjeet ja suuntasimme matkamme etel??n. Ihmis-sy?j?in saari j?i pian n?kyvist?mme. Onnellisesti saavuimme jonkun ajan p??st? m??r?paikkaamme Sydneyhin.

Kolme vuotta my?hemmin oleskelin min? Tahiti-saarella, sen p??kaupungissa Papeetessa. Olin eronnut entisest? kapteenistani ja laivastani. Olin my?s ollut arveluttavasti sairaana ja tahdoin nyt saada virkistyst? Tahitia ihmeen ihanassa ilmastossa. Rahaa oli minulla runsaasti, sill? s??st?ni nousivat l?hes 4,000 markkaan.

Mutta oltuani siell? nelj?nneksen vuotta ja saavutettuani j?lleen voimia ja terveytt?, alkoi minua siell? v?hitellen ik?vystytt??. Kun on toimintaan tottunut, niin ei jouten-oloa voi kauvan kest??, vaikkapa olisi paratiisin ihanuudessa. Ik?v?in j?lleen siniselle ulapalle ja pirte??n laivael?m??n ja aloin kuulustella sopivaa paikkaa.

Tahitilla oleskelee useinkin merimiehi?, jotka ovat j??neet sinne nauttimaan suloista jouten-oloa, kunnes rahanpuute pakottaa heit? taas etsim??n ansiota. Opin siell? tuntemaan er??n Yves-nimisen miehen, joka oli ollut ensimm?isen? per?miehen? jollakin englantilaisella laivalla ja nyt piti samallaista tyhj?ntoimittajan virkaa kuin min?kin. H?nelle lausuin min? kerran ravintolassa, jossa tapasimme, ett? minun mielest?ni laiskuus on kaikkien paheiden alku ja ett? min? halusin j?lleen mit? pikemmin p??st? merelle.

"Min? olen aivan samaa mielt?", sanoi Yves. "Min?kin halajan laineille, mutta t?ll? kertaa omaksi hyv?kseni sek? niiden hyv?ksi, jotka tahtovat liitty? minuun."

"Mik? on Teid?n tuumanne?" kysyin min? v?h?n ihmeiss?ni.

H?n otti kaulahuivistaan kultaisen kantaneulan, joka oli taidokkaasti koristettu hyvin kauniilla helmill?, ja n?ytti sit? minulle. Sitten veti h?n taskustaan tupakkarasian, joka oli silattu kiilt?v?ll? simpukankuorella.

"N?m? helmet ja simpukankuoret ovat viimeinen j??nn?s siev?st? aarteesta, joka kerran oli minun omani", selitti h?n. "Mutta min? tied?n, mist? t?t? tavaraa on viel? enemm?n saatavissa, min? nimitt?in tunnen rikkaan simpukkakarin er??ll? tienoolla Austraalian saaristoa, jonne laivat vaan aniharvoin joutuvat."

"Ja sinne aivotte?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet