Read Ebook: Pieni novellikirjasto VIII by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 705 lines and 21708 words, and 15 pages

"Ja sinne aivotte?"

"Sinne."

"Vie sun turkanen -- se on hyvin viettelev? tuuma!"

"Olisiko Teill? halua p??st? osalliseksi? Min? rupean kapteeniksi, Te per?mieheksi."

"Tunnustan, ett? minussa on syntynyt tuntuva halu."

"Voitteko panna 500 dollaria etuk?teen t?h?n toivottavasti hyvin tuottavaan yritykseen?"

"Sen voin, niille paikoille juuri on minulla viel? s??st??. Mutta pit?isi minun toki saada v?h?n tarkempia tietoja."

"Se on tietty?. Onhan se oikein ja kohtuullista. Mutta sen min? vaan panen ehdoksi, ett? Te, otatte yritykseen osaa tai ette, pid?tte asian aivan salassa. Ly?k?? k?tt? sen p??lle!"

L?in lujasti k?tt? h?nen kanssansa vakuuttaakseni, ett? ansaitsin h?nen luottamuksensa.

"T?ss? on kysymyksess? matka Laughlan-saarille", sanoi h?n.

"En ole milloinkaan edes kuullut niist? puhuttavan", huomautin min?.

"Sen luulen! Nuo kahdeksan pient? saarta, jotka muodostavat ympyr?n muotoisen ryhm?n, ovat hyvin v?h?n tunnetut, sill? laivat karttavat sit? tienoota merest?, siin? kun on vaarallisia koralliriuttoja. Nimens? ovat ne saaneet kapteeni Laughlanista, joka v. 1815 ensiksi l?ysi ne. Monilla kartoilla ei niit? ollenkaan n?y; mutta Rienzin kartalle ovat ne aivan oikein pienill? pisteill? merkityt."

"Miss? p?in on se saariryhm??"

"Etel??np?in Salomonin-saarista, pohjoiseen Louisiadeista."

"Peijakas, siell? on vaarallista! Kolme vuotta takaperin satuin min? yhteen ihmis-sy?j?in kanssa er??ll? Louisiadein saarista ja olin v?h?ll? menett?? henkiriepuni."

"Olkaa huoleti! Laughlan-saaret ovat noin 150 meripenikulman p??ss? Louisiadeista, ja ihmissy?j?t eiv?t sinne veneill??n tule; tuskinpa he tuntevat noiden kahdeksan saaren olemassa-oloakaan. Niill? ei asu Papuas-lurjuksia.. Ylimalkaan on vaan kahdella niist? asukkaita, yhteens? noin 300 Polynesialaista, jotka kuuluvat vaaleav?risemp??n rotuun ja ovat yht? lempeit? ja iloisia kuin Tahitin asukkaat."

"Siell?k? siis on tuo simpukka-kari?"

"Siell?, noin nelj?n ja kuuden sylen syvyydess?."

"Onko siell? paljon hai-kaloja?"

"Niit? kyll? on."

"Sitten emme siell? mitenk??n itse uskalla sukeltaa."

"Emme suinkaan! Sen ty?n suorittavat minun reippaat saarelais-yst?v?ni, jotka ovat yht? tottuneita uimaria ja sukeltajia kuin Tahitilaisetkin, eiv?tk? juuri ollenkaan pelk?? hai-kaloja, sill? he osaavat oikealla ajalla v?isty? n?iden petojen tielt? tai tappaa niit?. Helmi? ja simpukankuoria lienee heill? muuten varastossakin. Kaikenmoisilla pikkukapineilla ja hy?dyllisill? esineill?, joita viemme sinne muassamme, saamme niit? ostaa asukkailta ylt? kyllin."

"Osaattekos puhella heid?n kanssaan?"

"Aivan hyv?sti, sill? ollessani heid?n luonaan, opin jossakin m??r?ss? heid?n kielt?ns?. Min?h?n olen kymmenen kuukautta el?nyt heid?n luonansa vanhan Jaakko Coolin kanssa, joka oli meid?n kokkinamme ja nyt t??ll? Papeetessa harjoittaa pient? liikett?, joka ei kuitenkaan oikein kannata. Sen vuoksi on h?nell? aikomus tehd? minulle seuraa."

Sitten kertoi h?n minulle historian siit? haaksirikosta, joka oli saattanut h?net tuntemaan nuo kaukaiset saaret niin hyv?sti. Laiva oli myrskyss? ajautunut koralliriutalle ja s?rkynyt. Miehist? oli koettanut veneill? pelastaa itse?ns?, mutta oli kiireess? ottanut ainoastaan v?h?sen juomavett? ja ruoka-aineita mukaansa. Kaksi venett? katosi aivan tietym?tt?miin. Kolmas harhaili kauan ja ajautui viimein Laughlan-saarille. Sen miehist?st? olivat ainoastaan Yves ja Cool en?? elossa; toiset olivat kuolleet n?l?n ja janon tuskiin. Hyv?syd?miset saarelaiset olivat avuliaasti pelastaneet nuo kaksi ja hoitaneet heit? kymmenen kuukautta, kunnes er?s ranskalainen laiva kulki ohitse. Yves ja Cool olivat silloin veneell??n soutaneet sen l?heisyyteen ja onnellisesti p??sseet laivaan, jossa saivat luvan matkustaa. Kumpikin heist? oli saanut muutamia kauniita helmi? ja jonkun m??r?n simpukankuoria lahjaksi saarelaisilta.

Min? en en?? kau'an siekaillut, ehdotus tuntui minusta niin erinomaiselta, ett? min? heti tarjouduin ottamaan osaa tuohon merkilliseen retkeen.

Sitten menimme siihen taloon, jossa Jaakko Cool'illa oli asunto vuokrattuna. T?m? harmaap?inen, pian kuuskymmen-vuotias mies oli v?h?n hassunkurinen ilmi?. H?n harjoitti nyt hedelm?nesteiden valmistamista. Er??st? huutokaupasta oli h?n saanut ostaa hyvin halvalla 1,500 tyhj?? putelia, jotka h?n sitten t?ytti oransi-, sitruuna- ja muilla nesteill?. Mutta ik?vint? oli, ett? h?n ei saanut tavaroillensa riitt?v?sti ostajoita. Jos h?n olisi rommia myynyt, olisi kauppa kyll? paremmin k?ynyt, tuumi h?n itse alakuloisesti. Siten oli h?n p??tt?nyt j?tt?? t?m?n kiusallisen liikkeen ja l?hte? mukaan Laughlan-saarille, pannen pienet roponsa likoon t?h?n voittoa lupaavaan yritykseen. H?nen piti taas tulla meid?n kokiksemme.

Yves sai sitten ilman suurempia vaikeuksia palkatuksi kuusi voimakasta matruusia, jotka kuluttivat aikaansa Tahitilla, ottamaan t?h?n retkeen osaa sopivata voitto-osuutta vastaan. Yves tunsi heid?t luotettaviksi miehesi.

Sopivan laivankin saimme pian. Papeeten satamassa oli puolihylkyn? pieni l?hetyskuunari. Muutamia vuosia takaperin olivat nimitt?in l?hetyssaarnaajat ruvenneet k?ytt?m??n pieni? h?yryaluksia matkoillaan. Tuo vanha, noin 120 t?nin kuunari oli ennen ollut mainio pikapurjehtija; kun se oli kuparilla vuorattu, oli se viel? ehj? ja merikuntoinen. Yves ja min? saimme sen aivan polkuhinnasta ja annoimme sille nimen "Helmi", ajatellen tietysti aikomaamme yrityst?.

Ostimme my?s tarpeelliset koneet, kompassit ja merikortit. Kaksi hyvin kaunista kultakronometri? meill? jo oli, toinen Yves'ill?, toinen minulla.

Sitten ostimme vaihtokauppaa varten kaikellaista pikkutavaraa, lasihelmi?, peilej? y.m., sek? hy?dyllisi?kin kapineita, niinkuin kirveit?, vasaroita, nauloja, k?ysi?, kalastusverkkoja j.n.e.

Kuunarin varustimme ruokatavaroilla ja kaikella muulla, mit? tarvittiin. Siin? oli Jaakko Cool apunamme. H?mm?stykseksemme toi t?m? vanhus laivaan my?skin hedelm?mehuvarastonsa, heinill? t?ytettyihin koreihin pakattuna. Sit? oli noin 1400 putelia. Me nauroimme. Mutta salaper?isesti myh?illen arveli Cool, ett? h?nen tavaransa, jota Papeeten asukkaat eiv?t halunneet ostaa, ehk? maistuisi Laughlan-saarten yst?v?llisille villeille. Eik?p? siihen tuumaan ollut mit??n sanomista. Tulimmehan kulkemaan seuduilla, jotka olivat l?hell? p?iv?ntasaajaa. Kuumuudessa ehk? saattaisi meill? itsell?kin olla noista nesteist? paljon virkistyst?.

Hyv?ll? tuulella purjehdimme eteenp?in.

Vaikka aluksemme olikin erinomaisen nopeakulkuinen, kesti matkamme kuitenkin jotenkin kau'an -- runsaasti yhdeks?n viikkoa, ja sill? ajalla sivuutimme suuren osan Polynesian ??ret?nt? saarimaailmaa. Myrskyt ahdistelivat meit? usein. Ik?v?mpi? meille tosin olisivat tyvenet olleet.

Onnellisesti risteilty?mme useiden vaarallisten koralliriuttain ohi p??simme viimein vahingoittumattomina Laughlan-saarille.

Ne ovat pieni?, miellytt?vi? saaria. Niiss? on kokospalmuja ja leip?puita; oranseja ja muita ihania hedelmi? saapi niill? my?s poimia suuret m??r?t. Ymp?r?iv? meri vilisee kaloista, simpukoista ja muista kuoriel?imist?, kilpikonnia ry?mii kaikkialla rannoilla, ja lukemattomat linnut pesiv?t ja parveilevat l?heisill? kallioilla.

Yves ja Jaakko Cool saivat polynesilaisilta yst?vilt??n mit? riemuisimman vastaanoton osakseen, varsinkin kun saarelaiset saivat tiet??, ett? meill? oli heit? varten hyvi? tavaroita laivassamme. N?m? villit olivat hyv?syd?misi?, iloisia ja miellytt?vi? ihmisi?. He asuivat ruokomajoissa. P??elinkeinona heill? oli kalastus.

Heill? oli varastossa suuret joukot simpukankuoria ja kauniita helmi?, viimeksimainituita tosin enimm?kseen vaan pieni?, sill? suuret ja kallisarvoiset helmet ovat t??ll? yht? harvinaisia kuin muuallakin.

Vaihtokauppa, jota nyt hyvin uuraasti harjoitimme, osoittautui meille hyvin edulliseksi, Jaakko Cool ei vaan t??ll?k??n saanut hedelm?mehuilleen menekki?. Saarelaisilla oli oranseja ja muita makeita hedelmi? hyvin runsaasti, joten he eiv?t olleet h?nen tuotteistaan tiet?vin??nk??n. Ainoastaan noin sata putelia sai h?n sukeltajille kaupaksi.

Sit? enemm?n nautimme me itse noita nesteit?, ne kun olivat meille kuumuuden rasittaessa todellisena virkistyksen?.

Kaksi kuukautta olimme ankkurissa n?iden saarien luona. T?ll? ajalla sukeltelivat saarelaiset ahkerasti ja toivat meille suuret m??r?t simpukoita. Vaikka hai-kaloja olikin saatuvilla, ei kuitenkaan tapahtunut mit??n onnettomuutta. Sittenkun meill? mielest?mme oli kylliksi sek? simpukankuoria ett? helmi?, l?hdimme tyytyv?isin? paluumatkalle, tehty?mme syd?melliset j??hyv?iset noille kunnon ihmisille Laughlan-saarilla.

Jaakko Cool oli latonut muutamia satoja tyhji? puteleita er??seen komeroon laivan kannella; t?ydet pullot olivat alhaalla lastiruumassa, sill? tilaa niille oli siell? kylliksi.

Aikomuksemme oli p??st? Sydneyhin, siell? myyd?ksemme arvokkaan lastimme. Siell? arveli my?s Cool mist? hinnasta tahansa p??sev?ns? eroon sek? tyhjist? ett? t?ysist? puteleistaan.

T?ll? matkallamme etel??n p?in t?ytyi meid?n purjehtia Louisiadi-saariston ohi ja aivan l?helt? sen it?isint? ihmissy?j?-saarta, Rossel-saarta, joka oli niin pahassa maineessa 300 kiinalaisen ja muutamien europalaisten murhan johdosta, josta jo edell? on kerrottu.

Jo muutamien p?ivien p??st? saavutimme me Louisiadit; onnettomuudeksemme kohtasi meit? siell? tyven, jommoiset sill? leveys-asteella ovat hyvin tavallisia.

Sit? saarta, jossa minulle nelj?tt? vuotta takaperin oli sattunut tuo vaarallinen seikkailu vedenhankinnassa, emme saaneet n?kyviimme. Mutta minun ajatuksissani eli tuo tapahtuma alituisesti.

Ei tuulen l?yh?yst?k??n. Purjeet riippuivat velttoina. P?iv? oli laskeutumassa. Muutamien merkkien nojalla oli meill? syyt? toivoa, ett? pian saisimme v?h?n tuulta. Muutenpa meill? olikin mit? pahinta pelj?tt?v?n?. Olimme merenvirrassa, joka hitaasti kuljetti meit? Rossel-saarta kohden. Yh? selvemp?n? ja huolestuttavampana alkoi ihmis-sy?j?in saari n?ky? edess?mme.

Se on jotenkin suuri, noin kaksitoista penikulmaa l?pimitaten, ja v?kirikas. Sen keskell? kohoaa er?s vuori ainakin 3,000 jalan korkeuteen.

Kiikareillamme tarkastelimme Yves ja min? saarta. N?imme silloin, kuinka saaren rannalla liikkui uutterasti puuhaillen satoja villej?. Ne olivat mustia, ilke?nn?k?isi? Papuas-kannibaleja, samaa lajia, kuin nekin, jotka jo t?t? ennen olin n?hnyt tuolla toisella Louisiadi-saarella, miss? t?in ja tuskin p??sin pakenemaan heid?n k?sist??n. Rannalla n?imme kookkaita veneit?, joita villit suurella kiireell? n?yttiv?t varustelevan sotaretke? varten.

Ei ollut ep?ilemist?k??n -- retki oli meit? vastaan aivottu. Meid?n pieni kuunarimme, joka talla hetkell? avuttomana ajelehti merenvirrassa, n?ytti villeist? kaiketi hyvin helposti saavutettavalta saaliilta.

Ampuma-aseita oli meill? laivassa ainoastaan yksi revolveri ja kaksi vanhaa pyssy?, jotka nyt huolellisesti ladattiin. Mutta niill? emme juuri mit??n sanottavaa olisi voineet saada aikaan noiden mustien joukkojen ylivoimaa vastaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet