Read Ebook: Saarelaisvallesmanni: Romaani by Elenius Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2440 lines and 60782 words, and 49 pages

Produced by: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

SAARELAISVALLESMANNI

Romaani

Kirj.

EMIL ELENIUS

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.

SIS?LT?:

I LUKU.

MARKUS ALEKSANDER MARKULIN SAA YLENNYKSEN.

Komea sukunimi, Markulin, oli suvussa ollut vasta muutaman vuosikymmenen. H?nen isois?ns? nimi oli Markus Markkula. H?n oli varakas maanviljelij? ja l?hetti poikansa, Markus Viktorin, l?hell? olevaan Viipurin kaupunkiin kouluun. Siell? annettiin pojalle uusi nimi, Marcus Victor Markulin ja h?nest? tuli t?m?n kertomuksen sankarin, saarelaisvallesmannin is?, joka kohosi entisen koulukaupunkinsa yl?alkeiskoulun lehtoriksi, ja kuoli nuorena ja j?tti j?lkeens? nuoren lesken, kaksi alaik?ist? tyt?rt? ja pojan, Markus Aleksander Leopoldin, pienen el?kkeen, niin pienen, ettei se riitt?nyt kuin yhdeksi kuukaudeksi, vaikka vuodeksi oli tarkoitus riitt??. Vanhimman lapsista, Markus Aleksander Leopoldin, oli siit? syyst? keskeytett?v? koulunk?yntins? -- toisethan eiv?t sit? olleet enn?tt?neet alkaakaan -- ja etsi? ty?t? ja niin joutui h?n moniksi vuosiksi palvelemaan er??n vaatetavarakauppiaan puodissa myyj?n?. Sisaret ja ?iti, sek? vapaa-aikoinaan Markus Aleksanderkin, tekiv?t koruompeluksia er??seen muotipuotiin ja n?in ker??ntyi el?kkeen lis?ksi rahaa niin paljon, ett? se s??st?en riitti vuoden kaikiksi kuukausiksi.

H?n oli siis vasta toisessa polvessa Markulin, mutta jo kolmannessa polvessa Markus. Ilmankos h?nen esi-isiens? kyl?ss? laulettiinkin:

Is? Markus poika Markus pojan poika Markus Aleksanteri.

Is?n el?ess? oli perhe viett?nyt monta onnellista kes?? huvilassa, Vuoksen rannalla. Siell? oli Markus Markulin nuoremmalla parhaana muistonaan er?s purjehdusretki. H?n oli l?yt?nyt rannalta, saunan luota ison kaukalon, joka oli tuotu turpoamaan tai pest?v?ksi. Se oli matalassa vedess?, valkealla hiekalla, vett? puolillaan ja muutama kivi sis?ss?. H?n itse lienee ollut silloin nelivuotias. H?n nosteli kivet pois, ajoi viskaimella veden kaukalosta ja lykk?si sitten laivansa lainehille. Itse istui h?n sen pohjalle ja alkoi paremman puutteessa soutaa k?sill??n. Tuuli puhalsi maalta virralle p?in. Kun h?n ensi kerran vilkaisi taakseen, n?ytti maa olevan kaukana ja ihmiset, jotka siell? juoksentelivat ja huutelivat, hyvin pieni?, kuin nukkeja. Per?st? p?in, t?ysi-ik?isen?, h?n kyll? kuuli, ettei h?n ollut viel? rannasta silloin kuin kivenheiton p??ss?, mutta ei p??sty heti h?nen j?lkeens?, kun veneess? ei ollut airoja ja h?t??ntyneet naiset, ?iti, pappilan t?ti ja palvelijatar, eiv?t niit? heti l?yt?neet, eik? is? ollut kotona. Virta ja tuuli kuljettivat h?nt? ja h?n lakkasi soutamasta. H?nen laivansa k??ntyili hitaasti milloin vasta- milloin my?t?p?iv??. H?nest? tuntui ihanalta. Se h?nt? vain suretti, ettei tullut sanottua ?idille hyv?sti -- no, h?n kirjoittaa pitk?n kirjeen, kun p??see perille! T?ysi-ik?isten laskujen mukaan lienee koko h?nen retkens? kest?nyt korkeintaan viisi minuuttia, mutta omasta mielest??n h?n oli tehnyt kokonaisen valtamerimatkan. Jokaiseen laineen heilahdukseen, virran py?rteeseen, tuulen henk?isyyn, ohitse p?rr??v??n paarmaan tai ??neti lent?v??n perhoseen sis?ltyi kokonainen el?m?. T?m? retki sy?pyi h?nen mieleens? siin? m??rin, ett? h?n l?pi el?m?ns? n?ki sen unessaan, kerran vuodessa tai useammin. H?n oli jo el?nyt toistakymment? vuotta saarelaisvallesmannina, kun h?n yh? viel? joskus unessa k?vi l?pi tuon purjehdusretkens? jokaisen el?myksen -- ?idin piiskauksenkin heti maihin p??sty?. Joskus h?nest? tuntui, ett? koko retki lienee ollut alunperinkin vain uni. Saarelaisvallesmannina h?n her?si tuon unen j?lkeen onnellisena ja tyytyv?isen?. Koko aamup?iv?n h?n sit? muisteli: Meni rantaan katselemaan kalanruokkijoita, joilla oli samanlaiset kaukalot, mollit, edess??n, joihin kalojen sis?lmykset viskattiin. Onnellinen se, joka sellaisena p?iv?n? sattui menem??n h?nen luokseen asioilleen! Kaikki j?rjestyi hyvin! -- Kukapa sen tiet?? -- voihan olla, ett? kaikki oli alunperinkin unta! Ei! Piiskauksen h?n muisti! H?nell? oli ankara ?iti. H?nelt? sai Markus Aleksander Leopold sangen usein piiskaa, mutta ei koskaan is?lt??n. ?iti se oli, joka piiskan uhalla pani h?net viel? suurena poikana, is?n kuoleman j?lkeen, koruompelukseen, ja toimitti h?nelle paikan puotiin, vaikka h?n itse olisi halunnut -- teatteriin. Er??n? talvena vieraili nimitt?in teatteri kaupungissa. Markus oli usein jo sit? ennen esiintynyt kotikaupungissaan seuran?ytt?m?ll?, sill? h?nell? oli hyv? ja kaunis laulu??ni ja lahjoja, jotka viittasivat suureen tulevaisuuteen n?yttelij?n?. Kaikki pitiv?t h?nest?. H?n oli iloinen ja vilpit?n, osasi huvittaa kaikkia eik? loukannut ket??n. ?iti salli h?nen esiinty? seuran?ytt?m?ll? ja tilap?isen? avustajana teatterissa, mutta kun teatterin johtaja oli kutsunut h?net puheilleen ja pyyt?nyt h?nt? teatterinsa vakinaiseksi n?yttelij?ksi, t?ytyi h?nen, ?itins? m??r?yksest?, antaa kielt?v? vastaus. ?iti ei sallinut, ett? h?nen pojastaan tulisi joutava komeljantti, kuotoilija, sirkuslainen, ilvehtij?, joka teeskenteli v?kijoukkojen iloksi. Sellainen oli h?nen ?itikultansa k?sitys n?yttelij?st? ja siihen oli taivuttava. Siit? hetkest? kielt?ytyi Markus seuran?yt?nn?ist? ja laulukuoroista -- kotonaan vietti h?n vapaa-aikojaan viulua soitellen. Kolme kuukautta eli h?n vapaaehtoisessa kotiarestissa. Viimeinenkin into ja halu kauppimiseen meni. H?n piti itse??n onnettomimpana ihmisen? maan p??ll? ja sopimattomana myyj?n ammattiin. H?n oli saapunut siihen nuoruuden kohtaan, jolloinka ajatellaan kuolemaa. H?n uskoi varmasti, ettei el?isi vanhemmaksi kuin kaksikymment?vuotiaaksi ja siihen ei ollut en?? pitk?? matkaa.

H?nen ?itins? ajatteli toisin.

H?n ajatteli el?? kauan ja lastensa h?n toivoi ja uskoi el?v?n viel? kauemmin -- h?n tahtoi niin.

Kun h?nen mielilauseensa oli: "Hyv?? tilaisuutta ei saa odottaa, se pit?? itse ottaa", ja kun h?n kuuli, ett? maakunnanhallituksessa on konttoristin paikka joutunut avoimeksi, l?hti h?n kiertomatkalle miesvainajansa entisten hyvien tuttavien ja toverien, nyky??n samassa hallituksessa toimivien, vaikutusvaltaisten, korkeiden virkamiesten pakinoille -- ensin alempien ja sitten itsens? maakuntasihteerin luokse, joka otti h?net omassa asunnossaan vastaan ja kuultuaan asian puheli:

-- Voi hyv? Markulinem?nt?! Teid?n miesvainajanne oli minulle parempi kuin oma veli! Min? moitin teit? -- suokaa anteeksi. -- Miks'ei minulle ole kerrottu, ett? Markus-Viktor-vainajan puoliso ja lapset el?v?t kurjuudessa ja ett? h?nen poikansa seisoo aamusta iltaan puodissa, vaikka Luoja on tarkoittanut h?nest? muuta! T?m? asia on korjattava paikalla! Ett? antaisinko min? viran nuorelle Markukselle -- ei! Ei totisesti. Nyt ei kysyt?, annetaanko virka h?nelle, otetaanko h?net meille maakuntahallitukseen konttoristiksi. Ei! Sallikaa, arvoisa em?nt?, minun k?ske?! Min? k?sken: Jo huomisaamuna on nuoren Markuksen istuttava konttorip?yd?n takana. -- Keskenj??neet opinnot! Mit? viel?! Veljeni Markus-Viktor-vainajan pojalle min? alan huomisaamuna itse opettaa konttorit?it?. Eik? niin, em?nt?? No niin! Ja mit? tulee maakuntavanhimpaan itseens?, niin siit? ei ole pelkoa. Olisi h?nelt?kin synti ja h?pe? j?tt?? entisen hyv?n toverinsa perhe tuuliajolle ja vanhan kouluutetun suvun j?sen painumaan puotien p?lyyn! Taiteen kukkuloille tai loistava virkamiesura! Se olkoon Markus Aleksander Leopold Markulinin osana! Asia p??tet??n viel? t?n??n. -- No niin, rakas em?nt?. Kiitos siit?, ett? tulitte luottavaisena puheilleni, olisi pit?nyt tulla vain jo aikaisemmin!

Puhetta siit?, ett? Markuksen olisi uuteen virkaansa astuttava heti seuraavana aamuna, ei sopinut ottaa aivan kirjaimen mukaan ymm?rrett?v?ksi, eik? liioin sit?, ett? p??sihteeri itse ottaisi Markusta ohjatakseen ja yht? ja toista muuta, sill? ensiksikin Markuksen oli palveltava kauppiaalla irtisanomisajan loppuun asti ja toiseksi maakunnan hallituksen konttoriin p??semiseksi vaadittiin, paitsi m??r?ttyj? opintoja ja tutkintoja, v?hint??n vuoden harjoittelua kuuntelijana kihlakunnan k?r?jill?. Muu osa p??sihteerin puheesta piti paikkansa. Markukselle hankittiin erikoisvapautus opinnoista ja tutkinnoista -- katsottiin riitt?v?ksi ne nelj? lukion luokkaa, jotka h?n oli enn?tt?nyt suorittaa ennen is?ns? kuolemaa -- ja l?hetettiin seuraamaan kihlakunnan k?r?j?in pit?j??, sek? kihlakunnan vanhinta -- onneksi siin? kihlakunnassa, johonka h?nen tuleva saarivaltakuntansa kuuluu -- sattumaltako vai korkeiden m??r??jien harkinnasta, sit? ei h?n koskaan itse saanut tiet??, mutta luultavasti harkinnasta, sill? kauas meren taa oli vaikea saada virkamiehi?. Markuksen korkea-arvoisilla suosijoilla lienee alun pit?en ollut kavala aikomus uhrata h?net, viattoman ihmisen, paikkaan, josta Markus itse kerran, saaren ollessa kaukana n?kyviss?, sanoi purjehdustovereilleen -- pari vuotta ennen sinne joutumistaan: "Jumala olkoon armollinen ja laupias sille, joka on tuonne joutunut kokonaan asumaan, alituisena seuranaan hailinhirtt?j?t ja hylkeenampujat, tai mantereelta hylkyin? ja merenajoina sinne potkitut papit ja papittaret, lensmannit ja lensmannittaret, tullikapteenit ja kapteenittaret!"

Kuinka lienee ollut asia!

T?lle kertomukselle on yhdentekev??, n?ytteliv?tk? h?nen korkeat esimiehens? maakunnan hallituksessa kohtalon osaa ja valmistivatko he alunpit?en h?net, kasvattaakseen h?nest? saarelaisvallesmannin, vai vastako heille se p?lk?hti p??h?n vuonna kahdeksantoistasataa ja kahdeksan yhdeks?tt?, jolloinka Markus Aleksander Leopold Markulin oli nelj?nkolmatta vuotias, jalomuotoinen, isokokoinen, tervehermoinen ja terveruumiinen, voimakas, iloinen ja sukkelasanainen poikamies. P??asia on, ett? mainittuna vuonna maakunnan hallituksen virkamiehet oli kutsuttu kokoukseen, maakuntavanhimman luo neuvottelemaan, kenest? saataisiin uusi saarelaisvallesmanni, sill? tieto oli juuri saapunut, ett? entinen oli tuotu mielisairaana mantereelle ja kuollut edellisen? y?n? sairaalassa huudettuaan toista vuorokautta apua syystalvisessa, kuusviikkoisessa lumimyrskyss? raivoavaa merta vastaan, joka muka kuristaa h?nt? kurkusta ja uhkaa ottaa h?nelt? hengen. Miesparka! H?n oli el?nyt aikanaan onnellisen nuorenmiehen p?ivi? maakunnan p??kaupungissa Viipurissa, maakuntahallituksen konttoristina, h?nkin, ja saanut ylennyksen! H?n oli juopotellut ja tehnyt r?t?ksen: nostanut v??rennetyll? valtakirjalla rahaa maakunnan rahastosta. H?n olisi joutunut siit? syytteeseen ja saanut vankeutta ja menett?nyt tulevaisuutensa, mutta h?nell? oli niin ik??n vanha suku ja is?vainajan hyv?t yst?v?t suojelijoinaan korkeimmissa viroissa ja n?m? eiv?t sallineet, ett? vanhalle suvulle ja sen maineelle tapahtuu h?v?istys. Kun h?nt? ei voitu rankaisemattakaan j?tt??, tuomittiin h?net vuodeksi saarelaisvallesmanniksi uhalla, ettei h?n saa vuoden ja p?iv?n kuluessa poistua ulkopuolelle piirins? rajoja. T?m? oli nuoren miehen hengelle, joka oli tottunut iloiseen seuraan toverien ja vertaisten parissa, teatteriin, konsertteihin, iltalaulajaisiin ynn? muihin lukemattomiin juhliin ja kemuihin, joita vanha satama- ja maakuntakaupunki tarjosi ymp?ri vuoden, liikaa ja niinp?, k?rsitty??n muutamia kuukausia, antamatta mit??n arvoa virkam??r?yksille, poistui vankilastaan ja samalla nuoresta saarelaisvallesmannista, j?tt?en t?m?n el?v?n? ruumiina raivoamaan virkapaikkaansa ja itse etsien vapautta ja entisi? iloja kumpaakaan -- enemm?n kuin paluutiet?k??n -- en?? l?yt?m?tt?.

Neuvotteluun maakuntavanhimman virkahuoneeseen oli kutsuttu maakunnan p??-kirjoittaja sek? asianomainen kihlakunnan vanhin.

Kokous oli hiljainen.

Vain silloin t?ll?in sanoi joku sanan.

Tupakoitiin ja istuttiin nahkaisissa, mukavissa nojatuoleissa.

-- Vaikea asia, sanoi itse maakuntavanhin taas? er??n vaitiolon j?lkeen.

-- Vaikea on asia, tunnustivat toisetkin.

-- T??ll? on sangen usein saatu n?in kokoontua saman asian ymp?rille, jatkoi maakuntavanhin. -- Toisinaan parikin kertaa vuodessa. Viitt? vuotta emme ole p??sseet yht? mittaa koskaan.

Syntyi taas pitk? vaitiolo. Sen lopetti j?lleen maakuntavanhin:

-- Sanohan sin?, Karpelanus, jonka kihlakuntaan tuo saarelaisvallesmannipiiri kuuluu ja joka tunnet oloja ja ihmisi? siell?, mit? ominaisuuksia pit?isi olla sill? miehell?, joka kest?isi tuolla saarella ja kykenisi edes v?ltt?v?sti suorittamaan virkateht?v?t siell??

-- Se on pian sanottu. Kertaan vain sen, mit? minulla on ollut kunnia jo monta kertaa aikaisemmin esitt?? is?nn?lleni ja maakuntavanhimmalleni: ensiksi hyv? terveys -- niin ruumiin kuin hengen puolesta -- sit? pid?n ensimm?isen? ja p??asiana -- toiseksi iloinen mieli -- t?m? on oleva yhteydess? viimeisen eli viidennen kohdan kanssa -- kolmanneksi halu ja into voimisteluun ja urheiluun, etenkin kaikenlaiseen ampuma- ja pyydyshommailuun ja purjehdukseen ja mieltymys mereen, ehdottomasti: lapsesta asti kasvanut halu ja mieltymys mereen ja sen el?m??n, nelj?nneksi mahdottomuus tai haluttomuus mietiskelyyn, opintoihin, tutkintoihin ja niiden yhteyteen kuuluvaan haluun saada virkaylennyksi?, tai muu loistava tulevaisuus ja viidenneksi ja viimeiseksi, joka her?tt?nee t??ll? naurua, mutta jonka min? asettaisin numero ensimm?iseksi: mies ei saa olla mik??n naisvihaaja, eik? ihmisten ja seuran karttaja, kuten useat valitettavasti ovat. Mieluummin mies, joka pit?? naisista -- jos saan sanoa -- mies, josta naiset pit?v?t.

Esitt?j?n ennustama nauru seurasi.

Viides kohta sen aiheutti.

Esitt?j? itse, suoraryhtinen, laiha, valkohapsinen, komea-asentoinen vanha virkamies, ei nauranut. H?n jatkoi:

-- Niin naurakaa vain! Asia tuntuu kummalliselta, mutta ajatelkaahan, mit? min? oikeastaan tarkoitan: Ainoa mies, joka t?h?n asti on siell? kyennyt el?m??n, ja eli parikymment? vuotta, t?ytti n?m? ehdot ja ett? h?neen soveltuu my?s tuo viides pyk?l?, n?hd??n siit?, mik?li olemme t?h?n vanhaan tapaukseen asiakirjoista tutustuneet, ett? h?n heti saareen p??sty??n ihastui er??seen saarelaiskaunottareen, meni h?nen kanssaan vuoden kuluessa naimisiin -- unohtaen t?ydellisesti kaikki manterelaissuhteensa -- sai lapsia ja eli rauhallisesti siell? perheens? piiriss? hamaan vanhuuteen ja kuolemaan asti. Minun mielipidett?ni on kysytty ja olen sen nyt lausunut.

-- Sin? tunnet kihlakuntasi! -- Mutta leikki sikseen... Vakavasti puhuen: onko meill? nyky??n miest?, jonka voisimme sinne l?hett??.

T?t? sanoessaan k??ntyi maakuntavanhin p??kirjoittajansa puoleen.

-- Sin?h?n ne tunnet miehet...

-- On meill? kyll? yksi mies, Markus A. L. Markulin, lehtori Markulin-vainajan poika, ik? nelj?kolmatta vuotta, seurannut vuoden kihlakunnan k?r?ji? ja kihlakunnan vanhinta ja palvellut kolme vuotta t??ll? maakuntahallituksessa ylim??r?isen? konttoristina. T??ll? emme ole h?nelle mit??n vakinaista tointa l?yt?neet, mutta luulisin h?nest? tulevan mainion saarelaisvallesmannin: Urheilija, purjehtija, rehellinen, rehti mies ja lis?ksi iloinen lauluveikko. Eik? siin? ole kylliksi ominaisuuksia!

Asia p??tettiin ja niin tuli Markulinista saarelaisvallesmanni. H?nest? katsoen kuin jumalten piiriss? ratkaistiin h?nen kohtalonsa kevyesti ja leikiten. Vasta seuraavana p?iv?n? annettiin h?nelle tapauksesta tieto ja m??r?ys l?hte? matkalle.

Sin? p?iv?n? alkoi aurinko ?kki? noin kello nelj?lt? aamulla iloisesti paistaa pieneen huoneeseen, joka oli toisessa kerroksessa vanhassa valkeassa talossa kapean Vesiportinkadun varrella h?nen ?itins? vanhassa asunnossa. Kes?inen aurinko oli kyll? jo noussut aikaisemmin, mutta oli piileskellyt ensin toisten, korkeampien talojen takana. Mainitulla kellonly?nnill? lankesi leve? punakeltainen p?iv?ns?de h?nen silm?luomilleen ja h?n her?si valoon. Noustuaan istualleen vuoteelleen h?n n?ki l?pi ikkunan, joka oli auki ja jossa lenteli k?rp?si?, vastakkaisen rakennuksen valkean sein?n, joka nyt varjossa hohti siniselt?, hiukan punertavalta. Vasemman p??dyn ohi, yli portin, n?kyi osa ikivanhaa pihaa ja siin? kukkiva omenapuu. Ylemp?n? n?kyi p?iv?npaisteinen punainen tiilikatto, jolla v?reili poutaisen aamun kimmelt?v? l?mmin ja jonka yli parhaillaan lensi kolme pulua. Kauempana oli taivas aivan valkoinen, vain siell? t??ll? vivahtaen hyvin kauniiseen siniseen ja vaaleanpunaiseen. Ikkunat kadun toisella puolen, vastakkaisessa talossa, olivat miltei kaikki suljettuja ja niiss? oli yhteenvedetyt valkeat uutimet. -- Viereisess? huoneessa nukkui h?nen ?itins?. Sisaret olivat maalla.

Vaikka olikin viel? varhainen, oli uni h?nen silmist??n karissut, sill? h?nelle muistui mieleen eileniltainen ja ilta?inen ukkosilma ja sade ja satamassa oleva jahtinsa, jonka purjeet tarvitsivat kuivausta.

-- Kuinka sike?sti ?iti rakas mahtaakaan viel? nukkua! ajatteli h?n hiipiess??n pois vuoteestaan ja alkaessaan pukeutua.

H?n avasi hiljaa huoneensa oven.

Ulos p??st?kseen oli h?nen kuljettava ?itins? huoneen l?pi.

Varpaisillaan h?n hiipi mattoja pitkin pelj?ten, ett? h?nen suurten kenkiens? narahtelu her?tt?isi ?idin, joka nukkui viel?, kasvot hymyss?.

Tornin kello l?i juuri nelj??.

H?n pys?htyi keskelle permantoa ja kuunteli ja seurasi ?itins? kasvoja -- h?n pelk?si, ett? kellon kumeat ly?nnit -- aivan l?hell? olevasta vanhasta tornista -- her?tt?isiv?t ?idin.

Sitten h?n taas jatkoi hiipimist??n.

Riemu, jonka syit? h?n ei tuntenut, eik? kysellyt, syk?hdytti h?nen rintaansa ja h?n oli huutaa:

-- Nouse yl?s, ?iti! Menk??mme yhdess? k?velem??n satamaan, katsomaan laivoja ja merimiehi?, jotka availevat purjeita aamutuuleen kuivamaan! Raitis aamuilma varmasti sinua virkist?? ja saatpa n?hd?, mink?laisen ruokahalun me saamme aamiaiseksi, mutta h?n hillitsi itsens? ja hiipi edelleen. Viel? kerran h?n pys?htyi katselemaan ?itins? kasvoja, jotka el?m?n ankaruus oli kovettanut, mutta jotka unessa n?yttiv?t k?yneen lempe?mmiksi. Liikutettuna muisteli h?n t?t? l?pi el?m?ns?, sill? t?m?h?n j?ikin viimeiseksi kerraksi, jolloin h?n ?iti??n ihaili sellaisena. Niin oli kohtalo m??r?nnyt, mutta silloin h?n ei sit? viel? tiet?nyt. H?n kohotti k?tens? ja kuiskasi:

-- Ole huoletta, ?iti! Min? teen sinut viel? niin onnelliseksi, ett? hymyilet valveillakin! -- ja hiipi ovelle, jonka avasi taitavasti -- Oh! -- kyll? h?n oli sen konstin oppinut palatessaan niin usein my?h?isilt? retkilt??n!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet