Read Ebook: Saarelaisvallesmanni: Romaani by Elenius Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2440 lines and 60782 words, and 49 pages

-- Ole huoletta, ?iti! Min? teen sinut viel? niin onnelliseksi, ett? hymyilet valveillakin! -- ja hiipi ovelle, jonka avasi taitavasti -- Oh! -- kyll? h?n oli sen konstin oppinut palatessaan niin usein my?h?isilt? retkilt??n!

Pitkin Vesiportinkatua h?n k?veli alas Salakkalahden rantaan, jossa h?nen jahtinsa "ANNA" oli ankkurissa.

Satamassa n?kyi paljon kuivaamaan avattuja purjeita laivoissa ja veneiss?.

Kalastajia souti rantaan ja maalaisia hevosineen ja rattaineen alkoi ker??nty? torille. Kaupunki her?si aamu-unestaan p?iv?n touhuun.

H?n istui jollaansa ja alkoi huovata jahtiaan kohti. H?n tahtoi koko ajan n?hd? jahtinsa, siksi h?n sinne menness??n aina huopasi ja sielt? palatessaan aina souti -- hiljakseen ja pys?htyen joskus pitk?ksi aikaa ihailemaan jahtinsa kauniita viivoja ja sen kuvastelemista veteen. Nytkin h?n pys?htyi puolimatkaan, antoi airojen lev?t? ja ihaili venett??n kuin morsiantaan. Veden pinta oli miltei tyyni. Se v?reili hiukan ja rikkoi moniksi kiemuraisiksi kuviksi jahdin valkean rungon sek? sen maston kuvastukset, ja leimahtelivat jahdin kupeet aamun kiilt?v?ss? valossa.

P??sty??n jahtiin avasi h?n purjeet, jotka heti alkoivat hulmuta poutaisessa aamutuulessa, joka puhalteli lounaasta.

H?n oli jahdin ainoa omistaja nykyj??n. Se oli h?nell? jo kolmatta kes??. Aluksi heit? oli kaksi omistajaa -- olivat saaneet sen halvalla er??st? kuolinpes?n huutokaupasta. Viime syksyn? h?n oli lunastanut toisenkin puolen sen hinnasta ja saatuaan veneen kokonaan omakseen, oli h?n antanut sille uuden nimen.

Varhaisesta kev??st? my?h??n syksyyn vietti h?n kaikki vapaa-aikansa purjehdusretkiin, jotka ulottuivat kauas saaristoon, milloin S?kkij?rven, milloin Koiviston puolelle. Toissakes?n? oli h?nell? kuukauden pitk? loma, ja silloin h?n risteili ymp?ri Suomenlahtea kaksi hauskaa toverusta mukanaan.

Milloin h?n ei voinut kohottaa ankkuria, vietti h?n aamuvarhaiset tunnit istuen veneess??n kuivattelemassa purjeita, niinkuin nytkin, tai huuhtomassa kantta, kirkastelemassa veneen vaskiosia, tuulettamassa kajuuttaa ja niin pois p?in. Aina h?nell? oli siell? hommaamista. H?n t?in tuskin t?n?k??n aamuna enn?tti kotiin aamiaiselle, jonka ?iti oli valmistanut kello kahdeksaksi ja sen j?lkeen oli h?nen jouduttava virkapaikalleen.

-- Kuinka ihana aamu t?n??n, ?iti! huudahti h?n istuessaan aamiaisp?yt??n.

-- Niink?!

-- Niin! Olisitpas ollut n?kem?ss?, ?iti!

-- Mit?s n?iden vanhojen kauneudesta.

-- Kauneus kuuluu kaikille, ?iti! Toivoisin el?v?ni satavuotiaaksi nauttiakseni t?m?nlaisesta aamusta ja t?m?nlaisesta aamiaisesta, ?iti. Sin? olet maailman parhain em?nt?, ?iti!

-- Ole nyt!

-- Ihan totta. Min? olen kokenut!

-- Sin? olet kokenut viel? niin v?h?n, lapsi.

-- Kokonaisen vuoden kiertelin k?r?jill?! Enk? min? ole en?? lapsi. En totisesti!

-- Vaikka vaan... Sin?h?n t?ytit vasta nelj? kolmattakymment? ajastaikaa t?n??n... Min? olen jo yli viisikymment?... Vanhemman sisaresi syntyess? olin kaksikymment?. Min? olin silloin nuori.

-- T?ytink? min? t?n??n nelj?kolmatta.

-- T?n??n t?yt?t nelj?kolmatta. Jos sisaresi olisivat kotona, niin panisimme toimeen pienen juhlan.

-- Olenko min? jo niin vanha! Ja kerran pelk?sin, tokko p??sen koskaan edes kahteenkymmeneenk??n! Voi kuinka el?m? on pitk? ja rikas!

-- Toivokaamme, ett? el?m?si olisi -- rikas -- rikkaampi kuin is?si ja ?itisi...

Sy?ty??n poikkesi h?n viel? venheelleen, jossa k??ri purjeet kokoon ja peitti ne.

Kun h?n lopultakin saapui ty?paikalleen, havaitsi h?n pitk?n eteisen sein?kellosta, ett? h?n oli my?h?stynyt nelj?nnestunnin, enemm?nkin.

Eteispalvelija ei ollut saapuvilla, mutta ei kulunut montaakaan silm?nr?p?yst?, ennenkuin h?n ilmaantui. Kumaraharteisena ja kiivaan ja tyytym?tt?m?nn?k?isen? h?n l?hestyi Markusta.

-- Koko aamu on minua juoksutettu: teid?n vuoksenne ukon itsens? luona -- meurusi h?n.

-- Hyv?? huomenta ensin, rakas H?yrynen!

-- Hyv?? p?iv?? t?m? jo on muille, s??lliseen aikaan nousseille ihmisille! No -- sassiin nyt sinne maakuntavanhimman puheille! Ihan jalkoihin rakot saan juostessani koko aamup?iv?n teid?n vuoksenne! Te olette my?h?stynyt ja ukko tuolla on vihainen! Te olette my?h?stynyt -- sapperment!

-- Min?k??

-- Sin?, sin?.

-- ?l? sin? senkin sarvip?? j??skel?inen sano minua sin?ksi!

-- No --

-- Niin! Min? ly?n teit?, jos kerran viel? kuulen sen sanan.

-- No -- konttoristi sitten.

-- Mik? hyv?ns?! -- Eteispalvelija, menk?? ilmoittamaan maakuntavanhimmalle, ett? min? olen suvainnut saapua ja odotan puheillep??sy? -- mieluimmin heti paikalla.

Eteispalvelija oli saanut t?st? juhlallisesta puhuttelusta entisen, vanhan, jo yli nelikymmenvuotiaan virastotottumuksensa takaisin. H?n kumarsi syv??n k?sivarret riipuksissa ja sanoi:

-- Teit?, maakuntahallituksen ylim??r?ist? konttoristia, odottaa maakuntavanhin saapumaan puheilleen heti, ilman ilmoittautumista. -- Eteispalvelija siirtyi parilla kolmella sivuaskeleella maakuntavanhimman virkahuoneen ovelle, avasi sen syv??n kumartaen Markukselle ja sanoi:

-- Tehk?? niin hyvin --

Ovi hupsahti Markuksen j?ljess? kiinni ja seisoi h?n seuraavana hetken? keskell? maakuntavanhimman virkahuonetta, jonka kalusto oli vanhaa, kiilloitettua mahonkia.

Saapuvilla istui my?s maakunnan vanha p??kirjoittaja ja sen kihlakunnan vanhin, johon Markuksen tuleva saarelaisvallesmannipiiri kuului.

Maakuntavanhin oli noin viidenkuudetta vanha mies, aatelismies, lihava ja lyhyt, punakka kasvoiltaan ja h?nell? oli valkea tukka, mutta ruskeat viikset ja ruskeat kulmakarvat ja hymyilev?t silm?t.

-- Hyv?? huomenta herra vallesmanni, sanoi maakuntavanhin vastaukseksi Markuksen syv??n kumarrukseen. -- K?yk?? istumaan t?nne -- on t??ll? viel? vapaita tuoleja.

-- Anteeksi -- t?ss? on kai tapahtunut jokin pieni erehdys?

-- Kuulkaa, herra vallesmanni, ja pankaa mieleenne ja tehk?? niinkuin min? teen: Min? en koskaan erehdy -- en koskaan. Se oli ensiksi! Toiseksi -- minulla ei ole koskaan mihink??n kiire, enk? koskaan mist??n my?h?sty!

Edellisen puheensa p??lle h?n nauraa hohotti ja kohteliaisuudesta nauroivat kirjoittaja ja kihlakunnan vanhinkin. Sen sijaan ei nauranut Markus, sill? h?nest? tuntui julmalta puhua tuollaisella ivalla h?nen muutamista my?h?stymisist??n. T?m? aamu ei nimitt?in ollut ainoa, jolloin h?n oli my?h?stynyt. P?invastoin t?m?naamuinen my?h?styminen ei ollut mit??n siihen n?hden, mit? oli tapahtunut tuhka tihe??n, pitkin t?t? kes?? ja edellist?, pyhien j?lkeen: Useat maanantait oli h?nen paikkansa tyhj? ja pahinta oli se, ett? h?nen mukanaan my?h?styi toisia. H?n k?sitti, ett? mitta on nyt t?ysi, ett? rangaistus on tuleva ja ett? se ei en?? supistu pelkkiin muistutuksiin, ojennuksiin ja neuvoihin.

-- Min? kyll? koettaisin olla t?sm?llisempi t?stedes, jos...

-- Jaa -- siit? voitaisiin keskustella, -- mutta istukaa toki ensin. -- Herran nimess?! K?yk?? istumaan! -- No niin. -- Onko vallesmanni ollut n?in keskell? viikkoakin purjehtimassa?

-- Anteeksi -- min?h?n en tied? edes piiri?ni ja minua kutsutaan vallesmanniksi.

-- Teill? on tapana k?yd? purjehtimassa -- sanoisinko pahana tapana, sill? se on vaarallista -- soisin, ett? mieluummin tekisitte vain mets?stysretki? -- kauniita tytt?j? ja viinaahan l?yt?? niill?kin -- h? h? h? -- mutta kun teill? nyt kerran on tuo parantumaton halu merelle, niin p??tettiin antaa teille paikka, jossa saatte merest? ja purjeista kerrankin tarpeeksenne. Teist? on eilen tehty saarelaisvallesmanni.

-- Elinkautinenko vai m??r?vuotinen?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet