Read Ebook: Pohjoistullin tyttösakki: Elisabetin aikakirja by W Gner Elin Mendelin Irene Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 800 lines and 24310 words, and 16 pages

oli hyacinttisipulia ja pienest? Ruotsin multaa sis?lt?v?st? maljakosta -- mullan oli h?n ostanut H?torgetilta 15 ?yrill? litra -- johon h?n oli kylv?nyt hein?nsiemeni?. H?nen on ikkunan vieress? oleva tilava ompelup?yt? ompelulippaineen ja pieni mustetolppo ilman mustetta. P?yd?n alahyllyll? on rikkiluettu ja jumaloitu Heine, Levertinin runokokoelmat ja Blicher-Clausenin Violin, joka on sel?st? halennut. Vuoteella lep?? sirosti patja, jossa on Allumin kuva vihre?ll? satiinilla, mutta h?n k??nt?? aina h?nen kasvonsa alasp?in -- p?ivisin.

Ollen vanhin pit?isi kai Emmyn Sakissa edustaa Kokemusta. Mutta min? en luule, ett? h?n el?m?st? tuntee juuri muuta kuin sen harmaan ty?- ja kielt?ymyspuolen. Summan kaikesta mit? h?n on oppinut, on h?n esitt?nyt gobeliinipisteill? tummanvihre?pohjaiselle kankaalle, k??nt?sohvansa yl?puolella. Siin? on aivan lakoonisesti luettavana.

Min? mainitsin siit? jotakin Eevalle, ja h?n kertoi hieman s??liv?isesti hymyillen, ett? Emmyll?, niin kauan kun h?n oli kuulunut Sakkiin, aina oli ollut juuri samallainen sein?koriste. Gunhild, Sakin entinen j?sen, joka oli ollut h?nen erityinen syd?nyst?v?ns?, oli saanut sellaisen kuuliaislahjaksi. On varsin anteeksiannettavaa, ett? h?n siit? oli vallan kauhistunut, mutta Emmy oli n?ytt?nyt niin s?teilev?lt? ja toivonut, ett? se saisi koristaa vierashuonetta.

Min? olin eilen p?iv?llisill? Rantatien varrella asuvan rikkaan enoni luona, ja kaikki perheen j?senet sanoivat: pieni poloinen, tule t?nne usein, niin pid?mme sinusta huolta. G?rel, serkkuni, uskoi minulle, ett? h?n k?ytt?? niin paljon, kuin min? saan kuukaudessa palkkaa, vain hajuvesiin, hansikkoihin ja suklaihin. Mutta niinp? onkin h?n paksu ja tuoksuu aina hajuvesille. Kaikesta huolimatta l?hdin sielt? kiitollisena ja iloisena siit?, ett? en ollut suostunut t?din tarjoukseen asua yhdess? talousneidin kanssa velvoitettuna palvelemaan G?relli? ja juoksemaan h?nen kanssaan pukuja koettamassa Jankella. Kun tulin kotiin, oli kaikkialla pime?? ja hiljaista; kuinka min? nautinkaan pist?ess?ni avaimen omaan lukkoon ja k?ydess?ni ymp?ri ja tuntiessani olevani kotona!

Mutta miten olikaan tulivat Baby ja Emmy. Baby visersi kuin lintunen ja Emmy v?h?n vingahteli, niinkuin h?nen tapansa on. Mutta pian nousi rajuilma ja sen mukana tuli Eeva, virke?n?, punaposkisena ja s?teilev?n?. Mutta h?n oli tuskin ehtinyt oven sis?puolelle, ennenkuin h?n h?nelle ominaisella tavalla kiljahti kauhusta: -- Taivaan taatto, fotogeeni!

-- Min? menen, sanoi Baby alistuvaisesti.

-- Ei, tyyntyk?? te, minullahan on p??llysvaatteet yll?ni.

Ja sitten py?r?hti h?n keitti??n noutamaan ?ljykannua ja lenn?hti nuolena portaita alas.

Ennenkun min? edes ehdin saada tulitikut k?siini, soiteltiin jo ovikelloa.

-- Minun t?ytyi painaa nappia nen?ll?ni, vakuutti h?n totisena, ja h?nell? oli todellakin k?det t?ynn?. ?ljykannu oikeassa k?dess?, pilsnerpullo puristettuna kainaloon ja paketti kynttil?it? ja toinen pilsnerpullo vasemmassa.

-- Oletko kulkenut tuolla tavalla kadulla? kysyin min? kauhuissani.

-- Olen, montakin kertaa, mutta en p?iv?n valolla. Meill? on myym?l? tuolla alhaalla portinpieless?, josta ostamme kaikellaista ja jossa ne yleens? suopeasti antavat velaksi. Sattuu kuitenkin toisinaan huonoina aikoina, kun vero on hikoiltava esille, ett? me saamme k?yd? loitompaakin kuukauden lopussa. Te olette kukin velkaa minulle kaksitoista ja puoli ?yri? ?ljyst? ja pilsnerist?; kumman n?ist? sitten haluatte kaataa kurkkuunne tai lamppuihinne on minulle yhdentekev?.

-- Mutta kuinka hienoa sinulla onkaan, Elisabeth! Is?nsyd?n ja Rembrandt! Mutta sin? oletkin aina ollut valinnassasi eritt?in tarkka.

-- Valitessani vanhempia, niinp? niin, sanoin min?. Mutta emmek? saa kohdakkoin v?h?n ruokaa?

-- Jos haluat juomaa, saat heti paikalla, sanoi Eeva, ja tavallisella nopeudellaan avasi h?n pullon ja kaatoi minulle lasiin.

-- Miksi ette mieluummin juo maitoa? sanoin min?.

-- Ooh, sanoi Eeva taivastellen, paljonpa sinulla viel? onkin opittavaa. Luuletko sin? ett? maitoa on noin vain juotavaksi? Kallista se on ja tiukalla se on, eik? sit? toisinaan saa rahallakaan. Juo, sin?, se ehk?isee kuvotuksia.

Min? vakuutin, etten tuntenut oireitakaan siihen suuntaan.

-- Vai et tunne? Varmasti tunnet, sanoi h?n. Alkaa aina kuvottaa, kun tulee Tukholmaan, ennenkuin tottuu. Olisitpa n?hnyt minut nelj?toista p?iv?? sitten, kun tulin lomaltani. Min? kuljin t??ll? kuin sisuksensa menett?nyt silli ja kirosin. Kadut tuimelsivat minua puhumattakaan noista rumista rakennuksista. Minusta tuntui, ett? olisin halunnut asettua Odenaukealle oksentamaan! Ja olisinpa mielinyt panna pienen pommin konttoriportaiden alle. Mutta nyt olen siihen tottunut! Nyt on virastoni mielest?ni iloisin ja kodikkain hautajaisvirasto maailmassa.

-- Jospa min?kin jonkun ajan kuluttua ajattelisin samoin asianajotoimistostani.

-- Ei sill? ole v?li?, Eeva, sanoin min?, minun paremmilla hetkill?ni on niin pitk?t v?liajat.

Baby oli sill? v?lin pujahtanut keitti??n; nyt tuli h?n sis??n kauhistus maalattuna kasvoilleen.

-- Meill? ei ole ollenkaan voita kotona, kuiskasi h?n.

-- Minulla on, selitin min?, ja oli liikuttavaa n?hd?, kuinka he ilostuivat, kun min? otin esille maalaisev?it?ni: voita, leip?? ja munia. Meill? oli ylen hauska illallinen, tunnelma oli korkea, Baby sai esille Levertinin ja lausui voileipien lomassa. Sitten sammutimme lamput, sytytimme ampelin ja polttelimme kukin savukettaan.

Vasta kello kymmenen vaimeni naurujen mainingit, ja me j?rjest?ydyimme y?ksi.

Kun olimme maanneet hiljaa hetkisen, sanoi Baby juhlallisesti:

-- Nyt menee yl?luokka oopperakellariin.

Ja sitten me nukuimme.

Lokakuun 9 p?iv?n?.

P??llikk? on hyv? ja avulias ja sanoo, ett? minun on kysytt?v? h?nelt?, jos on jotakin, josta en voi selviyty? omin p?in. Mutta enh?n min? tahdo mielell?ni h?nelle n?ytt??, ett? olen niin h?mmentynyt, kuin olen.

Sakki nauraa minulle sent?hden, ett? el?n ja puhun vain toimistosta ja sanoo, ett? sellaista heill? on tarpeeksi toimistoajalla, ellen tule hauskemmaksi pian, saan muuttaa. Enin minua ivaillaan siit? syyst?, ett? olen niin t?sm?llinen aamuisin.

-- Noin erinomaisia mekin oltiin silloin, kun olimme uusia, sanoo Eeva.

No niin, sai sitten ensimm?inen viikko kuluneeksi, ja kun min? kello 5 lauantaina iltap?iv?ll? suljin kassakaapin ja laskin alas verhon kirjoitusp?yt?ni eteen, ajattelin min?, ett? nytp? min? annan palttua kaikelle aina maanantaiaamuun asti.

Sy?ty?ni p?iv?llist? menin noutamaan Puttea, joka asuu t?ysihoidossa It?malmilla er??n leskirouvan luona kolmen nelj?n muun koulupojan kanssa. Alistuin h?nen takiaan k?ym??n kaksissa el?viss?kuvissa ja sokerileipurissa ja menin sitten kotiin h?nen kanssaan ja asetin h?net kirjan ??reen. Sitten polskuttelin kotiin lopen v?syneen? tihusateessa m?rin hameenhelmoin, juuri kun kaikki ihmiset riensiv?t teattereihin. Mutta minun t?ytyi varata muonaa myym?l?st? sunnuntaiksi ja sitten vihdoinkin k?mpi? portaita yl?s.

Kotona vallitsi haudan hiljaisuus; vasta kun menin sis?huoneeseen noutamaan tulitikkuja, huomasin jonkun esineen sohvalla. Kun menin sen luo ja valaisin sit?, n?in ett? se oli Emmy, kokoonluhistuneena, elottomana, tunnottomana. Mahdotonta oli saada h?nest? sanaakaan, ja niin min? tulin aivan kauhuihini.

H?n on mennytt?, ajattelin min?, ei varmaankaan en?? koskaan voi hoitaa paikkaansa; mit? me h?nelle teemme? Odotin odottamistani, vaan kukaan ei tullut. Min? seisoin ikkunan ??ress? ja n?in lamppujen syttyv?n toisen toisensa j?lkeen kaikissa linnan ikkunoissa, niin ett? rakennus muistutti meid?n liitulinnaamme, johon kotona panimme kynttil?it?, joiden valo s?teili aukkojen l?pi. Vastap??t? olevassa huoneustossa paloi tuli takassa ja punaverhoinen lamppu p?yd?ll?. Siell? oli kotoista el?m??, vanha herra ja vanha rouva ja jokin, joka muistutti lapsenlasta, olivat p?yd?n ymp?rill?, jolla oli omenia ja p?hkin?it?. Oli aivan kuin olisi ollut pime?ss? katsomossa ja seurannut toiminnan kulkua valaistulla n?ytt?m?ll?; toimintaa ei paljon ollut, mutta l?mp? tuntui suoraan yli pihan, ja samoin tunnelma. Mutta minun syd?meni huusi ?kki? aivan aiheettomasti jotakuta, jota en koskaan ajattele, mutta jonka kanssa kerran toivon saavani omistaa lapsenlapsia.

Se oli hyvin typer?? minulta, mutta johtui siit?, ett? heid?n lamppunsa oli aivan samallainen kuin meid?n olisi ollut, ja joka olisi palanut joka ilta heitt?en hiljaista, punaista valoaan yli meid?n -- pyh?n ja vaiteliaan onnemme.

Ehditty?ni n?in pitk?lle, laskin kierrekaihtimen alas ja ajattelin: tuo on kyll? hyv?, mutta minullahan on Vapaus. Ja syd?meni sisimm?ss? inhosin min? sit?, niinkuin naiselliset naiset tekev?t, kun niill? se on.

Jumalan kiitos, vihdoinkin tulivat tytt?set, ja pyh? hiljaisuus keskeytyi.

-- Miss? on tunnontarkka? Valoa s?hk?-?ljylamppuihin! Nyt sit? vietet??n sapatti-iltaa! Min? olen ostanut kukkia 50 ?yrill? H?torgilta.

-- Hush! sanoin min?. Emmy on heikko. H?n makaa kuin pieni esine sohvalla, ja min? olen turhaan koettanut her?tt?? h?nt? henkiin.

-- Ooh, sin? et viel? tunne tapojamme! H?n on k?yntins? k?ynyt t?lle viikolle. Siin? kaikki. Viel? kest?? h?n vet?? muutaman kerran. H?nell? on enemm?n voimia kuin luulet uhrata Yhdistyneitten Yhti?itten alttarille. Vai kuinka Emmy?

-- On, kun t?ytyy olla, sanoi Emmy. Mutta jos saisi el?kkeen, olisi sit? kuollut aikoja sitten.

-- Emmy puhuu aina t?ytymisest?, sanoi Baby, mutta min? puolestani k?yn alati odotellen jotakin hauskaa, joka ottaa minut pois Yhdistyneilt? Yhti?ilt?. Ellei minulla olisi sit? lohdutusta, menehtyisin.

-- Minulla on ainoastaan kuolema odotettavissa! vastasi Emmy ja k??ntyi sein??n p?in.

-- Tule, Baby! sanoi Eeva. -- H?nen selk??ns? pakottaa varmaankin taas. Ota Levertin mukaasi!

-- Baby, sanoin min?, paljonko sin? saat palkkaa?

-- Kuusikymment?viisi. Kuinka niin?

-- Ja kuinka kauan olet ollut Yhti?iss??

-- Tuskinpa vuottakaan viel?. El? sano mit??n palkankorotuksesta! Pyysin kerran viime kev??n?, kun en voinut el?? kuudellakymmenell?viidell?!

-- Noo?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet