Read Ebook: Pohjoistullin tyttösakki: Elisabetin aikakirja by W Gner Elin Mendelin Irene Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 800 lines and 24310 words, and 16 pages

-- Noo?

-- Niin, p??llikk? vastasi t?h?n tapaan: neiti kai tiet??, ettei t?m? ole mik??n huoltolaitos.

Ne ottavatkin mieluummin Yhti?n palvelukseen parempia tytt?j?, joilla on is?, joka kustantaa heille huoneen ja siivouksen ja valmistettua ruokaa kolmesti p?iv?ss?.

-- Onko tarkoitus, sanoin min?, ett? palkka k?ytet??n hansikkoihin ja hajuvesiin ja Suchard suklaaseen?

-- Niin on tarkoitus, sanoi Eeva. -- Mutta Baby voit sen kernaasti kertoa. Teh?n aiotte lakkoilla uudenvuoden alla, ellette kaikki saa palkankorotusta. Eik? se olekin komeata, Elisabeth?

-- Se kuulostaa niin kummalliselta, sanoin min?. Sivistyneet tyt?t eiv?t tapaa lakkoilla.

-- Ei, sit? ne eiv?t tapaa tehd?, sanoi Eeva. Mutta nyt koittaakin uusi aika.

Emmek? me koko iltana puhuneet muusta kuin lakosta ja sen onnistumisen mahdollisuuksista ja meid?n asemastamme.

Eeva loimusi ihan tulena ja liekkin? lakkosuunnitelman puolesta, ja h?n uskoi t?ytt? totta sen onnistumiseen. Baby on v?hemmin innostunut. Odotteleehan h?n jotain hauskaa, joka ottaa h?net pois Yhtyneilt? Yhti?ilt? ja koko konttoriel?m?st?. Ja sitten h?n viisi v?litt?? siit? miten toverien k?y, sill? sellaisia me olemme.

Ei ollut niin hauskaa lauantai-iltana kuin muulloin, Emmyn takia. Vain pieni varovainen boston ennen maata panoa.

Mutta tuo vastap??t? oleva pieni punainen lamppu ei ole ollut minulle terveellinen, En voinut nukkua, min? makasin valveilla tunti tunnin per?st? ja vaelsin yh? enenev?ss? ahdistuksessa vanhoja kuluneita ja katkeria ajatusteit? pitkin kaukana Pohjoistullinkadusta ja konttorista ja p??llik?st? ja Remingtonista.

Mutta maltas, sunnuntaiaamu! Ja aamuaurinko paistoi ikkunaruuduista ja kellonsoitto kuului Waasankirkosta. Ja min? makasin puoleksi torkkuen, v?syneen? ja onnellisena niinkuin silloin, kun vaiva on tauonnut.

?kki? kuulin Eevan sanovan:

-- Nuorin nouskoon keitt?m??n kahvia!

Ja Magnhild vaikeroi:

-- Ei suinkaan minun nyt taas t?n??n tarvitse olla nuorin! Min?h?n olin; nuorin viime sunnuntaina.

Jonka j?lkeen min? tein teeskennellyn yrityksen nousta vuoteesta, mutta minut estettiin siit? tiuskaamalla: Koetappas vaan! Ja niin min? n?in Magnhildin liehuvan ohitseni ovelle y?paidassa ja letti niskassa. Oli koruton ja jotenkin lapsellinen, mutta tuntuva nautinto saada y?n synkeiden ajatusten j?lkeen maata liikkumattomana ja kuulla kuppien iloista kalinaa keitti?st? ja tuntea kahviaroomin levi?v?n sis?lle huoneisiin asti.

Heti senj?lkeen istumme me kuin nelj? valkoista kyyhkyst? lent?nein? tarjottimen ymp?rille ja joimme niin, ett? saimme suuhumme vatsahappoa ja ylistimme jumalia. Se oli Sakin jumalanpalvelus ja kello puoli 12 olimme me vaatteissa.

Heti senj?lkeen tulee pieni lemmikkini Putte ja tahtoo Peggyn kanssaan Urheilupuistoon. Eeva ja Emmy katoavat my?skin taholleen, mutta Baby, joka jumala paratkoon on kutsuttu pois illaksi, j?? kotiin ja koettaa sirostaa silkkipuseroaan.

Ja saatatko arvata, kertoo h?n minulle, kun kotiudun, ett? minulla on ollut oikea pieni seikkailu. Kun te olitte menneet, soitettiin puhelinta ja kysyttiin notaarin ?iti?. H?n ei ole kotona, kerroin min?, ja silloin selitti ??ni, ett? h?n oli notaari, ja ett? h?n oli unhoittanut avaimensa ja t?ytyi h?nen turvautua minun apuuni p??st?kseen sis?lle. Min? lupasin pit?? varalta, ja heti sen j?lkeen sain laskea h?net sis?lle. H?n esitti itsens? hyvin juhlallisesti, ja se oli minusta naurettavaa, kun kerta jo niin monen monta kertaa olen sattunut tapaamaan h?net k?yt?v?ss? aamunutussa ja letti riippumassa. H?n kiitti hyvin seikkaper?isesti ja tied?tk?, h?n on oikein rakastettava ja tutunomainen. Eik? h?n ole noin punssista punottava kuin muut herrat.

-- Ei, mutta h?n on kalpea jostakin muusta, ajattelin min?.

-- H?n kysyi enk? tavannut menn? k?velem??n t?llaisina kauneina sunnuntaiaamup?ivin?. Ja h?n toivoi, ett? menisimme yhdess? jonakin p?iv?n?.

-- Onko t?m? ensimm?inen kerta, jolloin joku herra on huomannut, ett? sin? olet olemassa, Baby? kysyin min?. Kuinka vanha olet?

-- Kahdeksantoista, Pegg, mutta min? olen aina asunut Halmstadissa.

Min? laskin k?teni h?nen kiharaiselle p??lleen ja rukoilin jonkinlaisen pienen rukouksen h?nen puolestaan.

Lokakuun 16 p?iv?.

Sunnuntain j?lkeen tulee helposti maanantai, sanoo Eeva.

Kello on noin 8, mutta viel? ei kukaan ole liikahtanut. Kello tulee kymmenen minuuttia yli, ja voihkina kuuluu Emmyn ja Magnhildin makuuhuoneesta.

Maanantai-aamun murhen?ytelm?p? nyt alkaa. Toisen huokaukset vuoroittavat toisen, toinen selitt?? olevansa onneton, kun makaa niin kauan, toinen sanoo olevansa mielet?n, mutta sittenk??n ei kumpikaan liikahda.

-- Oppikaa k?rsim??n valittamatta, tyt?t! sanon min? ja olen yhdell? hypp?yksell? s?ngyst?.

Toiset seuraavat j?ljess?, mutta t?m? on ainoa hetki p?iv?st?, jolloin Eeva on vaarallisella tuulella. N?in k?y joka ainoa p?iv?, sama tyly ja liianvarhainen tempautuminen levosta, sama valitus ja kiire ja sama nelist?minen konttoriin. Min? olen jatkanut t?t? kaksi viikkoa, mutta minusta tuntuu, ett? minulla on vuosia t?llaista yksitoikkoista olemassa oloa takanani. Kun olen jatkanut t?t? muutamia vuosia, tulevat luultavasti n?m? vuodet tuntumaan viikolta.

En luule, ett? konttoriherroilla juuri persoonallisesti on mit??n minua vastaan, vaan ett? ne persoonallisesti eiv?t hyv?ksy minun siell? oloani. En luule, ett? p??llik?ll? juuri on mit??n periaatteita naiskysymyksiss?, ne ratkaisee h?n omasta puolestaan yksinkertaisesti ja j?rkiper?isesti, sanotaan, mutta molemmilla nuorilla juristeilla on sit? useampia. T?n??n nousi v?lill?mme kauhea riita p??llik?n ollessa aamiaisella. K?vi niinkuin aina k?y, min? tulin vaiennetuksi vaan en vakuutetuksi.

Asia koski meid?n naisten oikeutta tehd? ty?t?, ja ajatteles, ett? meid?n p?ivin?mme t?ytyy riidell? siit? asiasta!

Mutta molemmilla nuorilla herroilla, hyvin nuoria he muuten ovatkin, oli j?rkkym?tt?m?n selv?n?, ett? meill? ei ollut mit??n tekemist? ty?markkinoilla, ettemme siell? milloinkaan olleet tehneet muuta kuin kiusaa. Meid?n siell? olomme oli muka syyn? alenevaan avioliittofrekvenssiin. Meh?n suorastaan aivan uhalla otamme leiv?n miesten suusta.

-- Mit? meid?n sitten teid?n mielest?nne pit?isi tehd?? kysyin min?. Ollako ty?t? tekem?tt??

-- Tietysti!

-- K?visik? se yht? hyvin ilman meit??

-- Paljon paremmin.

-- Jos me nyt kaikki yht? aikaa j?tt?isimme ty?mme, voisitteko te astua sijaan ja hoitaa sek? meid?n ett? teid?n?

-- Kyll?, se olisi kai varsin yksinkertainen asia.

-- Mit? me sitten tekisimme? Pit?isik? meid?n kuolla n?lk??n?

-- Ette, te tulisitte el?tetyiksi.

-- Teilt?k??

-- Niin, onhan meill? kotimme --

-- Minulla ei ole mit??n kotia, sanoin min?, ja min? olen k?yh? ja minulla on pieni veli. Minun t?ytyy tehd? ty?t? ja ottaa mit? voin saada ja minun kohdassani k?yv?t teid?n periaatteenne niin tyhjiksi ja tarkoituksettomiksi.

Min? en ollenkaan itkenyt, vaikka varsin hyvin olisin voinut sen tehd?, ja sitten tuli p??llikk?.

P?iv?ll?, kun puin ylleni eteisess?, tuli tuomari Tyr?n luokseni.

-- Olen pahoillani, jos te olette pahastunut, sanoi h?n.

-- Todellakin? kysyin min?. Mutta sill? ei teid?n tarvitse ruokahaluanne pilata.

-- Me sanoimme varmaankin aamiaisten aikaan jotakin, joka loukkasi teit?.

-- Jos sanotte, ett? sanoitte jotakin tarkoituksella, loukata minua, niin osaatte oikeaan, vastasin min? selin h?neen. Tuollaista olen totuttautunut lenn?tt?m??n luotani. Hyv?sti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet