Read Ebook: Tarzan ja Oparin aarteet: Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä by Burroughs Edgar Rice Salonen A J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1172 lines and 49739 words, and 24 pages

Translator: A. J. Salonen

Produced by: Tapio Riikonen

TARZAN JA OPARIN AARTEET

Seikkailuromaani Afrikan aarniometsist?

Kirj.

EDGAR RICE BURROUGHS

A. J. Salonen

Kariston nuorisonkirjoja 45

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhti?, 1923.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN LUKU

Belgialainen ja arabialainen

Luutnantti Albert Werper sai kiitt?? vain tahraamansa nimen mainehikkuutta siit?, ett? h?n t?in tuskin v?lttyi tulemasta erotetuksi sotapalveluksesta. Alussa h?n oli ollut n?yr?sti kiitollinen, ett? h?net oli l?hetetty t?lle Jumalan hylk??m?lle Kongon sotilasasemalle sen sijaan ett? h?net olisi asetettu sotaoikeuden eteen, kuten h?n oli t?ydell? syyll? ansainnut. Mutta nyt oli kuuden kuukauden yksitoikkoinen el?m?, kauhea eristys ja yksin?isyys saanut aikaan muutoksen. Nuori mies mietti alituisesti kohtaloansa. H?nen p?iv?ns? kuluivat sairaalloisessa itsesurkuttelussa, ja t?m? her?tti lopuksi h?nen heikossa ja horjuvassa mieless??n vihaa niit? vastaan, jotka olivat l?hett?neet h?net t?nne -- juuri niit? miehi? vastaan, joita h?n alussa oli syd?mest??n kiitt?nyt siit?, ett? he olivat pelastaneet h?net upseeriarvon h?pe?llisest? menetyksest?.

H?n kaipasi suuresti Brysselin iloista el?m??, -- paljon enemm?n kuin koskaan oli katunut niit? syntej?, jotka olivat temmanneet h?net pois t?st? iloisimmasta p??kaupungista, ja p?ivien vieriess? h?n alkoi kohdistaa vihantunteitaan sen viranomaiseen edustajaan Kongossa, joka oli ajanut h?net maanpakoon -- omaan kapteeniinsa ja l?himp??n esimieheens?.

T?m? upseeri oli kylm?, harvapuheinen mies ja her?tti vain v?h?n rakkautta alaisissaan, mutta h?nen pienen joukkonsa mustat soturit kunnioittivat ja pelk?siv?t h?nt?.

Werperill? oli tapana istua tuntikausia tuijottamassa esimiest??n, kun he kumpikin yhteisen asuntonsa kuistikolla polttelivat iltasavukkeitaan hiljaisuuden vallitessa, jota ei kumpikaan n?ytt?nyt haluavan rikkoa. Luutnantin mielet?n viha kasvoi lopulta jonkinlaiseksi vimmaksi. Kapteenin luontaisen vaiteliaisuuden h?n selitti tahalliseksi yritykseksi h?v?ist? h?nt? aikaisempien hairahdustensa vuoksi. H?n kuvitteli esimiehens? halveksivan h?nt?, ja n?in ollen h?n raivosi ja oli kiihtynyt syd?mess??n, kunnes er??n? iltana h?nen hulluutensa ?kki? puhkesi murhanhimoksi. H?n hypisteli kupeellaan riippuvan revolverin p??t?, h?nen silm?ns? kapenivat ja h?nen otsansa rypistyi. Vihdoin h?n alkoi puhua.

"Nyt te olette herjannut minua viimeisen kerran!" h?n huudahti hyp?ht?en pystyyn. "Olen upseeri ja herrasmies, enk? aio t?t? en?? k?rsi?, vaan vaadin teilt? selityst?, te sika!"

Kapteeni k??ntyi alaistaan kohti h?mm?styksen ilme kasvoillaan. H?n oli ennenkin n?hnyt miehi? viidakkohulluuden uhreina -- yksin?isyyden ja loputtoman mietiskelyn aiheuttaman hulluuden, johon ehk? sekoittui hieman kuumetta.

H?n nousi ja ojensi k?tens? laskeakseen sen toisen olkap??lle. H?nen huulillaan oli tyynnytt?vi? sanoja, mutta h?n ei saanut niit? en?? lausua. Werper k?sitti esimiehens? liikkeen yritykseksi k?yd? h?nen kimppuunsa. H?nen revolverinsa oli kapteenin syd?nt? kohti suunnattuna, ja t?m? oli tuskin astunut askeleen, kun Werper veti liipaisimesta. Yht??n valitus??nt? p??st?m?tt? mies vaipui kuistikon karkeatekoiselle lattialle, ja h?nen kaatuessaan hajautui Werperin aivoja verhonnut sumu, niin ett? h?n n?ki itsens? ja juuri tekem?ns? teon samassa valossa kuin nekin, jotka tulisivat h?net tuomitsemaan.

H?n erotti kiihtyneit? huudahduksia sotamiesten asunnolta p?in ja kuuli miesten juoksevan h?nt? kohti. He ottaisivat h?net kiinni, ja jolleiv?t he tappaisi h?nt?, veisiv?t he h?net Kongo-virtaa pitkin paikkaan, jossa asetusten mukainen sotaoikeus tekisi saman teon yht? tehokkaasti, vaikkakin s??nn?llisemm?ll? tavalla.

Werperill? ei ollut halua kuolla. H?n ei ollut milloinkaan ennen niin suuresti halunnut el?? kuin t?ll? hetkell?, jolloin h?n oli niin t?ydell? syyll? menett?nyt el?misoikeutensa. Miehet l?hestyiv?t h?nt?. Mit? h?nen piti tehd?? H?n katsahti ymp?rilleen ik??nkuin etsien jotakin kouraan tuntuvan p?tev?? syyt? rikokseen, mutta n?ki vain sen miehen ruumiin, jonka oli niin aiheettomasti ampunut.

H?n k??ntyi ep?toivoissaan ja pakeni l?hestyvien sotamiesten tielt?. H?n juoksi pihan poikki, revolveri yh? tiukasti k?teen puristettuna. Portilla h?net pys?hdytti vahti. Werper ei j??nyt neuvottelemaan h?nen kanssaan eik? k?ytt?nyt hyv?kseen virka-asemansa suomia etuja -- kohotti vain aseensa ja ampui syytt?m?n neekerin kuoliaaksi. Hetke? my?hemmin pakolainen oli temmannut portin auki ja kadonnut viidakon pimeyteen, otettuaan kuitenkin ensin haltuunsa kuolleen vahdin pyssyn ja patruunavy?t.

Koko sen y?n Werper pakeni yh? kauemmaksi aarniomets?n syvyyksiin. Kerran toisensa j?lkeen sai leijonan ??ni h?net pys?htym??n ja kuuntelemaan, mutta sitten h?n l?ksi taas eteenp?in, pyssy laukaisuun valmiina, sill? h?n pelk?si enemm?n takanaan tulevia inhimillisi? vainoojia kuin villej? petoja edess??n.

P?iv? sarasti vihdoin, mutta mies ponnisteli yh? eteenp?in. Kaikki n?l?n ja v?symyksen tunne katosi h?nen ajatellessaan mahdollisen kiinnijoutumisen kauhuja. H?n saattoi ajatella vain pakenemista. H?n ei uskaltanut pys?hty? lep??m??n tai sy?m??n ennenkuin kaikki takaa-ajon vaara olisi ohi, ja niin h?n hoiperteli eteenp?in, kunnes lopulta kaatui eik? jaksanut en?? nousta. H?n ei voinut sanoa, kuinka pitk?lle oli paennut, eik? koettanutkaan saada sit? tietoonsa. Kun h?n ei en?? p??ssyt kauemmaksi, ei h?n tiet?nyt voimiensa loppumisesta, sill? h?n oli tajuttomana pelk?st? uupumuksesta.

T?ss? tilassa h?net l?ysi arabialainen Ahmet Zek. Ahmetin seuralaiset olisivat tahtoneet sy?st? keih??n perivihollisensa ruumiiseen, mutta Ahmet tahtoi toista. H?n aikoi ensin kuulustella belgialaista. Helpompaa oli kuulustella miest? ensin ja tappaa h?net sitten kuin tappaa h?net ensin ja kuulustella j?lkeenp?in.

Niinp? h?n kuljetti luutnantti Albert Werperin omaan telttaansa, ja siell? orjat antoivat vangille viini? ja ruokaa v?hiss? erin, kunnes h?n lopulta tuli tuntoihinsa. Avatessaan silm?ns? h?n n?ki vieraiden mustien miesten kasvoja ymp?rill??n, ja juuri teltan ulkopuolella n?kyi arabialaisen hahmo. H?nen omien sotamiestens? univormuja ei n?kynyt miss??n.

Arabialainen k??ntyi ja n?hdess??n vangin avoimet silm?t itseens? suunnattuina astui telttaan.

"Min? olen Ahmet Zek", h?n ilmoitti. "Kuka olet sin? ja mit? teet maassani? Miss? ovat sotamiehesi?"

Ahmet Zek! Werperin silm?t k?viv?t suuriksi, ja h?nen rohkeutensa lannistui. H?n oli kaikkein pahamaineisimman murhamiehen kynsiss? -- sellaisen, joka vihasi kaikkia eurooppalaisia ja etenkin belgialaisessa univormussa olevia. Vuosikausia olivat Belgian Kongon sotavoimat k?yneet hy?dyt?nt? sotaa t?t? miest? ja h?nen seuralaisiaan vastaan, eik? siin? milloinkaan ollut kummallakaan puolella pyydetty tai odotettu armoa.

Mutta nyt Werper n?ki juuri miehen belgialaisvihassa heikon toivons?teen. Arabialainen oli itsekin henkipatto ja lainsuojaton. Siin? suhteessa heill? ainakin oli yhteisi? etuja valvottavina, ja Werper p??tti k?ytt?? t?t? asiain tilaa hyv?kseen mahdollisimman edullisesti.

"Olen kuullut teist?", h?n vastasi, "ja olin etsim?ss? teit?! Kansalaiseni ovat k??ntyneet minua vastaan. Min? vihaan heit?. Nytkin heid?n sotilaansa etsiv?t minua tappaakseen minut. Tiesin, ett? te suojelisitte minua heilt?, sill? tekin vihaatte heit?. Korvaukseksi ryhdyn palvelukseenne. Olen harjaantunut soturi. Osaan tapella, ja teid?n vihollisenne ovat minun vihollisiani."

Ahmet Zek silm?ili eurooppalaista ??neti. H?nen mieless??n liikkui monia ajatuksia, ja etualalla oli se, ett? tuo uskoton valehteli. Tietystikin oli mahdollista, ett? h?n ei valehdellut, ja jos h?n puhui totta, oli h?nen ehdotuksensa kyll?kin harkitsemisen arvoinen, koska sotureita ei ollut koskaan liikaa -- eritt?inkin valkeita miehi?, joilla olisi niin hyv? harjaantuminen ja sota-asiain tuntemus kuin jokaisella eurooppalaisella upseerilla.

Ahmet Zek katseli synk?sti eteens?, ja Werperin rohkeus lannistui. Mutta Werper ei tuntenut Ahmet Zeki?, joka kykeni katselemaan synk?sti siin?, miss? toinen hymyili, ja hymyilem??n siin?, miss? toinen katseli synk?sti.

"Ja jos olet valehdellut minulle", sanoi Ahmet Zek, "tapan sinut milloin tahansa. Mit? muuta korvausta kuin henkesi odotat palveluksistasi?"

"Alussa ainoastaan elatukseni", vastasi Werper. "My?hemmin, jos huomaatte minun ansaitsevan enemm?n, sovimme kyll? helposti asiasta."

Werperin ainoa toive sill? hetkell? oli henkens? s?ilytt?minen. N?in saatiin aikaan sopimus, ja luutnantti Albert Werperist? tuli j?sen pahamaineisen Ahmet Zekin rosvojoukkioon, joka ry?sti norsunluuta ja orjia.

Kuukausim??ri? ratsasteli belgialainen luopio villien rosvojen kanssa. H?n tappeli rajun hillitt?m?n? ja pahanilkisen julmana samoin kuin uskalikot toverinsakin. Ahmet Zek tarkkasi oppilastaan ter?vin silmin ja yh? tyytyv?isemp?n?, mik? lopuksi ilmeni suuremmassa luottamuksessa h?nt? kohtaan. Ja seurauksena oli, ett? Werper sai toimia yh? itsen?isemmin.

Kun Ahmet Zek n?in oppi luottamaan belgialaiseen, ilmaisi h?n vihdoin mielisuunnitelmansa, jota oli kauan hautonut, mutta ei ollut viel? p??ssyt toteuttamaan. Eurooppalaisen avulla sen kuitenkin voisi helposti suorittaa. H?n otti sen varovasti puheeksi Werperin kanssa.

"Oletko kuullut er??st? miehest?, jota sanotaan Tarzaniksi?" h?n kysyi.

Werper ny?kk?si. "Olen kuullut, mutta en tunne h?nt?."

"Jollei h?nt? olisi olemassa, voisimme harjoittaa 'kauppaamme' turvassa ja hyvin menestyksellisesti", jatkoi arabialainen. "Vuosikausia h?n on taistellut meit? vastaan, ajaen meid?t pois maan rikkaimmasta osasta, vainoten meit? ja aseistaen alkuasukkaat, ett? he karkottaisivat meid?t, kun tulemme tekem??n 'kauppaa'. H?n on hyvin rikas. Jos voisimme keksi? jonkun tavan pakottaa h?net maksamaan meille monta kultakolikkoa, saisimme h?nelle kostetuksi, ja lis?ksi meille tulisi korvausta paljosta, mit? h?nen takiaan emme ole voittaneet h?nen suojeluksessaan olevilta alkuasukkailta."

Werper otti jalokivill? koristetusta kotelosta savukkeen ja sytytti sen.

"No, onko sinulla suunnitelma, jonka avulla saat h?net maksamaan?" h?n kysyi.

"H?nell? on vaimo", vastasi Ahmet Zek, "jota sanotaan hyvin kauniiksi. H?nest? maksettaisiin hyv? hinta kauempana pohjoisessa, jos huomaamme olevan liian vaikeata saada lunnaita Tarzanilta."

Werper taivutti p??t?ns? miettiv?isen?. Ahmet Zek seisoi odottaen h?nen vastaustaan. Albert Werperiin viel? j??neet jalot tunteet nousivat vastustamaan ajatusta, ett? valkoinen nainen myyt?isiin muhamettilaiseen haaremiin orjuuteen ja h?pe??n. H?n katsahti Ahmet Zekiin. H?n n?ki arabialainen silmien kapenevan ja arvasi, ett? toinen oli huomannut h?net vastahakoiseksi t?h?n aikeeseen. Mit? h?nelle merkitsisi kielt?ytyminen? H?nen el?m?ns? oli t?m?n puoliraakalaisen k?siss?, joka piti uskottoman henke? v?hemm?ss? arvossa kuin koiran. Werper rakasti el?m??. Mit? tuo nainen oikeastaan h?nt? liikutti? Nainen oli ep?ilem?tt? eurooppalainen, j?rjestetyn yhteiskunnan j?sen. H?n itse, Werper, oli lain ulkopuolella. Jokaisen valkoisen miehen k?si oli h?nt? vastassa. Tarzanin vaimo oli h?nen luonnollinen vihollisensa, ja jos h?n kielt?ytyisi avustamasta t?m?n tuhoamisessa, tappaisi Ahmet Zek h?net itsens?.

"Sin? ep?r?it", mutisi arabialainen.

"Harkitsen vain menestyksen mahdollisuuksia", valehteli Werper, "ja palkintoani. Eurooppalaisena min? voin p??st? heid?n kotiinsa ja seuraansa. Sinulla ei ole ket??n muuta siihen pystyv??. Vaarani on silloin suuri. Tahtoisin hyv?n maksun, Ahmet Zek."

Helpotuksen hymy h?il?hti rosvoretkeilij?n kasvoilla.

"Hyvin sanottu, Werper." Ahmet Zek taputti apuriaan olkap??lle. "Sinun pit?isi saada hyv? maksu, ja sin? saatkin sen. Istukaamme nyt neuvottelemaan, miten asian voi parhaiten suorittaa."

Ja he kyyristyiv?t pehme?lle matolle Ahmetin muinoin upean teltan haalistuneiden silkkiverhojen alle ja puhelivat matalalla ??nell? my?h??n y?h?n. Molemmat miehet olivat pitki? ja parrakkaita, ja auringon ja tuulen vaikutus oli antanut melkein arabialaisen ihonv?rin eurooppalaisen kasvoille. Pukunsa jokaisessa yksityiskohdassakin Werper j?ljitteli p??llikk??ns?, joten h?n oli ulkonaisesti yht? hyv? arabialainen kuin toinenkin. Vasta my?h??n h?n nousi ja vet?ytyi omaan telttaansa.

Seuraavan p?iv?n Werper vietti belgialaisen univormunsa tarkastamisessa, poistaen siit? kaikki j?ljet, jotka olisivat osoittaneet sen sotilaallista tarkoitusta. Ahmet Zek haki kirjavasta saalisvarastosta hellekyp?r?n ja eurooppalaisen satulan ja valitsi mustista orjistaan ja seuralaisistaan joukon kantajia, askareita ja telttapoikia vaatimattomaksi safariksi, saattueeksi, suurelle mets?st?j?lle. T?m?n seurueen etunen?ss? Werper l?hti leirist?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet