Read Ebook: Tarzan ja Oparin aarteet: Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä by Burroughs Edgar Rice Salonen A J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1172 lines and 49739 words, and 24 pages

Seuraavan p?iv?n Werper vietti belgialaisen univormunsa tarkastamisessa, poistaen siit? kaikki j?ljet, jotka olisivat osoittaneet sen sotilaallista tarkoitusta. Ahmet Zek haki kirjavasta saalisvarastosta hellekyp?r?n ja eurooppalaisen satulan ja valitsi mustista orjistaan ja seuralaisistaan joukon kantajia, askareita ja telttapoikia vaatimattomaksi safariksi, saattueeksi, suurelle mets?st?j?lle. T?m?n seurueen etunen?ss? Werper l?hti leirist?.

TOINEN LUKU

Matkalla Opariin

Kaksi viikkoa my?hemmin n?ki John Clayton, Greystoken loordi, ratsastaessaan laajoille afrikkalaistiluksilleen tekem?lt?ns? tarkastusmatkalta, miesjoukon alkup??n tulevan tasangon poikki, joka oli h?nen huvilansa ja pohjoisessa ja l?nness? levi?v?n mets?n v?lill?.

H?n pid?tti hevostaan ja silm?ili pient? seuruetta sen noustessa er??n noron k?tk?st? esiin. H?nen ter?v?t silm?ns? n?kiv?t auringon heijastuvan ratsastavan miehen valkoiseen kyp?r??n, ja ollen varma siit?, ett? vaeltava eurooppalainen mets?st?j? aikoi pyyt?? h?nen vieraanvaraisuuttaan, h?n k??nsi hevosensa ja ratsasti hitaasti tulijaa vastaan.

Puoli tuntia my?hemmin h?n nousi huvilansa kuistikolle vievi? portaita yl?s ja esitteli lady Greystoken ja herra Jules Frecoultin.

"Olin eksyksiss?", selitti herra Frecoult. "Safarini johtaja ei ole milloinkaan ennen ollut t?ss? osassa maata, ja oppaat, joiden piti vied? meit? eteenp?in viimeksi kohtaamastamme kyl?st?, tunsivat maata viel? v?hemm?n kuin me. Lopuksi he karkasivat luotamme kaksi p?iv?? sitten. Olen tosiaan onnellinen saadessani niin ?kkiarvaamatta apua ik??nkuin kohtalon sallimasta. En tosiaan tied?, mit? olisin tehnyt, jollen olisi tavannut teit?."

P??tettiin, ett? Frecoult j?isi seurueineen maatilalle useiksi p?iviksi, kunnes kaikki t?ydelleen toipuisivat, ja sitten loordi Greystoke hankkisi oppaita viem??n heid?t turvallisesti takaisin sellaiselle seudulle, jonka Frecoultin safarin johtaja varmasti tuntisi.

Werperin oli jokseenkin helppo joutilaan ranskalaisen herrasmiehen valepuvussa pett?? is?nt??ns? ja p??st? sek? Tarzanin ett? Jane Claytonin suosioon. Mutta mit? pitemm?ksi ajaksi h?n j?i, sit? enemm?n v?heniv?t h?nen toiveensa aikeittensa helposta toteuttamisesta.

Lady Greystoke ei ratsastanut milloinkaan yksin??n kauas huvilalta, ja rajujen waziri-soturien uskollisuus, -- n?m? olivat suurena osana Tarzanin seurueessa, -- n?ytti tekev?n mahdottomaksi v?kivaltaisen ry?st?yrityksen, saatikka wazirien lahjomisaikeen.

Viikko kului, eik? Werper ollut oman arvostelunsa mukaan l?hemp?n? aikeensa t?yttymist? kuin tulop?iv?n?k??n, mutta juuri sill? hetkell? sattui jotakin, mik? antoi h?nelle uutta toivoa ja sai h?net odottamaan viel? suurempaa palkintoa kuin naisen lunnaita.

Huvilaan oli saapunut juoksija, mukanaan viikon posti, ja loordi Greystoke oli viett?nyt iltap?iv?n ty?huoneessaan lukien ja vastaten kirjeisiin. P?iv?llisell? h?n n?ytti h?mmentyneelt?, ja aikaisin illalla h?n pyysi anteeksi ja vet?ytyi huoneeseensa, lady Greystoken seuratessa h?nt? hyvin pian. Istuessaan kuistikolla saattoi Werper kuulla heid?n vakavaa pohdintaa ilmaisevat ??nens?, ja havaittuaan, ett? oli tekeill? jotakin tavattoman t?rke?t?, h?n nousi rauhallisesti tuoliltaan ja pysytellen huvilan ymp?rill? kasvavan rehev?n pensaikon varjossa hiipi ??nett?m?sti sen huoneen ikkunan alle, joka oli h?nen is?nt?ns? ja em?nt?ns? makuusuoja.

T?nne h?n j?i kuuntelemaan, viel?p? hyvin tuloksin, sill? jo ensimm?iset h?nen kuulemansa sanat kiihdyttiv?t h?nen mielt??n. Lady Greystoke puhui silloin, kun Werper alkoi erottaa sanoja.

"Olen aina pel?nnyt yhti?n vakavaraisuutta", sanoi h?n, "mutta n?ytt?? uskomattomalta, ett? he olisivat h?vinneet niin ??rett?m?n summan; paitsi jos on tehty jotakin h?pe?llisi? temppuja."

"Sit? min? juuri ep?ilen", vastasi Tarzan, "mutta olkoon syy mik? tahansa, tosiasiallisesti olen nyt menett?nyt kaikki, eik? ole muuta keinoa kuin palata Opariin hakemaan lis??."

"Oi, John", huudahti lady Greystoke, ja Werper saattoi tuntea v?ristyksen h?nen ??ness??n, "eik? asiaa voi selvitt?? toisin? En voi kest?? sit? ajatusta, ett? sin? palaisit tuohon kauheaan kaupunkiin. Mieluummin tahtoisin aina el?? k?yhyydess? kuin panna sinut Oparin hirveille vaaroille alttiiksi."

"Sinun ei tarvitse pel?t?", vastasi Tarzan nauraen. "Kykenenh?n hyvin huolehtimaan itsest?ni, ja jollen kykenisik??n, niin minua seuraavat wazirit suojelisivat minua kaikelta pahalta."

"He karkasivat kerran Oparista ja j?ttiv?t sinut oman onnesi nojaan", muistutti Jane.

"He eiv?t tee sit? uudelleen", vastasi Tarzan. "He h?pesiv?t suuresti ja olivat takaisin tulemassa, kun tapasin heid?t."

"Mutta varmasti on olemassa jokin muukin keino", v?itti rouva.

"Mik??n muu keino ei ole puoleksikaan niin helppo uuden omaisuuden saavuttamiseksi kuin menn? Oparin aarreholveihin ja tuoda se sielt?", vastasi Tarzan. "Lupaan olla hyvin varovainen, Jane, ja mahdollista on, etteiv?t Oparin asukkaat milloinkaan saa tiet?? minun k?yneen siell? toistamiseen ja riist?neen heilt? taas osan aarteesta, jonka olemassaolosta he ovat yht? tiet?m?tt?mi? kuin sen arvostakin."

H?nen ??nens?vyns? p??tt?v?isyys n?ytti saavan lady Greystoken uskomaan, ett? pitemm?st? v?ittelyst? ei olisi apua, ja siksi h?n j?tti asian.

Werper j?i viel? lyhyeksi ajaksi kuuntelemaan, ja sitten h?n arvellen kuulleensa kaiken tarpeellisen ja pel?ten joutuvansa ilmi palasi kuistikolle, miss? ennen makuulle menoa poltti useita savukkeita per?tysten.

Seuraavana aamuna Werper aamiaisella ilmoitti aikovansa l?hte? liikkeelle aikaisin ja pyysi Tarzanilta lupaa mets?st?? matkalla suuria otuksia waziri-alueella. Siihen loordi Greystoke helposti suostuikin.

Belgialainen kulutti kaksi p?iv?? varusteittensa t?ydent?misess?, mutta poistui vihdoin safareineen yhden ainoan waziri-oppaan seuraamana, jonka loordi Greystoke oli h?nelle lainannut. Seurue oli edennyt vain yhden lyhyen p?iv?matkan kun Werper teeskenteli sairautta ja ilmoitti aikovansa j??d? paikalleen, kunnes tulisi t?ysin terveeksi. Koska matkue oli p??ssyt ainoastaan v?h?n matkaa Greystoken huvilalta, p??sti Werper waziri-oppaan pois, sanoen soturille l?hett?v?ns? hakemaan h?nt? sitten kun taas kykenisi etenem??n. Wazirin l?hdetty? belgialainen kutsui telttaan er??n Ahmet Zekille uskollisen neekerin ja m??r?si h?net tarkkaamaan Tarzanin l?ht??, k?skien miehen palata heti ilmoittamaan, milloin ja mihin suuntaan englantilainen oli mennyt.

Belgialaisen ei tarvinnut odottaa kauan, sill? seuraavana p?iv?n? h?nen l?hettins? palasi ilmoittaen, ett? Tarzan ja viisikymment? waziri-soturia olivat aikaisin aamulla l?hteneet kaakkoa kohti.

Werper kutsui safarin p??llysmiehen luokseen kirjoitettuaan pitk?n kirjeen Ahmet Zekille. T?m?n kirjeen h?n antoi p??llysmiehelle.

"L?het? kirje heti juoksijan mukana Ahmet Zekille", h?n selitti neekerille. "J?? t?nne leiriin odottamaan l?hempi? m??r?yksi? h?nelt? tai minulta. Jos englantilaisen huvilalta tulee joku, niin sano, ett? olen teltassani pahoin sairaana enk? voi ottaa vastaan ket??n. Anna minulle nyt kuusi kantajaa ja kuusi askaria -- safarin vahvimmat ja rohkeimmat miehet -- niin l?hden englantilaisen j?lkeen saadakseni selville, mihin h?nen kultansa on k?tketty."

N?in ollen, kun Tarzan, yll??n ainoastaan lanneverhonsa, ja aseistettuna sill? alkeellisella tavalla, josta h?n eniten piti, vei uskollisia wazirejaan Oparin kuollutta kaupunkia kohti, seurasi Werper-luopio h?nen j?lki??n pitkin?, kuumina p?ivin? ja leiriytyi y?ll? h?nen likelleen.

Ja heid?n edetess??n Ahmet Zek ratsasti koko seurueineen etel?? kohti Greystoken maatilalle p?in.

Apinain Tarzanista t?m? retki tuntui sunnuntai-huvimatkalta. H?nen sivistyksens? oli lopultakin vain pintasilausta, jonka h?n ilomielin karisti p??lt??n ep?mukavien eurooppalaisten vaatteittensa mukana heti kun tuli sopiva syy. Naisen rakkaus sai Tarzanin ulkonaisesti pit?m??n kiinni sivistyksest? -- tilasta, jota kohtaan h?n, l?hemmin siihen tutustuessaan oli alkanut tuntea ylenkatsetta. H?n vihasi sen petollisuutta ja ulkokultaisuutta, ja h?nen turmeltumattoman mielens? selv? n?kemys oli p??ssyt perille sen m?d?st? syd?mest? -- kaikki oli vain raukkamaista halua s?ilytt?? rauha, levollisuus ja omistusoikeuden koskemattomuus. H?n vastusti kiivaasti sit? mielipidett?, ett? el?m?n hienoimmat puolet -- taide, musiikki ja kirjallisuus -- olivat menestyneet sellaisten heikontavien ihanteiden pohjalla, v?itt?en, ett? ne pikemmin olivat s?ilyneet sivistyksest? huolimatta.

"N?ytt?k?? minulle sellainen lihava, varakas pelkuri", oli h?nell? tapana sanoa, "joka on esitt?nyt kauniin ihanteen. Aseiden kalskeessa, taistelussa el?m?st? ja kuolemasta n?l?n, tuhon ja vaaran keskell?, Jumalan kasvojen edess?, sellaisina kuin ne ilmenev?t luonnon pelottavimpien voimien ilmauksissa, on syntynyt kaikki, mik? on hienointa ja parasta ihmissyd?mess? ja sielussa."

Ja sitten Tarzan tuli aina takaisin luontoon, tuntien samaa kuin rakastaja, joka vihdoin kohtaa rakastettunsa, oltuaan pitk?n aikaa vankilan seinien takana. H?nen wazirinsa olivat sisimm?ss??n sivistyneempi? kuin h?n. He keittiv?t ruokansa ennen sy?nti? ja v?lttiv?t monenlaista, heid?n mielest??n saastaista ravintoa, jota Tarzan oli halukkaasti sy?nyt koko el?m?ns? ajan. Ja teeskentelyn myrkky on niin salakavalasti tarttuvaa, ett? uskalias apinamieskin ep?r?i antaa valtaa luonnollisille haluilleen miestens? n?hden. H?n s?i paistettua lihaa, vaikka mieluummin olisi nauttinut sen raakana ja pilaamattomana, ja h?n tappoi riistansa nuolella tai keih??ll?, vaikka olisi paljon mieluummin hyp?nnyt v?ijyksist? sen niskaan ja iskenyt vahvat hampaansa sen kurkkuun. Mutta lopulta alkoi villin ?idin maito, jota h?n oli imenyt lapsuudessaan, kiihke?sti vaatia oikeuksiaan -- h?n kaipasi vereksen saaliin kuumaa verta, ja h?nen lihaksensa tahtoivat otella villi? viidakkoa vastaan siin? taistelussa olemassaolon puolesta, joka oli ollut h?nen ainoa esikoisoikeutensa ensimm?isin? kahtenakymmenen? elinvuotena.

KOLMAS LUKU

Viidakon kutsu

N?iden h?m?rien, mutta kuitenkin ylivoimaisten pyrkimysten valtaamana apinamies makasi er??n? y?n? valveilla sen pienen okaisen aitauksen, boman, sis?puolella, joka jossakin m??rin suojeli h?nen seuruettaan viidakon suurten petojen h?vitykselt?. Yksin?inen soturi vartioi unisena tulen ??ress?, jota leirin ulkopuolelta pime?st? n?kyv?t keltaiset silm?t pakottivat pit?m??n vireill?. Suurten kissael?inten valittavat ja yskiv?t ??net sekoittuivat viidakon pienempien asujamien lukemattomiin ??niin ja kiihdyttiv?t villi? leikki? t?m?n villin englantilaisen loordin rinnassa. H?n heittelehti tunnin ajan unettomana ruohovuoteellaan ja nousi sitten ??nett?m?sti kuin haamu. Wazirin ollessa selin h?neen h?n hypp?si boman sein?n yli siit?, miss? liekehtiv?t silm?t n?kyiv?t, heilautti itsens? meluttomasti suureen puuhun ja oli kadonnut.

H?n kiiruhti hetken aikaa nopeasti eteenp?in mets?n keskitasanteen l?pi, tuntien ylenm??r?ist? elinvoimaa, heilautti itsens? uhkarohkeasti ammottavien aukkojen yli viidakon toisesta j?ttil?isest? toiseen ja kiipesi sitten yl?sp?in ylemm?n tasanteen heiluville, heikommille oksille, miss? kuu paistoi suoraan h?neen, pienet tuulenhenk?ykset k?viv?t ilmassa ja kuolema v?ijyi jokaisella hauraalla oksalla. T?nne h?n pys?htyi ja nosti kasvonsa Goroa, kuuta, kohti. H?n seisoi k?sivarsi koholla, urosapinan huuto melkein huulillaan, mutta pysyi kuitenkin vaiti, ettei her?tt?isi uskollisia wazirejaan, joille heid?n herransa uhmahuuto oli liiankin tuttu.

Ja sitten h?n jatkoi matkaansa hitaammin, ??nett?m?mmin ja varovammin, sill? nyt Apinain Tarzan etsi saalista. H?n laskeutui maahan asti likekk?isten puunrunkojen ja yll? kaareutuvan vehreyden t?ydelliseen pimeyteen. Silloin t?ll?in h?n kumartui ja l?hensi nen?ns? ihan likelle maata. H?n etsi riistapolkua ja l?ysikin leve?n uran, ja lopulta h?nen sieraimiinsa tuli Bara-kauriin tuoreen j?ljen haju. Tarzanin suu vettyi, ja h?nen jalomuotoisilta huuliltaan p??si matala murahdus. H?nest? oli irtautunut keinotekoisten luokkatunnuksien viimeinenkin j??nn?s -- h?n oli taas alkuajan mets?st?j? -- ensimm?inen ihminen -- ihmissuvun korkeimman tyypin edustaja. Kulkien tuulta vasten h?n seurasi tuskin huomattavia j?lki?, luottaen havaitsemiskykyyns?, joka oli niin paljon tavallisen ihmisen mahdollisuuksia ylemp?n?, ettemme voi sit? k?sitt??k??n. Lihansy?jist? l?htev?n voimakkaan l?yhk?n vastavirtojen l?vitsekin h?n tunsi Baran hajun; Horta-mets?sian suloinen ja huumaava lemu ei voinut h?vitt?? h?nen saaliinsa j?lki? -- kauriin jalan l?pitunkevaa, mieluisaa myskintuoksua.

Pian ilmaisi kauriin ruumiista l?htev? eritys Tarzanille, ett? h?nen saaliinsa oli likell?. Se pani h?net menem??n taas puihin -- alatasanteelle, jolta h?n voi katsella maata allaan ja saada korvillaan ja nen?ll??n ensitiedoituksen varsinaisesta kosketuksesta saaliinsa kanssa. Ei kest?nytk??n kauan, ennenkuin apinamies havaitsi Baran seisovan valppaana kuun valaiseman aukean reunalla. Tarzan hiipi ??nett?m?sti puiden l?pi, kunnes oli suoraan kauriin yl?puolella. Apinamiehen oikeassa k?dess? oli h?nen is?ns? pitk? mets?stysveitsi, ja h?nen syd?mess??n oli lihansy?j?el?imen verenhimo. Vain hetken ajaksi h?n pys?htyi pahaa aavistamattoman Baran yl?puolelle ja sy?ks?hti sitten el?imen sile?lle sel?lle. H?nen painonsa sys?ys rutisti kauriin polvilleen, ja ennenkuin el?in kykeni p??sem??n jaloilleen, oli veitsi k?ynyt sen syd?meen. Kun Tarzan nousi seisomaan saaliinsa ruumiin viereen, kohottaakseen kauhean voittohuutonsa kuuta kohden, toi tuuli h?nen sieraimiinsa jotakin, mik? pakotti h?net liikkumattomaksi ja ??nett?m?ksi kuin patsas. H?nen villit silm?ns? katselivat leimuten siihen suuntaan, josta tuuli oli tuonut h?nelle varoituksen, ja hetke? my?hemmin taipuivat ruohot aukeaman toisella sivulla, ja Numa-leijona tuli majesteetillisesti n?kyviin. Sen vihre?nkeltaiset silm?t olivat kiintyneet Tarzaniin, joka juuri seisoi aukeaman rajalla, ja tuijottivat kateellisesti onnekkaaseen mets?st?j??n, sill? Numalla ei ollut t?n? y?n? ollut menestyst?.

Apinamiehen huulilta kuului kumeata, varoittavaa murinaa. Numa vastasi siihen, mutta ei tullut likemm?ksi. Sensijaan se seisoi paikallaan heilutellen h?nt??ns? hiljaa sinne t?nne, ja pian kyyristyi Tarzan saaliinsa viereen ja leikkasi muhkean palan sen reidest?. Numa silm?ili h?nt? paheksumisen ja raivon yh? kasvaessa, kun apinamies sy?nnin v?lill? murahteli villej? varoituksiaan. T?m? leijona ei ollut milloinkaan ennen joutunut tekemisiin Apinain Tarzanin kanssa ja oli nyt pahasti ymm?ll?. Olennolla oli ihmisen ulkomuoto ja haju ja Numa oli maistanut ihmisenlihaa ja havainnut, ett? vaikka se ei ollut kaikkein maukkainta, oli se ainakin helpommin saatavissa. Mutta omituisen olennon villi murina sai sen muistelemaan kauheita vastustajia ja pakotti pys?htym??n, vaikka n?lk? ja Baran l?mpim?n lihan haju ?rsytti sit? melkein hulluuteen asti. Tarzan tarkkasi leijonaa yht? mittaa, arvaten mit? lihansy?j?n pieniss? aivoissa liikkui, ja hyv? olikin, ett? h?n niin teki, sill? lopulta ei Numa voinut kest?? kauemmin. El?imen h?nt? kohosi ?kki? pystyyn, ja samassa hetkess? tarttui varuillaan oleva apinamies, joka tiesi liiankin hyvin, mit? t?m? merkki ilmaisi, hampaillaan kauriin reiden j??nn?kseen, Numan hy?k?tess? h?nt? kohti yht? nopeasti kuin pikajuna ja n?ht?v?sti yht? painavanakin.

Tarzanin per?ytyminen ei ollut mik??n pelon merkki. Viidakon el?m? on j?rjestynyt eri suuntaan kuin meid?n el?m?mme, ja siell? on k?yt?nn?ss? erilainen mittapuu. Jos Tarzan olisi ollut n?liss??n, olisi h?n ep?ilem?tt? j??nyt paikalleen ja ottanut vastaan leijonan hy?kk?yksen. H?n oli ennenkin niin tehnyt useamminkin kuin kerran, samoin kuin h?n mennein? aikoina oli itse k?ynyt leijonan kimppuun. Mutta t?n? y?n? h?n ei ollut n?liss??n, ja h?nen mukaansa ottamassaan reidess? oli enemm?n raakaa lihaa kuin h?n jaksoi sy?d?.

Silti h?n ei katsellut lainkaan tyynin mielin, kuinka Numa repeli h?nen saaliinsa lihaa. T?m?n vieraan Numan r?yhkeytt? t?ytyi rangaista! Ja heti Tarzan alkoi katkeroittaa suuren kissael?imen oloa. Likell? oli monta puuta, joissa oli suuria, kovia hedelmi?, ja apinamies heilautti itsens? er??seen niist? ketter?n? kuin orava. Sitten alkoi pommitus, joka sai Numan karjumaan maataj?risytt?v?sti. Tarzan viskeli kovia hedelmi? leijonan niskaan toisen toisensa per?st? niin nopeasti kuin vain ehti koota ja singota niit?. Keltaisenruskean kissael?imen oli mahdotonta sy?d? sellaisessa raekuurossa -- se voi ainoastaan karjua, murista ja v?ltell? uhkaavia hedelmi?, ja lopuksi sen oli pakko kokonaan paeta Bara-kauriin ruumiin luota. Se l?hti karjuen ja kostonhimoisena, mutta aukeaman keskell? kiljunta loppui ?kki?, ja Tarzan n?ki, kuinka suuri p?? painui ja kallistui maahan, ruumis meni kyyryyn ja pitk?, h?nt? v?risi el?imen hiipiess? varovasti puita kohti aukeaman toiselle puolelle.

Tarzanin mielenkiinto her?si heti. H?n nosti p??t??n ja nuuski viidakon hiljaista tuulenhenke?. Mik? oli kiinnitt?nyt itseens? Numan huomion ja vienyt sen kevyin askelin ja vaiteliaana pois tappionsa n?ytt?m?lt?? Juuri kuin leijona katosi puiden joukkoon aukeaman toiselle puolelle, p??si Tarzan sielt? puhaltavan tuulen avulla selville, mik? oli uudestaan her?tt?nyt sen mielenkiintoa -- apinamiehen herkkiin sieraimiin tuli voimakkaana ihmisen haju. Laskien kauriin reiden j??nn?kset oksan haarukkaan Tarzan pyyhki tahraiset k?mmenens? alastonta lonkkaansa vasten ja heilautti itsens? oksalta, l?htien vainoamaan Numaa.

Leve?, hyvin tallattu norsun polku vei aukeamalta mets??n. Numa hiipi polun suuntaan, ja Tarzan eteni sen yl?puolella puissa aaveentapaisena varjona. Villi kissael?in ja villi mies n?kiv?t saaliin melkein yhtaikaa, vaikka kumpikin oli tiet?nyt jo ennenkuin se tuli heid?n silmiens? n?kyviin, ett? siell? oli musta mies. Heid?n herk?t sieraimensa olivat sen sanoneet, ja Tarzan tiesi lis?ksi, ett? haju tuli vieraasta ihmisest? -- miespuolisesta ja vanhasta, sill? joka rodulla, sukupuolella ja ik?kaudella on oma erikoinen hajunsa. Vanha mies marssi yksin synk?n viidakon l?pi, ryppyinen ja kuivettunut pieni vanha mies, kauhean arpinen, tatuoitu ja omituisissa pukineissa -- h?nell? oli hyenan talja hartioillaan ja sen kuivattu p??nahka harmaalla p??laellaan, Tarzan havaitsi miehell? poppamiehen korvamerkit ja odotti Numan hy?kk?yst? mielihyv?n tuntein, sill? apinamies ei pit?nyt poppamiehist?. Mutta samalla hetkell? kun Numa hy?kk?si, muisti valkoinen mies ?kki?, ett? leijona oli varastanut h?nen otuksensa muutamia minuutteja aikaisemmin ja ett? kosto on suloinen.

Ensi tiedon uhkaavasta vaarasta sai musta mies silloin, kun oksat r?iskyiv?t Numan sy?ksyess? pensaiden l?pi riistapolulle vain kahdenkymmenen metrin p??ss? h?nest?. Silloin h?n k??ntyi ja n?ki suunnattoman, mustaharjaisen leijonan sy?ks?ht?v?n ihan kohti, ja juuri h?nen k??ntyess??n Numa tavoitti h?net. Samalla hetkell? apinamies pudottausi yl?puolella riippuvalta oksalta suoraan leijonan selk??n ja p??sty??n siihen survaisi veitsens? keltaisenruskeaan kylkeen oikean lavan taakse, tarrautui oikealla k?dell??n pitk??n harjaan, iski hampaansa Numan niskaan ja kiersi voimakkaat jalkansa el?imen vartalon ymp?ri. Tuskasta ja raivosta karjuen Numa nousi takajaloilleen ja kaatui taaksep?in apinamiehen p??lle. Mutta mahtava ihmisolento piti yh? kiinni, ja pitk? veitsi upposi nopeasti tavan takaa el?imen kylkeen.

Numa-leijona vieritteli itse??n puolelta toiselle, raapien ja haukkoen ilmaa, karjuen ja muristen kammottavasti, koettaessaan rajulla tavallaan p??st? kiinni selk??ns? takertuneeseen olentoon. Useammin kuin kerran oli Tarzan v?h?ll? luiskahtaa irti. H?n sai kuhmuja ja haavoja, ja oli kauttaaltaan Numan veren ja polun lian tahraama, mutta h?n ei v?hent?nyt hetkeksik??n raivoisan hy?kk?yksens? hillitt?myytt? eik? hellitt?nyt puristavaa otettaan vastustajansa sel?st?. Jos h?n olisi tuokioksikin irrottanut k?tens?, olisi h?n samassa joutunut raatelevien kynsien ja torahampaiden ulottuville, ja viidakossa syntyneen englantilaisen loordin vaivaloinen el?m?njuoksu olisi p??ttynyt ainiaaksi. Poppamies makasi nyt siin?, mihin oli kaatunut leijonan hyp?tess?. Kykenem?tt? laahautumaan pois h?n katseli raadeltuna ja verta vuotavana viidakon kahden herran kauhistavaa ottelua. H?nen kuoppaiset silm?ns? kimaltelivat, ja h?nen ryppyiset huulensa liikkuivat hampaattomien ikenien kohdalla, kun h?n mumisi aaveellisia rukouksia palvomilleen henkiolennoille.

Jonkun aikaa h?n oli varma taistelun tuloksesta -- vieraan valkoisen miehen t?ytyi varmasti sortua taistelussa hirmuista Numaa vastaan -- kuka oli kuullut, ett? yksin?inen mies olisi pelk?st??n veitsell? aseistettuna voittanut niin mahtavan pedon! Mutta pian vanhan neekerin silm?t k?viv?t suuremmiksi, ja h?nen mieless??n her?si ep?ilyksi? ja aavistuksia. Mik? ihmeellinen olento olikaan t?m?, joka taisteli Numaa vastaan ja piti puolensa v?litt?m?tt? el?inten kuninkaan mahtavista lihaksista! Syviss? silmiss?, jotka loistivat niin kirkkaina arpisesta ja ryppyisest? naamasta, sarasti hiljalleen her??v?n muiston valo. Muisto etsi haparoiden menneit? vaikutelmia ja sai vihdoin esiin heikon kuvan, joka vuosien vieriess? oli haalistunut ja kellastunut. Kuvassa n?kyi notkea, valkoinen nuorukainen, joka heilautti itse??n puusta toiseen, mukanaan joukko mahtavia apinoita. Vanhat silm?t r?pytteliv?t ja niiss? kuvastui suurta pelkoa -- taikauskoista pelkoa, kun ihminen uskoo aaveisiin, henkiin ja paholaisiin.

Vihdoin tuli hetki, jolloin poppamies ei en?? ep?illyt taistelun tulosta. H?nen ensi arvostelunsa muuttui, sill? nyt h?n tiesi, ett? viidakon jumala tappaisi Numan. Vanha neekeri kauhistui viel? enemm?n sit? kohtaloa, joka h?nt? uhkaisi voittajan puolelta, kuin varmaa ja ?killist? kuolemaa, jonka voitokas leijona olisi h?nelle suonut. H?n n?ki leijonan heikontuvan verenvuodosta, mahtavien j?senten v?risev?n ja horjuvan ja lopulta el?imen vaipuvan maahan, josta se ei en?? noussut. H?n n?ki mets?njumalan tai -haltian nousevan voitetun vastustajansa ??rest?, painavan jalkansa yh? v?risev?lle raadolle, kohottavan kasvonsa kuuhun p?in ja p??st?v?n ilmoille kaamean huudon, joka suorastaan hyyti veren poppamiehen suonissa.

NELJ?S LUKU

Ennustus ja sen t?yttyminen

Sitten Tarzan k??nsi huomionsa mieheen. H?n ei ollut tappanut Numaa pelastaakseen neekerin -- h?n oli tehnyt sen vain kostaakseen leijonalle; mutta nyt, kun h?n n?ki vanhan miehen makaavan avuttomana ja n??ntyv?n? edess??n, kosketti h?nen villi? syd?nt??n jokin s??lintapainen tunne. Nuoruudessaan h?n olisi tappanut poppamiehen ilman pienint?k??n tunnonvaivaa, mutta sivistys oli vaikuttanut hillitsev?sti h?neen samoin kuin niihin kansoihin ja rotuihin, jotka tulevat sen piiriin, vaikka se ei ollut viel? muuttanut Tarzania niin paljon, ett? h?n olisi k?ynyt pelkurimaiseksi tai veltostuneeksi. H?n n?ki vanhan miehen k?rsiv?n ja tekev?n kuolemaa, kumartui, tunnusteli h?nen haavojaan ja pys?ytti verenvuodon.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet