Read Ebook: Panama and the Canal in Picture and Prose by Abbot Willis J Willis John

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1137 lines and 169832 words, and 23 pages

Translator: Julius Krohn

PERTH'IN KAUPUNGIN KAUNOTAR

Kirj.

Walter Scott

Suomentanut Kaarle Krohn

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878. Uuden Suomettaren kustantama.

ENSIMM?INEN LUKU.

"Kas Tiber! huusi Roman sotilas, kun ilmaantui Tay-virran valtias; Mut vastata ken Skotti siihen vois Ja Tiber-purolle Tayn nimen sois?"

Nimet?n.

Jos aistikasta muukalaista pyydett?isiin mainitsemaan vaihtelevaisinta, ihaninta Skotlannin maakunnista, niin h?n luultavasti nimitt?isi Perth'in kreivikunnan. Samoin my?s Skotlantilainen, joka on syntynyt jossain muussa Caledonian seudussa, kenties kodinrakkaudesta kehuisi omaa syntym?paikkaansa viel? ihanammaksi, mutta varmaankin my?nt?isi toisen sijan Perth'ille. N?in h?nkin antaisi t?m?n maakunnan asukkaille t?yden oikeuden v?itt??, ett? heid?n kreivikuntansa -- syrj?isen silm?ll? katsoen -- on Britannian saaren pohjoisemman kuningaskunnan kaunein osa. Pitk? aika takaperin on jo rouva Mari Wortley Montague, sill? herk?ll? aistilla, joka kaikissa h?nen kirjoituksissansa ilmautuu, lausunut sen, ett? jokaisen maan miellytt?vin seutu, seutu, jossa erilaiset luonnonkauneudet t?ydellisimm?sti ovat n?ht?v?n?, on se, miss? vuoristo viett?? alas alangolle p?in. Skotlannin kauniimmat vuoret, vaikkei juuri korkeimmat, kohoavatkin Perth'in kreivikunnassa. Virrat t??ll?, vuoristosta ulos-l?htiess??n, hypp??v?t hurjimmat koski-hypp?yksens?, kuohuen jylh?n-jaloimpien solien l?pi. Paitsi sit? yhdistyy t??ll? vuori-maiseman jaloon kauneuteen viljavamman maan ja ilman luoma kasvisto. T??ll? metsi?, lehtoja ja viidakoita on runsaasti; ne peitt?v?t vuorien juuret, kiipeev?t yl?s loiroihin ja l?yt?v?t sijan viel? jyrk?n kalliosein?nkin keskell?. T?mm?isiss? luonnon suosimissa seuduissa matkustaja voi n?hd?, niinkuin runoilija Gray tai kuka muu se lienee, on laulanut: "Ihanuuden lep??v?n Rauhan syliss?."

Mainittu edullinen asema tekee, ett? t?ll? onnellisella seudulla on eritt?in ihastuttava vaihtelevaisuus. Sen j?rvet, mets?t sek? vuoret saattavat vet?? vertaa kauneimmillekin Skotlannin vuoristossa; ja n?iden jylh?sti-kauneitten n?k?-alain vieress?, muutamin paikoin ihan likekk?in, on taas viljavia, asuttavia paikkoja, jotka kest?v?t vertaamista vaikka iloisen Englanninkin viljavainioitten rinnalla. T?m? seutu on my?s ollut monen merkillisen teon ja tapahtuman tanterena, joista moni on historiallisesti t?rke?, moni kumminkin runoilijan sek? romaaninkirjoittajan huomiota her?tt?v?, vaikka ainoasti kansantaruissa mainittu.

N?iss? laaksoissa Alangon Saksilainen ja Vuoriston Gaeli ovat kesken??n monen tuiman, verisen taistelun taistelleet, joissa useinkin olis ollut mahdoton ratkaista, kummalle voiton palmu oli annettava, Alankomaanko rautapaita ritareille vaiko heid?n vastustajilleen, pahartioisille clan'eille.

Perth'in kaupunki, niin kuuluisa kauniista asemastaan, on sangen vanha; muinainen kansantaru kehuu sit? Romalaisten perustamaksi. Mainittu voittoisa kansa, niin hoetaan, tunnusteli muka Tay-virtaa, vaikka se on paljoa suurempi ja laivakululle soveliaampi, Tiberins? n?k?iseksi, ja niin my?s tuota avaraa lakeutta, joka on North-Inch'in nimell? tuttu, varsin paljon Mars-kedon kaltaiseksi. Perth'iss? sitten Skotlannin kuninkaat usein pitiv?t asuntoa, ja oman palatsin puutteessa oli heid?n mielest??n Cisterciolais-munkkien luostarissa kumminkin tarpeeksi sijaa heid?n hovilleen. T??ll? Jaakko I, vaikka Skotlannin parhaita, viisaimpia kuninkaita, sai surmansa kostonhimoisten aatelisherrain vihan kautta. T??ll? my?s syntyi Gowrien umpisalainen kapinan-yritys, jonka murheellisen tapauksen tapahtumapaikka, tuo vanha palatsi, vasta nyky??n on tullut h?vitetyksi.

Minun ihastukseeni, ensikertaa k?ydess?ni, sekaantui lapsellinen ihme, sill? min? en ollut viel? viitt?toista vuotta vanhempi; ja kun t?m? oli ensimm?inen retki, jolle minun oli sallittu l?hte? yksin?ni oman pony-hevoseni sel?ss?, niin tuntui syd?mess?ni samassa itsen?isyyden riemu, vaikka sen seassa my?s oli pikkuisen pelkoa, jommoista rohkeinkin poika tuntee, kun h?n ensikerran p??see ilman johdotta omille valloilleen. Min? muistan ett? tempaisin hevostani suitsista, tiet?m?tt?nik??n mit? tein, ja ett? katselemalla katsoin eteeni, ik??n kuin olisin pel?nnyt tuon n??n muuttuvan toiseksi, teateri-verhon lailla, ennen kuin olisin kerjinnyt tarkastaa kaikkia sen eri osia ja vakuuttua siit?, ett? se oli totta. T?st? hetkest? -- siit? on jo nyt kulunut enemm?n kuin viisikymment? vuotta -- on tuon verrattoman maiseman muisto aina s?ilytt?nyt suuren vaikutusvoimansa mieleeni, pit?en siin? paikan muistettavana seikkana, vaikka moni semmoinenkin asia on minulta haihtunut, joka minun omaa el?m??ni koskei. Luonnollista on siis, ett? nyt, ajatellessani jotakin yleis?n huviksi esiintuotavaa, olen valinnut tarun, joka on yhteydess? t?m?n minun nuorta mielt?ni lumonneen paikan kanssa. Kenties se my?s voinee tehd? huomaamattomiksi kyh?ykseni vaillinaisuudet, samoin kuin monen em?nn?n mielest? koreat porsliini-kupit parantavat huonon teen makua.

TOINEN LUKU.

Metinen my?s maatyt?n huul' on kai -- Herruutt' ei kaipaa, ken vaan maistaa sai.

Dryden.

Mutta Hanskurin tyt?r -- h?nen is??ns? Simoa mainittiin sen ajan tavalla ammattinsa mukaan -- ei n?kynyt huolivan mist??n kohteliaisuuden osoitteesta semmoisten miesten puolelta, joiden s??ty-arvo oli niin paljon korkeampi h?nen omaansa. H?n luultavasti ei ollut mill??n muotoa tiet?m?t?n ihastuttavasta n??st?ns?; mutta h?n n?kyi tahtovan rajoittaa voittonsa oman s??tyns? piiriin. H?nen kauneutensa oli enemmin henkist? kuin yksist??n ruumiillista laatua ja vaikka h?n luonteeltaan oli lempe? ja herttainen, n?kyi h?ness? aina pikemmin ykstotisuutta kuin iloisuutta. P??ttip? moni, kun n?ki mill? hartaudella Hanskurin Katri kirkossa rukoili, ett? se tytt? varmaankin salaa halusi vet?yty? pois maailmasta ja k?tke? itsens? luostariin. Mutta siihen uhraukseen, jos se lieneekin kenties ollut tyt?n mieless?, ei olisi h?nen is?ns?, varakas mies, jolla vaan t?m? ainoa lapsi oli, suinkaan hyv?ll? antanut suostumustansa.

Is? kuitenkin viel? vahvisteli Perth'in Kaunottaren p??t?st?, karttaa koreitten hoviherrain kohteliaisuuksia. "?l?p? huolikaan", sanoi h?n, "?l?p? huolikaan, Katri, noista teikkareista, ?l?k? heid?n tepastelevista ratsuistaan, heid?n kilisevist? kannustimistaan, heid?n sulkalakeistaan, heid?n p?n?kist? viiksist??n. He eiv?t ole meid?n s??ty?, emmek? me pyri heid?n pariinsa. Huomenna on Pyh?n Valentin'in p?iv?, jolloin jokainen lintu parinsa valitsee; vaan et koskaan n?e hamppulintusen rupeevan haukalle, tai punarinnan kotkalle pariksi. Is?ni oli rehellinen porvari Perth'iss? ja osasi luisuttaa neulaansa niin hyvin kuin min?kin. Ja jos nousi sotaa meid?n kunnon kaupungin porttien eteen -- hei kuinka lensi maahan neulat, ja langat, ja s??misk?nahat; ja ulos temmattiin kelpo kyp?ri sek? kilpi pime?st? nurkastaan, ja pitk? keih?s sein?lt?, uunin p??lt?! Todistapas vaan ett? h?n tahi min? olisimme kertaakaan olleet poissa, jos kaupunginp??llikk? piti katselmusta! -- N?in me olemme aina el?neet ja olleet, tytt?reni -- tehneet ty?t? leip?kannikkamme saamiseksi, ja taistelleet saadun leiv?n suojelemiseksi! Enk? huoli v?vykseni mokomata, joka itse?ns? paremmaksi minua p?yhisteleikse. Ja mit? noihin herroihin ja ritareihin tulee, toivon sinun aina pit?v?n mieless?, ett? olet liian halpa heille aviokullaksi, vaan liian hyv?? sukua jalkasiipaksi. Ja nyt jo heit? ty?si, tytt?, sill? nyt on pyh?aatto, ja meid?n tulee menn? iltamessuun rukoilemaan, ett? Jumala sinulle huomiseksi l?hett?isi kelpo Valentini-kumppalin".

Perth'in Kaunotar laski pois hyppysist??n komean haukka-kintaan, jota h?n tikkaeli Drummond'in rouvaa varten, puki p??lleen pyh?hameensa, valmistaen itsens? seuraamaan is?? Mustain-Veljesten luostariin, joka oli likell? Curfew-katua, miss? he asuivat. Matkalla sinne Simo Hanskuri, tuo vanha, arvossa pidetty porvari, jolle oli jokseenkin karttunut niin hyvin ik?vuosia ett? my?s varoja, sai nuorilta sek? vanhoilta niit? kunnian-osoituksia, jotka h?nen samettitakilleen sek? kultaisille kaulavitjoilleen oli tulevat. Samoin my?s Katrin maanmainio kauneus, vaikka peitetty p??hineen alle -- samallaisia t?t? nyky? viel? pidet??n Flanderissa -- sai niin nuorten kuin vanhainkin niskat kumartumaan ja lakit p??st? lent?m??n.

Is?n ja tytt?ren n?in kulkiessa k?sikk?in, seurasi heit? pitk?, kaunis nuorukainen, puettu ty?miehen vaatteisin karkeinta lajia, jotka kuitenkin antoivat hyvin n?hd? h?nen vartalonsa hoikkuutta; samoin my?s tuo pieni ehtapunainen lakki siev?sti sopi h?nen kauneille kasvoilleen, jotka tirkisteliv?t esiin tuuheitten k?h?r?in keskelt?. H?nell? ei ollut muuta asetta kuin sauva k?dess??n, sill? ei katsottu soveliaaksi h?nen s??tyisellens? nuorukaiselle k?vell? kadulla, miekka tai tikari vy?ll?; sen oikeuden n?et soturit aateliston palveluksessa katsoivat yksin-omaisekseen. N?in seurasi h?n mestariansa pyh?inp?ivin?, osaksi passarina, osaksi vartijana, jos h?nen suojaansa tulisi tarvis; mutta helppo oli siit? hartaasta huomiosta, jolla h?n yh? katseli Katria, n?hd? ett? h?n olisi kernaampi tytt?relle kuin is?lle apuansa antamaan. Tavallisesti ei ollut kuitenkaan h?nen palvelushalulleen mit??n tilaisuutta; sill? yleinen kunnioituksen-tunne saattoi vastaantulijat hanskurille sek? h?nen tytt?relleen tilaa antamaan.

Mutta kansanjoukossa alkoi pian my?s n?ky? knaappien, huovien sek? joutsimiesten ter?skyp?reit? ja sulkalakkeja, ja n?iden sotaviran merkkien omistajat alkoivat olla k?yt?ksess??n v?hemmin kohteliaat kuin rauhaisat porvarit. Useampia kertoja, kun t?mm?inen vastaantuleva soturi satunnaisesti tai muka ylemm?st? arvostaan ylpeillen poikkesi sein?puolelle katuvartta, leimahti hanskurin nuoren seuralaisen silmist? uhkauksen salama ja selv??n n?kyi, ett? h?n olisi tahtonut osoittaa hartauttansa nuorta em?nt?? palvelemaan. Mutta joka kerta tuli siit? Conachar'ille, se oli pojan nimi, torut mestarilta, joka h?nelle huomautti, ettei h?n tahtonut mit??n k?skem?t?nt? apua. "Poika hupsu", myrisi h?n, "etk? ole viel? tarpeeksi el?nyt ty?huoneessani, kun et tied? ett? yhdest? sivalluksesta meteli voi synty? -- ett? tikari ihmisnahan l?p?isee yht? nopeasti kuin neula s??misk?n -- ett? min? olen rauhan mies, vaikken suinkaan pelkuri sodassa, ja ett? siit? v?h? huolin kumpaa katuvarren puolta tytt?reni kanssa astun, kunhan saamme astua tiet?mme h?iritsem?tt? ja rauhassa".

Conachar puolusteli itse??n sill?, ett? piti huolen mestarin kunniasta; mutta siit? ei vanha porvari paljon leppynyt.

-- "Mit? meill? on tekemist? kunnian kanssa?" ?rj?hti Simo Hanskuri. "Jos minun palveluksessani tahdot olla, niin pid? vaari rehellisyydest?, vaan heit? kunniat noille suuriluisille, hupsuille, joilla on ter?st? kantap?iss?, rautaa rinnan ymp?rill?. Jos sinunkin semmoisia kalkkareita tekee mieli, niin kuluta ne terveen?; vaan ei se saa tapahtua minun kattoni alla, eip? minun seurassani".

N?m?t t?mm?iset torut n?kyiv?t Conachar'ia pikemmin kiihdytt?v?n kuin hillitsev?n. Mutta viittaus Katrilta -- jos tuo h?nen hoikan sormensa liikahdus todella oli viittausta -- vaikutti paremmin kuin vihastuneen is?nn?n kaikki torut. Nuorukainen heitti pois soturimaisen ryhdin, joka h?ness? n?kyi olevan luonnollinen, ja muuttui j?lleen rauhallisen porvarin n?yr?ksi seuralaiseksi.

Nytp? heid?t saavutti pitk? nuori mies leve?ss? lev?tiss?, joka my?s osan kasvoista peitti -- se oli yleinen tapa sen ajan nuorissa herroissa, koska he eiv?t tahtoneet olla kaikkien tunnettavina tai olivat lystien seikkojen ha'ulla. H?n n?ytti, sanalla sanoen, niinkuin olisi tahtonut ymp?rill? olevalle maailmalle sanoa: "En tahdo t?ll? hetkell? olla tunnettu, en tahdo ett? minua puhuteltaisiin siksi, mik? olen. Mutta koska en ole kenellek??n muulle kuin itselleni velvollinen teoistani vastaamaan, pid?n t?t? peittoa silmien edess? ainoasti tavan vuoksi, enk? juuri v?lit?, tunnetteko vai ettek? tunne minua". -- H?n poikkesi is?ns? k?sivarresta kiinnipit?v?n Katrin oikealle puolelle ja rupesi hitaammin astumaan, ik??n kuin yhtyen seuraan.

"Hyv?? iltaa, kunnon mestari".

"Jumal' antakoon, armollinen herra, kiitoksia toivoittamastanne. -- Mutta saanko pyyt?? teit? tiet?nne jatkamaan? -- Meid?n astuntamme on teille liian verkallinen -- meid?n seuramme teid?n is?nne pojalle liian halpa".

"Siit? on is?ni poika l?hin mies p??tt?m??n, vanha mies. Mulla olisi asiaa sinulle ja my?s t?lle kauniille Pyh?lle Katrinalle t?ss?, joka on ihastuttavin ja kovimmansyd?minen kaikista almanakan pyhimyksist?."

"Alimmaisella n?yryydell?, korkea herra", virkkoi vanha hanskuri, "pyyt?isin saada huomauttaa teille, ett? nyt on Valentinin aatto, joka ei ole mik??n asia-aika, ja ett? min? voin ensi-arkena saada teid?n kunnioittavaiset k?skynne jonkun palvelijan kautta, niin varhain kuin vaan tahdotte ne l?hett??".

"Ei ole koskaan aikaa, joka olisi soveliaampi t?t? nykyist?", jatkoi itsep?inen nuorukainen, jonka s??ty-arvo n?kyi olevan niin korkea, ettei h?nen tarvinnut kursaella. "Min? tahtoisin tiet??, onko nahkatr?ijy, jonka joku aika takaperin k?skin, jo valmis -- ja sinulta, kaunoinen Katri" -- -- tahtoisin tietoa, ovatko sinun hienot hyppysesi liikkuneet sit? ommellessa, niinkuin minulle lupasit? Mutta mit?s ma kysynk??n -- onhan minun syd?n-parkani tuntenut jokaisen pistoksen, mill? neula sen syd?men peitteeksi aiotun vaatteen l?visti. Kavaltaja, mik? edesvastaus olisi sinulle tuleva, siit? ett? n?in kiduttelet syd?nt?, joka sinua niin tulisesti rakastaa?"

"Olkaa niin hyv?, korkea herra", vastasi Katri, "ja lakatkaa n?ist? hulluista puheista -- teid?n ei sopisi semmoista puhua, eik? minun sit? kuulla. Me olemme halvat s??dylt?mme, vaan kunnialliset k?yt?kselt?mme; ja is?n l?sn?-olosta toki edes pit?isi olla tytt?relle suojaa senkaltaisista sanoista, vaikka ne n?in korkean herran suusta tulevat".

"No hyv?, sin? armoton", vastasi luopumaton teikkari, "min? lakkaan sinua nyt vaivaamasta, jos vaan lupaat n?ytt?? itse?s ikkunassas huomen-aamulla, kohta kun p?iv? tirkist?ikse it?isten vuorten yli, ja niin antaa minulle oikeuden olla sinun Valentininas ensi vuonna".

"En suinkaan, korkea herra. Is?ni juuri ?sken huomautti minulle, ettei haukat, saatikka sitten kotka, sovi halvan hamppulintusen pariksi. Hakekaa itsellenne joku hovineito, jolle teid?n kohteliaisuutenne on oleva kunniaksi. Minulle -- ?lk?? pahaksi panko, korkea herra, jos suoraan puhun -- se vaan on h?v?istyst?".

N?in puhuessaan he olivat tulleet kirkon ovelle.

"T?ss? paikassa", virkkoi nyt is?, "te, korkea herra, sallinette meid?n sanoa teille j??hyv?iset. Kyll?h?n min? sen tied?n, ettette te suuresti huolisi luopua huvituksestanne sen tuskan ja vastuksen t?hden, joka siit? meid?n kaltaisillemme tulee. Mutta t?st? suuresta palvelijajoukosta t??ll? oven edess? voitte te arvata, ett? on kirkossa semmoisia, joista teid?nkin, armollinen herra, t?ytynee pit?? lukua".

"Vai lukua -- ja kukapa minusta mit??n lukua pit???" virkkoi ylpe? nuori herra. "Mokoma halpa k?sity?l?inen ja h?nen tytt?rens?, joille v?hin huomionikin jo on liikaa kunniaa, ovat niin h?vytt?m?t ja sanovat minun puhuttelemiseni h?v?istykseksi. Ohoh, sin? valkean kauriinnahan ja sinisen silkin kuningatar, kyll?p? m? viel? saan sinut t?t? katumaan".

H?nen t?t? mutistessaan hanskuri tytt?rineen astui Dominikolaiskirkon ovesta sis??n, ja heid?n palvelijansa Conachar, pyrkiess??n kiireesti heid?n j?lkeens?, tyrkk?si, kentiesi hiukan tahallaankin, sit? nuorta aatelisherraa. Teikkari, her?ten harmillisista mietteist?ns? ja katsoen t?t? tyrkk?yst? tahallaan tehdyksi loukkaukseksi, tarttui poikaa rintaan, antoi h?nelle sivalluksen ja sys?si sitten poikemmaksi. Vimmastunut Conachar, jollakin vaivalla toinnuttuaan, tempasi k?dell??n vasemmanpuolista kuvettaan, ik??n kuin hakien miekkaa tai tikaria siit? paikasta, mist? se tavallisesti riippuu; mutta kun ei semmoista asetta l?ytynyt, ilmoitti h?nen n?k?ns? toivossaan pettynytt? vimmaa, ja h?n astui kirkkoon. Niiden muutamain minuuttien ajan, niin kauan kun poika viel? viipyi ulkona, seisoi nuori herra paikallaan, k?det ristiss? rinnan p??ll?, ylpe? hymy suun sopissa, ik??n kuin h?rsytt?en h?nt? parastansa koettamaan. Mutta kun Conachar oli kirkkoon astunut, peitti h?nen vastustajansa kasvonsa viel? paremmin lev?till??n ja antoi salaviittauksen, kohottaen toista kinnastansa. Kohta l?hestyi h?nt? kaksi miest?, jotka, peitetyin kasvoin samoin kuin h?n, olivat jonkun matkan p??ss? katselleet h?nen liikuntojaan. H?nell? oli nyt heid?n kanssaan pitk? keskustelu, jonka j?lkeen nuori aatelisherra meni yht??np?in, h?nen yst?v?ns? tai palvelijansa toisaalle.

Luultavasti pelk?si Conachar pahaa joltain semmoiselta miehelt?, kun h?n, kiirehtien hanskurin likelle, virkkoi h?nelle: "Mestari -- meit? seurataan".

"Seurataanko vai? Kutka ja kuinka suuri joukko?"

"Yksi mies, joka kasvonsa lev?till??n peitt??, seuraa meit? luopumatta niinkuin kuvajainen".

"H?nen t?htens? en huoli jouduttaa astuntaani t?t? Curfew-katua pitkin, vaikka h?n olisikin paras, joka sit? koskaan on astunut".

"Mutta h?n on aseilla varustettu", muistutti Conachar.

"Niinp? mekin, ja on meill?kin k?det, ja jalat, ja s??ret. Mit?, Conachar, eth?n toki pel?nne tuota yht? miest??"

"Pelk??nk?!" vastasi Conachar, t?st? luulosta suuttuen; "kohta saatte n?hd? pelk??nk? h?nt??"

"No nyt taas ammut liian paljon syrj?lle, toiselle puolelle pilkkaa, hupsu poika -- et sin? koskaan osaa keskitiet? kulkea. Eip? sent??n huoli nostaa meteli?, vaikkemme my?s pakoon p?tki. Astupas sin? vaan edelt? Katrin kanssa, niin min? sinun sijastas j??n j?ljemm?ksi. Mik? h?t? meill? voisi olla n?in likell? kotoa".

Hanskuri j?tti siis itsens? j?ljemm?ksi ja huomasikin aivan oikein, er??n miehen seurailevan heit? niin likelt?, ett? se, aikaan ja paikkaan n?hden, voi antaa syyt? ep?luuloon. Jos he poikki kadun meniv?t, meni h?nkin toiselle kadun puolelle; jos he jouduttivat askeleitansa tai rupesivat taas verkallisemmin astumaan, vieraskin teki samoin. Siit? ei olisi ollut suurta lukua, jos hanskuri olisi ollut yksin; mutta h?nen kaunista tyt?rt?ns? saattoi joku irstainen roisto yritt?? ry?st??, t?ss? maassa, miss? laista oli varsin v?h?n turvaa niille, joilla ei ollut voimaa itse?ns? puolustaa. Koska Conachar ja h?nen suojansa alainen kaunotar olivat oman kodin kynnykselle ehtineet, jossa vanha piika heille oven avasi, asettui porvarin huoli. Yht?hyvin teki h?nen mieli, jos mahdollista, saada tiet??, oliko siihen huoleen ollutkaan mit??n syyt?; senvuoksi h?n huusi tuolle miehelle, jonka k?yt?s oli pelon nostanut ja joka nyt oli pys?htynyt, ik??n kuin ei olisi tahtonut tulla kynttil?n valoon.

"Hei yst?v?, astupas vaan esiin ?l?k? ole tuossa kuurapeittoisilla! Etk?s tied?, ett? niit? vastaan, jotka pime?ss? kummituksina k?velev?t, v?list? koetellaan tuota keppitaikaa? Astupas esiin nyt, mies, ja n?yt? meille silmi?s".

"No miks'ei, mestari Hanskuri", vastasi ??ni, joka oli syvimpi?, mitk? olivat ikin? johonkuhun kysymykseen vastanneet. Ei minua mik??n kiell? silmi?ni n?ytt?m?st?, vaikka kyll? soisin ett? ne paremmin maksaisivat katselemisen vaivaa kynttil?n valossa".

"Herrainen aika!" huudahti Simo, "pitih?n minun tuntea tuo ??ni! -- oletko se sin? itse, omassa ruumiillisessas personassas, Sepp?? No, etp? nyt, koira viek??n, p??sek??n ohitse kuivin suin. Kuules, poikaseni, eih?n valkeansammutus-hetki ole viel? soinut, ja jos olisikin, eip? siin? ole syyt? erottaa poikaa is?st??n. Tule sis??n, poikaseni, Dorothea saa antaa meille jotain suuhun pistett?v??, ja me kilistelemme viel? kannuja, ennen kuin meist? saat erota, tule sis??n, sanon ma; ja nyt tulee Katri-tytt?rellenikin ilo, kun sinut n?kee".

N?in puhuen h?n oli miehen, jota h?n niin yst?v?llisesti tervehti, vet?nyt jonkinlaiseen ky?kkiin, joka tavallisesti my?s sai vieraskammarina olla. Sen koristuksena oli koko joukko tinatalrikeita, jotka viel? parin hopeakupin kanssa, kaikki aivan kirkkaiksi kuurattuna, seisoivat hyllyk?ll?. Kelpo takkavalkea sek? paistava lamppu loivat yli koko huoneen valoa ja hauskuutta, ja makea haju Dorothean k?sien alla kypsyvist? ruoaksista ti tuntunut suinkaan vastenmieliselt? n?itten miesten nenist?, joita ei liika aistin hienous vaivannut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet