Read Ebook: Panama and the Canal in Picture and Prose by Abbot Willis J Willis John

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1137 lines and 169832 words, and 23 pages

N?in puhuen h?n oli miehen, jota h?n niin yst?v?llisesti tervehti, vet?nyt jonkinlaiseen ky?kkiin, joka tavallisesti my?s sai vieraskammarina olla. Sen koristuksena oli koko joukko tinatalrikeita, jotka viel? parin hopeakupin kanssa, kaikki aivan kirkkaiksi kuurattuna, seisoivat hyllyk?ll?. Kelpo takkavalkea sek? paistava lamppu loivat yli koko huoneen valoa ja hauskuutta, ja makea haju Dorothean k?sien alla kypsyvist? ruoaksista ti tuntunut suinkaan vastenmieliselt? n?itten miesten nenist?, joita ei liika aistin hienous vaivannut.

Tuntematon seuralainen nyt seisoi t?ydess? valossa talonv?en keskell?. H?nen n?k?ns? ei ollut mill??n muotoa hieno eik? kaunis; mutta yht?hyvin h?nen vartalonsa ja kasvonsa eiv?t ainoasti ansainneet huomiota, vaan jollakin lailla sit? ehdottomasti vetiv?t puoleensa. H?nen vartalonsa oli pikemmin alle tavallisen pituuden; mutta hartioitten leveys, k?sivarsien pituus ja vahvuus sek? koko miehen j?ntevyys n?yttiv?t ett? h?nell? oli hyvin tavaton voima sek? lakkaamattomalla harjoituksella rivakkaana pidetty ruumis. S??ret olivat hiukan koukkuiset, ei kuitenkaan niin paljon, ett? sit? varsinaiseksi viaksi olisi voinut sanoa. P?invastoin se v?h?inen koukkuisuus, vaikka se johonkin m??r??n ruumiinrakennuksen s??nn?llisyyden pilasi, n?kyi ik??n kuin luonnollisesti kuuluvan t?m?n ruumiin vahvuuteen. Puku oli h?r?nnahasta; vy?lt? riippui raskas kaksiter?inen miekka sek? ik??nkuin kukkaron puolustukseksi, joka sen-aikuisen porvari-tavan mukaan, roikkui samaan vy?h?n kiinnitettyn?. P?? oli s??nn?llisen-muotoinen, ympyri?inen; tukka musta, lyhyeksi keritty, tuuheak?h?r?inen. Mustista silmist? salamoitsi rohkeus ja neuvokkaisuus, vaan muuten kasvot ilmoittivat ujostelevaa n?yryytt?, sekaisin leikillisyyden kanssa, ja t?ll? hetke?, paitse sit?, n?ht?v?? iloa t?st? yhtymisest? vanhain yst?v?in kanssa. Jos emme ota lukuun siin? t?ll? hetkell? my?s n?kyv?? liikaa ujoutta, niin oli Heikki Sep?n otsa korkea ja jalonn?k?inen; mutta kasvoin alempi puoli ei ollut saanut yht? kaunista muotoa. Suu oli suuri, t?ydesti varustettu vahvoilla, kauneilla hampailla, joiden n?k? oli koko muussakin ruumiissa n?kyv?n terveyden ja voiman mukainen. Lis?tk??mme siihen tuuhea, lyhyt parta sek? viikset, jotka nyky??n oli jokseenkin huolellisesti siivottu, niin on miehen koko kuva valmis. Ij?lt??n ei h?n voinut olla yli kahdenkymmenen kahdeksan.

Koko talonv?elle n?kyi t?m?n vanhan yst?v?n arvaamaton tulo olevan hyvin mieleen. Simo Hanskuri yh? uudestaan pudisteli h?nen k?tt?ns?, Dorothea niijasi niijaamistaan ja Katrikin ujostelematta ojensi k?tens?, jota Henrik v?h?n aikaa piti j?ttil?iskourassansa, aivan kuin olisi aikonut nostaa sen huulilleen. Mutta sitten oltuansa kahden vaiheella, h?n sen j?lleen hellitti, pelosta ett? se rohkeus pantaisiin pahaksi. Ei niin ett? tuo h?nen kourassaan liikahtamatta makaava k?t?nen olisi tehnyt vastarintaa; vaan tyt?n kasvoissa ei n?kynyt ainoastaan punastusta, siin? n?kyi samassa hymy, joka nuorta miest? yh? pahemmin h?mille saattoi. Mutta is?, n?hdess??n yst?v?ns? ep?ilyksen, huusi kursailematta:

"Suihkaa suuta, poikaseni, suihkaa suuta h?nelle! Ja se on tavara, jota en tarjoisikaan kelle hyv?ns? minun kynnykseni yli astuvalle. Mutta hyv? St. Valentin auttakoon! -- jonka pyh? on huomenna -- olenpa niin iloinen siit?, kun n?en sun j?lleen t??ll? t?ss? hyv?ss? Perth'in kaupungissa, ett? olisi vaikea sanoa mit? sinulta voisin kielt??".

Sepp? -- seh?n, niinkuin jo yll? mainittiin, oli sen rotevan k?sity?l?isen ammatti -- rohkeni t?st?, niin ett? ujosti suuteli Perth'in Kaunotarta. T?m? puolestaan salli sen suosion-osoitteen hymyll?, joka sisarelle sopivaa hellyytt? osoitti, ja virkkoi samassa: "Toivonpa ett? se on katuvainen ja parannut mies, jolle sanon: tervetultua t?nne Perth'iin takaiin!"

Sepp? viel? piti tyt?n k?tt? k?dess??n, ik??n kuin olisi aikonut vastata; mutta ?kki?, niinkuin rohkeutta t?ll? silm?nr?p?yksell? olisi puuttunut, hellitti irti. H?n vet?ytyi oikemmaksi, aivan kuin olisi s?ik?htynyt teostansa ja h?nen p?ivettyneet kasvonsa hehkuivat osaksi h?veli?isyydest?, osaksi mielihyv?st?. N?in k?vi h?n istumaan valkean ??relle, p?invastaiselle puolelle kuin Katri.

"No, Dorothea, jouduta nyt vaan sy?mist?, muija kulta -- ja Conachar -- miss' on Conachar?"

"H?n on mennyt levolle, is?, h?nen p??t??n kivist??", vastasi Katri ep?vakaisella ??nell?.

"Mene h?nt? kutsumaan, Dorothea", k?ski vanha hanskuri. "En k?rsi noita h?nen juoniansa. H?n muka on kovin korkeaa Vuorelais-sukua, levitt??kseen p?yt?liinaa tai tuodakseen talrikkia, ja h?n tahtoisi muka p??st? meid?n vanhaan, kunnialliseen ammattiin, ilman passailematta, ilman mestariansa ja opettajaansa palvelematta semmoisissa asioissa, joissa kuuliaisuus on velvollisuutta. Mene h?nt? kutsumaan, sanon ma; en k?rsi tuommoista teht?vien laiminly?mist?".

Kohta sen j?lkeen kuului Dorothean ??ni rappusilta tai viel? luultavammin tikapuilta, joita my?ten kiivettiin yliselle, mihin vastahakoinen oppipoika niin ajattomalla ajalla oli k?tkeynyt. Sielt? tuli puoli-??neen mutistu vastaus, ja pian sen j?lkeen Conachar ilmautui ruokahuoneesen. Yrmeyden pilvi synkeytti h?nen ylpe??, vaan kaunista muotoansa. H?n rupesi p?yt?? laittamaan, asetti talrikit paikoilleen, toi suolat, kryydit ynn? muut ruoanh?yst?t -- sanalla sanoen, toimitti nyky-ajan passarin virkaa, johon sen ajan tapa vaati kaikkia oppipoikia -- mutta tuo halpa ty?, johon h?nen oli pakko ruveta, oli h?nelle silminn?ht?v?sti inhoksi ja harmiksi. Perth'in Kaunotar katsahti h?neen jollakin huolella, ik??n kuin pel?ten, ett? tuo selv?sti n?kyv? vastahakoisuus voisi viel? enent?? is?n mielipahaa. Mutta vasta kun neidon silm?t toistamiseen olivat h?nen silmi?ns? kohdanneet, suostui Conachar peitt?m??n yrmeytens? ja toimissansa suurempaa my?nt?v?isyytt? ja n?yryytt? n?ytt?m??n.

T?ss? meid?n tulee antaa lukijalle tiedoksi, ett? tuo salainen silm?nluontien vaihtelu Hanskurin Katrin sek? nuoren Vuorelaisen v?lill? tosin todisti, ett? edellinen piti jonkunlaista huolta j?lkimm?isen k?yt?ksest?; mutta tyystimm?nkin tarkastelijan olisi ollut vallan vaikea keksi?, oliko siin? huolenpidossa mit??n yli sen tunteen, mik? nuoressa tyt?ss? on luonnollinen samassa talossa asuvaa, saman-ik?ist? poikaa kohtaan, jonka kanssa h?n on el?nyt likeisess? tuttavuudessa.

"Sin? olet k?ynyt pitkill? matkoilla, Heikki poikaseni", virkkoi hanskuri, joka aina t?t? lempinime? k?ytti, vaikkei h?n ollut mill??n lailla sukua nuorelle k?sity?l?iselle; "niin, ja olet n?hnyt monen virran, paitsi t?t? Tayt?, sek? monta koreaa rakennusta, paitsi St. Johanneksen kirkkoa".

"Vaan enp? kuitenkaan yht??n, joka olisi ollut puoleksi verraksi niin rakas ja joka puoleksi verraksi niin ansaitsisikaan minun rakkauttani", vastasi sepp?. "Sen vakuutan teille, is?, ett? kun taas Baiglien harjun yli olin p??ssyt ja n?in t?m?n meid?n kaupungin t?ss? levi?v?n edess?ni, kauniina kuin tuo keijukaisten kuningatar laulussa, jonka ritari n?kee makaavan keskell? tihe?? ruusupensaikkoa, silloin minun syd?mess?ni tuntui aivan kuin olisin ollut lintu, joka panee v?syneet siipens? kokoon, laskeutuen alas omaan pes??ns?".

"Hei! Viel?k? sinussa on runoniekkaa?" sanoi hanskuri. "Mit?, saammeko taas nyt n?hd? entiset hyppymme ja rinkitanssimme? Ja iloiset keikahdukset Vapunp?iv?n kukkas-riu'un ymp?rill?? Ja kuulia lystit laulut Joulu-aattona?"

"Semmoisia loruja kyll? mahtaa viel?kin joskus ilmautua, is?", virkkoi sepp?, "vaikka tosin palkeitten puhina ja alaisimen kalske ovatkin karkeaa s?estyst? runoniekan s?velille. Mutta enp? voi parempia saada toimeen -- t?ytyy varojeni paranemista katsoa, vaikka tulisivatkin siin? v?rssyt huonommiksi".

"Kas se oli oikein -- oletpa juuri minun oma poikani" vastasi hanskuri; "ja varmaanpa et ole liioin kuluttanut rahojasi matkalla?"

"Enk?, vaan matka-rahojani viel? kartutin, is? -- tuon ter?ksisen haarniskan, jonka muistanette, m?in min? nelj?st?sadasta markasta sir Maunu Redman'ille Englannin it?isen rajamaan vartijalle. H?n tuskin penni?k??n tinki hinnasta, sen per?st? kun olin antanut h?nelle luvan koettaa sit? miekan sivalluksella. Ja tuo tyhj?tasku Vuoriston varkaittenp??llikk?, joka sen oli alkuaan k?skenyt, per?ytyi kaupasta jo puolen sen summan t?hden, vaikka ty?h?n minulta oli mennyt puoli vuotta".

"Mit?s sin? noin tuijottelet, Conachar?" torui hanskuri, kesken puhetta k??ntyen Vuorelais-oppilaansa puoleen. "Etk?s milloinkaan voi oppia, ett? sinun vaan tulee pit?? huolta omista teht?vist?s, kuultelematta kaikkea mit? ymp?rill?s tapahtuu? Mit?s se sinua koskee, ett? Englantilaisen mielest? on huokeaa, mit? Skotlantilainen liian kalliiksi katsoo".

Conachar k??ntyi ik??n kuin puhuakseen; mutta, hetkisen aikaa mietitty?ns?, h?n loi silm?ns? alas ja koki asetuttaa mielt?ns?, jota ylenkatse, mill? sepp? Vuorelais-ostajastansa puhui, oli kiihdytt?nyt. Heikki jatkoi puhettaan, h?nest? huolimatta.

"My?s m?in, Edinburg'issa k?ydess?ni, muutamia miekkoja ja v?kipuukkoja kalliisin hintoihin. He arvelevat siell? sodan olevan tulossa; ja jos Jumala olisi niin armollinen ja laittaisi sotaa, niin minun tavarastani maksettaisiin t?ysi hinta. St. Dunstan tehk??n syd?memme kiitolliseksi, sill? h?n oli meid?n ammattilaisiamme. Sanalla sanoen, t?m? kalu t?ss?" -- h?n laski k?den kukkaronsa p??lle -- "joka nelj? kuukautta takaperin l?htiess?ni oli jokseenkin laiha ja l?tt?inen, on nyt niin py?re? ja paksu kuin kuuden viikon porsas".

"Ent?s tuo sen toinen, rautakahvainen, nahkatuppinen kumppali?" kysyi hanskuri, "onko se ollut jouten koko t??n ajan? -- Kuule, iloinen sepp?, tunnustapa nyt vaan totinen tosi -- kuinka monessa k?sik?hm?ss? olet ollut sen per?st? kun Tay-virran poikki menit?"

"Voi, ?lk?? toki minulle v??ryytt? tehk? tuommoisella kysymyksell?" -- h?n vilkaisi Katriin -- "eritt?in t?m?n neidon l?sn?-ollessa", vastasi asesepp?. "Min? tosin miekkoja taon, vaan niiden k?ytt?misen, sen j?t?n toisille. -- Ei, ei, harvoin on minulla paljas miekka k?dess?, paitsi kun sit? alaisimella tai tahkokiven p??ll? pitelen; ja ne vallan soimauksia puhuivat minusta Katri tytt?rellenne, jotka ovat saattaneet h?net luulemaan rauhallisinta Perth'in porvareista tappelijaksi. Tahtoisinpa kuulla vaikka paraankin heist? p??st?v?n semmoisen sanan suustansa Kinnoul'in m?ell?, niin ettei olisi l?sn? ket??n muuta kuin se puhuja ja min?!"

"Hohhoh", sanoi hanskuri nauraen, "sitten me kai saisimme n?hd? esimerkin maltillisesta k?rsiv?llisyydest?s. -- Hyi h?pe??, Heikki, ett? n?in kuin veijari viekastelet miehelle, joka sinut perinpohjin tuntee. Ja sitten noin tuijottelet Katriin, ik??n kuin h?n ei tiet?isi, ett? t?ss? maassa jokaisen miehen on k?dell??n suojeleminen p??t?ns?, jos tahtoo ma'ata jonkinlaisesta turvassa. -- Hohhoh, koira viek??n, jos et vaan liene rikkonut yht? monta rintahaarniskaa kuin olet takonutkin".

"No, huonohan se olisi asesepp?, Simo is?, joka ei oman kouransa sivaltamalla osaisi koettaa omaa k?si-alaansa. Jos en min? joskus halkaisisi jotain kyp?ri? tai pist?isi miekank?rke? rintapaidan l?pi, enp? tiet?isik??n, kuinka vahvoiksi ne tulee takoa. Sittenh?n min? vaan kyh?t? kilkuttaisin kokoon tuommoisia paperikaluja, joita Edinburg'in seppi? ei h?vet? laskea k?sist??n".

"Ahah, nytp? jo voisin panna vetoon kultaisen kruunukolikon, ett? sinulla on ollut riita jonkun Edinburg'in Tuulen-k?rvent?j?n kanssa siit? syyst??"

"Riitaako! -- eip? toki, hyv? is?", vastasi perthil?inen asesepp?, "vaan miekanmittely on mulla tosin ollut semmoisen kanssa St. Leonard'in vuorella, kunnon kaupunkini kunnian puolustamiseksi, sen tunnustan. Etteh?n toki voine uskoa, ett? rupeaisin riitaan ammattiveljen kanssa?"

"No, no, enh?n suinkaan, enk?. Mutta kuinkas sitten se sinun ammattiveljesi suoriutui siit??"

"Suoriutuipa, kun suoriutuikin, niin kuin se, joka menisi peitsenk?rke? vastaan, paperi-arkki rinnan suojuksena. Pikemmin sanoen, h?n ei suoriutunut ollenkaan, sill? kun h?nest? erosin, h?n makasi Erakon m?kiss?, joka hetki odotellen kuolemaansa, johon h?n, Gervasius-erakon sanojen mukaan, olikin itsens? hyvin jumalisesti valmistanut".

"No -- tapahtuiko sitten viel? mit??n muuta miekanmittely??" kysyi taas hanskuri.

"Niin, tosiaan, miekastelinhan min? paitsi sit? viel? er??n Englantilaisenkin kanssa Berwick'iss? -- syyn? oli tuo vanha riita heid?n muka vallastansa meid?n ylitsemme -- olenpa varma ettette te olisi suoneet minun antaneen my?ten siin? vai kuinka? -- ja k?vi minulta niin onnellisesti, ett? sain h?nt? vasempaan polveen pistetyksi".

"Hyvin tehty, Pyh? Anterus auttakoon! -- Vaan palatkaamme asiaan -- Kenenk? vuoro sitten tuli?" kysyi Simo, naureskellen muka rauhaisan yst?v?ns? urhot?it?.

"Min? taistelin yht? Skotlantilaista vastaan Torwood'issa", kertoi Heikki Sepp?, "siit? syyst? ettei tiedetty, kumpi meist? oli parempi miekkamies, jota seikkaa, niinkuin hyvin ymm?rr?tte, ei voitu saada tietyksi eik? ratkaistuksi ilman koetuksetta. Silt? mies-paralta kirposi kaksi sormea".

"Vallan hyvin tehty Perth'in rauhallisimman pojan teoksi, joka ei ole koskaan pidellyt miekkaa muuten kuin sepp?-ammatissaan! No, eik?s ole sitten mit??n sen enemp?? kerrottavaa?"

"Eip? juuri sanottavaa -- sill? yhden Vuorelaisen l?ylytt?minen ei juuri paljon maksa puhumisen vaivaa".

"Mink?t?hden sitten h?nt? l?ylytit, sin? rauhan mies?"

"Eip? tainnut olla mit??n syyt?, sen verran kuin muistan", vastasi sepp?, "paitsi ett? h?n seisoi etel?puolella Stirling'in siltaa".

"Kas niin, saas t?st? nyt -- terve tultua t?nne luokseni kaikkein noiden sankarit?ittes j?lkeen. -- Conachar, joudu! kanna kannua ymp?ri niin ett? kilisee, sitten saat siemauksen p?hkin?nkarvaista olutta omaankin suuhusi, poikaseni"

Conachar kaasi mainittua hyv?? juomaa mestarilleen sek? Katrille sopivalla kuuliaisuudella. Mutta, sen tehty??n, h?n asetti kannun takaisin p?yd?lle ja istahti paikalleen.

"Hohhoh, mit? se merkitsee! -- Mit? tapoja ne on? -- Kaada my?s vieraalleni, kunnioitettavalle mestari Henrik Sep?lle".

"Mestari Sepp? kaatakoon itselleen itse, jos juoda haluttaa", vastasi nuori Vuorelainen. "Minun is?ni poika on jo alentanut itsens? kyllin t?ksi illaksi".

"Sep? oli siev? kiekahdus n?in laikkuiselta kananpojalta", virkkoi Heikki. "Mutta sen verran oletkin aivan oikeassa, poikaseni, ett? se mies ansaitsee kuolla janoon, joka ei viitsi juoda ilman juomanlaskijaa".

Mutta talon is?nt? ei ollut yht? k?rsiv?llinen sallimaan nuoren oppipoikansa uppiniskaisuutta. -- "No, niin totta kuin minun sanani aina on rehellist? puhetta ja minun neulomani kintaat kelvollista kalua", lausui Simo, "t?ytyyp? sun nyt, kun t?ytyykin, kaataa vieraalleni olutta tuosta kannusta, jos tahdot kauemmin olla ja el?? minun kanssani yhden katoksen alla".

Conachar, sen uhkauksen kuultuaan, nousi yrme?n?. H?n l?hestyi sepp??, joka jo oli tarttunut kannuun ja par'-aikaa kohotti sit? huulilleen, mutta samassa oli nuori passari kompastuvinaan ja tyrkk?si sepp?? niin k?mpel?sti, ett? vaahtoova olut ry?ps?hti vieraan silmille sek? vaatteille. Erin-omaisesti hyv?nluontoinen oli tosin sepp?, vaikka miekasteluihin k?rk?s; mutta t?t? t?mm?ist? h?v?istyst? ei toki kest?nyt h?nen k?rsiv?llisyytens?. H?n tarttui poikaa kurkkuun, joka ruumiin osa ensiksi sattui h?nen kourahansa, kun Conachar teeskellyst? kompastuksestaan oli nousemassa, kuristi h?nt? aika lailla ja sitten viskasi vastustajansa poikemmaksi, huutaen: "Jos t?m? olisi tapahtunut toisessa paikassa, sin? nuori hirtehinen, olisinpa rep?issyt korvat pois p??st?si, niinkuin ennenkin olen tehnyt muutamalle heimolaiselles!"

Nopsaana kuin tiikeri kavahti Conachar j?lleen jaloilleen. H?n huusi: "Sit? kerskausta et saa toista kertaa el?v?n? p??st?? suustasi!" -- ja samassa tempaisi povestaan lyhyen, ter?v?n puukon, jolla h?n, p??lle karaten, yritti pist?? Heikki?. Pistos oli t?hd?tty v?h?? alemmaksi olkaluuta ja olisi henkipaikkaan sattunut. Mutta uhattu mies niin ?kkineuvoisesti sai itsens? suojatuksi, p??llekarkaajan k?tt? yl?sp?in ly?m?ll?, ett? puukko ainoasti raappaisi, eik? sanottavasti vert?k??n iskenyt. Puukon poisv??nt?minen k?dest? ja itse pojan kiinnikopristaminen niinkuin rautapihteihin, se oli sep?lle vaan silm?nr?p?yksen ty?. Conachar tunsi nyt olevansa kokonaan sen peloittavan vastustajan vallassa, jota h?n oli vihastuttanut. H?n vaaleni yht'-?kki? kalmankalvakaksi, vaikka silm?nr?p?yst? ennen viel? oli ollut tulipunaisena, ja seisoi siin? mykk?n? h?pe?st? ja pelosta, siksi kun sepp? h?net j?lleen hellitti lujasta kourastansa, tyynesti sanoen: "Kiit? onneas ettei sinun kaltaisesi voi minua suututtaa -- sin? vaan olet lapsi, ja minun, aikamiehen, ei olisi pit?nyt aloittaa riitaa sun kanssas. Mutta olkoon t?m? kuitenkin varoitukseksi."

Conachar hetkisen aikaa seisoi, ik??n kuin olisi aikonut vastata; sitten h?n l?ksi ulos, ennen kuin Simo oli h?mm?styksist??n niin tointunut, ett? sai sanan suustansa. Dorothea h??ri sinne t?nne, hakien rohtoja ja voiteita, Katri, n?hty??n ulos tilkahtavat veret, oli py?rtynyt.

"Sallikaa mun l?hte? tieheni, Simo is?", virkkoi Heikki surullisesti. "Olisinhan sen voinut ennaltakin arvata, ett? minua ainainen kohtaloni t?nnekin seuraisi, ja ett? min? toisin sivalluksia sek? verenvuodatusta kanssani huoneesen, johon en olisi tahtonut tuoda muuta kuin rauhaa ja onnea. ?lk?? minusta lukua pit?k? -- katsokaa vaan Katri parkaa -- pel?stys t?st? metelist? on h?net tappanut, ja se on kaikki minun syyt?ni."

"Sinunko syyt?s, minun poikani! -- tuon Vuorelais-rosvon syyt?h?n se oli, jonka pit?? olla t?ss? minulla kirouksena ja vastuksena. Mutta saapa h?n nyt, kun saakin, kohta huomisp?iv?n? p?tki? takaisin kotilaaksoillensa tai maistaa meid?n kaupungin vankihuoneen leip??. -- Yrittih?n tuo mokoma tappaa mestarinsa vierasta mestarin omassa talossa! -- Se purkaa kaikki siteet v?lill?mme. -- Mutta annas kun katson haavaasi."

"Katria!" sanoi taas asesepp?; "katsokaa vaan Katria!"

"En ole siit? mill?nik??n sen enemp?? kuin jos mets?kissan kynsi olisi raappaissut", sanoi asesepp?; "ja nyt kun puna j?lleen palautuu Katrin poskiin, saatte n?hd? ett? min? silm?nr?p?yksen kuluttua j?lleen olen ihan tuttu ja tuore mies." H?n k??ntyi pieneen, nurkassa riippuvaan peiliin p?in ja otti kukkarostaan hiukan liinavaatteen kaappeita, pienen haavansa p??lle pantaviksi, Kun h?n niskaltaan ja hartioiltaan ty?nsi pois nahkatakkinsa, olisi ollut syyt? ihmetell? n?iden ruumiin-osien vahvuutta, j?ntevyytt? ja viel? enemm?n ihon valkeutta kaikissa paikoin, miss? ei se, niinkuin k?siss? ja kasvoissa, olisi kolkkojen ilmojen ja vaivaloisen sep?n-ammatin vaikutuksesta ruskeentunut. Nopeasti sai h?n veren tuketuksi liinakaappeillaan, ja muutama tilkka vett? pian poisti kaikki muut j?ljet kahakasta. Sitten h?n k??ntyi j?lleen p?yt??n p?in, jonka ??ress? Katri istui, yh? viel? kelme?n? ja vapisevana, vaikka kuitenkin jo py?rtymyksest??n tointuneena.

"Voitko antaa minulle anteeksi, ett? olen mielt?si pahoittanut kohta ensihetken?, kun juuri olin tullut takaisin? Tuo poika oli hullu, kun minua vihaan h?rsytti, ja min? olin viel? hullumpi, kun tuommoiseen suutuin. Sinun is?si ei minua moiti, Katri; etk? siis voi antaa anteeksi?"

"Miten minulla", vastasi Katri, "olisi valtaa anteeksi antaa, mist? minulla ei ole oikeutta vihastua. Jos minun is?ni katsoo soveliaaksi sallia huoneessansa y?llisi? kahakoita, minun t?ytyy kai niiss? olla l?sn? -- en sit? voi auttaa. Kukaties tein v??rin siin?, kun py?rryin ja sen kautta mahdollisesti keskeytin kauniin tappelun. Minun puolustuksenani olkoon, ettei luontoni sied? veren n?ky?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet