Read Ebook: Kauhujen talo by Lytton Edward Bulwer Lytton Baron

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 111 lines and 9795 words, and 3 pages

Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

KAUHUJEN TALO

Kirj.

Edward Bulwer-Lytton

Espoossa, Biokustannus Oy, 1914 .

Er?s yst?v?ni, kirjailija ja filosoofi, sanoi minulle muutamana p?iv?n? puoleksi tosissaan, puoleksi leikill??n: "Ajattele, sitten kun viimeksi tavattiin, olen ihan keskelt? Lontoota l?yt?nyt talon, jossa kummittelee."

-- Todellako, kummitteleeko? Ja millaisia ovat n?m? kummitukset?

-- Sit? en voi sinulle sanoa; seuraava on kaikki, mink? siit? tied?n: Noin kuusi viikkoa sitten hain vaimoni kera kalustettuja huoneita. Kuljimme yksin?ist? katua ja huomasimme er??ss? ikkunassa ilmoituksen: "Kalustettuja huoneita vuokrattavana." Kaupunginosa miellytti meit?, menimme taloon, huoneet olivat hauskat, vuokrasimme ne viikon irtisanomiselle, mutta -- j?timme ne jo kolmantena p?iv?n?. Ei mik??n mahti maailmassa olisi voinut pid?tt?? vaimoani niiss? kauempaa, enk? sit? laisinkaan ihmettele.

-- Mit? ihmett? teille siell? sitten tapahtui?

-- Anna anteeksi, -- mutta minulla ei ole halua tulla naurettavaksi kuin mik?kin taikauskoinen uneksija; enk?h?n toisekseen voi vaatiakaan, ett? uskoisit sit?, jota ep?ilee jokainen, joka ei ole sit? omin silmin n?hnyt. Tahdon sinulle ainoastaan sanoa, ettei meit? mik??n kolina tai n?ky pois ajanut, vaan ainoastaan selitt?m?t?n kauhu, joka meid?t molemmat valtasi joka kerta, kun kuljimme er??n pienen, tyhj?n huoneen oven ohi, vaikkei sielt? mit??n erityist? n?kynyt eik? kuulunut.

Sopimuksemme mukaisesti maksoin em?nn?lle viikon maksun nelj?nten? p?iv?n? ja sanoin h?nelle, etteiv?t meit? huoneet oikein miellytt?neet ja ettemme halunneet niiss? asua viikon loppuun saakka. H?n vastasi kuivasti: "Olettehan jo olleetkin kauemmin t??ll? kuin kukaan ennen teit?. Harvat ainoastaan ovat t??ll? toista y?t? olleet, eik? kukaan kolmatta. N?ytt?? silt?, ett? olette hyvin k?ytt?ytyneet heit? kohtaan."

-- Heit?? -- Ket?? -- kys?isin, samalla v?kin?isesti hymyillen.

-- Tietenkin heit?, jotka t?ss? talossa kummittelevat; mutta olkoot he keit? hyv?ns?, minua eiv?t he kuitenkaan h?iritse. Muistan heid?n olleen t??ll? jo vuosikausia, silloinkin kun en asunut t??ll? palvelijana. Tied?n hyvin, etteiv?t "he" tule olemaan syyp?it? kuolemaani. Minulle on se muuten yhdentekev??; olen vanha ja t?ytyyh?n minun kuitenkin kuolla, ja sent?hden el?n kaikesta huolimatta heid?n kanssaan t??ll? edelleenkin.

H?n puhui niin surunvoittoisen alistuvasti, ett? minua pid?tti er??nlainen arkuus enemp?? puhelemasta h?nen kanssaan. Eik? kukaan ollut iloisempi kuin vaimoni ja min?, kun p??simme talosta niin v?h?ll?.

-- Kiihoitat uteliaisuuttani aivan ankarasti --, vastasin --, en voi kuvitella mit??n, joka minua enemm?n huvittaisi kuin olla y?t? talossa, jossa kummittelee. Antaisitko minulle tuon talon osoitteen, jota te niin kammoksutte?

Sain osoitteen, ja erottuamme menin heti siin? mainittuun kaupunginosaan. Talo oli Oxfordkadun pohjoispuolella, er??n synk?n, mutta siistin kadun varrella. Se oli lukittu. Vuokrailmoitusta ei ollut miss??n, eik? mit??n vastausta tullut kolkutuksiini. Olin juuri pois l?htem?isill?ni, kun er?s poika sanoi kohteliaasti:

-- Haetteko ket??n t?st? talosta, hyv? herra?

-- Kyll?, olen kuullut sen olevan vuokrattavana.

-- Vuokrattavana? Sep? kummallista! Talon hoitajatar kuoli noin kolme viikkoa sitten, eik? ole l?ytynyt ket??n, joka olisi tahtonut h?nen j?lkel?isekseen, vaikka sen omistaja hra J. on luvannut maksaa hyv?n palkan. H?n tarjosi ?idilleni, joka on h?nell? siivoojattarena, hyvin hyv?n palkan, jos h?n ottaisi tuulottaakseen huoneita, mutta ?itini ei sittenk??n voinut suostua.

-- Eik? h?n voinut, -- ja miksi ei?

-- Siksi, ett? t??ll? kummittelee; hoitajatar l?ydettiin, silm?t selkosel?ll??n tuijottaen, kuolleena vuoteestaan. Sanotaan, ett? paholainen itse oli h?net kuristanut.

-- Mainitsit herra J:n, talon omistajan. Miss? h?n asuu?

Annoin pojalle h?nen hyvin ansaitsemansa palkkion n?ist? alttiisti annetuista tiedoista, ja menin suoraa p??t? herra J:n luo, joka asui aivan l?hell? sit? katua, jonka varrella kummitustalo oli. Onneksi olikin herra J. kotona. H?n oli vanhanpuoleinen, hauskann?k?inen mies, ja kerroin peittelem?tt? asiani h?nelle. Sanoin, ett? koska h?nen talossaan, kuten tunnettua, muka salaper?iset voimat liikkuivat, minulla kovin halutti omin silmin n?hd? nuo huonossa huudossa olevat huoneet, ja ett? olisin h?nelle hyvin kiitollinen, jos h?n yhdeksi y?ksi vuokraisi huoneet minulle. Maksaisin mit? h?n vain vaatii.

-- Hyv? herra, sanoi herra J. eritt?in kohteliaasti, talo on t?ydellisesti k?ytett?v?n?nne, niin kauan kuin se teit? vain miellytt??. Ei tule kysymykseenk??n, ett? siit? vuokraa ottaisin, sill? mahdollistahan on, ett? voitte saada selville kummittelijan, jonka t?hden talo nyky??n on aivan arvoton, ja silloinhan min? olen teille velkaa. En voi sit? nyky??n vuokratakaan, sill? en l?yd? ket??n, joka sit? pit?isi j?rjestyksess? ja antaisi kysyjille tietoja. Ik?v? kyll? siell? todellakin kummittelee , sill? siell? ei kummittele ainoastaan y?ll?, vaan my?s kirkkaalla, selv?ll? p?iv?ll?, vaikkakin y?n tapahtumat tosin ovat kamalampia, jopa monta kertaa aivan kauhistuttaviakin.

"Pelastin kerran -- jatkoi h?n -- k?yh?intalolta sen vanhan raukan, joka kolme viikkoa sitten tuossa talossani kuoli. Minun vanhempani tunsivat h?net jo lapsena, ja on h?n n?hnyt my?s parempia p?ivi? sek? ollut niin hyviss? varoissa, ett? h?n kerran oli enoni vuokralainenkin. H?n oli saanut jonkunlaisen kasvatuksen, oli lujaluontoinen sek? ainoa, jonka sain houkutelluksi asumaan tuossa talossa. Minun t?ytyy sanoa, ett? h?nen ?killisen kuolemansa j?lkeen, jonka laadusta ruumista katsomassa k?yneet yleisesti ovat kertoneet, ep?ilin, voisinko saada ket??n edes h?nen sijaansa, saatikka sitten ket??n vuokralaista. Luovutan mielell?ni vuodeksi vapaasti t?m?n talon kenelle tahansa, joka vain suostuu suorittamaan sen veromaksut."

-- Kuinka kauan on talossanne t?llaista tapahtunut?

-- Sit? tuskin voin teille sanoa, sill? niin kauan siit? jo on, kun kummittelu alkoi. Olen kysynyt tuolta vanhalta hoitajattarelta samaa, ja h?n vastasi, ett? talossa jo oli kummitellut noin kolme- tai nelj?kymment? vuotta silloin kun h?n sen vuokrasi. Min? taasen olen viett?nyt suurimman osan el?m?st?ni virkamiehen? It?-Intiassa. Viime vuonna palasin Englantiin perim??n enoani, joka oli kuollut ja j?tti j?lkeens? t?m?n puheena olevan talonkin. Tullessani oli se kokonaan suljettuna. Huhu kertoi, ett? kummitukset siell? is?nn?iv?t ja sent?hden sit? kaikki ihmiset karttoivat. Nauroin koko asialle, korjautin talon sis?lt? ja ulkoa ja ostin muutamia kauniita uusia huonekaluja esi-isien aikuisten vanhojen kapineiden lis?ksi ja sain vuodeksi vuokralaisen. Se oli er?s palveluksesta eronnut ?versti.

Taloa h?n k?vi katsomassa perheineen, johon kuului tyt?r, poika ja nelj? tai viisi palvelijaa -- seuraavana p?iv?n? he j?ttiv?t sen koko joukolla. Jokaisella heist? oli ollut erilainen n?ky, mutta kaikki olivat he saman kauhun vallassa. Omatuntoni ei sallinut haastaa ?versti? oikeuteen vuokrasopimuksen rikkomisesta -- en voinut h?nt? edes moittia.

Sitten otin yll?mainitun vanhan vaimon taloani hoitamaan ja annoin h?nen jakaa koko talon pieniin kalustettuihin huoneistoihin, joita h?n sai vuokrata. En koskaan saanut vuokralaista, joka olisi ollut kahta p?iv?? kauempaa.

Tulisi liian laajaksi kertoa jokaisen erityisen ihmisen n?yist? -- ei ollut kahta, jotka olisivat n?hneet saman ilmi?n. Kuitenkin -- arvostelkaa mieluummin itse, ?lk??k? antako mielikuvitukseenne vaikuttaa ennen taloon menoanne; valmistautukaa sek? n?kem??n ett? kuulemaan jotain eriskummallista ja ottakaa huomioon kaikki mahdolliset varokeinot.

-- Ettek? itse koskaan ole koettanut viett?? y?t? tuossa talossa?

-- Kyll?. Enh?n tosin y?t? siell? ollut, p?invastoin olin vain kolme tuntia kirkkaalla p?iv?npaisteella. Uteliaisuuteni ei kyll?k??n ole tyydytetty, mutta se on kuitenkin tukahdutettu. Minua ei en?? haluta koettaa uudelleen. N?ette, hyv? herra, ett? olen teille hyvin avomielinen ja kehoitan, parastanne tarkoittaen, ett? ellei halunne ole kovin pakottava ja hermonne harvinaisen vahvat, -- ?lk?? menk? y?ksi tuohon taloon.

-- Intoani ei mik??n voi v?hent??, vastasin; ainoastaan pelkuri voi syytt?? heikkoja hermojaan, silloin kun t?ytyy asettua vastarintaan; sit?paitsi ovat hermoni ter?styneet monessa ankarassa ottelussa. Voin niihin t?ydellisesti luottaa -- vaikka olisivat sitten kummitukset vastassa.

Herra J:n ep?r?imiset n?yttiv?t voitetuilta. H?n otti kirjoitusp?yd?lt??n salaper?isen talon avaimet, antoi ne minulle, ja syd?mest?ni kiitt?en h?nt? h?nen avomielisyydest??n ja yst?v?llisyydest??n poistuin ilomielin. Heti kotiin tultuani kutsuin levottomana uskollisen palvelijani luokseni. H?n oli reipasluontoinen, nuori mies, rohkea ja vapaa kaikista taikauskoisista ennakkoluuloista.

-- Frank, sanoin, muistat kuinka pettyneit? olimme, kun ollessamme kerran y?t? Saksassa siin? vanhassa linnassa, jossa sanottiin p??tt?m?n kummituksen liikkuvan, emme h?nt? n?hneetk??n. Nyt olen taasen kuullut er??st? talosta t??ll? Lontoossa, jossa kummitukset eiv?t niin piilossa pysyttele. Olen ajatellut viett?? y?n siell?. Kaikesta siit? p??tt?en, mit? olen kuullut, saamme mahdollisesti kokea jotain aivan kamalaa. Voinko, jos tulet mukaan, t?ydellisesti luottaa vahvaan luontoosi, tapahtui siell? sitten mit? hyv?ns??

-- Olkaa hyv?, herra, luottakaa minuun, vastasi Frank, tyytyv?isen n?k?isen?.

-- Hyv? on. T?ss? on talon osoite ja avaimet. Mene ja valitse oman makusi mukaan minulle makuuhuone, ja koska siell? ei kuukausiin ole ket??n k?ynyt, niin tuulota huoneet ja tee hyv? tuli uuniin, sek? katso tarkkaan, onko tarpeeksi kynttil?it? ja tulitikkuja. Ota mukaan my?s pistoolini ja miekkani. Varustaudu itsekin hyvin, ja ellemme siten voita vaikka tusinaa kummituksia, olemme kaksi oikeata raukkaa.

Olin puolestani lopun iltaa niin t?rke?ss? toimessa, etten hetke?k??n joutanut miettim??n edess? olevan y?n seikkailua, vaikka suorastaan olin sen voittamiseksi pannut kunniani pantiksi.

S?in my?h??n ja aivan yksin, tapani mukaan lukien sy?dess?ni. Luin Macaulay'n esseit?, ja kiinnyin niihin niin, ett? p??tin ottaa kirjani mukaani. Esitystapa oli niin voimakasta ja siit? sai niin paljon el?m?n viisautta, ett? se vaikutti kuin vastamyrkky liian kiihoitettuun mielikuvitukseen. Noin puoli kymmenen aikaan panin kirjan taskuuni ja l?hdin k?velem??n hiljakseen kummitustaloa kohti. Otin lempikoirani mukaani; se oli erinomaisen ter?v?-vainuinen terrier, joka kaiket y?t vahti rottia mit? salaisimmissa sopukoissa ja piilopaikoissa -- juuri sopiva koira kummituksia vastaan. Oli viile? y?. Keveit? pilvi? leijaili taivaalla. Kuu paistoi, mutta oli sen valo hyvin heikko; mutta kun pilvet hajaantuisivat sen tielt?, voisi se keskiy?ll? valaista voimakkaammin. Tulin talolle, kolkutin, ja palvelijani avasi oven tyytyv?isesti hymyillen.

-- Hyv? herra, t??ll? on kaikki parhaassa j?rjestyksess?, ja kodikastakin t??ll? on.

-- Vai niin, sanoin v?h?n h?mm?styneen?; etk? sitten ole mit??n kummempaa huomannut?

-- Ollakseni avomielinen, herra, -- kuulin kyll? jotain kummallista.

-- Millaista? -- Puhu!

-- Kuulin askelia takaani ja tunsin pari kertaa kevyen henk?yksen ihan korvanjuuressa, -- muuta ei mit??n.

-- Sin? et siis v?h??k??n pelk???

-- Min??! En v?hint?k??n; ja pojan reipas katse vakuutti minulle j?lleen, ett? tulkoon mit? tuli, minua ei h?n yksin j?t?.

Seisoimme eteisess?, ulko-ovi oli suljettu; huomioni kiintyi koiraani.

Se antoi ensin tyyneesti tuoda itsens? sis??n, mutta hiipi pian ulko-ovea kohti ja vinkui ulos p??st?kseen. Silitin sen p??t?, puhelin sille yst?v?llisesti ja pian n?yttikin se tyytyv?n oloonsa. Se seurasi minua ja Frankia talon l?pi ihan kintereill?mme, vastoin entist? tapaansa juosta edell? ja nuuskien tutkia uutta ymp?rist??.

Tarkastelimme ensin alakerran huoneita, keitti?it?, ruokahuonetta ja varsinkin kellaria. Pari kolme t?ysin?ist?, h?m?h?kin-verkon peitt?m?? pulloa sielt? l?ytyi; n?ht?v?sti olivat ne siell? s?ilyneet rauhassa vuosikausia. Juomareita eiv?t henget ainakaan olleet. Talon takaa l?ytyi pieni, synkk?, korkeiden muurien ymp?r?im? takapiha. Kivitys oli kostea, ja p?lyn, noen sek? muun lian peitossa; p?lyss? n?kyi keve?t j?ljet askeleistamme. T?ss? kummallisessa ymp?rist?ss? n?in omin silmin ensim?isen oudon n?yn. ?kki? muodostui itsest??n eteeni kosteille kiville vieras jalanj?lki. Pys?hdyin, otin palvelijaani k?sivarresta ja osoitin tuota j?lke?; ja taas muodostui toinen. Astuin ?kki? sen p??lle, mutta yh? edelleen muodostui uusia askeleita eteeni. J?ljet olivat pieni? kuin lapsen jalan j?ljet, vaikka kosketus kyll? oli niin heikko, ettei varmasti voinut niist? kulkijan kokoa m??ritell?. Mutta siin? samassa silm?nr?p?yksess? juolahti meill? molemmilla mieleen ajatus, ett? j?ljet olivat paljaan lapsenjalan. N?ky katosi, kun ehdimme vastap??t? olevan muurin luo, eik? se uudistunut takaisin palatessamme. Nousimme portaita ja tulimme alakerrassa olevaan ruokailuhuoneeseen, pieneen asuinhuoneeseen ja kolmanteen hyvin pieneen, n?ht?v?sti palvelijain huoneeseen; kaikki oli hiljaista kuin haudassa. Sitten menimme seurusteluhuoneisiin, jotka n?yttiv?t uudelleen sisustetuilta. Etuhuoneeseen tultuamme istuuduin nojatuoliin. Frank pani p?yd?lle kynttil?n, jolla h?n oli kulkuamme valaissut. K?skin h?nen sulkea oven. Kun h?n k??nsi selk?ns?, t?ytt??kseen k?skyni, alkoi er?s vastap?isell? sein?ll? oleva tuoli nopeaan ja kolinatta liikkua minua kohden, pys?htyen noin metrin p??h?n minusta.

-- No, jos ei muuta tule, sanoin puoleksi nauraen, niin onhan tuokin vaihtelevampaa kuin tavallinen p?yd?n liikkuminen!

Nauraessani kurotti koirani kaulansa ja alkoi ulvoa. Frank, selin ollessaan, ei ollut tuolin liikkumista huomannut. H?n alkoi koiraa kielt??. Pidin yht?mittaa tuolia silm?ll? ja olin siin? n?kevin?ni ihmisen haahmon ??riviivat ik??nkuin sinisen utuverkon sis?ss?. ??riviivat olivat niin ep?m??r?iset, ett? aloin ep?ill? omia aistejani. Koira oli taasen rauhoittunut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet