Read Ebook: Kauhujen talo by Lytton Edward Bulwer Lytton Baron

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 111 lines and 9795 words, and 3 pages

Nauraessani kurotti koirani kaulansa ja alkoi ulvoa. Frank, selin ollessaan, ei ollut tuolin liikkumista huomannut. H?n alkoi koiraa kielt??. Pidin yht?mittaa tuolia silm?ll? ja olin siin? n?kevin?ni ihmisen haahmon ??riviivat ik??nkuin sinisen utuverkon sis?ss?. ??riviivat olivat niin ep?m??r?iset, ett? aloin ep?ill? omia aistejani. Koira oli taasen rauhoittunut.

-- Pane tuo tuoli paikoilleen tuohon vastap??t? olevalle sein?lle, sanoin Frankille. H?n totteli.

-- Tek? se olitte, herra? kysyi h?n, ymp?ri k??ntyen.

-- Min?? -- Mit??

-- Minua ly?tiin juuri. Tunnen iskun viel?kin kirvelev?n tuossa olkap??ll?ni.

-- En ly?nyt, sanoin. Mutta n?ht?v?sti olemme joutuneet tekemisiin silm?nk??nt?jien kanssa, ja vaikka emme keksisik??n heid?n taikatemppujaan, niin kyll? heid?t saamme kiinni ennenkuin he meid?t lopen pett?v?t.

Emme viipyneet kauempaa seurusteluhuoneissa, sill? ne olivat niin kylm?t ja kosteat, ett? oikein iloitsin p??stess?ni huoneeseeni tulen ??reen. Suljimme oven -- varovaisuuskeino, jota yleens? k?ytimme joka paikassa. Palvelijani minulle valitsema makuuhuone oli paras koko talossa, eritt?in tilava, ja kaksi ikkunaa kadulle p?in. Vuode, joka oli vastap??t? tulisijaa, ei juuri paljoa tilaa vienyt. Ikkunan ja vuoteen v?liss? oli ovi, joka vei palvelijani huoneeseen. Se oli hyvin pieni huone, eik? siell? ollut muuta kuin makuusohva. Suoraan eteiseen ei sielt? p??ssyt, eik? siin? ollut muuta ovea kuin minun huoneeseeni viev?. Molemmin puolin huoneessani oli lukottomat vaates?ili?t, jotka olivat p??llystetyt samanv?risell? paperilla kuin sein?t. Tutkimme tarkkaan vaates?ili?t, mutta ei niiss? ollut muuta kuin muutamia vaatekoukkuja. Seinien huomasimme olevan kaikinpuolin vahvoja. Kun olimme tarkoin tutkineet huoneeni, l?mmittelin hiukan, sytytin sikarin ja l?hdin Frankin kera jatkamaan tutkimuksiani. Huoneeni edess?, toisella puolella porrask?yt?v??, oli toinen ovi, joka oli lujasti lukittu.

-- Herra, sanoi palvelijani h?mm?styneen?, -- aukaisin t?nne tultuani t?m?n oven kuten kaikki muutkin, eik? se voi olla sis?puoleltakaan lukittu, sill? se on...

Ennenkuin h?n ehti lopettaa alottamaansa lausetta, aukesi ovi meid?n kumpasenkaan koskematta. Katsoimme toisiamme hetkisen h?mm?stynein?. Sama ajatus oli meill? molemmilla -- jonkunlainen inhimillinen vaikutus t?ytyi meid?n t?ss? kaikessa l?yt??. Menin edell?, palvelijani seurasi minua. Tulimme pieneen, tyhj??n ja synkk??n huoneeseen; ainoastaan muutamia tyhji? matkalaukkuja ja koreja l?ytyi yhdest? nurkasta. Pieni ikkuna siell? oli, jonka luukut olivat suljetut, tulisijaa ei ollut eik? muuta ovea kuin se, josta olimme tulleet. -- Mit??n mattoa ei ollut lattialla, vaikka se olikin ep?tasainen, vanha ja madonsy?m?, kuten monet v?rilt??n vaaleammat paikkaukset todistivat. Ei ainoatakaan paikkaa ollut, miss? joku olisi voinut olla piilossa. Siin? seisoessamme ja ymp?rillemme katsoessamme sulkeutui ovi hitaasti itsekseen, ihan niinkuin se oli auennutkin. -- Olimme vangitut. Ensi kertaa valtasi minut sanoin kuvaamaton kauhu, -- palvelijani ei pel?nnyt.

-- Luulenpa, herra, ett? aikovat vangita meid?t; -- sanon teille, ett? voin helposti potkaista auki tuon vanhan oven.

-- Koeta ensin k?dell?si, sanoin ja koetin pelkoani h?lvent?? aukaisemalla ikkunan luukut ja katsomalla, mihin siit? n?ki. N?in ikkunan olevan tuolle pienelle ennen mainitulle pihamaalle p?in. En huomannut mit??n ulkonevaa paikkaa muurissa ikkunan ja maan v?lill?, johon olisi voinut astua, jos olisi joutunut ikkunasta pakenemaan.

Frank oli turhaan koettanut avata ovea. H?n pyysi saada k?ytt?? v?kivaltaa. Taas, ollakseni miest? kohtaan t?ysin rehellinen, t?ytyy minun todistaa, ett? Frank ei viel?k??n pel?nnyt v?hint?k??n.

H?nen kylm?verisyytens?, h?nen koko esiintymisens? ja iloisuutensa n?iss? harvinaisissa olosuhteissa pakottivat minut h?nt? ihailemaan. Iloitsin, ett? minulla oli t?llainen toveri, joka n?in t?ydellisesti tilanteen ymm?rsi. Annoin mielell?ni h?nelle h?nen pyyt?m?ns? luvan. Vaikka h?n onkin harvinaisen vankka mies, eiv?t h?nen ponnistuksensa mit??n auttaneet, ei enemp?? kuin h?nen ?skeisetk??n, ovi ei liikkunut paikaltaan. Nyt min?kin koettelin ovea avata -- kaikki turhaan. Kun minun t?ytyi luopua yrityksest?ni, valtasi minut taas sama selitt?m?t?n kauhu. T?ll? kertaa kesti sit? kauemmin ja oli sen voimaa vaikeampi vastustaa. Minusta tuntui kuin olisi ep?tasaisen lattian raoista noussut aavemainen henk?ys, joka t?ytti koko ilman inhimilliselle el?m?lle myrkyllisell? tuoksullaan.

Samassa silm?nr?p?yksess? aukeni ovi taas hitaasti ja hiljaa, aivan itsest??n. Kiireesti hyp?hdimme portaille. Nyt n?imme suuren, vaalean, ihmisen kokoisen, mutta muodottoman ja aineettoman valoilmi?n leijailevan edess?mme. Se liikkui yl?sp?in niit? portaita, jotka johtivat rakennuksen pohjakerroksesta. Seurasin sit? palvelijani kanssa. Se pujahti oikealla k?dell? olevaan ullakkokamariin, jonka ovi oli auki. Seurasin per?ss?. Silloin kutistui tuo suuri liekki pieneksi valokuulaksi, joka s?teillen ja voimakkaasti valaisten liehui hetkisen nurkassa olevan vuoteen yl?puolella, tuikki ja katosi.

Tutkimme vuoteen tarkkaan. Se oli raudasta.

Pesutelineell?, aivan vuoteen vieress?, oli vanha vaalentunut silkki-huivi; neulakin oli viel? j?ljell? siin? olevassa puoleksi korjatussa repe?m?ss?. Huivia peitti paksu tomukerros, mutta oli se selv?sti vanhan, ?sken kuolleen hoitajattaren omaisuutta; huone oli luultavasti h?nen makuuhuoneensa. Uteliaisuuteni kiihtyi. Aukaisin vaates?ili?n laatikot. Siell? oli naisen vaatteiden j??nn?ksi? sek? kaksi keltaisella nauhalla yhteensidottua kirjett?. Otin kirjeet kaapista, ne lukeakseni. Muuta merkillist? emme huoneesta l?yt?neet. Valoakaan ei enemp?? n?kynyt, mutta selv??n t??ll?kin huomasimme molemmat edell?mme hiljaisia sipsuttavia askeleita.

Muiden huoneiden tarkastus ei tuottanut mit??n tuloksia, paitsi ett? siell?kin nuo sipsuttelevat askeleet alati kulkivat edell?mme. Kirjeit? pidin lujasti k?dess?ni. Menness?ni alas portaita tunsin selv?sti, ett? kalvoseeni tartuttiin heikosti ja koetettiin riist?? kirjeit? k?sist?ni. Puristin kirjeit? lujemmin, jolloin my?s kalvoseni p??si irti. Vasta palattuani makuuhuoneeseen huomasin, ettei koirani ollutkaan meit? seurannut, vaan painautui vavisten tulen ??reen. Kiihke?n? avasin kirjeet ja niit? lukiessani otti palvelijani aseet koteloistaan, pani ne y?p?yd?lleni ja koetti sitten turhaan koiraa rauhoittaa.

Kirjeet olivat lyhyit? ja p?iv?tyt 50 vuotta aikaisemmin. N?ht?v?sti ne olivat rakastajan kirjeit? armaalleen tai puolison kirjeit? nuorelle vaimolleen. Eiv?t ainoastaan lauseparret, vaan viel?p? aivan selv?t viittauksetkin johonkin aikaisempaan merimatkaan osoittivat kirjoittajan olevan merimiehen. Oikeinkirjoitus ja k?siala todistivat miehen saaneen vain keskinkertaisen sivistyksen, mutta oli kieli, siit? huolimatta, itsess??n ytimek?st?. Kaikkien hyv?ilysanojen l?pi huokui jonkunmoinen hurja intohimo ja siell? ja t??ll? viittailtiin salaisuuteen, joka ei kuitenkaan tuntunut olevan mik??n rakkausasia, vaan rikos.

"Meid?n tulee rakastaa toisiamme" niin kuului, kuten selv??n muistan, kirjeess? er?s kohta, "sill? kuinka kiroaisikaan maailma meit? jos se tiet?isi". Ja edelleen: "?l? nuku kenenk??n kanssa yhdess?, sill? sin? puhut unissasi:" Ja viel?kin: "mik? on tapahtunut, sit? ei voi muuttaa ja min? sanon sinulle, ettei meit? vastaan ole ket??n todistajia, vaikkapa sitten kuolleet her?isiv?t." T?h?n kohtaan oli naisen k?dell? kirjoitettu ja alleviivattu: "ne her??v?t!" My?h?isemm?n kirjeen loppuun oli sama naisen k?si kirjoittanut: "kuollut merell? kes?k. 4 p:n?, samana p?iv?n? kuin --".

K?teni vaipui ja ryhdyn miettim??n lukemaani. Samalla pelk?sin kuitenkin, ett? tuonsuuntaiset ajatukset kiihoittaisivat hermojani. P??tin nyt lujasti pysytt?? henkiset voimani kyllin joustavina voidakseni kest?? kaiken ihmeellisen, tuli sitten mit? tuli. Y? kului. Nousin reippaasti, laskin kirjeet p?yd?lle, kohensin tulta, joka leimusi iloisesti, ja avasin Macaulayn teoksen. Jotensakin rauhallisesti luin l?hemm?s puoli 12, jolloin heitt?ydyin vuoteelleni ja k?skin palvelijani menn? huoneeseensa. Kielsin h?nt? sulkemasta v?liovea ja k?skin h?nen pysytell? valveilla. Noin kaksikymment? minuuttia sen j?lkeen tuntui minusta kuin olisi hyvin kylm? viima pyyhk?issyt poskiani. Ovi oikealla, joka johti eteiseen, n?ytti auenneen, mutta ei -- kiinnih?n se olikin. K??nsin katseeni vasemmalle, ja n?in kuinka kynttil?ni liekki liehui edestakaisin kuin vedossa. Samassa silm?nr?p?yksess? luisui kelloni, joka oli p?yd?ll?, aivan revolverini vieress?, hiljaa, kuin n?kym?tt?m?n k?den kuljettamana ja katosi. Hypp?sin pystyyn, sieppasin toiseen k?teen revolverini, toiseen miekkani, sill? en halunnut n?hd? aseitteni menev?n samaa tiet?. N?in varustettuna etsin kelloani kaikkialta lattialta, mutta sit? vain ei miss??n n?kynyt.

Nyt kuului kolme hidasta ly?nti? vuoteeni p??puolesta.

-- Tek? koputatte, herra? huusi palvelijani.

-- En, ole varuillasi.

Nyt hyp?hti koira yl?s, nosti korvansa pystyyn ja liikkui nopeasti edes ja takaisin. Se katsoi minua niin puhuvasti silmiin, ett? koko huomioni nyt kiintyi siihen. ?kki? kohottausihe se hiljaa, joka karva pystyss? seisoi se liikkumattomana kuin kiinni naulattuna, silmiss??n hurja ilme. En joutanut kuitenkaan en?? koiraani tarkastelemaan. Palvelijani rynt?si huoneestaan.

Jos koskaan olen n?hnyt kauhua ihmis-haahmossa, oli se t?ll? hetkell?. En olisi miest? tuntenut, jos h?n olisi kadulla vastaani tullut, niin muuttuneet olivat h?nen kasvonsa. H?n lensi ohitseni ja huusi ??nell?, jonka tuskin uskoin h?nen huuliltaan tulevan: "Juoskaa mink? voitte, h?n on takanani."

H?n kiskasi eteiseen menev?n oven auki ja kiiruhti pois. Seurasin h?nt? tahdottomasti, koetin h?nt? kutsua takaisin, mutta minusta v?litt?m?tt? lenn?hti h?n alas portaita pit?en tuskin k?sipuusta kiinni, vet?isi alaoven auki ja -- kuulin ainoastaan sen paukahtavan kiinni ja niin olin yksin kauhujen talossa.

Tunnustan hetkisen arvelleeni seurata palvelijaani, mutta ylpeys ja uteliaisuus pid?ttiv?t minua raukkamaisesta paosta. Menin j?lleen huoneeseeni, suljin oven ja l?henin varovasti pient? huonetta, mutta en l?yt?nyt mink??nlaista selityst? palvelijani kauhuun. Viel?kin kerran tutkin sein?t, hakien salaovea, mutta ei pienint?k??n merkki? eik? rakoa n?kynyt tapeteissa. Miten ihmeess? oli se, joka palvelijaani s?ikytti, oli se sitten mik? oli, p??ssyt sinne muuten kuin huoneeni kautta?

Menin huoneeseeni takaisin, suljin ja salpasin pienen huoneen oven, asetuin tulisijan luo seisomaan, odottaen mit? nyt tapahtuisi.

Nyt huomasin, kuinka koirani painautui huoneen nurkkaan ik??nkuin olisi se todella koettanut menn? sein?n l?pi. Menin koiraparkani viereen ja puhuttelin sit?, mutta se oli niin kauhun vallassa, vaahto suussa purren hampaitaan, ett? se olisi varmasti purrut minua, jos olisin siihen koskenut. Se ei n?ytt?nyt minua tuntevan. Ainoastaan se, joka on jossain el?intarhassa n?hnyt kaniini-paran k??rmeen edess? painautuvan vapisevana nurkkaan, voi kuvitella koiraparkani hirveit? kauhuntuskia. Kun huomasin kaikki rauhoitus-yritykset turhiksi ja pelk?sin koiran kuolaa myrkylliseksi kuin vesikauhuisen, j?tin sen siihen ja otin j?lleen Macaulay-kirjan. Hetkisen kuluttua huomasin jotain olevan kynttil?n ja kirjani v?liss?, sill? varjo lankesi lehdelle. Katsahdin yl?s, ja n?in jotain, jota minun on vaikea, tuskin mahdollista oikein kuvata. Edess?ni oli jotain h?m?r??, joka itsest??n muodostui ik??nkuin ilmasta, ja jolla oli hyvin ep?m??r?iset ??riviivat. En voi sanoa sit? inhimilliseksi olennoksi, ja kuitenkin se hyvin paljon muistutti ihmist? tai oikeammin ihmisen varjoa. Kuta kauemmin katselin, sit? selvemmin n?in valon ja varjon erottautuvan toisistaan ja haamun suuruus yh? kasvoi, kunnes sen yl?osa ulottui kattoon saakka. Siihen tuijottaessani tunsin j??kylm?n henk?yksen. Vaikka olisi j??vuori ollut edess?ni, ei se olisi minua enemm?n v?risytt?nyt eik? kylmemm?sti hohtanut. Minun yh? tuijottaessani tuohon kauheaan, n?ytti minusta , kuin n?kisin kaksi silm??, jotka tuolta ylh??lt? minua katsoivat. Hetkisen olisin ollut valmis v?itt?m??n silm?t n?hneeni, mutta seuraavassa silm?nr?p?yksess? ne jo katosivat ja silloin n?kyi kaksi sinert?v?? valons?dett? virtaavan h?m?r?n l?pi. Ne todellakin tulivat siit? paikasta, jossa ?sken olin ollut silm?t n?kevin?ni. Koetin puhua -- ??nt? en saanut.

Pelk??nk?? ajattelin itsekseni. En, pelkoa en tunne. Koetin nousta -- mahdotonta -- n?kym?t?n voima pid?tti minua. Outo tahto hallitsi minua, ik??nkuin tuli ja myrsky ovat ihmist? v?kev?mm?t. Ja nyt, kun t?m? ajatus minussa selvisi -- sai minussa sellainen h?mm?stys vallan, etten voi sit? kuvailla. Ainoastaan ylpeyteni pid?tti minua -- ei suinkaan rohkeuteni. H?mm?styst? t?m? on, eik? pelkoa; -- niin kauan kuin pid?n t?t? ainoastaan mielikuvitukseni luomana, ei minulla ole mit??n h?t??. Ojensin ?kki? k?teni aseitani kohden, mutta silloin minua nyk?istiin oudosti ja k?teni vaipui alas. Ja nyt, jotta kaameus olisi t?ydellinen, alkoi kynttil?n liekki pienenty?; se ei sammunut, mutta sen valo n?ytti pienenemist??n pienenev?n. Samaten k?vi tulen pes?ss? ja hetkisen kuluttua vallitsi huoneessa t?ydellinen pimeys. H?t?, jonka tunsin ajatellessani olevani yksin pime?ss? sen tuntemattoman kanssa, jonka voiman ?sken niin hyvin olin kokenut, her?tti vastavaikutuksen hermostossani. Kauhistus oli nyt tullut sille asteelle, ett? tulisin hulluksi ellen voittanut lumousta. Voitin sen. Sain ??nenk?ytt?ni j?lleen, vaikka se olikin kuin parkaisu. Muistan sanoneeni: "En pelk??, sieluni on syyt?n."

Samalla sain voimia nousta. S?kkipime?ss? menin ikkunan luo -- vedin verhot edest? ja avasin luukut -- ainoa ajatukseni oli: valoa! Kun n?in kuun rauhallisena, korkeana ja kirkkaana yll?ni, tunsin sellaista iloa, ett? se korvasi minulle kaikki kauhut. Tuolla oli kuu, tuolla olivat aution, tyhj?n kadun kaasuliekit. K??nnyin taasen huoneeseen p?in. Kuu valaisi heikosti ja ainoastaan osaksi sen pimeit? sopukoita, mutta siell? oli nyt kuitenkin valoa. Se ep?m??r?inen joku oli kadonnut, ainoastaan synkk? tummuus, ik??nkuin varjon varjo, n?kyi vastakkaisella sein?ll?. Katseeni sattui vanhaan py?re??n mahonkip?yt??n, jolla ei ollut mit??n liinaa. Silloin tuli er?s k?si n?kyviin ranteeseen saakka. Se n?ytti olevan lihaa ja verta kuin omani, mutta se oli vanhemman ihmisen -- kuiva, ryppyinen ja pieni -- naisen k?si. Se tarttui hiljaa molempiin p?yd?ll? oleviin kirjeisiin -- k?si sek? kirjeet katosivat. Taasen kuului uudistuvan s?ngynreunaa vastaan ne kolme ly?nti?, jotka olin kuullut ennenkuin t?m? kummittelu alkoi. Kun kolina oli ohi, t?risi huone tuntuvasti, ja joka suunnalta sukeltausi esiin pieni? palloja, kuin kimaltelevia vesikuplia, kaiken v?risi?, vihreit?, keltaisia, tulipunaisia ja taivaansinisi?. Yl?s ja alas, tuonne, t?nne, ylitse ja alitse, kuin pienet virvatulet liikkuivat kipin?t hitaasti ja nopeasti, oikullisesti. Er?s tuoli alkoi liikkua ilman mit??n n?kyv?ist? apua hitaasti sein?n luota eteenp?in ja pys?htyi v?h?n matkan p??h?n minusta p?yd?n ??reen. ?kki? kasvoi tuolista ik??nkuin naisen haamu. Se oli niin selv? kuin el?v? ihminen ja kuitenkin kalpea kuin ruumis. Ne olivat nuorekkaat, kauniit, mutta kummallisesti surulliset kasvot. Kaula ja olkap??t olivat paljaat, muu osa haamua oli valkoiseen vaippaan k??ritty. Se silitteli kellert?vi?, hartioille lankeavia hiuksiaan. Katseensa oli lakkaamatta oveenp?in suunnattuna, h?n n?ytti kuuntelevan, vakoillen odottavan. Huoneen per?ll? olevan haamun varjo n?ytti tummemmalta ja viel? kerran olin n?kevin?ni palavat silm?t, jotka ylh??lt? tarkastelivat naisen haamua. Ovesta, vaikkei se auennutkaan, astui sis??n aivan selv?, tuhkanharmaa, nuoren miehen haamu. H?nell? oli 18:nnen vuosisadan kuosien mukainen tai ainakin niit? muistuttava puku. Sek? miehen ett? naisen haamu, vaikkakin olivat aivan selv?t, oli kuitenkin aineeton; niihin oli mahdoton tarttua kiinni, ne olivat haamuja, joissa oli jotain ristiriitaista, jotain toisiaan vastustelevaa. Molemmat olivat samalla sek? naurettavia ett? pelottavia vaivaloisesti pynt?tyiss? vanhanaikaisissa puvuissa, joiden pitsit, r?yhel?t ja soljet olivat tehdyt aivan hovipukujen tarkkuudella. T?m?n lis?ksi tuli heid?n aavemainen hiljaisuutensa ja kalmankalpea ulkomuotonsa. Siin? hetkess?, kun naisen haahmo tahtoi l?het? miehen haahmoa, irtautui varjomainen ilmi? sein?st? ja kaikki kolme olivat h?m?ryyteen verhoutuneita. Niin, aamun ensi sarastuksessa n?ytti kuin olisivat molemmat olleet tuon varjohaamun vallassa, joka kohottausi heid?n ylitsens?. Nyt ilmaantui verinen merkki naisen-haamun rintaan. Miehen haamu nojautui kummitus-miekkaansa vastaan, veri tulvi pitkin h?nen r?yhelyksi??n ja pitsej??n ja taasen nieli varjohaamu heid?t ja he kaikki kolme katosivat. Taasen ilmaantuivat kirjavat, loistavat pallot, purjehtien, tulvehtien ja keinuen ymp?ri, ja lis??ntyen yh?; niitten liikkeet tulivat yh? ep?m??r?isemmiksi.

Tulisijan oikealla puolella olevan vaates?ili?n ovi aukesi ja aukosta astui esiin vanha nainen kirjeit? k?dess??n, samat kirjeet, jotka k?si t?t? ennen oli ottanut p?yd?lt?. H?nen j?ljest??n kaikui askeleita. H?n k??ntyi kuulostaen ymp?ri, aukaisi sitten kirjeet ja n?ytti lukevan, mutta h?nen olkansa ylitse katsoivat kalpeat kasvot, jotka n?yttiv?t kuuluvan jollekin kauan sitten hukkuneelle. Ne olivat p?h?ttyneet, kalvenneet ja vesihein?? riippui h?nen m?r?ss? tukassaan. Naisen jalkojen juurella n?kyi kuin kuollut ruumis ja sen vieress? vapisi kurja, likainen lapsi, jonka poskilla oli n?lk?kuoleman merkit ja silmiss? pelko ja vavistus. Ja kun tarkemmin aloin katsella vaimoa, katosivat rypyt ja viivat ja kasvot muuttuivat nuorekkaiksi, mutta vakaviksi, koviksi. Tuo mahtava varjohaamu liikkui taas eteenp?in ja kietoi kaikki kolme haamua varjoonsa kuten se ?sken oli verhonnut ne kaksi. Mit??n muuta ei j??nyt n?kyviin kuin tuo varjohaamu, jota lakkaamatta tarkastin; n?in siin? taas kaksi silm??, ilke?t? k??rmeensilm?? kiiluvan. Ja valopallot nousivat ja laskivat ja kiitiv?t ep?tasaisesti ja hurjasti virvaratojaan keskell? kalpenevaa kuun valoa, ja palloista tuli esiin kuin munankuorista ilkeit? matoja, verett?mi? ja inhoittavia katsella. Voin verrata niit? ainoastaan elukoihin, joita n?kee vesipisarassa mikroskoopin alla; l?pin?kyvi? olentoja, notkeita, liikkuvia, toinen toistaan ajavia, niellen toinen toisiansa. ??rett?m?n pieni? olioita, jotka kuitenkin saattoi n?hd? paljaalla silm?ll?. Niiden rata oli m??r??m?t?n, ne l?heniv?t minua yh? nopeammin ja aina taajemmissa joukoissa sek? hyppiv?t oikean k?sivarteni ylitse, jonka pidin tiet?m?tt?ni ojennettuna kuin valmiina suojaamaan itse?ni ilkeilt? otuksilta. Monesti kosketti minua joku, mutta se ei tullut heist?, n?kym?tt?m?t k?det tyrkk?siv?t minua. Kerran tunsin j??kylmien, ohuitten sormien otteen kurkullani. Ymm?rsin aivan selv?sti, ett? olin hengenvaarassa, jos pelkoni saisi vallan. Sen t?hden keskitin kaiken voimani yhteen ainoaan -- rautaisella tahdonvoimalla noita vihollisvoimia vastustamaan. K??nsin kasvoni varjohaamusta pois ja varsinkin noista kauheista k??rmeensilmist?, jotka nyt olivat selv??n n?kyviss?. Tiesin varmasti, ett? niiss?, eik? miss??n muualla ymp?rill?ni, oli niin voimakas paha tahto, ett? se pystyi murtamaan minun tahtoni. Heikko aamunsarastus alkoi punoittaa kun tulipalon l?heisyydess? ja nuo pienet madot sukeltausivat kuin palavan liekin sis??n. Taasen t?risi koko huone, taasen kuului kolme kolkutusta. Ep?m??r?inen varjohaamu verhosi taasen kaiken, ik??nkuin siit? olisi kaikki l?htenyt ja siihen kaiken t?ytyi palata.

Kun h?m?r? haihtui, oli my?s varjohaamu kadonnut, ja yht? hitaasti kuin kynttil?ist? tulet olivat sammuneet, syttyiv?t ne j?lleen, samaten my?s tuli uuniin. Koko huone oli tuossa niin rauhallisena kuin ei siin? ik?n? mit??n outoa olisi tapahtunutkaan. Molemmat ovet olivat lujasti lukitut, my?s palvelijanhuoneen ovi oli kiinni. Koira makasi samassa nurkassa, johon se niin suonenvedontapaisesti oli painautunut. Kutsuin sit? -- se ei liikahtanut, menin likemm?ksi -- el?inparka oli kuollut. Silm?t olivat pullistuneet p??st?, kieli riippui ulkona ja turpa oli vaahdossa. Otin sen syliini, koetin tulen edess? her?tell? sit? eloon -- mahdotonta. Suruni lemmikkini kadottamisesta oli sit? suurempi, koska en voinut olla vapaa omantunnon tuskista. Minun t?ytyi syytt?? itse?ni sen kuolemaan syyp??ksi, sill? en voinut muuta otaksua kun ett? se kuoli kauhusta. Mutta kuinka h?mm?styink??n n?hdess?ni, ett? sill? oli niska poikki, sill? kun l?hemmin tarkastin, huomasin sen kaulanikamien v??ntyneen irti selk?rangasta. Eik?h?n se ollut tapahtunut pime?ss? ja samallaisen k?den kautta kuin minunkin oli? Eik?h?n inhimilliset voimat sittenkin olleet koko ajan vaikuttaneet tapahtumiin t?ss? huoneessa? Monta syyt? n?ytti olevan t?h?n otaksumiseen. Todistaa en sit? voi, voin ainoastaan yksinkertaisesti kertoa mit? omilla silmill?ni n?in. Lukija voi itse tehd? omat johtop??t?ksens?.

P?iv?n nousuun saakka ei mit??n en?? tapahtunut. Ensim?isen auringons?teen esiin pilkist?ess? j?tin kummitustalon. Ennenkuin l?hdin, k?vin kerran viel? siin? pieness?, tyhj?ss? huoneessa, josta ei ole ulosk?yt?v??, ja jossa olin palvelijani kera vankina. En voinut olla ajattelematta, ett? sill? voimalla, joka kaiken kauhun oli saanut aikaan, oli sijansa juuri tuossa pieness? huoneessa. Vaikkakin menin sinne nyt selv?ll? p?iv?ll? ja aurinko kirkkaasti loisti likaisten ikkunaruutujen l?vitse, valtasi minut j?lleen y?n kauhu. En voinut pakottaa itse?ni olemaan siell? enemp?? kuin noin puoli minuuttia. Menin portaita alas ja taasen kuulin edell?ni askeleita; ja kun suljin oven, olin kuulevinani hiljaista naurua.

Menin kotiin. Otaksuin sielt? l?yt?v?ni karkuripalvelijani, mutta h?n ei ollut sinne palannut. Seuraavinakaan p?ivin? en h?nest? mit??n kuullut, kunnes vihdoin sain h?nelt? Liverpoolista seuraavan kirjeen: "Kunnioitettavin herra, pyyd?n n?yrimmin teilt? anteeksi, vaikka tuskin voin toivoa ett? pid?tte minua sen arvoisena, olkoonpa ett? tekin -- mist? taivas kuitenkin lie teit? varjellut -- n?itte sen mit? min? n?in. Minusta tuntuu ett? vuosia kuluu, ennenkuin p??sen entiselleni. En en?? kelpaa palvelijaksi, siit? ei ole ep?ilemist?k??n, sent?hden matkustan lankoni luo Melbourneen. Huomenna laiva l?htee. Mahdollisesti rauhoitun j?lleen t?ll? pitk?ll? matkalla. Kymmenenkin kertaa p?iv?ss? h?tk?hd?n ja joka j?seneni vapisee; minusta tuntuu niinkuin tuo olisi yh? takanani. Pyyd?n teit? n?yrimmin, arvoisa herra, l?hett?m??n kaikki sinne j??neet tavarani ja loput palkastani ?idilleni Walworthiin. -- Johan tiet?? h?nen osoitteensa."

Kirje loppui monilla anteeksi pyynn?ill? sek? yksityiskohtaisilla selityksill? asioista, jotka koskivat h?nen palvelustaan.

Varmaankin lienee monelle t?m? pako Australiaan todistuksena siit?, ett? t?m? mies oli tavalla tai toisella petollisessa yhteydess? y?n tapahtumien kanssa. En v?it? n?it? otaksumisia vastaan, mutta luulen kuitenkin, ett? ne ovat suurimmalle osalle helpoimpana selityksen? n?ihin yliluonnollisiin asioihin.

Illalla palasin j?lleen kummituspaikalle hakemaan tavaroitani ja koiraparkani ruumista. Ei minua silloin mik??n h?irinnyt, eik? mit??n outoa sattunut, paitsi ett? portaita noustessani ja laskeutuessani kuulin j?lleen askeleiden sipsuttavan edell?ni.

L?hdetty?ni talosta menin herra J:n luo ja tapasin h?net kotoa. Annoin avaimen h?nelle takaisin, vakuuttaen ett? uteliaisuuteni oli t?ydellisesti tyydytetty. Rupesin juuri kertomaan h?nelle, mit? oli tapahtunut, kun h?n keskeytti minut ja sanoi kohteliaasti, ett? h?n oli kadottanut kaiken mielenkiinnon salaisuuteen, jonka perille ei kuitenkaan koskaan p??sisi. Siit? huolimatta p??tin ainakin kertoa kirjeist?, jotka olin lukenut, sek? niitten kummallisesta katoamisesta ja kysyin h?nelt?, luuliko h?n niitten olevan osoitettuja ?sken kuolleelle talonhoitajattarelle; eik?h?n h?nen el?m?st??n l?yt?isi vastausta niihin h?m?riin otaksumiin, joihin kirjeiss? viitattiin?

J. n?ytti h?mm?styneelt? ja hetkisen mietitty??n sanoi h?n: En tied? paljoa tuon vaimon entisist? el?m?nvaiheista, ainoastaan sen, ett? h?n on ollut perheeni tuttu. Kuitenkin her?t?tte muistooni jotain h?nelle ep?edullista. Tahdon ottaa asiasta selkoa ja aikanaan kertoa teille tulokset. Mutta jos h?n olisikin johonkin rikokseen syyp?? ja me uskoisimme siihen, ett? olennon, joka on t??ll? maan p??ll? ollut jonkun selvitt?m?tt?m?n rikoksen tekij?n? tai uhrina, t?ytyisi palata ja rauhattomana haamuna k?yskennell? sill? paikalla jossa rikos on tapahtunut, niin t?ytyy minun vastata t?h?n, ett? talossa kuului kolinaa ja n?kyi outoja n?kyj? jo ennenkuin t?m? vanhus siell? kuoli. Te hymyilette, mit? tahdotte sanoa?

-- Luulen ett? jos p??semme asiasta selville, huomaamme kyll? inhimillisten olentojen vaikutusta n?iss? tapahtumissa.

-- Mit?? Te pid?tte siis koko kummittelua ainoastaan petoksena? Ja mist? syyst??

-- En petoksena sanan t?ydess? merkityksess? -- enemp?? kuin sit?k??n, jos voisin, esimerkiksi syv??n uneen vaipuneena, josta ette minua voisi her?tt??, vastata kysymyksiin selvyydell?, joka hereill? ollessani olisi minulle mahdotonta. Jos voisin sanoa teille, paljonko rahaa on kukkarossanne, tai lukea ajatuksenne, niin en pit?isi sit? petoksena enemp?? kuin yliluonnollisenakaan. Olen silloin tiet?m?tt?ni el?inmagnetismin vaikutuksen alaisena, jota joku kaukana oleva, minulle ennen tuntematon henkil?, minua kohtaan suuntaa. L?ytynee kai el?ins?hk?lle sukua oleva, jopa voimakkaampikin voima; -- ennen muinoin sit? sanottiin magiaksi, salaisvoimaksi tai -opiksi. Mahdollisesti sellainen voima on my?s vainajissa, nimitt?in niin, ett? sen vaikutus ulottuu ainoastaan joihinkin m??r?ttyihin ajatuksiin ja muistoihin, eik? siihen osaan, jota oikeastaan sanomme "sieluksi", sill? se on kuoleman j?lkeen kaikesta maallisesta irti. Se voima ulottunee, kuten sanottu ainoastaan siihen osaan, joka on maallinen ja synnillinen, ja siten aistiemme k?sitett?viss?. T?m? on kuitenkin vanhentunut teoria, jota en voi arvostella. Sittenk??n en mitenk??n usko niit? voimia, jotka t?ss? toimivat, yliluonnollisiksi. Sallitteko minun esimerkill? selitt?? teille, mit? tarkoitan. Paracelsus pit?? seuraavaa koetta helppona ja my?hemm?t kirjailijat uskovat siihen my?skin. Kukka kuolee, te poltatte sen. Olkoon kukka millainen tahansa, tuhkana ei sit? miksik??n tunne. Kuitenkin voi kemiallisen prosessin avulla kukan tuhkasta saada v?rispektrumin, joka hyvin muistuttaa tuota el?v?? kukkaa. Samoinhan voi olla el?vien ihmistenkin laita. Sielu on poissa, kuten tuoksu, kukan sielu. Kuitenkin voi synnytt?? v?ri-ilmi?n, jota taikauskoiset voivat pit?? poismenneen sieluna. Se ei ole muuta kuin kuolleen ruumiin kuva. Siten on my?s selvitett?viss? se, ett? kaikkein parhaistakin kummitusjutuista aina s??nn?llisesti puuttuu -- kaikki sielullinen, ylev? henki. Kummitukset esiintyv?t enimmiten v?h?p?t?isten tai aivan olemattomien syiden vuoksi, puhuvat harvoin ja silloinkin tuskin mit??n, joka kohoaisi jokap?iv?isten ajatusten tasoa ylemm?s. Amerikalaisilla spiritisteill? on kokonaisia nidoksia suorasanaista ja runomittaista kirjallisuutta, joka muka olisi suurten kuolleiden kuten Shakespeare'n, Baco'n, ja luoja tiesi keiden sanelemaa. Vaikka tarkastelisimme parhaita t?llaisia vainajien ilmoituksia, eiv?t ne ole hituistakaan parempia, kuin mit? tavallisin lahjakas kasvatuksen saanut kuolevainen voi kuvitella. Ne ovat paljoa huonompia kuin mit? Baco, Shakespeare ja Plato sanoivat ja kirjoittivat elossa ollessaan. Silmiinpist?v?? on my?s, etteiv?t ne sis?ll? ainoatakaan uutta ajatusta.

-- Min? puolestani pid?n kaikkia n?it? ilmi?it? ainoastaan ajatuksina, jotka jollain tuntemattomalla tavalla kulkevat kuolevaisen aivoista toiseen. Olkoonpa, ett? p?yd?t itsest??n liikkuisivat, pirulliset haamut n?ytt?ytyisiv?t salaper?isen s?dekeh?n ymp?r?imin? tai ruumiittomat k?det sukeltaisivat esiin ja tarttuisivat kiinni n?kyviin esineihin, tai ett? joku h?m?r?, outo, kuten min? n?in, saisi veremme j?hmettym??n. Uskon varmasti, ett? kaikki ainoastaan olisi vierasten aivojen "s?hk?lankojen" kautta tapahtunutta vaikutusta aivoihini. L?ytyy luonnollisia s?hk?voimasia ruumiita ja n?m? voivat aikaansaada magneettisia ihmeit?; toisissa on taas jonkunmoista luonnollista fluidumia, s?hk??, jos niin tahdotte, ja nekin voivat tehd? s?hk?ihmeit?. Molemmat eroavat "normaali"-tieteest? ja ovat sille aivan tarkoituksettomia, tuloksettomia ja arvottomia. Ne eiv?t vie mihink??n korkeaan p??m??r??n, ja sent?hden ei maailma niist? v?lit? eik? todellinen tiede ole t?t? voimaa ihmisess? viljellyt. Uskon varmasti, ett? kaikella, mit? kuulin ja n?in, on lihasta ja verest? oleva olento, kuten min?kin, kaukaisena aikaansaajana ja t?ydellisesti tiet?m?tt?m?n? seurauksista. Luulen, ett? t?st? syyst? ei kaksi henkil??, kuten kerroitte, ole samaa kokenut. Jos koko kummittelu johtuisi tavallisesta petoksesta, olisi koneisto niin j?rjestetty, ett? vain pienet poikkeukset tavallisesta olisivat mahdollisia. Jos ne olisivat yliluonnollisia, luojan sallimuksella toimivia voimia, olisi niill? varmasti joku p??m??r?. N?m? ilmi?t eiv?t kuulu kumpaankaan luokkaan. P?invastoin olen vakuutettu siit?, ett? ne l?htev?t aivoista, jotka ovat kaukana meist?, ja ett? n?m? aivot eiv?t tarkoituksella aiheuta sit?, mit? tapahtuu, vaan ett? n?m? tapahtumat vain kuvastavat niiden harhailevia kirjavia, v?h?n vaihtelevia puolinaisia ajatuksia. Lyhyesti, se mit? on tapahtunut, ei ole ollut mit??n muuta kuin tuollaisten aivojen todellistuneita unia, aivojen, jotka todella voivat osittain ruumiillistua. N?ill? aivoilla lienee suunnaton voima, niin ett? se voi panna liikkeelle pahansuopia ja h?vitt?vi? v?likappaleita, sill? sellainen voima oli selv?sti koirani tappanut. Todenn?k?isesti olisi se tappanut minutkin, jos olisin joutunut samallaisen pelon valtaan kuin koira, elleiv?t j?rkeni ja henkiset voimani olisi antaneet minulle vastustusvoimaa.

-- Sek? on tappanut koiranne? Seh?n on kauheata!

-- Todellakin, on hyvin outoa, ettei mit??n el?imi? koskaan ole saatu viihtym??n t?ss? talossa, ei edes kissaakaan; ei ole siell? n?kynyt rottia eik? hiiri?k??n. El?imet varmaan tuntevat vaistollaan heille kuolettavien voimien vaikutusta. T?ss? kohden on ihmisen ymm?rrys v?hemm?n luotettava. Mutta kylliksi t?st?. Ymm?rr?ttek? teoriani?

-- Kyll?, ainakin osapuilleen, ja hyv?ksyn mielell?ni mink? hyv?ns? j?rkev??n p?in olevan selityksen mieluummin kuin uskon t?ss? haamujen ja tonttujen peli??n pit?v?n -- sill? neh?n kuuluvat lastenkamariin. Mutta mit? ihmeess? teen min? talolle?

-- Sanon teille, miten teid?n on t?h?n asiaan ryhtyminen. Se otaksuma ett? tuo pieni kalustamaton huone makuuhuoneen vieress? on koko kummittelun l?ht?paikka, n?ytt?? minusta ep??m?tt?m?n varmalta. Aivan tosissani annan siis teille sen neuvon, ett? revitte muurit ja h?vit?tte koko huoneen. Huomasin nimitt?in, ett? se on rakennettu muista huoneista ulkonevasti erikseen takapihalle ja ett? sen siis taloa vahingoittamatta voi h?vitt??.

-- Luuletteko todellakin, ett? jos sen tekisin, nuo s?hk?virrat sill? h?vi?isiv?t?

-- Koettakaa. Olen niin varmasti vakuutettu siit?, etten erehdy, ett? mielihyv?ll? otan osalleni puolet kustannuksista, eritoten jos viel? uskotte minulle ty?n johdon.

-- Se ei tule kysymykseenk??n, kustannukset maksan itse, kaikesta tulette saamaan tarkat tiedot.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet