Read Ebook: Mäenkylän maitomies: Romaani by Vilde Eduard Patajoki Selma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1566 lines and 48810 words, and 32 pages

Translator: Selma Patajoki

Produced by: Timo Ervasti and Tapio Riikonen

M?ENKYL?N MAITOMIES

Romaani

Kirj.

EDUARD VILDE

Virosta suomentanut

Selma Patajoki

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Ahjo, 1920.

Ensimm?inen luku.

Tavallisesti noin kello yhdeks?n aikaan haukottelee herraskartanon p??rakennuksen uninen ulko-ovi ja p??st?? herran ulos, sill? juuri silloin, aamiaisen j?lkeen, alkaa Ulrik von Kremer ensimm?isen kiertokulkunsa omilla tiluksillaan asuessaan siell? kes?isin Yrj?np?iv?st? Mikkelinp?iv??n -- yksin niinkuin ainakin.

Vaatetuksessaan ei M?enkyl?n is?nt? tarjoa n?kij?lle vuosim??riin silm??hivelev?? vaihtelua: sama muotonsa menett?nyt tummansininen sheviottitakki vaaleaksi istuttuine takamuksineen ja vanhuuttaan kiilt?vine hihoineen ja helmoineen, sama sininen liivi kuivine ja tuoreine ruokatahroineen, jotka todistivat, etteiv?t herra Kremerin aamiaisp?yd?lt? milloinkaan puuttuneet pehme?ksi keitetyt munat, sama vanhuuttaan vihert?v? musta lippalakki, jonka lipasta oli kiilto h?vinnyt ja jonka p??llys oli edest? painunut notkoon, samaten kuin vihdoin viimein nuo harmaa- ja ruskeajuovaiset englantilaiset housut, joitten polvet ja lahkeet eiv?t puhu v?hemm?n harrasta kielt? kauneuden ja hyvinvoinnin katoavaisuudesta eiv?tk? anna tuta herraa. Aavistuksen varakkaasta ihmisest? antaa ainoastaan paksun sinettisormuksen kilvenmuotoinen nasta etusormen suunnattoman suuren nystyr?n takana, liiveiss? n?kyv? punaiselta helottava t?yht?ompeleinen panssari samoinkuin vitjoissa riippuva, sangen harvoin n?kyviss? oleva Genfin kultakronomeetteri, mik? n?ytt?? i?nikuiselta perint?kalulta, vaikkakin kuviot sen lommahtaneesta kotelosta jo aikoja sitten ovat h?vinneet.

Mutta mies itse -- ymp?rist?n intelligenssi nimitt?? h?nt? M?enkyl?n Bismarkiksi, koska h?n pilakuvan mukaan on yhdenn?k?inen Saksan valtakunnankanslerin kanssa -- mies itse on siin? jo kest?v?ss? vanhuuden i?ss?, jolloin tusinakaan silmien ymp?rill? lis??ntyvi? kurttuja ja jokunen uusi ryppy leuan alla ei muuta muotoa, yht? v?h?n kuin hiukan runsaampi parran kuurakaan, niskan k?yryys ja polven kankeus. Kremerit vanhenevat yleens? hitaasti -- saattaa olla, etteiv?t he syntyiss??nk??n ole nuoria. --

Astuttuaan kapealta kivirapulta -- siin? on ainoastaan kolme astinta -- nurmikolle -- nurmi, tasainen nurmi peitt?? tihe?n? kaltevan talonedustan siksi kunnes se h?ipyy r?meikk??n -- asettaa herra von Kremer kintaattomat k?tens?, joista toinen pitelee jykev?? katajakeppi?, ristiin taakse ja alkaa verkalleen soutaa ankarana ja aina samallaisena niinkuin liiallisesti lastattu purjevene rakennuksen ymp?ri etel?npuoleiselle suunnalle. Rakennuksen ymp?ryst?? ja moision pihamaata -- niin ainakin v?itt?v?t monet ter?v?mm?t huomioiden tekij?t -- h?n tuskin milloinkaan katselee is?nn?n silmin. S??nn?llisesti k?ntii se katse juuri saappaittenk?rkien edell?. Ja jos se kuitenkin joskus eksyy katsomaan jotakin rakennusta, niin mumisee vanha herra jotakin, kohauttaa olkap?it??n, nykii viiksi??n ja ottaa kolme nelj? nopeampaa askelta.

"Verflixt -- der Dalles!"

Siell? on paljonkin sellaista, mik? pit?isi oleman toisin. On sellaista, mit? moision pienuuskaan ei anna anteeksi. Puhumattakaan navetasta ja tallista, jonka l?hell? paimen ei en?? uskalla puhaltaa torveensa, puhumattakaan olkikattoisesta, orjuuden aikaisesta v?entuvasta, mik? moision portin edustalle ei todellakaan ole koristeeksi ja kunniaksi, lainkaan puhumatta puutarhasta, johon hoidon puutteessa kauan sitten on tunkeutunut mets?? ja ryteikk??, jossa ei useihin marjoihin ja matoisiin vaapukkoihin kasva mit??n sy?t?v?? -- eniten kuitenkin itse asuinrakennus panee M?enkyl?n omistajan mumisemaan, vaikkeikaan usein, sen kuvan on aika tykytt?nyt ja Kremerin herra ei ole juuri tunneihmisi?.

"Verflixt -- der Dalles!"

Rakennus, niin v?h?p?t?iseksi ja vaatimattomaksi kuin se onkin suunniteltu, vastaten moision pieni? tiluksia, on keskentekoinen. Jo toista vuosikymment? sitten. Ja jolleiv?t ajat parane, josta valitettavasti yh? viel?k??n ei ole tietoa, niin se j??kin sellaiseksi. Ja jos vieras sit? kauempaa katsoisi, voisi h?n sit? pit?? sahalaitoksenakin, jollei se olisi joesta liian kaukana ja m?ell?.

Valmista on t?st? Tyrolin talonpoikaisrakennustyyliin suunnitellusta huvilasta vain alimmainen kivikerros; valkeaksi kalkitussa muurissa pilkottelevat ikkunat ilmaisevat rakennuksen rappeutuneisuutta. Mutta koko puinen toinen kerros, joka vasta antaa rakennukselle sen suunnitellun n??n, on surullisessa tilassa: suuresta py?re?st? kuistikosta ei ole siin? muuta kuin tukihirret, katon p??typuolesta vain parrut ja r?yst??t, ovista ja akkunoista laudoilla harvaan tukitut aukot sateen siniseksi huuhtomissa hirsiseiniss?. T?n? vuonna paikattu p?rekatto ja juuri valaistut savupiiput tekev?t kuvan katkonaiset viivat viel? kirjavammiksi. Rakennuksessa on jotakin j?ttil?isen luurankomaista, josta kotkat ovat kokonaan lihan raastaneet.

Ja kauniina rakennuksena voisi se olla maiseman keskikohtana, sill? paikka on kauneusaistilla valittu: pitk?n m?enselj?nteen korkein kohta ennen sen alenemista jokilaaksoon. Ylemm?st? kerroksesta olisi avara n?k?ala toisella puolen vihannan suoniitun l?pi kiemurrellen juoksevalle joelle, toiselta puolen n?kyy vesaikon reunustamia nurmikkoja ja niittyj? ja niiden takana korkealle kohoava kirkko, jonka akkunoihin n?kyy pohjoisessa ja l?nness? aaltomaisesti kohoava maa, tammilehtoja ja m?nty- ja kuusimetsikk?j? sek? p?hkin?puita ja nuoria koivikkoja vaihdellen, ja karjamaan kalpea kanervikkokin tumman vihreine happomarjapensaspilkkuineen tekee maiseman eritt?in vaihtelevaksi.

Ja siin? olisi rakennuksen pit?nyt olla valmiina! Kaikki S?rgveren sisarukset olivat olleet harvinaisen yksimielisi?: Ulrik saa herttaisen asumuksen, Ulrik saa rakennuksen, jota voi n?ytt??! Ja nyt -- --.

T?m?n kyll?stytt?v?n ja Baltian ritaristossa harvinaisen j?senen, jonka niskoille M?enkyl?n is?nt? panee syyn, sanotaan el?neen jo kolmatta polvea sitten Kremerien suvussa. Oli tullut pienoisena poikasena ja aikaa my?ten kasvanut t?ydeksi mieheksi. Otappa tieto, mist? h?n oikein tuli. Tuhlareita ja m?ss??ji? sanan t?ydess? merkityksess? ei ole perheess? ollut. J?? j?ljelle moision pehtoorien selitys: kiitt?m?t?n pellonpinta, laiska ja pitk?kynsinen rahvas ja liian runsas syntyv?isyys herraskartanossa, eritt?inkin tytt?riin n?hden. Mutta mik? kaikki ei est?nyt herroja pehtoreita itse??n lihomasta eik? liian pitk?n uskollisen palveluksen j?lkeen moisiota vuokraamasta tai omistamasta kaupunkitaloja.

Kuitenkin -- er??st? edellisen polven Kremerist?, joka oli kuluttanut paljon rahaa, joka oli auttanut Dallesta mieheksi, tiedet??n paljon puhua. H?ness? oli ilmennyt yll?tt?v?? kavaluutta kortinpeluussa, jonkavuoksi h?net pyhitettiin diplomaattikutsumukselle. Tietysti uskossa, ett? h?n tuottaisi kunniaa sukukunnalle ja is?nmaalle.

Kunnianhimosta ei Kremerej? voi sent?hden moittia. Sit? on heill? niin niukasti, etteiv?t he tavallista "kelpo maamiehenk??n" nime? suuren vaivankaan j?lkeen milloinkaan ole saaneet, ja ne harvat, jotka heist? koettivat onneaan sotav?ess? tai valtionpalveluksessa, p??stiv?t yh? toiset liikuttavalla ep?itsekkyydell? ohitsensa. My?sk??n ei muistella heid?n sitkeit? yrityksi??n p??st? ritarikunnan hallinnon kunniavirkoihin, viel? v?hemmin luonnollisesti pyrkimyksi? tieteen ja taiteen kautta tulla huomatuksi. Mutta kun nyt ei moneen sukupolveen ollut syntynyt ainuttakaan, johon Kremerien nerous niin sanoaksemme olisi keskittynyt, ei ainuttakaan sotamarskia, ei komentavaa kenraalia eik? ritariston esimiest?! Ja kun yht?kki? oli lapsonen, jolle korkeampi ura niin selv?sti viittoi -- -- kullanmurunen, miksik?s ei siis! Ja niin oli siit? Kremerist? tullut diplomaatti.

Mutta pian oli tullut ilmi, ett? portaitten, jotka viev?t ministeri?n virastosta konsulaattien ja l?hetyst?jen kautta toivottuun p??tekohtaan, t?ytyy olla paljon paksummin kullatut kuin mit? S?rgveren mets?kyl?ss? asuvat omaiset olivat kyenneet arvioimaan. L?hettil?s ja ministeri in spe oli valittanut rahanpuutteen ehk?isev?n virka-uraansa, etenkin p??sty??n vihdoin viimeinkin Lontoossa attach?-asteelle, ja raha-asioista huolimatta onnistuttuaan eritt?in hyvin kosionimispuuhissaan v?h?n ennen sit?. Vanhemmat kotona ja likeisimm?t sukulaiset tekiv?t ihmetelt?vi? uhrauksia, S?rgveren ja M?enkyl?n luottokassojen alle oli yh? enemm?n laskettu miinoja, mutta Lontoon attachean mielest? siin? kuitenkin oli liian v?h?n avustusta. Ja niin h?n oli j??nytkin attacheaksi, kunnes h?nelle oli er??n Englannin hovia l?hell? olevan Tory klubin korttip?yd?ss? rahapulan vuoksi sattunut jotakin, josta Kremerien sukuhistoria vaikenee, mutta mik? yleens? oli lopettanut G?tz von Kremerin diplomaattiuran. Omalle lapsuudenaikaiselle rakkaudelleen, nelj?n kuninkaan kirjalle, oli diplomaatti ollut koko virkapalvelusaikansa aivan intohimoisen uskollinen.

Miss? m??rin vanhat haavat, joita S?rgvere ja M?enkyl? potevat, ovat syyn? nykyisten Kremerien asemaan, ja millainen osa kuuluu herrasv?en personallisen tunne-el?m?n laskuun, on syrj?isen vaikea eritell?, ja olettaa t?ytyy, ettei se heille itselleenk??n ole syitten s?ikeit? my?ten selvill?. Tyydytt?k??n sent?hden pelkk??n tosiasiaan, ett? kaikki kuusi Kremeri?, jotka omistavat moision -- kolme sisarta ja kolme velje? -- el?v?t naimattomina. Paitsi Ulrikia, jota pieni M?enkyl? imett??, ovat kaikki toiset S?rgveren utarilla, vaikkakin kaikkein vanhin veli Adalbert nimellisesti sen moision omistajaa edustaa. Huolimatta Kremerien miltei pikkuporvarillisen yksinkertaisista el?m?ntavoista tuntuu heruttaminen tuollaisessa melko suuressakin utaressa, kun sen antimien pit?? riitt?? niin monelle, ett? Henrik von Kremerin, veljeksist? nuorimman, t?ytyy parantaa tulojaan kauppiaan tavoin -- h?nell? on virka moisionherrojen lainanantoyhti?ss? kaupungissa. Muuten voisi ehk? kysy?, joutaako h?n kylliksi tyydytt?m??n kahta vanhaa rakkauttaan: harvinaisia sikaari-imukkeita, tuhkatoosaa, lautasliinarenkaita ja taskuveitsi? ker?ilem??n ja pit?m??n huomattavasti helpomman palvelijattaren sijasta kuvankaunista pulskaa kamaripalvelijaa sis?kk?n?.

Kun nyt M?enkyl?n Kremer on aamuk?velyll??n, pysyy h?n tavallisesti uskollisena omalle periaatteelleen, mahdollisimman paljon varoen kaikkea, mik? panisi veren nopeammin kiert?m??n, sill? h?n tahtoo el?? kauan ja h?nen vasemmassa syd?menl?p?ss??n on vikaa. Senvuoksi liikkuu h?n hitaasti ja tasaisesti ja luovii kauempaa sellaisten ihmisten ohi, jotka voisivat h?nt? loukata -- enimm?kseen pehtorinkin, jonka niskoille h?n oli vieritt?nyt kaikki taloushuolet, sill? sen miehen tyynell? otsalla on aina niin paljon uusia aatroja, ?keit?, vankkureita ja paljon kalliimpiakin tarvekaluja luettavissa. Ja tupakanhimoa vastaan, jonka orjuuden l??k?ri h?nen syd?mens? vuoksi on kielt?nyt, taistelee h?n kuivin vehn?leivin, joita h?n ulos l?htiess??n ei unohda panna pitk?n takin takataskuun, ja ajatukset pysytt?? h?n huolella rauhallisissa, iloisissa, viattomissa asioissa, eritt?inkin S?rgveress?. Sill? talvinen ja kes?ll? pyh?p?iv?inen oleskelu yhdess? sisarten ja veljien kanssa S?rgveress? -- my?skin kaupunkilaisveli kuluttaa siell? joutoaikansa -- on oikeastaan koko h?nen maailmansa.

Siin? maailmassa vallitsee v?hint??n kuusi mielt? ja yksi ajatus, kuusi syd?nt? ja yksi ly?nti. Aiheen puoluemuodostuksiin ja sitkeisiin kamppailuihin voivat antaa sellaisetkin kysymykset, jotka eiv?t juuri koskettele Europan eik? suvunkaan kohtaloita -- kuten esimerkiksi: oliko liian v?h?inen sokerim??r? vai huono s?ilytyspaikka syyn? siihen, ett? Jakoba-sisaren marjakeitokset alkoivat k?yd?? ja kuinka monta kanaa kohden pit?? olla kukko, jotta ne hyvin munisivat? ja voiko kissaa niinkuin koiraakin pest? l?mpim?ll? vedell? ja saippualla? Puolueitten j?senm??r? vaihteli kahdesta aina kuuteen asti -- senmukaan, kuinka p?iv?nmittaan pysyt??n samoissa puheenaiheissa tai saadaan uusia, ja ottelu loppui s??nn?llisesti niin, ettei yht??n sotijaa ollut taistelukent?ll?: yhtaikaa hyp?ttiin p?yd?st? ja kadottiin l?iskis kukin omaan huoneeseensa, josta sitten aikojen takaa -- tuo aika saattaa vaihdella hyvin erilailla luonteenlaatujen mukaan, se voi kest?? tunnista aina kahteen p?iv??n asti, -- yksitellen j?lleen tultiin n?kyviin ?ljypuun oksa k?dess?.

Kuitenkin on Ulrik von Kremerin viallinen syd?menl?pp? tottunut sellaisiin veren liikehtimisiin. Niin tottunut, ett? sille ep?ilem?tt? olisi ollut sangen vahingollista olla ilman niit?. Mist??n hinnasta ei Ulrik vaihettaisi niit? tunteeseen, mik? h?nen poveaan kalvoi, kun h?n kerran oli S?rgverest? kauemmin poissa kuin viikonp?iv?t -- tunteeseen, mik? kiert?? ja kaivelee ja v?liin nostaa vedetkin silmiin, eritt?inkin iltaisin hiljaisuuden painostaessa ja v?ijyvien varjojen piiritt?ess? akkunoita. Niin? kertoina tulee vanhanherran tunneihminen syv?sti liikutetuksi.

Tavallisesti valitsee herra von Kremer aamuiseksi jalottelukseen, p??sty??n portista pajan eteen tienhaaraan, kaikkein pisimm?n tien -- sen, mik? vie karjakartanolle. Sama tie, -- huonosti hiekoitettu niinkuin kaikki muutkin M?enkyl?n tiet, syv?kuoppainen, kivinen ja savinen -- kulkee m?enrinnett? my?ten vaihtelevan vesaikon l?pi silloin t?ll?in v?l?yksitt?in muodostaen aukeamia, joista katse voi ulottua yli koko moision ahteen ja notkoisten nurmikkojen. Ja sitten tulee sorja hiekkakangasm?nnikk? ja lopuksi karjakartanon tasainen m?ennyppyl?, kuvastuen toisella puolen vasten turvesoita, toisella puolen vasten pient? kyl?kuntaa ja pellon- ja karjamaan ??rell? hajallaan olevia m?kkej?.

Sill? tiell? pys?htelee jaloittelija usein heng?ht?m??n. H?n istuu m?tt??lle tai heitt?ytyy nurmelle, ojentaa jalkansa suoraksi, heiluttelee keppi?, mumisee, haukottelee ja iloitsee tiet?ess??n, ett? el??, ett? on olemassa, eik? vain ole olemassa, vaan on olemassa M?enkyl?n kartanonherrana. On olemassa henkil?n?, jolla on viel? osa maapellosta, jonka kyljenalunen on oma, vastaansanomatta oma, ja miss? viel? voi vaatia ja k?ske?. Ja jota viel? kunnioitetaankin. Ja jonka ei ket??n tarvitse pel?t?. Ja hein? kasvaa, vilja kypsyy ja lehm?t lyps?v?t. Ja is?nn?t maksavat vuokraa ja kuudennusmiehet tekev?t kaiken ty?n. Ja -- niin -- -- hoh hoo! -- M?enkyl?n herran makeaan haukotteluun sis?ltyy kaikki, j?rjestelm? ja ohjelma.

Enimm?kseen pys?htyy herra von Kremer karjan luo, kun se sattuu olemaan h?nen tiens? varrella, ja silloin h?nen silm?ns? saavat is?llisen ilmeen ja is?llisesti liikkuvat h?nen pitk?t viiksens?. Sill? nuo satanelj?kymment? utaretta siell? -- enemm?n niit? valitettavasti ei ole, ja kaikkein parasta rotua eiv?t ne ole -- ne ovat h?nen taloutensa elonsuonet, h?nen herrallisen itsen?isyytens? p??tuet; vasta paljon niiden j?lkeen tulevat perunat ja vasta paljon j?lkeenp?in vilja, jos sit? liikeneek??n myyt?v?ksi. Ja M?enkyl?n herra kyhnytt?? Laatikkia ja Kyytikki? sarvien v?list?, ojentaa Punikin suuhun vehn?leip?palasen ja kunnioittaa karja-Tuomasta luottavaan s?vyyn tehdyin kysymyksin. Sill? Tuomasta h?n ei pelk??. Siin? miehess? ei ole mit??n, mik? syd?menl?pp?? jotenkin uhkaisi. Tuo pieni, sitke?hk? r?pp?silm? tuijottaa is?nt?? silmiin, niinkuin seisoisi h?nen edess??n itse vanha, ?kki? pilvist? tipahtanut ukko yli-jumala. Lakinkin sipaisee h?n p??st??n vasta sitten, kun toinen on jo k??nt?nyt selk?ns?. H?nell? ei ole mit??n valittamisen eik? tahtomisen syyt?.

Ja kun siis vanhaherra karjakartanossa, jolla nimell? k?sitet??n viel? yhteisesti moision riihe?, kivist? hein?latoa ja kahta turvelatoa, pient? tarkastusta on pit?nyt -- sill? nuo uudenpuoleiset ja senvuoksi verrattain siistit huoneet eiv?t ole vastenmielisen n?k?iset, -- ja kun h?n m?enpenkereelt? on ajankuluksi etsinyt mansikoita ja silkki?ispuita, pannut lujille pensaikossa moniaan siilin, sisiliskon tai tarhak??rmeen, k??ntyy h?n toista tiet?, laitumen alatse, takaisin kotiin, vieden mukanaan keitt?j?lleen p?iv?lliseksi ruokahalun, joka ei tee eroa p?yd?lle ladottujen parempien ja huonompien ruokien v?lill?. H?n sammuttaa janonsa portviinilasilla, mik? ei ole varsin kallista, ja nukahtaa pariksi tunniksi rehelliseen peltomiehen uinahdukseen.

Toisen hiukan pienemm?n kaaren risteilee herra von Kremer ehtoopuolella. Senj?lkeen seuraa p?iv?n kaikkein huvittavin kohta: lehm?nlypsyn tarkastaminen karjatarhassa. Kun h?n n?kee tuon eloisan n?ytelm?n: vet?vi? k?si?, sorisevia nisi? ja kuohuvia kiuluja, vie se h?net niin ylev??n mielentilaan, ett? h?n kamariin p??sty??n panee kilisem??n oman vanhan pelilaatikkonsa, joka vienolla ??nell??n valmistaa h?nt? samalla kertaa iloisesti nautitsemaan illallisen. V?list? laulaa sy?j? leikillisi? lauluja paikkapaikoin sen mukana, ja kuuluu se Reemerin em?nn?n arvostelun mukaan silt?, kuin sahattaisiin sein?? seitsemin suurin sahoin ja sorkittaisiin lapioin vierinkivil?j??.

Kolmen kynttil?n valossa -- lamppu?ljy? kohtaan tuntee h?n vanhanaikaisen itsep?isesti vastenmielisyytt? -- lukee ritari von Kremer ennen s?nkyyn menoaan haukotellen viel? jonkun palstan Revalsche Zeitungia ja pari lukua kirjojen kirjaa, enimm?kseen Salomonin sananlaskuja, sill? muuta kirjallisuutta ei h?nell? ole kotonaan. Niin sammuvat kynttil?t ja sammuu vanhanpojan p?iv?, mik? oli niinkuin edellinenkin ja summaton jono edellisen edellisi?.

Toinen luku.

Er??n? kev??n? yhdeks?nkymmen luvun alussa tapahtui jotakin, mik? t?h?n, niin rauhallisessa v?reess? s?ilyneeseen el?m??n tuotti kiihke?n virin. H?n huomasi, ettei h?n en?? ollut yksin itsens? kanssa. H?nen mielest??n oli, kuin olisi kaikessa, mit? silm? n?ki, korva kuuli, nen? haistoi, keuhkot hengittiv?t jotain ennenaavistamattoman vierasta. Se ei ollut aluksi ei kaunista eik? rumaa, ei hyv?? eik? huonoa, ainoastaan uskomattoman ihmeellist? ja uutta. Mutta sitten selvisi ep?m??r?inen ja sai medeksi -- medeksi, mik? on makeata aina kitkeryyteen asti.

Ainoastaan harvoin kerroin valitsi Ulrik von Kremer jaloitellakseen sen lyhyen, ruohottuneen tien, joka herraskartanon lounaisesta p??st? aitaa pitkin vei Kruusim?en m?kille p?in, sill? se peltojen v?linen tie vajosi siell? pian suohon, jossa vesi paikoin ulottui polviin asti. Voisi kyll? p??st? kuivinjaloin takaisin m?kkien ymp?ri kiert?v?? m?en ja suon v?list? jalkapolkua pitkin ja matkaa sill?tavoin pident??, mutta Kremerin herra ei rakastanut ahtaita polkuja. Er??n? ehtoop?iv?n? sattui kuitenkin, ett? h?n aitauksentakaisesta p?hkin?puumets?st?, jossa h?n lehteen puhkeavien pensasten alta oli kuunnellut moision peltoa kynt?vien h?r?najajien miellytt?v?? r?yskimist?, sattui Kruusim?en nurmelle. H?n astui vehn?leip?? mutustaen ver?j?n luo, josta jyrk?sti alasp?in laskeutuva tie k?vi m?r?ksi ja liejupohjaiseksi, ja k??ntyi, lahjoitettuaan takanaan korkealle kohoavalle kirkontornille tervehtiv?n silm?yksen, seiv?saidan viert? pitkin kaaressa sen lepikk?typp??n luo, josta moisioon menev? nurmikon ja niityn rajaan tallattu tie alkoi.

Sen lepik?n varjossa kyyk?ttikin nurmikon reunassa h?m?rt?vist? moision maaty?miesten h?kkeleist? viimeinen, nojautuen sorakumpua vasten, niin ett? moision puolelta katsoja saattoi n?hd? siit? ainoastaan katonharjan. Herra von Kremerist? n?ytti alati, h?nen katsoessaan s?nkykamarin akkunasta, kuin ry?misi niill? paikoin suuri, pitk? perhostoukka pellonpiennarta my?ten. Ja joka kerran muistui muuten h?nen mieleens? pirtin yht? karvainen omistaja, kuudennusmies T?nu Prillup, jonka sukunimen mukaan m?kill? oli nimikin.

Kun jaloittelija oli juuri kulkemaisillaan Prillupin pihan ohi, johon kev?inen aurinko hymyili, k??ntyi h?nen katseensa sattumalta v?rilliseen varjoon, niin ett? h?n k??nsi p??t??n ja hiukan pid?tti askeleitaan. Varjo tuli vihannalla nurmella olevasta punaisesta hameesta, sill? aidan luona pihamaan sopessa, loikoi muuan nainen helakassa auringonpaisteessa silm?t kiinni ja suu auki.

Ensimm?inen ajatus Kremerin is?nn?np??ss? oli: Katsos, siin? perheess? maataan arkip?iv?n?! Sitten selitti l?hempi tarkastelu h?nelle, ettei h?n tuntenut nukkujaa. Vieras? -- No, samantekev??! Ja h?n astui edelleen. Mutta vain kolme askelta. Mit?h?n, mit?p? jos maksaisi vaivan katsoa viel? kerran, n?kyi h?nen mieleens? johtuvan, ja h?n k??nsi p??t??n. Ja koska h?n ei tuosta tarkoin ollut selvill?, astui h?n ne kolme askelta takaisin ja viel? yhden l?hemm?ksi pihamaata. Pihassa ja m?kiss? ei n?ytt?nyt olevan eloa, ainoastaan pari kanaa kuoposteli maata riihen alaisen ver?j?n alla, ja keskell? pihaa k?k?tt?v?n suuren tunkion nen?ss? pitiv?t varpuset kokousta.

Nukkuva laiskottelija, muuten kissan tavoin ker?n?, piti vasemmalla k?dell??n lep??v?n p??ns? niin pitk?lle taaksep?in, ett? valkea, p?ivettynyt leuka alas kaula-aukkoon asti oli n?kyviss?. Kasvoilla ja avonaisella suulla oli ilme, kuin kuuntelisi h?n viekkaasti myh?illen joitakuita hassutuksia. Herra von Kremer huomasi viel?, ett? nukkujalla oli harvahkot hampaat, ja eritt?inkin huomasi h?n, ett? h?nen kaulassaan oli kaksi pient? vakosta, kaksi nuorta pulskuuden kuoppasta valkean hammasrivin yl?puolella, ja ?kki? huomasi ukko, ett? n?m? vakoset -- juuri ne -- olivat her?tt?neet tuon h?nen viattoman uteliaisuutensa. Muuten oli nuorikko samanlainen kuin toisetkin kyl?nnuorikot, ja se, ett? h?n oli nuorikko, eik? tyt?r, selvisi hopeisesta vihkisormuksesta, joka kajasti h?nen oikean k?den sormessaan.

Kysy?k?, kuka h?n on? -- Kremer tunsi kaikki oman alueensa, t?ysikasvaneet, eritt?in hyvin kuudennusmiesten perhekunnat aina sylilapsiin asti, ja nyt oli siin? Prillupin pihassa ihminen p??lt?n?hden kotioloissa, ja t?t? h?n ei tuntenut -- miksip? ei siis kysy?, kuka h?n on? -- Mutta Kremerin herra k??ntyi menn?kseen pois, koska ei viitsinyt her?tt?? nukkujaa, ja kysymys olisi j??nyt tekem?tt?, jollei Prillupin m?kiss? olisi ollut uutta ovea.

"Mari, Mari, katsos mik? meill? on! Katsos, mik? meill? on!"

Poikanen kulki edell? kantaen l?ydetty? peukaloisen pes??, tytt?nen liehui h?nen kannoillaan, molempien ymp?rill? py?ri himoitseva koiranretukka -- aivankuin pient? tuulisp??t? piiskattaisiin pihamaalla nukkujaa kohti. Ver?j?n luona seisovaa ei n?hnyt kukaan.

N?ytt?? olevan aivan nuori, ajatteli Kremer seuraten her??v?n liikett?. Kaikki h?nen eleens? samoin kuin kasvot n?yttiv?t aikuisen verkkaisuudesta huolimatta salaa v?itt?v?n ruumiillista t?yskasvaneisuutta vastaan, tuo p??nnosto, polville py?r?hdys, seisomaan nousu, kaikki liikkeet, mill? Mariksi mainittu nuori nainen linnunpes?? l?hestyi, samoinkuin ??nenv?rikin, jolla h?n pienelle varkaalle totisesti ja opettavasti selitti, ett? h?nen piti heti viem?n pes? kauniisti takaisin, muuten katoavat linnut Prillupin ymp?rilt? ja menev?t kaikki toisiin perheisiin.

Mutta munat?

Tietysti kaikkine munineen!

Mit? viel?! Niin kauniita pilkullisia ja pikkuruikkuisia! -- Pari kappaletta voisi ehk? --

Ei, ei, lintu on ne laskenut niin viimeisen kuin ensimm?isenkin!

Kuitenkin n?kyi ilmeest?, jolla nuhtelija pes?st? otettuja munia pivossaan katseli, kuin ei h?n itsek??n olisi varsin kaukana pojan mielipiteest?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet