Read Ebook: Mäenkylän maitomies: Romaani by Vilde Eduard Patajoki Selma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1566 lines and 48810 words, and 32 pages

Kuitenkin n?kyi ilmeest?, jolla nuhtelija pes?st? otettuja munia pivossaan katseli, kuin ei h?n itsek??n olisi varsin kaukana pojan mielipiteest?.

Kaikki kolme n?kiv?t yht?kki? herran, jota koiranturrikka alkoi haukkua, ja v?ittely taukosi.

"Oletko siis talon ihmisi??" kysyi Kremer, astuen likemm?ksi, omalla hyv?ll? viron kielell??n, josta ei suinkaan puuttunut sointuvaa, talonpoikaisen leve?t? soreutta.

Nainen katsoi h?nt? rauhallisesti silmiin, mutta ei vastannut. Kremer odotti.

"No, miksi et puhu?"

H?nt? tarkastettiin lakinlipasta saappaisiin asti, mutta suut eiv?t auenneet. Peukaloisen munat pani nuorikko hell?sti pes??n takaisin.

Tyhm? h?n ei ole, ajatteli Ulrik naisen kovan katseen ollessa suunnattuna h?neen, h?n tunsi poskiaan kuumottavan. H?n tepasteli hiukan uutta tiedustelua muovaillakseen, mutta arveli sitten paremmaksi k??nty? lasten puoleen.

"Asuuko Mari teill??"

He seisoivat nyt kolmittain riviss? h?nen edess??n, nainen vatsa, poika ja tytt? selk? vasten aitaa, kaikilla nen?t pystyss?. H?nen kysyess??n vilkaisivat pienemm?t suurempaan, ja kun t?m?n suu j?i kiinni, vain suupielet huomattavasti v?r?htiv?t, niin oli n?ittenkin vastauksena vahingoniloinen vaikeneminen. Molempien nen?nalukset paistoivat m?rkin?.

"P?ssinp??t!" mumisee herra von Kremer, mutta vasta k??nnetty??n heille selk?ns?.

Tiell?, jopa muutaman kymmenen askeleen per?st?, olisi h?n heti voinut saada perusteellisen selv?n h?m?r?per?isest? Marista, jos h?n olisi viel? ollut utelias. Kynt?miehet olivat ty?ss??n ehtineet p?hkin?puumetsik?n ??rest? Kruusim?elle, pellolle, jonka joukossa oli my?skin Prillupin T?nu. H?n k??nsi herran l?hetess? parastaikaa aatraa, kun toiset vaollaan kulkivat jo yl?sp?in. Mutta Kremer otti h?nen tervehdyksens? vastaan h?nt? pys?hdytt?m?tt?; jokin, josta h?n ei itse ollut selvill?, pid?tti h?nt? tutkimasta asiaa. Pian kajahteli h?nen korvaansa sel?n takaa Prillupin tummalta kumiseva ??ni:

"P?its -- vaolle: -- Pugal -- vaolle! -- -- kas niin -- P?its! -- Kas niin Pugal! -- -- Pugal -- P?its! P?its -- Pugal!" Ja viel? kovemmin raikui Punusta ja Mustasta, Kirjusta ja Kyyt?st?, ja sekaan sateli piiskan l?iskett? ja jokunen harvinainen piru ja perkele.

T?m?n kynt?pastoraalin virkist?v?ll? s?estyksell? ehtii M?enkyl?n herra kotiin, kuitenkin hiukan v?syneen?, ja tuntien h?m?r?sti, ettei ollut t?ysin tyytyv?inen itseens?.

Illalla tuli pehtoori jollekin selonteolle, ja Kremer aikoi jutun loputtua kys?ist? jotakin Prillupin pihassa olleesta ??nett?m?st? naisesta, kun samassa asia tuntui h?nest? tyhj?np?iv?iselt? ja h?n antoi vaikenemisella Raametille l?ht?merkin.

H?n oli jo vuoteessa, kun h?nelle muitten ajatusten lomassa pisti mieleen, ett? T?nu Prillup oli ollut niit?, jotka Yrj?np?iv?n? olivat j??neet h?nelle ruplan velkaa. Se oli valitettavasti niin usein toistuva ilmi?, ett? h?n heid?n anteeksipyynt?perusteluihinsa tottuneena vain puolin korvin kuunteli niit?. Mutta eik?s Prillup juuri ollut sama, joka oli sill? kerralla sopertanut hautajaisista, vaimon hautajaisista? -- Siis ehk? se muori oli --? Mutta Yrj?np?iv?st? ei ollut kulunut kuin kolme viikkoa eik? h?n ollut lausunut sanaakaan h??menoista. -- Tai oliko se Kiilaste Rein, joka oli puhunut vaimon kuolemasta, ja T?nu sittenkin sopertanut hautajaisten sijasta h?ist?? Leenu olisi voinut jo syksyn tai pitk?n talven kuluessa -- -- Mutta -- ja herra von Kremer tempasi peitteen korvilleen -- mit?p? se h?neen kuului?

Kuitenkin tuikahti h?nen h?m?rtyv??n mieleens? ennen nukahtamista viel?: Mutta Prillupin lapset nimittiv?t t?t? Mariksi. -- -- Ja lopuksi hym?ht?en jo silm?t ummessa ja suu avautuneena kuorsaukseen: Hassunkuriset hiukset! Takkuiset -- kuin huopa ja turpeen tuhan v?ri -- p??h! -- --

Pannessaan seuraavana aamuna k?tens? portin hakaan pys?htyi Kremer neuvottelua pit?m??n: "Minnek? siis t?n??n? Taasko karjakartanolle? -- Hm, voisihan menn? Kruusim?ellekin p?in katsomaan kuinka pitk?lle miehet ovat ehtineet aamiaiseen menness? kynt??!" -- Ja Kremer kulki Kruusim?elle p?in, katseli kynt?? is?nn?n iloin ja tuli m?kkien kautta eilist? pellon polkua j?lleen takaisin. Katseen sattuessa Prillupin pihaan, n?kyi siell? ainoastaan molemmat pienet "p?ssinp??t", jotka istuivat aidan aukossa keritsimill? koiraa keriten. He olivat toinen penist? kiinni pit?ess??n toinen keritsimi? k?ytt?ess??n niin kiireisess? ty?ss?, ettei kumpaiseltakaan liiennyt katsetta ohimenij??n. Mutta pirtist? kuului avonaisesta akkunasta kangaspuiden l?iske, akkuna vain oli niin pieni, ettei voinut n?hd?, kuka sukkulaa heitti.

Ilma oli sin? p?iv?n? niin autereinen, ett? pirran s??nn?llinen loks -- loks! etenev?n korviin viel? pitk?n matkan p??h?nkin kuului; viel?p? tuntui Kremerist?, ett? h?n kuuli sen huoneessakin. H?n astui s?nkykamariin, avasi akkunan ja j?i katselemaan -- ik??nkuin kynt?? tarkaten -- sinnep?in, miss? suuri perhostoukka ry?mi pellonpiennarta pitkin.

Parina seuraavana p?iv?n? valui kylm?? sadetta virtanaan, niin ett? vanhaherra ei p??ssyt k?velylle. Ensimm?isen p?iv?n sai h?n kulumaan kuljeskellen sinne t?nne ja haukotellen, mutta toisena alkoi h?n jo noitua, viel?p? kiroillakin, mik? muuten ei ollut h?nen tapojaan. Kolmantena aamuna viel? pilvitteli ja sataa tihutti, tuli sadepuuskakin, mutta se ei en?? pelottanut k?rsim?t?nt?, oikean lantion ja vasemman nilkkaluun tuskallisesta repimisest? huolimatta. Ja niinp? ohjasi askeleensa Kremerin herra, korkeat kalossit jalassa ja sadetakki yll?, portille ja portista neuvotteluja pit?m?tt? ulos ja suoraa p??t? karjakartanolle, mist? k?y selville, ettei sateinenkaan ilma ole vailla omia j?rkevi? puoliansa.

"Voih", sanoi ky?kkipiika Fillemine Fahtrik, Kremerin yksinpalvelija, h?nen oman nimityksens? mukaan M?enkyl?n "firtin" em?nn?itsij?, kun herra parin tunnin per?st? tuli takaisin, "herra on jo kotona ja Mari ei ole viel? saanut akkunoita falmiiksi! -- Sanoin sille kyll?, ett? koeta olla fiksu, mutta ne ovat kaikki niin hitaita -- niin hirve?n hitaita!"

Herra von Kremer vastasi k?rsiv?llisesti mumisten ja vapautti itsens? gummitakista ja p??llyskengist?, mik? neitsyt Filleminelta, jonka ruumis oli taipuvainen levenem??n ja lainehtimaan, ei juuri k?ynyt huristen. Mik?h?n Mari? ajatteli h?n samalla, sill? akkunat ja lattiat pesi tavallisesti paimenen Kai. Mutta h?n ei kysellyt, vaan astui eteisest? palvelijan avatessa ovea l?himp??n huoneeseen, miss? ty? n?ht?v?sti oli juuri loppunut.

H?n istui siin? pari minuuttia lev?tess??n, kiersi sitten muutamin tarpeettomin py?r?hdyksin permannon yli seisottuakseen viimeksi k?det syv?ll? housujen taskussa milloin minkin ikkunan eteen ik??nkuin tutkiakseen ruutujen kirkkautta.

Viereisess? ty?huoneessa oli hiljaista.

Siis sekin ehk? oli jo valmis?

H?n painoi ovenripaa ja katsoi: oli.

Siin? siivess? ei ollut useampia huoneita; toiset kaksi h?nen nelj?st? huoneestaan olivat pienen eteisen toisella puolella.

Mik? Mari? -- H?n k??ntyi takaisin, pani eteiseen viev?n oven auki ja kuunteli. Ky?kkipiika kolisteli j?lleen keitti?ss?. Muuta ei kuulunut. Kremer astui senj?lkeen eteiseen ja raotti vastap?ist? ovea. Ja -- salissa oli joku, ja se joku vihelteli.

Kun vanhaherra ilmestyi saliin -- miksi ei h?n katsoisi, kuka Kain asemesta pesi h?nen akkunoitaan? -- tunsi h?n puvun eriv?risyydest? huolimatta jo ovelta Prillupin pihassa n?kem?ns? laiskan naisen -- jo ennen, ennenkuin n?ki t?m?n p??n ja kaulan, mitk? akkunan ristipuu varjosti. Siin? nimitt?in, miten ketter?luinen nuorikko istui ikkunan laudalla ja ty?skentelev?n k?den varassa piti kiinni yl?ruumistaan ja liikutti sit?, oli Kremerist? jotain ep?m??r?isen tuttua ja Prillupin nurmikkoa muistuttavaa.

V?limaankaan ei Mari kuullut herran tuloa, sill? h?n vihelsi rauhallisesti edelleen, aivan itsekseen ja heikosti, mutta taidolla, mik? todisti harjaantumista. Kremerin herran harmaankirjavat viikset riippuivat senvuoksi hiukan neuvottomina alasp?in, ennenkuin h?n astuessaan l?hemm?ksi rohkeni huomauttaa itsest??n.

"Nooh", alkoi h?n sitten, k?det lomittain ristiluulla, "minulla n?kyy jo olevan uusi akkunanpesij?. Mist? t?m? siis tulee?"

Nuorikko veti p??ns? verkkaan sis?puolelle eik? kiirehtinyt vastaamaankaan. Vastata h?n kyll? t?ll? kertaa tahtoi, sen voi h?nen kasvoistaan n?hd?, mutta oli kuin pit?isi h?nen saada vastauksensa esiin kaukaa muiden ajatusten takaa. Kremerin mielest? oli kuin katsoisivat h?nen silm?ns? kieroon tenhoten sis??np?in k??ntyneell? ilmeell??n.

"P?iv??!" vastasi h?n vihdoin jyrk?sti. "Paimenen vaimo on lapsivuoteessa."

"Vai niin? -- Niin, oikein -- sit?h?n j?lleen odotettiin. -- Mutta mist?p?in sin? sitten olet?"

"No Prillupista."

"Prillupista -- niin -- --" herra von Kremer valmistautui leikinlaskuun -- "onko siis T?nulla nyt kaksi vaimoa".

"Ei -- yksi; sisareni kuoli nelj? viikkoa sitten."

"Prillupin Leenu oli sisaresi?"

Mari my?nsi p??t??n ny?k?ten, h?n oli yh? istuallaan akkunalaudalla ja pani nyt m?r?n r?ttins? j?lleen liikkumaan pyyhkien toisen akkunanpuoliskon ulkopuoleista sivua.

"Nelj?ss? viikossa hautasi vaimon ja otti toisen!"

"Eih?n h?n ilman tule toimeen."

"No, mist? h?n siis sinut toi?"

"No mets?st?."

Vastaus ei ollut leikinlaskua, sill? kuten Kremerkin tiesi nimitettiin mets?ksi er?st? kirkon takana S?rgverest? etel??n p?in olevaa korpirikasta suurta kuntaa.

"Vai niin; niin, muistan, Leenuhan oli ulkopit?j?l?inen. -- Teid?n h??nne olivat siis pian j?lkeen Yrj?n p?iv?n?"

"Nigulinp?iv?n?", vastasi nuorikko tehden vasemman k?den selj?ll? nen?n alitse taitavan kierron.

"Mutta T?nun lapset eiv?t sano sinua lainkaan ?idiksi?"

"Mik? ?iti min? nyt niille -- --." Mari astui maahan ja kastoi rievun ?mp?riin; h?nen turpeentuhan v?riset hiuksensa, takkuiset kuten huopa, tulivat n?kyviin pois solahtaneen liinan alta, ja kun h?n j?lleen nosti p??t??n, paistoi liinan solmun yl?puolella my?skin toinen h?nen kurkunvakosistaan.

Herra arveli nyt parhaaksi lopettaa juttelun ja tekeytyi kuin olisi h?nell? ollut asiaa seuraavaan huoneeseen ja h?n vain ohi menness??n olisi siihen pys?htynyt. Mutta kun h?n takaisin tullessaan oli jo ehtinyt salin l?pi ja k?sikin oli oven kahvassa, k??ntyi h?n kuitenkin viel? ymp?ri.

"Kuule Mari, kun min? sinulta joku p?iv? sitten kysyin, kuka sin? olet -- -- miksi et vastannut."

"En tahtonut."

"Et tahtonut?" Kremerin bismarckimaiset kulmakarvat nousivat hiukan. "Vai niin -- et tahtonut. Miksi et siis tahtonut?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet