Read Ebook: Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä by L Nnrot Elias Compiler

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2805 lines and 333216 words, and 57 pages

Pahanaisellisna. 309. Eroon torat 310. T?ytyi ruupuhun ruveta 311. Nain vihaisen, toin toraisen 312. Ei ole puuru ruunan syyt? 313. Syrjin s?i, selin makasi 314. Hauki sy?pi sammakonki 315. Vanha sai valitun piian 316. Kun oisi vaimo vaihtamoina 317. Tulin turkka naineheksi

Entisi? muistellessa 318. Sivu k?yv?t, kanta v?lkkyi 319. Tulin vanhaksi varahin 320. Ajoin konstisti kotihin 321. Pah' oli Virossa orjan 322. Pakolaisen matka

Sota-aikoina 323. Varjele Jumala soasta 324. On nyt miest? miekan alla 325. Koti luuli kuolleheksi 326. Yks' on p?iv? miehen p??t? 327. Tuo kerta rajalle rauha 328. Kiitos rauhasta

Mets?st?ess? 329. Ota mets? miehiksesi 330. Mieli menn? metsolahan 331. Mielly mets? miehi'ini 332. Rakenteleminen 333. Mets?n kuninkaalle 334. Mielikki ja Kuurikki 335. Mielikki mets?n em?nt? 336. Mets?n tytt? mieli neito 337. Pohjan tytt?, viljaneiti 338. Tellervo Tapion neiti 339. Ukko kultainen kuningas 340. Penu pieni koiraseni 341. Ku on koirani kokenut 342. Koira haukkuvi havuja 343. Etsittelen eukkoani 344. Tule kullan muuttelohon 345. Mik? mieli, mik? muutos 346. Itken osattomuutta 347. Matala on mahti mulla 348. Ik?v? er?t?n ilta 349. Anna ainoinen Jumala 350. Ell?s panko pahaksi 351. Suostu mets? suoloihini 352. J?niksen vivulla 353. Oravan pyyt?j? 354. Linnustaja

KOLMAS KIRJA Alkulause Virsi-Lauluja

ENSIM?INEN KIRJA

En tie? tekij?t?ni, Enk? tarkoin saajoani; Liek? telkk? tielle tehny Sorsa suolle suorittanut, Tavi rannalle takonut, Koskelo kiven kolohon.

ALKULAUSE

Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisell? ovat ik?skun toinen pyhempi kieli, jolla itsellens? eli muille haastelee erin?isi? halujansa ja mielens? vaikutuksia; jolla paremmin, kun t?ll? tavallisella, jokap?iv?isell? kielell?, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyv?isyytens?, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa. Ajatukset itsest?ns? semmoisissa tiloissa olisivat sulinta soittoa ja kauniinta laulua, jos taittaisiin havata ja pysyv??n muotoon kuvata. Mutta t?m? kuvaanta ei taida tapahtua, paitsi ??nen ja sanan kautta, puuttuvaisesti, niinkun kaikenlainen muuki kuvaus maailmassa. Kotikielell? huokiasti kerromma joka asian paikallensa, mutta vierailla, v?hemmin tutuilla kielill? puutumma usein sanoja tavottelemaan ja asia j??pi kertomatta. Niin on se ??nen ja sananki kanssa mielen ja ajatusten asioita kertoessansa; usein puuttuvat kesken, eiv?tk? saa ilmotetuksi, ei kaikkia osotetuksi, mit? tahtoisivat. Mutta parempaa ja t?ydellisemp?? kuvausmuotoa ei saadessa t?ytyy mielen ja ajatusten tyyty? ??neen ja sanaan, taivutellen niit? mahdollisuutta my?ten milloin soitoksi ja lauluksi, milloin muuksi kerrontalaaduksi.

Jos joku kysyisi soiton ja laulun syntyaikaa, niin emme taitaisi juuri erehty?, jos vastaisimma niiden synnyn ei paljo my?h?semm?n koko ihmissuvun syntyaikoja olevan. Sill? jo ensim?isill? ihmisill? oli samoja syit?, kun meill?ki, soittoon ja lauluun. Ensim?inen laulu kuitenki mahtoi paremmin olla jotai ??nellist? hymin?t?, kun sanallista laulantoa. Lapsi ennen puhumaan tottumistansa kokee sanattomalla ??nell? mielens? ilmottaa, ja ensim?ist? laulua pid?mm?, ei t?ysikasvaneena, vaan lapsena, syntyneen. T?st? lapsuudestansa kasvoi se v?hitellen suuremmaksi ja synnytti aikaa voittain usiampia perillisi?--erityisi? laulu- eli runolaatuja. Semmoisia erityisi? runolaatuja ovat lauluruno, loihturuno, virsiruno, kertomaruno ja osotelmaruno .

Lauluruno kuvaelee ihmisen erin?ist? mielenlaatua ja kaikkinaisia kohtaavia ajatuksia moninaisissa tiloissa. Loihturunolla on ty?n? tulleitten pahojen poistaminen eli pelj?ttyjen vastaaminen. Virsiruno kertoo jostain varsinaisesta eli muuten ajatellusta tapahtumasta, useinki jollai sivutarkotuksella, ei paljaan kerrottavan asian vuoksi. Kertomaruno samate kertoo joista kuista nykyisemmist? eli kaukaisemmista asioista, mutta ei yhdest? eli kahdesta, vaan usiammista toinen toistansa seuraavista. Osotelmaruno asettelee kaksi eli usiampaa jostain haastaviksi eli jotain toimittaviksi kesken?ns? .

N?ist? runolaaduista pid?mm? laulurunon olevan sek? vanhimman, ett? muuten yhteisimm?n. My?h?isemm?ksi arvaamma loihturunoa, sit?in my?h?isemm?ksi virsi- ja kertomarunoja, osotelmarunoa kaikkia nuoremmaksi. Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsi?ns? kaikissa n?iss? runolaaduissa, mutta sit? ei taida yhteisesti kaikista kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmek? tied? virsi- ja kertomarunoja, mit? mainita kehtaisi, kaikilla l?ytyv?n. Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate ylistet??n heid?n laulujansaki kauniiksi. Mutta selvi?, virsihin sekaumattomia lauluja, ep?ilen jos tavataan miss??n kansassa enempi kun Suomessa, ja ep?ilem?tt?ki j??v?t loihtu-runoissa kaikki muut tutut kansat Suomalaisista j?lelle.

Ett? t?ss? edell? olemma vertailleet kansan, ei oppineitten teelmi? runoja, sen lukija helposti muistuttamattaki havatsee. Jos oppineitten teelmi? arvaisimma, niin siin? Suomen runosto j?isi loitos j?lelle monesta muusta kansasta, niinkun j??ki. Joka j?lke?minen ei kuitenkaan paljo huoletuta meit?, koska kansantekoisissa runoissaan on pian ensim?isi?. Kummallaki, niin kansan, kun oppineitten runoilla on oma arvonsa ja etuisuutensa, sit? emme tahdo, emmek? taida vastustella. Mutta toinen toisensa rinnalla niit? pit?en n?emm? edellisiss? luonnon, j?lkim?isiss? moninaisuuden voittavan. Kansarunoja siit? syyst? ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niit? ei tehd?, vaan ne tekeytyv?t itsest?ns?, syntyv?t, kasvavat ja muodostuvat semmoisiksi ilman erityisett? tekij?n huoletta. Se maa, joka niit? kasvattaa, on itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista siki?v?t, kaikkinaiset mielenvaikutukset. Mutta kun mieli, ajatukset ja mielenvaikutukset kaikkina aikoina ja kaikilla ihmisill? enimmiten ovat yht? laatua, niin runotki, jotka niist? syntyv?t, eiv?t ole yhden eli kahden erityinen omaisuus, vaan yhteisi? koko kansalle. Samassa kun niit? sanottaisi jonkun erityisen tekemiksi, kadottaisivat kansanrunollisen arvonsa.--T?m?n saamma liiatenki laulurunoista sanoa, jotka yli kaikkien muiden runojen juuri ovat mielen ??nellisi? kuvauksia, ajatusten sanallisia muodostumisia. Pilvet taivaalla kulkevat tiet?ns?, eiv?tk? j?t? kun varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja ajatukset: ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan l?himm?inen siin? tilassa heist? ei tied? suuresti mit?n?. Mutta pilvet viimein kasvavat ja puhkeavat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli ja ajatukset aikansa, puhkeavat sanoiksi ja l?htev?t siin? muodossa toistenki havattavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko sopivammasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja erin?iset mielenvaikutukset tuuleksi. Tuuli tyven?st? rannasta alkain ensin siitt?? pienet v?reet, kasvattaa v?reist? laineet, kohottaa laineista suuret, ulommaksiki havattavat kuohup??t aallot. Samalla tavalla erin?iset vaikutukset ensin liikuttavat tyven?n mielen ja sit? jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein ??nell? itsens? ilmottamaan. Olkoon siin? sikseen kansanrunoin synnyst? ja ilmaumisesta.

Oppineitten runot siin? kohta erotuksen kansanrunoista, etteiv?t ole ajatuksesta syntyneit?, vaan ajattelemalla tehtyj?. Tekij? ei pakoteta syd?mens? kyllyydelt? runoilemaan, vaan runoilee omalta p??tt?m?lt?ns?. Siin? on muuttunut ty?ksi, mik? kansanrunoissa oli ilmauma; el?v?n k?en ??ni mets?ss? kuvak?en kukunnaksi sein?kelloissa; luonnon puro kaivetuksivesiojaksi; luontainen mets? istutetuksi puistoksi. Lapset usein kuuntelevat mielusammin kuvak?ke?, joka sein?kelloissa tiimat huhuvi, kun el?v?t? mets?k?ke?; pit?v?t suoran kaivosojan kauniimpana, kun sinne t?nne mutkistelevan luonnonpurun; asuskelevat ennemmin istutetussa puistossa, kun luontaisessa mets?ss?--moni kiitt?? kaivovett?ns? kaikkia hetetvesi? paremmaksi.--Oppineitten runoelmissa pilvi itsest?ns? ei ala sataa, vaan esinn? tehd??n pilvi, jonka sitte annetaan sataa, s. t. s. oppinut runoille ruvetessansa ensin kokee mielens? ja syd?mens? sill? aineella t?ytt??, josta p??tti runoella. Se ty? h?nelle miten luonnistuu, sit? my?ten saapiki v?list? somempia, kauniimpia, v?list? sopimattomampia, kehnompia runolaitoksia. Viel? on seki oppineille haitaksi, ett? kun nuoruudesta alkain harjottavat itsi?ns? moninaisten ainetten tutkinnoissa, usein unehuttavat ne, jotka lapsuudesta oikein tunsivat, eiv?tk? aina opi uusia t?ydellisesti, vaan puuttuvaisesti tuntemaan. Niin itsen kielenki kanssa. Sen el?v? luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu ajatusten ja mielen mukaan senk??n vertaa, mink? kieli niit? tavallisesti voipi seurata. Sitte semmoisina oppineet kuitenki moninaisuutta rakastavaiset milloin ottavat runoillaksensa aineita, jotka ilman olisivat paremmat, kulloin teeskentelev?t mielenvaikutuksia ja ilmisaattavat ajatuksia, jotka my?s olisivat paremmat ilman ihmisluonnossa l?ytym?tt?. T?t? emme nyt kuitenkaan sano ylehens? kaikista oppineitten runoista. Tosin l?ytyy niidenki seassa toisinaan luonnon siitt?mi?, kauniita, joiden ei ollenkaann tarvitse kansanrunoin rinnalla h?vet?. My?s voittavat ne muotonsa moninaisuudella kansanrunot, niinkun istutettu puutarha voittaa puitensa moninaisuudella luontaisen mets?n, vaikka mets? muuten on suurempi.

Mik? siis on kansanrunoissa se omaisuus, jossa enimm?sti tekorunoista erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelem?tt?myys; sula mielen ilmotus ilman mit??n salaamatta, mit??n ulkoa lis??m?tt?. T?m?n luonnollisuutensa ja yksinkertaisuutensa t?hden on my?s oppineiltaki kansanruno kaikkina aikoina arvossa pidetty. Kreikalaiset, vanhaan aikaan kaikista sivistyneimm?t, kokosivat suurella huolella kansanrunonsa yhteen, ja nykyaikoina on pian kaikki sivistyneet kansat samalla huolella ja rakkaudella niit? kohdelleet. Niin rajamaassammeki Ruotsissa, jossa viel? esivaltaki ?skett?in on k?skenyt alhaisemmissa kouluissa niit? lukea. Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen tielt? korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi kyll?ki my?h?inen. Monta niist? kauniimmista on jo i?ksi p?iv?ksi kadonnut ja monta n?ihin aikoihin s?ilynytt? katoaa p?iv? p?iv?lt?, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten j?lkeen, jos niit? ei kohta ja t?ydell? toimella sit? ennen korjata. Enimm?n osan t?st? kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisilt? saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tytt?aikoinani, ka silloin niit? olisi ker?ytynyt; silloin niit? lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niit? ei en?? laula, muita omia renkutuksiansa parempana pit?en". Se on Suomen Karjalassa, jossa n?it? lauluja nykyaikoina enimm?sti lauletaan, ja mainittavimmia siin? kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmaj?rven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pit?j?t. Kolmannessa kirjassa l?ytyvi? virsilauluja taasen enemmin lauletaan Ven?j?n, kun Suomen Karjalassa, ehk? kyll? kumpasessaki, eik? aina erivirsi?, vaan yksi?ki. Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista, kun virsist?, kuitenki viel? siksi j?lkimuistoa niist? ollen, ett? helposti n?hd??n, niiden siell?ki ennen muinaan tutumpia olleen. Pohjanmaalta, H?meest? ja muilta paikoilta Suomessa niit? en?? tuskin muistoksikaan entisest? olostansa tavataan. Laulu kyll? ei ole h?vinnyt, ei Savosta, eik? muualta Suomessa, vaan on muuttunut, joko hengellisiksi virsiksi eli maallisiksi toisenlaatuisiksi. Hengellisi? virsi? laulellaan, paitsi lukemattomia arkkiviisuja, vanhassa ja uusissa virsikirjoissa, Sionin virsiss?, Achreniuksen juhlavirsiss? ja muissa kirjoissa. Ne ovat kaikki pr?nt?tyit?, ja sen tarvitsevatki olla, sill? niit? olisi muuten vaikiampi muistaa, kun kansanlauluja, koska kieli ja ajatukset niiss? tavallisesti eiv?t ole selvi?, vaan enemmin eli v?hemmin sekavia kumpasetki.--Maallisia nykyisemm?n ajan lauluja on usiammasta laadusta. Rantamailla ja H?meess? niit? osittain k??nnet??n ruotsista, osittain tehd??n uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisest? Suomen laulusta poikkeavaisesti. Muutamia niist? tavataan jo ulommaksiki Savoon ja Karjalaan levenneen?, joissa my?s itsiss?ki toisinaan uusia lauluja sihen laatuun ilmautuu. Ne ovat enimm?sti pr?ntt??m?tt?mi? monilla erin?isill? nuoteillansa. Syntym?paikoillani etel? Suomessa tuli viimeist?ki joka viides vuosi uusia lauluja entisten siaan. Entisi? uusien ilmautessa ruvettiin vanhantapaisina pit?m??n ja saivat unohtua. Niille uusille tuli pian sama vuoro eteen. Ainoastaan muutamia, joko aineensa eli nuottinsa t?hden, muisteltiin kauemmin. Pit?j?n suutarit, r??t?lit, sep?t, nikkarit ja muut mestarusmiehet olivat niiden levitt?ji?, usein tekij?it?ki. N?ytteeksi panemma t?h?n muutamia semmoisia lauluja. Joka tahtoo, niist? my?s saapi tilaisuuden tutkia Suomen nykyaikoina vallan ottavata laulua entisen rinnalla ja oman mielens? mukaan parahiten arvella kummanki somuudesta ja muista etuisuuksista.

Min? seisoin korkialla vuorella, Viheri?isess? laksossa; N?in, n?in min? laivan seilaavan, Kolme kreivi? laivalla.

He laskivat laivan rannalle, K?vit maallen astumaan; Ja se nuorempi kreiveist? kaikista Tuli minua kihlaamaan.

H?n otti sormuksen sormestaan, Ja se oli kultainen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sin? saat t?m?n sormuksen." "En ota min? ouoilta sormusta; Mua kielsi mun ?itini."-- "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sit? ei n?e ?itisi!"

"Mihin panen min? nyt t?m?n sormuksen, Ettei minun ?itini n???-- "Sano: laksossa tuolla kun k?velin, T?m?n sormuksen l?ysin m?."

"El? neuo sa minua valehtelemaan, Sen ?itini ymm?rt??; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin syliss?."

Ja se ilta oli l?mmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivins? syliss?, Moni muistui mielehen; Y? joutui ja p?iv? oli laskenut, H?n nukkui kreivin vierehen.--

Aamulla koska likka her?si, H?n oli ihan yksin??n; Pois oli laiva l?htenyt rannalta, Pois kreiviki vierest??n.

"Voi, voi mua vaivaista piikaa! Kuinka onneton nyt min? lien; Ota pois meri, vie t?m? sormuski, Mit? t?ll? m? k?ess?ni teen."

"Nyt n?en m? sen ehk? my?h??n, Ett? muita h?n rakasti, Minun j?tti surussani itkem??n, Ja viekkaasti vietteli."

Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi pian tulla--.

Oli h?n siell? vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei en?? outtaa.

Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli h?n kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa.

Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmist? juoksi.

"Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"-- "T?ytyip? minun valjeta, Kun minull' on kulta toinen."

"Toiseen olen vihittyn?, Kihlat toiselta saanut; Toinen minua toivotteli, Toisen kanss' olen maannut."

Kulta se tuosta surkutteli, Paniin pahoillensa, Erokirjan kiijotti Ja antoi kullallensa.--

"Kirjan nyt min? kirjotin Ja annan sinulle t?ss?; Et nyt kauan enempi Mua n?e maalimassa."

Veti h?n miekan ter?v?n Ja painoi itsens? l?pi; Veri l?hti vuotamaan, Kun v?kev? virta k?ypi.

T?st? mahtaa jokahinen Panna mielehens?, Kuin se tekee pahasti, Joka pett?? yst?v?ns?.

Illalla istuttiin istumella, Murehest' ei mit?n? tietty; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Murehst' ei mit?n? tietty.

Nuori mies sai sitte kirjasen, Ett' oli kultansa sairas; Va rahalla ra j. n. e.

K?vi h?n sitte kammariin, Puki siell? parahimmat vaatteet.

Meni h?n sitte tallihin, Siell' oli valkia ruuna.

Otti h?n kultaisen satulan, Hopiaisten solkien kanssa.

Satuloitsi valkian ruunansa, Sitoi ne hopiaiset solet.

L?ksi h?n sitte ajamaan, Ajoi seitsem?n peninkuormaa,

Yhten? kauniina kes?isen? y?n?, Kun moni makiasti nukkuu.

Tuli h?n viheri?h?n lehtohon, Kuuli kun lintuset lauloi.

"Mit? te linnut niin suruisesti T??ll? nyt lauleletta?"--

"Sit?p? linnut me suruisesti T??ll? nyt laulelemma:

Sairas on nuoren miehen morsian, Kohta jo kuollaki taisi."

Ajoi h?n v?h?n matkaa etemm?, Kuuli h?n kellojen soivan.

Kysyi h?n kellon soittajalta: "Kellenp? kelloja soitat?"--

"Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen m? kelloja soitan."

Ajoi h?n v?h?n matkaa etemm?, N?ki hautoa kaivettavan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet