Read Ebook: Aunolan perhe by Impola Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1614 lines and 44692 words, and 33 pages

Jaakon t?ytyi palata aisoja hakemaan. Ne kuuluivat h?nen hevoselleen, sill? takareess? olevat aisat tarvittiin sen ohjaamiseen sitten mastopuuta tuodessa.

H?n istui takareen tukilla ja hoputti hevostaan tavottaakseen toiset. H?n oli is?lleen suutuksissa, kun h?n oli t?n? aamuna h?net jo kaksi kertaa n?yryytt?nyt. ?sken ei uskonut tarkastamatta muka, ett? reki on ehe?, ja nyt pakotti palaamaan aisoja noutamaan, vaikka olisihan ne mets?st?kin saanut. Sellainen oli is? aina, ei luottanut milloinkaan toiseen, tahtoi aina oman p??ns? pit??. Viel? oli h?n kaikessa niin turhan tarkka ja t?sm?llinen. Vainusi aina per?ss? kuin koira. Kaikilla t?ytyi olla oma paikkansa, yksinp? hevosten loimiv?ill?kin tallissa. Auta armias, jos loimivy?nk??n pani toiseen naulaan kuin miss? sit? pidettiin, niin sai siit? kuulla kauvan aikaa. Jaakko tunsi aina tekev?ns? parhaansa, mutta sittenk??n ei is? h?neen luottanut. Seh?n se juuri vihaksi k?vikin, ja se, kun ukko luuli aina kaikkien olevan huolettomia ja piti itse??n erehtym?tt?m?n?. Vaikka unohti h?nkin toisinaan, teki toisin kuin oli tarkoitus; mutta menep?s h?nt? siit? huomauttamaan!

Pian tavotti h?n toiset.

Tie painui mets?st? suurelle ja avaralle suolle. Sinnekin oli pakkanen tullut. Mets?n l?pi kulkiessa oli se antanut siivo rauhan, mutta nyt suolla nipisti se sormia ja pisti nen??n, ett? oli vaikea hengitt??.

Jaakko j?i reen per?ss? k?velem??n voittaakseen pakkasen. Toisetkin laskivat suitsiper?t hevostensa sel?lle ja j?iv?t Jaakkoa odottamaan. Siin? oli Latolan kaksi renki? ja Latolainen ja heid?n oma renkins?. Pian tuli kaikille l?mmin ja puhe alkoi luistaa.

He juttelivat mastopuusta, jota he meniv?t noutamaan. Se kasvoi Korkeallakankaalla, t?m?n ja toisen viel? suuremman suon takana. Sen kasvupaikkaa ei heist? kukaan sen tarkemmin tiennyt. Matti Hirsikangas oli puun l?yt?nyt. H?n istua k?k?tti eellim?isen hevosen reess? ja ajoi umpia auki.

Jaakolle tuli kuuma. H?n aukoi turkkinsa nappeja, heitt??kseen sen pois.

-- ?l?h?n nyt viel? heit?! varotti Latolainen.

-- Kyll? jo tarkenee, vastasi Jaakko ja paiskasi turkkinsa takareen tukille. Rengitkin tekiv?t samaten.

-- En min?k??n miest? huonompi ole! hihkasi Latolainenkin ja paiskasi turkkinsa p??llim?iseksi.

-- Vai etk? usko sit?! sanoi h?n Jaakolle, tarttui h?nen k?sivarsiinsa ja heitti h?net lumeen.

Lumisena k?mpi Jaakko kinoksesta ja k?vi kiinni Latolaiseen; mutta eih?n h?n t?lle mit??n mahtanut, sill? Latolainen oli roteva ja voimakas. Muutenkin oli h?n mukava mies. Aina iloinen ja leikillinen. Mets?matkoilla telmi h?n kuin nuoret ja puhui hauskoja. Useinkin h?n leikin varjossa valitti, ettei h?nell? ole poikaa. Lapsia oli h?nell? useitakin, mutta ne olivat kaikki tytt?j?. Yhden nimi oli Leena; ja juuri h?nen t?htens? tuntui tuo miellytt?v? Latolainen Jaakosta viel?kin miellytt?v?mm?lt?.

H?n vertasi h?nt? omaan is??ns?, pieneen ja kuivaan ?ij?n k?ppyr??n, joka aina narisi, eik? koskaan ruvennut leikkis?ksi. Nytkin istui h?n yksin reess? ja mietti, mit? lie miettinyt.

-- Ollapa minulla tuollainen is?, kun on tuo Latolainen, ajatteli Jaakko.

He p??siv?t suon yli mets?iselle ja leve?lle kankaalle. Ja kun he sen poikki tulivat, aukesi taasen heid?n eteens? avara neva, mink? toisessa laidassa kohosi hirsimets?? kasvava Korkeakangas.

Kun he saivat kulkeneeksi nevan yli, alkoi jo talvinen aamu sarastaa. It?isell? taivaalla, heid?n takanaan, nevan toisella laidalla, n?kyi mets?n latvoilla vaaleneva ja selke? taivas, jota nouseva aurinko alkoi ruskottaa. Pakkanen tuntui kiihtyv?n nyt suurimpaan vimmaansa, mutta miehille ei se en?? mit??n mahtanut, sill? lunta kahlatessa oli heille tullut l?mmin.

Kankaan laidassa poikkesi edell? ajava Matti-is?nt? tavalliselta talvitien uralta pitkin kankaan sivua kulkemaan. Siin? oli lunta hevosta rintaan, sill? pitkin talvea oli tuuli sit? nevalta siihen kinostanut.

Hetken ajeltuaan k??nsi h?n hevosensa kangasta kohti kohoamaan. He nousivat yh? ylemm?ksi loivaa rinnett?. Mets? alkoi muuttua mahtavaksi hirsist?ksi. Aina v?h?n p??st? sivuuttivat he komean tupsulatva hongan, jonka kerkk? huimaavassa korkeudessa humisi.

-- Mihin asti sin? viet? T?ss?h?n on jo mastopuita, ettei tied? mink? ottaisi, huusi Latolainen.

-- Menn??nh?n viel? v?h?n, niin ei tarvitse arvella ottaessa, huusi Matti.

Hetken ajettuaan nousi h?n reess? polvilleen, osotti k?dell??n ja huusi:

-- Osaammeko oikeaa valita?

Kaikki katsoivat h?nen osottamaansa suuntaan. Sielt? vilkkui toisten hirtten lomitse mets?n j?ttil?inen. Se seisoi siin? yksin?isen?. Oli kuin mets?n kuningas, jonka majesteettia muu mets? oli kunnioittanut v?istym?ll? sen l?heisyydest? loitommalle. Siin? se oli valtakuntaansa hallinnut satoja vuosia. Se oli ollut arvokas ja kunnioitettava jo silloin, kun muu mets? h?nen ymp?rill??n maasta kohosi. H?nh?n se oli siemenens? sirottanut jo vuosisatoja sitten kulovalkean tuhoamaan kankaaseen. Itse h?n oli ihmeen kautta tuhosta s??stynyt. Siit? asti oli h?n Korkeatakangasta hallinnut; k?ynyt heimolaisineen tuhoisan sodan lehtipuita vastaan ja voittanut; vallannut koko lakean ja tasaisen hietikkokankaan nevojen keskell? omalle heimolleen. Ainoastaan kankaan laiteilla, nevan rajalla, uskalsivat koivut, haavat ja lep?t asustaa. H?n oli kuningas, sit? vanhaa ja arvokasta sukua, viimeinen suurten ja m??r??m?tt?mien syd?nmaiden j?lkel?inen t?ll? kankaalla. Kuningas h?n oli, mets?n mahtava hallitsija, jonka valta perustui vuosisataisiin oikeuksiin.

Nytk? oli h?nen hetkens? tullut, mets?n mahtavan j?ttil?isen viimeinen hetki? Miehi?, joitten esi-is?t monta polvea taaksep?in olivat h?nen mahtavuuttaan ihmetelleet, seisoi kirves k?dess? h?nen juurellaan; ihmeiss??n he katsoivat h?nen latvukseensa huimaavassa korkeudessa, jossa se oli kest?nyt vuosisatojen tuulet ja myrskyt.

He aikoivat kaataa mets?n mahtavan j?ttil?isen, maahan vaivuttaa sen korkealle kohoavan kruunun.

Mutta eih?n heid?n tekonsa ollut heid?n syyns?. Mit?p? vihaa heill?, syd?nmaan rauhallisilla ihmisill?, oli Korkeankankaan kuninkaalle. Heilt? h?n olisi rauhan saanut, jos he eiv?t olisi joutuneet rantamaan rauhattomien ihmisten kanssa tekemiseen. N?m? ne t?m?nkin mets?n j?ttil?isen olivat kuolemaan tuominneet n?kem?tt? ja kuulematta.

-- Jo siin? on puuta! sanoi Latolainen... Olisit saanut ottaa kahdeksan hevosta sit? vet?m??n; tuskin se kuudella kulkee.

-- Hyv?tp? ovat meill? hevoset; koetetaan, niin sittenp?h?n n?hd??n, kulkeeko tuo.

Puuta ihmetelty??n veiv?t miehet hevosensa etemm?ksi ja antoivat heini? eteen.

Matti m??r?si pari miest? tiet? polkemaan ja telottamaan nevalle asti, johon oli paksuin umpi. Latolan rengit saivat l?hte?, vaikka mielell??n hekin olisivat olleet j?ttil?isen kaatumista katsomassa.

Katsottiin sitten, minne p?in puu olisi kaadettava. Tyven t?ytyi j??d? kotia kohti.

Alkoi pian kuulua kirveen kapse. Nelj?ll? tasater?ll? siin? sopi hakkaamaan. Jaakko Latolaisen kanssa hakkasi toisella puolen ja Hirsikankaan Matti renkineen toisella.

Hakatessaan vilkaisi Jaakko v?liin is??ns?. Ukko iski kirveell??n yht? tasasesti, aina vain yht? tasasesti; ei kertaakaan lujemmin, eik? kertaakaan l?yhemmin, aina samalla tahdilla.

Sellainen oli se kaikessa muussakin.

Ja h?n itse. Toisinaan iski h?n kiihke?sti kuin raivoissaan, toisinaan taasen lev?hti ja antoi silloin vain n??n vuoksi kirveens? heilua. Sellainen oli h?n muussakin el?m?ss??n, vaikkei sit? huomannut. Siit?p? juuri is? h?nt? moitti ja siit? johtui alituinen ristiriita heid?n v?lill??n.

Lastuus syveni kummallakin puolen puuta, joka ei n?ytt?nyt turma-aikeista mit??n tiet?v?n; varistelihan v?h?n v?li? lunta ja kuuraa kaatajiensa niskaan.

-- Oh hoh! Kyll?p? siin? tarkenee, sanoi Matti, oikasi selk?ns? ja j?i seisomaan. Toisetkin lopettivat iskemisens? ja alkoivat puhella.

Puu seisoi viel? horjumatta.

Matti k?ski Latolaisen ja Jaakon hakata toiselta puolen, ettei v??r?lle puolelle ry?st?ytyisi, ja laitti renkins? tiet? polkemaan.

Jo vavahti j?ttil?inen; mets?n kuningas s?ps?hti. Sitten se r?s?hti, pani sill? ??nell?, ett? miehet pel?styiv?t ja juoksivat etemm?s. Sen syd?nsuonet paukkuivat, ett? kangas kajahteli. Sen latvus vavahteli kuolinkamppailussa, ja se alkoi kallistua. Ensin hiljaa, sitten kiihtyen, kunnes se raivostuneena heitt?ysi koko painollaan maata kohti, murskaten alleen pienempi? puita. Siin? silm?nr?p?yksess? jytk?hti j??tynyt kangas kuin maanj?ristyksess?... Siin? makasi korven j?ttil?inen v?r?ht?m?tt?.

Nyt vasta saivat syd?nmaan miehet oikean k?sityksen sen pituudesta.

Matti mittasi l?hemm?s parikymment? sylt? sen tyvest? p?in, iski kirveell? kolon siihen. Siit? oli viel? pitk? matka latvaan, joka ainaiseksi oli lakannut humisemasta. Kolon kohdalta alkoi h?n naputtaa puuta poikki. Toiset toivat reet l?hemm?s ja ihmetteliv?t rantamaan miesten laitoksia, kun he niihin t?llaisia j?ttil?isi? tarvitsevat.

-- Eiv?tk? nuo likemp?? saisi puita, kun jo t??lt? asti pit?? ved?tt??? arveli Latolan renki Pekka.

-- Totta lienev?t jo rantamaista suurimmat puut nokkineet, sanoi Latolainen.

-- Mutta Savossa on honkia sinnekin antaa, eik? loppumisesta ole pelkoa, kehasi Hirsikankaan Matti... Viime syksyn? sanoinkin Sovion patruunalle, ett? min? en tyhj?? teille tuokaan, jos vain hintaa antanette. Lupasi tuo maksaakin, kun vaan tuon hyv?n mastopuun. Sanoi: Hyv?st? hyv? hinta, huonosta ei mit??n. Sitten se vei minut varviinsa ja n?ytti siell?, ett? t?llaisia pit?isi mastopuiden olla. Min? sanoin, ett? kun kerran tuomaan l?hden, niin paremman toki tuon kuin on yksik??n noista. Eih?n se tahtonut uskoa, mutta nytp? n?kee. Sanoi viel? varvista tullessakin, ett? jos vain tuot paremman puun kuin mit? paras oli, niin saat siit? sellaisen hinnan, ettei yhdest?k??n puusta viel? sellaista ole maksettu. Se on rento mies se Sovion patruuna, ei se tyhj?? kitsastele. Se antaa arvon talonpojallekin, eik? ole niinkuin n?m? meid?n puolen herrat. Selv?? suomea se haastaa, eik? venskaa sekaan sotke niinkuin n?m?.

Syd?nmaan miehet kuuntelivat Matin puhetta h?nen hakatessaan. He tiesiv?t ett? Matti on tuttu Sovion patruunan kanssa ja ett? h?n tiet?? tarkoin kaupungin el?m?n, kun tekee joka vuosi matkoja sinne. Kuopion kauppiasten kanssa ei Matti tahtonut olla miss??n tekemisess?, vaikka se oli verrattain l?hell?. Raaheen ja rantakaupunkeihin h?n ajoi aina.

Matti antoi kirveen Jaakolle ja t?m? alkoi hakata puuta poikki.

-- Miss?h?n asti t?m?kin puu saanee kulkea laivan mastoksi jouduttuaan? arveli h?n hakatessaan.

-- Kulkekoonpa mihin kulkee; viek??t vaikka veisiv?t turkkilaisille. Me emme siit? v?lit?. Kunhan saamme puusta hinnan, niin muu meille on samantekev??, sanoi h?nen is?ns? kuivasti.

N?in katkasi h?n Jaakon ajatusten lennon.

Niin h?n teki aina muulloinkin...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet