Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Satuja ja tarinoita IX by Andersen H C Hans Christian Talvio Maila Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1315 lines and 47889 words, and 27 pages
Kirj.
H. C. Andersen
Suomentanut
Maila Talvio
Suomennosty? on suoritettu Suomalaisen Kirjallisuuden Edist?misrahaston avustuksella.
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1927.
SIS?LLYS:
Kummised?n kuvakirja. R??syt. V?n? ja Gl?n?. Kuka oli onnellisin? Dryadi. Kana-Kreetan perhe. Ohdakkeen kokemukset. Sep? oli keksint?. Onni voi piill? puupalikassa.. Pyrst?t?hti. Viikonp?iv?t. P?iv?paisteen tarinoita. Vaarinis?. Kynttil?t. Tavattomin. Mit? koko perhe sanoi. Tanssi, tanssi tyttisein. Suuri merik??rme. Puutarhuri ja herrasv?ki. Kirppu ja professori. Mit? vanha Johanna kertoi. Portinavain. Rampa. T?ti hammastauti.
Kummised?n kuvakirja.
Kummiset? osasi kertoa tarinoita paljon, ja pitki? tarinoita, h?n osasi leikata ja piirt?? kuvia, ja kun p??stiin likemm? joulua, otti h?n esiin kirjoitusvihon, jossa oli puhtaat valkoiset lehdet: n?ille h?n liimasi kirjoista ja sanomalehdist? ottamiaan kuvia. Jolleiv?t n?m? riitt?neet siihen, mit? h?n aikoi kertoa, niin h?n itse piirsi lis??. Sain pienen? monta sellaista kuvakirjaa, mutta kaikkein kaunein oli kuitenkin kuvakirja >>siit? mainiosta vuodesta, jolloin K?penhamina sai kaasun hylkeenrasvaIyhtyjen sijaan>>, ja t?m? oli merkitty ensimm?iselle lehdelle.
-- T?m? kirja t?ytyy s?ilytt?? oikein hyvin, sanoivat is? ja ?iti, -- sen saa ottaa esiin vain juhlatilaisuuksissa.
Kanteen oli kummiset? kirjoittanut:
>>T?m?n kirjan huoleti repi? saa. pikku yst?v?t tehneet on hullumpaa.>>
Hauskinta oli, kun kummiset? itse n?ytteli kirjaa, luki runot ja muun kirjoituksen ja samalla kertoi paljon lis??. Silloin tarinasta tuli juuri oikea tarina. Ensimm?iselle lehdelle oli liimattu >>Lent?v?st? postista>> leikattu kuva, miss? n?htiin K?penhamina >>Runde Taarneineen>>, ja >>Frue Kirkeineen>>, vasemmalle oli liimattu vanhaa lyhty? esitt?v? kuva, johon oli kirjoitettu: >>rasvaa>>, oikealla oli kandelaaberi, johon oli kirjoitettu: >>kaasua>>.
T?ss? on kirjan ensimm?inen lehti, siin? on ohjelma.
Oli juuri viimeinen ilta, jolloin vanhat hylkeenrasvalyhdyt oli sytytetty. Kaupunki oli saanut kaasun, ja se loisti niin, ett? vanhat lyhdyt melkein h?ipyiv?t olemattomiin siin?.
-- Min? olin tuona iltana itse kadulla, sanoi kummiset?. -- Ihmiset kulkivat edestakaisin, katsellen uutta ja vanhaa valaistusta, paljon ihmisi? oli liikkeell? ja kaksi kertaa niin monta jalkaa kuin p??t?. Lyhdynsytytt?j?t seisoivat hyvin alakuloisina; saattoivathan he koska tahansa joutua pois viralta niin kuin hylkeenrasvalyhdyt. N?iden lyhtyjen omat ajatukset kulkivat kauas taaksep?in -- eteenp?inh?n ei niiden ollut lupa menn?: Niiden mieleen oli j??nyt paljon hiljaisista illoista ja pimeist? ?ist?. Min? nojasin er??seen lyhtypatsaaseen, sanoi kummiset?, -- sek? hylkeenrasva ett? syd?n r?iskyiv?t; min? kuulin mit? lyhty sanoi, ja sin?kin saat sen kuulla.
-- Me olemme tehneet mit? voimme, sanoi lyhty. -- Me olemme kelvanneet omalle ajallemme, loistaneet ilossa ja loistaneet surussa. Me olemme kokeneet paljon ihmeellist?, olemme niin sanoaksemme olleet K?penhaminan y?silm?t. Vapauttakoot nyt vain uudet valot meid?t toimestamme ja ottakoot haltuunsa ammattimme. Miten monta vuotta ne loistavat ja mit? niiden valossa tapahtuu, se n?hd??n sitten! Tosinhan ne valaisevat jonkin verran voimakkaammin kuin me vanhat, mutta se ei ole ihmek??n, kun on valettu kaasukandelaberiksi ja kun k?ytett?v?n? on sellaisia suhteita kuin heill? on -- toinen pit?? toista k?dest?! Heill? on putkia joka taholla, ja he voivat saada voimia sek? kaupungista ett? kaupungin ulkopuolelta! Mutta jokainen meist? hylkeenrasvalyhdyist? saa loistonsa vain siit?, mit? sill? sis?ss??n on eik? perhetuttavuuksista. Me ja meid?n esi-is?mme olemme loistaneet K?penhaminalle ikivanhoista ajoista l?htien, kauan sitten. Mutta koska t?m? on viimeinen ilta, jolloin me seisomme t?ss? kadulla valaisten teid?n kanssanne niin sanoaksemme toisella sijalla, te loistavat toverit, niin emme tahdo olla nyrpeit? ja kateellisia, ei, kaukana siit?, me olemme iloisia ja hyv?ntahtoisia. Me olemme vanhoja vahtisotilaita, joiden sijalle astuu vastaleivotut alokkaat paremmassa univormussa kuin me. Mep? kerromme teille mit? meid?n sukumme taaksep?in aina iso?idiniso?idiniso?itilyhtyyn asti on n?hnyt ja kokenut: koko K?penhaminan historian. Toivottavasti te ja teid?n j?lkel?isenne viimeiseen kaasukandelaberiin asti saatte kokea ja voitte kertoa yht? merkillist? kuin me, kun te kerran saatte eron virastanne, ja sen te saatte, siit? te voitte olla varmat! Ihmiset kyll? keksiv?t voimakkaamman valon kuin kaasu. Min? olen kuullut er??n ylioppilaan kertovan kuulemastaan huhusta, ett? ruvettaisiin polttamaan merivett?! Syd?n s?hisi, kun lyhty sanoi n?m? sanat. Tuntui silt? kuin sen sis?ss? jo olisi ollut vett?.
Kummiset? kuunteli tarkkaan, mietti ja havaitsi, ett? vanhat lyhdyt olivat erinomaisen kekseli?it? halutessaan t?n? iltana, jolloin siirryttiin hylkeenrasvasta kaasuun, kertoa ja esitt?? koko K?penhaminan historian.
-- Ei saa koskaan p??st?? k?sist??n hyv?? aihetta, sanoi kummiset?. -- Min? tartuin siihen heti, l?ksin kotiin ja laitoin sinulle t?m?n kuvakirjan. Se ulottuu ajassa viel? kauemma kuin lyhtyjen el?m?.
T?m? on kirja. T?m? on tarina.
>>K?penhaminan el?m? ja olot>>.
Se alkaa pilkkopime?st?, pilkkosen pime? lehti, se on pime? aikakausi.
-- Nyt me k??nn?mme lehden, sanoi kummiset?.
Katsopas t?t? kuvaa! Vain aavaa merta ja koillistuulen puhuria. Se ajaa jykevi? j??kappaleita. Niill? ei ole muita purjehtijoita kuin suuret kivilohkareet, jotka kaukana Norjassa ovat vierineet tuntureilta j??lle. Koillistuuli puhaltaa j??n liikkeelle; se tahtoo n?ytt?? saksalaisille vuorille, mit? paasia on t??ll? kaukana Pohjolassa. J??lautta oli jo ehtinyt salmeen Sj?llandin edustalle, miss? K?penhamina nyt on, mutta silloin ei siell? ollut mit??n K?penhaminaa. Siell? oli veden alla suuria hiekkas?rkki?. Yht? t?llaista vastaan t?rm?siv?t j??kappaleet suurine vierinkivineen. Koko j??lautta pys?htyi, koillistuuli ei saanut sit? irti pohjasta, ja silloin se k?vi niin hurjap?iseksi kuin suinkin saattoi ja kirosi tuon hiekkas?rk?n, tuon Varaskarin , joksi h?n sit? nimitti, ja h?n vannoi, ett? jos se joskus kohoaisi yli merenpinnan, niin sinne tulisi varkaita ja ry?v?reit?, teilausvehkeit? ja kidutuspy?ri?.
H?nen n?in kiroillessaan ja haukkuessaan tuli aurinko esiin, ja sen s?teill? keinui ja liiteli valoisia, lempeit? henki?, valon lapsia. Ne tanssivat yli kylm?? hohkavien j??kappaleiden, jotka silloin sulivat, ja suuret vierinkivet vajosivat hiekkapohjalle.
-- Auringon roskajoukkoa! sanoi koillistuuli. -- Onko t?m? toveruutta ja sukulaisuutta! Kyll? min? t?m?n muistan ja kostan. Nyt min? l?het?n kirousta! --
-- Me l?het?mme siunausta! lauloivat valon lapset. -- Kari tulee kohoamaan, me suojelemme sit?! Tosi, kaunis ja hyv? tulevat viihtym??n siell?!
-- H?lynp?ly?! sanoi koillistuuli.
-- Kas, t?t? kaikkea eiv?t lyhdyt tiet?neet kertoa, sanoi kummiset?, -- mutta min? tied?n sen, ja se on hyvin t?rke?? K?penhaminan el?m?lle ja oloille.
-- Nyt me k??nn?mme lehden, sanoi kummiset?.
Vuosia on kulunut, hiekkas?rkk? on kohonnut. Vesilintu on istuutunut ensimm?iselle kivelle, joka nousi vedest?. Voit n?hd? sen kuvasta. Vuosikausia on kulunut. Meri viskasi hiekalle kuolleita kaloja, sitke? vaivaiskaisla kasvoi, kuihtui, m?t?ni, lannoitti. T?nne tuli useampia lajeja ruohoa ja kasveja, s?rkk? muuttui vihre?ksi saareksi.
Viikingit astuivat maihin. Alkoi taistelu el?m?st? ja kuolemasta. Saari Sj?llandin edustalla tarjosi hyv?n ankkuripohjan.
Ensimm?inen hylk?enrasvalamppu paloi. Luullakseni paistettiin liekiss? kalaa, ja kalaa t??ll? oli yllinkyllin. Silli kulki suurissa parvissa l?pi salmen -- oli vaikeaa saada vene kulkemaan niiden yli -- vedess? tuikahteli, ik??nkuin kalevantulet olisivat siell? v?lk?hdelleet, syvyydess? oli kuin revontulten loistetta. Salmessa oli kalaa runsaasti, sent?hden rakennettiin Sj?llandin rannalle taloja. Sein?t olivat tammipuuta ja katto kaarnaa, siihen tarkoitukseen oli yllinkyllin puita. Laivoja tuli satamaan, hylkeenrasvalamppu keinui k?ysist?ss?. Koillistuuli puhalsi ja lauloi: Huu -- uuu-uh! Jos saarella n?kyi lyhty, niin se oli varkaan lyhty: salakuljettajat ja varkaat harjoittivat ammattiaan Varassaarella, Tyvs?ll?.
Paha it??, niinkuin pit??, siit? olen varma, sanoi koillistuuli. -- Pian saadaan puu, josta voin varistaa hedelmi?.
-- Ja t?ss? puu onkin, sanoi kummiset?. -- N?etk? hirsipuuta Tyvs?ll?! Siin? riippuvat rautaketjuissa ry?v?rit ja murhamiehet aivan niinkuin ne siihen aikaan riippuivat. Tuuli puhalsi niin ett? pitk?t luurangot kalisivat, mutta kuu paistoi niihin hyvin tyytyv?isen?, aivan niin kuin se nyt paistaa joihinkin mets?tanssiaisiin. Aurinkokin paistoi niihin tyytyv?isen?, murenteli roikkuvia luurankoja, ja valon lapset lauloivat auringons?teill?: Me tied?mme, me tied?mme! Tulevaisuudessa t??ll? kerran on oleva kaunista! T??ll? on hyv?? ja komeaa!
-- Linnunpojan piipatusta! sanoi koillistuuli.
-- Nyt me k??nn?mme lehden, sanoi kummiset?.
Kellot soittivat Roeskilden kaupungissa, miss? piispa Absalon asui. H?n osasi sek? lukea raamattuaan ett? heiluttaa kalpaansa. H?nell? oli valtaa ja voimaa. Absalon tahtoi hy?kk?yksilt? suojella sataman ?veri?it? kalastajia, joiden kaupunki kasvamistaan kasvoi ja oli tullut markkinapaikaksi. H?n antoi vihkivedell? pirskoittaa pahamaineisen kamaran: Tyvs?, varassaan, sai rehellisyyden merkin. Muurarit ja kirvesmiehet aloittivat siell? ty?ns?. Muuan rakennus kohosi sinne piispan k?skyst?. Auringons?teet suutelivat punaisia muureja sit? mukaa kun ne kohosivat.
>>Linna jylh?, torni ylh?, portaat, ovet, nurkat, lovet. -- Uhuu, huhuu! Koillistuuli paksuhuuli riehui, kiehui. Linna seisoi sittenkin.>>
ja sen ulkopuolella oli >>Hamina>>, kauppamiesten satama.
oH?kki merenneitoselle tehty lehtoon vihre??n.>>
Muukalaisia tuli sinne ostamaan suuria kalam??ri? ja he rakensivat aittoja ja taloja, joiden ikkunareik?in peitteen? k?ytettiin rakkokalvoa, lasi kun oli liian kallista. Sinne tuli pakkahuone p??tyineen ja nostureineen. N?etk? aitoissa istuvat vanhat kis?llit -- ne eiv?t saa menn? naimisiin, ne kauppaavat inkiv??ri? ja pippuria, pippuris?llit, vanhatpojat!
Koillistuuli puhaltaa l?pi katujen ja kujien, panee tomun liikkeelle, rep?isee my?skin menness??n jonkun olkikaton. Lehm? ja porsas sy?v?t ruohoa katu-ojassa.
-- Kyll? min? pudistan ja ravistan, sanoo koillistuuli, -- kyll? tuulee, ett? talot kuulee, ja Akselin talo my?skin! Min? en erehdy, sit? kutsutaan Tyvs?n Steileborgiksi, Varassaaren teilauslinnaksi.
Ja kummiset? n?ytti kuvan, jonka h?n itse oli piirt?nyt siit?: muurissa oli paalu paalun vieress?; jokaisessa paalussa oli vangitun merirosvon irvist?v? p??.
-- N?in on todella tapahtunut, sanoi kummiset?, -- on hyv? tiet?? ja se on hyvin ymm?rrett?viss?.
Piispa Absalon oli saunassa ja kuuli ohuen sein?n l?pi rosvolaivan tulevan ulapalla. Heti paikalla h?n hypp?si kylvyst? ja riensi laivalleen, puhalsi torveen, ja miehist? tuli. Nuolet lenteliv?t rosvojen selk??n, n?m? katsoivat parhaaksi paeta ja soutivat kiireesti. Heid?n k?siins? tarttui nuolia, ei ollut aikaa nyht?? niit? pois. Piispa Absalon otti kiinni jokaisen eloon j??neen ja l?i heilt? p??n poikki; jokainen p?? pantiin linnan ymp?rysmuurille. Koillistuuli puhalsi posket pullollaan, kidassaan paha ilma, niinkuin merimiehen on tapana sanoa.
-- T?h?n min? oikaisen itseni, sanoi tuuli. -- T?h?n min? asetun katselemaan tuota rojul?j??.
Se lep?si tunteja, se puhalsi vuorokausia. Vuosia kului.
-- Vartia tuli linnan torniin. H?n katsoi it??n, l?nteen, etel??n ja pohjoiseen.
Add to tbrJar First Page Next Page