Read Ebook: Satuja ja tarinoita IX by Andersen H C Hans Christian Talvio Maila Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1315 lines and 47889 words, and 27 pages

-- Vartia tuli linnan torniin. H?n katsoi it??n, l?nteen, etel??n ja pohjoiseen.

-- Tuossa n?et sen kuvassa, sanoi kummiset? ja n?ytti. -- Sin? n?et h?net siin?, ja min? sanon sinulle heti mit? h?n n?ki.

-- Steileborgin muureilta ulottuu meren selk? Kj?gevuonoon asti, ja kulkuv?yl? Sj?llandin rannalle on avara. Uusi kaupunki kasvaa kasvamistaan p??dyill? varusteltuine ristikkorakenteineen Serritslevin maan ja Solbjergin maan edess?, miss? suuret maakyl?t sijaitsevat. Siell? on kokonaisia suutarien ja nahkurien, ryytikauppiaiden ja oluenmyyj?in katuja, siell? on markkinapaikka, siell? on kiltatupa, ja aivan rannalla, siin? miss? ennen oli saari, kohoaa pyh?n Nikolauksen mahtava kirkko. Siin? on torni ja ??rett?m?n korkea huippu. Kuinka se p?ilyyk??n kirkkaassa vedess?! Jonkun matkaa siit? on >>Vor Frue Kirke>>, Jumalan?idin kirkko, miss? messuja luetaan, pyh? sauhu tuoksuu, vahakynttil?t palavat. Kj?bmandshavn, >>kauppiaan hamina>>, on nyt piispan kaupunki. Roeskilden piispa k?skee ja hallitsee.

Tuuli puhaltaa sanoen samaa kuin piispa: >>Pysy siell?! Pysy siell?! Porttia ei sinulle avata!>>

Piispankaupunki on nyt kuninkaan kaupunki. Siin? on p??dyill? varustetut talot ja kapeat kadut, sill? on vartiat ja raatihuone, sill? on L?nsiportin luona muurattu hirsipuu. Siihen ei saa hirtt?? ket??n vieraspaikkakuntalaista, pit?? olla kaupungin porvari saadakseen riippua siin?, p??st?kseen niin korkealle ett? n?kee Kj?gen ja Kj?gen kanat.

-- Se on komea hirsipuu, sanoo koillistuuli. -- Kauneus menestyy! -- Ja sitten se s?hisi ja suhisi.

Saksanmaalta puhalsi ilkeys ja kurjuus.

-- Kansalaiset tulivat, sanoi kummiset?, -- Rostockin, Lyypekin ja Bremenin rikkaat kauppiaat tulivat pakkahuoneensa ja myym?l?p?yt?ns? ??rest?. Heid?n tarkoituksensa oli ottaa muutakin kuin kultahanhi Valdemarin tornista. Heill? oli tanskalaiskuninkaan kaupungissa enemm?n sanomista kuin tanskalaiskuninkaalla itsell??n. He saapuivat asestetuin laivoin, eik? kukaan ollut varuillaan. Eerik kuninkaan ei my?sk??n tehnyt mieli taistella saksalaisia sukulaisiaan vastaan, joita oli hyvin paljon ja jotka olivat hyvin v?kevi?. Eerik kuningas ja kaikki h?nen hovimiehens? ajoivat kiireimmiten L?nsiportista Sor?n kaupunkiin, sen hiljaiselle j?rvelle ja vihreihin metsiin, rakkaudenlaulun ja maljojen kilin?n ??reen.

Mutta er?s j?i K?penhaminaan, er?s, jolla oli kuninkaallinen syd?n ja kuninkaallinen mieli. N?etk? t?ss? kuvassa tuon nuoren naisen, joka on hyvin hieno ja hento, jolla on merensiniset silm?t ja pellavankeltaiset hiukset: se on Tanskanmaan kuningatar Filippa, Englannin prinsessa. H?n j?i kauhun valtaamaan kaupunkiin, jonka pienet kadut ja kujat jyrkkine portaineen, vajoineen ja kiinnimuurattuine puoteineen vilisev?t ymm?lle joutuneita kaupungin asukkaita. H?nell? on miehen rohkeus ja syd?n. H?n kutsuu puheilleen porvareja ja talonpoikia, rohkaisee, kehoittaa. Laivat taklataan, hirsitalot miehitet??n, pyssyt paukkuvat. Ilmassa on tulta ja savua, rinnassa uskallusta: Jumala ei heit? Tanskan maata. Ja aurinko paistaa kaikkiin syd?miin, kaikkien silmist? loistaa voiton ilo. Siunattu olkoon Filippa! H?n on milloin t?lliss?, milloin talossa, milloin kuninkaan linnassa, miss? h?n hoitaa haavoitettuja ja sairaita. Min? olen leikannut seppeleen ja pannut sen t?h?n kuvan ymp?rille, sanoi kummiset?. -- Siunattu olkoon kuningatar Filippa!

-- Nyt me hypp??mme vuosia eteenp?in! sanoi kummiset?. -- K?penhamina hypp?? samalla. Kuningas Kristian I on ollut Roomassa, paavi on siunannut h?net, h?nt? on t?ll? pitk?ll? matkalla juhlittu ja kunnioitettu. T??ll? kotona h?n rakentaa talon poltetuista kivist?. Siin? tulee opin kasvaa, siell? sit? esitet??n latinaksi. Auran ??rest? ja ty?pajasta tulleet k?yh?n lapset voivat nekin p??st? sinne, kerj?ten raivata tiet??n, saada ylleen pitk?n mustan kapean puvun, laulaa porvarien oven edess?.

Aivan opinahjon likeisyydess?, miss? kaikki k?y latinaksi, on pieni talo. Siell? hallitsee tanskalaisuus sek? kieless? ett? tavoissa. Siell? on aamiaiseksi olutkeittoa murennetun leiv?n h?yst?m?n? ja siell? tarjotaan p?iv?llinen klo 10 aamup?iv?ll?. Aurinko paistaa sis??n pienist? ruuduista ruokakaappiin ja kirjakaappiin. Siell? s?ilytet??n kirjoitettuja aarteita: herra Mikkelin >>Rosenkrands>>, Rukousnauha ja >>Gudelige Comedier>>, Jumalaisia komedioja, Henrik, Harpenstrengin L??kekirja ja sor?laisen veli Nielsin Tanskanmaan Riimikronikka. Ne t?ytyy jokaisen Tanskan miehen tuntea, sanoo talon herra, ja t?m? mies saattaa tehd? ne tunnetuiksi. H?n on Tanskanmaan ensimm?inen kirjanpainaja, hollantilainen Gotfred van Gehmen. H?n harjoittaa tuota siunaustatuottavaa mustaa taitoa, kirjapainotaitoa.

Ja kirjat tulevat kuninkaan linnaan ja porvarin taloon. Sananparret ja laulut saavat ikuisen el?m?n. Sen, mit? ihmiset suruissaan ja iloissaan eiv?t uskalla lausua, laulaa kansanlaulun lintu julki, laulaa sen verhotussa ja kuitenkin selv?ss? muodossa. Se vapaana lent?? ja se loitos ent??, l?pi porvaris tuvan, l?pi ritarin linnan. Se istuu haukkana ritarineidon k?dell? ja visert??, se hiipii pienen? hiiren? ja piipattaa orjuuteen kahlehditulle talonpojalle.

-- Suukopua kaikki tyynni! sanoo pureva koillistuuli.

-- On kev?t! sanovat auringons?teet. -- Katso kuinka vihanta pist?? esiin!

-- Nyt me selailemme eteenp?in kuvakirjaa, sanoi kummiset?.

Kuinka K?penhamina loistaakaan! Siell? on turnaukset ja leikit, juhlakulkueet ja komeutta. Katsopa jaloja ritareja rautavarustuksineen, katsopa silkiss? ja kullassa kahisevia ylh?isi? rouvia! Kuningas Hannu antaa tytt?rens? Elisabetin Brandenburgin kuuriruhtinaalle. Kuinka nuori morsian onkaan, kuinka iloinen h?n onkaan! H?n astelee sametilla ajatellen tulevaisuutta: kotoisen el?m?n onnea. Aivan h?nen vieress??n seisoo h?nen kuninkaallinen veljens?, prinssi Kristian, jolla on raskasmieliset silm?t ja kuuma kiehuva veri. H?nt? rakastaa porvarisv?ki, h?n tuntee sen ikeen, k?yh?n kansan tulevaisuus askarruttaa h?nen ajatuksiaan.

Yksin Jumalan k?dess? on onni!

-- Nyt selailemme kuvakirjaa eteenp?in! sanoi kummiset?. -- Purevasti puhaltaa tuuli, laulaen ter?v?st? miekasta, raskaasta ajasta, vainon ajasta.

P?iv? on j??t?v?n kylm?, ollaan keskell? huhtikuuta. Mink?t?hden kokoontuvat joukot linnan edustalle, vanhan Hiilihuoneen eteen, miss? kuninkaallinen laiva viireineen ja lippuineen odottaa? Kansaa n?kyy ikkunoissa ja katolla. Vallitsee suru ja murhe, odotus ja tuska. V?ki katselee linnaan p?in, jonka kultaisissa saleissa muinoin oli soihtutanssit, mutta joissa nyt on hiljaista ja autiota. Se katsoo kohti ikkunakomeroa, mist? kuningas Kristian niin usein ennen yli Hovisillan ja Hovisillankadun katseli Dyveke?ns?, hollantilaista tytt??, jonka h?n on tuonut Bergenin kaupungista. Ikkunaruudut ovat suljetut. Joukko katselee linnaan p?in: nyt avataan portti, nostosilta lasketaan. Siell? tulee kuningas Kristian uskollisen vaimonsa Elisabetin seuraamana. Kuningatar ei tahdo j?tt?? kuninkaallista herraansa nyt kun t?m? on niin kovassa h?d?ss?.

Kuninkaalla oli veress? tulta, tulta oli h?nen ajatuksissaan; h?n tahtoi murtaa vanhan ajan, murtaa talonpojan ikeen, olla porvarille hyv?, nujertaa >>n?lk?iset haukat>>. Mutta niit? oli liian paljon. H?n l?htee maasta ja valtakunnastaan hankkiakseen maailmalta yst?vi? ja sukulaisia. H?nen vaimonsa ja uskolliset miehens? seuraavat h?nt?. Joka silm? kastuu eronhetkell?.

Ajan laulussa kuuluu ??ni? sek? h?nt? vastaan ett? h?nen puolestaan, kolminkertainen kuoro. Kuule aateliston sanat, ne luetaan sek? kirjoitettuina ett? painettuina.

>>Voi sinua, Kristian Paha! Tukholman torille vuodatettu veri huutaa sinulle kirousta!>>

Ja munkkien huuto sis?lt?? saman tuomion: >>Me hylk??mme sinut, niinkuin Jumala on sinut hylj?nnyt! Luterilaisen opin kutsuit t?nne, sille sin? annoit kirkon ja saarnatuolin, sallit saatanan kielen puhua. Kirous sinulle, Kristian Paha!>>

Mutta talonpoika ja porvari itkev?t hyvin katkerasti: >>Kristian, sin? kansan yst?v?! Ei k?y talonpoikaa myyminen niinkuin karjaa eik? vaihtaminen mets?styskoiraan! Se laki on sinun mainetodistuksesi!>>

Mutta k?yh?n miehen sanat ovat niinkuin akanat tuulessa.

Nyt purjehtii laiva linnan ohitse, ja porvarit juoksevat valleille viel? kerran n?hd?kseen l?htev?n kuningaspurren.

Aika on pitk?, aika on tukala; ?l? luota yst?viin, ?l? luota sukulaisiin!

Kielin linnassa asuva Fredrik-set? kyll? tahtoisi p??st? kuninkaaksi maahan.

Fredrik kuningas on K?penhaminan edustalla. Katsopas t?t? kuvaa: >>uskollinen K?penhamina>>. Ymp?rill? on sysimustia pilvi?, kuva kuvan vieress?. Katsele vain jokaista! Tuossa on helisev? kuva, se soi viel?kin sadussa ja laulussa: raskas, ahdas, ankea aika vuosikaudet umpeensa.

Kuinka k?vi kuningas Kristianin, tuon levottoman linnun? Siit? ovat linnut laulaneet, ja ne lent?v?t kauas yli maiden ja merten. Haikara tuli varhain kev??ll?, etel?st? yli Saksanmaan. Se oli n?hnyt, mit? t?ss? nyt kerrotaan.

-- N?in pakenevan kuningas Kristianin ajavan punaisella kanervanummella. Siell? kohtasi h?n kurjat ajopelit, joita veti yksi hevonen. Niiss? istui nainen, kuningas Kristianin sisar, Brandenburgin maakreivit?r. Kun h?n pysyi luterilaisen opin uskollisena tunnustajattarena, oli h?nen is?nt?ns? karkoittanut h?net. Pime?ll? nummella kohtasivat nuo maanpakolaiset, kuninkaanlapset. Aika on tukala, aika on pitk?, ?l? luota yst?viin ?l?k? sukulaisiin!

P??skynen saapui S?nderborgin linnasta ja lauloi valittaen.

-- Kuningas Kristian on petetty! H?n istuu tornissa, joka on syv? kuin kaivo, h?nen askeleensa kuluttavat j?lki? kivipermantoon, h?nen sormensa tekev?t merkkej? kovaan marmoriin.

>>Oi, mik? murhe m??r?t?n sai kivet uurteisiin!>>

Kalahaukka tuli myrsky?v?lt? merelt?. Meri on aava ja vapaa. Siell? lentelee pursi, rohkean fyenil?isen S?ren Norbyn pursi. Onni on my?t?inen -- mutta onni on vaihteleva niinkuin tuuli ja ilma.

Jyllannissa ja Fyenissa huutavat korpit ja varikset: >>Me olemme retkeilem?ss?! Se on kerrassaan rattoisaa! T??ll? on hevosten raatoja, ja ihmisten raatoja.>> On vainon aika, on kreivien sota. Talonpoika otti nuijansa, kaupunkilainen veitsens?, ja sitten he ??neen huusivat: >>Me ly?mme kuoliaaksi sudet niin ettei ainoaakaan pentua j??!>> Pilvet ja palavien kaupunkien sauhu ajelehtivat.

Kirkon muuriin nojaten istuu r??syinen, laihtunut nainen; h?n on ruumis vain. Kaksi el?v?? lasta lep?? h?nen syliss??n, imien verta kuolleen rinnoista.

Rohkeus on lamaantunut, vastustus lamaantuu. Sin? uskollinen K?penhamina!

-- Fanfaareja puhalletaan, kuule rumpuja ja torvia! Aateliset herrat saapuvat ratsain, t?yhd?t liehuen, komeissa silkki- ja samettivaatteissa, kultap??rmeiset peitteet hevosten sel?ss?. He ratsastivat Gammeltorville. Onko siell? karuselli vaiko turnajaiset vanhan tavan mukaan? Porvarit ja talonpojat parhaissa vaatteissaan pyrkiv?t hekin sinne. Mit? siell? on n?ht?v??? Onko sinne pystytetty rovio paavillisten kuvien polttamista varten, vai onko siell? py?veli, niinkuin Slagheckin rovion ??ress? oli. Kuningas, maan herra, on luterilainen, se on teht?v? tiett?v?ksi, se on juurrutettava mieliin ja laillistettava.

Ylh?iset rouvat ja aateliset neidot istuvat korkein kauluksin ja helmikoristeisin hunnuin avonaisten ikkunoiden takana katsellen koko t?t? komeutta. Lattialle levitetyll? veralla, verkakatoksen alla, istuu valtakunnan neuvosto ikivanhassa puvussa l?hell? kuninkaan valtaistuinta. Kuningas vaikenee. Nyt luetaan tanskankielell? julki h?nen tahtonsa, valtakunnan neuvoston tahto.

Porvari ja talonpoika saavat kuulla ankaria sanoja, kurituksen sanoja sen johdosta, ett? he ovat vastustaneet korkeata aatelia. Porvari n?yryytettiin, talonpojasta tuli orja. Nyt julistetaan tuomion sanat maan piispoja vastaan. Heid?n valtansa on mennytt?. Kaikki kirkkojen ja luostarien omaisuus luovutetaan kuninkaalle ja aatelistolle. T??ll? on p?yhkeily? ja vihaa, t??ll? on komeutta, t??ll? on valitusta.

>>Tuli k?yh?t linnut nilkuttain, tuli vilkuttain. Tuli rikkaat linnut liehuen, tuli riehuen.>>

Taiteaikaan kuuluu raskaita pilvi?, mutta my?skin auringonpaistetta. Juuri nyt v?l?hteli opinahjo, ylioppilaan koti, ja muutamat nimet loistavat sielt? meid?n aikaamme asti. Hans Tausen, fyenil?inen k?yh? sep?npoika.

>>Oli Birkendest? se poikanen, yli Tanskan lensi jo maine sen. Sanan miekalla soti h?n lailla Lutherin, tien syd?mihin raivasi hengen asehin.>>

Loistaa my?s nimi Petrus Palladius, -- n?in latinaksi, mutta tanskaksi Peter Plade, Roeskilden piispa, niinik??n k?yh?n sep?n poika juuttien maalta; ja aatelisnimist? loistaa Hans Friis, valtakunnan kansleri. H?n istutti ylioppilaan p?yt?ns? ??reen, piti h?nest? huolta ja koululaisesta my?skin. Yhdelle kuitenkin kuuluu ennen muita hurraahuuto ja laulu:

Raskaisiin pilviin sekaantui auringons?teit? taiteaikana.

-- Nyt me k??nn?mme lehden. Mik? laulaa ja humisee Isossa Beltiss? Sams?n rannalla? Merest? nousee vedenneito kaislanvihrein hiuksin; h?n ennustaa talonpojalle: on syntyv? prinssi, josta tulee suuri, mahtava kuningas.

H?n lauloi lohtua tuskassaan:

>>Taivashan on kaikkialla, mit? muuta kaipaisin?>>

H?nen laulussaan el?? kansanlaulun henki, niinkuin vedenneidon laulussa Kristian nelj?nnest?.

Nyt tulee lehti, jota sinun pit?? tarkasti katsella! sanoi kummiset?. -- Siin? seuraa kuva kuvaa, niinkuin sankarilaulussa s?keist? s?keist??. Se on laulu, jonka alku on hyvin iloinen ja jonka loppu on hyvin surullinen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet