Read Ebook: Ikuinen arvoitus by Geijerstam Gustaf Af Kaila Antti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 694 lines and 28047 words, and 14 pages

IKUINEN ARVOITUS

Romaani

Kirj.

GUSTAF AF GEIJERSTAM

Suomensi

Antti Kaila

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1908.

Aber auch noch eure beste Liebe ist nur ein verziicktes Gleichnis und eine schmerzhafte Gluth. Eine Fackel ist sie, die euch zu h?heren Wegen leuchten soll. ?ber euch hinaus sollt ihr einst lieben!

Min? olen miettinyt itseni v?syksiin, ymm?rt??kseni sit?, jonka olen muutamien lyhyvien vuosien kuluessa el?nyt. Pyysinh?n vain niin v?h?n ja tahdoinhan antaa niin paljon... Oikeastaan pyysin vain saada antaa.

Ja kuitenkin...

V?syneen? min? k?yskelen huoneessani edestakaisin, ja kun lampustani ?ljy on palanut loppuun, heitt?ydyn vuoteelleni ja vaivun horroksiin, mutta en uneen. Mennyt aika ei ole viel? voinut minua parantaa. Ja kuitenkin pit?isi vuosien jo aikoja sitten tehneen vaikutuksensa. Kukaan ei tied?, ett? el?n niin. Kukaan ei aavista, ett? silloin t?ll?in, kun sit? v?himm?n uskon, purkautuu tuo vanha sielustani, ne vanhat haavat aukenevat, jotka eiv?t tahdo parantua. Junia tulee ja l?htee pienelt? rautatieasemalta. Talvi tulee aikaisin t??ll? pohjoisessa ja lunta on jo vahvasti kedoilla ja kankailla. Tunturit kohoavat ymp?rill?ni synkkin? ?ist? t?htitaivasta kohti.

En ollut koskaan n?hnyt t?htien niin kummasti kimmelt?v?n silloin kuin suurkaupunki piti minua vankinaan. Talviy? l?henee. Aurinko h?vi?? pian ja kuluu kuukausia ennenkuin saan sen j?lleen n?hd? nousevan tunturien yli, jotka ymp?r?itsev?t laaksoani. T??ll? en tapaa monta ihmist?. Ja talvisin ei kulje junakaan niin usein.

T??ll? selvenee kaikki minulle. Mutta sekin k?y vitkalleen. Se k?y kuin paraneminen pitk?llisest? taudista, joka taistelee sitke?sti sielussani eik? tahdo irroittaa kynsi??n siit?.

Er??n? p?iv?n? matkustin kaupunkiin tapaamaan poikaani. Me sulkeuduimme h?nen huoneeseensa ja istuimme siell? aina iltamy?h?seen. Sill? aikaa katsoi poikani minua ik??nkuin h?n olisi tahtonut arvata ajatukseni ja sanoi:

-- Eik? meill? nyt ole hyv? olla?

-- Kyll?, vastasin min?. Meid?n ei ole koskaan ollut parempi olla.

H?nen kasvonsa kirkastuivat ja h?n tuli hyv?ilem??n partaani, ik??nkuin tytt? tai lapsi. Tai melkein kuin vanhempi yst?v?, joka oli levoton nuoremman yst?v?ns? vuoksi.

Min? ymm?rsin h?nt? oikein hyvin. H?n on peloissaan minun vuokseni, mihin min? turvaudun yksin?isyydess?ni nyt, kun h?n oli j?tt?nyt minut yksin maalle ja matkustanut gymnasioon. Min? puolestani en voi unhoittaa pelkoani, ett? h?n oli k?rsinyt vahingon, saanut ik??nkuin henkisen vamman kaikesta siit?, mit? h?n oli el?ess??n kokenut. H?n on hieman kalpeakin ja pieni, ik??nkuin olisi pys?htynyt kasvussaan.

Ajatukset her?siv?t j?lleen istuessani junassa, joka kiid?tti minua metsien ja lumipeitteisten kenttien kautta takaisin kotiini.

Min? olen p??tt?nyt parantua, ja tukeakseni itse?ni olen sen kirjoittanut. Min? en ole mik??n kirjailija. Sen huomaa siit? mit? kirjoitan. En ole muu kuin ihminen, joka on ollut v?h?ll? turmella el?m?ns?.

En tahdo mielell?ni kertoa mit??n avioliittoni ensiajoista. Siihen aikaan tunsin sekoittamatonta onnea, s.t.s. olin niin onnellinen kuin minun kaltaiseni ihminen voi olla. Ja onnellisilla kuten tunnettua ei ole mit??n historiaa. En tahdo my?sk??n kertoa kuinka Maud ja min? oikeastaan erosimme toisistamme. S.t.s. min? en tahdo kertoa siit?. Sill? juuri siihen k?tkeytyy se arvoitus, joka on tehnyt minut sairaaksi. Maud on sanonut sen minulle ja min? h?nelle. H?n on puhunut omalla tavallaan ja min? omallani. Mutta kaikessa siin? mit? silloin kesken?mme puhuimme, ei ole mit??n, johon voisin pys?hty? ja l?yt?? sellaista selvityst?, joka toisi minulle rauhaa.

Kuulin kerran er??n sadun. T??ll?, jossa nyt asun, tulevat sadut luokseni. Rautatienasema on tunturin juurella, ja kuluu useita tunteja, jolloin ei saavu yht??n junaa. Hiljaisuudessa alkavat vanhat sadut puhumaan. Ja er??n? sellaisena iltana min? muistin niist? erikoisesti muutaman. Se oli satu mets?nneitosesta. H?nest? on paljon satuja. Toisiinsa verraten ne ovat kovin erilaisia. Mutta er??ss? kohden yhtyv?t. Mets?nneitonen tarjoaa miehelle suuremman onnen kuin tavalliset naiset voivat h?nelle lahjoittaa. Mutta mets?nneito kantaa ketunh?nt??, tai h?n on ontto kuin purtilo tai lahonnut kanto. Sen huomaa vasta, kun h?n k??nt?? selk?ns?. Satujen mukaan h?n on julma, kylm?, paha ja kolkko. Kuten sanottu, sellaisia taruja on paljon sek? ritareista ett? kuninkaista.

Mutta min? en muista niist? yht??n. Se, jonka muistan, kertoo er??st? miehest?, joka eleli yksin??n mets?ss?.

H?nen t?llins? oli matala, ja h?n el?tteli itse??n mets?styksell? ja kalastuksella. Mutta p?iv?t k?viv?t h?nelle pitkiksi. Sill? h?n oli kotiarakastava mies. Ja h?n ik?v?itsi naista.

Raskasmielisen? makasi h?n er??n? aamuna ja n?ki auringon pilkistelev?n muutamasta oksanreij?st? vuoteensa yl?puolelta sein?n l?pi. Se oli aikaisin kev??ll?, ja sadevirrat kuohuivat metsiss? niin valtavasti, ett? h?n voi kuulla niitten kohinan. Siit? kasvoi vain h?nen raskasmielisyytens? ja h?n huokasi ik?v?iden.

Silloin h?n n?ki auringons?teitten ik??nkuin tihenev?n oksanreij?ss?, ja jotain valui sein?n l?pi h?nen luokseen. Ensin h?n vapisi pelosta. Sill? h?n tunsi jokaisen mets?el?imen, ja h?n tiesi, miss? vaarat uhkasivat. Mutta kun h?n katsahti ymp?rilleen, niin n?ki h?n naisen seisovan lieden luona tulta viritt?m?ss?. Mit??n sen kauniimpaa h?n ei ollut koskaan n?hnyt.

Silloin h?n nousi vuoteeltaan ja sanomatta sanaakaan naiselle vuoli mets?stysveitsell??n tulpan, jonka h?n kiersi oksanreik??n.

Nainen j?i h?nen luokseen ja lahjoitti h?nelle rakkautensa. H?n laittoi h?nen vuoteensa ja keitti h?nen ruokansa. H?nest? tuli lempe? ja ahkera vaimo. H?n synnytti h?nelle lapsenkin. Y?t ja p?iv?t h?n teki h?net onnelliseksi.

He eliv?t monta vuotta niin ja mies alkoi melkein unhoittaa kuinka h?n oli vaimonsa l?yt?nyt. Mutta er??n? y?n?, kun h?n lep?si vaimonsa k?sivarrella, kysyi h?n miehelt? hyv?ilyjens? lomassa, kuinka t?m? oli h?net l?yt?nyt. Ja mies ymm?rsi silloin, miksi vaimonsa oli viime viikkojen kuluessa ollut yht? raskasmielinen kuin h?n itsekin oli ollut silloin, kun h?n eli yksin. Ensin h?n ei vastannut, mutta mets?nneidon suutelon hurmaamana h?n ei voinut olla vastaamatta. H?n otti pois puunappulan, joka oli viel? oksanreij?ss?. Ja katsohan! Nyt leikki kuun kalpea valo vuoteella. Sill? mets?ss? oli y?.

Silloin h?n n?ki kuinka vaimonsa muuttui ik??nkuin l?pin?kyv?ksi h?nen silmiss??n ja yhtyi kuun kelme??n valoon. Samaa tiet?, mit? oli tullutkin, valui h?n uloskin; ja sein?n l?pi kuuli mies valittavaa huutoa, ik??nkuin huuhkajainen olisi huutanut vuorella.

H?n meni sen vuoteen luo, jossa lapsi lep?si. Se oli kuollut ja kylm?. Silloin h?n ymm?rsi, miksi mets?nneito oli kadotessaan valittanut.

Sill? h?n huomasi nyt olleensa naimisissa mets?nneidon kanssa. Ja h?n ei my?sk??n koskaan muuttunut entiselleen. H?n odotti koko ik?ns? h?nt?. H?n ei tavannut koskaan h?nt? mets?ss?.

Niin odottamatta tuli my?skin Maud kerran minun tielleni. Tuskin kukaan tunsi itse??n niin yksin?iseksi p??kaupungissa kuin min?. Minun veress?ni paloi muisto mets?ss? vietetyst? nuoruuden el?m?st?ni. Is?ni oli nimitt?in jahtimestari. H?n oli pakoittanut minun ottamaan tutkinnon p??st?kseni niin raskaasta el?m?st? kuin h?n itse oli el?nyt. Ylioppilaana ollessani h?n jo kuoli. Ja min? en ole koskaan tuntenut h?nt?.

Sitten sain vaatimattoman viran rautatiehallituksessa. Mutta vieraana min? liikuin ymp?rist?ni keskuudessa. Ihmiset olivat minulle niin vieraita, ett? tuskin uskalsin l?hesty? heit?. Minussa oli ehk? jotain sairaloista. Maud on aina v?itt?nyt niin. Ja h?n oli kyll?kin oikeassa. Mutta eik? voi tulla sairaloiseksi mielelt??n joutumalla sellaiseen seurapiiriin, jossa ei voi kotiutua? Eik? sellaisia sairaita ole kylliksi?

Tied?n vain, ett? tuntiessani itseni vieraaksi ihmisten joukossa, rakensin oman mailmani, mailman, jonka k?tkin sieluuni. Raskain mielin min? kuljin, siet?m?tt?m?ksi minulle tuli istua yksin huoneessa, josta n?k?alana oli vain telefoonipylv?it? ja kattoja. Silloin ilmestyi Maud tielleni, ja kuinka min? uskalsinkaan l?hesty? h?nt?, se on minulle arvoitus. Mit? minulla oli tarjottavana h?nelle? Mutta h?n otti vastaan minut sellaisena kuin olin. Ja mit? kukaan ei voinut n?hd? minussa, sen n?ki h?n. Siit? p?iv?st? h?visi raskasmielisyyteni. Ja minua onnellisempi ei ole kukaan mies ollut.

Raskasmielisyyteni ei kuitenkaan h?vinnyt ainaisesti. Se palasi my?hemmin, sukeltautui esiin keskell? onneani ja s?ik?hytti minut. Silloin min? etsin lohdutusta Maudilta, ja kun en l?yt?nyt mit? etsein, alkoi kiusaajani j?lleen saamaan valtaa sielussani.

Ylimalkaan on vaarallista omata porvarillinen asema, kun ei ensink??n ymm?rr? el?? porvarillisesti. Sellaisen muut huomaavat. Ja se vakavuus, jonka yhteiskunta vaatii sellaiselta kodilta, puuttuu. Se on aina vaarallista, ettei anna el?m?lleen sellaista leimaa, joka tekee sen toisten kaltaiseksi. Jos min? itse tunnustan sen, niin meid?n kotimme ei koskaan tehnyt sellaista vaikutusta kuin muitten. Se antoi sellaisen vaikutuksen, ett? siell? asui muuan mies rakastettunsa kanssa, ja pojallakin, joka leikkien juoksenteli ymp?ri huoneita, oli koko olennossaan jotain vallattoman vapaata, ik??nkuin h?n olisi ollut laittoman avioliiton hedelm?. Meid?n kotimme ei ollut sellainen, kuin virkamiehen koti voisi ja pit?isi olla. Sielt? puuttui ehdottomasti sellaista vakavuutta, joka antaa luonteen kodille. Maud ja min? kuuluimme sit?paitsi niihin, jotka mielell??n n?kev?t vieraita luonaan, ja niin kauvan kuin kodissamme aina oli iloa, ei my?sk??n yst?vi? puuttunut koskaan. Mutta kun he puhuivat meist?, pudistivat yst?v?t p??t??n ja sanoivat: "Se ei k?y ajanpitk??n. Maud-rouva on liian j?ykk?, ja h?n ehdottomasti liian rakastunut vaimoonsa." Me mahdoimme muodostaa omituisen yhdistelm?n mailmassa perheen is?n? ja ?itin?. Mutta kuinka olikaan, el?m? kului meilt? samoin kuin muiltakin. Taloudellisissa asioissakin tulimme hyvin toimeen, ja monien vaikeuksien per?st? min? sain virkaylennyksen. Silloin yst?v?t sanoivat: "Saapa n?hd? kuinka kauvan tuollainen edistyminen kest??."

Muuten Jumala tiennee, ett? elimme kyll?kin porvarillisesti. Korkeammalle kuin mit? ihmiset voivat saavuttaa eiv?t toiveemmekaan tavotelleet. Ja kuitenkin yst?v?t olivat oikeassa. Ilomme ei kest?nyt kauvan. Ei edes virkaylennyksenik??n, jonka kautta asemamme muuttui hyv?ksi, voinut pelastaa meit?. Mutta virkaylennyksen min? sain. Oi sit? p?iv??, jolloin voin k?yntikorttiini painattaa: Karsten Bloch, kontroll??ri K:n rautatiehallituksessa. Sit? min? en koskaan unhota. Silloin luulin p??sseeni pahimmasta pulasta. Ja kuitenkin juuri silloin tai hieman sen j?lkeen alkoivat onnettomuudet.

Harhaluuloja! Harhaluuloja!

Juuri kun luulin parhaimman osan el?m?st?mme alkavan, niin silloin se oli jo kerrassaan ohi.

Siihen aikaan me muutimme asuntoa. Min? en sit? toivonut. Olin mieltynyt niihin kahteen pieneen huoneeseen kaukana Hallituskadun varrella, joissa ensin asuimme. N?hdess?ni Maudin sullovan koriin tavaroitamme ja poimivan seinilt? pieni? koristeitamme, jotka olivat yksi toisensa j?lkeen tulleet sinne, vihlasi sielussani niin kovin kipe?sti. Tyhjin? ammottivat huoneet j?tt?ess?mme ne. Sieluani pakotti, ik??nkuin korvissani olisi soinut kamalan ep?musikaalisia sointuja. Kyyneleet valahtivat silmiini. Ja menness?ni viime kerran portaita alas olin yksin. Niin onnellinen oli Maud saadessaan j?tt?? ne huoneet, jotka olivat minulle olleet kaikki kaikessa, etten mitenk??n voinut h?irit? h?nt?. Ik??nkuin raskaan taakan olisi saanut heitt?? hartioiltaan, j?tti h?n nuo huoneet, jotka kerran olivat onnemme suojiinsa sulkeneet.

Ja kuitenkin olin iloinen, ettei Maudin tarvinnut orjan lailla ahertaa en?? kuten ennen, kun meill? nyt oli varaa pit?? palvelustytt??. Kuningattarelta h?n minusta n?ytti ja kuningattarenhan ei tarvitse rasittaa 'itse??n el?m?n karkeissa t?iss?. Sit?paitsi h?n sanoi minulle, ettei h?n koskaan ollut pit?nyt siit? seudusta, jossa ensin olimme asuneet. Siihen aikaan oli Hallituskadun uloin osa ik?vin kaupunginosa. Siell? asui k?yhi? ja vaatimattomia ihmisi?. Maud tahtoi saada liikkua niitten ihmisten keskuudessa, jotka koko Tukholma tunsi. H?n tahtoi kulkea auringonpaisteessa. H?nen Tukholmansa ei ollut sama kuin minun. Mutta min? muutin siksi, ett? tiesin Maudin sit? toivovan. Sit?paitsi min? itse olin aluksi puhunut muuttamisesta.

Niin oli pian uusi huoneustomme valmiina vastaanottamaan meid?t. Se oli niin kaukana kuin p??st? voi Kardellikadulla, tuossa pieness? kapeassa kujassa, joka haarautuu Sturekadusta. Se oli aivan l?hell? sit? suurta valtasuonta, jolla Tukholman hienosto tapasi keikailla. Min? olin melkein tuskainen joka kerta, kun piti kotia menn?. Huoneustomme ei ollut suuri, mutta mukava. Minulle se oli liiankin suuri, niin suuri, ett? minusta tuntui kuin Maud olisi joutunut minusta niin sanomattoman kauvas. Maudilla oli huoneensa, Harryll? omansa ja minulla omani. Haaveilujenmaa oli poissa.

Se oli h?vinnyt. Mutta min? en n?hnyt enk? tahtonut n?hd? sit?. Ja min? ja Maud elimme muuten samoin kuin ennenkin. Yht? voimakkaina kuin ennenkin eliv?t turhat toiveet viel? sielussani. Ja vieri vuosia, joitten kuluessa uskottelin onnen muuttaneen mukanamme. Virasto-tovereitani min? en ollut koskaan kutsunut kotiani. He eiv?t olisi viihtyneet luonamme. Ei s?vy eik? seura olisi sopinut heille. Kotini ja virastoty?ni min? eroitin niin huolellisesti toisistaan kuin kaksi mailmaa, joilla ei ole mit??n tekemist? toistensa kanssa. Ensi aikoina oli vaimoni hoitanut taloutta ilman avustajaa. Se olisi ollut huono suositus minulle virastossa, jos toverini olisivat saaneet n?hd? huonon taloudellisen asemamme. Ja silloinkin, kun olisin voinut tehd? sen, jatkoin min? samaan tapaan. Min? tahdoin el?? oman mailmani itselleni.

N?in aivan kyll?kseni sellaisia ihmisi?, joita en ymm?rt?nyt. Kunnon miehi?, ty?kykyisi?, rehellisi? miehi?. Mutta niin kerrassaan erilaisia kuin min?, ett? minun t?ytyi hymyill? ajatellessani mink?laisia ilmeit? heid?n kasvoihinsa olisi ilmestynytk??n, jos olisin jonakin kauniina p?iv?n? kertonut jollekin heist?, mist? min? pidin, mit? ajattelin ja mist? iloitsin. Kaikkea sellaista min? varoin huolellisesti. Sill? en ole koskaan ollut mik??n h?iri?iden mies, ja proselyttej? min? en voinut enk? tahtonutkaan tehd?. Olin vain yksinkertaisesti ihminen, joka koetin niin hyvin kuin voin pelastaa itseni. Sielultani v?h?p?t?inen ihminen, oikea poroporvari.

Mit?p? t?st? puhuisin? Auringonlaskutkin siell? min? muistan. Veden, tuon kirkkaan veden, joka hyv?ili saartani. Min? muistan p?hkin?puut, tammet, jotka suurena ympyr?n? oksansa levittiv?t, jonka suojaan syksyin sieni? kohosi, laivalaiturin harmaine venevajoineen -- kaikki min? muistan. Ja min? uskoin Maudin rakastavan kaikkea siell? yht? paljon kuin min?kin rakastin. Yhteen aikaan h?n varmasti tekikin niin. Kaikki mik? oli minun, oli h?nest? hyvin arvotonta.

H?nen ymp?rilleen keskittyi kaikki, mit? min? sanoin omakseni. Ilman kiihoittavaa voimaa ei voi kukaan ihminen el??. Saarnatkoon vain kalpeat vakavuudenmiehet p?invastoin. Min? en usko sit?. Minun virkist?j?ni ja liikkeellepaneva voimani, joka kiihoitti minua ty?t? tekem??n, kielt?ytym??n ja iloitsemaan, oli Maud.

Silloin h?n oli viel? kotelossaan oleva perhonen. Mutta minun silmiss?ni v?ikkyi h?nen siipens? pelk?ss? auringonpaisteessa. Jonakin p?iv?n? h?n itse sanoisi itse??n t?ysin kehittyneeksi, juuri sin? p?iv?n?, jolloin h?n ei en?? ollut minun. Me elimme nautintorikasta el?m?? yhdess?. -- Kaiken mit? runoilijat laulavat ja taide ylist?? teoksissaan, elimme me yhdess?. P?iv?mme muuttuivat juhliksi, joka p?iv? me keksimme jonkun ilonaiheen, jota emme olleet edellisin? p?ivin? huomanneet. Synkki?kin hetki? me saimme el??. Niin, niin, j?lest?p?in muistaa vain hyv?n ja unhoittaa kaiken muun. Mutta h?n sai synkkyyden h?ipym??n ja h?nen l?heisyydess??n leimusi ilma pelkk?n? auringonpaisteena. Sellaisena min? muistan ensiaikojamme ja sellaisena min? tahdon aina sit? muistaa. Maud oli valkoverinen. Kultakeh?n? ymp?r?itsiv?t hiukset h?nen kasvojaan omituisine silmineen ja punaisine huulineen, joilla alinomaan vieno hymy leikki. H?n rakasti kauniita vaatteita, viinist? ja kukista h?n tahtoi nauttia ja n?hd? niit?, hyvin avokaulustaisissa vaatteissa h?n tahtoi kulkea siksi, ett? h?nen povensa oli t?ytel?inen ja olkap??ns? valkeat ja py?re?t. H?n her?tti kateutta naisissa ja iloa miehiss?.

Olinhan min? itsekin el?nyt niin t?ydellisesti hiljaisen onneni vallassa, enh?n min?k??n ollut aivan sokea. Silloin ehk? en viel? koskaan ollut menett?nyt Maudia. Mutta mit?s viel?? Juuri sokeuteni lahjoitti minulle sen onnen, jota ei mik??n muu mailmassa olisi voinut tehd?.

Min? tahdon alkaa alusta. Polttavina kuin tuli soluvat muistot sielussani.

Muistettakoon, ett? avioliittoni historia alkaa 80-luvun alkupuoliskolla. Nykyaikaisen Ruotsin poika turhaan koettaa muodostaa k?sityst??n senaikaisesta ihmispolvesta, joka silloin kasvoi. Kaikkia niit? kauniita sanoja, jotka nyt koristavat kielt?, ei oltu silloin viel? keksitty. Aivan toiset k?sitteet vallitsivat silloin mieli?. Mutta siin? erehtyy kovin, jos uskoo el?m?nhalun olleen heikomman siksi, ett? se itsetietoisena etsi vaatimattomampia ilmaisumuotoja. El?m?nhalu oli niinkin voimakas, ett? se vaati ihmisi? uhrikseen. Upsalassa ollessani min? elin sen sukupolven keskuudessa, joka uneksi aikansa uudestasyntymisest?. Tuo kaikki oli vain el?m?nhalua. Minullakin oli aikoja, jolloin ajattelin tarttua her?tysty?h?n, uhrata voimani uuden ajan taisteluun, joka viel?kin jatkuu eik? koskaan lakkaakaan. Viel? silloinkin, kun jo olin vet?nyt virkatakin selk??ni, min? uinailin el?v?ni samojen ihanteitten palveluksessa, jotka olivat t?ytt?neet sieluni nuoruusvuosinani. Kaikki ty?, niin min? vakuuttelin itselleni, on ty?t? ihmisyyden hyv?ksi. Kaikki voi asettaa niitten ihanteitten palvelukseen, jotka valaisevat mailmaa -- muutamien yksinkertaisten el?m?nperiaatteitten valossa. Min? pidin monta vuotta tuota n?k?h?iri?t? todellisuutena.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet