Read Ebook: Ikuinen arvoitus by Geijerstam Gustaf Af Kaila Antti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 694 lines and 28047 words, and 14 pages

Muistettakoon, ett? avioliittoni historia alkaa 80-luvun alkupuoliskolla. Nykyaikaisen Ruotsin poika turhaan koettaa muodostaa k?sityst??n senaikaisesta ihmispolvesta, joka silloin kasvoi. Kaikkia niit? kauniita sanoja, jotka nyt koristavat kielt?, ei oltu silloin viel? keksitty. Aivan toiset k?sitteet vallitsivat silloin mieli?. Mutta siin? erehtyy kovin, jos uskoo el?m?nhalun olleen heikomman siksi, ett? se itsetietoisena etsi vaatimattomampia ilmaisumuotoja. El?m?nhalu oli niinkin voimakas, ett? se vaati ihmisi? uhrikseen. Upsalassa ollessani min? elin sen sukupolven keskuudessa, joka uneksi aikansa uudestasyntymisest?. Tuo kaikki oli vain el?m?nhalua. Minullakin oli aikoja, jolloin ajattelin tarttua her?tysty?h?n, uhrata voimani uuden ajan taisteluun, joka viel?kin jatkuu eik? koskaan lakkaakaan. Viel? silloinkin, kun jo olin vet?nyt virkatakin selk??ni, min? uinailin el?v?ni samojen ihanteitten palveluksessa, jotka olivat t?ytt?neet sieluni nuoruusvuosinani. Kaikki ty?, niin min? vakuuttelin itselleni, on ty?t? ihmisyyden hyv?ksi. Kaikki voi asettaa niitten ihanteitten palvelukseen, jotka valaisevat mailmaa -- muutamien yksinkertaisten el?m?nperiaatteitten valossa. Min? pidin monta vuotta tuota n?k?h?iri?t? todellisuutena.

It?maalaisen viisaan sanotaan vaativan tiet?ji??n pysym??n naisista erill??n. Siin? on ero t?m?n opin ja l?nsimaisen filosofian v?lill?.

Nainen ilmestyi tielleni, ja min? tein h?net vaimokseni, ettei mailma h?iritsisi h?nt? ja minua onnessamme. Mutta nainen valloitti ajatukseni ja p??maalini, aikeeni ja filosofiani. Ja min? kiit?n kuitenkin h?nt?. Enemm?n kuin kukaan filosofi on haaveillutkaan h?n antoi minulle. Ehk? h?n olisi antanut v?hemm?n, jollei h?nell? olisi ollut voimia pett??.

Minun omat mietteenik? ehk? mursivat keskin?isen onnemme? Maudhan sanoi sen itse samana iltana, jolloin j?timme i?ksi hyv?sti toisillemme. Mit? annoin h?nelle kannettavaksi, sanoi h?n olevan liian raskaan. Ei kukaan voi kantaa toisen taakkoja.

Itse h?n ik?v?itsi saada el?? silloin, kun h?n l?ysi minut. Kun l?ysin h?net, ik?v?itsin min? voida p??st? raskaasta haave-el?m?st?ni ja pyysin h?nelt? el?m??. Minun sieluni muistutti kummitusten pes??, jossa oli v?ken? kaikkia niit?, mit? sairaloinen miettiminen voi loihtia esiin ja pit?? hengiss?. Maud sanoikin minun raskasmielisyyteni aina ensi hetkest? saakka, jolloin h?n n?ki minut, kiusanneen h?nt?. H?nell? ei siis olisi koskaan ollut hetkenk??n onnea minun rinnallani. Voiko se olla totta?

Kyll?, kyll?. Se t?ytyy olla totta. Miettiminen on hirmuinen tauti. Se tunkee myrkylliset juurensa syv?lle sielun multaan, se myrkytt?? maaper?n ymp?rill??n. Kaikki muu, joka siin? kasvaa, lakastuu ja kuolee sellaisessa pilaantuneessa maassa. Siksi kuoli rakkauskin, jonka luulin pelastavan minut.

Sill? min? tied?n sen hyvin. Miettij? min? olen ollut. Siksi ei ole kukaan voinut l?hesty? minua ilman, etten olisi tehnyt h?neen kipe??. Mietiskely oli aina valmiina k?tk?ss??n sielussani ja kiusasi lakkaamatta. Nuoruudeniloni tuo mietiskely turmeli, ja kun rakkaus tuli, muuttui onni lyhyeksi. Mutta min? en jaksanut olla onnellinen. Minulla ei ollut voimia siihen. Keskell? onnemme p?ivi? min? aloin tutkia, kysy? ja ep?ill?. Min? vedin vaimoni syd?meni sairaloiseen ilmapiiriin, ja kun h?n ei ymm?rt?nyt minua, ei voinut ymm?rt??, niin sy?ksin h?nen kimppuunsa ja viskasin ilke?n sanatulvan vasten kasvoja ja k?rsin itse tuhat kertaa enemm?n kuin h?n omista sanoistani. Mutta samaan aikaan oli sanoja ja kehittyvi? ajatuksia viel? sielussani, ajatuksia, jotka riistiv?t voimani ja tekiv?t minut entist? sairaammaksi.

Niin, niin. Niin sen t?ytyi kai olla. Min? olin miettij? ja kell??n ei ollut voimia kest?? minua.

Ja kuitenkin minusta n?ytt??, niinkuin t?ydellinen selitys ei voisi sis?lty? n?ihin sanoihin, ja niinkuin t?m? kaikki ei oikeastaan sanoisi minulle mit??n.

Sill? kaikista kummallisinta oli, ett? kauvan onnettomuuksien alkamisen j?lkeen min? luulottelin olevani onnellinen vaimoni kanssa ja h?n minun kanssani, niin onnellinen kuin vain harvojen valittujen suodaan tulla.

Yh? uudestaan ja uudestaan min? palaan takaisin alkuun. Tuntuu ik??nkuin sielt? l?yt?isin selityksen. Ja ajatellessani Maudia muistan h?net helpommin, selvemmin ja paraiten sellaisena kuin h?net ensin n?in.

??rett?m?n pieni ja hento h?n oli. Ja kysytty?ni h?nelt?, tahtoiko h?n tulla vaimokseni, h?n pel?styi. Ollessaan yksin kanssani h?n tuskin uskalsi puhua. Mutta h?nen kasvonsa hymyili, ja h?nen k?yntins? oli ketter? ja joustava, ik??nkuin h?n olisi alinomaa tanssinut jonkun s?velen mukaan, jota ei kukaan muu voinut kuulla kuin h?n itse. "Min? en voi puhua niin paljon kuin sin?", sanoi h?n. "Min? voin vain suudella sinua."

S?vyis? h?n oli, s?vyis? ja lempe?. Minulla ei ollut mit??n toivetta, jota h?n ei olisi arvannut. Vasta my?hemmin min? sen ymm?rsin. Mutta ensivuosina min? elin ik??nkuin oman tahtoni ilmakeh?ss?. Jaa, jaa, niin se oli. Minun tahtoni hallitsi h?nt?, minua, koko pient? mailmaamme. Eik? h?n ole itse my?hemmin sanonut sit? minulle? Min? uskoin h?nen olevan onnellinen kaikesta siit?. Sill? niinh?n se on. Toista voi hallita kokonaan eik? n?e mit??n muuta kuin tuntee itse vain olevansa onnellinen. Sellaista voi jatkua vuosikausia eik? huomaa mit??n. Seh?n on kerran niin j?rjestetty. Itse ei edes aavistakaan, ett? voisi olla toisinkin. Silloin huomaa ?kki? onnen h?vinneen. Huutaessaan h?nt? ja etsiess??n h?nt? kaikkialta alkaa uskomaan, ettei h?nt? ole koskaan ollutkaan. Silloin on kuin lapset, jotka etsiv?t jotain piiloutunutta. Heid?n ruumiinsa vapisee huolestuksesta. Mutta sisimm?isess??n he tiet?v?t kuitenkin tuon piilossaolijan olevan. H?nen t?ytyy olla. Mit?p? olisi koko leikki muuten?

Milloinka min? n?ink??n Maudin kasvojen ensi kerran j?ykistyv?n ja h?nen silmiens? tuijottavan kylm?sti minuun? Etsin ja etsin muistoistani. H?net itsens? min? voin n?hd?. Aihetta en voi muistaa.

H?n seisoi huoneessaan, k??nsi kasvonsa minusta, siell? oli h?m?r?. Mutta min? tunsin, ett? sill? hetkell? olimme jollain selitt?m?tt?m?ll? tavalla kauvempana toisistamme kuin koskaan ennen. Se oli siet?m?t?n tunnelma minulle, ja saadakseni apua l?hestyin h?nt? kysyen:

-- Kuinkas nyt, Maud?

H?n ei voinut vastata sanaakaan kysymykseeni. H?n tiesi yht? v?h?n kuin min?kin. Yhtyneen? me seisoimme siell? tuntien kumpikin, ett? meiss? oli joku purkautumaisillaan, joka murtaisi sen, mit? olimme kerran rakkaudessa rakentaneet. Min? uudistin kysymykseni, mutta kaikkeen mit? sanoin, vastasi h?n vain: "Ei nyt. Ei nyt." -- "Etk? voi puhua minulle?" -- "En nyt", uudisti h?n. Ja lopulta tuli, ik??nkuin h?n ei olisi voinut hillit? sanojaan: "Min? en ole sellainen kuin sin?."

Miksi h?n sanoi juuri nuo sanat? H?nenh?n ei tarvinnut tehd? sit?. Min? menin h?nen luotaan omaan huoneeseeni, siihen huoneeseen, jossa nukuin, ty?skentelin ja olin yksin. Ensi kerran min? tulin ajatelleeksi, ett? viime aikoina olin enemm?n yksin?ni kuin ennen. Kuinka kauan olimme sitte olleet naimisissa? Kymmenen vuotta, yksitoista, kaksitoista vuotta. En muista kauvemmaksi. Vuodet ovat pujahtaneet pois muististani. Sulaneet synk?ksi yksitoikkoisuudeksi, josta muistan vain, kuinka me riitelimme kesken?mme, jota emme olleet koskaan ennen tehneet.

Sill? rauha oli h?iritty v?lill?mme, ja me aloimme tekem??n tili? toisillemme, ajatella mennytt? aikaa, puhua siit?, mik? oli sinun ja minun. Kun mielenkatkeruus ensi kerran her?? aviopuolisoitten v?lill?, niin silloin sen k?tkee viel?. Sanattomana se liukuu ohi. Mutta muisto noista lyhyvist? silm?nr?p?yksist? ei kuole. Se on syv?ll? ja kasvaa siell?. Seuraavalla kerralla se ottaa vallan ja muodostuu katkeriksi sanoiksi. Sanat sy?pyv?t kiinni ja kehitt?v?t uusia. Se on ehk? jotain sellaista, jota tiede kutsuu itsest??nsiki?miseksi. Ja v?hitellen tapahtuu kaikista kummallisin: koko suhde kahden ihmisen v?lill? muuttuu kokonaan. Min? en ole en?? min? ja h?n ei ole en?? h?n. Me huomaamme sen molemmat. Ja koetamme tuskaisina salata sit?. Me olemme kaksinverroin huolellisempia ja valppaampia. Me olemme nyt nimitt?in valppaita. Me olemme vahdissamme. Hyvin huolellisesti me varoimme niit? arkoja seikkoja, joita emme en?? saa kosketella.

Nyky??n on kyll?kin paljon sellaisia seikkoja. Niit? kasvaa kuin sieni? kosteasta maasta. Eilen oli ruohikko puhtaana. T?n??n se kimaltelee myrkyllisiss? v?reiss?, t?pl? t?pl?n vieress?. Ja se on kummallisinta: mit? varovaisempia me olemme, sit? helpommin tulee riitoja. O, noita hirmuisia riitoja! Niit? n?yt?ksi?, kun toinen ly? sokeasti ja toinen joko pit?? ly?nnin hyv?n??n tai ep?toivoisena ly? takaisin. Myrsky tulee. Mutta myrsky ei puhdista ilmaa. Ilma k?y vain moninverroin tukehduttavammaksi. Ne ovat sellaisia purkauksia, joitten viisastelijat sanovat kuuluvan rakkauteen. Sill?, niin he sanovat, sovinto tulee j?lest?p?in suuteloineen ja hyv?ilyineen. Se on el?imellinen oppi tuo. Sellaiset purkaukset tappavat rakkauden sielusta ja ajavat sen ruumiiseen. Rakkaus on voimakas. Se ottaa meid?t valtoihinsa, osoittaa heikkoutemme ja oman kaikkivaltiutensa. Min? en voi ajatella t?t?. Mik??n ei voi j?tt?? vastenmielisemp?? muistoa kuin rakkauden kuolema. Jos se ei saa hallita sieluamme, niin se iskee kyntens? lihaamme. Tuskaista on se taistelu, kun rakkaus etsii omaansa ja tahtoo ottaa v?kisten sen, mit? se ei hyv?ll? saa.

Sen min? olen el?m?ss?ni kokenut. Se on vastaus arvoitukseen. Sit? min? hengitin ilmaan l?ydetty?ni sanat. Miks'en ymm?rt?nyt sit? silloin, ymm?rt?nyt sit? ennenkuin se oli my?h?ist??

Rakkaus kuoli minun ja Maudin v?lilt?, ja sen mukana kuoli kaikki muu meiss?, lakastui kuin ruoho lakastuu mets?ss?, jossa mets?valkea on riehunut. Me emme ymm?rt?neet sit?, emme edes aavistaneetkaan. Nyt min? sanon liian paljon. Maud aavisti sen. H?nh?n sanoi sen minulle. Min? ainoastaan olin sokea. En aavistanut mit??n. V?kivalloin min? tahdoin kutsua sen j?lleen eloon. Hullun lailla min? taistelin kohtaloamme vastaan. Ja kun kaikki murtui, tarvitsin min? vuosia huomatakseni mist? onnettomuus tuli.

Kuinka min? kuljin t?h?n aikaan kuin ter?vill? neulank?rjill?! Ja kuinka min? k?rsin! Se on hirmuista, ett? min? nyt sen ymm?rr?n. T?m?n kaiken kest?ess? min? en n?hnyt koskaan Maudia, n?hnyt h?nt? sellaisena ihmisen? kuin h?n oli, vaan sellaisena ihmisen?, millaiseksi min? pakoitin omien haaveitteni h?net luomaan. T?m? on hirve?n toivotonta. Ja kuitenkin min? ajattelin h?nest? niin hirve?n kolkosti.

O, kuinka kamaloita ?it? min? muistan! ?it?, jotka j?ttiv?t minuun sellaisen kauhun, etten voi enk? tahdo ajatellakaan sit?. Sill? min? tahdon p??st? selvyyteen, saada selville mist? hinnasta tahansa. Ja muisto on niin kamala, ett? se h?iritsee minua. Mutta t?m?n ajatteleminen muuttui miettimiseksi ja miettiminen turmeli kaikki -- viimeisetkin sovituksen mahdollisuudet, joita yhteen aikaan ehk? kuitenkin viel? oli olemassa. Min? lep?sin er??n? y?n? h?nen helmassaan ja otin vastaan h?nen hyv?ilyj??n. Sis?isesti min? olin kuollut, elottomia olivat tunteenikin. H?nen ruumiinsa liikkeet sammuttivat himoni. Mieleni t?ytti vastenmielisyys. Seuraavan y?n min? makasin valveillani yksin huoneessani, ja min? tunsin silloin ensikerran voivani vihata naista.

Raskaina kuluivat p?iv?t.

Aamuin min? koetin v?ltell? vaimoani, ettei pelkk? h?nen n?keminen olisi saanut minua sokeassa vihassani purkamaan ajatuksetonta sanatulvaa h?nelle. Ja illoin min? kartoin h?nt?, ettei himoni syttyisi j?lleen ja tekisi minua hulluksi valeellaan, ett? kaikki voisi muuttua entiselleen.

Sellaisen kuvailemiseen ei l?ydy sanojakaan. Sen voi tehd? vain hiljaisuus, hiljaisuus, jonka ainoastaan vuodet voivat rauhoittaa.

T?h?n aikaan min? aloin viett?m??n iltani ulkona. Silloin oli asuntomme l?heisyydess? pieni kahvila, jonne sellaisia vieraita tapasi kokoontua, jotka eiv?t viihtyneet uudessa Tukholmassa. Se oli vanhanaikainen kahvila, jossa oli aivan pieni ruokasali tarjoiluhuoneen takana. Haaksirikkoon joutuneitakin olennoita siell? n?ki, miehi?, jotka yhdest? tai toisesta syyst? eiv?t mielell??n n?ytt?yneet p?iv?saikaan kaduilla. Naisia sinne ei koskaan tullut.

Siell? min? vietin usein iltani er??ss? nurkassa lukien sanomalehti sanomalehdelt?. Toisinaan min? istuin siell? mykk?n? katsellen sikaaristani kohoavia savukiehkuroita. Siell? j?ttiv?t, kummallista kyll?, ajatukset minut rauhaan, ja n?hty?ni er??n sellaisen illan j?lkeen Maudin tuntui minusta, ik??nkuin olisin l?hestynyt h?nt?.

T?h?n aikaan en tehnyt tuttavuutta kenenk??n kanssa. Kukaan ei k?ynyt luonani enk? min? kenenk??n luona. Minulla ei ollut ket??n, jolle olisin voinut uskoa syd?meni salaisuuksia.

Nyt min? muistan er??n illan, joka oli ollut tavallista raskaampi. Mit??n erikoista ei ollut tapahtunut. Mutta sis?inen el?m?ni oli huonossa kunnossa. Tuntui ik??nkuin olisin tarvinnut jonkun yst?v?n tai edes ihmisen. Ja kuitenkin min? sanoin itselleni, ett? vaikka minulla olisikin yst?v?, niin en voisi kuitenkaan h?nelle mit??n puhua. Yst?villeen ei sovi kertoa vaimostaan.

Silloin min? muistin jotain, joka aikasempina vuosinani tapasi kuulua parhaimpiin huvituksiini. Min? muistin k?velyni Tukholman l?pi. Olin unhoittanut ne jo aikoja sitten.

Onnen p?ivin?ni min? tapasin nimitt?in vapaina hetkin?ni kierrell? kadulta kadulle, ja minulle oli yht? tuttua Etel? kuin Pohjoinenkin. Talvella ja kes?ll?, kev??ll? ja syksyll?, jokaisella vuodenajalla oli omat miellytt?v?t puolensa. Ja kaikki mit? n?in, kertoi jonkun historian minulle. Kaikkialla miss? vain kuljin, min? voin muistaa jonkun tapahtuman. Sanomatta sit? kertoivat ihmiset minulle el?m?nkohtalonsa. Siin? oli rakkautta ja vihaa, pahaa ja hyv?? vuorotellen. Maud tapasi seurassani kulkiessaan aina sanoa: "Mit? sin? hymyilet?" -- "Hiljaa", sanoin min? silloin, "min? n?in juuri nyt muutaman historian." Ja vastatessani niin min? luulin aina Maudin ymm?rt?v?n minua. Ihmiseth?n kertoivat sivukulkiessaan el?m?nkohtalonsa minulle. Siksi min? tahdoin aina kulkea verkalleen voidakseni kuulla niit?. Etel?n kukkuloilla oli omat historiansa, Norrabrolla ja linnalla omansa. Tukholma on ihmeellinen kaupunki. Siell? kohtaa historiallisia muistoja jokap?iv?isen el?m?n kohtaloissa, ja tullien ulkopuolella puhuu luonto. Tammet Djurg?rdenissa ja hongat Hagaparkenissa, Saltsj?sta tai M?larista kirkkaana virtaava vesi -- kaikki puhuvat, kaikilla on el?m?ns?. Ja ent?s satamat sitten! Niiss? liikkuvat ihmiset. Tulevat laivat ja veneet. H?yrylaivat ja pienet veneet kuluneine purjeineen, joita on korjailtu ja laitettu, ett? kelpaisivat yhden Tukholma-matkan. Se on viel? omituista Tukholmalle, ett? menip? minne tahansa, niin aina tapaa luontoa ymp?rill??n. Tuskinpa l?ytyy yht??n katua, josta ei jostain kohti voisi n?hd? maalle. Joko mets? leikkaa katua kaukana n?k?rajassa tai h??m?itt?? sielt? mihin katu loppuu pari kolme puuta ja avara taivaanranta.

Min? muistin kaiken tuon niin el?v?sti, ett? nousin tuoliltani, maksoin ja menin. Kadulta kadulle min? kuljin. Min? n?in Str?mmenin loistavan tuhansien liekkien valossa ja h?yrylaivojen liukuvan synk?n mustalla vedenpinnalla. Etel?n kukkuloiden kalliot min? n?in kohoavan mustina ja sammuttavan katulyhtyjen ja akkunoiden valot. Pime? synkistyi ymp?rill?ni harhaillessani ilman p??m??r?? kaupungin ulkopuolella. Muuan prostituerattu nainen kulki ohitseni. Ja ik??nkuin ter?v? pistin teki h?nen katseensa kipe?? minuun. Tiet?m?tt?ni miksi kohosi itku kurkkuuni. Sen ajan muistot, jolloin koti ei minua odottanut, mahtoi murtaa mieleni. Ja samassa minusta n?ytti, ik??nkuin se aika olisi ollut minun onnellisin aikani. Ja kuitenkin min? tiesin kuinka yksin?iseksi ja hylj?tyksi silloin aina itseni tunsin.

Silloin en viel? tiet?nyt mit? onni oli. Kuinka v?h?p?t?ist? minusta oli nyt kaikki mit? n?in! Ja kuinka min? itse olin muuttunut. Ohitseni kulkevilla ihmisill? ei ollut minulle mit??n kertomista eik? minulla heille. Nuorena ollessani voi sellainen silm?ys, joka ?sken sivumennen minuun heitettiin, viekotella minut pys?htym??n. Totta totisesti min? en toivo sit? aikaa takaisin. Tymp?sev?? on ostettu rakkaus. Se raatelee ruumiin ja sielun pirstaleiksi. H?r?yst? seuraa inho. Mutta mit?p? oli tuo inho sen lohduttoman vastenmielisyyden suhteen, joka minua nyt seurasi?

Muistan aivan hyvin, ett? t?llaiset ajatukset pitiv?t minua vallassaan koko sen y?n. V?synein? haamuina ne liukuivat aivojeni l?pi. Min? k??nnyin ja k?velin, k?velin ja k??nnyin, tulin j?lleen portin sis?puolelle ja Norrbron yli. Jakobin kirkontornissa kello l?i yksi. Sade valui edelleenkin vuolaana raskaista pilvist?. Miksi menisin kotia? Mik? minua siell? odotti?

Kumarassa ja raskaasti min? k?velin. Jo pelkk? ajatuskin, ett? nousisin kolme rappua yl?s huoneustooni ja kiert?isin avainta patenttilukossa kiusasi minua. Mutta kotia min? kuitenkin menin. Ja kun seisoin huoneessani ja sytytin lamppuni, niin hiki valui joka paikasta ruumiistani.

Otin tohvelit jalkaani ja istuuduin kirjoitusp?yt?ni ??reen. Mutta min? en voinut istua rauhassa. Nousin tuolistani ja aloin hiljaa k?velem??n edestakaisin. Huoneeni ei ollut sellaiseen sopiva. Niin pieni se oli. Jos ei siell? olisi ollut ovea, jonka voin sulkea, niin en olisi siin? huoneessa l?yt?nyt mit??n, joka olisi antanut minulle v?h??k??n viihtymyksen tunnetta. Vuode oli levitettyn? ja kuntoonlaitettuna tavallista leve?mpi. Akkunan ja uunin v?lill? min? voin h?dintuskin k?vell? viisi lyhytt? askelta. O, min? muistan sen viel?. Min? olen laskenut nuo askeleet useimmin kuin minulle oli terveellist?. Min? k?velin edestakaisin lattialla ja kun v?syin laskemiseen, niin aloin puhua puolittain ??neens? itsekseni.

-- Enh?n pyyt?nyt paljon, aloin. En koskaan ajatellutkaan, ett? voisin pyyt?? enemm?n. Mutta en koskaan uskonut sen n?in loppuvan. H?n nukkuu nyky??n omassa huoneessaan ja min? omassani. Mik??n ei yhdist? meit?. Kaikki vain eroittaa meit? toisistamme. Miksi h?n tuli luokseni, kun ei tiennyt, josko h?n tahtoo j??d? luokseni? Ja miksi h?n on sanonut minulle, ettei h?n tahdo? H?n on sitten ottanut takaisin, mit? on sanonut. H?n v?itt?? kaiken olevan aivankuin ennenkin. Mutta se ei ole samoin kuin ennen. Miksen nyt en?? tule iloiseksi h?nen l?heisyydess??n niinkuin aina ennen? Miksi on hiljaisuus minun ja h?nen v?lill??n k?ynyt niin raskaaksi? Tuntuu ik??nkuin ilke?t sanat vihloisivat hiljaisuutta ja saavuttaisivat minut, kun h?n istuu l?heisyydess?ni. H?n ei ole lausunut niit?, enk? my?sk??n min?. Kuka ne lausuu sitten? Tai mist? ne tulee? Ja mihin on uinailujeni maa h?vinnyt?

Keskell? kaikkea t?t? muistin ?kki? tuon naisen katseen, joka lyhdynvalossa oli kohdannut minua. Aivan selv??n min? n?in kaikkityyni, kuinka h?n hymyili minkin l?pi ja kuinka h?nen plymins? v?risi takanani pime?ss?.

Mik? muisto tuo oli, joka kohosi mieleeni? Se oli muisto, joka oli uinunut monta vuotta ja nyt palasi jokap?iv?isen sattuman her?tt?m?n?. Se oli pieni punaposkinen tytt?, joka seisoi vieress?ni ja itki siksi, ett? olin sanonut, ettei h?n n?kisi minua en??. Se oli aivan kohta kihlaukseni j?lkeen. Min? en ollut h?nelle muuta kuin satunnainen tuttava, joka joskus k?vin h?nen luonaan. Nyt h?n itki siksi, ettei h?n koskaan en?? n?kisi minua ja siksi, ett? h?n tiesi miksei.

H?net min? nyt muistin, ja kummallisinta oli, ett? min? ik?v?itsin h?nt?. V?h?p?t?inen, puutteellinen ja tyhm? h?n oli. Mutta h?n ei ollut koskaan tehnyt minulle muuta kuin hyv??, ehk? puhtaasti tavallaan pit?nyt minusta hieman. Miss? h?n nyt oli? Ihmismereen kadonneena, joka ehk? oli niellyt h?net viel?kin julmemmasti kuin minut.

H?nt? min? ik?v?itsin ei n?hd?kseni h?nt?, vaan tuntien olevani tyytyv?inen h?neen... Silloin kuin j?tin h?net oli h?n minusta tyhj??kin arvottomampi.

Min? seisoin rauhassa lattialla huohottaen raskaasti.

Mutta seh?n ei kevene koskaan, se on kauheaa. Min? kuljen kuin ikuisessa sumussa. Tuska kaivaa sieluani. Se ei j?t? minulle rauhaa v?h??k??n. Se vainoaa minua y?ll? ja p?iv?ll?. Ja parhaimpina hetkin? minut valtaa pelko, pelko, ett? tuska palaa j?lleen. Se aika oli parhain, jolloin olin koditon, jolloin olin aina yksin.

Min? v??ntelin vihoissani k?si?ni ja jatkoin:

-- Milloin t?m? alkoi? Se alkoi silloin, kun aloimme voida paremmin, kun ei meid?n en?? tarvinnut k?rsi? leip?huolista. Oli ik??nkuin h?t? tai sen pelko olisi pit?nyt meit? l?hell? toisiamme. Nyt me olimme eronneet kauvas, kauvas toisistamme. Maud on sanonut tahtovansa erota, ja min? en voi.

Sen siis t?ytyy kerrankin loppua, aivan auttamattomasti loppua. H?n ei siis el? minulle enk? min? h?nelle. Oi, me ihmiset el?mme kaikki riidassa toistemme kanssa, eik? kukaan tied? toisensa onnettomuuksista. Mit? h?n tahtoi minusta, tuo nainen, jonka kerran kohtasin? Miksi min? tulin t?t? ajatelleeksi? Mahtaneeko minun t?yty? vieri? sinne takaisin? Oli kerran koti -- aivan samanlainen kuin sadussakin.

Min? vaikenin ?kki? kokonaan. Edess?ni ovella seisoi Maud. H?n seisoi siin? y?puvussaan ja r?pytteli unisia silmi??n lamppuvalossa.

-- Mit? sin? teet? kysyi h?n. Puhutko sin? itseksesi?

H?n oli tullut huomaamattani ja ensim?inen ajatukseni oli: eik? h?nk??n voi nukkua?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet