Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Tulipunainen neilikka by Orczy Emmuska Orczy Baroness Enckell Armida Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2048 lines and 60816 words, and 41 pages
TULIPUNAINEN NEILIKKA
Pakolaisromaani
Kirj.
PARONITAR ORCZY
Englannin kielest? suomentanut
Armida Enckell
Helsingiss?, K. J. Gummerus Osakeyhti?, 1919.
SIS?LT?:
I LUKU
Pariisi syyskuussa 1792.
Kuohuva, kiehuva, nureksiva joukko olentoja, ainoastaan nimellisesti ihmisi?, sill? he n?ytt?v?t vain alhaisten himojen, kostonhalun ja vihan kiihoittamilta raakalaisilta.
Aika hiukkasen ennen auringonlaskua ja paikka l?ntinen katusulku, juuri sama kohta, johon er?s ylpe? tyranni vuosikymment? my?hemmin pystytti kuolemattoman muistopatsaan kansansa kunniaksi ja oman turhuutensa todistajaksi.
Melkein koko p?iv?n oli giljotiini ollut hirvitt?v?ss? toiminnassaan. Kaikki, mist? Ranska mennein? vuosisatoina oli ylpeillyt, vanhat nimet ja sininen veri uhrattiin kansan vapaus- ja veljeyspyyteille. Ihmisteurastus oli p??ttynyt sin? iltana my?h??n, ja kansalla oli viel? paljon muuta mielenkiintoista n?ht?v?? v?h?? ennen katuporttien y?ksi sulkemista.
V?kijoukko kiiruhti Place de la Gr?velt? kaikille katusuluille katselemaan mielenkiintoista ja huvittavaa n?ky?.
Joka p?iv?, joka tunti tuo hirve? teurastuskone nieli lukuisia uhrejaan -- vanhoja miehi?, nuoria naisia, hentoja lapsia aina siihen saakka, kunnes se vihdoin vaati kuninkaan ja kauniin, nuoren kuningattaren p??n.
Mutta asialaitahan oli niinkuin sen ollakin piti: eik? kansa vuorostaan ollut Ranskan valtias? Jokainen ylimys oli petturi, niinkuin h?nen esi-is?ns?kin olivat olleet ennen h?nt?. Kaksisataa vuotta oli kansa hikoillut, raatanut ja n?hnyt n?lk?? kannattaakseen hekumallisen hovin tuhlaavaa ylellisyytt?. N?iden loistonluojien j?lkel?isten t?ytyi piileskell? s?ilytt??kseen el?m?ns? -- heid?n t?ytyi paeta, jos tahtoivat v?ltt?? kansan ?kkiarvaamatonta kostoa.
Ja he koettivatkin paeta ja piileskell?: siin?h?n koko asian huvittavin puoli olikin. Joka ilta ennen porttien sulkemista ja torirattaiden jonoissa poistuessa lukuisten katusulkujen kautta joku ylimysnarri koetti v?ltty? yleisen turvallisuuskomitean k?siin joutumasta. Erilaisissa valepuvuissa, erilaisilla tekosyill? he yrittiv?t pujahtaa vallitusten l?pi, joita tasavallan kansallissotilaat huolellisesti vartioivat. Miehet naisten vaatteissa, naiset miesten puvuissa, lapset kerj?l?isten ryysyiss?. Siin? oli kaikellaista v?ke?: entisi? kreivej?, markiiseja, jopa herttuoitakin, jotka tahtoivat paeta Ranskasta, p??st? Englantiin tai johonkin muuhun yht? inhoittavaan maahan ja koettaa siell? her?tt?? ulkolaisia kuuluisaa vallankumousta vastaan tahi koota sotajoukkoja vapauttaakseen onnettomat vangit, jotka kerran olivat nimitt?neet itse??n Ranskan hallitsijoiksi.
Mutta melkein aina heid?t saatiin kiinni katusuluilla. Varsinkin kersantti Bibot l?ntisell? portilla oli ihmeellisen tarkka vainuamaan t?ydellisiin valepukuihin k?tkeytyneit? ylimyksi?. Silloin se vasta leikki alkoi: Bibot katseli saalistaan kuin kissa hiirt?, leikitteli sen kanssa joskus nelj?nnestunninkin teeskennellen olevansa valepukujen, tekotukkien ja muiden teatterimaisten keinojen eksytt?m?, joihin valemuotoihin jalosukuisia markiiseja ja kreivej? oli k?tkeytynyt.
Bibot oli hyvin leikkis? mies, ja kannattipa oleskella l?ntisell? katusululla vain sit? varten, ett? sai n?hd? h?net juuri silloin, kun h?n pid?tti pakenevia ylimyksi?, jotka koettivat v?ltt?? kansan kostoa.
Joskus Bibot p??sti saaliinsa portista antaen vapautetun ainakin pari minuuttia luulotella, ett? h?n todenteolla oli paennut Pariisista ja ett? h?n oli saavuttava Englannin rannikon turvallisesti. Bibot antoi onnettoman poloisen astua noin kymmenen metri? maaseudulle p?in, sitten h?n l?hetti kaksi miest? ihmisparan j?lkeen palauttamaan h?net valepuvustaan riisuttuna.
Se vasta oli ??rett?m?n naurettavaa, sill? useinkin todettiin, ett? pakolainen oli nainen, jopa ylpe? markiisitarkin, joka n?ytti hirve?n hullunkuriselta huomatessaan p??lle p??tteeksi olevansa Bibot'n kynsiss?. H?n tiesi hyvin, ett? seuraavana p?iv?n? lyhyt tutkimus odotti h?nt? ja sitten rouva Guillotinen lempe? syleily.
Eip? ihme, ett? silloin syyskuun iltap?iv?n? v?kijoukko oli kiihkoissaan ja innostunut. Verenhimo lis??ntyy, kun se on tyydytetty, se ei kyll?sty. V?kijoukko oli n?hnyt giljotiinin irroittavan sin? p?iv?n? satakunta p??t?, se tahtoi n?hd? toiset sata p??t? putoovan huomenna.
Bibot istui tyhj?ll?, kumollaan olevalla tynnyrill? katusulun portin vieress?; pieni joukkue kansalliskaartilaisia oli h?nen komennettavanaan. Viime aikoina oli ty? ollut sangen raskasta. Kirotut ylimykset olivat k?yneet hirvitt?viksi ja koettivat parastansa p??st?kseen pujahtamaan Pariisista. Miehet, naiset ja lapset, joiden esivanhemmat jo ammoisista ajoista olivat palvelleet Bourbon-pettureita, olivat kaikki itsekin pettureita ja giljotiinille soveliasta ruokaa. Joka p?iv? oli Bibot tyydytt?nyt mielt??n paljastamalla muutamia pakenevia rojalisteja ja l?hett?m?ll? heid?t turvallisuuskomitean tutkittaviksi, jonka puheenjohtajana tuo kuuluisa is?nmaanyst?v?, kansalainen Fouquier-Tinville oli.
Robespierre ja Danton olivat kumpikin kiitt?neet Bibot'ta h?nen uutteruudestaan, ja Bibot oli ylpe? siit?, ett? h?n omasta alotteestaan oli l?hett?nyt ainakin viisikymment? ylimyst? giljotiinille.
Mutta juuri sin? p?iv?n? olivat kaikkien katusulkujen ylikersantit saaneet erikoism??r?yksi?. ?skett?in oli suuren ylimysjoukon onnistunut paeta Ranskasta ja saapua turvallisesti Englantiin. Pakenevista oli ihmeellisi? huhuja liikkeell?. Heid?n uskaliaat tekonsa yh? vain uusiintuivat. Kaikesta siit? alkoivat ihmiset k?yd? kiihkoisiksi. Kersantti Grospierre oli l?hetetty giljotiinille syyst?, ett? h?n oli sallinut kokonaisen ylimysperheen livahtaa pohjoisportista aivan nen?ns? editse.
Kerrottiin, ett? pakenemisen oli j?rjest?nyt er?s englantilainen seurue, jonka j?senten rohkeus n?ytti olevan verraton ja joka pelk?st? halusta sekaantua muitten asioihin kulutti joutoaikaansa rouva Guillotinen laillisten uhrien sieppaamiseen. Huhut alkoivat pian k?yd? yh? mahdottomammiksi; ep?ilem?tt? oli tunkeileva englantilaisjoukkue olemassa, viel?p? sit? n?ytti johtavan mies, jonka rohkeus ja pelk??m?tt?myys olivat aivan satumaisia. H?nest? ja h?nen pelastamistaan ylimyksist? kierteli omituisia huhuja, miten he yht?kki? saavuttuaan katusuluille ja pelkin yliluonnollisin keinoin porteista paettuaan muuttuivat n?kym?tt?miksi.
Kukaan ei ollut n?hnyt salaper?isi? englantilaisia; heid?n johtajastaan puhuttiin aina taikauskoisella kauhistuksella. Kansalainen Fouquier-Tinville sai pitkin p?iv?? kirjelippuja salaper?iselt? l?hett?j?lt?; joskus h?n l?ysi sellaisen takkinsa taskusta, toisin ajoin joku v?kijoukosta ojensi kirjeen h?nelle, kun h?n oli matkalla yleisen turvallisuuskomitean istunnoihin.
Kirjelippusten sis?llys oli aina hyvin lyhyt. Se ilmaisi, ett? r?yhke?t englantilaiset olivat yh? vain t?ydess? toimessa; ja kaikissa niiss? oli allekirjoituksen asemasta punainen tunnusmerkki -- pieni t?htim?inen kukka, jota Englannissa kutsutaan tulipunaiseksi neilikaksi. Muutamia tunteja sen j?lkeen, kun pieni typer? kirje oli saapunut, turvallisuuskomitean j?senet saivat kuulla, ett? suuren rojalisti- ja ylimysjoukon oli onnistunut paeta rannikolle ja olivat kaikessa rauhassa matkalla Englantiin.
Porttivahtien lukua oli lis?tty kaksinkertaisesti, ylikersantteja uhattiin kuolemanrangaistuksella, jotavastoin runsaita palkintoja tarjottiin uskaliaitten ja h?pe?m?tt?mien englantilaisten pid?tt?jille. Viisituhatta frangia luvattiin sille, joka sai k?siins? tuon salaper?isen ja viekkaan tulipunaisen neilikan.
Kaikki luulivat ainakin Bibot'n siihen pystyv?n, ja Bibot antoi sen luulon juurtua ihmisten mieliin. Sent?hden he tulivat p?iv? p?iv?lt? pit?m??n h?nt? silm?ll? l?nsiportilla ollakseen l?sn?, kun Bibot sai k?siins? jonkun pakolaisylimyksen, jonka seurassa salaper?inen englantilainen mahdollisesti oli.
>>Puh!>> sanoi h?n uskotulle korpraalilleen. >>Kansalainen Grospierre oli houkka! Olisinpa min? ollut pohjoisportilla viime viikolla -- -- --.>>
Kansalainen Bibot sylk?isi maahan siten ilmaisten halveksivansa toverinsa tyhmyytt?.
>>Kansalainen, mitenk? se tapahtui?>> kysyi korpraali.
>>Grospierre oli portilla vahdissa>>, alkoi Bibot suurellisesti, kun v?kijoukko tunkeili h?nen ymp?rill??n kuunnellen hartaasti juttua. >>Kaikkihan me olemme kuulleet juonikkaasta englantilaisesta, siit? kirotusta Tulipunaisesta neilikasta. H?np? ei menek??n minun portistani, tuhat tulimmaista, ellei h?n ole itse paholainen. Mutta Grospierre oli houkka. Portista vieri juuri torirattaat, jotka olivat tynnyreill? kuormitetut ja joita vanha mies ajoi istuen nuoren pojan rinnalla. Grospierre oli hiukan p?iss??n, mutta h?n luuli kumminkin olevansa sangen taitava; h?n kurkisti tynnyreihin -- ainakin useimpiin -- ja huomattuaan ne tyhjiksi antoi rattaiden menn? portista.>>
Vihan ja ylenkatseen murinaa kuului r??syisen kurjaliston huulilta. He olivat kaikki kertyneet Bibot'n ymp?rille.
>>Puoli tuntia my?hemmin>>, jatkoi kersantti, >>tulee vartioston kapteeni noin kaksitoistamiehisen sotilasjoukon kanssa. 'Onko vankkureita kulkenut t?st??' kysyy h?n Grospierrelt? aivan heng?styneen?. 'On', sanoo Grospierre, 'noin puoli tuntia sitten!' 'Ja te olette antanut heid?n paeta!' huudahtaa kapteeni hurjistuneena. 'Kansalainen kersantti, siit? te joudutte giljotiinille! Rattaille oli k?tketty kreivi Chalis ja koko h?nen perheens?!' 'Mit?!' jyrisee Grospierre pel?styneen?. 'Niinp? tietenkin! Ajuri ei ollut kukaan muu kuin tuo kirottu englantilanen, Tulipunainen neilikka.'>>
Inhon sekaisia huudahduksia kuului v?kijoukosta, >>Kansalainen Grospierre on saanut maksaa hairahduksensa giljotiinilla, mutta millainen houkka! Voi, millainen houkka!>>
Bibot nauroi omalle jutulleen niin, ettei kotvaan aikaan kyennyt puhettaan jatkamaan.
>>'Sotilaani, heid?n per??ns?!' huudahtaa kapteeni>>, sanoi h?n v?h?n ajan kuluttua, >>'muistakaa palkintoa; heid?n per??ns?, he eiv?t saata olla viel? kaukana!' Sen sanottuaan h?n kiiruhti portista sotilaittensa seuraamana.>>
>>Liian my?h??n!>> huuteli v?kijoukko kiihkoissaan.
>>He eiv?t koskaan saavuttaneet heit?!>>
>>Kirottu Grospierre-houkka!>>
>>H?n on kohtalonsa ansainnut!>>
>>Ajatelkaahan toki, ettei h?n sen paremmin tutkinut tynnyreit?!>>
Mielenpurkaukset n?yttiv?t kovasti huvittavan kansalaista Bibot'ta, h?n nauroi niin, ett? sivuja pakotti ja kyyneleet valuivat virtanaan poskia pitkin.
>>Ei, ei!>> sanoi h?n vihdoin, >>eiv?t ne ylimykset rattailla olleetkaan; eik? ajurinakaan ollut Tulipunainen neilikka!>>
>>Mit??>>
>>Ei, vartioston kapteenina oli tuo valepukuinen englantilainen ja kaikki h?nen sotilaansa ylimyksi?!>>
V?kijoukko ei puhunut sill? kerralla mit??n. Juttuhan haiskahti yliluonnolliselta, ja vaikka tasavalta oli hyl?nnyt Jumalan, ei sen kuitenkaan ollut onnistunut kuolettaa ihmissyd?mess? piilev?? yliluonnollisten asiain pelkoa. Ja englantilainen oli varmaankin itse paholainen.
Aurinko oli laskemaisillaan. Bibot valmistautui sulkemaan portteja.
>>Eteenp?in vankkurit!>> komensi h?n.
Add to tbrJar First Page Next Page