Read Ebook: Tulipunainen neilikka by Orczy Emmuska Orczy Baroness Enckell Armida Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2048 lines and 60816 words, and 41 pages

>>Eteenp?in vankkurit!>> komensi h?n.

Joukko kuormavankkureita oli riviss? valmiina menossa kaupungista maaseudulle tuodakseen sielt? maalaistuotteita torille seuraavana aamuna. Bibot tunsi tarkkaan useimmat niist?, sill? ne kulkivat h?nen portistaan kahdesti p?iv?ss? sek? meno- ett? paluumatkallaan. H?n puhutteli paria ajuria -- useimmat niist? naisia -- sek? tutki huolellisesti vankkurien sis?llyksen.

>>Eih?n sit? koskaan tied?>>, oli h?nell? tapana sanoa, >>ja min? en halua tulla pid?tetyksi niinkuin Grospierre-narri.>>

Kuorma-ajureina toimivat naiset viettiv?t tavallisesti p?iv?ns? giljotiinikorokkeen jalustalla de la Gr?ven torilla kutoen sukkaa ja jutellen, samalla he katselivat hirmuhallituksen uhreja, joita kuormittain saapui siihen joka p?iv?. Oli suuri hupi n?hd? ylimysten saapumista rouva Guillotinen kesteihin, ja korokkeen l?hettyvill? olevat paikat olivat hyvin haluttuja. Sin? p?iv?n? oli Bibot'n vahtivuoro. H?n tunsi useimmat akoista, joita nimitettiin >>tricotteuseiksi>> . Siin? he istuivat kutoen ja katsellen, miten giljotiinin ter? irroitti p??n toisensa j?lkeen ja kirottujen ylimysten veri r?iskyi heid?nkin vaatteilleen.

>>Hei, muoriseni!>> huudahti Bibot muutamalle rumalle ?mm?lle, >>mit? sinulla siin? on?>>

H?n oli n?hnyt akan jo aikaisemmin p?iv?ll? istuvan sukkakudin ja piiska vierell??n; ?mm? oli kiinnitt?nyt kaikenv?risi? hiuskiharoita piiskan varteen: kullankellervi? ja lumivalkeita, vaaleita sek? tummia ja h?n silitteli niit? isoilla, luisevilla sormillaan nauraessaan Bibot'lle.

>>Min? olen solminut yst?vyytt? rouva Guillotinen rakastajan kanssa>>, sanoi h?n nauraen raa'alla ??nell?. >>H?n leikkasi n?m? minulle giljotiinilta vierivist? p?ist? ja lupasi lis?? huomenna, mutta en tied? viel?, olenko silloin t??ll?.>>

>>Voi, mist? se johtuu, muoriseni?>> kysyi Bibot, Vaikka olikin karaistu sotilas, ei h?n voinut kuitenkaan olla kauhistumatta n?hdess??n naisen niin inhoittavana heiluttelemassa piiskanvarressaan hirvitt?v?? voitonmerkki?.

>>Pojanpojassani on isorokko>>, sanoi h?n osoittaen peukalollaan vankkureita, >>muutamat sanovat sit? rutoksi! Jos niin on laita, ei minun sallita huomenna tulla Pariisiin.>>

Heti kun Bibot kuuli rokosta puhuttavan, astahti h?n taaksep?in, ja kun vanha ?mm? mainitsi ruton, per?ytyi h?n mahdollisimman nopeasti.

>>Senkin kirottu!>> mutisi h?n, ja koko v?kijoukko v?ltteli rattaita j?tt?en ne siihen keskelle toria.

Vanha akka nauroi.

>>Kansalainen, olettepa aika pelkuri>>, sanoi h?n, >>eih?n mies sairautta pelk??.>>

>>Tuhat tulimmaista, rutto!>>

Kaikki olivat vaiti ja pel?styneen n?k?isi?, sill? tuo inhoittava tauti oli hirvitt?v?. Ainoastaan se kykeni her?tt?m??n kauhua ja inhoa hurjistuneissa ja raaistuneissa ihmisiss?.

>>Tiehesi sin? ja ruton saastuttama siki?si!>> ?rjyi Bibot sortuneella ??nell?.

Ja taaskin raa'asti ja ivallisesti nauraen vanha akka l?im?ytti piiskalla laihaa hevostaan ja ajoi portista.

Se pilasi koko iltap?iv?n. Kuin kirousta ihmiset pelk?siv?t n?it? tauteja, joita ei mik??n pystynyt parantamaan ja jotka olivat hirve?n ja yksin?isen kuoleman edelt?ji?. He seisoskelivat katusulkujen tienoilla ??nett?min? ja synkkin?, tarkastelivat ja v?itteliv?t toisiaan vaistomaisesti pel?ten ruton jo piilev?n keskuudessaan. Niinkuin Grospierrenkin aikana ilmaantui vartioston kapteeni ?kki? siihen. Mutta Bibot tunsi h?net, eik? h?nen tarvinnut pel?t? kapteenia ovelaksi, valepukuiseksi englantilaiseksi.

>>Vankkurit!>> -- ?rj?si h?n heng?styneen? jo ennen kuin oli p??ssyt portille.

>>Mitk? vankkurit?>> kysyi Bibot j?re?sti.

>>Vanha akka ajurina -- -- kuomivankkurit -->>

>>Niit?h?n oli tusinoittain -- -->>

>>Niin -- -->>

>>Vanha akka, joka sanoi pojassaan olevan ruton?>>

>>Etteh?n vain ole antanut niiden menn?>>

>>Hitto viek??n!>> sanoi Bibot, jonka sinipunervat posket olivat ?kki? pelosta vaalenneet.

>>Vankkureissa oli kreivit?r de Tournay ja h?nen kaksi lastaan, kaikki pettureita ja kuolemaantuomittuja.>>

>>Ja ajurina?>> murisi Bibot taikauskoisen v?ristyksen karmiessa h?nen selk?rankaansa.

>>Tuhat tulimmaista>>, sanoi kapteeni, >>luultavasti h?n oli tuo kirottu englantilainen itse -- Tulipunainen neilikka.>>

II LUKU.

>>Kalastajalepola>> Doverissa.

Sallylla oli kova touhu keitti?ss?. Kattilat ja paistinpannut olivat riviss? suunnattoman isolla hellalla, jonka laidalla suuri pata porisi. Paistia k??nnettiin huolellisesti, jotta se vain joka puolelta kypsyisi. Kaksi kuumuudesta l??h?tt?v?? palvelijaa hy?ri siin? apuaan tarjoten; heid?n valkeat hihansa olivat k??rityt aina kyyn?rp?iden yl?puolelle; he tirskuivat omille sukkeluuksilleen, kun Sally-neiti vain hetkeksik??n k??nsi heille selk?ns?. Ja vankkarakenteinen, typer?nsekainen vanha Jemiina mutisi itsekseen h?mmennellen suurta pataa.

>>Sally hoi!>> kuului karkeaniloinen ??ni viereisest? kahvilahuoneesta.

>>Jumal' siunatkoon!>> huudahti Sally naurahtaen hyv?ntahtoisesti, >>mit?h?n he nyt taas tahtovatkaan!>>

>>Olutta tietystikin>>, mutisi Jemiina, >>ette kaiketi luulle, ett? yksi tuoppi riitt?? Jimmi Pitkinille?>>

>>Herra 'Arry n?ytti olevan tavallista enemm?n janoissaan>>, sanoi Martta, toinen palvelijoista, teeskennellen; ja h?nen py?re?t silm?ns? s?ihkyiv?t kohdatessaan toverinsa katseen, jonka j?lkeen kumpikin koetti pid?tt?yty? nauruun tirskahtamasta.

Hetkisen Sally n?ytti suuttuneelta ja hieroi miettien k?si??n kaunismuotoisiin lanteisiinsa; n?ht?v?sti h?nen k?mmeni??n syyhytti saadakseen sipaista Martan punaisia poskia -- mutta synnynn?inen hyv?ntahtoisuus voitti ja olkap?it??n kohautellen ja nytk?ytellen kiinnitti h?n huomionsa paistettuihin perunoihin.

>>Sally hoi! Sally hoi!>>

Tinatuoppeja koputettiin k?rsim?tt?m?sti kahvilan tammip?yt??n. Siit? syntynyt melu s?esti huutoja, jotka kutsuivat arvoisan is?nn?n aina reipasta tyt?rt?.

>>Sally>>, huudahti hellitt?m?t?n ??ni, >>koko illanko viivyt oluen haussa?>>

>>Toivoakseni is? vie heille olutta>>, mutisi Sally, kun Jemiina tuossa tuokiossa k?mpel?ll? tavallaan otti pari vaahtop??llist? ruukkua hyllylt? ja alkoi t?ytt?? tinatuoppeja kotioluella, josta >>Kalastajalepola>> aina Kaarle-kuninkaan ajoista asti oli ollut kuuluisa. >>H?n tiet?? kyll?, ett? me olemme ahkeria t??ll?.>>

>>Is?si keskustelee innokkaasti herra 'Empseedin kanssa eik? ehdi sinun asioillesi keitti??n>>, mutisi Jemiina vet?isten syv??n henke??n.

Sally meni pienen peilin eteen, joka oli keitti?n nurkassa ja nopeasti silitellen tukkaansa asetti pienen valkean r?yhel?reunaisen p??koristeen sopivimpaan paikkaan tummille kiharoilleen. Sitten h?n tarttui tuoppien korviin ottaen kolme kumpaankin vankkaan ja ruskeaan k?teens?. Nauraen ja itsekseen mutisten h?n punehtuneena kantoi ne kahvilaan.

Siell? ei ollut merkki?k??n siit? touhusta, joka keitti?n hehkuvassa kuumuudessa vallitsi.

>>Kalastajalepolan>> kahvila kuuluu nyt kahdenkymmenennen vuosisadan alkupuolella n.s. n?ht?vyyksiin. Kahdeksannentoista vuosisadan lopussa, armon vuonna 1792, se ei ollut viel? saavuttanut sit? huomattavan t?rke?t? asemaa, jonka yksi vuosisata ja muutaman sukupolven hulluus ovat sille suoneet. Jo siihen aikaan oli talo hyvin vanha, sill? olivathan sen tammiset orret ja hirret jo silloin ajan mustaamia -- samaten korkeaselk?iset istuimet ja pitk?t kiilloitetut p?yd?t niiden v?liss?, joihin lukemattomat tinatuopit olivat j?tt?neet erisuuruisten ympyr?in j?lki?. Korkealla olevalla ikkunalla oli rivi kukka-astioita, joissa kasvoi tulipunaisia kurjenpolvia ja sinisi? kukonkannuksia. Niiden loistavat v?rit sopivat hyvin tummaa tammista taustaa vasten.

Ett? herra Jellyband, >>Kalastajalepolan>> is?nt? oli varakas mies, sen tietysti satunnainenkin vieras huomasi. Tina-astiat komealla, vankoilla p?ydill? ja vaskiastiat isolla hellalla kiilsiv?t kullan ja hopean tavoin -- punertava tiililattia oli yht? loistava kuin tulipunainen kurjenpolvikin ikkunalaudalla -- kaikesta huomasi hyvi? palvelijoita olevan tarpeeksi. Liike vaati hyv?? j?rjestyst?, joten kahvila oli pidett?v? loistavassa kunnossa.

Sally astui huoneeseen vihainen katse silmiss??n, mutta kumminkin naurusuin, jotta hampaat v?lkkyiv?t. H?nt? tervehdittiin huudoin ja k?ttentaputuksin.

>>Kas Sally! Hei, Sally! El?k??n kaunis Sally!>>

>>Luulin teid?n tulleen kuuroksi keitti?ss?>>, mutisi Jimmy Pitkin pyyhk?isten k?dell??n kuivia huuliaan.

>>Vai niin>>, nauroi Sally asettaessaan vasta t?ytetyt tuopit p?yd?lle, >>mik?s kiire? Onko mummonne kuolemaisillaan ja tahdotteko n?hd? muori parkaa ennen h?nen l?ht???n? Enp? ole n?hnyt sellaista hirve?t? kiirett?!>>

Hyv?ntahtoinen naurunremahdus s?esti sukkeluutta, joka antoi vieraille pitk?ksi aikaa aihetta monellaisiin sanasutkauksiin. Sallyll? ei n?ytt?nyt en?? olevan niin kiirett? pannujensa ja patojensa ??reen. H?nen huomionsa oli koko ajan kiintyneen? vaaleakiharaiseen nuoreen mieheen, jolla oli kirkkaansiniset silm?t. Raakoja sukkeluuksia sinkoili sill? aikaa suusta suuhun Jimmy Pitkinin kuvitellusta iso?idist? sakean tupakansavun tuprutessa kaikkialla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet