Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Nuoren naisen kohtalo by Fontane Theodor Hollo J A Juho Aukusti Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1851 lines and 77223 words, and 38 pages
NUOREN NAISEN KOHTALO
Kirj.
Theodor Fontane
Suomentanut
J. Hollo
Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Oy, 1924.
ENSIMM?INEN LUKU.
Herrastalon julkisivu, pengerm?, jolla n?htiin aloesammioita ja pari pajutuolia, soi sekin pilvisell? s??ll? mieluisan ja samalla kaikenlaista huvia tarjoovan oleskelupaikan, mutta helteisin? p?ivin? annettiin puutarhapuolelle ehdoton etusija. Niin tekiv?t varsinkin talon rouva ja tyt?r, jotka t?n??nkin istuivat liuskakivik?yt?v?n syv?ss? varjossa, sel?n takana pari villiviinin kiert?m?? avointa ikkunaa ja vieress? ulkonevat pienet kiviportaat, joiden nelj? askelmaa johti puutarhasta kylkirakennuksen v?likerrokseen. ?iti ja tyt?r olivat kumpikin uutterassa ty?ss?, valmistamassa neli?m?isist? tilkuista koottavaa alttarimattoa; isolla py?re?ll? p?yd?ll? lep?si lukemattomia villa- ja silkkilankavyyhtej? sekasortoisena joukkiona sek? niiden keskell?, v?liaterian j?ljelt?, pari j?lkiruokalautasta ja suuri kaunis majolikakulho t?ynn? karviaismarjoja. Nopeasti ja varmasti liikkuivat naisten neulat, mutta ?idin istuessa hievahtamatta ty?t?ns? tarkaten, tyt?r, jota mainittiin nimell? Effi, laski tavan takaa neulan k?dest??n, nousi ja suoritti kaikkien taiteen s??nt?jen mukaan kumarrellen ja ojennellen terveys- ja kotivoimistelun koko ohjelman. Oli ilmeist?, ett? h?n antautui erikoisen mielell??n n?ihin tahallaan hieman naurettaviksi muovaamiinsa harjoituksiin, ja kun h?n siin? seisoi, kohotti hitaasti k?sivartensa ja laski k?mmenens? vastakkain korkealle p??ns? yl?puolelle, niin katsahtipa silloin ?itikin ty?st?ns?, mutta aina vain vilkaisten ja salavihkaa, koska ei tahtonut ilmaista, kuinka ihastuttavalta h?nest? n?ytti oma tyt?r, -- vaikka sellainen ?idillisen ylpeyden liikahdus olikin t?ysin oikeutettu. Effill? oli yll??n sini- ja valkoraitainen, puolittain mekkomainen liinapuku, johon vy?t?ryksen muodosti tiukalle vedetty pronssinv?rinen nahkavy?; kaula oli paljaana, ja niskaan ja hartioille levisi laaja merimieskaulus. Kaikessa, mit? h?n teki, liittyiv?t toisiinsa vallattomuus ja sulo, ja h?nen nauravat ruskeat silm?ns? osoittivat suurta luontaista ?lykkyytt?, el?m?nhalua ja hyv?syd?misyytt?. H?nt? nimitettiin >>Pienokaiseksi>>, ja h?nen t?ytyi asiaan suostua, koska h?nen kaunis solakka ?itins? oli viel? k?mmenenleveytt? pitempi.
Effi oli j?lleen noussut ja k??nn?hteli liikkeit??n suorittaen vuoroin oikeaan, vuoroin vasempaan, kun ?iti irroitti katseensa neulomuksestaan ja virkkoi: >>Kuulehan, Effi, sinun olisi oikeastaan pit?nyt ruveta kaunoratsastajaksi. Aina trapetsilla, aina ilmojen tytt?ren?. Luulenpa melkein, ett? se on halusi.>>
>>Tekisik? mielesi?>>
>>Ei.>> Samassa Effi juoksi ?idin luo, syleili h?nt? kiihke?sti ja suuteli.
>>Ei niin rajusti, Effi, ei niin kiihkoisasti. Min? k?yn aina kovin levottomaksi, kun n?en sinut tuollaisena...>> Ja ?iti tuntui vakavasti aikovan jatkaa huoltensa ja pelkojensa esitt?mist?. Mutta h?n ei p??ssyt pitk?lle, sill? samassa astui kirkkomaan aidassa olevasta pienest? rautaovesta puutarhaan kolme nuorta tytt??, jotka astelivat hiekoitettua k?yt?v?? pitkin py?re?t? kukkalavaa ja aurinkokelloa kohti. He heiluttivat kaikin p?iv?nvarjojansa tervehdykseksi Effille ja kiiruhtivat rouva von Briestin luo suudellakseen h?nen k?tt?ns?. Rouva von Briest esitti nopeasti muutamia kysymyksi? ja kehoitti sitten tytt?j? olemaan puolisen tuntia heid?n tai ainakin Effin seurana. >>Minulla on muutenkin paljon tekemist?, ja nuoret viihtyv?t parhaiten toistensa parissa. Voikaa hyvin.>> Sitten h?n nousi puutarhasta kylkirakennukseen johtavia kiviportaita.
Nyt olivat nuoret yksin.
Kaksi tyt?ist? -- pieni?, py?reit? olentoja, joiden kesakot ja hyv?tuulisuus erinomaisesti sopivat heid?n kihariin, vaaleanruskeisiin hiuksiinsa -- olivat Hansaliittoa, Skandinaviaa ja Fritz Reuteria ehdottomasti ihailevan kanttori Jahnken tytt?ri?. Kanttori olikin mecklenburgilaiseen maanmieheens? ja mielirunoilijaansa nojautuen ja Miningin ja Liningin suomaa esikuvaa silm?ll?pit?en antanut omille kaksosilleen nimet Bertha ja Hertha. Kolmas nuori neito oli Hulda Niemeyer, pastori Niemeyerin ainoa lapsi; h?n k?ytt?ytyi t?ysikasvaneemmin kuin molemmat toiset, mutta oli sensijaan ik?vystytt?v? ja omahyv?inen, p?h?ttynyt, vaaleaverinen tytt?, jonka hieman ulkonevat silm?t tylsyydest??n huolimatta n?yttiv?t alinomaa jotakin etsiv?n. Husaari Klitzing olikin h?nest? sanonut: >>Eik? n?yt? silt? kuin h?n odottaisi joka hetki enkeli Gabrielia?>> Effin mielest? oli hieman kriitillinen Klitzing liiankin oikeassa, mutta siit? huolimatta h?n karttoi erilaista suhtautumista n?ihin kolmeen yst?v?tt?reens?. Kaikkein v?himmin teki h?nen nyt mielens? siten menetell?. H?n laski k?tens? p?yd?lle ja virkkoi: >>T?m? ompeleminen on ihan kuolettavan ik?v??. Jumalan kiitos, ett? tulitte.>>
>>Mutta ?itisi me olemme ajaneet pakoon>>, sanoi Hulda.
>>Ette suinkaan. H?n olisi l?htenyt muutenkin, kuten jo teille sanoi; h?n n?et odottaa vierasta, vanhaa yst?v?? tytt?ajoiltansa. Min? kerron h?nest? teille my?hemmin; se on lemmentarina sankareineen ja sankarittarineen ja se p??ttyy kielt?ymykseen. Suurin silmin sit? ihmettelette. Min? olen muuten jo n?hnyt ?idin vanhan yst?v?n Schwantikowissa; h?n on piirineuvos, hyv?vartaloinen ja eritt?in miehek?s.>>
>>Se on p??asia>>, virkkoi Hertha.
>>Ep?ilem?tt?. Naiset naiselliset, miehet miehekk??t -- se, kuten tied?tte, on is?n lempilauseita. Mutta auttakaa nyt minua t?m?n p?yd?n j?rjest?misess?, muuten saan j?lleen kuulla nuhdesaarnan.>>
K?den k??nteess? siirtyiv?t kaikki vyyhdit koriin, ja kun kaikki j?lleen istuivat, sanoi Hulda: >>Nyt, Effi, on aika esitt?? kielt?ymykseen p??ttyv? lemmentarina. Vai eik? se olekaan niin paha?>>
>>Kielt?ymykseen p??ttyv? tarina ei ole milloinkaan paha. Mutta en voi aloittaa, ellei Hertha maista karviaismarjoja -- n?enh?n, ettei h?n k??nn? niist? katsettansa. Ota muuten kuinka paljon tahansa, voimmehan my?hemmin poimia uusia, mutta heit? kuoret kauas tai mieluummin t?h?n sanomalehdelle, teemme siit? sitten t?tter?n ja toimitamme kaikki pois. ?iti ei sied?, ett? kuoria on kaikkialla, h?n sanoo voivan luiskahtaa ja katkaista s??rens?.>>
>>En usko>>, virkkoi Hertha, ahkerasti k?ytt?en hyv?kseen karviaismarjoja.
>>En min?k??n>>, vahvisti Effi. >>Ajatelkaahan: min? kaadun joka p?iv? v?hint??n kaksi tai kolme kertaa, mutta en ole viel? katkaissut mit??n. Eih?n kunnon s??ri hevin katkea, ei minun eik? sinunkaan, Hertha. Mit? arvelet sin?, Hulda?>>
>>Ei pid? kiusata kohtaloansa; ylpeys k?y lankeemuksen edell?.>>
>>Aina kuin kotiopettajatar; sin? olet ihan ilmetty vanhapiika.>>
>>Mutta toivon kumminkin joutuvani naimisiin. Ehk?p? ennen sinua.>>
>>Olkoon menneeksi. Luuletko minun sit? odottelevan. Se viel? puuttuisi. Min? muuten saan sulhasen, ehk? piankin. Se ei minua pelota. Hiljattain sanoi minulle pieni Ventivegni tuolta toiselta puolen: 'Ly?d??nk? vetoa, neiti Effi; t??ll? vietet??n h??t jo t?n? vuonna'.>>
>>Ent? mit? sanoit sin??>>
>>Varsin mahdollista, sanoin min?, varsin mahdollista; Hulda on meist? vanhin ja voi menn? naimisiin milloin hyv?ns?. Mutta h?n ei tahtonut kuulla siit? puhuttavankaan, vaan sanoi: 'Ei, vaan er?s toinen nuori neiti, joka on yht? ruskea kuin neiti Hulda on vaalea. Samalla h?n silm?ili minua aivan vakavasti... Mutta min? joudun t?ss? ihan pois ladulta ja unohdan kerrottavani.>>
>>Niin, sin? keskeyt?t kerran toisensa j?lkeen; et kenties tahdokaan kertoa.>>
>>Tahdonpa kyll?, mutta kertomukseni tosiaankin aina katkeaa, sill? koko juttu on hieman omituinen, melkeinp? romanttinen.>>
>>Mutta sanoithan, ett? h?n on piirineuvos.>>
>>Niin onkin. Ja h?nen nimens? on Geert von Innstetten, parooni von Innstetten.>>
Kaikki kolme nauroivat.
>>Mit? nauratte?>> kysyi Effi loukkaantuneena. >>Mit? t?m? merkitsee?>>
>>Ah, Effi, emmeh?n tahdo loukata sinua enemp?? kuin parooniakaan. Sanoitko Innstetten? Ja Geert? Eih?n t??ll? ole ket??n sennimist? ihmist?. Mutta aateliset nimet ovat usein naurettavia.>>
>>Niin, rakkaani, ep?ilem?tt?. Mutta ovatpahan sensijaan aatelisia. He voivat sen itselleen sallia, ja mit? kauemmaksi siirryt??n taaksep?in -- tarkoitan ajassa -- sit? enemm?n he voivat itselleen sallia. Siit? te ette ymm?rr? mit??n, mutta ?lk?? panko pahaksenne, ett? sen sanon. Pysymmeh?n sittenkin hyvin? yst?vin?. Siis Geert von Innstetten ja parooni. H?n on ihan yht? vanha kuin ?iti, p?iv?lleen.>>
>>Ja kuinka vanha on oikeastaan ?itisi?>>
>>Kolmenkymmenenkahdeksan.>>
>>Kaunis ik?.>>
>>Onpa niinkin, varsinkin jos on s?ilynyt n??lt??n sellaisena kuin ?iti. Onhan h?n oikeastaan kaunis nainen, eik? teid?nkin mielest?nne? Ja kuinka h?n onkaan kaikesta selvill?, aina varma ja samalla hieno eik? milloinkaan sopimaton niinkuin is?. Jos olisin nuori luutnantti, rakastuisin ?itiin.>>
>>Kuinka voitkaan sanoa niin, Effi?>> virkkoi Hulda. >>Seh?n on nelj?nnen k?skyn rikkomista.>>
>>Joutavia. Kuinka se voisi olla nelj?nnen k?skyn rikkomista? Luulenpa, ett? ?iti olisi mieliss??n, jos saisi kuulla minun niin sanovan.>>
>>Mahdollista kyll?>>, keskeytti Hertha. >>Mutta nyt vihdoinkin kertomaan!>>
>>Olehan huoletta, min? jo aloitan... Siis parooni Innstetten! H?n ei ollut viel? kahdenkymmenen vuoden ik?inen palvellessaan tuolla Rathenowin rykmentiss?, ja silloin h?n vieraili usein t?k?l?isill? tiloilla, mieluimmin Schwantikowissa isois?ni Bellingin luona. Tietenk??n ei isois?n vuoksi, ja kun ?iti siit? kertoo, voi kuka hyv?ns? helposti huomata, kenen t?hden se oikeastaan tapahtui. Ja luulenpa, ett? asia oli molemminpuolinen.>>
>>Ent? kuinka k?vi sitten?>>
>>K?vi niinkuin k?yd? t?ytyi ja niinkuin aina k?y. H?n oli viel? aivan liian nuori, ja kun sitten ilmaantui is?ni, joka oli jo ritarineuvos ja omisti Hohen-Cremmenin, ei ollut puhettakaan pitkist? aikailuista, ?itini otti h?net ja oli siit? l?htien rouva von Briest... Ja mit? muuta viel? tuli, sen tied?tte... se muu olen min?.>>
>>Niin, se muu olet sin?, Effi>>, virkkoi Bertha. >>Jumalan kiitos, meill? ei olisi sinua, jos olisi k?ynyt toisin. Mutta kerrohan, mit? Innstetten teki, mit? h?nest? tuli! Miss??n tapauksessa h?n ei ole itse?ns? surmannut, sill? niin ollen ette voisi odottaa h?nt? t?n??n luoksenne.>>
>>Ei, h?n ei ole surmannut itse?ns?. Mutta jotakin sentapaista sent??n sattui.>>
>>Yrittik? h?n?>>
>>Ei yritt?nytk??n. Mutta h?n ei voinut en?? j??d? n?ille main, ja koko sotilasel?m? alkoi varmaan h?nt? kyll?stytt??. Silloinhan olikin rauhan aika. Sanalla sanoen, h?n otti eron ja alkoi opiskella lakitiedett?, 'oikein olut-innoin', kuten is? sanoo. Vuonna seitsem?nkymment?, sodan puhjetessa, h?n palasi palvelukseen, mutta ei entiseen rykmenttiins?, vaan Perlebergin, ja sai ristin. Luonnollisesti, sill? h?n on eritt?in reima. Heti sodan loputtua h?n istui j?lleen asiakirjojensa ??ress?, ja sanotaan, ett? Bismarck pit?? h?nt? suuressa arvossa samoinkuin keisarikin, ja niin h?nest? tuli piirineuvos Kessinin piiriin.>>
>>Miss? on Kessin? Min? en ole kuullut sellaisesta.>>
Add to tbrJar First Page Next Page