Read Ebook: Nuoren naisen kohtalo by Fontane Theodor Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1851 lines and 77223 words, and 38 pages

>>Miss? on Kessin? Min? en ole kuullut sellaisesta.>>

>>Ei, se ei olekaan meid?n tienoillamme; se sijaitsee sievoisen matkan p??ss? t??lt?, Pommerissa, jopa Taka-Pommerissakin, mik? ei kumminkaan paljoa merkitse, koska se on kylpypaikka , ja parooni Innstettenin nyt suorittama lomamatka on oikeastaan lankomatka tai jotakin sentapaista. H?n tahtoo tavata vanhoja tuttaviaan ja sukulaisiaan.>>

>>Onko h?nell? t??ll? sukulaisia?>>

>>On ja ei ole, kuinka tahtoo asian ymm?rt??. Innstettenin sukua t??ll? ei en?? ole, eip? liene yleens?k??n en?? olemassa. Mutta h?nell? on t??ll? kaukaisia serkuksia ?idin puolelta, ja ennen kaikkea h?n lienee tahtonut n?hd? j?lleen Schwantikowin ja Bellingin kartanon, johon h?nt? liitt?v?t monet muistot. Toissap?iv?n? h?n oli siell?, ja t?n??n h?n saapuu t?nne Hohen-Cremmeniin.>>

>>Ent? mit? sanoo siihen is?si?>>

>>Ei mit??n. H?n ei ole sellainen. Sit?paitsi h?n tuntee ?idin. H?n vain kiusoittelee ?iti?.>>

Samassa kuuluivat keskip?iv?n ly?nnit, ja jo ennen ??nten h?ipymist? ilmaantui Wilke, Briestin talon kaikkikaikessa tuoden Effille tietoa: >>Armollinen rouva k?skee sanoa ett? armollisen neidin tulee pukeutua hyviss? ajoin; kohta kello yhden j?lkeen saapunee parooni.>> Tuota viel? ilmoittaessaan Wilke jo alkoi korjata pois p?yd?ll? olevia esineit? tarttuen ensinn? sanomalehteen, jolla karviaismarjankuoret lep?siv?t.

>>Ei, Wilke, ei niin; se on meid?n asiamme... Hertha, sinun pit?? tehd? t?tter? ja pist?? siihen kivi, jotta se paremmin uppoaisi. Ja sitten me l?hdemme pitk?n? surusaattona ja hautaamme t?tter?n avoimelle meren sel?lle.>>

Wilke muhoili. >>Aika villitty, meid?n neitimme>>, oli suunnilleen h?nen ajatuksensa. Mutta Effi laski t?tter?n keskelle kokoonkaapaisemaansa p?yt?liinaa ja sanoi: >>Nyt k?ymme kiinni, kukin kulmaltansa, ja laulamme jotakin surullista.>>

>>Niin, niinp? sanot, Effi. Mutta mit? laulamme?>>

>>Jotakin; mit? tahansa, kunhan loppusointuun sis?ltyy syvi? ja surullisia ??nti?it?. Lauletaan siis:

>>Vuoksi, vuoksi, tuo kaikki j?lleen luoksi...>>

Effin alkaessa juhlallisesti laulaa litaniaansa kaikki nelj? l?htiv?t liikkeelle kohti lammen laituria, astuivat venheeseen ja antoivat siin? seisten t?tter?n hiljalleen liukua lampeen kivineen p?ivineen.

>>Nyt on syyllisyytesi upotettu syvyyteen, Hertha>>, sanoi Effi. >>Johtuu t?ss? muuten mieleeni, ett? ennen vanhaan hukutettiin t?ll? tavoin venheest? k?sin onnettomia naisraukkoja, tietenkin uskottomuuden vuoksi.>>

>>Ei kumminkaan n?ill? main.>>

>>Ei, ei n?ill? main>>, nauroi Effi, >>t??ll? ei sellaista tapahdu. Mutta. Konstantinopolissa, ja johtuupa viel? mieleeni sekin, ett? sinun t?ytyy tiet?? asia yht? hyvin kuin minun, koska olin l?sn?, kun maisteri Holzapfel kertoi meille siit? maantiedetunnilla.>>

>>Niin kyll?>>, sanoi Hulda, >>se kertoi aina sellaisia. Mutta ne asiat unohtuvat toinen toisensa j?lkeen.>>

>>Min? en unohda. Minun muistissani ne pysyv?t.>>

TOINEN LUKU.

He juttelivat niin viel? hetken aikaa muistellen n?rk?stynein? ja mielihyvin yhteisi? koulutuntejansa ja kaikenlaisia Holzapfelin kertoelemia sopimattomia asioita. Jutuista ei tahtonut tulla loppuakaan, kunnes Hulda yht?kki? virkkoi: >>Nyt on aika, Effi; sin? n?yt?t, niin, kuinka sanoisinkaan, sin? n?yt?t sellaiselta kuin tulisit kirsikoita poimimasta, kaikki on ihan rypyss?; liinakangas painuu ainakin moniin laskoksiin, ja iso valkoinen k??nt?kaulus... niin, totisesti, sin? olet ihan kuin laivapoika.>>

>>Midshipman, jos suvaitset. T?ytyyh?n minulla olla jotakin hy?ty? aateluudestani. Olinpa muuten midshipman tai laivapoika, joka tapauksessa on is? luvannut minulle hiljattain j?lleen mastopuun, joka pystytet??n tuohon keinun viereen raakapuineen ja k?ysitikapuineen. Se olisi totisesti minulle mieleen, ja viirin min? tahtoisin v?ltt?m?tt? itse kiinnitt?? sen huippuun. Ja sin?, Hulda, kiipe?t toista puolta yl?s, ja siell? korkealla me huudamme hurraa ja suutelemme toisiamme. Tuhat tulimmaista, se joltakin maistuisi!>>

>>'Tuhat tulimmaista...' milt? tuo nyt kuulostaakaan... Sin? puhut tosiaankin kuin midshipman. Mutta varonpa kiipe?m?st? j?lkeesi, en ole niin uhkarohkea. Jahnke on ihan oikeassa sanoessaan, ett? sinussa on paljon bellingil?ist?, ?idilt?si peritty?. Min? olen vain pastorinlapsi.>>

>>Joutavia. Syv?ss? vedess? isot kalat uivat. Muistatko viel?, kuinka serkku Briestin ollessa t??ll? kadettina laskit m?ke? vajan katolta, vaikka olit jo varsin iso. Ja mink?t?hden? Enp? tahdo ilmaista sit? salaisuutta. Mutta tulkaa keinumaan, kaksi kummallekin puolen; ei se suinkaan katkea, mutta ellei teill? ole halua -- nolo ilmeenne n?ytt?? siihen viittaavan -- niin ollaan hippasilla. Minulla on aikaa viel? nelj?nnestunti. En halua viel? l?hte? sis??n, kun ei ole parempaa asiaa kuin sanoa hyv?? p?iv?? piirineuvokselle, viel?p? sellaiselle, joka tulee Taka-Pommerista. Onhan h?n jo i?llinenkin, voisi melkein olla is?ni, ja jos h?n tosiaankin asuu merikaupungissa -- Kessinin sanotaan olevan jotakin sellaista -- niin silloinhan minun merimiespukuni oikeastaan t?ytyy miellytt?? h?nt? kaikkein parhaimmin, jopa tuntua suurelta huomaavaisuudeltakin. Sen verran olen kuullut is?lt?ni, ett? ruhtinaatkin toisiaan vastaanottaessaan pukeutuvat vierailijan maassa k?ytettyyn asepukuun. Ei siis h?t?? mit??n... hei, hei, ottakaa kiinni, tuossa rahin vieress? on 'vapaa'.>>

Hulda tahtoi tehd? viel? pari rajoitusta, mutta Effi kiiti jo l?hint? polkua yl?s, vasemmalle, oikealle, kunnes yht?kki? kerrassaan h?visi. >>Effi, se ei k?y p?ins?; miss? olet? Emmeh?n ole piilosilla, vaan hippasilla!>> Sellaisia moitteita esitt?en yst?v?tt?ret riensiv?t h?nen j?ljess??n, kauas istutuspy?ryl?n ja sivulla seisovien plataanien toiselle puolelle, kunnes kadonnut ?kki? sy?ksyi esiin piilostaan ja saapui vaivattomasti vapaalle alueelle rahin luo, koska takaa-ajajat olivat jo ehtineet h?nen ohitsensa.

>>Miss? sin? olit?>>

>>Rabarberipensaitten takana: niiss? on suuret lehdet, viel? suuremmat kuin viikunapuussa...>>

>>Hyi...>>

>>Ei, vaan hyi teit?, kun pelin h?visitte. Hulda suurine silmineen ei taaskaan n?hnyt mit??n, aina taitamaton.>> Samassa Effi kiiti j?lleen yli istutuspy?ryl?n kohti lammikkoa, luultavasti aikoen ensin piiloutua siell? kasvavaan tihe??n p?hkin?puuviidakkoon, kiert?? sitten suuressa kaaressa kirkkomaan ja p??rakennuksen ja saapua vihdoin kylkirakennuksen luo ja rauhoitetulle alueelleen. Kaikki oli hyvin harkittu; mutta h?n ei ollut ehtinyt viel? kiert?? puoltakaan lammikkoa, kun jo kuuli nime?ns? huudettavan. K??ntyess??n h?n n?ki ?itins? viittovan nen?liinallaan kiviportailta. Seuraavana hetken? Effi jo oli h?nen edess??n.

>>Nyt sin? olet yh? viel?kin mekossasi, ja vieras on saapunut. Sin? et ole milloinkaan valmis ajallasi.>>

>>Min? kyll? pid?n vaarin ajastani, mutta vieras ei ole niin tehnyt. Eih?n kello ole viel? yksi, ei likimainkaan.>> Sitten h?n k??ntyi kaksosiin p?in ja huusi heille: >>Leikkik?? vain edelleen; min? tulen aivan kohta.>>

Jo seuraavana hetken? Effi astui ?itins? kanssa suureen puistosaliin, joka t?ytti melkein koko kylkirakennuksen.

>>?iti, ?l? minua moiti. On tosiaankin vasta puoli yksi. Mink?t?hden h?n tulee niin varhain. Kavaljeerit eiv?t saavu liian my?h??n, mutta viel? v?hemmin liian aikaisin.>>

Rouva von Briest oli ilmeisesti h?mill??n, mutta Effi painautui hyv?illen h?nt? vasten ja sanoi: >>Suo anteeksi, min? pid?n nyt kiirett?; tied?th?n, ett? voin olla nopsakin. Viidess? minuutissa muuttuu Tuhkimo kuninkaantytt?reksi. Niin kauan h?n voi odottaa tai jutella is?n kanssa.>>

?idilleen ny?k?ten h?n aikoi l?hte? pieni? rautaportaita, jotka johtivat salista yl?kertaan. Mutta rouva von Briest, joka toisinaan saattoi j?tt?? sovinnaiset s??nn?t huomiotta, pid?tti ?kki? poisrient?v?? tyt?rt??n, loi silm?yksen nuorekkaan vieh?tt?v??n olentoon, joka leikin kiihdytt?m?n? seisoi h?nen edess??n kuin kaikkein raikkaimman el?m?n kuva, ja sanoi melkein tutunomaisesti: >>Lienee lopultakin parasta, ett? tulet t?ss? asussasi. Niin, tule tosiaankin. Sin? n?yt?t eritt?in somalta. Ja ellei niink??n olisi, n?yt?t valmistautumattomalta, koristelemattomalta, ja seh?n onkin t?rkeint? ensi hetken?. Minun n?et t?ytyy sanoa sinulle, Effi kultaseni...>> h?n tarttui lapsensa molempiin k?siin... >>minun t?ytyy sanoa sinulle...>>

>>?iti, mit? nyt? Minua alkaa ihan pelottaa.>>

>>... Minun t?ytyy sanoa sinulle, Effi, ett? parooni Innstetten on vastik??n pyyt?nyt sinua vaimokseen.>>

>>Minua vaimokseen? Tosissaanko?>>

>>Se ei ole mik??n leikin asia. Sin? n?it h?net toissap?iv?n?, ja luulenpa, ett? h?nkin miellytti sinua. H?n on tosin sinua vanhempi, mik? kaiken kaikkiaan on vain onneksi, sit?paitsi mies, jolla on luja luonne, hyv? asema ja hyv?t tavat, ja ellet sano 'en', mit? tuskin voin odottaa ?lykk??lt? Effilt?ni, olet kahdenkymmenen i?ll? siin?, mihin toiset ehtiv?t nelj?kymment? t?ytetty??n. Sin? ehdit paljoa kauemmaksi kuin ?itisi.>>

Effi oli vaiti ja haeskeli vastausta. Mutta ennenkuin vastaus l?ytyi, h?n kuuli viereisest?, viel? p??rakennukseen kuuluvasta takahuoneesta is?ns? ??nen, ja kohta senj?lkeen astui sis??n ritaristoneuvos von Briest, hyvin s?ilynyt ja nimenomaan hyv?tuulisen n?k?inen viisikymmenvuotias herra -- ja h?nen kerallaan parooni Innstetten, solakka, tummapintainen ja ryhdilt??n sotilaallinen.

H?net n?hdess??n Effi alkoi hermostuneesti v?r?hdell?; mutta se ei kest?nyt kauan, sill? melkein samana hetken?, jolloin Innstetten yst?v?llisesti kumartaen l?hestyi h?nt?, ilmaantuivat villiviinin kiert?m??n avoimeen ikkunaan kaksosten pellavap??t, ja Hertha, vallattomampi, huusi saliin: >>Tule, Effi!>>

Sitten h?n h?visi n?kyvist?, molemmat sisarukset hypp?siv?t rahinselukselta, jolla olivat seisoneet, ja kuului vain viel? heid?n hiljainen hihityksens? ja naurunsa.

KOLMAS LUKU.

Jo samana p?iv?n? kihlasi parooni Innstetten Effi Briestin morsiamekseen. Morsiamen hilpe? is?, joka ei kyennyt helposti sopeutumaan juhlalliseen osaansa, oli kihlajaisaterian aikana kohottanut maljan nuoren parin onneksi, ja se oli sylk?hdytt?nyt rouva von Briestin syd?nt? h?nen arvatenkin ajatellessaan niit? aikoja, joista nyt oli kulunut tuskin kahdeksantoista vuotta. Mutta tuo tunto h?ipyi kohta pois; h?nelle itselleen se oli ollut mahdotonta, nyt oli siin? h?nen oma tytt?rens? -- kaiken kaikkiaan yht? hyvin, kenties paremminkin. Briestin keralla n?et k?vi eleleminen, vaikka h?n olikin hieman proosallinen ja taipui toisinaan hillitt?m?ksi puheissaan. Aterian lopulla, kun jo tarjoiltiin j??tel??, vanha ritaristoneuvos alkoi viel? kerran puhua esitt?en yleist? sinuttelua avartuneen perheen j?senten kesken. Samalla h?n syleili Innstetteni? ja suuteli h?nen vasenta poskeansa. Mutta asia ei ollut h?nen mielest??n viel? t?ysin j?rjestyksess?; h?n suositteli viel? jokap?iv?ist? k?yt?nt?? varten tuttavallisempia nimi? ja titteleit? sepitt?en er??nlaisen kodikkaan arvoluettelon, tietenkin oikeutettuja, hyvin hankittuja omituisuuksia s?ilytellen. Rouvaa, arveli h?n, oli paras edelleenkin nimitt?? >>?idiksi>> , h?n itse puolestaan luopui kunnianarvoisesta nimest? >>is?>> pit?en parempana pelkk?? nime? Briest, jo senvuoksi, ett? se oli siev?n lyhyt. Mit? taas lapsiin tuli -- t?h?n asti ehditty??n h?nen t?ytyi ?kki? rohkaista mielt?ns? katsellessaan vain kahtatoista vuotta nuorempaa Innstetteni? -- niin Effi sai olla Effi ja Geert Geert. Ellei h?n erehtynyt, merkitsi Geert solakkana kohoavaa runkoa, ja Effi voi niinmuodoin olla >>Efeu>>, muratti, jonka oli kietouduttava rungon ymp?rille. Morsiuspari katsahti tuon kuullessaan toisiinsa hieman h?mill??n, Effi sit?paitsi lapsellisen iloisin ilmein, mutta rouva von Briest virkkoi: >>Briest, puhu mit? tahdot ja muovaile maljapuheesi miten hyv?ksi n?et, mutta suvaitse j?tt?? runolliset vertaukset, ne ovat sinun liikkumisalasi ulkopuolella.>> N?m? nuhtelevat sanat her?ttiv?t Briestin mieless? enemm?n my?ntymyst? kuin torjuntaa. >>Voitpa olla oikeassa, Luise.>>

Kohta aterian j?lkeen Effi otti loman k?yd?kseen pappilassa. Ollessaan sinne menossa h?n ajatteli: >>Luulenpa Huldan olevan vihoissaan. Min? olen sittenkin ehtinyt ennen h?nt? -- h?n on aina ollut kovin itserakas ja omahyv?inen.>> Mutta Effin odotukset eiv?t t?ysin toteutuneet; Hulda s?ilytti t?ydellisesti malttinsa, k?ytt?ytyi moitteettomasti ja j?tti kiukun ja n?rk?styksen ilmaisemisen ?itins? asiaksi. Pastorin rouva esittikin eritt?in omituisia huomautuksia. >>Niin, niinh?n siin? k?y. Luonnollisesti. Kun ei ?idin sopinut, niin t?ytyy tytt?ren. Kyll? se tiedet??n. Vanhat suvut vet?v?t aina yht? k?ytt?, ja miss? jotakin on, siihen aina jotakin kertyy.>> N?m? alinomaiset sivistyksen ja sopivaisuuden puutetta osoittavat lausumat vaivasivat vanhaa Niemeyeri?, joka j?lleen valitteli, ett? oli nainut taloudenhoitajattarensa.

Pastorin luota Effi tietenkin l?hti kanttori Jahnken asumukseen. Kaksoset olivat jo h?nt? t?hyilleet ja ottivat h?net vastaan talon edustalla olevassa puutarhassa.

>>Kuulehan, Effi>>, virkkoi Hertha, kun he kaikki kolme astelivat oikealla ja vasemmalla kukkivien pensaiden ohi, >>kuulehan, Effi, milt? sinusta oikeastaan tuntuu?>>

>>Milt? tuntuu? Oh, aivan hyv?lt?. Me jo sinuttelemmekin toisiamme ja mainitsemme ristim?nimell?. H?nen nimens? n?et on Geert, kuten muistaakseni jo olen maininnutkin.>>

>>Niin olet. Mutta minua sittenkin kovin peloittaa. Onkohan h?n oikea?>>

>>Ep?ilem?tt? h?n on oikea. Sin? et sit? ymm?rr?, Hertha. Kuka hyv?ns? on oikea. H?nen t?ytyy tietenkin olla aatelinen ja hyv?ss? asemassa ja kaunismuotoinen.>>

>>Siunatkoon, Effi, kuinka puhut. Olethan ennen puhunut aivan toisin.>>

>>Niin, ennen.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet