bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Aarniometsän tytär by Kenyon Charles R Charles Richard Nyman O E Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 1294 lines and 53233 words, and 26 pages

Translator: O. E. Nyman

Release date: August 18, 2023

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1921

Credits: Timo Ervasti and Tapio Riikonen

AARNIOMETS?N TYT?R

Seikkailukertomus intiaaneista ja uudisasukkaista Pohjois-Amerikan vapaussodan ajoilta

Nuorisolle kertonut

CH. R. KENYON

Englannin kielest? suomentanut

O.E.N.

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1921.

SIS?LLYS:

SALON TYTT?.

Sinert?v? savu tuprusi hiljaisesti er??n uudisasutuksen karkeatekoisten hirsim?kkien savutorvista it?isen Tennesseen takalistosalolla. Mets? oli pukeutunut syksyn lukemattomiin v?rivivahduksiin, ja puiden luomassa h?m?r?ss? oli ilma suloista ja mets?n tuoksua t?ynn?.

J?ttil?ispuiden siimeksess? k?yskenteli huoletonna, sankko k?dess??n er?s nuori tytt?. H?n oli l?hteelle menossa ja poimi nyt kukkia ja taitteli oksia ymp?r?iv?n ihanan luonnon kokonaan hurmaamana.

Pieni risahdus her?tti h?net kumminkin ?kki? unelmista. Katkeavan oksan litin?h?n se kyll? vain oli, mutta rajasalon naiselle se saattoi merkit? paljonkin, ja Johanna Harrod oli t?ysiverinen aarniomets?n tyt?r, alkuper?isen uudisasukkaan ja er?miehen lapsi. Seisoessaan siin? p?hkin?puun suojassa, tummana, solakkana, notkeana ja tarkkaavaisesti t?hystellen, oli h?n ihmetelt?v?n kaunis, ja yksinkertaisessa, kotitekoisessa puvussa n?kyiv?t vartalon ??riviivat miellytt?v?n sopusuhtaisina ja kauniina.

Jonkun silm?nr?p?yksen seisoi h?n n?in paikallaan tutkien l?heisi? pensaikkoja, ja ?kki? keksiv?tkin h?nen ter?v?t silm?ns? er??n pensaan takaa muutaman v?ijyv?n intiaanin julmat, maalauksilla kaunistellut kasvot.

Samassa l?ksi h?n nopeasti juoksemaan kiit?en pois kuin rient?v? kauris huutaen juostessaan: >>Intiaaneja! Intiaaneja!>> Silloin n?iden hurja sotahuuto rikkoi mets?n syv?n hiljaisuuden ja kaikkialta sy?ksyi noita sotamaalauksilla koristeltuja sotureita hurjasti kilpaillen tuosta arvokkaasta saaliista. Mutta Johanna oli muutamia metrej? edell?, ja niin nopeasti h?n juoksi, ett? ainoastaan yksi tahi pari vainoojista oli aivan h?net saavuttamaisillaan, kun h?n ehti kyl?? ymp?r?iv?n paaluaitauksen luokse.

Kuullessaan huudon: >>Intiaaneja! Intiaaneja!>> sieppasivat miehet heti pyssyns?, ja suljettuaan nopeasti portit riensiv?t he ennakolta m??r?tyille paikoilleen. Naiset ja lapset hakivat suojaa hirsim?keist?, mutta muutamat urhoollisimmat meniv?t miehens? tahi veljens? toveriksi ampuma-aukoille.

Kuten kaikki rajaseudun kyl?t oli t?m?kin suunniteltu siten, ett? tukevat hirsim?kit oli sijoitettu suorakaiteen muotoon. M?kkien v?liset aukot oli suljettu korkealla paaluaitauksella, joka majojen ulkoseinien keralla muodosti ympyr?n muotoisen lujan vallituksen. Paaluaitauksen jokaisessa kulmauksessa oli ampuma-aukoilla varustettu kaksikerroksinen puulinnake, ja n?m?, ollen sivulta paaluaitauksen suojana, olivat samalla portteina. Niiden katot oli tehty suurista, ter?viksi teroitetuista hirren puolikkaista, ja portit, jotka suljettiin raskailla salvoilla ja vahvoilla ketjuilla, oli lujasti rakennettu veistetyist? hirsist?.

T?m?n linnoituksen asukasten joukossa oli nyt sattumalta er?s nuori, Jack Alleyne-niminen englantilainen, joka oli saapunut sinne edellisen? p?iv?n? tuoden mukanaan t?rkeit? m??r?yksi? Watangan uudisasukasten johtajalle. H?n oli l?htenyt matkalle is?ns? m??r?yksest?, jolla oli korkea virka Virginian kuvern??rin apulaisena. Is? otti my?hemmin tehokkaasti osaa englantilaisten mukana Pohjois-Amerikan vapaussotaankin, joka syttyi pian t?m?n j?lkeen. Nuori Alleyne oli saanut sotilaallisen kasvatuksen ja h?nell? oli jo nyt luutnantin arvo Englannin kuninkaan siirtomaa-nostov?ess?.

H?n polveutui vanhasta sotilassuvusta, ja nuoruudestaan huolimatta oli h?n jo ollut mukana er??ss? senaikaisessa intiaanisodassa shawnee-heimoa vastaan. Odottamatta k?sky? asettui h?n pyssyineen ampuma-aukolle, ja silm?illess??n ulos ahtaasta aukosta n?ki h?n heti Johanna Harrodin juoksevan henkens? edest? punanahkojen edell?. Johanna juoksi suoraan porttia kohti huomaamatta, ett? se oli suljettu. Ensimm?inen takaa-ajaja oli aivan h?nen kintereill??n ja ojensi jo k?tens? tarttuakseen h?nen valloillaan liehuvaan tukkaansa, kun nuori Alleyne nopeasti t?hd?tty??n laukaisi.

Kuula osui paikalleen kaataen intiaanin maahan, samalla kun laukaus her?tti tyt?n huomion. N?hdess??n portin olevan kiinni k??ntyi h?n ampuma-aukkoon p?in, josta viel? savuava pyssynpiippu n?kyi. Juuri t?ll? hetkell? n?ki h?nen auttajansa h?mm?styen ja ihmetellen tyt?n suloiset kasvot ja kauniin vartalon ja p??tti henkens?kin uhalla pelastaa tyt?n.

>>Tulen avuksenne!>> huusi h?n, ja heitt?en tyhj?n pyssyns? kouristaan kahmaisi h?n k?teens? kirveen, jolla aikoinaan oli veistelty paalutuksen hirsi?.

Mutta ennenkuin h?n ehti tehd? mit??n, oli Johanna jo p??ssyt aitauksen juurelle ja hypp??m?ll? saanut tartutuksi paalutuksen harjaan. Ihmetelt?v?ll? voimalla ja notkeudella veti tytt? itsens? yl?s ja vaipui uupuneena ja melkein tiedotonna tuon nuoren englantilaisen syliin, joka oli kiiruhtanut h?nt? vastaanottamaan.

Eik? voida ihmetell?, ett? Alleyne, laskiessaan tyt?n hiljaa jaloilleen, hetkeksi unhotti intiaanien ulvonnan ja pyssyjen paukkeen. Eik? voida kummastella sit?k??n, ett? h?nen mieless??n taistelun melusta ja sekasorrosta huolimatta oli vain yksi ainoa ajatus -- puolustaa tytt?? kuolemaan saakka, sill? heid?n katseensa olivat kohdanneet toisensa, ja heist? tuntui kuin olisi ihmeellinen vetovoima vet?nyt heid?n syd?mi?ns? toisiinsa ja kahlehtinut yhteen heid?n tulevat kohtalonsa.

>>Kest?k??, miehet, ja pysyk?? lujina!>> huusi samassa er?s kirkas ja p??tt?v?inen ??ni Jackin l?hell?.

N?m? sanat palauttivat nuorukaisen mieleen h?nen paikkansa taistelussa, ja siepaten pyssyns? alkoi h?n mahdollisimman nopeasti ladata sit?. Mutta siihen aikaan oli t?m? toimitus paljon monimutkaisempi kuin meid?n p?ivin?mme. Ensiksi kaadettiin pyssyn piippuun ruutia, jonka p??lle latasimella painettiin rasvattuun vaatetilkkuun k??ritty kuula, ja viimeksi pudistettiin ruuti piilukon sytytinreik??n. Sill? aikaa kuin kaikki t?m? oli tapahtunut, oli my?s hy?kk?ys torjuttu, sill? kaikeksi onneksi olivat uudisasukkaat tienneet hiukan valmistautua sen varalta. Er?s intiaanivaimo oli tuonut sanan, ett? cherokeesit suunnittelivat sotaretke? heit? vastaan.

Kokeneet mets?st?j?t ja er?miehet, jotka olivat puolustajien enemmist?n?, s??stiv?t tulensa siihen saakka, kunnes hy?kk??j?t olivat vain muutaman askeleen p??ss? paalutuksesta, jolloin he ampuivat tuhoisan yhteislaukauksen. T?t? eiv?t intiaanit voineet kest??, vaan per?ytyiv?t tuntuvin tappioin.

T?m? er??n Aconoasta-nimisen p??llik?n johtama suurilukuinen intiaanijoukko kuului cherokeesien heimoon. Tekem?tt? toista hy?kk?yst? kyl?? vastaan ryhtyi h?n jonkun viikon kest?v??n piiritykseen, jonka kuluessa kyl?n asukkaat joutuivat n?lk?kuoleman rajoille, sill? heill? oli vain paahdettua maissia sy?t?v?n?. Asiain n?in ollen menetti moni uhkarohkeimmista niin k?rsiv?llisyytens?, ett? uskalsi l?hte? kyl?st? etsim??n jotakin mets?n riistaa, ja ymp?rist?ss? v?ijyv?t intiaanit tappoivat heist? monta. Er??n pahoin haavoittuneen mets?st?j?n, jolta intiaanit olivat nylkeneet p??nahankin, onnistui kuitenkin p??st? ry?mien takaisin kyl??n, sill? intiaanit olivat j?tt?neet h?net paikoilleen makaamaan luullen h?nt? kuolleeksi.

Ainoat tuon piiritetyn kyl?n asukkaista, joista t?m? rajoitettu vapaus ja puolittain n?lk??nn??ntyminen ei tuntunut ollenkaan siet?m?tt?m?lt?, olivat ehk? Johanna Harrod ja Jack Alleyne. Pakollinen sulkeutuminen pieneen kyl?linnoitukseen yhdisti sen asukkaat ahtaaseen piiriin, jossa oli sopiva tilaisuus kehitt?? edelleen sit? molemminpuolista kunnioituksen ja rakkauden tunnetta, joka oli niin romanttisesti syttynyt amerikkalaistyt?n ja h?nen ritarillisen pelastajansa syd?miss?.

N?ihin aikoihin oli kuitenkin katkera mieliala englantilaisia kohtaan alkanut saada sijaa salolaisten keskuudessa, ja se johtui edellisten asiamiesten menettelytavoista. N?m? olivat joko omasta aloitteesta tai esimiestens? k?skyst? kiihoittaneet intiaaneja hy?kk?ykseen uudisasutuksia vastaan arvellen ep?ilem?tt?, ett? aikaansaatu h?iri? koituisi englantilaispuolueen eduksi. Siirtokunnat olivat julistautuneet itsen?isiksi ja vapautussota oli todenteolla alkanut. Taistelevat olivat valmiit menem??n omaksumansa asian puolesta kuinka pitk?lle hyv?ns?. Intiaanit olivat luonnollisesti vihamielisi? uudisasukkaille, joita he pitiv?t vain tunkeilijoina ja mets?stysmaiden anastajina. Moni heimo olikin hyvin tyytyv?inen voidessaan jollakin syyll? rikkoa sopimukset ja hy?k?t? rajan yli h?vitt?m??n tulella ja sotatapparalla.

Cherokeesien hy?kk?ys Watangan uudisasutusta vastaan oli valkoisten miesten yllytyksen ensimm?inen hedelm?. Verenhimoisten villien ?rsytt?minen omien ristiveljien kimppuun oli mit? katalin teko, vaikka sota olikin julistettu. T?m?n onnettoman sodan alkuun saakka oli t??ll? syrj?isell? raja-alueella elelty jokseenkin samoin kuin tavallisesti. N?ill? sivistyksen urheilla uranuurtajilla oli omat vaikeutensa voitettavinaan, ja heid?n oli tultava toimeen omin neuvoin melkein kaikissa el?m?n tilanteissa. Ravinto hankittiin p??asiallisesti mets?styksell? ja puvut valmistettiin hirven nahkoista, puhvelin karvoista ja my?skin nokkosen kuiduista j.n.e. Heid?n suurimman koettelemuksensa, intiaanisodan, alkusyin? olivat ehk? monen heid?n oman yhteiskuntansa j?senen v?kivaltaisuus ja roistomaisuus. Murhamiehet, hevosvarkaat, keinottelijat ja muut sen tapaiset piilottelivat t??ll? takalistosaloilla rangaistusta v?ltt??kseen, ja lainkuuliaisten uudisasukasten oma turvallisuus vaati, ett? sellaiset konnat karkoitettiin joukosta pois.

T?llainen oli tilanne, kun Alleyne joutui er??seen et?isimmist? raja-asutuksista, oikein alkuper?isten amerikkalaisten uudisasukasten keskuuteen. Kun h?n joitakin p?ivi? sitten oli l?htenyt kotoansa Virginiasta, ei kukaan tiennyt L?nnen olojen todella h?iriintyneen, joskin id?ss? merenrannikolla olot olivat sangen k?rjistyneet ja verisi? yhteen t?rm?yksi? sattui alituiseen englantilaisten ja siirtokuntain joukkojen v?lill?.

Joskin suurin osa L?nnen miehist? seurasi my?t?tunnolla maanmiestens? taistelua itsen?isyytens? puolesta, niin eiv?t he aluksi pit?neet lainkaan kiirett? ottaakseen mieskohtaisesti osaa taisteluun Englannin viranomaisia vastaan, sill? n?iss? oli monta, joita kunnioitettiin ja pidettiin kunnollisina ja taitavina vallanpit?jin?. Mutta se julma ja ajattelematon teko, ett? intiaanit ?rsytettiin uudisasukasten kimppuun, sai aikaan t?ydellisen muutoksen t?h?n puolueettomuuteen ja englantilaisia alettiin vihata niin syv?sti ja katkerasti, ettei viel? sadankaan vuoden kuluttua tuo viha ole kokonaan h?lvennyt. Niin kovin valitettavaa kuin t?m? syv?lle juurtunut ja pysyv? katkeruus onkin, niin sit? tuskin voidaan ihmetell?, kun otetaan huomioon, mit? intiaanisota oikein merkitsi. -- Se merkitsi murhaa ja h?vityst?, kaikenlaisten hirmut?iden harjoitusta jokaista kohtaan ik??n ja sukupuoleen katsomatta.

Intiaanien s??lim?tt?m?t partiojoukot h?vittiv?t ja ahdistivat uudisasutuksia. Cherokeesit, shawneet, wyandotit, mingot, irokeesit, ottawat, pottawatomiet ja chippewait on kaikki lukuun otettava vapautussodasta puhuttaessa. Eritt?inkin Kentucky-alueesta oli tuleva paikka, jota intiaanit sittemmin nimittiv?t kauhun ja kuoleman seuduksi, verensekaisten virtojen maaksi.

Kuitenkaan ei syy ole ainoastaan intiaanien. Moni heid?n p??llikk?ns? toivoi vilpitt?m?sti rauhaa, mutta valkoisten miesten jatkuvien anastuksien uhka ja monen uudisasukkaan hillit?n ja julma k?yt?s aiheuttivat sen, ettei mahtavinkaan p??llikk? jaksanut pid?tt?? nuorempia sotureitaan v?kivallan t?ist?. Uudisasukkaat eiv?t my?sk??n tienneet, ett? useimpien t?rkeimpien heimojen enemmist? eleli aivan rauhallisesti. Punanahkoja ammuttiin miss? heit? vain n?htiin ja uudisasukkaita surmattiin mets?stysretkill? tahi ty?paikalla jollakin raiviolla mets?ss?, samalla kun naisia ja lapsia joutui v?ijyvien intiaanien saaliiksi aivan kylien vallituksien luona.

KATSAUS TAAKSEP?IN.

Suunnilleen vuotta tahi paria ennen cherokeesien hy?kk?yst? voitettiin pohjoiset intiaanit, muiden muassa heid?n johtajansa mahtava shawnee-heimo, Ison-Kanawhan taistelussa, jota L?nnen aikakirjat pit?v?t yhten? t?rkeimp?n? ja ratkaisevimpana taisteluna. Se pysyikin pitk?t ajat keskustelujen p??asiallisena aiheena rajakyliss?, ja mukana olleitten kertomukset ja muistelmat riittiv?t monen pitk?n hetken ratoksi Watangan piirityksen aikana.

Alleyne itsekin, ollen nuorempi upseeri Virginian nostov?ess?, oli ollut hiukan mukana t?ll? retkell?, tahi lordi Dunmoren sodassa, kuten sit? my?hemmin alettiin nimitt??, jonka t?m? taistelu onnellisesti lopetti. H?n oli ollut lordi Dunmoren p??joukossa Ohio-joen pohjoispuolella, eik? niin ollen voinut ottaa osaa t?h?n taisteluun, jonka voitti lordin sotajoukon toinen divisiona kenraali Andrew Lewisin johdolla.

Kuten tavallista aiheutti t?m?nkin sodan intiaanien ja uudisasukasten molemminpuoliset v?kivaltaisuudet. Huippuunsa k?rjisti tilanteen er?s kamala veril?yly, jolloin er?s luonteeltaan hyvin raukkamainen Greathouse-niminen roisto kumppaneineen petollisesti murhasi kokonaisen intiaaniperheen. N?m? onnettomat uhrit olivat mingojen kuuluisan p??llik?n Logan'in ainoat elossa olevat sukulaiset. H?n oli syntyper?lt??n irokeesi, vaikka olikin liittynyt mingojen heimoon. Huolimatta siit?, ett? valkoiset miehet olivat jo ennenkin murhanneet useita h?nen sukulaisiaan, oli h?n aina koettanut el?? parhaassa sovussa raja-asukasten kanssa.

Mutta t?m? viimeinen konnanty? n?kyi her?tt?neen kaikki h?nen villit perinn?isvaistonsa. H?nen luonteensa n?ytti muuttuneen t?ydellisesti, ja oltuaan t?h?n asti valkoisen miehen uskollinen yst?v? tuli h?nest? nyt t?m?n verisin vihollinen ja leppym?tt?min vainolainen. Tyydytt??kseen kiihke?t? kostonhimoaan karkasi h?n mukanaan muutamia seuralaisia sotatapparoineen ja skalppipuukkoineen raja-asutuksien kimppuun tappaen kaikki, jotka h?n yll?tti, ik??n ja sukupuoleen katsomatta. Nautittuaan tarpeeksi kostostaan antautui h?n lopulta niin t?ydellisesti tuliliemen orjaksi, ett? h?n vietti p?iv?ns? yht?mittaisessa humalassa.

Mutta t?ll? irokeesisotilaalla oli ominaisuuksia, jotka onnellisemmissa oloissa olisivat taanneet h?nelle pysyv?isen kunnioituksen ja rakkauden niiden puolelta, jotka tunsivat h?net. Roosevelt, jolla on ollut k?ytett?v?n??n parhaat l?hteet ja joka on Suuren l?nnen olojen luotettavimpia tuntijoita, kirjoittaa Loganista: >>H?n oli ulkomuodoltaan h?mm?stytt?v?n komea, pituudeltaan yli kuusi jalkaa ja ryhdilt??n suora kuin keih??n varsi. Kasvojen ilme oli yht? kaunis kuin h?n oli mielelt??n rohkea ja jalo, mutta k?rsityt v??ryydet painoivat siihen my?hemmin synk?n ja julman leiman. H?n oli aina pyrkinyt valkoisen miehen yst?v?ksi, ja h?nen hyvyytens? ja lempeytens? lapsia kohtaan oli erikoisesti tunnettu.>>

H?n oli taitava ampuja ja tarmokas mets?mies. Ollen ylh?isess? asemassa kohteli h?n kaikkia arvokkaalla kohteliaisuudella vaatien, ett? h?nt? kohdeltiin samalla tavalla. H?nest? pitiv?t ja h?nt? kunnioittivat kaikki valkoiset mets?st?j?t ja rajaseudun asukkaat, joiden yst?vyys oli kallisarvoinen. H?nt? ihailtiin h?nen taitavuutensa ja urhoollisuutensa vuoksi, ja h?nt? rakastettiin h?nen vilpitt?m?n rehellisyytens? ja ylev?n uskollisuutensa t?hden yst?vi??n kohtaan. Er?s vanha mets?st?j? on merkinnyt muistiin sen ajan tapahtumia, ja h?n arvostelee Logania n?in: >>H?nen jaloutensa paras ilmaus oli tapa, jolla h?n kaikkia kohteli, niin hyvin valkoisia miehi? kuin intiaaneja.>> T?llainen oli mies, josta v??ryys ja v?kivalta tekiv?t leppym?tt?m?n, verenhimoisen ja juoppouteen vajonneen raakalaisen.

Mutta meille on kerrottu, ett? viimeiseen saakka sai h?nen parempi luontonsa joskus lyhyeksi ajaksi voiton, ja useamman kuin yhden kerran pelasti h?n oman henkens? uhalla kidutuspaaluun tuomitun vangin hengen.

Valkoisten miesten tekemist? tuhot?ist? on eritt?inkin mainittava se, jonka tekij? oli er?s ?kkipikainen Cresap-niminen raja-asukas. H?n oli er??n seikkailijajoukon p??llikk? ja nautti jonkunlaista arvoa rajaseudulla. Kostoksi siit?, ett? oli murhattu er?it? uudisasukasperheit?, tappoi h?n joukon syytt?mi? shawnee-intiaaneja, ja t?m? konnanty? kiihoitti shawneita niin, ett? he ?kki? aloittivat sodan.

Virginian kuvern??ri lordi Dunmore otti heid?n sodanjulistuksensa vakavalta kannalta ja oli samassa valmis hy?kk??m??n heid?n alueelleen pakottaakseen heid?t kuuliaisuuteen. Noin tuhannen viidensadan miehen etunen?ss?, jotka oli koottu p??asiallisesti Virginiasta, aloitti h?n marssinsa pohjoista kohti m??r?ten Lewis'in etel?isen divisionansa kanssa yhtym??n h?neen Kanawha-joen suulla.

Lewis, joka oli arvossa pidetty aarniomets?in sotilas ja intiaanitaistelija, alkoi koota miehi??n Greenbriarin luo, l?helle Augustia. Siin? oli todellinen aarniomets?n armeija, joka oli koottu kaikista Alleghany-vuorten rinteill? ja Watangan ja Nolichuckyn laaksoissa olevista rajakylist? ja er?miesten majoista. Kaikilla oli tavallinen mets?st?j?n puku ja aseina rihlapyssyt ja sotatapparat.

Ty?l??n samoamisen j?lkeen raivaamattomien metsien halki saapuivat mets?st?j?t sovitulle paikalle lokakuun alussa.

T??ll? oli kuitenkin heit? vastassa er?s lordi Dunmoren l?hetti, joka ilmoitti Lewisille suunnitelman muutoksesta ja m??r?si t?m?n jatkamaan marssiaan intiaanikyli? vastaan Pickaway-tasangon toiselle puolelle.

Sill? v?lin ei shawnee-heimon suuri p??llikk? Cornstalk ollut toimetonna p??kaupungissaan Chillicothe'ssa. Omaten synnynn?isen sotap??llikk?kyvyn h?n suunnitteli ja sukkelaan toimeenpani rohkean vastaiskun. Samoten soturiensa etunen?ss? johdatti h?n heid?t nopeasti metsien halki Ohio-joen ?yr?ille. Kenraali Lewis valmistautui hajoittamaan leirins? juuri samana y?n? kuin Cornstalk meni joen poikki kiireesti kyh?tyill? lautoilla. Vain varhainen aamunkoitto oli n?kij?n?, kun t?m? tumma vihollisjoukko ??nett?m?sti hiipien l?hestyi pahaa aavistamattomien ja nukkuvien mets?st?jien ja uudisasukasten leiri?. Oli kuin kohtalon ivaa, ett? n?m? saivat pelastuksestaan kiitt?? joukkonsa h?ll?? j?rjestyst? ja kurittomuutta, sill? p??asiallisesti siit? johtui, ettei heit? kokonaan tuhottu.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top