Read Ebook: Aarniometsän tytär by Kenyon Charles R Charles Richard Nyman O E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1294 lines and 53233 words, and 26 pages

Sill? v?lin ei shawnee-heimon suuri p??llikk? Cornstalk ollut toimetonna p??kaupungissaan Chillicothe'ssa. Omaten synnynn?isen sotap??llikk?kyvyn h?n suunnitteli ja sukkelaan toimeenpani rohkean vastaiskun. Samoten soturiensa etunen?ss? johdatti h?n heid?t nopeasti metsien halki Ohio-joen ?yr?ille. Kenraali Lewis valmistautui hajoittamaan leirins? juuri samana y?n? kuin Cornstalk meni joen poikki kiireesti kyh?tyill? lautoilla. Vain varhainen aamunkoitto oli n?kij?n?, kun t?m? tumma vihollisjoukko ??nett?m?sti hiipien l?hestyi pahaa aavistamattomien ja nukkuvien mets?st?jien ja uudisasukasten leiri?. Oli kuin kohtalon ivaa, ett? n?m? saivat pelastuksestaan kiitt?? joukkonsa h?ll?? j?rjestyst? ja kurittomuutta, sill? p??asiallisesti siit? johtui, ettei heit? kokonaan tuhottu.

Kenraali Lewisin ja toisten p??llikk?jen m??r?yksist? huolimatta oli useampia joukkueita l?htenyt leirist? ennen p?iv?nkoittoa t?n? vaiherikkaana aamuna hakemaan jotakin mets?nriistaa. Kaksi t?llaista mets?st?j?? kohtasi ?kki? suuren intiaanijoukon. Toinen miehist? ammuttiin, mutta toisen onnistui p??st? pakoon ja h?lyytt?? muut. Melkein samaan aikaan n?ki my?s pari Watangan miest? etenev?t intiaanit, ja juostuaan takaisin leiriin vahvistivat he ?skeisen yll?tt?v?n uutisen.

Sattui niin, ett? toinen n?ist? miehist? oli juuri Watangan uudisasutuksen uusi p??llikk? Robertson. Ja er??n? iltana sai Alleyne h?net taivutetuksi kertomaan seikkaper?isesti taistelun vaiheista.

>>Siin? olikin liikuttava sukkelasti>>, aloitti tuo vanha mets?st?j? kertomuksensa, >>kun juoksimme leiriin ja vahvistimme ilmoituksen intiaanien l?hestymisest? todeksi. Mets?st?j?t hypp?siv?t yl?s makuusijoiltaan kuullessaan rummun h?lyytt?v?n aseisiin, ja siepaten pyssyns? oli jokainen pian paikallaan omassa komppaniassaan.

Kenraali m??r?si kaksi komppaniaa hy?kk?yst? torjumaan. Kuljettuaan noin puoli penikulmaa joutuivat n?m? ankaraan taisteluun, jonka kuumuudessa, varsinkin alussa, hurjalla raivolla k?ytiin komppanian kimppuun, jota komensi er?s kokenut ja rohkea upseeri eversti Charles Lewis. Onnettomuudeksi haavoittui eversti rohkaistessaan miehi??n. Vaikka h?n olikin kuolettavasti haavoittunut, j?i h?n kumminkin paikalleen, kunnes ketju oli muodostettu, ja p??si sitten viel? omin voimin takaisin leiriin. Toisen komppanian p??llikk? oli my?s kaatunut ja mets?st?jien rivit alkoivat horjua pitkin linjaa, kun kaikeksi onneksi eversti Field tuli avuksi kahdensadan lev?nneen miehen kera ja pys?hdytti uhkaavan hurjan paon. Lis?voimia my?skin kiiruhti apuun, mik?li hy?kk?yksen ankaruus milloinkin vaati.

Kenraali Lewis ymm?rsi vaaran t?ydellisesti ja huomattuaan leirins? aivan suojattomaksi alkoi h?n heti korjata n?it? puutteita. Luonnollinen asema oli mahdollisimman hyv? Kanawha- ja Ohio-jokien yhtym?kohdassa olevan niemen k?rjess?. Tarvittiin vain puunrungoista laitettu rintavarustus niemen poikki.

Valitettavasti oli t?m? kaikki ly?ty niin laimin aivan siihen saakka, kunnes hy?kk?ys jo oli alkanut, ettei Lewis itse eiv?tk? monet muutkaan voineet ottaa osaa taisteluun. Kuitenkin n?yttiv?t mets?st?j?t voivan selviyty? yll?tyksest?, ja urhoollisen eversti Fieldin johdolla pakottivat he v?hitellen intiaanit per?ytym??n. Se oli todellinen aarniomets?n taistelu. Kaikki, niin valkoiset miehet kuin intiaanitkin, hakivat suojaa puiden takaa tahi mist? hyv?ns? sellaista vain voi l?yt??. Intiaanit, ollen mestareita t?m?n laatuisessa sodan k?ynniss?, selvisiv?t taistelusta pienemmill? tappioilla kuin valkoiset, huolimatta n?iden suuremmasta taitavuudesta pyssyn k?yt?ss?.

Eversti Field joutui kumminkin pian punanahkojen viekkauden uhriksi. Seisoessaan muutaman suuren puun takana koetti h?n ampua er?st? intiaania, joka vasemmalta k?sin pilkkasi ja herjasi h?nt?, kun samassa kaksi intiaania oikealta puolelta onnistui ampumaan h?nt? tappaen h?net paikalle.

Oli jo keskip?iv?, ja liek? sitten syyn? ollut mets?n tiheys, jokien ?yr?iden jyrkkyys vai kantojen ja kaatuneiden puunrunkojen paljous, mutta punanahkoja oli ??rimm?isen vaikea saada karkoitetuiksi. Mets?st?j?t taistelivat kumminkin itsepintaisesti, piittaamatta niin monen p??llikk?ns? kuolemasta.

Intiaanit osoittivat puolestaan mit? suurinta taitoa ja rohkeutta niin hy?k?tess??n kuin j?rjestyksess? per?ytyess??nkin tuuma tuumalta joen rannalla oleviin lujiin asemiin, joissa he pitiv?t p??tt?v?isesti puoliaan. Huomattuaan, etteiv?t he vihollisen sinne kerran p??sty? voineet sille mit??n, p??ttiv?t mets?st?j?t yht?mittaisella tulella omista varustuksistaan teljet? heid?t sinne.

Shawneet, mingot, delawaret y.m. intiaaniheimot olivat edustettuina t?ss? taistelussa, joka oli kauttaaltaan ratkaisevaa laatua. Ja vaikka ketjut olivatkin yli penikulman pituiset, olivat v?limatkat yleens? kahtakymment? kyyn?r?? lyhyemm?t. Meteli oli hirvitt?v?. Luodikot paukkuivat taistelevien huutojen ja intiaanien ulvonnan s?estyksell?, johon viel? yhtyi haavoittuneiden valitus ja voihkina.

>>Intiaanit huutelivat>>, jatkoi Robertson kertomustaan, >>meille taukoamatta pilkkasanoja kysellen murteellisella englanninkielell?, miksi emme nyt vihellelleet, tarkoittaen sill? huilunsoittoamme, ja sanoen n?ytt?v?ns? meille kuinka ammutaan. P??llik?t liikkuivat v?sym?tt?min? soturiensa keskuudessa kehoittaen n?it? pit?m??n puoliaan ja ampumaan tarkkaan. Muutamat mets?st?j?t, jotka olivat keskustan l?hell?, kuulivat selv?sti tuon lannistumattoman Cornstalkin sanovan sotilailleen: 'Pysyk?? lujina, pysyk?? lujina!'

Illan tullessa huutelivat intiaanit pilkaten, ett? heit? oli tuhatsata yht? hyv?? miest? kuin meit?kin ja huomenna heit? olisi kaksituhatta. Mutta se oli vain tyhj?? kerskausta; he olivat k?rsineet liikaa voidakseen uudistaa taistelua, ja k?ytt?en pimeytt? hyv?kseen hiipiv?t he hiljaa tiehens?.

Ollen yht? taitava per??ntym??n kuin hy?kk??m??nkin vei Cornstalk joukkonsa Ohio-joen yli enemmitt? tappioitta, saaden my?s kaikki haavoittuneensa mukaansa. Siten saimme voiton tuossa itsepintaisessa taistelussa, vaikka tuo voitto olikin kalliisti ostettu. Meill? oli kuolleita siin? seitsem?n- tahi kahdeksankymmenen vaiheilla, kun otetaan nekin huomioon, jotka my?hemmin kuolivat haavoihinsa, ja noin parikymment? enemm?n tahi v?hemm?n loukkautunutta.

Kuten tavallista h?visiv?t intiaanit v?hemm?n kuin valkoiset. Totuuden mukainen selonteko toteaa heid?n tappionsa olleen nelisenkymment? kuollutta tahi kuolettavasti haavoittunutta, ja vahingoittuneita samassa suhteessa v?hemm?n.>>

Se oli merkityksellinen taistelu, johon luoteessa asuvia intiaaneja oli suuri joukko ?rsytetty ja jossa n?m? yhdell? iskulla kokonaan voitettiin, vaikka he olivatkin luvultaan hiukan ylivoimaiset. Seurauksiltaan oli se kauas kantava. Intiaanien rohkeus oli t?ydellisesti murrettu ja kiireesti l?htiv?t he lordi Dunmoren leiriin rauhaa pyyt?m??n.

Cornstalk vain ei lannistunut, vaan oli valmis ja kiihke? jatkamaan sotaa riist??kseen voiton itselleen mill? hinnalla hyv?ns?. >>Taistella viimeiseen puukkoon saakka>>, oli h?nen tunnuslauseensa, ja h?n ponnisti koko tulisen kaunopuheliaisuutensa kiihoittaakseen kansalaisiansa uuteen yritykseen, mutta kaikki oli turhaa. He olivat kokonaan pel?styneet tappiostaan ja olivat kuuroja niin pilkalle kuin rukouksillekin.

N?hty??n lopulta, ettei h?n saanut kokoontuneita p??llik?it? ja sotureita liikkeelle, iski Cornstalk sotatapparansa maahan ja julisti tahtovansa itse menn? neuvottelemaan rauhasta. Siten l?hti h?n p??llikk?ineen lordi Dunmore'n leiriin, jossa ryhdyttiin neuvotteluihin. Rohkeutensa menett?neet intiaanit suostuivat mink?laiseen sovintoon hyv?ns?, jonka voittajat vain n?kiv?t hyv?ksi heille tarjota, viel?p? my?ntyiv?t luovuttamaan omistusoikeutensa Ohio-joen etel?puolella olevaan alueeseen. Siit? huolimatta ett? h?nen oli pakko tyyty? n?ihin ehtoihin, puolustautui intiaanien p??edustaja Cornstalk koko neuvottelujen ajan mit? ylevimm?ll? tavalla. H?nen ylv?s ja uhmaileva mielens? ilmeni useammasti kuin kerran rajuissa vihan purkauksissa maansa anastajia kohtaan. H?n kohdisti kiivaat syyt?ksens? lordi Dunmoreen ja t?m?n upseereihin, ja h?nen ??nens? kuulosti pikemmin voittajan riemulta kuin voitetun valitukselta, kuten er?s l?sn?olija on tapauksesta kertonut. H?nen henkens? oli todellakin lannistumaton, ja kuten my?hemm?t tapahtumat todistavat, ei sankarillisempaa syd?nt? ole sykkinyt kenenk??n intiaanin povessa.

Alleyne oli kerran seurannut is??ns? intiaanip??llikk?jen ja valkoisten johtajien suureen neuvotteluun Pickaway-tasangolle, ja h?n kertoi, kuinka Cornstalkin kaunopuheisuus oli syv?sti vaikuttanut kaikkiin kuulijoihin. Ei ainoastaan h?nen ihmetelt?v? kielenk?ytt?ns?, h?nen kirkas ja sointuva ??nens? ja tyyni esitystapansa pit?neet kuulijakuntaa lumoissa, vaan my?skin h?nen miellytt?v? ja ylev? k?yt?ksens?.

Ainoastaan yksi suuri p??llikk? oli poissa neuvottelusta, nimitt?in Logan. H?n kielt?ytyi itsepintaisesti poistumasta kyl?st??n, ja lopulta t?ytyi lordi Dunmoren neuvotella h?nen kanssaan er??n Gibson-nimisen miehen v?lityksell?. Ollen vanha mets?st?j?, joka oli paljon oleskellut heid?n keskuudessaan, tunsi h?n intiaanit hyvin, ymm?rsi heid?n kielens? ja ajatustapansa ja nautti harvinaisen suuressa m??rin heid?n luottamustaan. T?m?n miehen v?lityksell? l?hetti Logan vastauksensa lordi Dunmorelle. Se oli puheen muodossa ja kun se esitettiin julkisessa kokouksessa tulkin kirjaimellisesti k??nt?m?n?, osoittautui se olevan julman kaunopuheliaisuuden erinomainen n?yte. Se ei ollut hehkuva puhe rauhan puolesta, vaan pikemmin saavutetun koston ylistys, koston, jota h?n piti oikeutettuna k?rsimiens? v??ryyksien t?hden. Puhe oli vaikuttava koruttomassa kiihkeydess??n.

>>Min? vaadin>>, aloitti h?n, >>jokaista valkoista miest? todistamaan, kielt?ytyik? Logan milloinkaan ruokkimasta tahi vaatettamasta h?nt?, kun h?n tuli t?m?n majaan viluissaan tahi n?liss??n. Viimeisen pitk?n ja verisen sodan aikana pysyi Logan toimetonna leiriss??n vaikuttaen rauhan puolesta. Niin suuri oli rakkauteni valkoista miest? kohtaan, ett? ohi kulkiessani huomauttivat kansalaiseni: 'Logan on valkoisen miehen yst?v?'. Olin ajatellutkin el?? yst?v?n?nne, mutta er??n miehen konnanty? teki sen mahdottomaksi. Eversti Cresap murhasi viime kev??n? kylm?verisesti ja ilman pienint?k??n syyt? Loganin kaikki omaiset s??st?m?tt? edes vaimojani ja lapsiani. Vertani ei virtaa en?? pisaraakaan yhdenk??n el?v?n olennon suonissa. Min? vannoin kostoa. Nyt olen kostanut. Olen tappanut monta ja olen saanut t?ydellisesti nauttia kostostani. Riemuitsen rauhan s?teist? maani puolesta, mutta ?lk?? luulko, ett? riemuni johtuu jonkinlaisesta tulevaisuuden pelosta. Logan ei ole milloinkaan tuntenut pelkoa. H?n ei k??nn? kantap?it??n toisaalle pelastaakseen henkens?. Mit? Logan en?? voi kaivatakaan? Ei mit??n!>>

SANKARIPOIKA.

Er??n? iltana, noin pari viikkoa sen j?lkeen kuin piiritys oli alkanut, neuvottelivat kyl?n etevimm?t asukkaat, mit? olisi paras tehd?! Elintarpeet olivat kuluneet hyvin v?hiin eik? viel? oltu huomattu merkki?k??n l?hestyvist? apujoukoista. Todellakin pel?ttiin, ettei mit??n apua voinut tulla pitk??n aikaan, sill? naapuriasutukset olivat todenn?k?isesti nekin intiaanein saartamat.

>>Jonkun t?ytyy l?hte? Virginiaan apua hakemaan>>, sanoi johtaja verkalleen ja harkitusti, ja ik??nkuin punniten sanojaan, ennenkuin h?n lausui ne.

H?n oli pitk?, kaunismuotoinen, t?ydess? miehuutensa voimassa oleva, tummatukkainen ja sinisilm?inen mies. Kasvojen ilme oli jotensakin tuima, ja h?nen tyyni ja p??tt?v?inen k?yt?ksens? her?tti luottamusta.

N?iden sanojen j?lkeen vallitsi hiljaisuus puhujan ymp?rille kokoontuneessa saloseudun t?ykeitten ja karkeapiirteisten miesten pieness? joukossa. Kukaan ei kiiruhtanut vapaaehtoisesti tarjoutumaan tuohon vaaralliseen teht?v??n. Jokainen mahdollisuus p??st? intiaanien piiritysketjun l?pi oli hyvin heikko, ja onnettomien tovereittensa kohtalo viel? tuoreessa muistissa voidaan tuskin ihmetell?, ett? kaikki pelk?siv?t yrityst?.

>>Jonkun t?ytyy l?hte? apua hakemaan>>, sanoi Robertson viel? kerran. H?nh?n oli p??llikk? ja h?nen nimens? oli L?nnen historiassa kuuluisa. >>Ja jollei kukaan muu uskalla menn?, niin menen min? itse>>, lis?si h?n katsellen hiukan ylenkatseellisesti naapureitaan. N?iden joukossa oli muutamia naimattomiakin miehi?, joilla ei niin ollen ollut vaimoa eik? lapsia huolehdittavinaan, kuten h?nell? itsell??n.

>>Ei mitenk??n, kapteeni! Ette saa poistua luotamme!>> huusivat kuorossa naiset ja vanhemmat lapset, jotka miesten takana seurasivat tarkkaavaisina neuvottelua. >>Teid?n t?ytyy suojella meit? ja valvoa kyl?linnoituksemme j?rjestyst?!>>

N?m? ihmisraukat ymm?rsiv?t hyvin, ett? ilman p??llik?n voimakasta k?sivartta ja ilman h?nen hillitsev?? vaikutustaan heid?n yhteiskuntansa kurittomat ja raukkamaisimmat j?senet varmaankin omistaisivat itselleen suuremmat annokset niukoista ruokavaroista kuin olisi kohtuullista, ja ehk? saisivat pahempaakin ep?j?rjestyst? aikaan.

Sill? v?lin Alleyne ja Johanna istuessaan v?h?n matkan p??ss? er??n hirren p??ll? keskustelivat hiljaisella ja totisella ??nell?. Useammin kuin kerran nuorukainen melkein nousi seisoalleen, mutta taipuen kumppaninsa vastav?itteisiin istuutui h?n j?lleen ja kiistely jatkui ilmeisesti kiihke?mm?sti kuin ennen. Vihdoin kuitenkin n?ytti h?n voittaneen tahi ainakin saaneen tyt?n vastav?itteet vaikenemaan, ja huolimatta siit?, ett? tytt? rukoilevasti piti kiinni h?nen k?sivarrestaan, nousi h?n ja sanoi rohkealla, kirkkaalla ??nell?:

>>Min? l?hden, p??llikk?. Tunnen tien, koska olen aivan ?skett?in sit? kulkenut, ja hyv? hevoseni lenn?tt?? minut nopeasti vihollisen linjojen l?pi.>>

Kaikkien silm?t k??ntyiv?t puhujaan, samalla kun joukosta kuului hyv?ksyv?? mutinaa. Muutamat arkaluontoisemmat koettivat salata rohkeutensa puutetta lausumalla moittivia huomautuksia nuoresta englantilaisesta, kuten he h?nt? nimittiv?t, mutta niit? h?n ei n?ytt?nyt lainkaan huomaavankaan. Englantilaisen herrasmiehen luonteva ja miellytt?v? k?yt?s, h?nen vaalea kihara tukkansa ja kirkkaat siniset silm?ns? tekiv?t h?nest? saloseudun tummemman ja ahavoittuneemman miehen vastakohdan. H?nen vartalonsa oli pitk? ja kaunis, ja moni, Johanna Harrod'ista puhumattakaan, katseli h?nt? mielell??n. Eik? h?nen ulkomuotonsa ollut petollinen, sill? vaikka h?nell? olikin virheens?, oli Jack Alleynen luonne todellisuudessa tavallista t?ysipitoisempi. Rohkea aina huimap?isyyteen saakka ja ?killisen vaaran sattuessa kylm?verinen ja maltillinen oli h?n luonnollisesti hyvin perehtynyt kaikkeen urheiluun, samalla kun h?nen koko luonteensa oli ujostelematon, hilpe?, uljas ja vaatimaton.

>>Hyvin sanottu, nuori mies!>> vastasi p??llikk? katsellen ihailevasti nuorta vapaaehtoista. >>Englantilainen taikka ei, joka tapauksessa teill? on rohkeutta. Ja jos joku t??ll? tohtii loukata teit?, niin h?net min? karkoitan kyl?st?, niin totta kuin nimeni on James Robertson!>> jatkoi h?n kiihtyneemm?ll? ??nenpainolla.

Sanottuaan viimeiset sanat silm?ili h?n uhkaavasti ymp?rilleen, mutta ei kukaan uskaltanut vastustaa niit? ja roistot, joille ne oli tarkoitettu, eiv?t voineet kest?? noiden tummien kasvojen ja salamoivien silmien ilmett?, vaan hiipiv?t noloina tiehens?.

>>Sittenh?n voin l?hte??>> koveni Jack.

Vastaus tuli hetken kuluttua. P??llikk? n?ytti tuumivan asiaa viel? kerran. H?n tiesi liiankin hyvin, ett? h?nen p??t?ksens? saattoi m??r?t? ei ainoastaan tuon, ritarillisen nuorukaisen, vaan my?skin koko yhteiskunnan, miesten, vaimojen ja lapsien kohtalon. Mutta h?nen ep?r?intins? kesti vain hetkisen. H?n katsahti nopeaan ja tutkivasti nuoren miehen innokkaisiin ja p??tt?v?isiin kasvoihin, ja h?nen p??t?ksens? oli tehty.

>>Menk??>>, sanoi h?n, >>ja Jumala olkoon kanssanne! Mutta ette voi l?hte? ennen p?iv?nkoittoa, sill? pime?ss? voisitte eksy? tielt?nne.>>

>>Kiitoksia ja el?k??n!>> huudahti Alleyne iloisesti.

H?n ei ajatellut ollenkaan vaaraa, vaan ainoastaan kunniaa, ett? h?nelle oli uskottu niin t?rke? teht?v?. Sit?paitsi tulistui h?nen ylv?s luontonsa siit?, ett? muutamat t?yke?mm?t uudisasukkaat herjasivat h?nen maanmiehi??n, ja h?n hehkui intoa saada n?ytt?? n?ille karkeille ja ennakkoluuloisille rajaseudun miehille, ett? englantilainen oli yht? rohkea, ellei rohkeampikin kuin he itse.

Oli kuitenkin er?s, joka otti asiat aivan toiselta kannalta. Johanna Harrod k?tki kasvonsa k?siins? ja tahdoton huokaus nousi h?nen rinnastaan, kun h?n kuuli tuon kohtalokkaan p??t?ksen. Niiden kahden viikon aikana, jotka olivat kulunut heid?n romanttisesta tutustumisestaan, olivat nuo molemmat nuoret niin syv?sti kiintyneet toisiinsa, etteiv?t he olleet itsek??n sit? k?sitt?neet t?ydellisesti ennen t?t? hetke?.

Nyt, kun ensimm?inen ylpeyden ja tyydytyksen tunne siit?, ett? h?n saisi tehd? tuon vaarallisen matkan Virginiaan, oli v?h?n h?lvennyt, valtasivat suru ja pahat aavistukset h?net, kun h?n n?ki Johanna-paran asennon. T?m?n ilmeinen tuska ei ainoastaan koskenut h?nen syd?meens?, vaan nostatti h?nen omaankin mieleens? levottomia ajatuksia tuon seikkailun onnistumisesta, johon h?n oli antautunut. Kumminkaan ei h?n aikonut luopua tarjouksestaan eik? h?n sit? surrut. Tuli mit? tuli, arpa oli heitetty! H?n oli sitoutunut l?htem??n tuolle matkalle, ja h?n sen suorittaakin, vaikka henki menisi.

>>Rohkeutta, armaani!>> sanoi h?n ottaen tyt?n kaunismuotoisen k?den omaansa ja istuutuen entiselle paikalleen t?m?n viereen hirren p??lle. >>Rohkeutta vain! Minulla on jalo teht?v?, joka voi ehk? m??r?t? meid?n kaikkien kohtalon. Kuinka tahansa>>, lopetti h?n kiihke?sti, >>on parempi kuolla velvollisuuttaan t?ytt?ess? kuin karttaa sit? ja el??.>>

Lempe? k?den puristus ilmoitti h?nelle Johannan my?t?tunnon, vaikka tyt?n oli viel? vaikea puhua liikutukseltaan. Lopulta h?n kuitenkin sanoi tarmokkaasti hilliten tunteitaan:

>>Tuskin tied?tte, mit? merkitsee joutua intiaanein vangiksi. Olen uudisasukkaan tyt?r ja olen kasvanut mets?st?jien ja raja-asukasten parissa julmien ja petollisten intiaanein saartamana. Min? k?sit?n liiankin hyvin sen kauhean vaaran, johon antaudutte. Irokeesit polttivat isois?ni kidutuspaalussa, ja kaksi set??ni joutui mets?stysretkell? shawnee-intiaanein k?siin ja pakotettuina kujanjuoksuun pieksettiin heid?t siin? kuoliaiksi sill? aikaa kuin muutamat heid?n lapsistaan joutuivat viel? kamalamman kohtalon uhreiksi.>>

Nuori tytt? v?risi muistellessaan noita kauheita tapauksia ja jatkoi sitten lyhyen vaitiolon j?lkeen:

>>En kerro t?t? koettaakseni pid?tt?? teit? teht?v?st?nne, vaan tahdon ainoastaan varoittaa teit? vaaroista, jotka joka puolelta uhkaavat teit?, ja kehoitan teit? mit? suurimpaan varovaisuuteen. Ennen kaikkea>>, lis?si h?n katsellen rakastettunsa kauniita kasvoja, >>v?ltt?k?? vangiksi joutumista. Mieluummin tahtoisin -->> h?n ei voinut lopettaa lausettaan. ??ni petti ja kyyneleet sumensivat h?nen silm?ns?. Painaen p??ns? Jackin olkap??t? vasten koetti h?n turhaan pid?tt?? t?h?n saakka salaamiaan tunteita.

Lukuunottamatta vahteja olivat kaikki asukkaat menneet levolle majoihinsa. Jack k?ytti tilaisuutta hyv?kseen ja painaen Johannan povelleen kuiskaili h?n tyt?n korvaan ikuisen rakkautensa ja ihailunsa valoja. Samalla h?n koetti lievent?? Johannan levottomuutta kuvaillen hevosensa voimaa ja nopeutta ja t?m?n laatuisen ?kkiarvaamattoman hy?kk?yksen vaikutusta intiaaneihin.

>>Saatte n?hd?, ett? tulen takaisin ja vaadin teid?t mukaani kihlattunani>>, sanoi h?n; >>ja kun rauha on palautettu, purjehdimme Englantiin, johon sitten kotimme laitamme. Siell? ei kenenk??n koskaan tarvitse pel?t? noita kauhistavia sotahuutoja, vaan saa el?? rauhassa ja turvallisesti.>>

>>Ah! Is??ni en voi milloinkaan hyl?t?>>, vastasi tytt?, >>ja h?nt? ei voi kukaan taivuttaa luopumaan kuljeskelevasta el?m?st??n, jota h?n on viett?nyt aivan lapsuudestaan saakka. Mets?st?j?n ja aarniomets?n asukkaan el?m?ll? on merkillinen ja voimakas vetovoimansa, josta n?ytt?? olevan aivan mahdotonta p??st?, ja vaikka is?ll?ni on sellainen aavistus, ett? h?n lopulta saa surmansa intiaanin k?dest?, niin se ei n?yt? ensink??n vaikuttavan h?neen. H?nell? on tapana sanoa, etteiv?t ne koskaan saa h?nt? el?v?n? k?siins?, ja h?n on sellainen er?nk?yntitaidon mestari ja niin l?peens? perehtynyt ja tottunut kaikkiin intiaanein kepposiin ja temppuihin, etten h?nen puolestaan juuri pelk??.>>

>>Luullakseni on h?n perustanut yhden uudisasutuksen>>, vastasi Alleyne, joka suurella mielenkiinnolla seurasi Johannan kertomusta.

>>Kyll?>>, vastasi tytt?, >>ja sen nimi on h?nen mukaan Harrodsburg. Se on siell? ihanassa Kentucky'ssa, mutta on toistaiseksi autio intiaanein ry?st?retkien t?hden. Kuitenkin aikoo is? pian opastaa uuden retkikunnan sinne ja j??d? sinne asumaan.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet