Read Ebook: Kerkkiä by Saima

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1055 lines and 34337 words, and 22 pages

Usein n?in kes?iltoina valkolakin yht??lt?, toisenlaisen toisaaltap?in puikkivan leipuriin, vaan v?h?n ajan p??st? he tulivat pois ja l?htiv?t k?velem??n herrastytt?jen kanssa. Silloin tunki leipurin avonaisista ikkunoista harmoonikan s?veleet ja usein, kun ?idin kanssa kannoimme kaivosta vett? kukille, kuului sielt? iltamy?h??n tanssinjytkett?. Ja kun joskus satuin aikaseen her??m??n ja riensin ulos aamua katselemaan, sattui my?s katse leipurin punaseen taloon kylv?hein?pellon takana. Se kiilsi niin rauhallisena tuoreessa valossa, varjo nurkan takana ja r?yst??n alla oli niin jyrkk?, kartanolla ei liikkunut kissakaan, valkoset puoliuutimet peittiv?t ikkunaa. Leipuri ja Miina nukkuivat viel?.

Ihmeeksi eiv?t kyl?n kielikellot tiet?neet sanoa Miinasta ja leipurista mit??n, ei edes ett? Miina olisi toivonutkaan is?nt??ns?. H?n ei kummitellut vaatteitaan entist? enemm?n eik? puhunut leipurista kyl?ll? sit? eik? t?t?; kun utelivat, niin paremmin moitiskeli.

Vaan kesemm?ll? alkoivat tyynet kasvonsa tylsy? tylsymist??n, veri katosi poskilta ja kun kerran h?nelle maitoa mitatessa kysyin, muistiko h?n viel?, kun meit? oli lapsena kerran yhteisest? synnist? kuritettu, - oli haukuttu ison naapuritalon ylpe?t? tytt?? rimppakintuksi eik? huolittu mukaan paukkulautaa hypp??m??n, -- niin h?n nauroi ensin makeasti, vaan sitten vet?ytyi ik??nkuin harmaa kaihi kirkkaan ter?sen yli ja h?n k??ntyi ?kki? poisp?in.

Ja sitten alkoivat akat juoruella, l?ytyi niit?, jotka olivat n?hneetkin, ja niit?, jotka olivat n?hneet vissi? merkki? pesuja tehdess??n ja muuten. Toiset hulluttelivat Miinaa, ett? oli ollut niin l?yhk? ja antanut tuon viekotella itsens?, luuliko Miina niin suuria itsest??n, ett? se h?net nai, ja nauroivat salak?hm?ss?, etteiv?t ket??n niin surkean n?k?ist? viel? ennen olleet n?hneet. Toiset houkuttelivat riitelem??n el?kett? ja neuvoivat vieraitamiehi?...

Miina ei puhunut viel?k??n paljo mit??n, ei moitiskellutkaan en??. Leipuri oli laittanut h?net pois, ei ilennyt n?hd? silm?ins? edess?, ja h?n oli ollut pari viikkoa veljens? luona Ristolassa. Vaan sitten oli veli k?ryytt?nyt h?net kirkkok?rryill? takasin leipuriin ja sanonut, ett? poijittakoon, kun on kerran sellaiseksi saattanut, eli jos laittaa pois, niin Miinan on annettava t?mminki, on!

Perjantaina Miina tuotiin, lauvantain yli oli veli kirkolla ja sin? pyh?n? ei leipuria n?kynyt Valkosissa etumuksissa ja keppi ilmassa heilumassa maantiell? herrasv?en seurassa. Vaan maanantaina Miina muutti rannalle m?kkiin; oli luvannut leipuri ottaa, kunhan nyt maalauttaa huoneet...

Yh? olivat huoneet maalaamatta, ja syksy oli tullut. Miina kulki ihmisiss? t?iss? ja vaikka h?n oli jo hyvin huono, pitiv?t he h?nt? kuitenkin armosta. Vaan nyt he h?nt? vasta oikein hulluttelivat, t?mminkiaika oli loppumaisillaan ja Miina ei ollut viel? puhunut lautamiehelle mit??n oikeuteen haastattamisesta.

Mets?pellolla ei tuntunut tuuli niin kovasti ja aurinko ampui muutamia s?teit? pilven hattaran takaa; toiset sarat ja lehto pellon kupeella olivat kuulakan valoisat. Otran pinta lainehti kymmeniss? vivahduksissa. Toisin paikoin se oli kypsyneemp??, toisin paikoin, kosteamman saran p??ss?, vihannan karvaista. Toisin paikoin seisoi t?hk? muutaman minuutin ajan pystyss? kullan kiilt?v?n?, toisissa kohdin n?kyi olki melkein tyve? my?ten. Ensim?isell? saralla liikkui taas sirppi sukkelasti ja min? kiersin piennarta sille puolelle, miss? Miina leikkasi. Tahi ei h?n leikannut, h?n sitoi. Verett?m?n? kuin maahan kaatuva ruumis, ohut liina lepattaen tuulessa, k?det kylm?st? kontassa h?n polvillaan siteli lyhteit?. Kun l?hestyin yritti h?n nousta, vaan tottapa ei liene jaksanut koska vaipui uudelleen polvilleen kosteaan s?nkeen ja jatkoi ty?t??n. Olisin tahtonut sanoa jotain, vaan menin niin sanattomaksi, etten osannut mit??n.

-- Eik?h?n ry?kkyn?lle tule kylm?, kun on leninkisill??n l?htenyt, sanoi h?n viimein ja katsoi minuun. Silm?ns?, suuret haljakat silm?ns?, olivat tulleet viel? suuremmiksi ja niiden herkk? tunteellisuus teki syd?nt? vihlovan vaikutuksen rauenneissa kasvoissa. Olin joskus k?skenyt h?nen sinuttelemaan minua kuten ennen lapsenakin. Olisin tahtonut uudistaa saman pyynn?n, vaan en voinut, en tiennyt miten sen tekisin, ettei se johdattaisi h?nen mieleens? valoisampia aikoja, saattaisi h?nt? tekem??n jotain vertauksia. V?r?htelin s??list?, enk? osannut sanoa yksinkertaisinta s??lin sanaa...

-- Ei minulle tule kylm?.

H?n nousi yl?s ja nosteli nikulia kuhilaaksi.

Silloin meni aurinko j?lleen piiloon ja sen paikan yli, jossa me kirkkaassa valossa seisoimme, levisi nopeasti ik??nkuin suruharso, h?nen ylitsens?, minun ylitseni, ja lehdon ylitse pellon reunassa. Se oli mustan pilven varjo. Ja sitten alkoivat riippakoivujen latvat nuokkua rennommasti ja joka kerran kun ne retkahtivat maahan p?in kuului vihanen suhahdus joka tuntui sitten kohoavan yl?sp?in ja korkeimmista latvoista yhtyv?n tuulen valittavaan requiemiin.

-- Kuule Miina.... Miina l?htis nyt pois, kun t??ll? on niin kovin kylm?.

-- Kyll? min? kohta, t?ytyy n?m? ensin...

Tuuli sieppasi h?nen liinansa, vaan h?n sai nopealla liikkeell? nurkat suuhunsa ja lyyhisty! taas polvilleen nikulia sitomaan.

-- Kuule Miina,... huomenna menee t?mminkiaika umpeen.... Eik?h?n olisi parasta, kun Miinan velikin tahtoo, riidell? silt? el?kett?? sanoin ?kki?.

H?n nosti p??t??n ja katsoi minuun oudoksuen, ik??nkuin olisi ajatellut: ett?k? sin?kin?

-- Niin, lapsen t?hden, lis?sin hiljaa.

H?n ei vastannut hetkeen, vaan n?in jotain tippuvan kylm?st? sinisille k?silleen.

-- Sanoihan veli Matti, ettei minulla.... eik? Innalla ole h?nest? el?m?n p?iv?n? turvaa, jos en riitele el?kett?, vaan en min? sittenk??n...

H?n painoi p??t??n alemma ja silmist? tippui runsaammin ja runsaammin olenkorsille ja kontettuneille k?sille Ja tuuli pieksi h?nen hamettansa ja suhahteli vihasesti puiden latvoissa. L?ytyik? h?ness? sellainen m??r? ylpeytt??... Tuskin, sit? ei mik??n osoittanut... Vai h?veli?isyydest?k? h?n ei tahtonut k?r?jille. Halusin tiet??...

-- Miks'ei?

Sain odottaa hyv?n aikaa ennenkun tuli itkun tukahduttama, v?r?j?v? vastin:

-- Sureehan sit? h?nkin.

L?hdin astelemaan kotiin p?in, vaan n?in viel? pellon p??st? h?nen kyyk?tt?v?n polvillaan saralla ja tuulen hulmuuttelevan vaaleata huiviaan. Ja kuulin koko matkan korvissani h?nen yksinkertaisen, tuulen huokaukseen haihtuvan tunnustuksensa: sureehan h?nkin!

Pollen kuolema.

Mies astui tuvan nurkatse lapio olalla ja pani sen tallin sein?? vasten pystyyn.

-- Nyt se on valmis! huusi h?n nuorelle herralle, joka istui kuistin k?sipuulla jalkojaan heilutellen. Sitten meni mies talliin, otti naulasta p?itset, pani Pollen p??h?n, joka yksin seisoi autiossa tallissa, ja talutti ulos.

Nuori herra hypp?si maahan, otti pyssyn takaansa penkilt? ja alkoi astella Pollen ja rengin per?ss? karjakujaa pitkin. Kaalimaalta, tuvan takaa, yhtyi heihin viel? talon rouva ja tyt?r.

Helmojaan kantaen astuskeli rouva viimeisen? surumielisesti katsellen Pollea, joka siell? edell? p?? riipuksissa j?ykk?jalkaisena viimeiset askeleensa otti.

-- En min? hirvi?k??n l?hte? perille -- sanoi h?n hiljaa tytt?relleen, mene sin? jos menet, min? n?en kyll? t??lt?kin.

-- En min?k??n, se on niin surkeaa, vastasi tyt?r, jonka kasvoilla ?idin alamielisyys kuvastui.

-- Noustaan t?h?n kivelle, mamma.

Vaivalla h?n kipusi kivelle ja istahti tyt?n viereen, joka h?nt? oli nauraen k?dest? vet?nyt.

Yhtaikaa he k??nsiv?t molemmat katseensa mets??n p?in ja tyt?r tuli taas surulliseksi.

-- Katso, tuolla se on aholla, n?etk? ?iti, m?ntyjen v?liss?. Polle parka, siell? on sinun hautasi... meid?n kaunista Pollea ei ole kohta en??.

-- Mik?p? kaunis se nyt en?? on; kauniina et sin? sit? muistakkaan. Etk? sit?k??n tied? mimmonen se oli kun ostettiin. Karva seisoi pystyss? ja jalat meniv?t melkein ristiin. Eik? siit? kukaan muu uskonut mit??n tulevan kuin min?. Minun houkutuksestani sen pappa osti ja kuinka min? sit? sitten koetin pit?? hyv?n?... Monta kertaa p?iv?ss? min? k?vin tallissa katsomassa ja se hyrisi aina kun n?ki ja vaikka se olisi ollut kuinka kaukana niin tunsi minut ja tuli aina pyyt?m??n leip??.

-- Niinh?n se minultaki aina tahtoi ihan v?kisin...

-- Niin, kun oppi aina minulta saamaan. Vaan kerran se minut pahasti s?ik?ytti.... Juuri sinuapa min? olin kantamassa silloin. Se oli tallin luona, enk? min? ?lynnytk??n, kun se kiid?tti kohti kuin ammuttu ja min? t?in tuskin p??sin rappusille. Miten min? lienenk??n niin s?ik?ht?nyt.... Mutta sitten min? en koko ajalla uskaltanut menn? pihalle kun Polle oli irti.

-- No nyt, katsohan mamma nyt! Eik?s asettaneet sit? noiden n?reiden taa, etten n?e mit??n. Sitoivatko ne sen silm?t? Nyt se toki v?istyi v?h?n...

Selv?sti kuvautui Pollen runko vaaleata ahoa vastaan ja p?? kohotettuna se uteliaasti katsoi vastap??t? olevaan tihe??n lepikkoon.

-- Sielt? ne varmaan ampuu...

Silloin paukahti ja tupsahti savua pienen aukean t?ydelt? puiden v?liss?.

-- Nyt se on mennyt! Ei, hyv? Jumala, mamma, se seisoo viel?! N?etk?! Mutta p?? on riipuksissa.

Herran ihme, miten se saa k?rsi?!... Polle, Polle parka!

H?n seisoi k?det ristiss? ja vedet silmiss? ja rouvakin oli aivan vaalea.

-- Voi, voi sit? poikaa! Eip?h?n totellutkaan, kun min? k?skin hankkimaan varmemman ampumamiehen... Polle, sek? nyt on sinun palkkasi!

Taas pamahti pyssy ja savun selvitty? he n?kiv?t, ett? Polle ei seisonut en??. Molemmat miehet juoksivat lepikosta sen luo ja tarkastelivat hetken. Sitten tarttui toinen etu- toinen takajalkoihin, vetiv?t haudan reunalle ja vier?yttiv?t hautaan. Toinen otti pyssyns? maasta ja l?hti poisp?in tulemaan, toinen j?i luomaan umpeen kuoppaa.

-- Sinne se nyt j?i!

-- Niin, siell? se nyt lep?? Polle!

Kauppalangot.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet