Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Hävittäjä by Lehtim Ki Konrad
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 558 lines and 17411 words, and 12 pages
Release date: August 24, 2023
Original publication: Kuopio: Savon Kansan Kirjapaino, 1921
Credits: Tapio Riikonen
H?VITT?J?
Kirj.
Konrad Lehtim?ki
Kuopiossa, Savon Kansan Kirjapaino Oy, 1921.
SIS?LT?:
Hullun p?iv?kirja Turvapaikka Vvallankumouksellinen H?vitt?j?
HULLUN P?IV?KIRJA
Vanha harmaapartainen mies istui yksin hienossa ruokasalissa, ja silm?ili v?syneesti aamulehte??n. Vanha palvelija kaatoi h?nelle kahvia, kumarsi ??nett?m?sti ja siirtyi seisomaan h?nen tuolinsa taakse.
H?n pani sokeripalan kuppiin, h?mmenteli sit? hitaasti ja sitten h?rppi hitaasti puolisen kuppia, j?tt?en lopun siihen.
Vanha palvelija ryk?si ja huomautti arasti ja huolestuneesti:
-- Herra tohtori... suvaitkaa ottaa hiukan leip??... se on tuoreita...
-- Onko posti tullut?
-- Ei viel?, herra tohtori, -- vastasi palvelija alakuloisesti.
Vanha mies nousi ja asteli heikoin askelin toiseen huoneeseen. Istui pehme??n nojatuoliin ja sytytti sikaarin.
Hetken kuluttua h?n nousi uudestaan, asteli ikkunan ??reen ja h?nen ryppyisiss? kasvoissaan kuvastui tuskallinen, levoton odotus.
H?n h?tk?hti kuullessaan jostain kaukaa ovikellon ??nen ja heti sen j?lkeen toi palvelija tarjottimella kirjeen ja paketin...
H?n sieppasi kirjeen, repi auki kuoren -- vieras k?siala: >>Arvoisa herra>>. H?n heitti pois kirjeen.
H?n h?tk?ht??; totuus ty?ntyy tyls?n?, j??kylm?n? nuolena syd?meen...
Sikaari unohtui sammuneena h?nen k?teens?: h?n muisti samanlaisen syysp?iv?n kaksi vuotta sitten, jolloin h?nen nuorin poikansa oli tullut sis??n ja hiukan arasti kysynyt, l?hteek? sotaan vapaaehtoisena, vai ei. Kun kaksi velje? oli jo kaatunut, niin is? j?isi aivan yksin, jos... Sent?hden h?nest? on v??rin j?tt?? is? yksin ja saa is? ratkaista...
Vanha mies muistaa viel?kin ??nens? valheellisen juhlallisuuden, vastatessaan hitaasti:
-- Mene poikani! Minun t?hteni ei is?nmaa saa k?rsi?. Minulla ei saa olla mit??n, joka olisi is?nmaata kalliimpi!
Poika punastui, katsahti h?nt? omituisesti ja lausui lyhyesti: Hyv?. K??ntyi ja poistui hitain askelin.
Oo -- h?n olisi tahtonut silloin peruuttaa sanansa, pyyt??, rukoilla, ettei poika l?htisi -- eik? kuitenkaan tehnyt sit?.
Ja seuraavana p?iv?n? poika l?hti.
Katumus se ei ole mit??n sen kauhean tunteen rinnalla, jota h?n on siit? l?htien povessaan kantanut kuni myrkyllist? k??rmett?, -- k??rmett?, joka aina v?h?n ajan kuluttua puree paljasta ihoa eik? sen myrkyst? kuole, kituu vain...
Vanha mies oli kuin j?hmettynyt, tunsi vain, miten kylm? hiki pusertui suurina karpaloina h?nen otsalleen ja p??ss? py?ri kaikki kohisevana kaaoksena. H?m?r?sti k?sitti h?n jotain hirmuista tapahtuneen -- mutta mit??
-- Mutta se suuri ja kiduttava ei ole unta -- nuo esineet ovat todellisia, eiv?tk? katoa... H?n rukoilee, ett? se olisi unta, mutta ei, ei... H?n kuulee kadulta huutoja, vaunujen jyrin??... Joku huutelee nauraen toiselle, kuuluu joku kirous... hele?t? naurua... Ei... Onko se siis totta? Onko h?n...?
Ja aivankuin vastaukseksi itselleen kuiskaavat h?nen vapisevat huulensa:
Mutta silloin on h?n kuulevinaan jonkun vieraan, ilkkuvan ??nen k?hisev?n korvassaan:
-- Ent?s kaksi vuotta sitten...?
Rakas is?:
Olen viel?kin kenraalin kirjurin apulaisena ja olen niin iloinen, ettei minun tarvitse menn? juoksuhautoihin -- t?n??n min? vasta ensikerran sen oikein tunsin.
Taistelu on jatkunut t??ll? jo kolme p?iv?? yht?mittaa. ?sken kun minun piti vied? er?s paperi kenraalin allekirjoitettavaksi ja olin aukaisemaisillani sen maalaistuvan oven, jossa kenraali asuu, kuulin kummallisen voihkauksen. Pys?hdyin j?nnittyneen? ja kuulin h?nen vieraan, k?he?n kuiskauksensa:
Taistelu on p??ttynyt. Hy?kk?ys lopullisesti torjuttu. Suuri vihollisjoukko tuli eristetyksi p??joukosta ja sen t?ytyi antautua. Ja min? olin ?sken asemalla kun viimeisi? heist? sullottiin rautatievaunuihin.
P?lyisell? ratapihalla oli kauhea helle. Pitk?n tavaravaunurivin ymp?rill? py?riv?t ja h??riv?t hikiset, likaiset olennot kuumeentapaiselia kiireell? ja savuisessa ilmassa risteili k?heit? k?skyj?, haukkumasanoja, kirouksia...
Kenraali karautti roturatsuaan sinne t?nne, jotta vaahto putoili sen mustilta kyljilt?... Sitten seisautti sihteerins? kohdalle ja kysyi kolealla, aivankuin pid?tetyll? voitonriemulla:
-- Ovatko kaikki vaunuissa, herra kapteeni?
Kapteeni, jonka apulainen olen, l?heni kiireesti ja vastasi kunniaa tehden:
-- Ovat, herra kenraali!
-- Montako?
Kapteeni katsahti muistikirjaansa ja vastasi taas kunnioittavasti:
-- Kaikkiaan 867, teid?n ylh?isyytenne! Niist? on 105 vaarallisesti ja 264 lievemmin haavoittunutta; loput terveit?.
-- Hyv?, -- virkkoi kenraali hitaasti ja jotain ep?m??r?ist?, pahanenteist? v?l?hti taas h?nen katseessaan. -- Vihollisten lentokoneet ovat s?rkeneet sillan -- vankijunaa ei siis toistaiseksi voida l?hett??. Hankkikaa lujat lukot ja sulkekaa heti kaikki ovet.
Kapteeni katsahti neuvottomasti ymp?rilleen ja sitten sanoi arasti, miltei kuiskaten:
-- Teid?n ylh?isyytenne... vaikeasti haavoittuneet...
H?n vaikeni, sill? kenraalin kasvot muuttuivat peloittavan n?k?isiksi. Tuijottaen kapteenia silmiin, sinkautti h?n pid?tetyst? raivosta s?hisev?ll? ??nell?:
Kapteeni kalpeni ja h?nen katseensa vaipui; kunniaa tehden sopersi h?n vapisevin ??nin:
-- Ymm?rr?n, herra kenraali...
Add to tbrJar First Page Next Page