Read Ebook: Hävittäjä by Lehtim Ki Konrad

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 558 lines and 17411 words, and 12 pages

-- Ymm?rr?n, herra kenraali...

Min? kuulin ja n?in kaikki, sill? seisoin aivan vieress? ja minua pelottaa -- mieleeni tahtoo v?kisin tunkeutua kamala aavistus... Kenraalin pojat kaatuivat eilen... Ei -- se ei ole mahdollista -- se on mahdotonta...

Istun vaunun alla ja kirjoitan t?t? muistikirjaani. Auringon paahteessa on mahdoton olla, helle on viel? hirve?mpi kuin eilen. Ei ainoatakaan tuulenhenk?yst?, ei pilvenhattaraa taivaalla, hehkuva ilma vain v?risee, aivankuin avaruus olisi t?ynn? tulisena kiehuvaa lasimassaa. Ratakiskot ovat tulikuumat. Hiekka polttaa jalkoja kenkien l?vitse. Kaikki n?ytt?v?t loppuun n??ntyneilt? ja monet tuijottavat tylsin verest?vin silmin eteens? -- aivankuin olisivat olleet pari viikkoa yht?mittaa humalassa.

Eik? ole vett?.

Me olemme sent??n ulkoilmassa -- mutta vangit...? Ovia ei ole kertaakaan aukaistu ja siell? he ovat kaikki, haavoittuneet, kuolevat, ja... Ei, en uskalla ajatella... Sielt? kuuluu niin kamala meteli: jyskett?, valituksia, rukouksia, korinaa... Ei, ei...

Ja kummallakin puolella on kasakkaosasto kuularuiskujen kanssa... Ei voi mit??n...

Min? en t?ll? hetkell? k?sit? paljo muuta kuin sen, ett? suuta kirvelee ja kurkkua polttaa, ik??nkuin sielt? nousisi hiljainen tuuli. Pitk?llisen kuivuuden vaikutuksesta ei koko paikkakunnalla ole vett?; er??ss? suossa viel? l?ytyy sakeata, hy?nteisist? kihisev?? moskaa, josta selitt?m?ll? on saatu v?h?n harmahtavaa nestett? -- mutta eih?n siit? joukot saa. Ja helle tuntuu kiihtymist??n kiihtyv?n -- nyt on kovin vaikea hengitt??. Ja kaiken lis?ksi on vankivaunuista alkanut kuulua sellaista, jota ihmiset eiv?t voi kauan kest??. T?n??n jo rynt?si parikymment? sotilasta aivankuin mielett?min? vaunuja kohden; mutta kuularuiskut alkoivat heti s?rist? -- ja heid?t kannettiin kaikki paareilla pois: hautaan...

Ooh -- ?sken menin vaunujen toiselle puolelle tuulen alle -- ja olin v?h?ll? tukehtua, py?rty?; sielt? tuli niin p?yristytt?v? l?yhk?. Siell? tukehuttavassa kuumuudessa he kaikki viruvat yhteensullottuna: kuolleet, haavoittuneet, kuolevat ja mielipuolet... Oh... Tuo korina tunkeutui suoraan syd?meeni hyyt?v?n kylm?n?, v?risytt?v?n?.

Rakas is?!

Suo minulle anteeksi, min? olen muutaman kerran nauranut. Toverit pel?styiv?t ja min? pelk??n, ett? saan siit? jonkun rangaistuksen -- en voinut sille mit??n! Nyt ovat toverinikin alkaneet nauraa; mutta min? en en?? -- en naura en??!

Is?!

Minun t?ytyy kirjoittaa muutama rivi ja l?hett?? sinulle, vaikka minulla on kuumeentapainen kiire. Sill? minulle on tapahtunut yliluonnollinen onni -- minulle on annettu el?m?n avain.

Oi, iloitse is?! Iloitse, ett? sinulla on sellainen poika! Ajattele: vuosituhansia ovat ihmiskunnan suurimmat nerot uhranneet koko el?m?ns? tuolle kysymykselle ja sen olen nyt min? ratkaissut! Min? olen keksinyt el?m?n loimen salaisuuden.

Ja se on t?m?: ihmiskunnan, kaikkien ihmisyksil?jen t?ytyy kehitty? niin pitk?lle kuin min? olen kehittynyt -- ett? voi nauraa kaikelle; tiet?? kaikki ja tuntea samaa, ??ret?nt? riemua kaikesta olevaisesta, niinkuin min? ja muutamat valitut minun seurassani..

Tied?tk?, min? n?in ?sken taivaan -- ja sen suunnaton, py?rrytt?v? ilo oli tukehduttaa minut. N?etk?s is?, se on niin kauhean suurta, ett? se tuntui ensin mahdottomalta kest??, min? luulin kuolevani, tukehtuvani. Mutta pian siihen totuin ja sitten vasta ymm?rsin, ett? olen kuolematon, suurin el?vist?...

Niin, is? ja ?iti, teit? palvellaan pian tuhansissa kirkoissa, miljoonat kunnioittavat ja ylist?v?t teit? siit?, ett? olette minut kasvattanut -- ett? olette kasvattaneet Jumalan!

T?n??n koettivat monet toverit taas menn? vaunuihin, yhteiseen riemujuhlaan, mutta Saatanan valta oli viel? liian suuri -- h?nen nuolensa kaatoivat heid?t... Mutta se oli viimeinen kerta -- pian h?nen valtansa loppuu! Ja min? tulen armotta rankaisemaan sen kauhistavat rikokset!

Nyt on kaikki lopussa: t?m? on hyv?stij?tt?ni.

Eilen olin suurin el?vist? olennoista, l?hin jumalasta -- t?n??n onnettomin kuolevaisista...

Ja se suunnaton onni, mink? olin k?rsiv?lle maailmalle toimittanut -- sen pyyhk?isi Saatana paikalla pois tappioni j?lkeen...

Kerron lyhyesti maailmalle miten se tapahtui.

Taivaallinen riemu vaunuissa kiihtyi niin valtavaksi, ettemme voineet en?? odottaa: tahdoimme yhty? samaan iloon.

K?skin veljieni aukaista ovet ja sitten tulla ottamaan minut riemukulussa. -- Olin niin iloinen, etten voinut k?vell?. Riemukkaasti sy?ksyiv?t veljeni oville, mutta...

Niin, Saatanan nuolet vinkuivat ilmassa, velji?ni kaatui, kaatui... Ja minulle tuli kamala aavistus, ett? viholliseni oli keksinyt jonkun kavalan keinon. Kehoitin tovereita...

Mutta ei -- emme p??sseet... kaikki n?ytti olevan hukassa...

Silloin maailman lapset kuulivat h?t?mme, heid?n silm?ns? aukenivat ja he hy?kk?siv?t kaikki avuksemme riemusta huutaen: vihdoin lukot murrettiin, ovet aukaistiin...!

Voi, voi minua! -- Voi Saatanan suurinta hirmuty?t?! Luulin n?kev?ni taivaan ja n?inkin syvimm?n helvetin... Samaan aikaan kun sotilaani taistelivat, oli Saatana hirmuisella, p?yristytt?v?ll? tavalla surmannut enimm?t puolet valituista. Voi, sit? n?ky? -- ei, en kerro... Te kuolisitte is?, jos tiet?isitte sen. Kamala l?yhk?, m?d?ntyneet j?senet, mustuneet, matoiset ruumiit, korina, ulina, nauru, kaikki tuntui tulvahtavan koskena vastaan... Ei -- en voi el??! Hyv?sti, is?!

Ei -- h?nkin on minut hylj?nnyt: minun t?ytyy vain voimattomana katsella, kun ihmiset v?hitellen tukehtuvat, kiemurtelevat...

Aurinko on jo mustansinisten l?nttien peitossa -- aivankuin j?ttil?issuuri, verintahrattu, m?d?ntynyt maksa; kuu muistuttaa karvas?kki?... t?hdet sammuvat taivaalla, putoilevat... Nyt juuri putosi er?s Saharan kohdalle, puhkasi pinnan, sy?ksyen suoraan maan sisuksiin ja koko Pohjois-Afrika on nyt ??rett?m?n tulivuoren aukkona -- t?nne asti kuuluu tulen kohina... T?hden iskusta luiskahti maa pois radaltaan, kiit?? nyt avaruudessa yh? kiihtyv?ll? vauhdilla... Ohi tuhansien t?htien, halki tuntemattomien aurinkokuntien. Ja py?rii, py?rii...

Jumala -- min? kiit?n sinua, ett? annoit minun j?rkeni viel? kerran leimahtaa, keksi? nerokkaan suunnitelman, jottei minun tarvitse tukehtua: ammun kuulan syd?meeni! Hyv?sti is?!

Kauhea kiire: t?ytyy saada t?m? postiin ennenkuin maailma h?vi??... Ooh... Nyt ei ole en?? muita el?vi? olentoja kuin min?... Musta aurinko putoo alasp?in suoraan minua kohden ja sen j?less? kymmenitt?in sinisi? t?hti?... Ne suurenevat kammottavan nopeasti... pusertaen ilman kivikovaksi... En voi en??... l?hden...>>

>>K. H.

Poikanne yst?v?n? ja yliopistotoverina l?het?n teille t?m?n muistikirjan, jonka h?n itse on sulkenut. Liit?n samaan yhteyteen my?skin h?nen kellonsa, sormuksensa ja medaljongin valokuvineen.

N?m? rakkaat muistot tuovat teille sanoittakin surusanoman. Mutta te kyll? kest?tte ja kannatte sen pystyp?isen?, sill? teill? on niin paljon, josta voitte olla ylpe?.

H?net oli l?ydetty kent?lt? jalo syd?mens? l?vistettyn?... Toisin ei h?n saattanutkaan kuolla. Sen urhoollisempaa soturia, parempaa toveria ei voi l?yt??. H?nen nimens? tulee toisten sankarinimien mukana s?ilym??n is?nmaan ylpeyten?, kunniana ja...>>

Kirje putoaa vanhan miehen k?dest? lattialle. H?n istuu siin? kuin j?hmettyneen?, aivankuin jokin salaper?inen kylmyys olisi j??dytt?nyt koko ruumiin...

Silloin tuntuu h?nen syd?mens? taas vavahtavan: h?n on taas kuulevinaan ilke?n, s?hisev?n kuiskauksen:

-- Mutta... ent?s kaksi vuotta sitten...?

Ja noissa vanhoissa kasvoissa kuvastuu vain yksi ajatus, yksi tunne -- yht? tuskallisena ja j?hmettyneen? kuin kuoleman hyisen kouran painamana. Sill? se on h?nelle surullisempi ja tuskallisempi kuolemaa, pelottavampi kuin iankaikkisuus. Se kaikuu h?nen korvissaan taukoamatta kuni hautakellojen kumina:

Vanha mies vavahtaa kuin kuolettavan kuulan sattuessa. Horjuen astelee h?n toiseen huoneeseen ja palaa hetken kuluttua pistooli k?dess??n.

H?n katsahtaa arasti ymp?rilleen ja istuutuu uudestaan. H?nen vapiseva k?tens? kohoaa hitaasti, h?n pid?tt?? henke??n kuin odottaen jotakin -- ja kauhea, kiduttava j?nnitys kuvastuu h?nen vanhoilla, kuolemankalpeilla kasvoillaan...

TURVAPAIKKA

Niinkuin hyv?ntahtoisen j?ttil?isen suojaan sulloutunut k??pi?parvi ymp?r?i pikkukaupunki harmaine rakennuksineen mahtavaa goottilaiskirkkoa. Ja aivankuin voittamattoman suojelijan turvissa oli se seissyt vuosisatoja yht? pienen? ja harmaana, s??styen yht?hyvin sodilta kuin uusilta, maailmaa mullistavilta aatteiltakin, itse tulikin n?ytti sit? v?ltt?v?n ja milloin joku yksityinen talo paloi, siihen rakennettiin heti toinen samanlainen -- mutta ei my?sk??n muualle. Tuntui silt? kuin olisi se m??r?tty seisomaan samanlaisena tuomiop?iv??n asti.

Mutta nyt n?ytti tuho uhkaavan kaupunkia kauheana ja armottomana kuin kuolema; sill? taukoamatta, s??nn?llisten v?liaikojen j?lkeen kuuluu kaukaa pohjoisesta peloittava ??ni, l?henee, kasvaa kammottavaksi ulvahdukseksi, sitten sokaiseva leimahdus, maata j?risytt?v? r?j?hdys ja kaikki sy?ks?ht?? suunnattomana mustana massana ilmaan, ik??nkuin puhkeavan tulivuoren kraaterista. Ja siin? miss? ?sken oli vanha, siev? talo kukkivien hedelm?puiden keskell?, siin? savuaa suunnaton, palavien raunioiden reunustama, musta kuoppa. Ik??nkuin arvokkainta vastustajaa etsien putoilevat nuo hirve?t h?vitt?j?t yh? l?hemp?n? kirkkoa, jonka j?ttil?istornit vavahtivat joka kerta kuin kuolemantuskassa. Mutta mihin se putosikin, siin? kaikki r?j?hti raunioiksi.

Eik? kukaan en?? n?ytt?nyt luottavan j?ttil?isen suojaan. Asukkaat pakenivat pelottavan sekasorron ja kauhun vallassa kaikkiin suuntiin -- aivankuin hy?nteiset joiden pes?? h?vitet??n. Rikkaat kiirehtiv?t pois omilla autoillaan, vaunuillaan ja vuokra-ajureilla; k?yhemm?t kuljettivat kuormarattailla ja k?sik?rryill? lapsiaan ja v?ltt?m?tt?mimpi? tarpeitaan. Mutta paljon n?kyi sodassa olevien ty?l?isten vaimoja ja leski?, jotka eiv?t olleet saaneet k?sirattaitakaan, vaan pakenivat paljaine pienokaisineen niinkuin lintuemo v?ijyv?? mets?st?j??. Pienimpi? kantaen, toisia taluttaen laahustivat he n??ntyneesti huohottaen eteenp?in ja joka kerta kun tuo hirvitt?v? r?j?hdys sattui l?helle, lys?htiv?t he maahan syd?nt?s?rkev?sti kirkaisten -- ja taas yl?s ja eteenp?in kauhusta vapisevin jaloin.

Kaikki kaupungin asukkaat pyrkiv?t poisp?in, mutta haavoitettuja sotavankeja kuljetettiin kuumeisella kiireell? keskikaupunkia kohden. Niit? vietiin sairasautoilla, yksityisautoilia ja hevosilla, viel?p? kuorma-autoillakin. Kirkon edustalle ne kaikki pys?htyiv?t, ja sinne raahattiin haavoittuneet hurjalla kiireell? kuin elottomat tavaramytyt, v?litt?m?tt? heid?n valituksistaan ja tuskallisista pyynn?ist??n. Kaikki koettivat vain selviyty? mahdollisimman pian pois kirkon l?hist?lt?.

Kirkon l?heisyydess? sijaitsevasta sairaalasta kannettiin parhaillaan haavoittuneita ulos pihalle; paareilla makasi jo parikymment? ja vierell? seisoivat sotilaat, odottaen l?ht?k?sky?. He kyyristyiv?t kauhusta kalpeina ja vapisevina joka kerta kun j?ttil?ispommin pelottava ulvonta l?heni ja haavoittuneet peittiv?t kasvonsa k??rityill? k?dentyngill??n; mutta k?dett?m?t ja ne jotka eiv?t en?? jaksaneet liikkua, sulkivat vain v?syneesti silm?ns? eik? heid?n kelmeiss? kasvoissaan kuvastunut muuta kuin k?rsimys, toivottomuus ja kuolemanv?symys. Mutta muutamat eiv?t n?ytt?neet tuntevan tuskaa eik? pelkoa, heid?n silm?ns? v?l?htiv?t joka kerta kuin salatusta riemusta ja kostonhimosta.

Odottavien sotilaiden joukosta kuului er?it? katkeria ja pelokkaita huomautuksia:

-- Ovatko ne perkeleet p??sseet taas l?hemm?ksi?

-- Ei -- mutta niill? kuuluu olevan uusi tykkimalli. Jospa min? kerran saisin...

H?nen puheensa keskeytti taas tuo pelottava vongahdus; se tuntui l?henev?n suoraan sairaalaa kohden. Muutamat sotilaat heitt?ytyiv?t maahan, toiset kyyristyiv?t kuin iskua odottaen. Sitten tuntui kaikki lent?v?n sirpaleiksi leimahtavasta iskusta, se paiskasi seisovat sotilaat maahan, iskeytyi heid?n korviinsa ter?v?n? rautanaulana. Ja kun he p?kertynein? k?mpiv?t jaloilleen, n?kiv?t he vain 100 m p??ss? er??n rakennuksen kadonneen ja viereisen talon murskaantuneena palavan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet