Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Sotamiehet ja talonpojat by Hertzberg Rafa L Hagman Tyko Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 733 lines and 30193 words, and 15 pages
Translator: Tyko Hagman
Release date: August 24, 2023
Original publication: Porvoo: Werner S?derstr?m, 1890
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
SOTAMIEHET JA TALONPOJAT
Romantillinen kertomus Nuijasodan ajoilta
Kirj.
RAFAEL HERTZBERG
Suomentanut
Tyko Hagman
Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1890.
SIS?LLYS:
Syysmarkkinat Turussa. Klaus Fleming. Jumalanpalvelus Isonkyr?n kirkossa. Ebba Fincke. Joulu-ilta Porkkolassa. Talonpoikain sotajoukko. Mahtavaakin hallitsee Jumala. Noita-akan juoma. Taasen Pohjanmaalla. Talonpoikien viimeinen taistelu. Syd?men surua. Noita-akan toinen juoma. Loppu.
SYYSMARKKINAT TURUSSA.
Oli syysmarkkinat Turussa. Lukuisa joukko maalaisia oli kokoontunut, kuormineen t?ytt?en kaupungin ahtaat kadut ja torit. Hevosten hirnuntaa, huutoa ja r?hin?? kuului kaikkialta. Siin? kauppoja hierottiin ja tingittiin, mutta paljonpa ei ollutkaan myyt?v?n?. Jyvi? ei n?kynyt ensink??n. H?m?l?iset, nuo lyhytkasvuiset, valkeatukkaiset, hidasliikkeiset yl?maalaiset, olivat tuoneet hamppuja, pellavia ja kuivattua lampaan-lihaa. Talonpojat kaupungin ymp?rist?st? kaupittelivat puuastioita ja kankaita. Pujoteltuja villavaatteita, vanttuita ja tokkia, Naantaalin porvarin vaimojen tekemi?, kyseliv?t maalaiset ahkerasti, ja Rauman pitsit saivat ihailijoita ja ostajia aatelisrouvissa. Puutavaroita ja tervaa Satakunnan pit?jist? ja kaloja saaristosta ostivat, kuten my?skin pellavia, kaupungin porvarit ulkomaille viet?v?ksi.
Kadunkulmissa ja sillalla istui sokeita tai muuten raajarikkoisia kerj?l?isi?, ojentaen k?sialan ohikulkijoita vastaan ja vinkuvalla ??nell? laulaen arkkiveisuja tai runoksi rakettuja kertomuksia onnettomuuksistaan. R?ikeit? klanettis?veli? ja jyrisevi? rumputuksia kajahteli siell? t??ll? pihoilta, joissa kuljeksivaiset hulluttelijat tekiv?t temppujaan. N?iden pihojen porteissa oli aina v?entungosta, ja raikkaat naurunpurskaukset s?estiv?t n?yt?nt?j?. Suurin oli tungos er??ll? kartanolla torin varrella, jonka portin p??lle oli ripustettu suuri keltainen kangas, johon oli kirjavin v?rein maalattu hullunkurisesti puettu nainen, joka viputteli paljastettuja miekkoja p??ns? p??ll?, k?sill??n ja alastomilla rinnoillaan. Portin ulkopuolella seisoi kivity?kk?rin p??ll? punaruutuisiin vaatteisin puettu poika, kulkuset helmuksissa ja toinen puoli naamaa maalattuna valkoiseksi, toinen punaiseksi. H?n paukutteli suurta rumpua, alinomaa v?kijoukolle huutaen jotakin saksan kielell?.
-- Mit? h?n sanoo? kysyi muuan talonpoika, k??ntyen er??n nuoren v?nrikin puoleen, joka oli seisahtunut v?kijoukkoon h?nen vierellens? ja nyt heitteli ihastuneita silm?yksi? talonpojan seurassa olevaan t?ytel?iseen, punaposkiseen tytt??n, joka oli puettu tuohon somaan Ilmajoen pukuun.
-- H?n sanoo, vastasi v?nrikki, ett? tuolla sis?ss? n?ytet??n kertomusta rikkaasta miehest? ja Latsaruksesta sek? ihmeellist? vaimo-ihmist?, johon, miekank?rki ei pysty.
-- Rikkaasta miehest? ja Latsaruksesta, kertoi talonpoika katkerasti. Semmoista n?emme me joka p?iv?. Me talonpojat saamme el?? Latsaruksen el?m??, ja herrat istuvat ruokap?yd?ss?...
H?n ei p??ssyt jatkamaan, sill? tunkeva ihmisjoukko ty?nsi h?net, maalaistyt?n ja v?nrikin muassansa pihan sis??n, jossa he pian seisoivat niin puserruksissa, ett? tuskin saivat j?sent? liikkumaan.
Pihan sisimm?inen nurkka oli pingoitetulla nuoralla eroitettu katsojista, ja paremmaksi vakuudeksi k?veli pitk??n punaiseen viittaan puettu, partainen mies edestakaisin t?m?n aidan vierustalla, sys?ten syrj?lle pahimmasti pakkaavat poikanulikat. N?yt?nt? oli jo alkanut. Miekka-nainen teki paraikaa temppujaan. H?n ojensi miekan katsojille, heid?n n?hd?kseen oliko se ter?v?ksi hiottu. Sitten otti h?n miekan, pystytti sen, k?rki alasp?in, k?mmenelleen ja viputteli sit? hetkisen, itse??n vahingoittamatta. Nyt asetti h?n miekank?rjen paljaalle olkap??lleen, sitten niskalleen ja sitten otsalle. Yleis? oli suuresti h?mm?stynyt. Luultiin joka hetki h?nen kuolettavasti vahingoittuvan ter?v?st? miekasta, ja tuska ja kauhistus kuvastui monen, varsinkin naisten, kasvoista. Mutta nainen ei ollut tiet?vin??n mist?k??n vaarasta, viputteli vain miekkaansa, hyp?ht?en samassa keve?sti kertaa pari. Viimein pisti h?n miekank?rjen korvaansa. Jeesus Maaria! kuului hiljainen huudahus naisten huulilta, ja miestenkin mielet olivat mit? tulisimmassa ahdistuksessa. T?m?nkin, n?ytelm?n onnellisesti loputtua, painoi nainen p??t??n taaksep?in, asetti miekan k?rjen toiseen sierameensa ja liikkui edestakaisin, hiljaisesti tanssien ja nuorteita, suikertelevia liikkeit? k?sivarsillaan tehden.
H?nen herjetty??n ihmiset ik??skuin j?lleen p??siv?t hengitt?m??n.
-- H?n on noita-akka. Jumala varjelkoon meit? moisesta! sanoi er?s vanha talonpojanvaimo.
-- Kun antavatkin tuommoisten kiert?? maata, k??nnellen ihraisten silmi?, sanoi toinen.
-- H?n osaa tekeyty? kovaksi raudalle; sit?p? min?kin mielell?ni oppisin, ilmoitti muuan sotamies.
Vaan v?nrikki, joka ens'alussa oli katsellut kaunista pohjalaista talonpojan tytt?? yksist??n, k??nsi tyt?n pelj?styneen katseen johdosta silm?ns? tempuntekij?n puoleen, t?m?n juuri sirosti niiaten yleis?lle ja tiehens? mennen. Arveleva h?mm?stys kuvastui sotilaan kasvoista, ja h?n lausui puoli??neens?:
-- Gretchen!
H?nk?? Oliko mahdollista? Vai oliko t?m? vain satunnaista yhdenn?k?isyytt?.
H?nen viel? t?t? aprikoidessaan, kuului torven kajahduksia kadulta. Se oli tavallinen kuulutusmerkki, jota julistusmiehet k?yttiv?t, kun heill? oli jotakin ilmoittamista kansalle.
Julistaja, hevosella ratsastaen, oli seisahtanut torille, aivan l?helle sen pihan porttia, jossa silm?nk??nt?j?t n?ytteliv?t, konstejaan, ja ilmoitti nyt uteliaana hulluttelevalle v?kijoukolle, ett? Klaus Fleming, Wiikin herra, valtiomarski ja sotap??llikk?, kuningas Sigismundin valtuuttama k?skynhaltia Suomessa, kutsui kaikki, aateliset, pappismiehet, porvarit ja talonpojat, tuomiokapituliin, jossa h?n muka tahtoi lukea heille kirjeen kuninkaalta. Julistajan ratsastaessa sitten portin ohi, ja kun vasta nimitetty Pohjanmaan vouti, Aabraham Melkiorinpoika, joka h?nt? seurasi, n?ki pihan olevan t?ynn?ns? v?ke?, antoi h?n julistajan seisahtaa ja uudistaa sanomansa.
Julistajan tehty? teht?v?ns?, k??ntyi Aabraham Melkiorinpoika ihmisjoukon puoleen, sanoen:
-- Armollinen herramme, kuningas Sigismund, tahtoo antaa kansan pit?? vanhat pyh?t kirkkotapansa, ett'ei maata en?? kohtaisi n?l?n ja kalliin ajan vitsaus. Tulkaa nyt kaikki tuomiokapituliin ja antakaa piispan ja kuninkaan vihollisten yllytt?mien pappien tiedoksi, mik? teid?n tahtonne on. Herra Klaus kutsuu teid?t kaikki, aateliset, porvarit ja yhteisen kansan.
Aabraham Melkiorinpoika oli vaskikaan tullut Puolasta, varustettuna kuninkaan valtakirjalla olemaan voutina Pohjanmaalla entisen voudin Tuomas Yrj?npojan sijassa, joka oli Sigismundin ja Flemmingin yst?vi?. T?m?n oli, n?et, Kaarlo herttua Pohjanmaan talonpoikien valitusten johdosta jo edellisen? vuonna pannut viralta pois ja sitten, kun ei hyv?ll? l?htenyt voutikunnastaan, vangittanut h?net ja kuljetuttanut Tukholmaan tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Aabraham Melkiorinpoika oli keski-ik?inen, uljas-kasvuinen mies, vilkassilm?inen, viekkaann?k?inen. Puettuna komeaan pukuun ja ratsastaen runsaasti koristetun mustan hevosen selj?ss?, teki h?n katsojaan miellytt?v?n vaikutuksen, tuossa k?skev?isesti silm?illess??n kansajoukkoa. N?hdess??n v?nrikin pihan sis?puolella, toki h?n t?lle merkin, ja t?m? rupesi heti tunkeumaan joukosta l?pi. Samassa h?n tuon tuostakin t?hysteli pihan per?puoleen saadaksensa ehk? viel? n?hd? silm?nk??nt?j?-naista, mutta t?m? pysyi salassa sen verhon takana, joka aitasi pihan sisimm?isen nurkan ilvehtij?in pukemapaikaksi. Suuri osa pihalla olijoita seurasi h?nt?, yhtyen siihen taajaan joukkoon, joka laahasi julistajan ja Aabraham Melkiorin pojan per?ss? matkalla tuomiokapitulin kokoussaliin kirkossa.
Kirkkomaalla oli, n?iden sinne saapuessa, lukuisa yleis? porvaria ja talonpoikia ko'ossa. Monet olivat p?iss??n ja el?m?itsiv?t. Parvi Flemingin ratsumiehi? oli asettunut v?h?n tuonnemmaksi kirkkomaalle, ja tuomiokapitulin salin oven edustalla seisoi kiilt?vill? tapparakeih?ill? varustettuja jalkamiehi?.
Piispa Ericus Erici ja tuomiokapitulin j?senet ynn? muutamien muiden pappien kanssa olivat jo kokoontuneina tuomiokapitulin salissa, istuen suuren, vihre?ll? veralla peitetyn p?yd?n ymp?rill?. Klaus Fleming istui pienemm?n p?yd?n edess? salin ylimm?ss? p??ss? ja h?nen seurassaan n?kyi h?nen lahkolaisiansa Suomen aatelistosta. Aabraham Melkiorinpojan tultua ja kun yh? lis??ntyv? kansajoukko oli t?ytt?nyt salin ahdinkoon asti, niin ett? etehinenkin oli t?p? t?ynn?ns? ihmisi?, nousi Klaus Fleming seisaalle, ja k??ntyen piispan puoleen, luki h?n ??neens? kuningas Sigismundilta Puolasta saamansa kirjeen, jonka julkaisemista varten t?m? kokous oli kutsuttu.
Kuningas kirjoitti saaneensa semmoisen tiedon, ett? piispa ja Turun, konsistoriumi, S?derk?pingin p??t?st? noudattaen, "olivat tehneet sopimattoman muutoksen Suomen kirkoissa ja eritt?inkin Turun tuomiokirkossa, siin? kohden ett? piispa kaikki alttaritaulut, jotka esi-is?t muutamina vuosisatoina sinne olivat koristukseksi panneet, oli h?vitt?nyt, revitt?nyt irti ja viskauttanut pois, aivan kalvinilaisten tavan mukaan, jotka eiv?t Kristuksen risti? eik? pyhien kuvia k?rsi? voi. Sent?hden k?ski nyt kuningas h?nt?, Klaus Flemingi?, silm?ll? pit?m??n, ettei semmoista kuvien h?vitt?mist? Suomessa harjoitettaisi ja kalvinilaisuus sek? siell? ett? Ruotsissa voitolle p??sisi ennenkuin aavistaa voitaisiin. Ja miss? todeksi n?ht?isiin, ett? semmoisia alttaritauluja siten oli pois otettu, tulisi piispan saattaa ne takaisin ja hyv?ss? tallessa pit?? kunnes kuningas asiasta l?hemmin m??r?isi". Samaten oli kuninkaan tiedoksi tullut, ett? saman laittoman S?derk?pingin p??t?ksen mukaan kirkkotavat olivat muutetut, niin ett'ei Kristuksen ruumista en?? kirkonkellojen soidessa ripustettu yl?s Herran-ehtoollista jakaessa, vahakynttil?it? ei sytytetty messussa ja kasteessa, suolaa ei annettu lapsille ristimisess? eik? perkelett? manattu; ett'ei pappien sallittu pit?? valkoista messupukua sek? ett'ei vaimojen kirkkoon-ottamisessa, vihkimisess? ja hautajaisissa kirkon vanhastaan pyhitettyj? ja kansan kunnioituksella katsomia tapoja en?? noudatettu. Ja tahtoi kuningas sent?hden k?ske? piispan valvoa, ett'ei mihink??n hankkeisiin uskonnon muuttamiseksi ja kansan h?iritsemiseksi ryhdytt?isi ilman kuninkaan tahtoa ja suostumusta.
Luettuansa kirjeen, k??nsi Fleming sen suomeksi, lis?ten ett? kuninkaan tahto oli, ett?, jos kansa niin halusi, vanhat kirkkotavat j?lleen otettaisiin k?ytett?viksi.
-- Niin, niin sen tahdomme! Sen tahdomme! huusivat p?ihtyneet talonpojat sikin sokin.
-- Kun ottivat pois vahakynttil?t alttareilta, on vilja v?hennyt riihiss?mme! huusi muuan.
-- Kato ja kallis aika on rasittanut maata, siit? asti kuin iltasoitto lakkasi! ?rjyi toinen.
-- Tahdomme takaisin vanhat kirkkotapamme, tai ajamme me papit pois! kuului ??ni etehisest?.
-- Niin, niin! huudettiin joka haaralta.
Piispa, viidenkymmenen-vuotias mies, levollisen, lempe?n, mutta samalla pontevan n?k?inen, pitk?, harmaa parta leuvoillaan, nousi nyt seisomaan.
-- Nyt on -- sanoi h?n vakavalla ??nell? -- jo kolmas vuosi siit? kun, Upsalan kokouksen p??t?ksen mukaan, muutamat kirkkomenot, jotka uskonpuhdistuksen per?st? olivat s?ilyneet aina t?h?n asti meid?n seurakunnissamme, rupesivat muuttumaan ja niiden v??rink?ytt?minen kaikkialla valtakunnassa joutumaan hylj?tyksi, ja kaikki hurskaat piispat ovat vakavasti kokeneet saattaa n?it? tarpeettomia ja taikauskoisia tapoja seurakunnasta pois, ne kun ainoastaan ovat todellisen uskonnon esteit?.
-- Mutta sit?, emme me tahdo! huusi muuan ??ni joukosta.
-- Min?kin olen, jatkoi piispa tehnyt mink? olen voinut ja sek? julkisissa ett? yksityisiss? kokouksissa vakavasti muistuttanut t?m?n hippakunnan pappeja, siit?, ett? heid?n tulee antaa sanankuulijoilleen oikeita tietoja n?ist? tavoista ja niiden tarpeettomasta ja paavillisesta taika-uskoisuudesta. Mutta perkeleen pahanilkisyys on semmoinen...
-- Pappien pahanilkisyys on pahempi, huusi juopunut talonpoika.
Ett? h?n kokee estell? kaikkea, mink? h?n huomaa tulevan Jumalan kunniaksi ja seurakunnan hyv?ksi. Sent?hden pysyv?t viel? monet ihmiset sieluineen taika-uskoisten menojen noudattamisessa kiinni, arvellen ett? ne etup??ss? ovat Jumalanpalvelusta ja uskontoa.
-- Me tahdomme pysy? vanhassa uskossamme! r?yh?si joukko.
-- Mutta miettik??t lie, ett'ei mik??n uskonto, ei mik??n jumalanpalvelus eik? my?sk??n ihmisten autuus ole mink??nlaisissa menoissa. Ei liioin en?? ole meid?n vallassa, sitten kuin ne kerta kaikkein yhteisest? suostumuksesta ovat poistetut koko valtakunnasta, uudestaan toimittaa niit? entisellens?, suurimmaksi h?pe?ksi ja totuuden kielt?miseksi. Jumalan sanan palvelijana min? sent?hden vakavasti tahdon pysy? Upsalan kokouksen p??t?ksess?, johon kaikki s??dyt alle-kirjoituksellansa ja my?skin kuningas ovat suostuneet, ja joka sittemmin viel? S?derk?pingin herrainp?ivill? vahvistettiin. Mutta se seikka ett? talonpojat arvelevat peltojen hedelm?tt?myyden ja muiden onnettomuuksien saavan alkunsa n?iden kirkollisten menojen lakkauttamisesta, kuten tied?n monissa paikoin tapahtuvan, on varsin naurettavaa ja kristinusko isolle ihmiselle alentavaa.
Piispan puhuessa oli Fleming monta kertaa tahtonut puuttua puhumaan, mutta kuitenkin hillinnyt itse?ns?. Nyt, piispan herjetty?, nousi h?n kiivaasti yl?s, l?i nyrkkins? p?yt??n ja ?rj?si:
Add to tbrJar First Page Next Page