Read Ebook: Kansankapina Ahvenanmaalla v. 1808 by S Il J

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 111 lines and 7597 words, and 3 pages

Release date: September 11, 2023

Original publication: Tampere: Uusi Kirjapaino, 1896

Credits: Tuula Temonen

Sommitteli

J. J.

Tampereella, Uuden Kirjapaino-yhti?n Kirjapainossa, 1896.

Tuo meren aaltojen huuhtelema Ahvenan saaristo, ollen Suomen ja Ruotsin v?lill?, on usein ollut sodan jaloissa niiden useiden sotain aikana, joita Ven?j? k?vi Ruotsia vastaan Suomen omistuksesta.

Niin tapahtui sotavuosinakin 1808-1809.

Kun sotatorvet alkoivat soida Suomen saloilla, niin pian kajahteli niiden r?ike? ??ni Ahvenanmaan kallioistakin.

Ven?j?n ylip??llikk? Buxhoewden oli maaliskuun 25 p. v. 1808 ottanut Turun p??kortteerikseen ja jo huhtikuun 2 p. n?kiv?t ahvenanmaalaiset kauhukseen noita, kansan kesken hirmutunteella, mainitulta kasakoita vanhan raunioiksi riutuneen Kastelholman linnan edustalla. Kuitenkaan ei ollut t?m? pelj?tyn vihollisen ?kkin?inen ilmestys muuta kuin uhkaus, pieni pilven hattara Ahvenanmaan viel? kirkkaalla taivaalla. Yht? pian kuin viholliset ilmestyiv?t yht? pian he taas katosivatkin. Tarkoitus heid?n k?ynneill??n ei ollutkaan muu, kuin vied? Kastelholman kruununmakasiinista viljavaroja p??armeijalle Suomessa.

Mutta kohta oli id?n rohkea kotka levitt?v? siipens? lentoon yli meren ja ulapoiden iske?keeen kyntens? l?nnen monista taisteluista uupuneesen jalopeuraan.

Katselkaamme hetkisen tuota sota n?ytelm??, miss? esiripun noustua on ihailtavanamme kaksi urosta, joiden ymp?rill? sotatapaukset tuolla rauhallisella saaristolla kietoutuvat, jossa ei isoon aikaan oltu n?hty muuta taistelua, kuin mink? meren lakkap??t laineet taistelevat sen riuttasia rantoja vastaan.

Kev?t ihanine toiveineen oli tullut. Elettiin toivossa, ett? tuo j??silta, jota pitkin vihollinen niin helposti p??si Ahvenanmaalle, oli pian s?rkyv? ja sulava. My?s oli toivoa meren auetessa, suojaa ja turvaa Ruotsin laivastosta.

Toisin oli kuitenkin k?yv?.

Kauhistuneina her?ttiin n?ist? suloisista unelmista, kun jo huhtikuun puoliv?liss? kaksi ven?l?ist? vihollisosastoa esiintyi saaristossa. Ne olivat sek? kasakoita ett? j??k?reit?. 120 miehinen joukkio j??k?reit?, majuri von Nejdbardtin johdolla, valloitti Ahvenan mantereen ja ylip??llikk? eversti Kritsch asettui 500 miehen kanssa Kumlingen pit?j??n. Sit?paitsi sijoitettiin kasakoita vartijoiksi eri paikkoihin, aina Ruotsin puoleisesta l?heisemm?st? paikasta, Signildsk?rist?, Br?nd?sen saakka, mik? on Ahvenan saariston ??rimm?inen paikka Suomen puolella.

Nuo kauhistuttavat muistot entisist? sota-ajoista, mitk? polvesta polveen olivat kulkeneet kansan suussa, tulivat nyt mielikuvituksen tenhovoimalla ilmiel?viksi. Isonvihan hirmuisten aikojen, jolloin kansan t?ytyi j?tt?? kotonsa kylmille ja paeta Ruotsiin, luultiin nyt uudelleen koittavan. Mutta t?ss? erehdyttiin. Paljon olivat muuttuneet sadan vuoden kuluessa. Ven?j?n istuimella istui nyt ruhtinas, joka, ollen lempe? ja jalomielinen luonteeltaan, harrasti kansansa parasta ja tahtoi muodostaa sotilaittensakin tapoja ihmism?isiksi.

Mutta sota on sotaa! Se tuo mukanaan rasituksia, jopa raskaitakin.

Sit? saivat saaristolaisetkin kokea.

Niin esim, k?yttiv?t ven?l?iset heid?n vetojuhtiaan y?t p?iv?t ilman maksutta, kuormainsa kuljetukseen. Se jo enensi tuon luonnonomaisen vastenmielisyyden vihollista vastaan viel? suuremmaksi.

Mutta mielet vasta silloin kuohahtivat kuohuksiin kun ven?l?isten p??llikk? antoi ahvenalaisille er??n luonnottoman k?skyn, jota oli mahdoton t?ytt??. Ja sep? se yll?ttikin vapauttaan rakastavan kansan julkiseen vastarintaan niin ett? se tarttui aseisiin karkoittaakseen vihollisen maasta taikka kunnialla kuollakseen sen edest?.

Majuri Nejdhardt antoi nimitt?in ven?l?isen p??llyst?n nimess?, toukokuun 3 p:n?, seuraavan k?skyn Ahvenanmaan silloiselle kruununvoudille:

Se olikin t?m?n m??r?yksen kolmas kohta, mik? sittemmin tuotti turmion ven?l?isille.

Tuo lyhyt aika, jolloin m??r?ys oli t?sm?lleen t?ytett?v?, osoitti suurinta j?rjett?myytt?. Ja t?t? j?rjett?myytt? lis?si viel? nuo hirvitt?v?t uhkaukset hengen ja omaisuuden menett?misest?, ellei k?sky? m??r?tyn ajan kuluessa t?ytett?isi. Viel?p? uhattiin leikata vastahakaisilta korvat ja nen?kin sek? l?hett?? heid?t Siperiaan.

Tarkoitus t?ll? m??r?yksell? oli arvattavasti se, ett? ven?l?iset, ollen et??ll? p??armeijastaan ja l?hell? Ruotsia, olisivat vaaran hetken? tilaisuudessa p??st? pikemmin pakosalle.

H?mm?styst? ja kauhistusta levitti tuo m??r?ys uhkauksineen saaristolaisissa. Huhu levisi, ett? ven?l?isten varsinainen aikomus, laivain panemiselle purjehduskuntoon, olikin kuljettaa niill? asekuntoinen saaristokansa Ven?j?lle. Ja t?m? se partailleen panikin mielet kuohumaan. Kuitenkaan ei ole syyt? luulla tuota huhua todenper?iseksi.

Mutta m??r?ys oli toteltava. Silloinen kruununvouti Taxell l?hetti kiireimmitt?in k?skyn kaikille piirins? nimismiehille tuon m??r?yksen pikaisesta t?ytt?misest?. Mahdotonta oli se kuitenkin t?ytt??. Tosin noudatti kansa kussakin nimismiespiiriss? k?sky? ja miehiss? ponnistettiin voimat uuvuksiin asti; mutta m??r?ys j?i kuin j?ikin toteuttamatta luonnon esteitten vuoksi.

Mik? nyt neuvoksi? kyseltiin toinen toisiltaan. Oltiin aivan tyhmistyneet, ei tietty mit? tehd?. Vihollisen uhkaukset kasvoivat hirvi?iksi kansan mielikuvituksessa. Synkk?n? ja uhkamielisen? kokoontui kansa kussakin paikkakunnassa neuvottelemaan. Aika oli jo kulunut 6 p:v??n toukokuuta.

Mutta miss? vaara on suurin, siin? on apukin l?hinn?. Tuona Ahvenanmaan aikakirjoissa niin merkillisen? p?iv?n? saapui muutamia kansan miehi? Finstr?min pit?j?n nimismiehen, Erik Ar?n'in luo neuvottelemaan. Kansa luotti h?neen ja sent?hden tultiin nyt neuvoa h?nelt? saamaan.

Turhaan ei h?nelt? kysyttyk??n neuvoa. Rohkea ajatus leimahti silloin tuon uljaan nimismiehen sielussa. Siit?, n?et riippui Ahvenanmaan pelastus tai kukistus.

Uljaasti sanoi h?n nyt miehilie, ettei ollut muuta neuvoa en??n j?ljell? kuin yksimielisesti karkoittaa vihollinen pois ja vapauttaa maa raskaasta rasituksesta. Sent?hden oli yleinen kansan kapina viel? saman p?iw?n ehtoona klo 8 pantava toimeen. Kaikki alukset olivat poistettavat rannoilta loitommaksi, ettei ven?l?iset p??sisi pakenemaan ja ?kki? yll?tett?v? heid?n kimppuunsa sijoitus asemissaan. Ensin aikoi h?n itse tehd? yll?k?n vihollisten p??llik?n p??kortteeriin. Str?msvikin kartanoon, miss? Nejdhardt 10 kasakan kanssa majaili ruununvouti Taxell'in luona.

P??t?s oli tehty. Salaman tavoin olivat Ar?n'in uljaat sanat sytytt?neet miesten mielet. Tuo synkkyys, mik? ?sken kuvastui heid?n kasvoissaan, oli nyt kadonnut ja uljuus loisti nyt silmist?.

Mutta tutustukaamme ensin er??seen toiseen urheamieliseen mieheen, joka Ar?n'in kanssa jakaa kunnian Ahvenanmaan pelastuksesta.

Hengen miekkaa on h?n tottunut k?ytt?m??n t?h?n asti, mutta me tulemme n?kem??n h?nen yht? taitavasti osaavan k?ytt?? ter?smiekkaakin.

Tuolla istuu h?n huoneessaan ajatellen arvatenkin maansa tukalaa tilaa. Apulaispappi on h?n Finstr?min pit?j?ss?; nimens? on Henrik Juhana Gummerrus. Sana saapuu h?nelle Ar?nilta kiiruhtamaan h?nen luokseen. Pian onkin h?n valmis l?htem??n ja suoralla, rohkealla suomalaisella luonteellaan hyv?ksyy h?n paikalla Ar?n'in tuumat.

Muistettava on tuo hetki, jolloin nuo molemmat is?nmaalliset miehet Ar?n'in asunnossa keskustelivat Ahvenanmaan tulevaisuudesta.

Yhdess? he sitten koko t?m?n omituisen kansan sodan aikana johtivat kansaa taistelussa vihollista vastaan.

Varustukseensa ei Gummerus tuhlannut kallista aikaa. Ar?n'ilta sai h?n vanhan miekan, vy?kseen sitaisi h?n punaisen sukkanauhan ja niin oli h?n maallisesti varustettu.

Kokoontuneille talonpojille piti h?n lyhyen puheen. Suoraan tunnusti h?n yrityst? vaikeaksi, mutta kuitenkaan ei ollut mit??n pel?tt?v??, kun oli kysymyksess? velvollisuuden t?ytt?minen, johon rakkaus kuninkaasen, is?nmaahan ja vapauteen velvoitti heit?.

Valtava oli puheen vaikutus. Talonpojat riensiv?t kukin kotiseudulleen ilmoittamaan tapauksesta. Helppoa olikin saattaa sanoma ylt'ymp?ri, kun talonpojat kukin kotiseudullaan olivat kokoontuneet m??r?paikkoihin j??n rikkomista vartan.

Salaman nopeudella lensi nyt, y?ll? vasten lauvantaita, toukokuun 7 p?iv??, kehotus taisteluun Ahvenanmaan rauhallisissa seuduissa her?tt?en kansaa synkk?mielisyydest??n.

Ihmeellinen muutos tapahtui nyt kansassa. Tuo muutoin iloinen, kohtelias ja rauhallinen saaristolainen muuttui yhdell? haavaa uhkamieliseksi. H?nen vihansa k??ntyi yht? paljon ven?l?isi? vastaan kuin maan s??tyl?isi?kin vastaan, joita h?n samoin piti vihollisina kuin edellisi?kin, koska s??tyl?iset ei ollenkaan edist?neet t?t? yrityst?, vaan koettivatpa viel? estell?kin sit?.

Kuitenkaan ei tapahtunut yht??n murhaa koko t?m?n kansan sodan aikana ja siihen oli syyn? etup??ss? p??llik?iden j?rjestyksen pito sek? tuo hyv? luontoisuus, mik? on ahvenalaisen luonteen pohjana. Mutta yhteiskunnallinen j?rjestys rikkoutui kuitenkin ja muutaman p?iv?n kuluessa oli Ahvenanmaa sotaisen tasavallan kaltainen, jossa ei noudatettu kenenk??n muun k?skyj? kuin Ar?n'in ja Gummeruksen.

Tosin ei puuttunut niit?k??n, jotka kokivat rauhoittaa kansaa kuvailemalla kuinka vaarallista olisi nousta vihollista vastaan, jolla jo oli koko etel?-Suomi vallassaan, mutta he eiv?t voineet sen enemp?? pid?tt?? is?nmaallisuudesta ja vapaudesta innostunutta kansaa, kuin heikot takeet voivat est?? paisuvaa kev?tvirtaa tulvailemasta.

Kaunis oli kev?inen ilta toukokuun 6 p:n?, kun klo 9 j.pp. n?htiin erityinen joukkio verkalleen liikkuvan koilliseen suuntaan Finstr?min pit?j?n Bamb?len kyl?st?, miss? Ar?n'in asunto oli. Siin? oli sankarit Ar?n ja Gummerus ratsain ja heit? seuraa 100 Finstr?min talonpoikaa jalkaisin, enimm?t varustettuina ter?vill? seip?ill?, syyst? ett? ennenmainitun ven?l?isten k?skyn johdosta ampuma-aseet olivat riistetyt pois. Harvalla ainoastaan oli tuo tunnettu, mainio hyljeslinkku. Ar?nin vanhemman veljen, Malmbergin johdolla l?hetettiin Hammarlandiin 30 miest? est?m??n vihollisen pakoa, mutta itse p??joukko marssi Str?msvikiin vihollisp??llik?n p??kortteeriin siten yhdell? iskulla masentaaksean vihollisen.

Mutta sinne saapuneina huomasivat ahvenalaiset harmikseen Nejdhardtin joukkoineen paenneen. Arvattavasti oli h?n saanut vihi? ahvenalaisten aikeista ja rient?nyt is?nt?ns?, tuon ep?ilt?v?n kruununvouti Taxell'in kanssa pakoon.

Hetkeksi lamautti t?m? ahvenalaisten intoa. Mutta hetkeksi vain!

Sill? tuossa tuokiossa p??ttiv?t Ar?n ia Gummerus rientomarssissa kiiruhtaa F?rjsundin salmelle, mik? syv??n pist?v?n? Ahvenan mantereesen jakaa sen kahtia ja on luonnollisena rajana it?isen ja l?ntisen Ahvenan v?lill?. T?ten aikoivat he ajoissa est?? vihollisen yhtymist? suuremmaksi voimaksi ja valloittamalla F?rjsundin katkaista Nejdhardt'ilta tilaisuuden koota joukkojaan, jotka, kuten ennen on mainittu, olivat sijoitetut eri haaroille Ahvenan mannerta.

Tuo luonnon ihana F?rjsund oli nyt ensimm?inen n?ytt?m?, miss? ahvenalaisten miehuus tuli n?kyviin. Kohta sinne saavuttuaan otettiin nelj? vihollista vangiksi.

Mutta pian l?hestyy y?n juhlallisessa hiljaisuudessa tuon leve?n salmen rasvatyynt? vedenpintaa my?ten lautta t?ynn? j??k?ri? ja kasakoita, joiden aikomus on tietysti joutua Nejdhardtin avuksi, Lautan tultua Finstr?min puoliselle rannalle hy?kk??v?t rohkeat talonpojat h?mm?stynytt? vihollista vastaan, jonka he vangitsevat. T?ss? taistelussa ottivat Ar?n ja Gummerus kumpikin kasakkahevosen ja miekan ja nyt olivat he mielest??n "kelposotilaan" n?k?isi?.

Mutta vihollisia oli viel? toisella eli Saltvikin puolisella rannalla ja aavistaen vaaraa rupesivat he kiivaasti ampumaan, mutta t?hd?tess??n liian korkealle eiv?t he osunneet kehenk??n. Ahvenalaiset vastasivat manioilla hyljepyssyill??n, joilla saaristolainen 500-- 600 sylen p??st? takaa maaliin.

Omituisen juhlallista oli y?n h?m?r?ss? n?hd? tuliluikkujen s?ken?iv?? leimahtelemista kuulla luotien vinkunaa ja pauketta kallioihin h?lveten taistelevien huutoon ja meluun. Vihdoin kuitenkin oli ven?l?isten pakeneminen hakattuansa ensin lauttatouvin poikki, est??kseen siten talonpoikien p??sy? Saltvikin eli F?rjsundin it?iselle rannalle. Mainitaan, ett? v?h?inen joukko ahvenalaisia olisi huomaamatta mennyt salmen yli ja kiert?nyt viholliset, jonka vuoksi heid?n oli pakoon painuminen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet