Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Hanna by Suttner Bertha Von Hertta S Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1644 lines and 43369 words, and 33 pages
Translator: Hertta S.
Release date: October 4, 2023
Original publication: Helsinki: Otava, 1914
Credits: Anna Siren and Tapio Riikonen
HANNA
Romaani
Kirj.
BERTHA VON SUTTNER
Suomentanut
Hertta S.
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1914.
>>Oi Jumala, hyv? Jumala, mit? min? kirjoitan... mit? voin sanoa h?nelle, onnettomalle miesparalle!>>
Nyyhkytt?en h?n nojasi p??n k?siins?. H?nen edess??n p?yd?ll? olevalle kirjepaperille oli kirjoitettu vapisevin k?sin vain viisi sanaa: >>Kun sin? l?yd?t t?m?n, ei...>>
>>Oh, en tied?...>> vaikeroi h?n taas, >>kaikki on kuin unenn?k??, olen kuin mielet?n!>>
H?n nousi mennen p??t??n pidellen huoneen toisessa nurkkauksessa olevan sein?peilin ??reen. Tuskaisin katsein h?n silm?ili siin? n?kyv?? kalpeata, mutta hurmaavan kaunista kuvaa. Kun on yksin rikoksineen, yksin kauhistuttavine salaisuuksineen, vet?? peili puoleensa. Syyllinen hakee siit? vastauksen odottamattomiin kysymyksiin, todistajan, ainoan, joka saa tiet?? kaiken. Jos vaimo on tekem?isill??n synti?, niin h?nen oma kauneutensa on tavallisesti h?nen uskottu rikostoverinsa.
>>H?n rakastaa sinua, h?n rakastaa sinua>>, sanoi h?n hiljaa. >>H?n odottaa sinua, h?n vie sinut satumaisen onnen syliin...>>
Mutta vaikka huulet kuiskasivatkin sanan >>onni>>, tiesi h?n kuitenkin valehtelevansa kauniille peilikuvalle. H?nest? tuntui, kuin aavistamaton onnettomuus hiipisi h?nen ymp?rill??n. Mutta py?rrytt?v? syvyys veti puoleensa; h?nen jalkansa oli jo sen reunalla, ja h?nen t?ytyi sy?ksy? sinne. P??tt?v?sti h?n poistui peilin luota kirjoitusp?yd?n ??reen. Lattialla oli t?ytetty, viel? avonainen matkalaukku. H?n oli kompastua siihen kumartuessaan sit? sulkemaan. Sitten h?n otti kirjoitusp?yd?nlaatikosta kukkaron ja pani sen palttoonsa taskuun. H?nest? tuntui, kuin joku muu kuin se, jonka h?n oli n?hnyt peilist?, olisi toimittanut n?m? koneelliset teht?v?t. H?n ei my?sk??n ollut se, joka kastoi kyn?n mustetolppoon ja lopetti alotetun kirjeen.
Kirjoittaessaan h?n tuli entiselleen; sanat pursuivat esiin h?nen syd?mens? syvyyksist?:
>>Kun sin? l?yd?t t?m?n, ei sinulla en?? ole vaimoa. Ajattele, ett? h?n on kuollut -- h?nelle ehk? olisi parempi niin. ?l? sure minua, en sit? ansaitse. Tule onnelliseksi, sin? hyv?, kylm? mies! Minua odottavat taivaan hurmat... vai helvetink? turmat! Sama se; en voi vastustaa niit?. Siksi pakenen. Sinua olisi niin helppo pett?? -- mutta kunniani, ylpeyteni sen est?v?t. Ei, suo anteeksi! Pyyhi pois n?m? sanat; minullahan ei ole en?? kunniaa eik? ylpeytt?; min? olen langennut vaimo raukka. Huuliani tosin eiv?t viel? synnilliset suudelmat ole saastuttaneet, mutta eiv?t ne ole en?? puhtaatkaan, koska ne ovat lausuneet uskottoman my?ntymyksen muukalaisen pakoehdotukseen. Hyv?sti! Ainoa lohdutukseni, ainoa puolustukseni on, ettet minua rakasta. Rakkaimpasihan sinulle j??: kirjasi. N?ihin sanoihin ei sis?lly moitetta. Kuinka uskaltaisin min?, rikoksellinen, joka polvistuneena, p?? kumarassa, viimeisen kerran puhun sinulle, viel? yhdist?? katkeria sanoja t?h?n katkeraan tekoon. Usko minua, t?m? viimeinen hetkeni hiljaisessa, kunniallisessa, rauhaisessa kodissasi tuntuu minusta kuolinhetkelt?. ?sken sulkiessani matkalaukkuni oli kuin olisin viritt?nyt murha-aseen. Ja nyt kirjoitan joukon turhia asioita t?lle paperille, vaikka aikomukseni oli vain lyhyin sanoin ilmaista poistumiseni...mutta miksi kirjoittaa enemp??? K?tesi vapisee jo rypist??kseen vihamielin t?m?n kirjeen, jonka halveksien heit?t liekkeihin. Sin? tunnet nyt vain vihaa, oikeutettua inhoa onnetonta, mielet?nt? kohtaan, joka ei en?? ole sinun omasi!
Johanna.>>
Kello oli yhdeks?n vaiheilla illalla Johanna Ballmannin lopettaessa kirjett?. Huone, jossa h?n oli, oli sisustettu porvarillisen yksinkertaisesti, ja sit? valaisi kirjoitusp?yd?ll? oleva lamppu. Takassa paloi hiipuva tuli. Vaatekaapin ovi oli auki, ja avoimet, ep?j?rjestyksess? olevat laatikot osoittivat jonkun kiireisesti niiss? penkoneen. Lattialla kirjoitusp?yd?n luona oli paperipalasia -- revittyj? kirjeit?, laskuja ynn? muuta, kuten aina matkalle l?hdett?ess?.
Johannan sulkiessa ep?toivoista kirjett??n tuli h?nen mieleens? ajatus: >>Viel? on aikaa -- viel? voin h?vitt?? t?m?n kirjeen ja j??d?...>> Mutta sitten h?nen katseensa osui huoneessa vallitsevaan sekasortoon. H?nen miehens? voisi mill? hetkell? hyv?ns? tulla kotiin, ja miten h?n selitt?isi t?m?n ep?j?rjestyksen ja oman kiihtymyksens?? Sit?paitsi oli t?m? vaatimattomasti, melkein k?yh?sti sisustettu huone kuvana proosallisesta, arkip?iv?isest? tulevaisuudesta, joka oli h?nen osansa t??ll?, kun taas tulevaisuus siell?, minne h?n aikoi paeta, kuvastui h?nen mieleens? satumaisessa komeudessa; siell? kutsuivat h?nt? romanttisen, intohimoisen el?m?n yll?tykset. Ja h?n, tuo ihana mies tulisine katseineen ja sointuisine ??nineen, mies, joka oli maansa loistavimpia, jalosukuisimpia, odotti h?nt? luottavana. >>Ei, ei, liian my?h?ist?... minun t?ytyy l?hte?!>>
H?n sulki ?kki? kirjeen ja kirjoitti p??llekirjoituksen: >>Ewald Ballmann.>> Sitten h?n painoi j??hyv?issuudelman nimen alle. Viel? kerran h?n astui peilin luo; h?nest? tuntui, kuin h?nen pit?isi ottaa j??hyv?iset my?skin t?lt? kuvalta -- sive?n vaimon kuvalta, joka viimeisen kerran katseli h?nt? peilist?. Sidottuaan tihe?n harson hattunsa ymp?ri h?n otti matkalaukun ja kiiruhti nopein askelin portaita alas.
T?m?n illan oli Ewald Ballmann, it?valtalaisen maaseutukaupungin kymnaasin professori, viett?nyt juhlaseurassa. Oli johtajan kaksikymmenviisivuotisjuhla, ja Ewaldin t?ytyi ottaa siihen osaa. Kotoa l?htiess??n h?n oli sanonut vaimolleen:
>>?l? valvo minua odotellen, Hanna. En varmaankaan voi tulla aikaisin kotiin. Olet niin kalpeakin t?n??n; sinun on paras menn? aikaisin levolle. Vaivaako sinua jokin?>>
>>Ei, ei mik??n... Pid? hauskaa!>>
>>Oh, tied?th?n, etten yleens? ole huvien ja seurael?m?n suosija!>>
>>Tied?n, sen pahempi... hyvinkin.>>
>>Miksi sanot 'sen pahempi', rakas lapsi? Enh?n est? sinua huvittelemasta mielin m??rin. Ellen seuraakaan sinua huveihin ja k?velyille, en my?sk??n koskaan ole kielt?nyt sinua ottamasta niihin osaa kummisi seurassa, vaikka itse asiassa en k?sit? mit? huvia tuollaiset v?sytt?v?t, tyhj?np?iv?iset ja meluavat ihmisjoukot voivat tarjota. Tuntuu jo pahalta, kun t?ytyy ottaa h?nnystakki, tuo pakkor?ijy ylleen. Toivoisin, ett? t?m?np?iv?inen juhla olisi ohi. Hyv?sti, Hanna!>>
Ewald Ballmann oli siihen aikaan kahdenkymmenenkahdeksan vuotias ja oli ollut kaksi vuotta naimisissa kauniin Hanna von Orfalvyn kanssa. He eiv?t sopineet toisilleen. Ewald oli saksalaisen kansakoulunopettajan poika, Hanna unkarilaisen aatelismiehen ja amerikkalaisen tanssijattaren tyt?r; Ewald oli k?yt?kselt??n yksinkertainen, ujonlainen, miltei k?mpel?, umpimielinen ja harvasanainen, -- Hanna vieh?tt?v?, vilkas ja voitonvarma; Ewald totinen, levollinen, ty?teli?s, Hanna liioiteltu, nautinnonhaluinen ja ty?h?n tottumaton. Ewaldin sielu sai tyydytyst? eksaktisista tiedoista, kuivista tutkimuksista, -- Hannan mieli taas oli t?ynn? runoja, romaaneja ja liioiteltuja onnen utukuvia. T?m? avioliitto oli t?ydellinen erehdys. Yhteist? molemmille oli heid?n nuoruutensa, kauneutensa ja kykyns? rakastaa; molemmilla oli rikkaat luonnonlahjat, mutta erilainen kasvatus ja erilaiset olosuhteet olivat antaneet heid?n ymm?rrykselleen ja tunteilleen aivan eri suunnan, niin etteiv?t heid?n sielunsa koskaan voineet sulautua toisiinsa, joten he koko t?m?n kaksivuotisen avioliittonsa aikana olivat alati tunteneet jonkin heit? eroittavan.
Hanna oli kielt?m?tt? saanut huonon kasvatuksen. H?nen is?ns?, entinen upporikas, kevytmielinen magyari, kuoli rappiolle joutuneena pelaajana, tytt?ren ollessa kymmenen vuoden vanha. H?nen ?itins?, ennen niin jumaloitu tanssijatar, joka aina oli el?nyt ylellisyydess? ja jonka nyt t?ytyi tulla toimeen pienell? el?kkeell?, ei voinut tyyty? niukkoihin oloihinsa, vaan eli siin? toivossa, ett? tytt?rens?, joka her?tti huomiota kauneudellaan, hankkisi loistavalla naimisella takaisin entiset ihanat p?iv?t. N?ist? tulevaisuuden tuumistaan h?n puheli aina lapsensa kanssa; tuntim??ri? h?n saattoi Hannalle selvitell?, miten he j?rjest?isiv?t el?m?ns? tultuaan j?lleen rikkaiksi ja onnellisiksi, kuten olivat olleet is?n el?ess?. Heid?n mieliss??n v?ikkyi huikaisevan komeita satulinnoja; he suunnittelivat pukuja, joita Hannan oli k?ytett?v? ulkomaisissa hoveissa esittelytilaisuuksissa; he kuvailivat lakeijain arki- ja juhlapukuja, erilaatuisia vaunuja, joita oli k?ytett?v? maalla tai ajeluilla Praternilla, aarrelippaassa olevia timanttidiademeja ja mustahelmisi? kaulakoruja; suurenmoiset tanssiaiset, ihanat p?iv?lliset, hurmaavat mets?stysretket, huvittavat kylpymatkat, kaikki, kaikki kuvailtiin mit? yksityiskohtaisimmin ja niin usein, ett? Hanna v?hitellen alkoi pit?? luonnollisena kehittymist??n loistavaksi kuuluisuudeksi. T?t? tuki viel? h?nen aikaisin esiintyv? kauneutensa, joka hankki h?nelle mielistelyj? ja rakkaudentunnustuksia jo kolmentoista vuoden i?ss?. Mutta ?iti vartioi ankarasti tyt?rt??n; h?n ei laskenut Hannaa koskaan silmist??n ja opetti h?nelle aina hyvien tapojen noudattamista ja naisellista ylpeytt?. Minnie Orfalvyn mielest? Hanna oli enkeli, satuprinsessa. H?nen siveyteens? ja kunniaansa ei koskaan saanut tulla tahraa; h?nen tuli saavuttaa rikkautta ja onnea, mutta ainoastaan avioliiton portin kautta, ainoastaan arvossapidettyn? ja kunnioitettuna vallasnaisena.
Hannalla oli loistavat luonnonlahjat ja ainainen halu oppia ja lukea. Pianonsoittajana h?n oli jo kaksitoistavuotiaana pieni taiteilija ja saavutti er??ss? hyv?ntekev?isyyskonsertissa myrskyis?? suosiota. T?m? yllytti melkoisesti h?nen turhamaisuuttaan; h?n astui esiin ja kumarsi yleis?lle voitonhymy huulillaan, sulkien katseeseensa koko salin, kuten konsanaan suosionosoituksiin tottunut primadonna. T?st? hetkest? l?htien h?n katsoi olevansa oikeutettu aina saamaan osakseen huomiota. H?n oli tottunut siihen, ett? ihmiset kadulla k??ntyiv?t katsomaan h?nt?. H?nen kauneutensa olikin h?mm?stytt?v?. ?idilt??n h?n oli perinyt hienon hipi?n ja paksun, vaalean tukan, joka oli tuuhea ja kihara eik?, kuten vaalea verisill? yleens?, pehme? ja sile?. Tummat, tuliset silm?ns?, jalon profiilin ja komean vartalonsa h?n oli perinyt is?lt??n.
Paitsi soitannollisia lahjoja oli Hannalla erinomainen kieltenoppimis-taipumus. Lukuunottamatta englanninkielt?, jonka h?n oppi ?idilt??n ja jota h?n osasi yht? varmasti kuin saksan- ja unkarinkielt?, h?n tunsi my?skin ranskankielen kaikkine hienouksineen. H?n luki suunnattoman paljon romaaneja. Kuusitoistavuotiaana h?n oli lukenut kaikki kaupunkinsa lainakirjastossa olevat ranskalaiset romaanit; sit?paitsi h?n kaikeksi onneksi tutki my?skin englantilaista kaunokirjallisuutta sek? joitakin saksalaisten kirjailijain teoksia. Hanna rakasti runoutta, runoilipa joskus itsekin. H?nell? ei ollut tapana seurustella samanik?isten lasten kanssa, h?n ei ollut koskaan pit?nyt nukeista ja h?n luki itsens? edell?mainitun konsertin j?lkeen aikaihmisiin. H?nest? oli romaaneja lukiessaan hauskaa laskea, montako vuotta h?nelt? puuttui, ennenkuin tuli yhdeks?ntoista- tai kaksikymmenvuotiaaksi, romaanien sankarittarien ik??n.
Er?s vanha kaunosielu, el?kett? nauttiva rautatievirkailija, joka oli Hannan ?idin yst?v?, tutustutti h?net kirjallisuuteen ja tieteisiin. H?n ihmetteli alituiseen Hannan nopeata k?sityskyky?, h?nen hyv?? muistiansa, h?nen sattuvia huomautuksiaan, ja niin tuotti jokap?iv?inen opiskelu sek? opettajalle ett? oppilaalle todellista huvia. Lukusuunnitelmassa oli seuraavat aineet: historia, maantiede, fysiikka, kansantarusto, estetiikka, saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset klassikot. Hanna opiskeli suurella ihastuksella. Se oli h?nen henkisen puolensa koristelua. Yht? mielell??n kuin h?n kietoi valkean kaulansa ymp?rille helminauhan tai kiinnitti vaaleihin kiharoihinsa ruiskukkia, h?n my?s rikastutti henkist? el?m??ns? oppineisuuden jalokivill?, kultaisilla tiedoilla, runouden helmill?. H?nen mieleens? ei juolahtanutkaan, ett? saattoi harjoittaa opintoja niiden itsens? vuoksi, ja siksi h?n ei juonut tiedonmaljaa pohjaan. H?n ei ollut koskaan tuntenut sit? valoa, joka heijastuu tieteest? ja jonka s?teet valaisevat maailmankatsomusta. Liikaa olisikin vaatia, ett? puolikasvuiset tyt?t katselisivat maailmaa pit?en kokonaisuutta silm?ll?. Hannan kuten niin monen muunkin maailma oli se piiri, jossa h?n itse ja h?nen tulevat kohtalonsa olivat keskipisteen?. H?n oli varma siit?, ett? jokin erikoinen kohtalo odotti h?nt?. H?n tunsi olevansa poikkeusolento, sill? minne h?n tuli, siell? ihmiset tuijottivat h?neen kuin ihmeeseen. Hanna oli herkk?luontoinen ja l?mminsyd?minen. H?n ei saattanut n?hd? kenenk??n k?rsiv?n ja olisi ollut valmis mit? suurimpaan uhraukseen, tuottaakseen muille onnea. H?n ajatteli ajoittain voivansa, vaikka olikin luotu loisteliaaseen el?m??n -- vaihtaa kohtalonsa >>tupaan ja syd?meen>> ja kulkea k?yh?n, rakastetun miehen rinnalla el?m?ns? loppuun. Siin?h?n olisi ollut jotain sankarillistakin.
Rakkaus... miten salaper?iselt? ja ihanalta tuo sana kaikuikaan h?nen korvissaan -- se mahtoi olla el?m?n kruunu. Mink? n?k?inen lieneek??n se prinssi tai m?kkil?inen, joka on tekev? h?net onnelliseksi? N?in h?n uneksi usein hiljaisuudessa. ?idilleen h?n ei uskaltanut sellaisista asioista puhua; ?idist? kaikki rakkaushaaveilut olivat mielett?mi?.
Kenraalitar Orfalvyn huoneistoon kokoontui mainittuina keskiviikko-iltoina klo 8:n tienoissa suuri joukko vanhoja herroja univormuissaan ja vanhoja naisia mustissa silkkileningeiss?, tytt?ret valkeissa musliinipuvuissa ja heid?n ilokseen joitakuita nuoria luutnantteja ja h?nnystakkiin puettuja tohtoreja. Vanhempaa herrasv?ke? varten oli varattu pelip?yti?, nuoret huvittelivat itse??n leikeill?. Klo 10 siirryttiin ruokasaliin, jossa paitsi teet? ja olutta tarjottiin yksi l?mminruoka sek? koko joukko leikkeleit? ja leivoksia. Illallisen j?lkeen oli mieliala vilkkaampi; vanhat jatkoivat peli??n, nuoret soittelivat tai tanssivat hiukan, jos joku osasi soittaa tanssimusiikkia. Klo 1 l?hdettiin pois. Salissa alotettu lepertely ja mielistely jatkui eteisess?, ja ilta p??ttyi puoli tuntia kest?v??n p??llysvaatteiden puentaan, liinojen solmimiseen ja yst?v?lliseen hyv?stelyyn, joka >>tuhatkertaisesi>> kiiteltyyn em?nt??n j?tti mielt?l?mmitt?v?n voitontunteen.
Hanna oli n?iden keskiviikkojen koristus. H?nen ?itins? salli h?nen kuitenkin ainoastaan kolme tai nelj? kertaa talven kuluessa menn? kummit?ti Dorin iltakutsuihin, sill? rouva Minnie Orfalvy oli mustasukkainen ?iti eik? itse koskaan ottanut osaa seurael?m??n. Pikkukaupungin seurapiirin kylm?kiskoinen k?yt?s entist? tanssijatarta ja nykyist? k?yhtynytt? aatelisnaista kohtaan sai h?net katkeroituneena vet?ytym??n kokonaan syrj??n ja kaipauksella odottamaan voiton ja koston hetke?, jolloin h?nen tytt?rens? joutuisi loistavaan avioliittoon. -- T?m?n ei muuten ollut tarkoitus tapahtua vihatussa pikkukaupungissa. H?nen aikomuksensa oli vied? tytt?rens? suureen maailmaan, Baden-Badeniin ja Nizzaan; siell? ei ollut puutetta englantilaisista lordeista, ven?l?isist? ruhtinaista, amerikkalaisista miljon??reist?. T?t? tarkoitusta varten h?n vuosittain s??sti puolet tuloistaan, mink? summan h?n laski riitt?v?n t?t? sotaretke? varten Hannan t?ytt?ess? kahdeksantoista vuotta. Sentakia h?n ei mielell??n antanut tytt?rens? k?yd? noissa v?h?p?t?isiss? keskiviikko-illoissa, joissa voisi sattua, ett? k?yh?t luutnantit tai poroporvarilliset tohtorit viekoittelisivat Hannan oikealta tielt?. Mutta ei my?sk??n sopinut syrj?ytt?? kummit?ti?, joka oli kenraalitar, ja sent?hden Hanna sai kunnioittaa muutamia iltoja l?sn?olollaan. Hannaa itse? ne suuresti huvittivat. T?m? maailma oli tosin paljon alhaisempi sit?, johon h?n oli tutustunut kirjoissaan ja johon h?n luuli kuuluvansa, mutta voitontunne on aina suloinen. H?n oli aina nuorin ja kaunein siell? olevista neitosista. >>Mit? -- vasta kolmen toista -- nelj?ntoista -- se ei ole mahdollista! H?nh?n on t?ydellinen kaunotar, niin varma k?yt?ksess??n, niin viisas!>> T?m? h?nt? miellytti. H?nen pianonsoittonsa tuotti h?nelle lukemattomia ylistelyj?. Seuraleikeiss? h?n osoitti nopeaa k?sityst?, monipuolisia tietojaan. Tanssissa h?n oli aina ensim?inen. Illallista sy?t?ess? kosi h?nt? tavallisesti joku oluen kiihottama nuori tohtori, ja eteisess?, miss? noutamaan tullut kamarineitsyt h?nt? odotti, kilpailivat luutnantit kunniasta saada auttaa palttoota h?nen ylleen. Pelkki? hyvi? takeita tulevista Nizzan voitoista.
Mutta se tuuma -- kuten niin monet muut pitki? aikoja haudotut -- ei toteutunutkaan. Hannan ollessa kuusitoistavuotias kuoli rouva Minnie Orfalvy ankaraan keuhkokuumeeseen. Tytt?ren suru oli suuri, miltei toivoton. H?n oli kaikesta syd?mest??n rakastanut ?iti??n, josta ei ollut koskaan ollut erossa ja joka puolestaan oli el?nyt yksinomaan ainoata lastansa varten, -- ja h?nen syd?mens? pystyi todellakin l?mpim??n kiintymykseen. Hanna oli murtunut, tulevaisuuden voittoja ja nautintoja h?n ei en?? ajatellut, sill? ainoastaan ?itins? takia h?n olisi tahtonut voittaa rikkautta ja kunniaa... Miten h?nell? voisi en?? olla hauskaa, kun h?nen rakas ?itiraukkansa oli poissa!
Dori t?ti otti orvon tyt?n luokseen. S??styneen p??oman, joka oli aiottu suurta matkaa varten, h?n otti huostaansa; se oli k?ytett?v? Hannan my?t?j?isiksi, sill? h?n toivoi voivansa pian naittaa h?net. Kummit?ti ei ollut koskaan saanut kuulla heid?n korkealentoisista tuumistaan, eik? Hanna niist? mit??n puhunut; h?n eli vain surussaan.
Vuoden kuluttua muuttui alkuaan katkera suru hiljaiseksi haikeudeksi. Nuoruus vaati osansa, ja Hannan katse suuntautui j?lleen, vaikka synkk?mielisesti, niin kuitenkin toivorikkaasti tulevaisuuteen eik? viipynyt yksinomaan menneiss? murheissa.
N?ihin aikoihin -- oltiin kes?kuussa -- Dori t?ti muutti maalle. Joka vuosi h?n vuokrasi l?heisest? luonnonihanalla paikalla sijaitsevasta kyl?st? pienen, siev?n huvilan, jota ymp?r?i suuri hedelm?puutarha. Huvilan vieress? oli talonpoikaistalo, josta levisi voimakas navetanhaju. Siell? oli liikett? aikaisesta aamusta alkaen; sielt? kuului iloista puhelua, kukon kiekumista ja koiran haukuntaa. T?m? maalaisymp?rist? oli vallan uutta Hannalle. T??ll? h?n her?si kuin uuteen eloon. Metsien tuoksu virkisti h?nen mielt?ns?, ja syd?n alkoi sykki? oudosta rakkaudenkaipuusta. Miten tyhj?lt? tuntuikaan salonkien, teatterien ja ajoneuvojen komeus t?llaisen ihanuuden rinnalla! Mit? merkityst? oli pompadourin-tyylisell? kammiolla, kun sai t??ll? istua puupenkill? putoilevien kirsikankukkien alla -- mit? merkityst? konserttimusiikilla, kun puron lorina, lehtien suhina, lintujen lemmens?velet, raikas kes?tuulahdus sai mielen v?r?j?m??n luonnonmusiikkia? Kaiken tulevan loiston h?n tahtoi ilomielin uhrata? -- niin h?nest? nyt tuntui -- saadakseen t?llaisessa ymp?rist?ss? el?? rakastetun miehen kanssa, joka olisi onnellinen h?nen rinnallaan. H?n ei ajatellut, ett? tuleva loisto oli oikeastaan vain saippuakupla, jota tuskin saattoi tarjota uhriksi. H?nest? tuntui tekonsa aina kuninkaalliselta alentuvaisuudelta, milloin h?n ajatuksissaan suostui tyytym??n yksinkertaiseen el?m??n.
N?ihin aikoihin Ewald Ballmann vietti kuusiviikkoisen lomansa samassa kyl?ss?. H?n oli niin rasittunut liiallisesta ty?st?, ett? l??k?ri voimien palauttamiseksi m??r?si h?net maalle lep??m??n. Nuoren professorin tulot eiv?t riitt?neet kylpymatkaan tai vuoristossa oleskeluun, ja siksi h?n vuokrasi pienen huoneen l?himm?st? kyl?st?, jatkaen siell? kaikessa hiljaisuudessa kasvitieteellisi? tutkimuksiaan. H?n ei ollut maailmanmies eik? mik??n romanttinen haaveilija, h?nt? eiv?t juorut ja maalaiset rakkausseikkailut vieh?tt?neet, ja kuitenkin tuli h?nest? Hannan romaanin sankari.
T?h?n saakka Ewald ei koskaan ollut uskaltanut liitty? naisseuraan. H?nen syd?mens? oli yht? neitseellisen puhdas kuin naapurinsakin, ehk? puhtaampikin, sill? h?n ei koskaan ollut antautunut rakkaushaaveiluun. Sit? valtavammin vaikutti Hannan kauneus h?neen. Tuskin kahta viikkoa sen j?lkeen, kun h?n ensi kerran n?ki tyt?n, h?n kirjoitti jo kenraalittarelle kirjeen pyyt?en neiti Orfalvya omakseen. H?n oli saanut kuulla valittunsa olevan k?yh?n, orvon tyt?n, joka ei kuulunut korkeimpaan seurapiiriin, ja siksi h?nen mieleens? ei juolahtanutkaan, ettei h?nen naimatarjouksensa -- hyvinvoivan professorin, jolla oli edellytykset kerran p??st? yliopiston rehtoriksi, -- tyydytt?isi molempia naisia.
Hanna oli puolestaan jo aikoja sitten huomannut professorin ja h?nen ihailevat katseensa. Hannakin haaveili h?nest?. Kalpea, kasveja ker??v? oppinut -- mik? mielt?kiinnitt?v? olento! Sit?paitsi t?m? mies riutui toivottomassa rakkaudessaan h?neen... sen Hanna tiesi varsin hyvin. Professori hiipi tuntikausia heid?n asuntonsa ymp?rill? saadakseen n?hd? h?net ja lensi tulipunaiseksi huomatessaan h?nen tulevan.
>>Mutta miksi h?nen rakkautensa pit?isi olla toivoton?>> ajatteli Hanna jalomielisen?. >>Jos rakastaisin, rakastaisin elinik?ni.>> >>Jos min? rakastaisin h?nt?, miten antautuisinkaan syd?meni valitulle, olipa h?nell? sitten miten vaatimaton yhteiskunnallinen asema tahansa!... Rakastankohan min? h?nt??... Miksi syd?meni tykytt?? niin kovasti, n?hdess?ni h?net kaukaa?... Miksi h?nen kuvansa seuraa minua iltaisin unien maailmaan? Miksi se aamuisin v?ikkyy edess?ni? Onko se rakkautta?... Rakastanko todellakin?... Onko t?m? kohtaloni?...>>
T?llaisiin ajatuksiin vaipuneena Hanna istui er??n? aamuna lempipaikallaan kirsikkapuun juurella. Kummit?din ??ni her?tti h?net ?kki?.
>>Hanna, tule huoneeseeni; tahdon puhua kanssasi.>>
Hanna kiiruhti kenraalittaren j?ljess? sis??n. H?n astui matalaan, kodikkaaseen tupaan, joka oli kenraalittaren asuinhuoneena. Valkeita seini? vasten erottuivat kaupungista tuodut huonekalut, kirjavat uutimet, komea ompelup?yt? ja messinkinen papukaijan h?kki.
>>T?ss? olen, Dori t?ti. Mist? tahdot puhua kanssani?>>
Vanha rouva asettui tavalliselle paikalleen ikkunan luona olevan ompelup?yd?n ??reen; mutta t?ll? kertaa h?n ei ottanut esille tavanmukaista reik?ompelustaan tai virkkuutaan, vaan k??ri auki kirjeen. H?nell? oli samalla kummallisen juhlallinen ilme. Hannan syd?nt? kouristi; h?n aavisti jotain erikoista tapahtuneen.
Hanna k?vi k?rsim?tt?m?ksi.
Add to tbrJar First Page Next Page