Read Ebook: Hanna by Suttner Bertha Von Hertta S Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1644 lines and 43369 words, and 33 pages

Hanna k?vi k?rsim?tt?m?ksi.

>>Onko tuo kirje paroni Schimmererilt? vai ehk? h?nen kolmikerroksisen talonsa porttivahdilta?>> kysyi h?n.

>>Hanna, sinulla on jo jonkun aikaa ollut hyvin nen?k?s k?yt?s. Anna minun puhua. T?m? kirje on naimatarjous, mutta se ei valitettavasti ole paronin.>>

Hanna tunsi kalpenevansa, mutta syyn? siihen oli suloinen kauhun tunne. Nuoren tyt?n el?m?n t?rkeimm?t tapaukset ovat juuri naimatarjoukset.

>>Kenen, Dori kummi... kenen? N?yt? minulle kirje!>> h?n huudahti.

>>Anna minun ensin puhua loppuun. Sit?paitsi tied?t varsin hyvin, kenelt? se on. Etk? luule minun n?hneen h?nen kulkevan t?st? ohi joka p?iv?... ja huomanneen, miten sin? aina p?lyilet h?nen j?lkeens? ikkunassa?... Mutta kuten n?et, olet antanut h?nelle liiaksi toivomisen aihetta. Nyt t?ytyy meid?n antaa miesparalle rukkaset ja siten hankimme itsellemme vihollisia.>>

>>Ja miksi rukkaset?>>

>>Miksi? T?m? ei ole sinulle mik??n sopiva naimiskauppa, Hanna. Ei suinkaan sinun, joka tuskin olet t?ysi-ik?inen, sovi my?nty? ensim?iseen tarjoukseen? Koulunopettaja! Ja neiti von Orfalvy, viel? niin kaunis ja etev? kuin sin?! Sin? et tosin kuulu kermaan... tied?n hyvin, ettet voi joutua kaikkein hienoimpiin naimisiin...>>

>>Ja miksi en! ?iti sanoi aina, ett? minusta on tuleva kreivit?r tai miljoonain omistaja...>>

>>?iti parkasi oli liian haaveileva...>>

>>Mutta avioliiton ei pid? perustua maallisiin etuihin, Dori kummi... seh?n on syd?men asia. Min? antaisin aina k?teni miehelle, jota rakastan, olkoon h?n sitten jalosukuinen tai porvari, kerj?l?inen tai pohatta.>>

>>Nyt haaveilet vain. Onneksi on sinulla viisas, k?yt?nn?llinen kummit?ti, joka ei anna sinun heitt?yty? kenelle tahansa.>>

>>Anna minun lukea kirje! Anna minulle se!>>

>>En, tekisin sinut viel? haaveellisemmaksi>>, vastasi rouva von Orfalvy katkeroituneena ja pisti kirjeen taskuun.

Ovi avautui.

>>Tahtoisiko kenraalitar antaa tarpeet taikinaa varten? Se tarvitsee pitk?n ajan noustakseen.>>

>>Tulen heti.>> Kenraalitar otti avainkimpun p?yt?laatikosta. >>Siis, Hanna kultaseni, pois tuhmat haaveet.>>

N?in sanoen h?n l?hti huoneesta seuratakseen keitt?j?t?rt? ruokakammioon.

Hanna oli tuskin j??nyt yksin, kun jo suli kyyneliin. Nyt h?n vasta selv?sti tunsi rakastavansa nuorta tiedemiest?. Ja t?m?... t?m? oli pyyt?nyt h?nt? vaimokseen; varmaankin riippui h?nen el?m?ns? vastauksesta... ja kummit?ti aikoi musertaa h?nen syd?mens? rukkasilla. Ei, tapahtukoon mit? hyv?ns?, h?n vastaa my?ntyv?sti.

Jos kenraalitar olisi t?lle nuorelle tyt?lle n?ytt?nyt Ballmannin kirjeen, jossa t?m? kylmin, liian varmoin sanoin pyysi neiti von Orfalvyn k?tt?, jos h?n viel? k?yt?nn?llisist? syist? olisi kehottanut suostumaan tarjoukseen ja lis?nnyt: >>Sin? et ole rikas, sin? et kuulu 'kermaan', herra Ballmann on kyllin hyv? sinulle ja h?n pit?? sinusta huolta>>, niin olisi Hanna varmaan ruvennut luulemaan olevansa luotu komeampaa tarjousta varten. Koko avioliitto ja kuiva kosinta olisivat tuntuneet h?nest? kovin arkip?iv?isilt?, ja h?n olisi varmaankin vastannut >>ei>>. Mutta Dori t?ti ei n?ytt?nyt h?nelle kirjett?, >>jottei tekisi h?nt? viel?kin haaveellisemmaksi>>; siin? oli siis runollinen rakkaudentunnustus, ja h?nest? tuntui, kuin nuori mies olisi joutuva kurjien >>k?yt?nn?llisten>> syiden takia onnettomuuteen. H?n ei voisi el?? ilman Hannaa; h?n tiesi varmaankin, miten paljon korkeammalla h?nt? Hanna oli, mutta rakkaus uskaltaa kaiken ja h?n piti Hannaa sellaisena ihanteena, ett? luuli h?nen uhraavan maalliset edut, lahjoittaakseen h?nelle syd?mens?.

>>H?n ei saa petty?!>> huudahti Hanna jatkoksi omille ajatuksilleen.

Samassa joku koputti oveen. Hanna hyp?hti pystyyn, pyyhki nopeasti silm?ns? ja sanoi hiljaa:

>>Sis??n!>>

Ovi avautui, ja kynnykselle ilmaantui Ewald Ballmann. Nuoren tyt?n syd?n sykki kiivaasti; h?n ei ollut milloinkaan tuntenut itse??n niin kiihtyneeksi. Nuori mieskin oli n?ht?v?sti liikutettu; h?n oli luullut saavansa n?hd? kenraalittaren ja seisoikin rakastettunsa edess?...

H?n rakastikin ensi kertaa el?m?ss??n, ja t?m? kaunis tytt? sai h?net vapisemaan. Mit?p? h?n olisikaan antanut, jos kihlausmuodollisuudet olisivat ohi, jos t?m? vieras neitonen, jota h?n rakasti, jo olisi h?nen vaimonsa! Rakkaudesta ja avioliitosta h?n ei tiennyt muuta kuin ett? ne olivat v?ltt?m?tt?mi? tapahtumia ihmisel?m?ss?; ja kun naisellinen sulous ensi kerran teki h?neen valtavan vaikutuksen, arveli h?n hetken tulleen ja rohkaisten mielens? teki mahdollisimman pian avioliittotarjouksensa.

Nyt h?n seisoi kynnyksell? kalpeana ja ahdistetuin mielin. Yht? kalpeana ja tuskaisena oli Hanna ikkunakomerossa nojaten ompelup?yt??n.

Ballmann puhui ensin.

>>Suokaa anteeksi, neiti; luulin rouva von Orfalvyn olevan t??ll?.>>

H?nen ??nens?, jonka Hanna nyt kuuli ensim?isen kerran, oli matala ja kaunissointuinen ja se sai Hannan v?risem??n. Miten ihanalta kuuluisikaan t?m?n ??nen kiihke? >>min? rakastan>>...

>>Dori kummi tulee kohta>>, vastasi h?n tuskin kuuluvasti.

>>Te sallitte siis?>> sanoi h?n ja astui sis??n sulkien oven.

Hanna seisoi aivan hiljaa. Lyhyt vaitiolo.

>>Neiti Hanna, olen t?n??n kirjoittanut kummit?dillenne ja... olen tullut kuulemaan vastausta.>>

>>Mit? riippuu vastauksesta?>> kysyi Hanna ja odotti h?nen vastaavan: >>El?m?ni>>.

Ballmann vastasi siihen suuntaan:

>>Tulevaisuuteni.>>

Uusi vaitiolo. Nuorten syd?met sykkiv?t yh? kiivaammin.

>>Tunnetteko kirjeeni sis?llyksen?>> kysyi Ballmann sitten, astuen askeleen eteenp?in.

>>Tunnen, kyll? tunnen.>>

Ewald l?hestyi yh?.

>>Silloinhan voin kuulla vastauksen heti teilt? itselt?nne, Hanna... Onko se kielt?v?? Onko se my?nt?v??>>

Hetki oli ratkaiseva. Hanna ymm?rsi kahden ihmisen tulevaisuuden riippuvan h?nen huultensa liikkeest?... H?n sulki silm?ns? kuin suinp?in veteen sy?ksyv? ja sanoi:

>>Vastaus on my?nt?v?.>>

Hanna luuli onnellisen kosijan huudahtavan riemusta, sy?ksyv?n h?nen jalkainsa juureen tai sulkevan h?net tuliseen syleilyyn, mutta mit??n sellaista ei tapahtunut. Ewald tarttui hiljaa h?nen k?teens?, suuteli sit? ja lausui syd?mellisesti:

>>Kiitos, neiti Hanna! Koetan tehd? teid?t onnelliseksi.>>

Dori kummi antoi pian suostumuksensa. Kuultuaan nuoren tyt?n jo antaneen my?nt?v?n vastauksen ei h?n tahtonut joutua puretun kihlauksen her?tt?m?n huomion alaiseksi, vaan tuli siihen lopputulokseen, ettei Hanna ollut h?nest? riippuvainen, vaan oli oikeutettu antamaan k?tens? kenelle tahtoi ja ett? h?nell? oli edellytyksi? tulla onnelliseksi seuratessaan syd?mens? ??nt?, ehk? onnellisemmaksi kuin paroni Schimmererin kolmikerroksisessa talossa.

Ewald Ballmann kuului olevan erinomaisen >>mallikelpoinen>> mies, mink? lis?ksi h?nell? oli paitsi professorinpalkkaansa my?skin pienen omaisuuden useaan sataan guldeniin nousevat korot k?ytett?v?n??n. Sit?paitsi tuli h?n perim??n rikkaan sed?n. T?m? avioliitto oli k?yh?lle, orvolle tyt?lle k?yt?nn?lliselt?kin kannalta katsoen edullinen. Kaiken miettimisen j?lkeen kenraalitar katsoi parhaimmaksi liikutettuna sanoa:

>>Koska te niin v?ltt?m?tt? tahdotte toisenne, t?ytynee minun antaa siunaukseni, lapset.>>

Hannasta kaikki oli aivan toisenlaista, kuin mit? h?n oli ajatellut. Kihlausaika ei vastannut h?nen toiveitaan. Ewaldin onni tuntui h?nest? liian rauhalliselta; oli kuin Ewald ei ensink??n olisi osannut panna arvoa h?nen suostumuksensa osoittamaan uhrautuvaan jalomielisyyteen. H?n oli rakkauden alttarille uhrannut tulevaisuuden h?nelle syliss??n kantamat kruunut, jalokivet ja helmet, ja Ewaldista se oli luonnollisin seikka maailmassa. H?nell? ei ollut aavistustakaan n?ist? uhratuista haavetimanteista.

Ewald puhui kenraalittaren kanssa heid?n tulevan pienen asuntonsa sisustamisesta. Kolme huonetta ja keitti?. Suuri, valoisa keitti?. Makuuhuoneessa p?hkin?puiset huonekalut, salissa mahonkiset. H?nen kirjoitusp?yt?ns?, kirjakaappinsa ja Hannan ompelup?yt? olisivat salissa. Kolmannessa huoneessa olisi kaappeja ja laatikoita ja sit? voitaisiin ehk? my?hemmin k?ytt?? lastenkamarina. Palvelustytt? voisi asua keitti?ss?.

T?llaiset keskustelut saattoivat Hannan alakuloiseksi. Jos Ewald olisi sanonut t?m?n olevan vallan liian huonoa h?nen kuninkaalliselle morsiamelleen, jos h?n olisi kauhistunut sellaista kotia ajatellessaan, olisi Hanna ilomielin huudahtanut olevansa valmis seuraamaan syd?mens? valitsemaa miest? vaikka vuorenluolaan ja urheasti k?rsim??n punaista huonekalukangasta; mutta kauheinta oli, ett? Ewald esitti n?m? p?yristytt?v?t asiat joinakin hauskoina ja miellytt?vin?. Koko h?nen k?yt?ksens? oli samalla kylm? ja j?ykk?; ei h?n koskaan p??st?nyt tunteitansa vallalle; h?n puheli mit? joutavimmista asioista; opinnoistaan, oppilaistaan, lapsuudestaan, tulevaisuuden tuumistaan. Ellei h?n niin usein olisi ihaillen ja hell?sti katsonut morsiameensa, ei olisi ensink??n voinut luulla h?nt? rakastuneeksi. Hannan alottamat keskustelut lempikirjailijoistaan, ulkomaisesta kirjallisuudesta, h?n katkaisi vakuuttaen, ettei ollut koskaan lukenut romaaneja tai sentapaisia teoksia eik? koskaan aikonut tuhlata aikaansa semmoisiin; sellaiset mielikuvat eiv?t ensink??n vieh?tt?neet h?nt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet