Read Ebook: Veera Vorontzoff by Kovalevskaia S V Sofia Vasilevna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 475 lines and 30346 words, and 10 pages

Release date: October 4, 2023

Original publication: Tampere: Isak Julinin Kustannusliike, 1913

Credits: Tuula Temonen

VEERA VORONTZOFF

Kertomus ven?l?isest? el?m?st?

Kirj.

SONJA KOVALEVSKY

Suomennos

Tampereella Isak Julinin kustannusliike ja kirjapaino, 1913.

Sonja Kovalevsky.

Siit? on nyt kulunut 20 vuotta, kun painosta ilmestyi kokoelma kertomuksia, joka "kului koko silloisen polven k?siss?", sill? se maailma, joka niiss? lukijalle avautui, oli h?mm?stytt?v?n uusi ja kovin ihmeellinen.

Lapsuutensa p?iv?t h?n oli viett?nyt maaseudun hiljaisuudessa l?nsi-Ven?j?ll?, miss? h?nen is?ll??n, kenraali Krukovskylla, oli maakartano, jossa englantilaiset ja ranskalaiset kotiopettajattaret vuoron per??n olivat h?nt? muovailleet. Uusista, maailmaa mullistavista liikkeist? ei siell? tiedetty mit??n, mutta eip? aikaakaan niin p??siv?t ne uudet aatteet, jotka siihen aikaan innostuttivat Ven?j?n nuorisoa Sonjankin kotiin, tarttuivat h?neen ja h?nen vanhempaan sisareensa ja synnyttiv?t ??rett?mi? yhteent?rm?yksi? vanhempien kanssa. Miltei v?kisin, vain muodollisen avioliiton nojalla, p??si Sonja matkustamaan Heidelbergin yliopistoon, miss? h?nen suuret matemaattiset taipumuksensa her?ttiv?t yleist? huomiota. H?n edistyi nopeasti opin teill?, suoritti loistavia opinn?ytteit?, sai palkintoja matemaattisista teoksistaan ja kutsuttiin lopulta opettajaksi Tukholman korkeakouluun, ollen ensim?inen naisprofessori Europassa.

Kaiken t?m?n jo tiet?? vanhempi polvi, mutta otappa puheeksi Sonja Kovalevsky nuorempien kanssa, niin huomaat, ett? moni ei edes ole kuullut h?nen nime??nk??n mainittavan. Se on kuitenkin vahinko, sill? h?n oli siksi intressantti, rikas ja monipuolinen henkil?.

Veera Vorontzoff

Min? tulin h?nen tuttavakseen vuonna 1876. Olin aivan ?skett?in saapunut Pietariin lopetettuani opintoni er??ss? saksalaisessa yliopistossa. Muutamana kauniina p?iv?n? istuin min? kirjoitusp?yt?ni ??ress?, kun ovelle koputettiin ja muutaman silm?nr?p?yksen per?st? astui pitk?, hoikka naishenkil? huoneeseeni. H?n oli puettu hyvin yksinkertaiseen vaippaan ja h?nell? oli p??ss? suuri musta villahuivi, jommoisia alempis??tyisten naisten Ven?j?ll? on tapana k?ytt?? talvisaikaan, ja joka niin t?ydellisesti peitti h?nen kasvonsa, etten min? ensim?isess? silm?nr?p?yksess? n?hnyt niist? muuta kuin pienen, pakkasesta keve?sti punottavan nen?nipukan. Mutta kun huivi oli poistettu, huomasin min? jossain m??rin kummastuneena, ett? h?n oli aivan nuori ja tavattoman kaunis. Hoikka vartalo, himme?n valkoinen iho, keve? ja l?mmin punerrus poskilla, t?ysin muodostunut kasvojen soikeus -- kaikki h?ness? johdatti mieleen taiteilijan ihanne kuvan. Mutta se mik? enimmin kiinnitti minun huomiotani, olivat h?nen ylimyksellisesti hienot k?tens? kapeine kynsineen, ja h?nen suuret tummansiniset silm?ns?, joita mustat ripset varjostivat. Huolimatta h?nen ??rimm?isen yksinkertaisesta puvustaan oli mahdoton pit?? h?nt? muuna kuin "barishnjana" :

"Min? olen Veera Vorontzoff", sanoi h?n. "Ehk? olette kuullut nimeni ennen?"

Todellakaan ei nimi ollut minulle tuntematon, ja kun min? kuulin, kuka h?n oli, ei minua en?? kummastuttanut h?nen ulkon?k?ns?, sill? Vorontzoffien suku Ven?j?ll? on tunnettu tavattomasta kauneudestaan.

Minun ja Veeran vanhemmat olivat ennen vanhaan olleet l?heisi? seurusteluyst?vi?, mutta sittemmin oli el?m? erottanut heid?t -- he olivat muuttaneet kumpikin eri osiinsa Ven?j?? ja kadottaneet toisensa n?kyvist??n. Min? muistin kuitenkin lapsena kuulleeni is?ni usein ihastuksella puhuvan "kauniista rouva Vorontzoffista", Veeran ?idist?. Mit? Veeraan itseens? tulee, oli h?n noin saman ik?inen kuin min?, ja me olimme leikkineet yhdess? pienin? tytt?in?, mutta sittemmin en ollut en?? h?nest? kuullut puhuttavan.

Min? vakuutin kuitenkin, ett? minua ilahdutti n?hd? h?net, ja kysyin h?nen asiaansa, sill? h?nen k?yt?ksess??n oli jotakin, joka selv?sti sanoi minulle, ettei h?n ollut tullut tavalliselle yksinkertaiselle vierailulle saadakseen yksin ja ainoastaan huvia vanhan tuttavuuden uudistamisesta.

"Is?ni on kuollut", sanoi h?n, "ja ?itini on mennyt luostariin. Min? olen siis t?ydellisesti riippumaton ja minulla on pieni omaisuus, joka riitt?? tarpeisiini. Nyt on minulla ainoastaan yksi toivomus, yksi pyrkimys -- omistaa el?m?ni jollekin suurelle ja siunausta tuottavalle toiminnalle. T?m?n vuoksi olen min? tullut Pietariin, mutta minulla ei ole t??ll? keit??n tuttuja. Teid?t tunnen min? maineestanne, koska teist? on paljon puhuttu sanomalehdiss?, ja min? tied?n, ett? te olette opiskellut paljon ja omaatte enemm?n tietoja kuin useimmat naiset. Sen vuoksi olen hakenut teid?t pyyt??kseni teilt? neuvoa: johtakaa minut oikealle tielle, n?ytt?k?? minulle ty?, jolle voin omistautua ruumiineni ja sieluineni."

T?m?h?n oli koko lailla omituinen tapa alottaa tuttavuutta, ja n?m? sanat olisivat jonkun toisen suussa tuntuneet minusta kummallisilta ja ehk? huomion tavoittelulta. Mutta nuori tytt? oli lausunut ne niin yksinkertaisesti, h?nen sointuvassa altto??ness??n oli niin syv? ja liikutettu s?vy, ja h?nen sinisten silm?ins? katse oli samalla kertaa niin vakava ja kirkas, etten tullut ajatelleeksikaan h?nen menettelytapansa omituisuutta -- minusta oli vallan luonnollista, ett? h?n sanoi minulle kaikkea t?t?. Kuitenkin tunsin joutuvani jokseenkin h?milleni -- mit? piti minun h?nelle vastata? Eip? ole mik??n helppo asia neuvoa henkil?ille, jonka on tuntenut pari minuuttia, jotakin el?m?n teht?v??. Voittaakseni aikaa pyysin h?nt? istumaan, soitin palvelustytt?? ja k?skin tuomaan teet? sis?lle, sill? Ven?j?ll? on totuttu siihen, ett? t?ytyy olla, ennenkuin puhe oikein k?y, kiehuva samovaari, teekeitti?, ja pari lasia tuoksuvaa teet? edess?.

Yst?vyytemme ensim?isest? alusta saakka kiintyi huomioni erikoisesti siihen, ett? Veera oli kaiken ulkonaisen suhteen t?ydellisesti v?linpit?m?t?n. H?n oli noiden henkien n?kij?iden kaltainen, joiden silm?t ovat niin sokeentuneet yksist??n heid?n itsens? n?kemist? n?yist?, ett? he ovat menett?neet kyvyn huomata, mit? tapahtuu ja liikkuu heid?n ymp?rill??n. Min? kyselin h?nelt?, oliko h?n jo kauvankin ollut Pietarissa, ja viihtyik? h?n hotellissa, jonne oli asettunut, mutta h?n vastasi hajamielisesti, melkein tyytym?tt?m?n? n?ihin jokap?iv?isiin kysymyksiin; oli ilmeist?, ettei el?m?n pienill? vastenmielisyyksill? ja harmeilla ollut v?h??k??n merkityst? h?nen silmiss??n. Vaikka h?n oli ensi kertaa Pietarissa, ei h?n siell? mit??n kummastellut, ei h?nt? mik??n huvittanut, lukuunottamatta sit? ainoata, jota h?n oli tullut etsim??n -- p??m??r??, el?m?n teht?v??.

Min? tunsin omituista kiintymyst? t?h?n nuoreen tytt??n, joka oli niin erilainen kaikkia ennen tuntemiani. Min? koetin kaikin tavoin voittaa h?nen luottamuksensa ja tunkeutua h?nen salaisimpiin ajatuksiinsa. Sanoin h?nelle, ett? minulle oli mahdotonta neuvoa h?nt? yht??n mihink??n, niin kauvan kuin en tuntenut h?nt? l?hemmin, ja pyysin senvuoksi h?nt? tulemaan luokseni niin usein, kuin h?nelle sopi, ja kertomaan minulle mahdollisimman paljon itsest??n ja entisest? el?m?st??n.

Veera puolestaan ei parempaa halunnutkaan kuin saada tehd? itsens? tunnetuksi; h?n vastaili minun kysymyksiini harvinaisella suoruudella ja antoi minulle mielell??n kaiken pyyt?m?ni luottamuksen. Niinp? ei viipynytk??n monta viikkoa, ennen kuin tunsin, ett? minun oli onnistunut katsahtaa Veeran sieluun niin selv?sti, kuin yleens? on mahdollista naiselle n?hd? toisen naisen syd?meen.

Vorontzoffin kreivillinen suku on ylh?inen aatelissuku, vaikka ei voida sanoa sen olevan erityisesti vanhaa alkuper??. Sen virallinen sukupuu ulottuu tosin aina Rurikkiin saakka, mutta t?m?n todistuskappaleen p?tevyys on ep?ilt?v?. T?ysin luotettavaa on ainoastaan, ett? muuan Saschka Vorontzoff palveli yksinkertaisena sotamiehen? er??ss? h?nen majesteettinsa keisarinna Katariina toisen komppaniassa, ett? h?n oli kaunis mies, l?hes seitsem?n jalkaa pitk?, ett? h?n niin hyvin osasi ansaita korkean hallitsijattarensa suosion, ett? h?n uskollisesta palveluksesta korotettiin korpraaliksi ja sai l??nityksen? maatilan, johon kuului viisi sataa sielua maaorjia, sek? tuhannen ruplaa k?teist? rahaa -- sielut olivat siihen aikaan halvempia kuin raha.

T?st? hetkest? luetaan Vorontzoffin suvun kukoistuskausi. Kreivin arvonimen antoi sille Aleksanteri I, jonka hovissa kaunis kreivit?r Vorontzoff jonkun aikaa n?ytteli hyvin huomattavaa osaa. Muutoin on suvun aikakirjoilla viimeisilt? vuosisadoilta muutakin kerrottavaa kuin ainoastaan menestyksist?, se sai kokea onnen ep?vakaisuuttakin. Kaikki Vorontzoff nimiset ovat olleet huomattuja kiivaudestaan ja hillitt?mist? himoistaan, jotka ominaisuudet useammin kuin kerran saattoivat heid?t ahdinkoon. Monen komean maatilan, monen tuottavan piirikunnan ovat he t?m?n ajanjakson kuluessa h?vitt?neet peliss? taikka tuhlanneet hevosiin ja kauniisiin naisiin. Vorontzoffin suvun kohtalossa sattui silloin tilap?inen pimennys, mutta sallimuksen armosta haihtui t?m? keve? pilvi pian keisarillisen suosion auringossa. Yksi ja toinen suvusta osasi aina tehd? itsens? huomatuksi tsaarin ja is?nmaan palveluksessa, ja uusia oivallisia tiluksia saatiin menetettyjen sijaan, niin ett? yleens? puhuen suku yh? kasvoi ja vaurastui.

Mutta vaikkakin omaisuuksia nopeasti h?visi ja nopeasti hankittiin heid?n sukunsa keskuudessa, niin oli kuitenkin muuan kallisarvoinen perint?osuus, joka muuttumattomana siirtyi polvesta polveen, is?lt? pojalle ja ?idilt? tytt?relle -- se oli ?sken mainittu sukukauneus. Kaikki Vorontzoffin sukuun kuuluvat ovat kauniita. Heid?n keskuudestaan ei voi l?yt?? yksi?k??n ainoita rumia kasvoja, viel? v?hemmin rujosyntyisi? taikka raajarikkoisia. Ik??nkuin he olisivat tunteneet luonnollista vetovoimaa kauneuteen taikka vaistomaisesti aavistaneet Darwinin oppij?rjestelmi?, olivat kaikki Vorontzoffien kreivit valinneet itselleen kauniita vaimoja ja kaikki heid?n tytt?rens? menneet naimisiin kauniiden miesten kanssa. Sukutyyppi on nyky??n niin vakaantunut ja niin hyvin tunnettu ven?l?isen ylimyst?n keskuudessa, ett? jos jostakusta saa kuulla: "h?n on aivan Vorontzoffin n?k?inen", eik? heti n?e m??r?tyn kuvan esiintyv?n mielikuvituksessaan -- korkeakasvuista, komeata vartaloa, pitkulaisia kasvoja, joissa on himme?, valkoinen iho ja keve?, l?pikuultava punerrus poskip?ill?, matala, leve? otsa, hieno sinert?v? suoniverkko ohimoilla, sysimusta tukka ja tummansiniset silm?t mustine ripsineen -- niin t?m? merkitsee, ettei kuuluta ylimyst??n eik? ole perehdytty siihen, mik? Ven?j?ll? on "the upper ten thousand."

T?m? Vorontzoffien tyyppi on niin vahva ja elinvoimainen, ett? se maaorjuuden vanhoina hyvin? p?ivin? n?ytti kykenev?n siirtym??n jopa talonpoikiin ja talonv?keen kreivillisill? tiluksilla. Omituista kyll?, tarvitsi armollisen herran itse taikka nuorten herrojen ainoastaan oleskella jonkun aikaa herrastilalla, jotta v?h?n j?lkeenp?in siin? ja siin? taponpoikaistuvassa -- ja aina siell?, miss? vaimot olivat nuoria ja kauniita -- oli ilmestyv? maailmaan lapsi, joka oli aivan kuin pikku Vorontzoff ja jolla oli samat hienot, jalot piirteet kuin herrastalonkin lapsilla.

Kreivi Michail Ivanovitsch Vorontzoff oli sukunsa arvokas j?lkel?inen. Kauniina ja komeana oli h?nell? onni synty? Nikolain hallituksen alussa, siihen aikaan jolloin Pietarin kaarti oli kukoistuksessaan. Palveltuaan jonkun aikaa kyrassierirykmentiss?, muserrettuaan joukon naissyd?mi? ja rehellisesti ansaittuaan sen liikanimen, jonka h?n oli saanut toverien joukossa, "aviomiesten pelko", rakastui h?n intohimoisesti er??seen kaukaiseen sukulaiseensa Marja Dmitrijevna Kudrjatseffiin, jonka kauneissa, ik??nkuin suuren taiteilijan veist?miss? kasvoissa oli my?skin Vorontzoffin sukupiirteet. Kun h?nen rakkauteensa vastattiin naisen puolelta, meni h?n naimisiin t?m?n kanssa ja palveli yh? edelleen rykmentiss?. H?n olisi ehk? noussut korkeimmille asteille, ellei h?n Aleksanteri II:n hallituksen alussa olisi joutunut pieneen kompastukseen, johonka siihenkin oli syyn? kuuma Vorontzoffien veri ja onneton kauneus. H?n tuli nimitt?in mustasukkaiseksi er??seen toiseen kaartinupseeriin kauniin vaimonsa t?hden, haastoi h?net taisteluun ja tappoi h?nen paikalla. Tapaus painettiin ??nett?myyteen tavalla tai toisella, mutta nuori upseeri havaitsi kuitenkin t?m?n j?lkeen olonsa rykmentiss? vastenmieliseksi. H?nen oli pakko pyyt?? eronsa ja h?n muutti maatilalleen, jonka h?n ?sken oli perinyt is?lt??n t?m?n parahiksi kuoltua.

T?m? tapahtui vuonna 1857. Pietarissa kulki jo ep?m??r?isi? huhuja tulossa olevasta talonpoikain vapauttamisesta, mutta niin pitk?lle kuin Borkiin -- t?m? oli Vorontzoffien kreivillisen tilan nimi -- n?m? huhut eiv?t viel? olleet enn?tt?neet. Siell? kulki kaikki edelleen vanhaa, s??nn?llist? latuaan.

Kuinka suuri kreivi Michaili Ivanovitschin omaisuus itse asiassa oli t?h?n aikaan, sit? ei kukaan tiet?nyt ja kaikkein v?himmin h?n itse. Tila oli suuri, vaikka ei l?hesk??n niin laaja kuin ennen. Kreivi vainaja -- kauvan el?k??n h?nen muistonsa! -- oli my?s mielell??n pit?nyt hyvi? p?ivi?, ja jo h?nen aikanaan oli suuri osa mets?? hakattu ja monta desjatiinaa maata myyty. Michail Ivanovitsch ei luonnollisesti ollut l?hes viidentoista vuotisen palveluksen j?lkeen kyrassierirykmentiss? l?htenyt Pietarista ilman velkoja, ja h?n alkoi hallituksensa myym?ll? viel?kin kelpo kappaleen maata ja panttaamalla j?lell? olevan osan maatilaa. Mutta toistaiseksi meni kaikki hyv?sti eik? kreivi tuntenut levottomuutta. Staarosti, kyl?nvouti, oli miesten mies, joka j?rjesti kaikki ilman melua ja liikanaista jaaritusta; kun armollinen herra tarvitsi enemm?n rahaa, oli sit? aina saatavissa.

Siihen aikaan, jolloin he muuttivat maalle, olivat kreivi Michail Ivanovitsch ja Marja Dmitrijevna, huolimatta kolmesta puolikasvuisesta tytt?rest??n, molemmat varsin nuoria ja pitiv?tkin itse??n sellaisina. He eiv?t tiet?neet mit??n huolista eik? velvollisuuksista, eik? kukaan kielt?nyt heilt? oikeutta el?? aivan oman mielens? mukaan. Heid?n el?m?ns? kulki maallakin vanhoja raiteitaan, iloisesti ja vapaasti kuten ennenkin. Koko talo oli jo kreivi vainajan aikana saanut suurellisen luonteen, kolmekymment? kappaletta ratsu- ja ajohevosia tallissa, englantilainen puutarha, kasvilaitos ja ansari sek? joukko toimetonta, laiskottelevaa palvelusv?ke?. Se ainoa muutos, jonka nuori herrasv?ki toi mukanaan, oli siin?, ett? he yhdistiv?t vanhaan herrasv?en ylellisyyteen useita p??kaupungin tapoja, laadultaan hienompia, kuin tuolla kaukana maaseudulla oli osattu uneksiakaan ennen. Paraatihuoneissa p??llystettiin kaikki huonekalut silkill?. Lattiat ja akkuna-aukot olivat ennen paistaneet tyhjin?; kaikkialle levitettiin nyt mattoja ja ripusteltiin verhoja. Palvelijat olivat ennen kulkeneet armollisen herran vanhoissa, ryvettyneiss? takeissa; nyt he saivat kunnolliset palveluspuvut. Keitti?osasto annettiin kokille, joka oli oppinut taitonsa englantilaisessa klubissa, ja talossa syntyneiden naispalvelijoiden lukua, jotka aamusta iltaan ahersivat ompelua, brodeerausta ja pitsien nypl?yst?, lis?ttiin yhdell? sirolla kamarineidill?, joka kuului vapautettujen luokkaan.

Tavallaan vaikutti nuori herrasv?ki hyv??kin ymp?rist??ns? ja naapureihinsa. Kuvern??ri ei suotta sanonut siin? puheessa, jonka h?n piti ?sken tulleiden kunniaksi toimeen pannuilla p?iv?llisill?, ett? he olivat tuoneet kuvernemettiin uutta el?m??. Heid?n tulostaan alkoikin itse asiassa juhlallisuuksien ja huvitusten ajanjakso. Ei kukaan tahtonut olla huonompi kuin p??kaupungista tulleet vieraat. Tilanomistajat ja heid?n rouvansa ravistivat p??lt??n maalaislaiskuutensa. Entiset viattomat huvitukset, syntym?p?iv?kemut, peliseurat ja tanssitilaisuudet vaihdettiin nyt hienompiin, niin sanoakseni henkisiin huvituksiin. Jo ensim?isen? vuotena Vorontzoffien maallemuuton j?lkeen pantiin heid?n kuvernementiss??n toimeen seuran?ytelm?, konsertti kuvaelmien ohella ja naamiaiset hyv?ntekev?iseen tarkoitukseen.

Sek? Michail Ivanovitsch ett? Marja Dmitrijevna olivat ihastuneet siihen vaikutukseen, jonka he saivat aikaan kuvernementissa, ja molemmat olivat he syv?sti huomanneet, jos niin saa sanoa, l?hetyksens? sivistyksellisen t?rkeyden. Oikeinpa kreivi piti er?ill? virallisilla p?iv?llisill? puheen Englannin maa-aatelin merkityksest? lausuen toivomuksen, ett? ven?l?iset tilanomistajat muodostuisivat englantilaisiksi "maaloordeiksi."

Kreivit?rkin n?ki paljon vaivaa parantaakseen maalaisia tapoja. H?n piti velvollisuutenaan tilata kalliita pukuja Pietarista. Vorontzoffien talo oli aina avoina vieraille. P?iv?llinen sy?tiin my?h??n, p??kaupungin tapaan, ja kaikki kotona olevat olivat velvoitetut pukeutumaan uudestaan p?iv?llisi? varten, kuten Englannissa oli tapana. Voileip?p?yd?ss? ei tarjottu yksinkertaista paloviinaa vaan hienoja lik??rej?.

Vanha, raskas Vorontzoffien herrasrakennus sein?muureineen, jotka olivat kaksi ja puoli kyyn?r?? paksuja, oli ulkoap?in suunnattoman, nelikulmaisen laatikon kaltainen, johon sinne t?nne oli,herra ties miss? tarkoituksessa, kiinnitetty jos jonkinlaisia eriskummallisia ulkonevia osia ja parvekkeita. Kokonaisuudessaan kuului se tuohon aivan erikoiseen, vaikka kuten n?ytt??, viel? mihink??n arkitehtuurin oppikirjaan kuulumattomaan tyyliin, jota voitaisiin kutsua maaorjuustyyliksi. Kaikkea oli ylellisesti, tarvisaineita oikein romuna kaikkialla, mutta kokonaisuus oli huolimatonta ja karkeaksi hakattua. Kaikesta n?kyi, ett? talo oli rakennettu aikana, jolloin ty? ei maksanut mit??n ja jolloin kaikki tehtiin kotona. Tiilit poltettiin omassa tiilitehtaassa, parkettilattian valmistivat tilan maaorjat; viel?p? arkitehtikin, joka teki pohjapiirustuksen, oli maaorja.

Mit? tulee sisustukseen ja huoneiden sijoitteluun, ei Vorontzoffin talo siin?k??n suhteessa eronnut useimmista sen aikaisista herrasrakennuksista. Yl?kerroksessa asui herrasv?ki, alakerroksessa lapset ja kellarikerroksessa oli keitti? ja palvelusv?en huoneet.

Kellarikerrokseen kulki kreivit?r ainoastaan kerran vuodessa, p??sij?isp?iv?n?, jolloin h?n meni sinne antaakseen tavanmukaiset suudelmat palvelijoilleen. Mutta lasten kamareihin kurkisti h?n joskus arkip?ivin?kin, kun h?nen aikansa salli, se on, kun h?nell? ei ollut vieraita taikka h?n ei itse hankkinut l?ht?? jonnekin -- muutoin ei aika sit? varsin usein sallinut.

Vorontzoffin kartanon lasten kamareissa kasvoi ja kehittyi kolme pient? neiti? kahden kotiopettajattaren johdolla, joista toinen, m:lle Julie, oli pitk?, eritt?in vilkas ja puhelias, ruskean verinen ja ij?lt??n ep?m??r?inen, ja toinen; mrs Night, kunnian arvoisa leski, jolla oli ankarat, ilmeett?m?t kasvot kankeiden, harmaiden kiharain ymp?r?imin?. Paitsi n?it? kahta kotiopettajatarta oli useita muitakin henkil?it? erityisesti hankittu lasten tarpeita varten -- vanha hoitaja "njanja", palvelustytt? Anisja ja juoksutytt?.

Sanalla sanoen, kaikki oli kuten ollakin piti s??dyllisess? herrastalossa. Kaikki kolme tytt?? olivat miellytt?vi? ja hyvin kasvatettuja, kaikki kolme pitki? ik?isiksiin, kaikilla kolmella oli komea paksu tukka, joka aamup?ivisin pidettiin palmikolla ja puolen p?iv?n aikaan pantiin hajalle selk??n, ja kaikista kolmesta oli tuleva kaunottaria aikanaan.

Molemmat vanhemmat, Leena ja Liisa, olivat juuri tulossa siihen ik??n, jolloin he olivat valmiit astumaan seurael?m??n. Toinen heist? oli nelj?ntoista, toinen kolmentoista vanha. Molemmat kuuntelivat he jo intohimoisella uteliaisuudella jokaista ylemm?st? kerroksesta tulevaa kaikua, ja molemmat nurisivat katkerasti, kun heid?n viel? annettiin kulkea lyhyiss? hameissa.

Kolmas, Veera, oli viel? aivan pieni tytt? kahdeksannella vuodellaan. H?nell? oli py?re?t, punertavat kasvot ja tuo harvinainen, syv?mietteinen katse, joka melkein aina tavataan niiden lasten silmiss?, jotka el?v?t omaa erityist?, lapsellista el?m??ns?. H?n ei viel? nurissut mist??n. Kuten kaikissa lapsissa, joiden el?m? menee tavallista, s??nn?llist? kulkuaan, olivat vanhoilliset vaistot h?ness? vahvasti kehittyneet. Kaikkeen, mik? h?nt? ymp?r?i, oli h?n kiintynyt tuolla tiedottomalla, sokealla luottamuksella, joka on hemmoitellulle kotiel?imelle ominaista, eik? h?nelle ollut viel? koskaan juolahtanut mieleen ep?ill? mit??n l?heisintens? oivallisista ominaisuuksista. H?nen ?itins? oli paras ?ideist?, h?nen lapsenkamarinsa paras maailmassa.

Ja itse asiassa oli talossa kaikki niin hyvin kuin olla voi. Jokaisella oli m??r?tty paikkansa, m??r?tty toimensa hoidettavana, ei kukaan tunkeutunut toisen alueelle, vaan kaikki eliv?t tyynesti, rauhallisesti ja hiljaa, kuten aina on laita vakaantuneihin oloihin j?rjestyneess? yhteiskunnassa, jossa ei kukaan erikoinen yksil? saa tilaisuutta juosta p??t??n sein??n etsi?kseen itselleen erin?ist? ulosp??sy?.

Yleens? ei suinkaan ollenkaan v?h?n puhuttu eik? uneksittu rakkaudesta Vorontzoffin talon sek? ylemm?ss? ett? alemmassa kerroksessa. Ja mik? muu kuin rakkauden riemut ja surut saattoikaan keskeytt?? tuota supisuoraa, sile?t? tiet?, joka oikeni noiden kolmen Vorontzoffin neidin eteen? Kaikissa muissa suhteissa oli heid?n el?m?ns? jo etuk?teen m??r?tty, ja j?rjestetty. Vanhemmat olivat jo aivan selvill? siit?, ett? Mitinon ulkotalo oli tuleva Leenan my?t?j?isiksi, Stepinon ulkotalo Liisan, ja ett? Borki oli menev? nuorimmalle, Veeralle. Sek? kreivi ett? kreivit?r tiesiv?t, ett? aikanaan kolmen nelj?n vuoden per?st? yksi taikka toinen husaari taikka rakuuna oli ehdottomasti ilmestyv? ja viev? Leenan kotiinsa morsiamenaan; sitten v?h?n ajan per?st? oli toinen tuleva ja tekev? samoin Liisan kanssa, ja lopuksi oli Veerankin vuoro tuleva. Lapset eiv?t asuisi sitten en?? Borgissa, vaan jossain muussa paikassa, heille ei tekisi en?? k?sipalvelusta Anisja, vaan joku palvelustytt?, mutta n?m? pienet poikkeukset lukuun ottaen oli jokainen tytt?rist? jatkava ?idin el?m??, kuten t?m? oli jatkanut oman ?itins?. Kaikki t?m? oli hyvin yksinkertaista ja t?ydellisesti varmaa ja itsest??n selv??. Se tiedettiin sit? ajattelematta, niinkuin tiedettiin, ett? sy?t?isiin p?iv?llist? sek? huomenna ett? ylihuomenna.

Mutta kaikki n?m? varmat ja eitt?m?tt?m?t laskelmat meniv?t kokonaan myttyyn er??n odottamattoman tapauksen vuoksi -- tietysti, niin odottamaton se ei, tarkoin sanoen, toki ollut, koska siit? melkein kaksikymment? vuotta koko Ven?j?n maassa oli puhuttu ja siihen valmistauduttu. Mutta sen laita oli samoin kuin kaikkien muidenkin suurten tapausten, ett? kun se vihdoin tuli, niin se kaikkien mielest? tuli aivan odottamatta ja yll?tyksen?.

Ensim?isen varjon tulevasta tapahtumasta huomasi Veera seuraavassa tilaisuudessa. Vuoden 1859 lopulla oli Voronzoffilla sukup?iv?lliset, joissa oli l?sn?, paitsi tavallisia t?tej?, sukulaiset, ja l?himpi? naapureita, my?skin harvinainen ja kunnioitettu vieras -- muuan pietarilainen set?, jokin korkea virkamies jossakin virastossa. H?n oli tullut saman p?iv?n aamuna, ja p?iv?llisill? h?n luonnollisesti yksin johti keskustelua, jonka kest?ess? h?n kertoili paljon uutisia korkeimmista hallituspiireist?, sill? eih?n niist? voitu saada mit??n tietoja sanomalehdist?. Mutta monta kertaa, juuri kun kertoja oli paraassa vauhdissaan, keskeytti h?net kreivit?r ?kisti. "Stepan, olkaa varuillanne!" sanoi h?n ranskaksi ja huomautti h?nt? salaper?isell? ny?kk?yksell? palvelijoista, jotka tarjosivat p?yd?ss?, siit? huolimatta, ett? n?ill? aina oli tavallinen v?linpit?m?t?n katseensa. J?lkiruuan sy?ty? astuttiin saliin. Kreivi tutki tarkoin, ett? kaikki ovet viereisiin huoneisiin olivat suljettuja. "Nyt voitte puhua, Stepan", sanoi h?n ranskaksi juhlallisesti.

Veera istui uuden sed?n polvella, jonka kanssa h?nen jo oli onnistunut tulla hyv?ksi yst?v?ksi. Ei kukaan pannut h?neen huomiota, koska ei n?k?j??n luultu h?nen kumminkaan mit??n ymm?rt?v?n.

"Se on tapahtunut! Keisari on allekirjoittanut ehdotuksen, jonka h?nelle Miljutin esitti", sanoi set? juhlallisesti ranskaksi.

Kreivit?r, joka juuri kaatoi kahvia, laski k?tens? hervottomina alas, lusikat kilisiv?t kahvilautasilla, ja muutamia kahvitippoja l?ik?hti kallisarvoiselle p?yt?liinalle. "Jumalani, Jumalani!" huudahti h?n vaipuen nojatuoliin peitt?en kasvot k?sill??n. Kaikki l?sn?olijat istuivat kuin halpauksen saaneina.

"Onko sitten todellakin jo kaikki tyyni ratkaistu?" kysyi kreivi hiljaa saavutettuaan tyyneytens?.

"On, peruuttamattomasti! Helmikuun alussa l?hetet??n manifesti ymp?ri koko maan luettavaksi kirkoissa yhdeks?nten?toista p?iv?n?", vastasi set? maistaen kahviaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet