Read Ebook: Veera Vorontzoff by Kovalevskaia S V Sofia Vasilevna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 475 lines and 30346 words, and 10 pages

"On, peruuttamattomasti! Helmikuun alussa l?hetet??n manifesti ymp?ri koko maan luettavaksi kirkoissa yhdeks?nten?toista p?iv?n?", vastasi set? maistaen kahviaan.

"Se merkitsee, ett? nyt on meill? j?lell? en?? vain luottamus Jumalan laupeuteen", huokasi kreivi.

Muutaman silm?nr?p?yksen vallitsi synkk? ??nett?myys.

"Mutta mit? on t?m?, hyv?t herrat. Minun mielipiteeni mukaan se ei ole muuta kuin ry?st?", kuului ?kisti karhea ??ni. H?n oli vanha Semjon Ivanovitsch, kreivin set?. H?n hypp?si kiivaasti yl?s tuolilta ja l?i nyrkkins? p?yt??n, samalla kun h?nen valkoset hiuksensa liehuivat hehkuvien, vihastuneiden kasvojen ymp?rill?.

"Jumalan t?hden, ?l? huuda niin, set?! Palvelijat voisivat kuulla", pyysi kreivit?r tuskallisena.

"Mutta selit? minulle vihdoin, mik? t?st? kaikesta on tuleva. Onko, tarkoitus, ettei meit? t?st? l?htien totella?" sekaantui puheeseen vanha t?ti Arina Ivanovna suuttuneena ja loukkaantuneena.

"?l? puhu joutavia, sisar", ja kreivi teki k?dell??n torjuvan liikkeen h?nt? kohden. "Meid?n t?ytyy saada selko kaikkien asiain yhteydest? kesken??n Stepanilta".

Herrat kokoontuivat ryhm??n Stepan Michailovitschin ymp?rille, joka alkoi selitt?? heille jotakin. Naiset jatkoivat p?ivittelyj??n. "Kuinka keisari, joka on niin hyv?ntahtoinen, saattaa tehd? meille n?in paljon pahaa?" ihmetteli heist? joku.

Muuan palvelija tuli ottamaan kahvineuvot pois. Kaikki vaikenivat silm?nr?p?yksess?.

"Olihan neiti salissa p?iv?llisen j?lkeen -- ettek? kuullut mist? herrasv?ki puhui?" kysyi Anisja my?hemmin illalla riisuessaan Veeraa.

Salissa puheena olleesta asiasta oli Veera ymm?rt?nyt ainoastaan, ett? jokin onnettomuus uhkasi heid?n perhett??n. Ei kukaan ollut edes ajatellut k?ske? h?nt? olemaan vaiti, mutta luokkatunne oli jo niin vahvaksi kehittynyt t?ss? pieness? aatelisperillisess?, ett? h?n hyvin arvokkaasti vastasi: "Min? en kuullut mit??n, Anisja!"

Vaikka oli jo yleens? tunnettua, ett? keisari ei ollut ainoastaan allekirjoittanut manifestia vaan my?s levitytt?nyt sen kaikkialle maahan, pysyi herrasv?ki viimeiseen p?iv??n, jopa viimeiseen silm?nr?p?ykseenkin saakka levottomana sen vuoksi, ett? palvelusv?ki erehdyksest? "saisi kuulla jotakin". Palvelusv?ki puolestaan ei ollut mit??n tiet?vin??n, ja kaikki keskustelut etehisess? ja tarjoiluhuoneessa vaikenivat yht? ?kki? herrasv?en l?hestyess?, kuin keskustelut salissakin jonkun palvelijan l?hestyess?.

Vihdoin tuli yhdeks?stoista helmikuuta, t?m? niin suuresti pelj?tty ja odotettu p?iv?, joka toi helmassaan niin monta seurausta.

Koko Vorontzoffin perheen piti l?hte? kirkkoon. Kirkossa piti papin lukea manifesti.

Jo kello yhdeks?n aamulla ovat kaikki talossa pukeutuneet ja valmiit. Kaikki toimitetaan t?n? p?iv?n? kuumeentapaisella kiireell? ja samalla jonkinlaisella juhlallisuudella, melkein kuin oltaisiin hautajaisiin menossa. Jokainen pelk?? sanovansa sanan liikaa. Lapsillakin on vaistomainen tunne p?iv?n suuresta t?rkeydest? ja merkityksest?; he pysyv?t hiljaa ja ??nett?min? eiv?tk? uskalla kysell? mit??n.

Suuren sis??nk?yt?v?n edess? on jo kahdet vaunut. Ne ovat huolellisesti puhdistetut, hevosilla parhaat hihnalaitteet ja kuskeilla uudet kaaput. Kreivikin on t?ydess? juhlaunivormussaan arvomerkkeineen; kreivitt?rell? on kallisarvoinen samettimantteli ja lapset ovat puetut kuin nuket.

Ensim?isess? kaleeshissa ajaa herrasv?ki -- kreivi ja kreivit?r etu- ja kolme tytt?? takaistuimella. Toisessa vaunussa kotiopettajattaret, em?nn?itsij? ja tilan hoitaja. Muu talonv?ki kulkee jalkasin. Ei kukaan j?? kotiin, paitsi pikkulapset ja vanha ik?loppu Matvej.

Kirkkoon on kolme virstaa. Matkalla kohottaa kreivit?r tuon tuostakin hajuvetisen nen?liinansa silmilleen. Kreivi pysyy synk?n ??nett?m?n?.

Avonainen paikka kirkon edustalla on mustanaan v?ke?. Pari kolme tuhatta talonpoikaa vaimoineen on kokoontunut ymp?rill? olevista kylist?. Kaukaa n?ytt?? t?m?, kuin se olisi yksi ainoa harmaatakkinen ryhm?, jossa siell? t??ll? loistaa talonpoikaisvaimon korea p??huivi.

"T?m? n?ky tekee minut pahoinvoivaksi. Min? en voi olla ajattelematta vuotta 89:??!" mutisee kreivinna hermostuneesti.

"Kaikin mokomin, ole puhumatta, rakkaani!" vastaa kreivi kuiskaten.

T?n?kin p?iv?n?, kuten kaikkina juhlap?ivin?, odottaa kirkon vartija ylh??ll? tornissa herrastalon vaunujen tuloa, ja vasta kun ne n?kyv?t tien mutkassa, alkavat kellot soida.

Kirkko on tupaten kansaa t?ynn?, niin monta kuin sinne mahtua voi, mutta vanhan juurtuneen tavan mukaan v?istyy t?m? l?p?sem?t?n joukko sivulle armollisen herrasv?en tielt?, niin ett? he voivat p??st? tavalliselle paikalleen oikealle kuoriin.

"Rukoilkaamme rauhassa Herraa", julistaa pappi, joka t?ydess? messupuvussaan astuu esille alttarin takaa. "Ja Pyh?? Henke?" vastaa laulukuoro. N?m? ovat ven?l?isen p?iv?messun alkusanat. Koko t?m? sankka, harmaa joukko rukoilee t?n??n kuin yksi mies, hartaasti, kiihkoisasti. V?h?n v?li? tekev?t he ristinmerkin ja laskeutuvat polvilleen. Tumman v?riset, synk?t, tuhanten ryppyjen kynt?m?t kasvot vavahtelevat suonenvedon tapaisesti j?nnittyneest? odotuksesta ja hartaudesta.

Oi temppeli, huokaustemme ja Herramme huone! S? vaan niin suuria huolia kuulet, ett' toinen ei p??ll? t?n maan.

Mutta t?n??n ei kuulu mit??n huokauksia, ei mit??n voihkamista t?ss? temppeliss?. T?n??n kohoaa sielt? -- eik? ainoastaan t?st? temppelist? vaan sadoista tuhansista muistakin Ven?j?n kirkoista -- rukouksia, niin palavia, niin rajattoman uskon ja niin intohimoisen toivon t?ytt?mi?, jommoisia ei ehk? koskaan ennen, niin kauvan kuin maailma on seisonut, ole kokonainen suuri kansa l?hett?nyt samalla kertaa taivaaseen. "Herra sin? kaikkivaltias, tokkohan sin? armahdat meit?? Meid?n h?t?mme on suuri ja vuosisatoja vanha! Tuleekohan se nyt paremmaksi?" Mit? mahtaa keisarillinen manifesti sanoa? T?h?n p?iv??n saakka eiv?t edes herrasmiehet muuta sen sis?llyksest? tied? kuin huhujen mukaan. Todellisuudessa ei viel? kukaan tied? yht??n mit??n, sill? manifesti on l?hetetty papeille keisarillisella sinetill? suljettuna joka on avattava vasta p?iv?messun loputtua.

Tavaton v?en paljous ja sytytettyjen kynttil?iden joukko on, avonaisista ovista ja akkunoista huolimatta, tehnyt ilman ahtaassa kirkossa siet?m?tt?m?n raskaaksi. Vastenmielinen l?yhk? hikisist? vaatteista ja rasvatuista saappaista sekoittuu vahakynttil?iden k?ryyn ja suitsutuksen hajuun. Suitsutusastian h?yry leijailee yl?sp?in sinisin? p?llyin?. On mahdotonta saada ilmaa; rinta kohoaa raskaasti ja l??h?tt?en, ja ruumiillinen vastenmielisyys siit?, ettei voi vet?? henke??n, yhtyneen?, yleiseen sielun j?nnitykseen, muodostaa menehdytt?v?n, selitt?m?tt?m?n, mielikuvituksellisen tuskan tunteen.

"Loppuuko se joskus!" kuiskaa kreivit?r hysteerisesti pusertaen suonenvedon tapaisesti miehens? k?tt?.

Pappi kantaa esille ristiinnaulitun kuvan. Kuluu hyv?sti puolen tuntia, ennenkuin kaikki l?sn?olevat ovat enn?tt?neet sit? suudella. Vihdoin on suutelutoimitus lopussa. Pappi katoo silm?nr?p?ykseksi sakaristoon ja astuu j?lleen esille alttarin eteen; h?nell? on k?dess? paperik??ry, jossa riippuu suuri valtion sinetti.

Pitk? syv? huokaus kulkee l?pi kirkon, kuin olisi koko seurakunta huokaissut yhdest? rinnasta samalla kertaa. Mutta t?ss? silm?nr?p?yksess? tapahtuu odottamaton keskeytys. Suunnaton ihmisjoukko, jonka ei ollut onnistunut tunkeutua kirkkoon, on tyynesti odottanut ulkona eteishuoneessa jumalanpalveluksen ajan, mutta nyt on sen k?rsiv?llisyys lopussa. Selki selj?ll??n olevasta ovesta tekev?t he nyt yhteisen ja ?killisen rynt?yksen eteenp?in saaden siten aikaan selitt?m?tt?m?n h?mmingin. Edess? seisovat kaatuvat alttarin portaille. Huutoja, kirouksia, voivotteluja, itkevi? lasten ??ni?.

"Jumalani, Jumalani! s??lik?? meit?!" sanoo kreivit?r melkein nyyhkytt?en, vaikka h?nell?, joka istuu kuorin turvaamana, ei ole mit??n pelj?tt?v??. Lapsetkin ovat pelj?styksest? suunniltaan.

Hetken kuluttua on j?rjestys j?lleen kirkossa. Taasen alkaa j?nnittynyt, ??net?n, harras hiljaisuus. Kaikki kuuntelevat korvat pystyss? ja henke??n pid?tellen; ainoastaan silloin t?ll?in tunkeutuu kuuluville kumea, pid?tetty korina jonkun ahdashenkisen ukon rinnasta taikka alkaa kapalolapsi itke?, mutta ?iti hyssytt?? sit? heti niin pontevasti, ett? se silm?nr?p?yksess? vaikenee kuten ?idin tahdon hypnotisoimana.

Pappi lukee hitaasti ja laulavalla ??nell? sek? tavuita venytt?en, kuten h?n lukee evankeliumia. Manifesti on laadittu raskaalla, monimutkaisella kansliakielell?. Talonpojat kuuntelevat uskaltamatta vet?? henke??n, mutta vaikka he kuinka ponnistaisivat aivojaan, k?sitt?v?t he t?st? asiakirjasta, joka on heille ratkaiseva kysymyksen "olemisesta taikka olemattomuudesta", ainoastaan yksin?isi?, hajanaisia sanoja. Kokonaisuuden tarkoitus j?? heille ep?selv?ksi. Sit? mukaa kuin lukeminen l?henee loppuaan, lauhtuu v?hitellen intohimoinen j?nnitys heid?n kasvoillaan ja sen sijaan tulee tyls?n, pelj?styneen neuvottomuuden ilme.

Pappi on lopettanut lukemisensa. Talonpojat eiv?t viel? varmasti tied?, ovatko he vapaita vaiko eiv?t, eiv?tk? sit?, mik? on t?rkeint? -- polttavin kysymys, heid?n elinkysymyksens? -- kuka maan nyt omistaa?

??nett?m?n?, p??t alaspainuneina alkaa joukko hajaantua. Herrastalon vaunut p??sev?t esille askel askeleelta tungoksessa. Talonpojat v?istyv?t siit? sivulle ja ottavat lakit p??st??n, mutta he eiv?t tavallisuuden mukaan kumartele syv??n ja pysyv?t omituisesti, onnettomuutta ennustavasti ??nett?min?.

"Teid?n kreivillinen armonne, me teid?n, te meid?n!" T?m? maaorjain tavallinen tervehdys herrasv?elleen kuului ?kisti kesken yleist? ??nett?myytt? lausuttavan k?he?ll?, juopuneella ??nell?, ja er?s talonpoikaisrenttu, ryysyiseen turkkiin puettuna ja p??hinett? vailla, joka jo oli enn?tt?nyt naukkailla jumalanpalveluksen aikana, rynt?? vaunujen luokse ja koettaa suudella herrasv?en k?tt?.

"Ole hulluttelematta!" huudahtaa suuttuneena muuan tylyn ja synk?n n?k?inen nuori mies ja ty?nt?? h?net pois tielt?.

Saman p?iv?n illalla oli koko Vorontzoffin perhe koolla kreivitt?ren pieness? salissa. Paitsi kotolaisia ja m:lle Julieta ovat siell? my?skin t?ti Arina Ivanovna ja set? Semjonov Ivanovitsch. Muutoin on heid?n tapansa illoin istua eri huoneissaan, mutta t?n? p?iv?n? tunsivat he kaikki mielens? ahdistuneiksi ja tuskaisiksi, ja yhteinen onnettomuus pakottaa heit? pysym??n koossa ahtaammassa piiriss?. Kreivit?r makaa sohvalla ja h?nen p??ns? on kipe?, m:lle Julie vaihtaa lakkaamatta kylmi? k??reit? h?nen otsalleen, ja kreivi kulkee synkk?n? ja ajatuksiinsa vaipuneena edes takaisin huoneessa, k?det sel?n takana. Set? on hiipinyt er??seen nurkkaan, josta tuon tuostakin kuuluu syv?mietteist? nuuskutusta, ja t?ti asettelee pasianssia huokaillen syv?sti ja lakkaamatta.

Ulkona on illan tullen saatu hirmuinen rajuilma. Tuntuu kuin joku el?v? olento olisi savupiipussa ja pit?isi siell? tuskallista ja sitke?t? vinkunaa. Ankara tuulen puuska kohisee silloin t?ll?in, kolkuttelee akkunan luukkuja, tuiskuttaa lunta ruutuihin ja kolistelee rautalevyj? katolla. Kreivit?r s?ps?ht?? joka kerta ja hyp?ht?? sohvalta yl?s. Sis?ll? huoneessa tulee yh? pime?mpi ja pime?mpi. Lamppu p?yd?ll? palaa himme?sti ja k?ry??, vaikka sit? kuinka ruuvattaisiin ylemm?ksi. Aivan selv?sti pit?isi siihen panna ?ljy?, mutta kukaan ei ole sit? huomaavinaan. Palvelusv?ki on t?n??n tipotiess??n, eik? kenell?k??n ole halua menn? huutamaan k?skyl?ist?.

"Ljesnovon talonpojat sytyttiv?t ?skett?in herrasrakennuksen tuleen", puhkeaa t?ti Arina aivan odottamatta puhumaan.

"Ja viel? useampia tulevat he sytytt?m??n", kuuluu kaukaa nurkasta vanhan sed?n onnettomuutta ennustava raakkuminen.

"Niin, onpa se hauska sekamelska, jonka he nyt ovat keitt?neet kokoon meille!" jatkaa h?n muutaman silm?r?p?yksen per?st? synk?ll? profeetallisella ??nell?. "Saammehan n?hd?, milt? se meille maistuu, jahka saamme sen sy?d?ksemme. H?n tuolla", set? n?ytti k?dell??n m:lle Julieta, "voi kertoa meille, kuinka heille k?vi vuonna 89."

"Jumalani, Jumalani, kuinka se muisto on hirmuinen!" huokaa kreivit?r.

"Lopettakaa toki tyhm? jaarituksenne! Ven?l?inen talonpoika ei ole mik??n jakobiini", sanoo kreivi leikillisesti lohduttaen, mutta saattaa huomata, ett? ??ni on teeskennelty ja h?n itse on kaikkea muuta kuin tyyni.

"Ah ei, Michel, meid?n talonpoikamme ovat petoel?imi?, meik?l?iset talonpojat ovat pahempia kuin ranskalaiset!" Kreivit?r kohottautuu k?sivarsilleen ankarassa mielenliikutuksessa... "Tied?th?n itse, ett? talonpojat meit? vihaavat!"

Viereisen huoneen ovisaranat narisevat. Kaikki s?ps?ht?v?t ja katsovat tuskaisesti ymp?rilleen; kreivit?r huudahtaa kauhistuneena: "Ah!"

Sielt? tulee Stepan ilmoittamaan, ett? tee on p?yd?ss?.

Veeralla on aika menn? nukkumaan. Lasten kamarissa ei ole yht?k??n ihmist?. H?n avaa oven k?yt?v??n. Alhaalta renkituvasta, jossa v?ki sy? illallistaan, kuuluu ep?selv?? ??nten sorinaa, veitsien ja lautasten kilin??, suuri??nisi? naurun hohotuksia.

Veeraa on ankarasti kielletty menem?st? renkitupaan mutta t?n? iltana on h?net tykk?n??n unohdettu. H?n sek? pelk?? ett? haluaa n?hd?, mit? tuolla alhaalla tapahtuu. Muutaman minuutin seisoo h?n ep?r?iden. Mutta h?n ei ole luonnostaan pelko; uteliaisuus saa voiton, ja kuin nuoli on h?n alhaalla kellarikerroksessa.

Siell? on suuret kemut. Aamup?iv?ll? oli palvelusv?en mieliala hieman hillitty, jopa alakuloinenkin; he eiv?t uskaltaneet viel? uskoa tapahtumaa todeksi, mutta nyt illantullen on mieliala paljon korkeammalla. Illallisp?yt??n on viinapullo ilmestynyt; se on kaikille maistunut hyv?lt? -- mik??n pid?tt?ytyminen ei tule kysymykseen. Kaikkialla n?hd??n helottavia kasvoja, siristelevi? silmi? ja p?rr?ttyneit? p?it?.

Ankara kaalisopan ja k?ristetyn leiv?n haju, sekaantuneena paksuihin viinah?yryihin ja silmi? kirvelev??n tupakan savuun -- tupakka huonointa lajia -- k?sihanurin r?ike?t? soittoa, juopuneiden ??ni?, jotka kuuluivat toisiaan lujemmin -- siin? se, mink? Veera n?ki ja kuuli astuessaan renkitupaan. Nuoren neidin ilmaantuessa; syntyi ?kisti hiljaisuus ja ??nett?myys. Mutta ainoastaan silm?nr?p?ykseksi -- sitten alkoi melu uudestaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet