Read Ebook: Viimeinen matka by Lehtim Ki Konrad

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 812 lines and 26847 words, and 17 pages

Release date: October 5, 2023

Original publication: Jyv?skyl?: K. J. Gummerus Oy, 1923

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

Novelleja

Kirj.

KONRAD LEHTIM?KI

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Oy, 1923.

SIS?LT?:

Karkuri Palkanmaksu Vaikein hetki Jouluaatto Is? ja poika Syntym?p?iv? Viimeinen matka

KARKURI

Aarne Aitio astui laivaan aivan viime hetkell?, kun touveja alettiin irroittaa. H?n silm?si v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen? ymp?rilleen, mutta h?nen vaaran ter?st?m? katseensa tarkasti ja eroitti kaikki v?h?nkin ep?ilytt?v?t kasvot. H?n n?ki nytkin salongissa er??n miehen, josta h?n ei ollut varma, ja alkoi pit?? t?t? silm?ll?. Mutta kun t?m? hetken kuluttua meni kapteenin luokse tupakoimaan, tuli h?n vakuutetuksi, ettei laivassa ollut urkkijoita.

Viime vuorokaudet oli h?n ollut samassa asemassa kuin takaa-ajettu hirvi, joka yht?mittaa tuntee v?ijyvien vihollisten hermostuttavan hajun. Ja niinkuin yksi ainoa erehdys, muutama askel aukealle ulos mets?n suojaavasta siimeksest? voi tuottaa hirvelle kuolettavan luodin, samoin olisi Aarne monesti joutunut santarmien ja urkkijoiden k?siin, jollei olisi voinut s?ilytt?? kylm?verisyytt??n, jos h?nen huomiokykyns? tai voimansa olisi pett?nyt.

Aarne katsahti vaistomaisesti ymp?rilleen ja huoahti helpoituksesta. H?n muisti taas hetken, jolloin oli huomannut hiipiv?t santarmit aivan takanaan, miten oli juossut l?pi vieraan pihan ja hyp?nnyt yli lankkuaidan, kaikki. Ik??nkuin salamannopeana kinematografikuvana kiiti h?nen aivojensa l?vitse kaikki mit? h?n oli kest?nyt viime vuorokausina; h?n muisti, miten oli hyp?nnyt liikkeess? olevaan autoon, muisti hurjan ajon Kaivopuiston ja Eiran ymp?ri, jolloin takaa-ajajien hitaampi auto lopulta oli j??nyt j?lkeen huitovine santarmeineen. Sitten oli h?nen naamioituna onnistunut matkustaa kotiin ja y?ll? k?yd? hyv?stelem?ss? vaimoansa ja lapsiansa. Ja siit? l?htien taukoamatonta pakoa pohjoista kohden, vuoroin junalla ja taas jalkaisin, kaupunkien ja passintarkastuspaikkojen sivu.

Viime y?n?kin oli h?n k?vellyt aamupuolelle asti, eik? aamullakaan uskaltanut rauhallisesti nukkua, kun matkailijakodissa tarkastelivat niin ep?ilev?sti.

Aarne kuunteli veden yksitoikkoista kohinaa laivan keulassa, ja herpaiseva v?symys aikoi painaa h?nen ruumistaan ja silm?t sulkeutuivat. Mutta viel? raskaampana painoi ja kiristi h?nen sieluaan tuo pitk?aikainen j?nnitys: h?n aukaisi yh? uudelleen silm?ns?, niinkuin jokin sis?inen ??ni olisi kuiskannut, ettei saanut nukkua. Ja vihdoin h?n h?tk?ht?en ponnahti seisomaan ja kourasi koneellisesti takataskuaan, niinkuin olisi luullut olevansa vihollisjoukon keskell?.

Mutta h?n n?ki vain tyynen, sinisen vedenpinnan, kuuli laivan jyskytyksen, veden loiskeen, -- miss? h?n on?

Aarne pakotti samentuneet aivonsa toimimaan, ja vihdoin h?n ymm?rsi kaikki; ett? oli voittamaisillaan, jos h?nen vaan onnistuu p??st? laivasta R?yt?n saaressa, silloin h?n on pelastunut, -- h?n vaikka ui yli rajan...

H?n hieraisi silmi??n ja nousi huomaamattaan seisomaan ja heng?hti syv??n, -- niinkuin rintaa rutistanut rautarengas olisi pudonnut; tuntui niin hyv?lt? ja kevyelt? kuin pahasta unesta her?tess?. Se on siis totta, mahdollista!

Aarne Hengitti ahnaasti raikasta, merelt? tuoksuvaa ilmaa ja tuijotti kuin huumaantuneena tuota et?ist? saarta, joka n?ytti v?hitellen nousevan peilityynen? p?ilyv?n meren syvyydest?, jo n?kyi saharakennus, punaisia ty?v?en asuntoja ja lautatapuleja.

Mutta katsoessaan sattumalta sivulle p?in, kohtasi h?n h?mm?stytt?v?n n?yn. Tuon ??rett?m?n ulapan sinert?v?ll? pinnalla v?lkkyi ja kimalteli aivankuin sulana hehkuva kultavirta, joka n?ytti yhtyv?n taivaanrannalta nousevan auringon h?ik?isev??n kirkkauteen. Ja etel?ss? n?kyi pari lehtimets?n peitt?m?? pikkusaarta, jotka syksy oli koristanut niin satumaisella v?riloistolla, ettei Aarne ollut koskaan sellaista n?hnyt. H?n katseli liikutettuna ja onnellisena tuota ihanaa n?ky? unohtaen vaaran ja k?rsimykset. Ja kun laiva vihdoin laituria l?hetess??n hiljensi vauhtiaan, ei h?n tuntenut v?h??k??n levottomuutta. Kyll? h?n nyt jo onnistuu!

Multa kun laiva pys?htyi laiturin ??reen, ilmestyi ihmisjoukon takaa kaksi santarmia ja muutamia sotilaita, jotka asettuivat seisomaan kahden puolen >>lankonkia>>. Ja sitten suurikokoinen santarmi-v??peli tarkasti jokaisen poispyrkiv?n passin hitaasti ja perinpohjaisesti, katsahti tulijaa tutkivasti, ep?luuloisesti, ja h?nen suuret, punaiset viiksens? p?rhistyiv?t uhkaavasti kuin saalista vainuavan pedon harjakset.

Aarne seisoi kuin huumaantuneena. H?nen aivoissaan py?riv?t lukemattomat suunnitelmat, mutta kaikki n?ytti turhalta. Torniossa pys?htyisi laiva kokonaan eik? siell? ainakaan p??sisi livist?m??n. Jospa h?n hypp?isi t??lt? ment?ess? mereen, uisi jollekin saarelle... Kaikki olivat jo poistuneet laivasta, -- santarmit vain vartioivat laivaan j??neit?.

Silloin alettiin laivaan lastata >>saharimoja>> polttopuiksi, ja yht?kki? v?l?hti Aarnen aivoissa uusi suunnitelma. H?n p??tti yritt?? sen p?tevyytt? heti.

Hiljaa vihelt?en astui h?n laivasta laiturille ja l?hti hitaasti k?det taskussa astelemaan laiturin p??t? kohden ja sielt? takaisin; siten kulki h?n edestakaisin ja k??ntyi aina santarmien kohdalla takaisinp?in. Ensi kerralla katsahtivat santarmit h?nt? hieman tutkivasti ja v??peli p?rhisti viiksi??n niinkuin olisi vainunnut kapinallisen hajua nen?ss??n. Mutta eih?n heill? ollut aihetta kielt?? k?vely? laiturilla, -- ja lopulta eiv?t he n?ytt?neet huomaavan, vaikka Aarne asteli heid?n ohitseenkin, -- sill? h?n palasi aina takaisin.

Aarne n?ki >>rimapinon>> alenevan arveluttavasti, mutta h?n tiesi, ett? yksi ainoa hermostunut liike tai ilme tuhoaisi kaikki. Ja niinkuin ennenkin vaaran l?hetess? tuli h?n aivan tyyneksi ja ajatus toimi kaksinkertaisen herkk?n?. H?n seisahtui, sylk?si veteen ja kumartui hiukan ik??nkuin pikkukaloja katselemaan. Niin siirtyi h?n v?hitellen yh? l?hemm?ksi rannalla olevia halkopinoja. Kerran n?ki h?n santarmin katsahtavan itse??n, mutta kun h?n hiljaa vihelt?en siirt?ytyi takaisinp?in, jatkoi santarmi keskusteluaan. Vihdoin, kun puut olivat miltei lopussa, p??tti h?n l?hte?, vilkaisi viel? kerran ja l?hti housujaan kohennellen astelemaan halkopinojen taakse, -- ja sitten h?n juoksi.

H?n oli miltei varma onnistumisestaan, jolleiv?t vaanijat heti huomaisi pakoa, ja kun h?n et??mp?? n?ki santarmien rauhallisina yh? seisovan laiturilla, l?hti h?n kiertotiet? er??n saarella asuvan tuttavansa luokse kysym??n neuvoa piilopaikan ja yli p??syn suhteen.

Mutta santarmi-v??peli oli kai lopulta huomannut, ett? tuo salaper?inen k?velij? oli h?vinnyt, ja pian oli koko joukko hajaantunut etsim??n.

Eik? Aarne viel? ollut ehtinyt puhua kuin pari sanaa tuttavansa luona, ennenkuin ovelle koputettiin. Samassa astui nuorempi santarmeista sis??n ja vaati Alhoa tulemaan p??llik?n luokse.

Katkeruus, viha ja ep?toivoinen uhma kuohahti Aarnen sielussa sekavana, kohisevana py?rteen?. T?ytyik? h?nen ep?onnistua juuri nyt. -- aivan viime hetkell?. Viet?isiink? h?net t??lt? pistimien v?liss?, sulettaisiin jonnekin pietarilaiseen vankiluolaan, teloitettaisiin siell? tai viet?isiin Siperiaan... H?n ei saisi en?? koskaan n?hd? lapsiaan, vaimoaan. He eiv?t tiet?isi h?nest? mit??n... Ei, ei, se on mahdotonta. H?n kuolee ennemmin heti, t?ss? paikassa. Vain vaivoin onnistui h?nen hillit? itse??n, kun h?n hiljaa sanoi:

-- Mit? te oikein tahdotte? Min? en l?hde. Jos on asiaa... Niin -- en tule!

Santarmi n?ki toisen kasvoista, ettei t?ss? ollut hyv? ryhty? v?kivaltaan. Hiukan ep?r?ity??n poistui h?n pihalle ja odotti n?ht?v?sti, ett? joku tovereista saapuisi paikalle.

Aarne tunsi, ett? h?nen vapautensa, el?m?ns? riippui silm?nr?p?yksist?, ja kysyi onko porstuakamarissa avattava ikkuna. Talon poika l?hti sanaakaan sanomatta ulos, ja kun santarmi poistui ikkunan kohdalta, juoksi Aarne porstuakamariin, sitten suoraa p??t? avatusta ikkunasta puutarhaan, yhdell? loikkauksella yli s?leaidan,-- ja sitten h?n juoksi...

H?n ei tuntenut paikkoja, h?n juoksi vain poisp?in, ja niin joutui h?n vihdoin kujaan, jonka p??ss? alkoi porrask?yt?v? yli matalan, tukkeja t?ynn? olevan lahdenpohjukan. H?n p??si jo portaille, mutta samassa kuului takana t?misevi? askeleita ja uhkaava huuto:

-- Stoi! Streljait! Stoil

Viimeist? huutoa s?esti kiv??rinlukon ter?v? s?l?hdys, ja Aarne oli vanna, ett? heti kaatuu, putoaa kuolettavasti haavoitettuna alas tukkien sekaan; h?nen korvissaan kohisi; sen seasta eroittui ep?selv?, k?he? huuto; >>ampu -- ampu!>> mutta h?n juoksi yh? kuin henkens? edest?. H?nen kurkkuaan poltti, rinta huohotti ja silmiss? vilahteli mustia kipin?it? -- mutta h?n juoksi yh? nopeammin...

Kuin harmaan sumun l?vitse eroitti h?n oikealla harvaa pensaikkoa ja niiden joukossa harmaan kiven.

H?n hypp?si alas porraspuulta vajoten polvia my?ten hyllyv??n lietteeseen, mutta h?n ponnisti kaikki voimansa ja p??si heti lujalle maaper?lle. Viel? muutama askel, -- ja h?n heitt?ytyi kiven taakse ja sieppasi pistoolin taskustaan.

Vasta nyt h?n ymm?rsi miksi oli p??ssyt n?in: huutaja oli vain sotilas, joka ei tietysti tohtinut ampua ilman k?sky?. Sillalle saapui yh? useampia takaa-ajajia, siell? viittoiltiin ja r?histiin. Santarmiv??peli sieppasi vihdoin kiukkuisesti kiv??rin er??lt? sotilaalta ja l?hti toisten seuraamana kulkemaan portaita my?ten.

Aarne antoi heid?n tulla rauhassa. Vasta sadan metrin p??ss? h?n huudahti kylm?ll?, p??tt?v?isell? ??nell?:

-- Seis! Min? ammun jokaisen l?henev?n!

Joukko pys?htyi kuin komentosanasta, ja v??peli viritti kiv??rins? kiukkuisesti kiroten. Mutta kun ei mit??n n?kynyt, astahti h?n uudelleen eteenp?in.

N?hdess??n vihollistensa l?henev?n, jotka aikoivat viel? viime hetkell? tuhota h?nen el?m?ns?, valtasi Aarnen niin hillit?n viha, ettei h?n kyennyt selv?sti ajattelemaan, arvioimaan asemaansa. H?nen nivoissaan riehui vain yksi ainoa ajatus: ettei antaudu el?v?n?, ett? ampuu jokaisen -- ja lopuksi itsens?. Mutta t?hd?tess??n v??peli? keskelle rintaa huomasi h?n t?m?n peitt?v?n koko jonon: he olivat siis kaikki per?kk?in kapealla lankkuk?yt?v?ll?, josta ei voinut v?isty? v?h??k??n, -- ja jokainen >>Savage>>-pistoolin kuula l?vist?isi ainakin kaksi...

H?n tempasi koneellisesti makasiinin taskustaan, ja sormi kosketti jo liipasinta, kun jonkunlainen sis?inen ??ni k?ski h?nen ampua ensin ilmaan: sitten h?nelt? on oikeus ampua kaikki. H?n ajatteli ampua l?pi lakin reunan, ja h?n tiesi osaavansa varmasti, k?si ei v?r?ht?nytk??n ja lis?ksi viel? sai nojata kiveen.

Mutta samalla kuin laukaus pamahti, lyyk?hti santarmi-v??peli vikkel?sti ja tarttui p??h?ns?, -- h?n luuli kai tuon vinkuvan kuulan sattuneen.

Sitten h?n huusi jotain, viittasi h?t?isesti miehilleen, ja koko joukko l?hti juoksemaan takaisin.

Aarne tuijotti pettyneen? pakenevia, t?hd?ten santarmin leve??n selk??n: h?n puri hammasta, toivoen kiihke?sti, ett? t?m? seisahtuisi, k??ntyisi, jotta saisi ampua. -- Mutta t?m? n?ytti hoputtavan joukkoaan yh? nopeampaan juoksuun. Vasta toisella rannalla santarmi h?t?isesti vilkaisi taakseen ja kyyristyi samalla niin hassunkurisesti, kuin olisi odottanut saavansa hartioilleen kirvelev?n piiskaniskun.

Vasta hetken kuluttua ymm?rsi Aarne, ett? h?nen olisi pit?nyt iloita, kun oli n?in helpolla pelastunut uhkaavasta vaarasta. Ja kun joukko oli kadonnut rakennusten taakse, hiipi h?nkin pensaiden suojassa mets?n laitaan ja alkoi keventynein mielin odottaa tuttavaansa. H?n tunsi olevansa n?lk?inen kuin susi, -- mutta ehk?p? ne tuovat ruokaakin tullessaan! Mutta p??asia on, ett? p??see Ruotsin puolelle, -- vapauteen!

Mutta pian h?n huomasi olleensa lapsellinen, kun oli luullut santarmien luopuvan niin helpolla saaliistaan. Sill? hetken kuluttua l?hti kymmenmiehinen joukko kahdella veneell? soutamaan saaren toista p??t? kohden.

Ensin h?n h?mm?styi, mutta samassa h?n huomasi saaren olevan tihe?n mets?n peitt?m?, jossa h?n oli kuin kotonaan. Mit? ne voisivat vanhalle paimenpojalle ja mets?st?j?lle, joka oli joka syksy hiipinyt hirvien j?less?! H?nen mieleens? leimahti huvittava suunnitelma, ja h?n p??tti huolehtia siit?, ett? ne saavat kerrankin tarpeekseen etsi?.

H?n ei koettanut paeta vainoojiaan. P?invastoin h?n juoksi l?pi mets?n, niin ett? oli jo vastassa odottamassa, kun n?m? l?heniv?t rantaa. H?n n?ki vain yhden sopivan maallenousupaikan ja piiloutui rannalla olevaan lepp?pensaaseen. Veneet laskivatkin rantaan aivan Aarnen ajattelemalle paikalle, ja kun h?n oli vain parinkymmenen metrin p??ss? siit?, ei santarmien p?? h?nk??n p?lk?ht?nyt etsi? h?nt? niin l?helt?. H?n kuuli kuiskaten annetut k?skyt, ja kun miehet harvassa ketjussa katosivat mets??n, l?hti h?n hiipim??n heid?n j?less??n.

Aarne huomasi ilokseen, ettei heid?n verkkonsa ulottunut yli saaren, ja kun heid?n t?ytyi menn? mets?n toista puolta ja palata vastakkaista reunan, oli h?nen helppo seurata, -- eik? pyydyst?jill? ollut aavistustakaan, ett? otus kulki j?less?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet