Read Ebook: Kuinka Kettuniemellä kirkkoherraa valittiin by Leino Paul Ferdinand

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 242 lines and 14244 words, and 5 pages

Release date: October 7, 2023

Original publication: Helsinki: G. W. Edlund, 1900

Credits: Tuula Temonen

KUINKA KETTUNIEMELL? KIRKKOHERRAA VALITTIIN

Kirj.

Kustaanpoika

Helsingiss?, G. W. Edlund, 1900.

Er??n? sunnuntai-aamuna syyspuoleen vuotta oli tavallista enemm?n kirkkolaisia kokoontunut Myllym?en matamin tupaan, joka v?h?n matkaa kirkosta oli m?en rinteell?. Matamin kahvipannu kiehua porisi liedell?, valmistaen mieluista juomaa saapuneille vieraille, joista toiset istuivat, mutta jokunen viel? seisoi. Oikeastaan oli matamilla kaksi pannua, toinen suurempi, josta kaadettiin tavallisille vieraille, ja oli useimmiten heti valmiina ja toinen pienempi, jonka herkusta vaan paremmat p??siv?t osallisiksi. Nyt oli se pienempi pannu joka oli tulella, josta voi p??tt??, ett? vieraat kuuluivat parempaan luokkaan matamin kirjoissa.

Matamilla itsell?, joka oli vanhanpuoleinen ihminen, oli t?ysi ty? korjata em?nt?in tuomisia talteensa. T?ss? mieluisassa toimessa oli h?nen kielens? ahkerassa liikkeess? ei yksin kiitt?m??n ja siunaamaan hyvi? em?nti? heid?n tuomisistaan, vaan my?s kertomaan heille kyl?n tuoreimpia uutisia.

Matami oli, n?et, paikkakunnan tunnetuin puhetorvi, jolta ei pienemm?tk??n asiat seurakunnassa saaneet j??d? salaan. Ollen luonnostaan v?h?n utelias eli oikeimmin tiedon haluinen, oli h?nen helppo seurustelemalla erilaisten henkil?in kanssa saada asioista tietoa niin et??lt? kuin l?helt?. H?nen hyv? syd?mens? vaati j?lleen h?nt? joko kuiskaamaan tietojaan yst?v?ins? korvaan tai muuten ajan ratoksi niist? puhumaan tuttavilleen, joita h?nell? oli ymp?ri seurakuntaa. Kun h?n my?s kokemuksesta tiesi, kuinka helposti puhuttu asia, monen suun kautta kulkeissa, voi kadottaa jotain alkuper?isyydest??n, oli h?nen tapanansa lis??vill? selityksill? turvata kertomaansa.

Sanotun takia oli matami sek? suosittu ett? pel?tty, eritt?in j?rvikyliss?, joista oli totuttu k?ym??n kirkkokortteeria h?nen luonaan ja sent?hden ymm?rrettiin panna arvoa matamin kahveelle ja uutisille.

Nyt oli, niinkuin jo sanottiin, tavallista enemm?n kirkkolaisia ker??ntynyt matamin tupaan. Oli asioita, joista haluttiin tietoja.

Seurakunnan vanha, rakastettu kirkkoherra oli kes?ll? lyhemm?n taudin j?lkeen ummistanut v?syneet silm?ns? kuolon uneen. H?nen paikkansa oli viel? t?ytt?m?tt?. Oli siis t?rke? kysymys, kuka oli h?nen j?lkeens? seurakunnan esipaimeneksi saatava.

Sanomalehdiss? oli n?hty, ett? pyrkij?it? siihen oli moniaita: oli kirkkoherroja ja oli kappalaisia. Kuinkas olisikaan voinut toisin k?yd?! Olihan Kettuniemi tunnettu suureksi ja varakkaaksi pit?j?ksi, joka kyll? miehens? el?tti. Kannatti siis monen hengen miehen hakea sinne toivossa, ett? ehk? p??sisi vaihettamaan pienen kyrs?ns? suurempaan leip??n. Sill? kuuluihan hyv? kirkkoherran paikka my?s jokap?iv?iseen leip??n, jota sanan j?lkeen sai rukoilla ja t?ss? ajassa etsi?.

Mutta valitettavasti oli ne, jotka olivat hakeneet Kettuniemelle, siell? tuntemattomia pappismiehi?. T?ytyi sent?hden menn? niist? utelemaan Myllym?en matamilta; sill? jos joku, niin ainakin h?n, tiesi ottaa asioista selv?? eik? pannut kynttil??ns? vakan alle.

Matami, joka oli tullut em?nt?in runsaista tuomisista hyv?lle mielelle, oli kiitollisuuden osoitteeksi alkanut enempi kuiskaamalla kuin ??neens? em?nnille kertoa mit? Hietam?ess? oli tapahtunut ja paljon h?nell? olikin siit? kerrottavaa. T?ytyip? h?nen kesken kertomistaan huokatakin, niin Jumala paratkoon, osoittaen sill? hurskasta mielenlaatuaan, sill? matami kuului rukoilevaisiin. Viimein lopetettuaan k??ntyi h?n toiseen puhe-aineesen ja kysy? tokasi ??neens?:

Ette suinkaan hyv?t yst?v?t viel? ole kuulleet, ett? meille kirkkoherraksi hakeneet ovat huonoja pappeja?

Mit? te, matami kulta, nyt puhutte? vastasi siihen Laurin em?nt?, ly?den ihmetyksest? k?si?ns? yhteen. Sill? sellainen uutinen oli h?nest? samoin kuin toisista kuulijoista yht? odottamatonta kuin h?mm?stytt?v??.

Niin, niin, kyll? se on totta. Sen on minulle sanonut maisteri Krypqvist, joka on sen kuullut -- ja matami kuiskaa sen em?nnille.

Mutta seh?n on synti ja h?pe?, ett? huonoja, kun on n?in suuri ja hyv?tuloinen seurakunta, muistutti J?rvenp??n em?nt?, tuntien siit? oikeutettua harmia, ettei hengen miehet ymm?rt?neet paremmin arvostella Kettuniemen suuria tuloja.

Sanokaas muuta, hyv? em?nt?, mutta kai siin? on Herralla h?nen erityinen tarkoituksensa seurakuntamme hyv?ksi, huokasi matami.

Niin oikein, matami, mit?s meid?n tarvitsee menn? ojan ylitse vett? hakemaan, kun meill? itsell? on valmis kirkkoherra maisteri Krypqvistiss?, joka on oman seurakunnan kasvannaisia, huomautti J?rvenp??n is?nt?.

Niink? se is?nt? sen asian tuumii, vaikka kyll? min? olen kuullut, ett? moni muu on samoin tuuminut. Ja kun se siksi tulee, niin pian se maisteri on sen kirkkoherran tutkinnon lukenut, selitti matami, joka hyvin tunsi maisterin suuren kyvyn.

T?t? vastaan ei toisilla ollut mit??n muistuttamista, sill? olihan matami suoraan puhunut heid?nkin ajatuksensa. Mit? enemm?n sitte asiasta keskusteltiin, sit? selvemm?ksi k?vi matamille ja toisille, ett? maisteri oli parhaiten sopiva Kettuniemen paimen sauvaa kantamaan ja h?nt? sent?hden pyydett?v? nelj?nneksi.

Tyytyv?isen? keskusteluun ja saatuihin tietoihin rupesi J?rvenp??n v?ki kiirehtim??n kirkkoon. He olivat t?n??n aikoneet ripille ja t?ytyi sent?hden rient?? rippisaarnaan. Toisilla kirkkolaisilla ei ollut sellaista kiirett?. He j?iv?t matamin kanssa puhelemaan siksi kuin soitettiin yhteen. Sill? olihan niin hauskaa istua h?nen tuvassaan ja kuunnella, mit? uutta matami viel? tiesi kertoa.

Joku aika edell?mainitusta keskustelusta Myllym?en matamin tuvassa, oli sanomalehdiss? luettavana vaaliehdoitus Kettuniemen kirkkoherran virkaan. Korkea-arvoinen Tuomiokapituli oli ensimm?iselle vaalisijalle asettanut Pohjakyl?n kappalaisen H. Pitk?sen, toiselle Polvij?rven pastorin K. Forssin ja kolmannelle Lammen kirkkoherran A. Alanderin. Her?tti jotain huomiota ett? Alander, vaikka oli paljoa nuorempi pappi kuin pari muuta h?nen hakukumppaniaan, kuitenkin p??si heid?n edelleen kolmannelle vaalisijalle. Mutta selitettiin, ett? sen teki h?nen korkeimmat arvolauseensa, jotka h?n oli suorittamissa tutkinnoissa saanut.

Vaaliehdoitus antoi, niinkuin helposti voi ymm?rt?? paljon puheen ainetta. Eritt?in pohdittiin sit? ahkeraan ja monipuolisesti Myllym?en matamin yst?v?in kesken. Ei siin? piiriss? oltu lainkaan hyvill??n siit?, ett? kirkkoherra Alander p??si vaaliehdolle. Tosin ei h?nt? enemp?? kuin toisia vaalipappeja l?hemmin tunnettu, ett? olivat enempi kaukaa ja siihen asti nimelt??nkin olleet outoja. Mutta tuo Alanderin koroitus toisten edelle, ei se ennustanut hyv??. Jos sen oli vaikuttanut h?nen suurempi oppinsa ja taitonsa, niin kuka takasi, mit? h?n olikaan miehi??n! H?nest? saattoi viel? tulla vastusta sille tuumalle, ett? maisteri Krypqvist saataisiin nelj?nneksi. Asia oli siis arveluttavaa laatua, joka pani miettim??n niiden, jotka nelj?tt? ajattelivat.

Pian alkoi sitten ik??nkuin ihmeen kautta Kettuniemell? levit? monenlaisia huhuja vaalipapeista. Mist? ne saivat alkunsa? Mitenk? ennen tuntemattomista miehist? ruvettiin tiet?m??n yht? ja toista? Ja kuinka juuri sellaista, jota ei voinut katsoa miksik??n suositukseksi asianomaisille? Sit? kyseltiin ja tiedusteltiin. Ja vastauksia saatiin monenlaisia.

Mik? kertoi jonkun Lammen ukon ajelleen nahkain ostossa Kettuniemell? ja ett? h?n olisi puhunut Alanderista. Mik? j?lleen tiesi er??n naapuriseurakuntalaisen vuosi takaperin matkustelleen sukuloimassa Polvij?rvell? ja siell? oppineen tuntemaan Forssin. T?lt? naapuriseurakuntalaiselta oli sitten tieto Forssista levinnyt Kettuniemelle. Mik? kertoi jotain muuta yht? todenmukaista. Lopulta ruvettiin arvelemaan, ehk? huhujen alkul?hde olikin jossain kirkon l?heisyydess?, josta ne paikkakunnalla hyvin kehittyneen juorupostin kautta levisiv?t ymp?ri seurakuntaa.

Ensimm?isest? eli Pitk?sest? tiesi huhupuheet kertoa, ett? h?n oli, jollei juuri rampa, niin siksi sairaalloinen, ettei h?n nykyisess?k??n pieness? paikassaan kyennyt virkaansa hoitamaan, vaan t?ytyi pit?? apulaista. Kun h?nell? viel? kuului olevan suuri ja k?yh? perhe, niin oli selv??, ettei Pitk?sest? voinut olla Kettuniemen suuren ja hyv?tuloisen pit?j?n paimeneksi.

Forssista j?lleen tiesi huhu kertoa, ett? h?n oli kiivasluonteinen ja kova j?rjestyksen mies, jonka kanssa ei ollut hauskaa joutua tekemiseen. Viel? tiedettiin, ett? h?n nykyisess? paikassaan oli pakottanut seurakuntaa tarpeettomasti muuttamaan toiseen paikkaan ja uudesta rakentamaan hyv?ss? kunnossa olleen virkatalon. Ettei Kettuniemell? oltu mihink??n kovaan j?rjestykseen totuttu, niin ei aiottu vastaisuudessakaan sellaiseen taipua. Kun lis?ksi oli juuri kysymyksess? vanhan rappiolle joutuneen variksenpes?n siaan rakentaa uusi kirkkoherran talo, niin oli luonnollista, ett? kaiken mokomin tahdottiin v?ltt?? kiivasta kirkkoherraa.

Kolmannesta eli Alanderista huhuttiin, ett? h?n oli vapaakirkollinen, l?yh?uskoinen, hihhuli ja tiesi mit? kaikkea h?n oli. Oli ihan selv??, ett? niin vaarallinen mies oli kaikkein v?hemm?n sopiva kirkkoherraksi Kettuniemelle, jossa oli opittu arvossa pit?m??n vanhaa jumalisuutta ja -- polvirukousta.

N?ytti siis silt?, kuin ei yhdell?k??n vaalipapeista olisi ollut suuria toiveita tulla kysymykseen arvoisain Kettuniemel?isten keskuudessa. Sill? valita tieten jotakuta sanotuista papeista, eih?n sit? voinut kelt??n vaatia. T?ytyip? v?h?n ihmetell?, ett? juuri he olivat sattuneet hakemaan Kettuniemelle ja p??siv?t vaaliehdolle. Mutta arvatenkin oli se tapahtunut Herran erityisest? tarkoituksesta, niinkuin siit? hurskaasti oli selitetty ja parasta oli siis mukaantua siihen.

Tosin l?ytyi niit?, jotka eiv?t tahtoneet oikein uskoa edell? kerrotuita huhuja, vaan viel? v?ittiv?t niit? keksityiksi ja v??riksi. Mutta t?llaiset ep?ilij?t olivat pieni joukko verrattuna niihin, joita saattoi mielens? mukaan nen?st? vet??, joten heid?n v?itteens? j?iv?t heikoksi huudoksi Kettuniemen korvessa.

Erityisen hedelm?llist? maata l?ysiv?t juorupuheet j?rvikyliss?, joiden asukkaat olivat enemm?n vanhoilla-olijoita ja sent?hden omatakeiseen asiain tutkimiseen v?hemm?n kehittyneit?. Ei siell? ryhdytty huhuja tarkemmin pohtimaan, vaan otettiin niit? vastaan, jollei kaikkia t?yten? kultana niin uskomista ansaitsevina. Sellaiset j?lleen her?ttiv?t heiss?, jotka entisest??n pelk?siv?t kaikkea uudelta vivahtavaa niinkuin synti?, pelkoa ja vastenmielisyytt? eritt?in tuota huhun leimaamaa l?yh?uskon hihhulipappia vastaan. Ei sellaisesta ollut heid?n opettajakseen, jotka ahkeroivat vakavaa jumalisuutta ja tahtoivat el?? ja kuolla >>vanhan virsikirjan uskossa>>.

N?in vakuutti paitsi muita Kuivaniemen vaari, jonka sanalla oli suuri merkitys j?rvikyliss?. Sill? tiedettiinh?n yleens?, ett? h?n oli vuosikymmeni? harrastanut polvirukousta ja parannusta ja ahkeraan kirjan lehti? k??nnellyt. Kyll? h?n tiesi autuuden asiat paremmin, kuin moni liperi-kauluksellinen pappi, ja voi sent?hden varoittaa, ett? poikkeaminen n?yr?lt? rukouksen tielt? helposti l?ydetylle uskon tielle vei harhaan ja onnettomuuteen.

Mit? j?lleen hihhuli, jota my?s Alanderista huhuttiin, tarkoitti, siit? ei yleens? Kettuniemell? oltu oikein selvill?. Sellaisia ei, nimitt?in, ollut viel? sinne ilmaantunut, eik? tiedetty l?hipit?jiss?k??n niit? l?ytyv?n. Mutta ett? hihhuli tarkoitti jotain pahaa, joko uskon luopiota tai muuta senkaltaista, sit? ei moni ep?illyt. Rannan Ky?ri, joka oli matkustellut ty?nansiolla monessa seurakunnassa ja siten n?hnyt ja kuullut enemm?n kuin muut, oli kyll? valmis, niinkuin sellaisten tapa usein on, selitt?m??n mink? asian hyv?ns? selv?ksi. Mutta h?nen selityksens?, ett? hihhuli oli uskonnollinen hyppij?, joka hyppiess??n l?i k?si?ns? yhteen ja lauloi hih, huh, ei tainnut kaikkia tyydytt??. Sill? mies oli tunnettu puheissaan v?hemm?n luotettavaksi ja ett? h?n oli suuri pilantekij?.

Jos Kettuniemell? levisi alentavia huhuja vaalipapeista, niin kyll? sen siaan tiedettiin hyv?? maisteri Krypqvistist? ja h?nen mainettaan toitotettiin. H?n oli kerrassaan herttainen mies, jossa ei l?ytynyt moitteen syyt?, vaikka suurennuslasilla olisi etsinyt. Kuinka yst?v?llinen h?n oli puhutella ja niin n?yr? ja alhainen! Mill? ahkeruudella h?n selitteli sanaa kyl?kunnissa ja k?vi pit?j?n matkoja virkaveljens?kin puolesta! Kuinka harras ja sanarikas h?n oli polvirukouksissaan! Ja kuinka kauniisti h?n saarnasi, h?yst?en puhettaan tuon tuostakin vaikuttavilla sanoilla: >>kalliit yst?v?t>> ja >>rakkaat yst?v?t>>, milloin monikossa, milloin yksik?ss?! Aina kun min? kuulen niit? sanoja -- ja kyll?h?n niit? maisterin suusta sai usein kuulla --, tuntuu niin hyv?lt? ja l?mp?iselt? t?ss? rinnan alla, vakuutti Mielev?n em?nt?, k?si syd?mell?. Samaa tunsi ja vakuutti moni muu, kun he kiitt?iss??n maisterin kaunista saarnaa, useimmiten eiv?t muistaneet siit? muuta, kuin nuo syd?nt? l?mmitt?v?t sanat.

Valitettavasti l?ytyi Kettuniemell? sellaisia, jotka kyll? s??nn?llisesti kerta viikossa k?viv?t Herran huoneessa, mutta, yht? s??nn?llisesti kallistivat p??ns? kirjalautaa vasten ja nukkuivat saarnan ajan penkeiss??n. Kuitenkin sai heilt? kuulla, kuinka hauskaa oli silloin k?yd? kirkossa, kun maisteri saarnasi ja kuinka he siit? tulivat rakennetuiksi. Kuinka t?m? tapahtui, sit? luonnollisesti ei k?y l?hemmin selitt?minen, sill? se on sielutieteellinen salaisuus. Mutta arvatenkin ruumiin, sanan vaikutuksesta, nukkuessa, sielu valvoi ja nautti ruumiinkin osalta sanasta. Kun j?lleen sellaiset voivat puhua saarnan vaikutuksesta heihin, mit? sitten ne sanoivat, jotka avoimilla silmill? ja korvilla olivat Jumalanpalveluksessa l?sn? maisterin saarnatessa tai muualla kuulivat h?nen sanaa puhuvan!

My?s hautauspuheita oli maisterilla kyky pit?? niin liikuttavia. Tosin ei h?nell? usein ollut tilaisuutta sellaiseen, sill? Kettuniemell? oli tullut tavaksi, ett? ruumiit useimmiten haudattiin hiljaisuudessa, se on, kelloitta, veisutta ja monasti ilman saattov?ke?kin. Viikon kuluessa vietiin ruumiit, ulkonaisia menoja ja tapoja karttaen, v?liin kymmenenkin samaan hautaan. Hautausmaa oli, n?et, seurakunnan suhteen pieni, sent?hden t?ytyi s??st?? maata ja k?ytt?? hautaustapaa, joka v?h?n muistutti silakkain latomista nelikkoon. T?st? kai oli naapuriseurakunnissa syntynyt pilajuttu, ett? Kettuniemell? oli vaan yksi arkku, jolla kaikki kuolleet, suuret ja pienet vietiin hautaan. Kun ruumiit oli saatu kiireesti kuoleman j?lkeen -- ei sent??n ket??n juuri samana p?iv?n?, kun h?n oli kuollut -- hautaan, niin ajateltiin, tottahan pappi ne sunnuntaina l?yt?? sielt?, kun hauta j?tet??n peitt?m?tt? ja siunaa l?yt?m?ns?. Ja niin j?i monasti saattov?ki l?himm?isist? omaisista asti pois ja pappi suntion kanssa sai kahden toimittaa koko hautausmenon, joka asian pakosta supistui lyhemp??n muotoon, mutta ei silti suntiossa ja h?nen lapiossaan her?tt?nyt pahaa mielt?.

Ettei siis maisterilla usein ollut tilaisuutta hautauspuheiden pit?miseen, voi sanotusta ymm?rt??. Mutta sit? liikuttavammin h?n sitten puhuikin, kun siihen tilaisuuden sai. Seuraten tunnettua kultaista s??nt??: >>ei kuolleista muuta kuin hyv??>>, voi h?n toisinaan kuvaillessaan poistuneen vainajan autuaallista loppua ja tulevaista onnea saada kyyneleet kuulijainsa silmiin.

Eip? ihme, jos Juorulan vanha piika oli valmis kenelle hyv?ns? vakuuttamaan, >>ettei sellaista pappia, kuin maisteri oli, ollut koko Suomenmaassa>>. Ulkomaiden oloja ei h?n viel? l?hemmin tuntenut, sill? h?n ollut matkustanut juuri ulkopuolella lavean Kettuniemen rajoja. Muuten olisi h?nen vertausalansa tullut ehk? hieman laveammaksi.

Olisi luullut, ett? maisterin kaltainen mies, jonka kiitosta niin suuresti ylistettiin, olisi saavuttanut seurakunnan yksimielisen suosion. Mutta niin se t?ss? matoisessa maassa k?y, ettei niin hyv??, ett? kaikille kelpaisi, yht? v?h?n kuin on niin huonoa, ett? kaikki laittaisi.

Maisterin lahjoista, ahkeruudesta ja avuista huolimatta, oli Kettuniemell? niit?, jotka eiv?t olleet h?neen suostuneet, vaan n?yttiv?t ik??nkuin kaihtivan h?nt?. T?m? nyt kuuluu v?h?n oudolta. Sent?hden olikin sellaisen nurjamielisyyden johdosta paikkakunnan sanomalehteen kerran syv?mietteisesti kirjoitettu: >>Tekisi mieli kysy? teilt?: ett? mit? syyt? te voitte tuoda sit? miest? vastaan>>. Sen kirjoittajaksi, joka l?himm?istens? typeryytt? s??lien ei halunsa mukaan kysellyt, arveltiin er?st? nousevaa t?hte? paikkakunnan naiskyn?ilij?in joukossa.

Maisteriin tyytym?tt?m?t valittivat, ett? h?n saarnasi liian paljo itse?ns?, eik? k?yt?ksess??n aina ollut suora. Viel? tahtoivat he v?itt??, ett? h?n mielisteli rukoilevaisia ja enemm?n kuin kohtuudella olisi ollut sopivaa, etsei ihmisten suosiota.

Ettei t?llaista puhetta j?rvikyliss?, eritt?in sen takaisissa uskottu, vaan selitettiin sit? panettelemiseksi, oli sanomattakin selv??. Sill? k?vih?n maisteri siell? t?ydellisyyden esikuvasta, jota miltei ep?jumalisuuteen vivahtavalla kunnioituksella katseltiin. N?hd? sellaisessa jotain heikkoa puolta tai kuulla siit? edes puhuttavan, olisi tietysti ollut sopimatonta, jopa luettu synniksi.

Varoa sai sit?kin, ettei sellaista ruvennut Myllym?en matamin kuullen puhumaan, sill? kyll? puhuja silloin tiesi kuumaan saunaan joutuneensa, josta ei ollut aivan helppo selvit?. Maisteri oli matamin erityisess? suosiossa ja h?nen pel?tyn kielens? suojassa, jolla matami hallitsi suurinta osaa seurakuntaa.

Mutta erimielipidett? oli nyt maisterista Kettuniemell? olemassa. Sit? ei voinut kielt??, jollei n?kev?n? tahtonut silmi?ns? ummistaa. Kun toiset maisterissa n?kiv?t jotain enemm?n kuin tavallisen ihmisen, ehk? enkelin, niin toiset j?lleen huomasivat ett? enkelill? oli syntisen ihmisen heikkouksia ja viel? sellaisia, joita hyv?ll? tahdolla olisi voinut v?ltt??.

Siit? huolimatta oli maisteria pyydett?v? nelj?nneksi. Se oli v?hitellen tullut jonkunlaiseksi uskonkappaleeksi, jota ahkeraan julistettiin kyl?kunnissa samalla kuin k?rsim?tt?m?sti kyseltiin, milloin vaali oli oleva, jolloin toivo saataisiin toteentumaan. Pian saatiinkin tiet??, ett? vaalisaarnat Kettuniemen kirkkoherran virkaan oli m??r?tty pidett?v?ksi kev?ttalvella.

Halulla ja uteliaisuudella odotettiin sitten, koska vaalipapit saapuisivat Kettuniemelle osoittamaan kuntoaan ja -- n?ytt?m??n itse?ns?. Huhujen kautta oli kyll? saatu heist? kuulla ja tiet?? enemm?nkin, kuin oikein suotavata olisi ollut. Mutta huhujen uutuus rupesi v?hitellen kadottamaan vieh?tt?v?isyytt??n, samoinkuin kes?ll? helle ensin miellytt?en k?y ajan pitk??n rasittavaksi. Vasten tahtoa alkoi synty? ep?ilyst?, jos kaikki juorut olivat tosia tai ainoastaan keksitylt?, niinkuin enempi ajattelevaiset tahtoivat v?itt??. Haluttiin sent?hden omin silmin n?hd? ja omin korvin kuulla, millaisia miehi? ne oikeastaan olivat, jotka olivat hakeneet seurakuntaan kirkkoherraksi.

Viimein vaikeni se sunnuntai, jolloin kappalaisen Pitk?sen tuli saarnata arvoisain Kettuniemel?isten rakennukseksi. P?iv? oli puoli-pilvinen, s?? leutoa ja keli, jollei juuri hyv?, niin mukiin menev?. V?ke? oli sent?hden saapunut seurakunnan vanhaan, kunnioitusta her?tt?v??n kivikirkkoon runsaasti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet