Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 844 lines and 15237 words, and 17 pages
IIVANA
ELI
SUOMALAINEN VEN?L?ISEN PUHE-MIEHEN?
Maiju Lassila
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Kirja 1915
Iivana Ivanovitsh Ivanoff oli ammatiltansa iloinen suutari, ja harras kristitty samalla. I?lt?ns? h?n oli siin? viidenkymmenen korvilla ja mit? h?nen nen??ns? tulee, niin t?ytti sekin kaikki ne vaatimukset, mit? tuolle kasvojen kaunistukselle yleens? voidaan asettaa. Se n?et oli p??st? punainen, kohtalaisen kokoinen, tyvest? pienehk? potaattinen?, tai oikeammin pulpukkanen?. Lis?ksi oli se rykelm?inen: t?ynn? pienoisia nystyr?it?, kuin ryp?leit?. Kun h?n sen lis?ksi jonain iloisena juhlap?iv?n? pisti viel? viinapullon housuntaskua pullistamaan ja niin sonnustautuneena k?yskeli veike?sti raittia pitkin, niin ei vaateliainkaan katsoja olisi voinut h?nen ulkomuodossaan ja asussaan l?yt?? mit??n puutteellisuutta, ei mit??n, joka olisi s?rkenyt kuvan ehe?? yleist? s?vy?.
Ja p??llep??tteeksi oli Iivana nyt viel? perheoloihinsakin katsoen leskimies. Se sopi mainiosti yhteen h?nen veike?n olemuksensa, sulhasmiesnen?ns? ja kaiken muun kanssa, varsinkin kun h?n oli jo ehtinyt iske? silm?ns? suutari Durnjakinin leskeen Annushkaan. Ei niin, ett? h?n olisi valittunsa tuntenut. Mutta kun Bjelajeffin eukko oli siit? puhunut, ett? semmoinen leski on, asuu Iso-Peskiin kyl?ss? ja on eukolla viel? kavettakin, niin h?n, Iivana Ivanovitsh, oli heti hoksannut ja sanonut:
-- Vot.... Eukko sinulle siin?, Iivana Ivanovitsh, vot, oli h?n itsekseen sanonut ja vet?nyt pikilangan niin tiukalle, ett? naukui.
Sanoja: "vot", "da", "valjai", "nitshevoo" j. n. e. k?ytet??n liikasanoina s?vyn vuoksi, suomalaisten vastineiden puutteessa. Ne joko eiv?t merkitse juuri mit??n, tai k?y niiden merkitys aina ilmi lauseen muusta ajatuksesta.
Se Bjelajeffin eukko h?n tiesikin kaikki! Monelle tuo oli, varsinkin leskimiehelle, muorin toimittanut. Sopi tuon puheisiin luottaa, varsinkin kun se sanoi, ett? se Durnjakinin leski on h?nelle sopiva, ei toraisa ja varsinkin kun on viel? kavetta.
-- Vot, Iivana Ivanovitsh... Vot sinulle ket? kosia, oli se Bjelajeffin eukko h?nelle hokenut ja kehunut. Niin olikin Iivana Ivanovitsh nyt kosimaan menossa. Bjelajeffil?isill? ei t?n??n ollut viinaa, ei is?nn?ll? eik? muilla, mutta h?nell? oli. H?n k?vikin siis heid?n luonansa kuin l?ksi?isiksi, ja taritsi heille ryypyt. K?yh?hk?j? ne Bjelajeffil?iset olivatkin, vaikka ei tuota h?nk??n ollut ylet?n rikas.
-- Vot sinullekin, Andrei!... Ryyppy sinulle! taritsi h?n itselleen Bjelajeffille. Tuo pani pois suutaroimisensa, nosti silm?ns?, huokasi hartaasti ja kulautti.
-- Passipo! kiitti h?n ja pyyhki hihalla suunsa.
Kiitos.
-- Sinulle, Iivana Ivanovitsh, passipo! toisteli h?n ja yritteli ty?h?n. Iivana seisoi veike?n?, hymyili leve?sti, makeasti, ryypp?ili pullonsuusta ja katsoi koko ajan, hyv?n tovin katsoikin Andreihin. Aikoi kai jotain iloisaa sanoa.
-- A, ent?s, alkoikin h?n ?kki? ja hymyili: ent?s, Andrei, arvaatkos, mihin min??... Menossa mihin olen? H?n katsoi pullo kourassa ja hymyili yh? laajemmin.
Andrei keskeytti suutaroimisensa, katsoi pitk??n ja h?lm?ili:
-- Iivana Ivanovitsh ... sin??
-- Naimaan!... Kosimaan! ilmoitti silloin Iivana rutosti, katsoi ennallaan, antoi hymyns? yh?tikin laajeta, ryypp?si kertasen ja lis?si selityksen:
-- Vot, Durnjakinin leske?... Annushkaa naimaan.
Koko h?nen naamansa oli yhten? laajana hymyn? ja Bjelajeffikin tuo ihan kuin h?lm?n? katsoi, tuijotti istualtaan yl?s h?neen.
-- Vasili Durnjakinin leske??... Anna Ivanovnaa naimaanko tarkoitan? h?n siin? kenk?ty? polvella h?lm?ili ja katsoi, tuijotti kuin loppumattomasti.
Mutta katsokoon. Yh? leve?mmin hymyili Iivana pullo kourassa ja lopulta ny?k?ytti p??t? korvalliselle ja veti viisaasti:
-- A-aaa!
S?llit toki ahertivat yh? nytkin ty?ss?ns?. Nahkaa niist? toinen takoi ja toinen purasimella keng?npohjaan kireesti reiki? pisteli.
-- Iivana Ivanovitsh, tuota? yritteli yh?ti kovin h?lm?n? tuijottava Andrei: Tarkoitan, muijan aiot?... Eh?
-- Jei bohu! vannoi hymyilev? Iivana. Siit? tulikin lopulta kuin ik??n eloisampaa jo kaikkeen. Tiesi tuo Andreikin jo eukkonsa puheista asian ennaltaankin, mutta otti, tekeytyi, ja alkoi ik??nkuin tosissaan ihmetell?:
Totisesti, jumaliste.
-- Veikkonen sin?! ihmetteli h?n, tekeytyen kuin h?lm?ksi: Tarkoitan ett??... Eh, sin?, veikkonen, Iivana Ivanovitsh! k??nsi h?n ?kki? kehaisuksi.
Ja tuo nyt maistuikin Iivanasta ja suu yh? laajemmassa hymyss? vet?? h?n sulhasmiehen maireudella viisaan:
-- Aaaa!...
H?n ryypp?si kulauttaen ja jatkoi:
-- Merkitsee, Andrei, ... merkitsee ett?, puhun sinulle ... ett? Anna Feodorovnaa ... Durnjakinin leske?, merkitsee, naimaan.
Ne s?llit siin? vain koputtelevat, mutta ei Andrei itse. Se nyt valehteli tosissaan: siunaili poissa olevaa eukkoaan, kun se ei muka ollut h?nelle Iivanan asiasta sanaakaan puhunut.
-- Eh sin?, eukko kanalja!... Eh tuo hylky ... eukko t?? minun ... kun ei sanaa halkaise! oli h?n olevinansa.
Mutta Iivana oli jo l?ht?valmis, risti vain silm?ns?, huokasi vakavasti, ryypp?si, puheli sanan Herran avusta ja semmoisesta ja l?hti, puhellen poistuessaan:
-- A vot, Andrei... Tarkoitan ett?... Herra... A vot hyvinkin auttaa Herra...
Ja h?n l?hti, housuntasku pullon paisuttamana ja se ainainen nen? hymyilevien kasvojen ihanana kaunistuksena. Niin alkoi h?n veike?sti painaa raittia pitkin Iso-Peskiin kyl??n johtavaa tiet?.
Kuten sanottu, ei Iivana tuntenut morsiantansa muuten kuin korvakuulolta. Ei h?n ollut Iso-Peskiiss? koskaan k?ynytk??n, vaikka kyll? bjelajeffil?iset olivat, ja Osipoffin akka oli sielt? kotoisinkin. Kyytimies tuo ei niin tuntemattomalla matkalla erin tarpeeton olisi.
Ja siin? veike?sti ja hymyilev?n? k?yskennelless?ns? osuikin tuo hevosmies siihen tielle. Se oli suomalainen Jussi Ropotti. Oli ?skett?isin muuttanut t?nne main Suomen puolelta. Kaupungista lie ollut matkalla, koskapa nelipy?r?isten rattaiden reslapahanen oli tyhj? ja hevoskonikin kuin v?synyt. Siit? tuon saanee kyytimiehen sopuhinnalla, Iso-Peskiin p?in kun n?kyy menossa olevan.
-- Eh sin?!... Ihminen!... Hei! hoikki Iivana oitis Ropotille, joka k?ytteli resuista reslaansa lujemmaksi.
-- H?h? katsoi Ropotti h?neen tyhm?n?.
Mutta ei Iivana siit? mit??n. Murteesta h?n hoksasi, ettei Ropotti ole ihan selv? ven?l?inen; h?n tuli luo ja uteli:
-- A ent? sin? ... ihminen... Niin ett? mit? kansaa sin? olet?
Ropotti ihan kuin sotkeutui ?ly-v?h?isens? puolesta, syleksi, imeksi nys?? ja tapaili:
-- Kuin mit? kansaa?... H?h?
Iivana Ivanovitsh oli jo miehen ?lytt?myydest? kiivastua ja ten?si:
-- A vot... Niin ett? virolaisia oletko?... Tai sitte saksalainen ... tshuhna ... puolalainen tai l?tti? Eh?
Suomalainen, suomalaisen haukkumanimi Ven?j?ll?.
H?n katsoi ja pen?si, nen?n p?? punoittavana kuin potaatti.
-- Tuota, tapaili Ropotti korvallistaan, sylk?si ja tokasi:
Add to tbrJar First Page Next Page