Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Hairauksia by Shakespeare William Cajander Paavo Emil Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 636 lines and 14070 words, and 13 pages
HAIRAUKSIA
Kirj.
WILLIAM SHAKESPEARE
Paavo Cajanderin suomennus ilmestyi v. 1910.
N?ytelm?n henkil?t:
SOLINUS, Epheson herttua. AEGEON, Syrakusan kauppias. ANTIPHOLUS Ephesolainen, | Aegeonin ja Aemilian pojat. ANTIPHOLUS Syrakusalainen, | DROMIO Ephesolainen, | kaksoisveljekset, edellisten orjat. DROMIO Syrakusalainen, | BALTHASAR, kauppias. ANGELO, kultasepp?. Muuan kauppias, Antipholus Syrakusalaisen yst?v?. Toinen kauppias. TOLLO, koulumestari. AEMILIA, Aegeonin vaimo, abbedissa. ADRIANA, Antipholus Ephesolaisen vaimo. LUCIANA, edellisen sisar. LUCIE, Adrianan palvelustytt?. Muuan huvinainen. Vanginvartija, oikeudenpalvelijoita, seuralaisia y.m.
Tapahtuu Ephesossa.
ENSIMM?INEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Sali herttuan hovilinnassa.
AEGEON. Solinus, jatka, surma mulle s??d?, Ja kuolotuomiolla tuskat p??t?.
HERTTUA. ?l' int?, Syrakusan kauppias. Sun hyv?kses en loukkaa lakejamme. Se riitaisuus ja vaino, jonka nosti Taannoinen herttuanne herja teko Mun maani kunnon kauppiaita kohtaan -- Joilt' yns? laki otti lunnaiks veren, Kun henke??n ei rahall' ostaa voineet -- Pois tuimast' ajaa katseestani s??lin. N?et, verivaino tuo kun alkoi meid?n Ja korskain kansalaistes v?lill? Niin juhlallinen kansanp??t?s lehtiin, Niin Syrakusassa kuin meill?kin, Kaikk' est?? kauppa vihollisen maalla. Ja viel? lis?ksi: ephesolainen Jos tulee Syrakusan markkinoille, Tai taas jos syrakusalainen saapuu Epheson satamaan, niin surman saa Ja tavaransa menee herttualle, Jos tuhatta ei markkaa suorita Sakoiksi h?n ja p??ns? p??stimeksi. Sun varasi, jos kuinka arvataan, Ei nouse ylemm?ksi sataa markkaa; Siis laki tuomitsee sun kuolemaan.
AEGEON. Se lohduttaa: kun tuomioni saan, Niin tuskat p??ttyy p?iv?n laskemaan.
HERTTUA. Lyhyeen kerro, Syrakusan mies, Min t?hden kotikaupunkisi j?tit Ja miksi tulit t?nne Ephesoon.
AEGEON. Ei vaikeampaa teht?v?t? lie Kuin kertomattoman on tuskan kerto. Mut, jotta mailma tiet?is, ett? surmaan Mun luonnonk?sky vei eik' inha rikos, Niin kerron mink? sallii suruni. Ma Syrakusass' olen syntynyt; Nain vaimon, jok' ois onnen mulle tuonut Ja min? h?lle, jos ois onni suonut. Iloa oli elo; varat karttui Etuisain matkain kautta Epidamnoon, Joit' usein tein. Mut toimijani kuoli, Ja pelko, ettei kauppa menis lamaan, Mun riisti hell?n vaimon sylist?. Kuus' kuukautt oltiin erin; silloin h?n -- Vaikk uupumallaan mielitaakkans' alla, Tuon rangaistuksen, jok' on vaimon osa -- Jo ryhtyi toimiin mua seuratakseen Ja pian terveen? mun saavutti. Et aikaakaan, niin onnellinen ?iti H?nest? tuli kahden siev?n pojan, Jotk', ihmeeks, niin ol' yhdenn?k?iset, Ett' erottaa vain nimest??n ne saattoi. Samassa talossa ja samaan aikaan Kaks poikaa kansan-vaimo synnytti Niinik??n kaksoiset ja yhdenmoiset. Kun perin k?yh?t oli vanhemmat, Ne pojilleni palvelijoiks ostin. Pojista moisist' ylen ylv??n? Hopitti vaimo usein kotimatkaan; V?kisin suostuinkin. Ah liian varhain Tulimme laivaan! Tuskin peninkulman Olimme Epidamnost' ehtineet, Kun tuulta aina totteleva syvyys Jo antoi turmiokkaan tuhon merkin. Ei en?? ollut suurta toivoa. H?m?r? valonh?ive taivaalta Vain teki tuskaiselle tunnollemme Pikaisen surman kahta varmemmaksi. Sit' iloll' oisin itse syleillyt, Mut vaimoni kun lakkaamatta itki -- H?n itki ennalta, kun n?ki vaaran -- Ja poika-kullat saineest' uikuttivat -- Tavasta vain ja vaaraa tuntematta -- Mun t?ytyi meille saada viivykett?, Ja t?m?n sain, -- ei muuta neuvoa: Veneeseen merimiehet pakons' otti Ja meille laiva j?i, jo hukkumallaan. Emonen, enin arka kuopuksestaan, Sitaisi t?m?n pieneen h?t?mastoon -- Jok' aina myrskyn vuoks on varana -- Ja toisistakin kaksoisista toisen. Min? toisist' yht? hyv?? pidin huolta. N?in tehtiin lasten. Vaimoni ja min?, Kummankin silm? miss? silm?ter?, Molempiin maston p?ihin sitouduimme, Ja ajelimme heti virran mukaan P?in Korinthoa, niinkuin luulimme. Mut vihdoin silm?ns' aurinko loi maahan, Hajoittain usman, joka meid?t peitti. Ja ik?v?idyn valon voimasta Tyventyi meri, ja me havaitsimme Kaks laivaa, jotka kaukaa tuli kohti Korinthosta ja Epidamnosta. Mut ennenkuin ne saapui -- Suo mun p??tt??! Alusta t?st? arvaa loppu itse.
HERTTUA. Ei, jatka, vanhus, ?l? keskeyt?; Sua s??lin, vaikk' en sua armahdakaan.
AEGEON. Sen jumalat jos tehneet ois, ei mulla Nyt syyt' ois heit? armottomiks syytt??! Kun laivat viel? oli virstain p??ss?, Me t?rm?simme luotoon valtavaan, Ja siihen voimall' iskeytyen laiva, Apumme ainut, s?rkyi kahtia, N?in s??lim?tt? erottaen meid?t Soi kummallekin sent??n sallimus Iloista, huolist' yht?l?isen osan. Tuo vaimoraukan puoli, joka oli Keveempi painoon, vaikkei tuskaan n?hden, Ajautui nopeammin tuulen mukaan, Ja n?m? kolme korjas n?htemme Korinthon kalastajat, niinkuin luultiin. Tapasi vihdoin toinen laiva meid?t; Kun saivat tiet??, kenen pelastivat, Niin hyvin kohtelivat vieraitaan; Ja kalastajilt' oisi saalis mennyt. Mut kun ol' alus huono purjehtija, Niin suuntans' ohjasi se kotiin p?in. -- J?in perikadost' eloon, jotta saisin Eloni synk?n tarun kertoa.
HERTTUA. Mut niiden t?hden, joita huolehdit, Suvaitse tehd? mulle t?ysi selko, Kuink' on sun sitten k?ynyt sek? heid?n.
AEGEON. Pojista nuorin, huolistani vanhin, Kahdeksantoista-vuotiaana usein Uteli velje??n ja vaati, ett? Sais palvelijan kanssa -- jolt' on ik??n Kateissa veli, h?nen nimisens? -- Vaeltaa velje?ns? etsim??n. Halusta n?hd? rakastettuni Nyt panin alttiiks toisen rakastetun. Viis kes?? Kreikass' olen retkeillyt, Samoillut halki koko Aasian, Ja kotimatkall' Ephesoon nyt ehdin, Toivotta tosin, mutta p??tt?neen? Hakea kaikki ihmis-asumat Mut t?h?n p??ttyy el?m?ni taru: Ilolla heti kuolisin, jos takais Vain retkeilyni heille el?m?n.
HERTTUA. Aegeon-parka, jolle kohtalo Noin kauhean on tuhon taakan pannut! Mut, usko pois, jos ei mua est?is laki, Valani, kruununi ja arvoni, Joit' ei saa prinssi, vaikka tahtois, sortaa, Niin puoltajakses itse rupeisin. Mut vaikka kuoloon olet tuomittu Ja annettua p??t?st' en voi purkaa Pait arvoani perin haittaamalla, Sua tahdon toki auttaa mink? voin. Siis, kauppias, saat t?m?n p?iv?n aikaa Hakea avullisten apua. Kaikk' yst?v?si Ephesossa etsi, T?ys summa hanki, kerj?? tahi lainaa, Niin el?? saat; on muuten surmas varma. -- Sa ota h?net huostaas, vartija.
VANGINVARTIJA K?skynne mukaan, armollinen herra.
AEGEON. Avutta, toivotta, Aegeon koittaa Viel' yhden p?iv?n el?m?lleen voittaa.
Toinen kohtaus.
Aukea paikka.
KAUPPIAS. Sanokaa Epidamnost' olevanne, Tai tavaranne heti pannaan kiinni. Juur' er?s Syrakusan kauppias On vangittu, kun t?nne maihin astui; Ja kun ei lunnaita h?n maksaa voi, Lain mukaan t?ytyy h?nen kuolla ennen Kuin l?nteen v?syneen? p?iv? laskee. Kas, t?ss? tallitsemani on rahat.
ANTIPHOLUS SYR. Vie Kentauriin ne, majapaikkaamme, Ja viivy siell?, Dromio, kunnes tulen. On tunti aikaa viel? p?iv?llisiin; Sill' aikaa kaupunkia katselen Ja silm??n rakennuksia ja kauppaa. Palajan sitte hiukan nukkumaan; V?synyt matkast' olen, aivan j?ykk?. No, mene matkaasi!
DROMIO SYR. Vois moni tuosta sanast' ottaa kiinni Ja taskut t?ynn? menn? matkaansa!
ANTIPHOLUS SYR. H?n uskollinen mies on, joka usein Kun huolist' olen uupunut ja synkk?. Kevent?? mielt? leikkipuheillaan. Mit?, jos k?ytte mukaan kaupungille Ja sitten menn??n yhdess' atrioimaan?
KAUPPIAS. Mun luokseen kutsuneet on kauppiaat, Joist' etu suuri kaupoilleni koituu. Anteeksi suokaa; j?lkeen kello viiden, Jos suvaitsette, turull' yhdyn teihin Ja j??n vaikk' iltamy?h??n luoksenne; Mut t?ll? haavaa mua toimet est??.
ANTIPHOLUS SYR. Hyv?sti siksi! Min? ajanvietteeks Nyt menen kaupunkia katsomaan.
KAUPPIAS. Suurt' iloa ma teille toivotan.
ANTIPHOLUS SYR. Suurt' iloa ken mulle toivottaa, Se sit? toivottaa, jot' en saa koskaan. Maailmass' olen niinkuin vesitilkka, Mi toista tilkkaa valtamerest' etsii: Toverin l?yt??kseen se mereen sy?ksyy, Mut hukkuu itse n?kym?tt?miin. Min?kin, ?idin l?yt??kseni, veljen, N?in onnetonna hukkaan itseni. Kas, tuossa syntym?ni kalenteri! No, mit?? Miks niin pian palasit? --
DROMIO EPH. Pianko? Pikemminp? liian my?h??n. Vartaasta porsas putoo, kana paahtuu, Kakstoist' on kello ly?nyt tornissa, Ja rouva ly?nyt korvalleni yks. H?n on niin tulinen, kun ruoka j??htyy, Ja ruoka j??htyy, te kun my?h?stytte; Te my?h?stytte, kun ei ole n?lk?, Ja n?lk? ei, kun olette jo sy?nyt; Mut me, me paastolla ja rukouksella Vain saamme vikojanne sovitella.
ANTIPHOLUS SYR. Mies, s??st? keuhkojasi. Sano vain, Mihink? panit rahat, jotka annoin?
DROMIO EPH. Sen markan, jonka torstainako sain Ja jolla maksoin rouvan h?nt?vy?n? Satulasep?ll' on se eik? mulla.
ANTIPHOLUS SYR. En ole t?n??n leikkituulella. Nyt pila pois, ja sano, miss' on rahat. Olemme oudot t??ll?; kuinka voit Noin suuren summan k?sist?si j?tt???
DROMIO EPH. Piloilkaa p?yd?ss?; nyt sy?m??n vain! Rouvanne laskun mukaan nyt on aika; Saan muuten min? kaikki laskuuni, Ja viivyst?nne h?n mua kalloon laskee. Jos kello teill? vatsass' ois kuin mulla, Se k?skem?tt? teid?t kotiin lois.
ANTIPHOLUS SYR. Ei, Dromio, ei, tuo leikki ei nyt sovi, Se s??st? toiseen, iloisempaan aikaan. Miss' on ne rahat, jotka sulle uskoin?
DROMIO EPH. Minulle? Min' en teilt? rahaa saanut.
ANTIPHOLUS SYR. Soo, herra konna! Heit? kujeilut Ja sano, miten t?ytit teht?v?si.
DROMIO EPH. Mun teht?v?ni oli tuoda teid?t Turulta kotiin sy?m??n Phoenixiin. Rouvanne sisarineen vartoo teit?.
ANTIPHOLUS SYR. Niin totta kristitty kuin olen, vastaa Mihink? turvapaikkaan rahat veit, Tai halkaisen tuon hauskan ?lykoppas, Jok' ilvehtii kun huonoll' olen p??ll?. Miss' on ne tuhat kolikkaa, jotk' annoin?
DROMIO EPH. Mua kyll? joskus kalloon kolikoitte, Ja rouva mua selk??n kolikoi, Mut tuhanteen ei kolikkaan ne nouse. Ja jos nyt takaisin ne maksaisin, Niin malttimielell' ette ottais niit?.
ANTIPHOLUS SYR. Rouvasta puhut. Sano, kuka rouva?
DROMIO EPH. Rouvanne, em?nt?ni Phoenixiss?. H?n paastoo, kunnes sy?m??n tulette, Ja rukoilee, ett' tulisitte sy?m??n.
ANTIPHOLUS SYR. Haa! Mua vasten naamaa ivaatko. Sen vaikka kielsin? Tuossa, herra konna!
DROMIO EPH. Hillitk??, Herran t?hden, k?tt?nne, Tai jalkoihini turvata mun t?ytyy.
ANTIPHOLUS SYR. Niin totta kuin ma el?n, jollain juonin Rahani tuolta lurjukselt' on viety. Sanotaan, ett? t??ll? liikkuu petos: Lumoojat liukkaat, silm?nk??nt?j?t, Pimeyden velhot, jotka mielen vimmaa. Sielun ja ruumiin rumentajat noidat, Kavalat konnat, tekopyh?t myyr?t, Ja muut sellaiset synnin k?tyrit. Jos niin on, l?hden t??lt? pian matkaan. Nyt Dromion kintereill? Kentauriin! Rahani, pelk??n, multa peijattiin.
TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Aukea paikka.
Add to tbrJar First Page Next Page