Read Ebook: Hairauksia by Shakespeare William Cajander Paavo Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 636 lines and 14070 words, and 13 pages

Aukea paikka.

ADRIANA. Ei palaa mieheni, ei palvelija, Jonk' ?sken laitoin herraans' etsim??n! Ja, Luciana, kaksi jo on kello.

LUCIANA. Lie joltain kauppiaalta kutsun saanut Ja mennyt sy?m??n suoraan turulta. K?y, sisko, ruoalle, ja ?l? narku. Mies vapautensa herra on, ja aika On miehen herra, ja kun aika k?skee, H?n tulee, menee. Maltu, sisko, siis.

ADRIANA. Miks miesten vapaus suuremp' on kuin meid?n?

LUCIANA. Siks ett? ulkoiset on toimet heid?n.

ADRIANA. Jos min? samoin teen, h?n sit' ei sied?.

LUCIANA. Mies pit?? naisen ohjissaan, se tied?.

ADRIANA. Noin ohjattava aasi olkohon!

LUCIANA. Saa piiskaa, jos on ?ksy, vallaton. Siteiss? kaikk' on, mit' on taivaan alla, Veess', ilmassa ja maassa, kaikkialla. Kaloissa, linnuissa ja elukoissa Naispuol' on urospuolen kammitsoissa. Mies, jumalainen, luonnon kuningas, Maan mannerten ja vetten valtias, Joll' ?ly suuremp' on ja aatteen-ala, Kuin mihin lintu ylt?isi tai kala, H?n hallitsee ja k?skee vaimoaan; Siis paras noutaa miehes mielt? vaan.

ADRIANA. Tuo orjuus se sun naimisista est??.

LUCIANA. Ei se, vaan vaimon vaikeutt' en vois kest??.

ADRIANA. Mut orjuudenko? Kest?isitk? sen?

LUCIANA. Ennenkuin lemmin, opin n?yryyden.

ADRIANA. Mut jos k?y muiden luona valtiaas?

LUCIANA. Niin varron, kunnes kotiin tulee taas.

ADRIANA. Kyll' laupeit' ollaan, kun ei ?rsytet?; Kun kaikk' on hyvin, malttikaan ei pet?. Kun kurja raukka voihkaa vaivojaan, Niin k?sket h?nt? tyyni olemaan; Mut itsell?s jos sama tuskan taakka, Niin valittelet uupumukseen saakka. Ei sulla pahaa miest? harmina, Siis helppo malttia on saarnata. Mut jos saat viel? oikein h?ijyn herran, Niin kyll? hupsu malttis loppuu kerran.

LUCIANA. Kokeeksi naimisiin ma menen pian. -- Jo tulee herras, n?en jo palvelijan.

ADRIANA. No, joko vitka herras t??ll? k?sin?

DROMIO EPH. Kyll? h?n t?ss? k?sin k?vi, molemminkin k?sin, sen voivat molemmat korvani todistaa.

ADRIANA. Puhuitko kanssaan? Mielens' arvaatko?

DROMIO EPH. Kyll', kyll?; kirjoitti sen korvilleni. Kirottu k?si! Ymm?ll' olin aivan.

ADRIANA. Puhuiko h?n niin ep?varmasti, ett'et pystyny tajuamaan h?nen mielt??n?

DROMIO EPH. Kyll? h?n varmasti iski, niin ett? liiankin hyvin iskut tajusin, ja kuitenkin niin ep?varmasti, ett? aivan olin ymm?ll?.

ADRIANA. Mut sano, eik? h?n jo tule kotiin? H?n koko kohtelias on vaimolleen!

DROMIO EPH. Oi, herrani on varmaan sarvihullu.

ADRIANA. Mit?? Sarvihullu?

DROMIO EPH. Sill' en sano, ett' on H?nell? sarvet, mutta hullu on h?n. Kun pyysin h?nt? kotiin ruoalle, Niin vaati multa tuhat kultamarkkaa. "Ruoalle", k?skin; "rahat!" sanoi h?n; "Kana paahtuu", sanoin; "rahat!" sanoi h?n; "Pois kotiin", min?; "rahat!" sanoi h?n; "Miss' on ne tuhat markkaa, sano, konna?" "Sika palaa", min? sanoin; "rahat!" h?n; "Rouvani", sanoin min?; "hiiteen rouvas! En tunne rouvaas; piru viek??n rouvas!"

LUCIANA. Ken sanoi?

DROMIO EPH. Herrani. "En tied?", sanoi, "Kodista, vaimost' enk? rouvasta." Asia, jota kielen tuli ajaa, Tuon kotiin selj?ss?ni, kiitos h?lle. Sanalla sanoen, sain selk??ni.

ADRIANA. Takaisin, orja! Kotiin h?net laita.

DROMIO EPH. Takaisin, saamaan uuden selk?saunan? Ei, Herran t?hden, l?hett?k?? toinen.

ADRIANA. Takaisin, muuten ristiluusi merkin!

DROMIO EPH. H?n sitten uudet ristinmerkit antaa. N?in teette minust' ihan pyhimyksen.

ADRIANA. Pois, lavertaja! Laita herras kotiin.

DROMIO EPH. Niin sukeako olen mielest?nne, Ett' ihan potkitte kuin palloa? Te tuonne, t?nne h?n, ja p??t?pahkaa! Ken t?t? kest??, t?ytyy olla nahkaa.

LUCIANA. Hyi, vihan tuli poskillasi palaa!

ADRIANA. H?n jotain henttua nyt varmaan halaa, Kun vaimons' ik?viss??n t??ll? riutuu. Ij?nk? t?hden poskiltani hiutuu Sulouden vieh?tys? Ei: h?n sen vei. Olenko tyhm?? ?ly?k? ei? El?vin mielevyyskin vihdoin turtuu Ja kivikovaan tylyytehen murtuu. H?n kauniiseenko pukuun vieh?ttyy? H?nell' on rahat; mun ei ole syy. Jos kuihtunut ma olen, niin h?n kulon On itse aikaan saanut, kaiken sulon Kun mult' on vienyt. L?mmin katse vaan, Niin taas on kauneuteni ennallaan! H?n huima kauris on, yl' aidan karkaa Vain muille laitumille. Voi mua, parkaa!

LUCIANA. Pois luulevaisuus tuo! Se rauhaas j?rsii.

ADRIANA. Ei, tunnoton vain narri moista k?rsii. H?n viipyy luona muiden armahitten, Ois muuten tullut kotiin aikaa sitten. Lupasi mulle vitjat, tied?th?n; Oi, jospa t?ss? vain mua pett?is h?n Ja palais uskollisna vuoteesensa! Helein timanttikin somuutensa Voi menett??; ja kirkkain kultakin, Kun sit? moni hiert??, v?kisin Voi kulua; ja mainemiehen parhaan Voi turmelus ja petos vied? harhaan. Kun sulollani h?nt' en voittaa voi, Pois itken lopunkin, ja kuolen, oi!

LUCIANA. Noin houkat luulevaiset hupakoi!

Toinen kohtaus.

Sama paikka.

ANTIPHOLUS SYR. Ne rahat, jotka Dromio sai, ne talless' On Kentaurissa, ja se valpas orja Mua etsim??n on mennyt kaupungille. Kun mietin mit? kertoi is?nt?, Tavata h?nt' en ole voinut sitten Kuin turulla ma h?nest' erkanin. Tuoss' on h?n. Joko meni hyv? tuuli? Jos selk??s tahdot, ilku viel?kin! Et rahaa saanut? Kentaurist' et tied?? Vai rouvas laittoi pyyt?m??n mua sy?m??n? Vai Phoenixiss? asun? Hourailitko, Noin hullusti kun mulle vastasit?

DROMIO SYR. Mit? vastasin? Ma tuost' en tied? mit??n.

ANTIPHOLUS SYR. Vast'ik??n, t?ss?, tuskin siit' on tunti.

DROMIO SYR. En ole teit? n?hnyt sitten kuin Kentauriin menin rahojanne viem??n.

ANTIPHOLUS SYR. Sa kielsit, konna, rahat saaneesi, Ja puhuit rouvasta ja puolisesta; Vihani, toivon ma, sa tuta sait.

DROMIO SYR. On hauskaa n?hd? teit? ilop??ll?. Vaan miksi t?t? pilaa? Sanokaa.

ANTIPHOLUS SYR. Suun sis??nk? mua irvist?t ja pilkkaat? Vai pilaa t?m?? Tuossa saat, ja tuossa!

DROMIO SYR. Seis, Herran t?hden! Pila on jo totta. Hyv?st? mist? t?m?n hyv?n saan?

ANTIPHOLUS SYR. Siks ett? joskus tuttavallisesti Pilailin kanssas niinkuin narrin kanssa, Nyt uhmall' yst?v?ksi tungeksit Ja vakaatkin teet hetket yhteismaaksi. Kun p?iv? paistaa, s??ski survokoon, Mut koloon luikkikoon, kun p?iv? peittyy. Kun aiot suottailla, mua silmiin katso, Ja katsantoni mukaan menos muuta, Ma muuten ajukoppas pehmit?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet